Nykyisten hallituspuolueiden edustajille on ollut kovin helppoa ja haastamatonta luonnehtia arvoasteikon olevan sellainen, että työtön on työntekijää huonompi ja työntekijä on työnantajaa huonompi, sillä työnantajahan se on se, joka kansantalouden ja yksilöiden asemaa ja mahdollisuuksia väitetysti parantavat. Se on kuitenkin jäänyt aivan olemattomalle keskustelulle,

• miten osaamattomasti työnantaja voikaan ihmisiä palkata,
• miten nolon huonoja yrityksen perehdytys-vaiheet voivatkaan olla,
• miten heikonlaista onkaan yrittäjän kyvykkyys lukea työntekijäänsä hyödyntääkseen häntä paremmin,
• miten muutaman hengen yrityksen työnjako on karkean yksinkertaista, jotta yrittäjän olisi helpompi tehdä yksinkertaisia päätelmiään ja päätöksiään,
• miten yritys ei ole kenties aikeissakaan olla mitään ihmeempää kuin jotain helppoa rahaa hankkivaa, samalla vähäisellä liikevaihdolla kenties vuodesta toiseen ja missä joku pitäisi saada tekemään mälsemmät työt,
• miten kohtalaisen kookkaaksi kasvaneen yrityksen keski- ja ylintä johtoa varten yritys on pidettävä jäykähkön linjakkaana, jotta sen toimivuus olisi "tajuttavissa", mutta työntekijää kohtaan suotavalle empatialle ei riitä aikaa ja mahdollisuuksia,
• miten yritys voi edelleen olla olemassa vain sen vuoksi, että se saa ajoittain erilaisia kompensaatioita voidakseen jatkaa olemista eräänlaisena julkisivuna tai sävyn luojana kaupungille tyhjänä liiketilana olemisen sijaan
• miten maailmalla olisi vaikka kuinka paljon keinoja, välineitä ja komponentteja, joita hyödyntää suoraan tai joista johtaa toisenlainen sovellutus yrityksen käyttöön, mutta koska yrityksen päätöksentekijät ovat aloittaneet yritystoiminnan sen verran aikaisin, ettei ymmärrys monistakaan asioista ollut saanut mielestä mitään tilaa, he eivät kehtaa myöntää työntekijöilleen heiltä puuttuvan ymmärrystä päätöksien tekemiseksi ym.

Työttömyyttä ja työllistymistä suhteessa työnantajiin ja yrityksiin tavataan käsitellä käsitteellisesti yksinkertaisesti mm. ministeritason kannanotoissa ja asioiden esittelyissä, puolueiden edustajien televisiohaastatteluissa, puolueiden edustajien eduskuntapuheissa, puolueiden harvojen edustajien omilla YouTube- ja TikTok-kanavilla ja irrallaan päivän politiikasta toimivien lehtihaastatteluissa. Jonkinlaista turvaa puhua yksinkertaisesti, vaikka olisi miten tärkeässä roolissa tässä yhteiskunnassa, saa siitä, että kansantaloudellisista syistä erilaisten toimijoiden ajateltavuutta voidaan pelkistää ajateltavaksi jonkinlaisina symboleina tai rooleina, joille voidaan asettaa määritteitä kuten kertaisuus ja toimialaisuus. Mahdollinen toimintakykyisyys, jos se pääsee mainituksi, tulee todennäköisesti käytetyksi sanana, joka ikään kuin viittaa jokin vertailtavissa olevaan numeeriseen arvoon jollekin attribuutille tai parametrille. Jos mielipiteiden esittäjältä kysyttäisiin tarkemmin, mitä hän ymmärtää ihmisten toimintakykyisyydellä, hän todennäköisesti takeltelee ensin ja vastaa sitten jotain yksinkertaista kuten "no jos on vaikka pyöräonnettomuuteen joutunut, niin silloin ei ole ihan niin toimintakykyinen kuin muut": Myötäiltyjen diskurssien mukaan päättävässä asemassa olevien ei useinkaan tarvitse olla kovin mielikuvituskykyisiä.

Helsingin Sanomissa (hs.fi, 19.2.2023) Suomen Pankin Olli Rehn kertoilee kannustinloukuista, epäillen niiden hyvinkin olevan syynä siihen miksi työllisyysaste ei ole vahvistunut tarpeeksi ja vaikka hän mainitsee "räätälöidyt toimet", ei hän sinänsä sitä tarkoita, että pitäisi miettiä miten ne yritykset toimivat, vaan että pitäisi miettiä miten niitä työttömiä saisi vähemmäksi. Työttömiä, siis niitä erilaisiksi roolitettuja kuin työtä antavat tahot. Kyseinen roolisuus käy ilmi esim. hänen puhuessaan kohtaanto-ongelmista työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen välillä, sekä siinä kuinka hänen mukaansa "yhtälö" on saatava tasapainoon, jotta pieni kansantalous pystyisi kannattelemaan "suhteellisen kelpoa hyvinvointivaltiota". Kun hän mainitsee varoista, joita voitaisiin käyttää tilanteen parantamiseksi, hän puhuu käytännössä "työttömän muotoilemisesta" työnantajille (mahdollisesti) sopivaksi: aikuiskoulutus, mielenterveyspalvelut, hoito, työkyvyttömyysongelmien tukeminen ja osa-aikatyön kehittäminen. Ei minkään vertaa mainintaa työnantajien mahdollisesta osaamattomuudesta, yritystoiminnan olemisesta monilla tavoin kömpelöä tai työantajien osallistumisesta alueelliseen kehittämiseen jakamalla tietouttaan muille työnantajiksi ryhtyneille/ryhtyville. Hänen mielestään "työ on yleensä parasta sosiaaliturvaa, joka kiinnittää ihmisen yhteiskuntaan ja tuo hänelle inhimillistä merkitystä".

MTVuutiset.fi:ssä (06.02.2023) perussuomalaisten Sakari Puisto toteaa sen, mikä ei vaikuta monillekaan perussuomalaiselle tai kokoomuuslaiselle olevan lähtökohta, josta tarkempi argumentointi saa alkunsa, vaan se on vain niin ja eipä paljon muuta: "Peruslähtökohtana on se, että ihmisen pitää tulla toimeen ja pystyä elättämään itsensä ja perheensä."

Ilta-Sanomissa (is.fi 25.12.2022) joku rikas Annamari Jukko luokittelee hänkin työttömän roolituksen kautta, missä roolin kantajalle pitää asettaa vaatimuksia ja ehtoja. Hän ilmaisee tunnistavansa työttömistä sen ääripään, jolla on muita enemmän ongelmallisuuksia, mutta "työttömien kykenevämmästä" osasta hän ei mainitse mitään, vaan hössöttää käyttämällä työttömän roolia kuin lauselogiikkaista symbolia ollessaan sitä mieltä, että "jos nauttii työttömyysetuutta, pitäisi myös osallistua RoRo-toimintaan" ja kyseenalaistaessaan "työttömän oikeuden jäädä kotiin" työttömänä ollessaan. Artikkelissa luonnehditaan hänen olevan huolissaan siitä, kuinka "Suomessa voidaan aivan liikaa pahoin" ja että "erityisesti yksinäisyydestä kärsivien yhteisöllinen toiminta" olisi hyvä esimerkki "vastuuyhteiskunnasta", mutta tämän TE-palvelujen alaisen (pakollisen) RoRo-toiminnan hahmotellaan olevan julmetunmääräisesti vaikkapa 4-6 tuntia päivässä, 3-5 päivänä viikossa. Hän kuvailee sitä työyhteisömäiseksi ja että siinä voisi vaikka ystävystyä, mutta hänen luonnehtintansa kyseisen toiminnan sisällöksi on kuin tavoitteellisesti kaikesta enemmän merkityksellisestä unohduttamiseen pyrkivää: "kouluissa läksyjen avustamista, kotona asuvien vanhusten kävelyttämistä, palvelutaloissa käyntejä, maahanmuuttajien kanssa suomen kielen opettelua, it-taitojen opettamista tai opettelua, yhdessäoloa tai avustamista yksinäisten tai masentuneiden kanssa, neulomis-, ruuanlaitto- tai muiden taitojen opettamista ja vertaisryhmiä. Kouluvierailuja, joissa jaetaan kannustavaa tietoa työelämästä." Tässä tulee tuomittua melko vähän henkilöstä lukemisen perusteella, mutta ei tuollaista pitäisi päästää ehdottelemaan työttömien rasitteeksi/hyödyksi yhtään mitään.

Iltalehdessä (iltalehti.fi 6.10.2022) sosiaalidemokraattien Tuula Haatainen esitteli "historiallista uudistusta", missä puhuttiin taas kerran kannustimista, mutta sillä kierteellä, että "kuntien on siis kannattavaa saada kuntalainen työllistymään mahdollisimman pian" ja että "kunnat saavat itselleen taloudellista hyötyä työnhakijan työllistämisestä avoimille työmarkkinoille". Tokihan tavanomainen vertailu siihen, miten jossain muualla on jotain tehty, oli hänenkin mielestään paikallaan, joten hänen mukaansa "Saksasta ja Tanskasta on opittu, että kun kannustimet ovat kohdallaan, paikallistasolla on saatu hyviä työllistämistuloksia". Rahoitusmallikin "historiallisessa uudistuksessa" on mukana ja sillä saadaan kannustettua "kuntia kehittämään sellaisia palveluita, joilla työllisyys paranee". Eli tilastollisesti hyvältä näyttävyys ja talousluvut primääreinä ajureina.

Yle.fi.stä (19.8.2023) voidaan lukea perussuomalaisten Riikka Purran mietteitä valtion roolista, missä hänen mukaansa on väärin, että valtio kantaa vastuuta "terveelle ja toimintakykyiselle yksilölle kuuluvista tehtävistä" ja "holhoaa veronmaksajien rahoilla". Tuollaista lööperiä ja ajattelemattomuuden ilmentymiä on helppoa ja turvallista nakkailla ilmoille, kun voi laskeskella yksinkertaisuuksia toistelevien kannattajien pitävän sitä pelkistettyä roolijakoa ihmisen elämän mallina, missä työtön on työntekijää huonompi ja työntekijä on työnantajaa huonompi. Onhan se käynyt jo hyvin pitkältä ajalta selväksi heidän puoluelehdestäänkin, että ei siellä oikeastaan luvata "nostattaa" jäsenien elämänlaatua Perussuomalainen-puolueen kannattamisesta kiitoksena tai pyrkiä muokkaamaan yhteiskuntaa siten, että jäsenistöstä ja muut ihmiset voisivat kokea, että "tämä yhteiskunta tuntuu siltä, että se on paljon parempi kuin kymmenen vuotta johtuen kaikesta tästä eri alojen teknisestä, tiedollisesta ja sovelletusta kehittymisestä, jonka fiksut poliittiset toimenpiteet ovat välillisesti mahdostaneet". Naeh, helpompi vaan olla visioimatta Suomelle mitään erityisempää "suuntaa", vähentää valtion tehtäviä, antaa "markkinoiden temmeltää" ja sitten vasta todella puuttua asioihin, jos jotain menee tosi pahasti pieleen.

--

Sinänsä, jos tämän kirjoituksen tarkoituksena on sanoa, että työttömistä löytyisi heidän mielenkiintonsa ja ohjailtavissa olevan suuntautumisensa huomioiden tekijöitä kelpo työtehtäviin, jos työnantajien roolia tarkasteltaisiin kriittisemmin, niin kyllähän ne väittämät esim. teknologiateollisuuden 130 000 työntekijän tarpeesta vuoteen 2023 mennessä ja 200 000 työntekijän tarpeesta sotealalle ovat suht tehokkaita keskustelun hiljentäjiä, mutta pointti olikin enemmänkin siinä, että työnantajien roolia, osaamista ym. pitäisi tarkastella ilman lähtökohtaista välttämättömyyttä kytkeä asiaa kansantalouteen.

Mainitut luvut työntekijöiden tarpeesta ovat MTVuutiset.fi:stä (06.02.2023). Sama artikkeli, jossa perussuomalaisten Sakari Puisto toteaa, että "peruslähtökohtana on se, että ihmisen pitää tulla toimeen ja pystyä elättämään itsensä ja perheensä." ja missä aiheena on itse asiassa maahanmuutto. Saisipa eräät muutkin aiheet tulemaan käsitellyiksi edes puoliksi sen määrän verran, mitä maahanmuutosta on johdettu näkökulmia. Esim. Yle.fi:n (6.7.2023) mukaan myös "Suomessa on selvitetty salaliittoihin uskovien ihmisten ajatuksia. Useiden suomalaisyliopistojen yhteishankkeen Finscin kyselytutkimuksessa 10,2 prosenttia vastanneista kertoi uskovansa siihen, että länsimaiden valkoista väestöä ollaan tietoisesti korvaamassa Lähi-idästä ja Afrikasta tulevilla ihmisillä." Jännittävää, mutta voisiko seuraavaksi tehdä jutun vaikkapa siitä, minkälaisia edellytyksiä vaikkapa korkeakoulut tarjoavat opiskelijoilla perustaa yrityksiä, minkälaista toimintaa opiskelijoiden yritystoiminnan edistämiseksi on, voivatko pätevät työttömät päästä mukaan opiskelijoiden aloittamaan yritystoimintaan ja millä tavoin korkeakoulut pyrkivät kätkemään mahdolliset tosiasiat siitä, kuinka opiskelijoiden valmiudet ja ideat ovat vajeellisia? Samalla kenties oppilaitoksiakin vähän sivaltaen. Ja kaupunginvaltuutettujakin voi myös sivaltaa, jos heidän ainoa kommenttinsa koko valtuustokautena on esim. "inflaatio ei varmaan tähän jää", vaikka he olisivat voineet tehdä aloitteita vaikkapa työttömien yritystoiminnan aloittamisen mahdollisuuksien parantamisesta, kun kerran on niin tärkeää saada valtion/kuntien taloutta nousuun.

Ihmiset ovat eri tavoin huomanneet, että työttömien ja "muiden huono-osaisten" rooli tulee vuonna 2023 aloittaneen hallituksen toimien vuoksi olemaan ankeampi ja uhkakuvaisempi. Esim. Helsingin Sanomissa (hs.fi, 1.7.2023) julkaistussa mielipidekirjoituksessa sanaillaan: "Ohjelmansa perusteella hallitus näyttää yhtä kaikki uskovan, että uhka tyhjän päälle putoamisesta tuottaa ihmeparantumisen ja ihminen saa työkykynsä hetkessä takaisin." Niin, tuo kuvastaa juuri sellaisesta lauselogiikkaista päätöksentekoa, missä jää paljon huomioitavissa olevaa huomioimatta ja miettimistä tekemättä. Siitäkin huolimatta, että hallitusneuvotteluihin on mediassa olleiden tietojen mukaan kulunut lähes miljoona euroa ja että asiantuntijoita on niiden aikana kuultu "useita satoja".

Missähän määrin ns. oikeistolaisuuden ja ns. vasemmistolaisuuden kannattajien prosentuaaliset erot vaikuttavat hallituksen luottamukseen omasta asemastaan ja päätöksentekojen läpimenevyyteen? Evan tutkimuksen mukaan (hs.fi, 11.12.2021) "suurempi osa suomalaisista oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia". Tutkimuksen mukaan "vastanneista 44 prosenttia sijoittaa itsensä poliittisesti oikeistoon, 34 prosenttia vasemmistoon ja 22 prosenttia keskelle". Vasemmistoliiton Li Andersson on vuoden 2021 paikkeilla (hs.fi, 21.11.2021) sitä mieltä, että "vaikutusvaltaisilla tahoilla on kiire päästä meistä eroon", viitaten esimerkiksi "EK:n sateenvarjon alla perustettuun Pro markkinatalous -yhdistykseen, joka aikoo kerätä 1,5 miljoonaa euroa vaalirahoitusta" . Hänen mukaansa "kyse ei ole markkinatalouden tukemisesta, sillä hänen mukaansa kaikki puolueet kannattavat markkinataloutta. Hän sanoi kyseen olevan siitä, että elinkeinoelämä haluaa vasemmistopuolueet pois vallasta." Kaikki puolueet kannattavat markkinataloutta, sanoo hän.

Lopuksi muistutettakoon, että

Laiton uhkaus on tästä päivästä lähtien virallisen syytteen alainen rikos tilanteissa, joissa uhkaus kohdistuu henkilöön hänen työtehtävänsä tai julkisen luottamustehtävänsä vuoksi. Syyttäjä voi vastedes nostaa syytteen laittomasta uhkauksesta, jos teko kohdistuu henkilöön esimerkiksi asiakaspalvelu- tai hallintotehtävissä, terveydenhuollon ja sosiaalialan työssä, kaupallisessa työssä, opetustehtävissä tai oikeus- ja poliisihallinnossa. Säännös koskee myös esimerkiksi tutkijoihin, toimittajiin tai taiteilijoihin sekä kunnan luottamusjohtoon ja kansanedustajiin kohdistuvaa uhkailua. Merkitystä ei ole sillä, onko laiton uhkaus tehty uhrin työpaikalla vai esimerkiksi sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa. (yle.fi, 1.10.2021)

sillä laittomiin uhkauksiinhan sitä viiveellä päädytään, kun päättäjät, asiantuntijat ja muut tietäväiset ovat joissain aiemmissa vaiheissa käyttäneet argumentoinneissaan ym. liiaksi pelkistävyyksiä kuten joihinkin tilastoihin vedotessaan.

--

Keksittyjä esimerkkejä

IT-alan yritys A: Diplomi-insinöörin perustama yritys palkkaa työntekijän puhelinsoiton perusteella etätöihin parin aiemman harjoitustyön ja kesken olevan tietoteknisen koulutuksen perusteella koodaamaan ohjelmistoa. Kaavioita ohjelmistoarkkitehtuurista ei ollut olemassakaan tai ainakaan niitä ei työntekijälle annettu. Kehitteillä olevan ohjelmiston koodaaminen on ensitöiksi sen toiminnan ymmärtämisen yrittämistä kaavioiden puuttumisen vuoksi, mikä on hidasta ja käytännössä eräänlaista takaisinmallintamista, missä siitä piirrellään kaavioita, jotka olisi pitänyt olla tehtynä ohjelmiston kehittämisen aloittaneen tekemänä. Ohjelmiston aiempi iteraatio on ollut sen verran valmis, että sitä on voinut jo tarjota joillekin. Mainostamisesta ei ole mitään merkkejä, mutta työnantajalla on entuudestaan soveltuvia ihmiskontakteja, joten hän voi suoraan ehdotella eri tahoille, josko "ottaisitte tämän siellä teillä käyttöön". Työpäivän aikana kirjoitettu koodi laitetaan versionhallintaan yhtenä isona könttänä tai ihan miten vaan, sillä ei siitä sen kummemmin ohjeistettu. Työnantaja tarkastelee sitten jossain vaiheessa tuotettua koodia ja ottaa siitä käyttöön haluamansa osat. Työssä suoriutuvuudesta ei saa kummoisempaa palautetta, mutta palkka maksetaan ajallaan ja sovitun määräisenä. Muista työntekijöistä ei ole tietoakaan, liekö heitä onkaan. Työnantaja ei ollut mitenkään varmistellut tietoliikenneyhteyksien turvallisuutta tai edes ottanut puheeksi, josko asennettuna on jo edes virustorjuntaohjelma tai josko asennettaisiin tunneloitu ja suojattu VPN-yhteys. Työntekijä lopettaa itse työsuhteen kahteen kuukauteen päätettyään haluavansa työskennellä sellaisten ohjelmointikielten kanssa, joiden hyödyntämistä on harjoitellut viime kuukausina. Työnantajan ohjelmisto näytti nettihakujen perusteella saaneen joitain vähätärkeiltä tuntuvia käyttäjiä. Liekö jatkokehittyi mihinkään. Työnantaja vaikuttaa päätyneen keskittymään muuhun tekemiseensä kuten luennoimiseen ja asiantuntijana esiintymisiin.

IT-alan yritys B: Neljän hengen yritykseen tarvitaan koodaajaa asiakasprojekteja varten tekemään kustomoituja versioita jo pitkälle kehitetystä ohjelmistotuotteesta. Yksi käynti työhaastattelussa riittää koeaikaisen työsuhteen tekemiseen. Työ on lähityötä ja siinä on muutaman tunnin liukuva työaika. Työnantaja avustaa asunnon saamisessa. Lähtee jopa mukaan asunnonvälittäjälle. Muut työntekijät osaavan oloisia (projektipäällikkö, graafikko, toinen koodaaja) ja työnantajakin on kokenut koodari. Asiakkaat ovat olleet samat jo pitkään, uusia ei koskaan käy toimistolla. Työpaikka sijainniltaan keskeisellä paikalla asiakashankinnan ja mahdollisten yhteistyökumppaneiden tapaamisen kannalta, mutta toimiston puhelin tai työnantajan kännykkä ei koskaan soi siihen malliin, että kyse olisi uuden asiakkaan kanssa keskustelusta. Ehkä he ottavat yhteyttä sähköpostilla? Työilmapiiri on hyvä, työn ohessa leppoisaa rupattelua, mutta asiakasprojekteja varten palkatuksi tulemisen peruste käy tuntumaan jokseenkin höpsöltä, sillä asiakas-caset olivat ohjelmiston arkkitehtuurin ym. riittävän sisäistämisen jälkeen lähinnä se yksi sama jo vuosia ollut, missä ei ole suuremmin kustomoitavaa tai tekemistä, sekä kaksi muuta, jotka ovat jotenkin harjoitustöiden oloisia, vaikka ovatkin ainakin näennäisesti olemassa oleville yrityksille tehtyä. Toinenkaan koodari ei vaikuta koodaavan mitään erityistä, vaan enemmänkin käy syömässä, tapaamisissa ja säätää verkkoinfrastruktuuria. Työntekijä käy itse joillakin ruokatunneillaan muissa yrityksissä kyselemässä työhaastatteluissa saatuaan sähköpostitse pyyntöjä tulla käymään. Kummallista, että jo jossain yrityksessä ollessaan näitä pyyntöjä kertyy muutamassa päivässä kymmenisen, mutta työttömänä ollessaan kuukausikin voi mennä, jotta kertymä olisi edes noin kahden paikkeilla. Työnantajalla tuntuu riittävän rahaa palkan korottamiseen parilla kymmenellä prosentilla parin kuukauden jälkeen, mutta toisesta yrityksestä tehtiin sen verran mielenkiintoinen ehdotus työnkuvaksi, että työpaikka vaihtui, sillä tällä toisella yrityksellä ei tuntunut olevan motivaatiota miettiä edes visiota siitä, mihin se pyrkii tai minkälainen se haluaisi olla.

IT-alan yritys C: Toisen diplomi-insinöörin opintojensa loppuvaiheilla perustama yritys haluaisi palkata yhtä ja ainoaa asiakasta varten koodaajan. Työsopimus solmitaan, jopa salassapitosopimus allekirjoitetaan. Yrityksen toimitilat ovat melko kolkot. Kotontakin käsin voi työskennellä. Asiakkaana oleva on melko näennäinen asiakas, joka käytännössä kerää itselleen referenssiä myyntitykkinä olemisesta ja missä myytävä ja kehiteltävä tuote on jokseenkin yksinkertainen, mutta ehkä joillekin asiakkaille ihan käyttökelpoinen. Markkinakartoitusta ei ollut taidettu tehdä ollenkaan ja uusia asiakkaita etsiskeltiin jokseenkin randomilla. Työnantajan lisäksi toimistolla näkyy joskus joku liiketalouden opiskelija, joka suorittaa yrityksessä työharjoittelua opintojaan varten. Työnantajan kanssa saatettiin käydä autolla jossain syömässä hänen laskuunsa. Joitakin asiakasehdokkaita tavattiin neuvotteluhuoneessa yhdessä työnantajan, että hänen asiakkaansa kanssa, mutta ei näistä seurannut sitä, että ohjelmiston koodaamisen vauhtia olisi tarvinnut mitenkään kiihdyttää. Koodatessa mieleen alkoi hiipiä miete siitä, että käytetyt ohjelmistoteknologiat olivat jotenkin vanhahtavia ja monet koodailemiset joutui tekemään turhan vaivalloisesti ja muistia kuormittavasti. Vaivolloisuus ei ollut kuitenkaan kaiken kattavaa, joten siitä ei sinänsä muodostunut merkittävää kriteeriä millekään. Mietitytti kuitenkin, onkohan ollut ensimmäinen ja ainoa, joka on suostunut koodariksi tähän yritykseen. Ei tarvinnut kovin kummoista näyttöä osaamisesta. Melkeinpä riitti, kun osasi mainita joitain oleellisia kirjainlyhenteitä lauserakenteessa. Nämä työt päättyivät työntekijän hakeutumiseen jatko-opintoihin, sillä aiemmat oli keskeytetty ulkomailla vietetyn välivuoden vuoksi.