Hallitusneuvotteluihin liittyvässä reformi-haluisuudessa jäänee ennakkotuntumien perusteella huomioimatta monenlaisia alkujen saamisia ja miten sellaista voitaisiin avustaa. Tämähän käy valitettavan selvästi, mutta toivottavasti harhaanjohtavasti, ilmi puheista, joissa työttömyyksien kestoista halutaan lyhyempiä, työttömiä ripoteltaisiin mielellään eri puolin maata, aloillaan pysymisestä pitäisi tehdä ongelmallisempaa, kouluttautuneisuuden ei pitäisi olla merkittävä tekijä työllisyyden vähentämisessä, erityisosaamisen ei pitäisi olla merkittävä tekijä työllisyyden vähentämisessä, kiinnostuneisuuden ei pitäisi olla merkittävä tekijä työllisyyden vähentämisessä ym.

Kuvittele vaikka tilannetta, jossa amk-koulutettu pääsee joksikin aikaa toiselle paikkakunnalle töihin koulusta valmistumisen jälkeen, mutta hänen lievä bipolaarisuutensa, joka jäi jo aiemmin hyvinvointialueen toimesta ymmärtämättä/hoitamatta, alkaa vaikuttaa hänen työntekoonsa sillä tapaa, että hänet irtisanotaan koeajalla, vaikka eihän niin tietenkään saisi tehdä. Hän muuttaa sitten halvempaan vuokra-asuntoon ja käy keskittymään startup-aikeiluunsa, missä hän kehittää yhtä tiettyä ohjelmistotuotetta eli toiminnan aloittamisen valmisteluun ja ohjelmistotuotantoon itseensä. Siinä menee sitten parikin vuotta, jona aikana hän hoitelee velvoitteensa työttömänä ja yrittää saada heikonlaisesti toimivia hyvinvointialueen palveluita käytetyksi, vaikka ne ovat yhtä perusmaisen turhia kuin aiemmallakin hyvinvointialueella.

Siihen ei tässä nyt käydä ottamaan kantaa, pääseekö tämä kuvitteellinen henkilö aloittamaan yritystoimintaa tai minkälainen ohjelmistotuote hänelle on kehitteillä, mutta hän todennäköisesti joutui keskeyttämään kehitystyön moneen kertaan pitkiksi aikoja, koska eri päätöksenteon tasoilla haluttiin ”esittää kovista” ja myötäillä ”vahvatahtoisen hallituksen kantoja” saada aikaan ”tuloksia” eli TE-toimisto pääasiallisena asioihin puuttuvana tahona hankaloittaa hänen elämäänsä kummallisilla työhönosoituksilla ym.

Hän on todennäköisesti pyrkinyt hakemaan sparrausapuja erilaisilta tahoilta, jotka missionsa mukaan avustavat aloittavia ja toiminnassa olevia yrityksiä, mutta joutuu huomaamaan, että eivät ne sitten kuitenkaan kykene tai viitsi avustaa yksityishenkilöitä, joilla ei ole muuta kuin lähes valmis tuote, sillä eihän hänelle ole edes kanssaperustajia tai työntekijöitä tiedossaan – ”joku tuommoinen bipolaarinen ressukka”. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka hänen ohjelmistotuotteensa olisi laadultaan ja laajuudeltaan vertailukelpoinen vaikkapa Seedcampin rahoittamiin yrityksiin.

TE-toimistossa asioidessaan hänen asioihinsa vaikuttavia tekijöitä otetaan joten kuten huomioon, mutta jossain vaiheessa joku TE-toimiston toimintaa ”ylätasolta” tarkasteleva toteaa, että ”tämä henkilö on ollut pitkään työttömänä, laittakaahan se tekemään jotain”. Siinä jää sitten samalla huomioimatta, että henkilön terveyteen vaikuttaa ongelmallisesti se, että hyvinvointialueen palveluiden laadussa kuten asiantuntijoiden välisessä yhteistyössä on jatkuvasti vajavuutta, koska kukaan esim. hyvinvointialueen valtuustossa ei ole kehdannut huomauttaa mitään minkäänlaisista laatuvajeista, paitsi ehkä siitä, että uusi rakennus oli harmillisesti kaksi metriä lyhyempi kuin luultiin tai jotain muuta turhantärkeää.

Työtön, jolla olisi siis käyttökelpoinen koulutus, mutta jota ei jostain syystä ole palkattu alan töihin aiempaa enempää, ja jolla on paljon itse hankittua osaamista koulutuksensa lisäksi, olisi tässä kuvitelmassa erittäin motivoitunut kehittämään ohjelmistotuotteensa iteraation valmiiksi ja siitä eteenpäin. Mielellään myös kasvattaisi aikeiltua yritystään sellaiseksi, että se voisi palkata heti alkuunsa puolisen tusinaa eri alojen osaajaa vaikka vastavalmistuneista, mutta vaikka läheinen amk ja yliopisto mainostavatkin, että heihin voi ottaa yhteyttä osaajatarpeissa ja opiskelijoihin kontaktoidakseen, häntä halveksutaan sen vuoksi, että hän asuu kaupungin vuokra-asunnossa, huonolla asuinalueella.

Hallitusta ei vielä ole muodostettu, eikä ministereinä olevia päätetty, mutta olisihan se aika erikoista, jos säästöpaineista jankuttamisten jälkeen ryhdyttäisiin johonkin hienoisesti harkittuun valtion rahojen säästämiseen, jossa tultaisiin samalla huomioineeksi yksilöiden erilaiset tilanteet, kun vaihtoehtona on paljon myötäilyä saavaa isoeleisyyttä ja hyvin toimivaa karskia puhetta – joka nykyään naisiltakin sujuu.