Yöllisestä puukotuksesta järjestäytyneisiin mielenilmauksiin siten kuolleen puolesta

Kun uutisoituvaan, faktan sisältävään tapahtumaan tulee ottaneeksi osaa, sen faktan kanssa joutuu koettamaan pärjätä, vaikkei se edustaisi aatemaailmaansa tai asennettansa. Joissain tapauksissa ei ole tarpeen koettaa yrittää kieltää, ettei oikeasti ole sen henkilö kuin uutiskuvissa, vaan vähän näkyvyyttä saaneen someviestin poistaminen riittää, mutta kun fakta on niin oleellisesti jonkin tapahtuneen ydinasiana, että se toimii kaikille ihmisille jatkuvana muistuttimena siitä, että se tai ne ryhmittymät joiden toimintaan on ollut tyypillisen attribuoitunut, ei enää sen faktan vuoksi voikaan olla sitä, mitä ennen, miten voisi sen jälkeen ajatella niitä ryhmittymiäänsäkään samanlaisena, saati itseään?

Chemnitzissä tapahtunut saksalais-kuubalaisen Daniel H:n puukoniskuun kuoleminen (2018) sisälsi eräitä faktoja, jotka tavallaan pakottaisivat monenlaisia perinteisesti maahanmuuttajavastaisina olevia tai sellaiseksi tavanomaisesti luonnehdittuja olemaan jatkossa tahoja, joiden hyväksymiskriteerit muita ihmisiä kohtaan saattaisivat joutua olemaan löyhennettyjä tai vaisunnettuja, sillä Daniel H on perimältään osittain kuubalainen ja hänen ihonvärinsä ei ole vaalea tai edes lähes (ks. esim. [1][2][3]). Erään uutisoinnin mukaan hänen ystäväkseen luonnehdittu sanoikin, että hän ei "oikein sovi marttyyriksi oikeistolaistaisten pyrkimyksille" ja oli muutenkin enemmänkin "vasemmiston puoleen taipuvainen".

Kansallismielisen, saksalaisen AfD-puolueen (Alternative for Germany) ja maahanmuuttajavastaisten tahojen kannalta tapahtunut saatiin kuitenkin ajateltavissa olevana asiana muokattua sellaiseksi, ettei niiden toimintaa myötäilevien kannattajien sitten kuitenkaan tarvinnut käydä uudelleenarvioimaan asenteitaan ja maailmankatsomuksiaan. Jäisi spekulaatioksi, missä vaiheessa AfD, äärioikeistolainen Pro Chemnitz ja islamisoitumista vastaan oleva Pegida saivat ideakoneistonsa tuottamaan suunnitelman siitä, miten näkemyksiä muokataan sellaiseksi, että "lukevan yleisön" on haastavampaa muodostaa sellaista argumentaatiota näitä "erityisen kansallismielisiä" vastaan, jonka mukaan ihmisten ulkoiset piirteet olisivat heille oleellisia kriteereitä, mutta voinee olettaa, että niillä on ollut jo entuudestaan tottuneisuutta miettiä, minkälaiset tapahtumat sopisivat osaksi niitä tapahtumienkulkuja, joita varten heillä jo on tilanteenhallintavalmiutta.

For quite some time, right-wing populists have been deliberately searching for suitable violent crimes they can exploit to gain political capital.[8]

Saxony is a stronghold for Germany’s far-right; it’s the birthplace of the PEGIDA movement, and a base for the AfD, which is polling at 25 percent in the state — only three points behind Merkel’s ruling CDU. In March, members of a neo-Nazi terrorist cell in the Saxon town of Freital were found guilty of a series of bombing attacks on migrants.[5]

The anti-Islam PEGIDA movement's regional chapter, urging people online to come to Monday's rally, told them to "muster strength from anger and sadness! Only together can we ensure that his death was not pointless."[6]

His death prompted protests that were swiftly hijacked by far-right extremists, who roamed the streets in mobs the following night yelling “Foreigners out!”[5]

Monisukupolvista saksalaisuutta monien saksalaisten voi kuvitella olevan vaikeampaa ajatella samalla kognitiivisella helppoudella kuin ihonvärisyyttä ja vaikka jostain maasta saapuneisuus vaatii sekin hiukan enemmän kuvittelua kuin ihonvärisyyden tajuaminen, se ei tarvitse samalla tapaa mielikuvan tai käsityksen hetkittäistä virkistämistä kuin monisukupolvisen saksalaisuuden tajuaminen, mikä ehkä selittää sitä, miksi maahanmuuttovastaisuudesta puhuttaessa jostainpäin saapuneisuus ja ihonvärisyys ovat niitä asioita, joihin perustuen muihin vaikuttamista voidaan koettaa tehdä ja joihin liittyen voidaan koettaa projisoida väittämiä joidenkin ihmisten asenteiden perusteista.

Some leading AfD politicians find the national team insufficiently white, not German enough, too "woke" (a colloquial term used to describe alertness to social issues including discrimination against minorities), and too diverse.[7]

Daniel H:n aamuöisen surman jälkeen jalkapallohuliganismiin erikoistunut ryhmä lausahteli Facebook-viestissään mm. "meidän kaupungimme, meidän sääntömme" ja "näytetään niille keillä tässä kaupungissa on viimeinen sana"[8], kutsuessaan ihmisiä tulemaan koolle, mitä edelsi useita tunteja sellaista aikaa, joiden aikana some-viestintä olisi voinut asymmetrisistä syistä käydä vaikuttamaan tavoilla, jotka eivät välttämättä olisi helposti ennustettavissa. Seuraavaan päivään mennessä useampikin ryhmittymä oli käyttänyt Facebookia kutsuakseen koolle organisoituja protesteja, joista eräänä äärioikeistolainen Pro Chemniz.

Ihmisten alkuvaiheen villitsemisen välineinä olivat mm. väittämät, että "rohkea auttaja menetti hengensä puolustaessaan naista"[9], mutta mene sitä sitten varmasti sanomaan, oliko siinä vaiheessa muodostunut päätöstä siitä, että ei kovin montaa päivää myöhemmin järjestetään rauhallinen marssi[10], jossa esitellään ihmisten kantamina isokokoisia kasvokuvia ihmisistä, jotka ovat kuolleet maahanmuuttajien hyökkäilyjen vuoksi, jolla olisi taatusti kansallismielisten imagoa kehittävä vaikutus, sillä itsehän ne ovat sitä järjestämässä. AfD joka tapauksessa ilmaisi (taktisesti tai muutoin) erkaantumista väkivallasta, varoitti erikseen osallistumasta mielenosoituksiin, joissa eräänä koollekutsujana oli oikeistolainen NPD (National Democratic Party) ja ounasteli, josko mielenosoituksiin oli "istutettu" provokaattori lietsomaan väkivaltaa ja kriminalisoimaan oikeutettu tavallisten kansalaisten protesti. Uutiskuvista ja videobloggaajien nettiin laittamasta voi huomioida, että protestoijat, ne tavalliset kansalaiset, ovat ihonväriltään enimmäkseen jokseenkin vaaleaihoisia, joidenkin ihonvärin ollessa lievästi tummempisävyinen. Tummaihoisia ei näkynyt ollenkaan.

Vieläkös Perussuomalaisille ihmisten ihonvärisyys on merkittävä seikka?

Jos ajattelee kansallismielisten olevan kaikissa maissa samankaltaisia metodiensa, tavoitteidensa ja kaksoisviestinnän osalta, pitäisi varmaan kuitenkin tarkentaa arviotansa ottamalla huomioon esim. Suomen ja Saksan erilaisuus mm. sen suhteen, että toisaalta saatetaan luonnehtia Itä-Saksan jämähtäneen menneeseen ja toisaalta Länsi-Saksan saatetaan sanoa antavan monikulttuurisuudelle tilaa vallata itselleen alaa hallitsemattomasti. Suomessa kansanmielisyyskin vaikuttaa tarkoittavan jotain paljon väljähtäneempää, missä maahanmuuttovastaisuus välineenä alkaa olla Perussuomalaisten kannattajuuden nostamisessa paljolti loppuun kulutettu ja alkaa olla sen aika, minkä jo sen aiemmassa puoluejohdossa toimineet ovat nähneet megatrendinä ja puoluekehityksenä tulevan kuitenkin joka tapauksessa tapahtumaan eli jos maahanmuuttajaisuutta liian jyrkästi karsitaan mainitun ihonvärin ja jostainpäin tulemisen perusteella, yhteiskunnalla on puutetta vähän kaikenlaisista työntekijöistä.

Yhteiskunnan moniväristymisen vastustaminen ihonvärien osalta on Perussuomalaistenkin toiminnassa esiinpyrkiväistä, mutta se miten he toimivat esim. aluevaltuustoissa, vaikuttaa pikemminkin sellaisen vastustamisen esittämiseltä, jotta sille mitä ikään kuin vastustetaan annetaan aikaa "juurtua". Heidän vain täytyy silloin tällöin esittää maahanmuuttajavastaista sillä tavoin, että he pääsevät toteamaan median käsittäneen taas kerran kaiken ihan väärin ja antautua eduskuntaryhmien yhdessä sopimien rangaisseuraamuksien käyttöön, jotta heidän kannattajansa voisivat luontevasti hyväksyä sen, että eduskunnassa työskentely asettaa heille käytösrajoja- ja toimintarajoja.

Sinänsä hypähdys AfD:stä Perussuomalaisiin on tässä kohtalaisen harkitsematonta ja voisi olla tarpeen selvitellä, onko AfD:n olemassaolon tarkoituksessa jotain erilaista verrattuna Perussuomalaisiin. Perussuomalaisissa pitkäaikainen jäsen voi olla vaikkapa sellainen, joka on päivätyössään poliisi, lasten jalkapallojoukkueen valmentaja ja toisinaan kaupunginvaltuutettu eli siinä olisi yhdellä henkilöllä kolmenlaista tekemistä, joissa kaikissa monikulttuurisuus ja siten muiden ihmisten erilainen ihonvärisyys tulee aina ajoittain, ellei jopa joka kerta, jonkin verran, jollain tavoin, huomioiduksi. Ja kuin vahingossa tuli oletetuksi, että perussuomalaisuus tarkoittaa sitä, että on ihonväriltään vaaleaihoinen. Toisaalta sellainenkaan ei takaa sen eliminoitumista, etteikö tällainen henkilö silti jakaisi some-viestinnässään sitä rasistisemmaksi luonnehdittavaa, josta valtavirtamedia ja osa heidän kannattajakuntaansa saisi johdettua olettamusta sille, että "kyllä ne perussuomalaiset ovat edelleen ihan yhtä rasisteja kuin ennenkin". Rasistisemmaksi luonnehdittava viestintä voisi tarkoittaa vaikkapa tilastokaavion esille laittamista ja minkä osalta rasistisuuden määritteleminen kävisi tulkintaharjoituksesta.

Vuoden 2025 jälkimmäiseltä puoliskolta olisi eräitä esimerkkejä saksalaisen AfD-puolueen some-viestinnästä, jotka olisivat sovelletusti tismalleen samankaltaista, mitä monet Perussuomalaiset-puolueen jäsenet ja sen kannattajat kenties hyvinkin tyypillisesti julkaisevat some-viesteissään:

"CDU lennättää jälleen afgaanimaahanmuuttajia Saksaan. Väitetysti keskeytetty maahanmuutto-ohjelma jatkuu kansalaisjärjestöjen avulla. Kuivaamme tämän suon ja otamme käyttöön palauttamisohjelman ihmisille, joilla ei ole oikeutta jäädä maahan." (automatisoitu käännös saksasta)

"CDU:n salainen veronhukkaa paljastettu! Olipa kyseessä sitten PR-kampanja tai luksusmajoitus afgaaneille Pakistanissa – hallitus kieltäytyy antamasta mitään tietoja kustannuksista. Vaadimme läpinäkyvyyttä ja verosäästöjä kansalaisten nimissä." (automatisoitu käännös saksasta)

Koko puoluetta määritteleväksi saattavat toisinaan käydä sen yksittäisten edustajien "tomppeloinnit", joista eräät vasemmistolaisuutta puoltava Kansan Uutiset on aikoinaan (5.12.2011) luokitellut maalaisrasisteiksi, joiden rasismille on "tyypillistä perustelemattomat, erittäin ennakkoluuloiset lausunnot maahanmuuttajista ja toisiin kulttuureihin kuuluvista ihmisistä" eli niihin aikoihin, kun Timo Soini olisi vielä usean vuoden ajan Perussuomalaisten puheenjohtaja (1997--2017):

Minareettien möly tulee Suomeenkin, jos emme nyt pane hanttiin. Punavihreät hölmöläiset ovat koko syksyn huutaneet täällä eduskunnassa kaikkia säästöpäätöksiä vastaan. Pienintäkään ääntä he eivät ole pitäneet puolesta miljardista, jolla rahoitetaan maahantunkeilijoiden ylläpito ja etuudet. (yle.fi, 18.12.2015, Hakkarainen)

Edelliset hallitukset ovat saattaneet meidät tähän kestämättömään tilanteeseen. Perussuomalaiset eivät ottaisi turvapaikanhakijoita, mutta kätemme ovat sidotut aikaisemmin tehtyjen sopimusten takia. (suomenuutiset.fi, 28.11.2025, Hakkarainen)

Olen tavannut paljon kansalaisia, jotka ovat huolissaan turvallisuustilanteen heikentymisestä. Kyseessä on vakava ilmiö, sillä raiskaukset ja seksuaaliset ahdistelut ovat lisääntyneet turvapaikanhakijoiden määrän kasvaessa. (suomenuutiset.fi, 14.01.2016, Oinonen)

Kuinka Suomen on mahdollista ottaa tuhansia pakolaisia vastaan kun omatkin vähäosaiset kansalaiset joutuvat jonottamaan suuhun pantavaa satojen metrien pituisissa ruokajonoissa. Miksi suomalaiset opiskelijat joutuvat asumaan vuosikausia toisten ihmisten nurkissa – kun taas turvapaikanhakijoille on lähes välittömästi löydetty majoitus tarpeen vaatiessa. Hädänalaisia on määrätyissä mittasuhteissa autettava, mutta elintasopakolaisia ei. (savonsanomat.fi, 16.9.2015, Oinonen)

Toisaalta, Perussuomalaisten nuorisojärjestö eli Perussuomalainen Nuoriso on ihan tuossa vuodenvaihteen eri puolin saanut aikaiseksi näkemyksien ilmaisuja, joista on Suomen Uutisissa kerrottu otsikoin "Kaikki työttömät maahanmuuttajat on palautettava kotimaihinsa" (12.01.2026) ja "Mamujengit valtaavat maakunnatkin – Punavihreä unelma turvattomista monikulttuurikaduista on arkipäiväistymässä" (8.11.2025). Ottaen huomioon, että maahanmuuttajiin on kohdistunut aina kaukaa Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin ajoilta asti jäsenistön keskuudessa kelpuutettua kritiikkiä, jonka mukaan liiallisuuksiin menevä ulkomaalaisten hyysääminen, vääränlaisen sosiaalisen tai muun kulttuurin väkisin tunkeutuva käyttäminen ja suomalaisuuden erottumattomiin ajautuminen ei ole sitä mitä halutaan ja sellaista täytyy vastustaa, hänen mm. vuoden 2023 aikana esittämänsä väittämät entisistä Perussuomalaisista verrattuna nykyisiin pitäisi ainakin varmuuden vuoksi asettaa "alustavasti epäilyttäväksi":

Nykyisille perussuomalaisille vennamolaisuus on vain taakka ja historian reliikki – ”Kepulla olisi nyt sauma, jos osattaisiin” MT:n tavoittama perussuomalaisten entinen puheenjohtaja ja ulkoministeri Timo Soini näkee puolueen muuttuneen tyystin vanhasta. Hän sanoo, että puolueen kova ydin on muuttunut vennamolaisesta ihmisvihamieliseksi. (maaseuduntulevaisuus.fi, 13.7.2023)

Soini sanoo, että entisen puolueen ja nykyisen puolueen välillä on selvä ero. Hän sanoo, että PS:n kentältä löytyy edelleen ihmisiä, joille vennamolaisuus merkitsee. Soinin mukaan Halla-aholaiselle ”valtaklikille” puolueen juuret eivät merkitse mitään. ”Ne ovat taakka ja historian reliikki. Nykyisin puolueessa ei kunnioiteta muita ihmisiä.” Soinin mukaan koko puolue ei ole rasistinen, mutta puolueen johto flirttailee rasismilla avoimesti. (maaseuduntulevaisuus.fi, 13.7.2023)

Entinen puheenjohtaja Timo Soini on kritisoinut mediaa ja muita poliitikkoja sinisilmäisyydestä nykyisiä perussuomalaisia kohtaan. Soinin mukaan Purran ”maahanmuuttovihamielinen” puolue ei edusta enää alkuperäisiä perussuomalaisia arvoja. (yle.fi, 28.7.2023)

Taloustutkimuksen vuonna 2015 teettämän kyselytutkimuksen mukaan PS:n kannattajakunnassa esiintyi muuta puoluekenttää enemmän rasismia jo Soinin valtakaudella. Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Riku Löfin mukaan puolueen radikaalisiipi nousi valtaan Jussi Halla-ahon myötä, mutta muutoksen siemenet kylvettiin Soinin aikana. (yle.fi, 28.7.2023)

Soini kommentoi TS:lle, että perussuomalaiset oikeistolaistui Jussi Halla-ahon puheenjohtajakaudella. Vanhanen on samaa mieltä. – Hän on oikeassa arviossaan, että perussuomalaiset on siirtynyt Timo Soinin ajasta selkeästi oikealle. Kun Soini oli puheenjohtajana, merkittävä osa perussuomalaisten kannattajista oli arvomaailmaltaan keskustalaisia. Hän siis tuntee oman porukkansa ja tietää, mistä puhuu, Vanhanen summaa. (iltalehti.fi, 2.8.2025)

Jos kysyisi maahanmuuton lieveilmiöistä, haittapuolista ja yhteiskunnan kyseisenlaisesta muuntumisesta vaikkapa Suomen Perusta -ajatuspajan johtajalta, joka on myös filosofian tohtori, kaupunginvaltuutettu Espoossa, aluevaltuutettu Länsi-Uudellamaalla ja Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja, hän ei varmaankaan toteaisi asiasta yksinkertaisesti puolensa valitsevasti, vaan kenties ottaisi puheeksi esim. sen, kuinka määrällisen osuuden lisääntyessä kävisi lisääntymään myös aiemmin paljon vähäisempänä pysynyt käyttäytymisen tapa, missä "shoppaillaan" kouluja ja päiväkoteja sen perusteella, onko siellä suomea puhuvia kavereita lapsille ollenkaan, mistä hän tuli tweetanneeksi Iltalehden artikkeliin liittyen (7.1.2026).

Saksassa AfD-puolue on saavuttanut jo sen "etapin", missä se on määritetty sellaiseksi äärioikeiston edustajaksi, jonka tekemisiä Saksan tiedustelupalvelu (Bundesamt für Verfassungsschutz, BfV) ei saisi seurata pelkästään julkisten ilmaisujen osalta, vaan myös yksilöiden seuranta ja teleliikenteen sieppaus/kuuntelu on tullut mahdolliseksi, mistä mm. The International Centre for Counter-Terrorism (ICCT) mainitsee seuraavanlaista:

Germany's Alternative für Deutschland (AfD) party has been designated as right-wing extremist by the country's federal office for the protection of the constitution.[12]

The official determination underscores the seriousness of the threat that the BfV now considers the AfD to pose and entails wide-ranging legal and political ramifications. First, the upscaling from a suspected case to a proven extremist case unlocks a number of new reconnaissance and surveillance measures. Whereas previously, Germany’s domestic intelligence agency was only allowed to collect and analyse public statements, it is now authorised to recruit clandestine informants, place individuals under surveillance, and intercept telecommunications. (icct.nl, 13.6.2025)[11]

To trace the AfD’s radicalisation, the concept of far-right extremism must first be defined. In general, far-right ideology combines authoritarianism and nativism, rooted in the idea of a fusion between the state and the people as a singular, homogenous entity. Within this framework, a distinction can be made between the radical and the extreme right. The former rejects several liberal components of democracy, such as minority rights, but seeks to realise its objectives through democratic means, by replacing the liberal elites. In contrast, the extreme right fundamentally rejects democracy altogether and often views violence as legitimate to pursue its political goals. (icct.nl, 13.6.2025)[11]

Kyseisen tiedustelupalvelun mukaan AfD selvästikään ei koe muslimivaltaisista valtioista tulevien maahanmuuttajien olevien yhdenvertaisia saksalaisiin ihmisiin verrattuna, joten sen suhtautuminen ei täten olisi yhteensopiva "vapaan demokraattisen järjestyksen" kanssa:

"The ethnicity- and ancestry-based understanding of the people prevailing within the party is incompatible with the free democratic order," the domestic intelligence agency said in a statement.[12]

The agency, or Verfassungsschutz, said specifically that the AfD did not consider citizens of a "migration background from predominantly Muslim countries" as equal members of the German people.[12]

Aikoinaan kansallismielisen Suomen Sisu -järjestön puheenjohtajana toiminut Perussuomalaisten entinen kansanedustaja Olli Immonen on todennut "myöhään illalla" Facebook-viestissään (mtvuutiset.fi, 25.7.2015), että hän unelmoi "vahvasta, uljaasta valtiosta, joka päihittää tämän painajaisen, jota multikulttuurisuudeksi kutsutaan", mistä voisi ottaa erityishuomioiksi, että "multikulttuurisuus" ja "yksi todellinen Suomen valtio" eivät tule luonnehdituksi sellaisena, että se tarkoittaisi myös ihon värisyyden olevan jotain tietynlaista. Selailtaessa hänen Facebook-viestintäänsä ajallisesti taaksepäin, löytyy sieltä paljon muutakin sentapaista, joka osoittaa hänen olevan edelleen "entisenlainen", millä tässä yhteydessä tarkoitetaan kyseenalaistaa muiden Perussuomalaisten lausuntoja kuten "ne olivat silloin aikoinaan laiteltuja viestejä, eikä niitä siten kannata peilata nykypäivän henkilöön" (parafraasi).

I'm dreaming of a strong, brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours. (Olli Immonen, 25.7.2015)

Mikä erottaa muslimifeministin ja länkkärifeministin toisistaan? Islamilaisissa maissa feministit kamppailevat sen puolesta, ettei naisten tarvitsisi enää pukeutua naista alistavaan burkaan tai niqabiin. Länsimaissa feministit taas taistelevat sen puolesta, että musliminaiset voisivat jatkossakin kulkea säkitettyinä kaduilla. On yleisesti mielenkiintoista, miten länkkärifeministit ovat avosylin vastaanottamassa patriarkaalisen kulttuurin rantautumisen läntiseen maailmaan muslimimaahanmuuton muodossa. Mistä luulette tämän feministien ristiriitaisen toiminnan johtuvan? Onko kyse enemmän sinisilmäisyydestä ja tietämättömyydestä vaiko ideologisesta epäloogisuudesta, kun yrittävät leikkiä feministiä ja monikultturistia samaan aikaan? (Olli Immonen, 21.8.2018)

Tuo vuosi 2015 oli erästä sitä aikaa, kun Perussuomalaisilla oli tarvetta tuoda esille myös sitä, kuinka Perussuomalaiset eivät ole yksiselitteisen maahanmuuttajavastainen puolue, tuolloin mm. selityksen koska "onhan Olli Immonenkin naimisissa maahanmuuttajan kanssa":

– Olli Immonen on haluttu julkisuudessa laittaa muottiin, että hän olisi rasisti ja rotuvihaaja. Se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Siitähän kertoo jo sekin, että hänen oma vaimonsa on maahanmuuttaja, Tynkkynen sanoo. (ts.fi, 27.7.2015)

Immosen vaimo (vaaleaihoinen) oli tuossa vaiheessa ollut jo hyvän matkaa suomalaiseen politiikkaan tutustunut, sillä olihan hän mm. ollut kohukansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustajana ja (pintapuolisesti vilkaistussa) blogissaan hän kirjoitteli omalla tavallaan perussuomalaisille tavanomaisista teemoista.

"Maahanmuuttajana ymmärrän enemmän kuin hyvin, miltä tuntuu elää kahden tulen välissä. Ihminen ei voi yhdessä yössä muuttaa sitä, mitä kokee itselleen tärkeäksi. Muutos vie aikaa ja voimia, mutta se on aivan varmasti kaiken vaivan väärti. Tähän yhteiskuntaan sopimattomat omat kulttuurilliset tavat ja uskomukset pitäisi ehdottomasti jättää pikkuhiljaa pois ja niiden tilalle luoda uudenlaisia tapoja. Ihmisillä on oikeuksia, niitä ei ole ideologioilla, uskonnoilla tai ideoilla." (Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan, 2014, Fija Saarni -nimellään)

Siitä ei ole kovin kauan aikaa, kun Soini haikaili itävaltalaisen vapauspuolueen ja norjalaisen edistyspuolueen kaltaisen puolueen perään Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Vuosi taisi olla 2000. Itävaltalaisen vapauspuolueen yhtenä kärkiteemoista on ollut nimenomaan maahanmuutto ja sen kritisoiminen. Mitä ilmeisimmin tästä ideologiasta on kaikessa hiljaisuudessa luovuttu, ja perussuomalaisista veistetään väen väkisin pikkusiskoa Suomen sosiaalidemokraattiselle puolueelle. (Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan, Fija Saarni -nimellään)

Fija Immonen on maahanmuuttaja, joka kasvoi Bosniassa muslimiperheessä. Lokakuusta 2013 hän toimi Muutos 2011:n silloisen ainoan kansanedustajan James Hirvisaaren eduskunta-avustajana. (apu.fi, 28.7.2015)

Josko siellä Perussuomalaisissa on todettu toimintamahdollisuuksia edistävän kannattajahankinnan olevan vaikeampaa liian rajautuneen ideologian kanssa?

Kansallismielisten puolueiden haluista ja pyrkimyksistä jää vaikutelma, että tiedetään valittujen pyrkimysten ja vastustamisten kohteiden kanssa puljaamisessa kestävän kauan aikaa, minkä aikana ehtii luomaan uraa esim. kansanedustajana ja sen jälkeisenä aikana jossain asiantuntijuutta tai johtamistaitoja vaativissa tehtävissä. Suomessa Perussuomalaisten näkemyksistä sen suhteen, minkälaisen he haluaisivat Suomen olevan, ei saa mistään kovinkaan selkeää tietoa, jonka perusteella vaikutelmaansa muodostaisi. Äänestäjäkunnalleen lupailemat bensan hinnan pitäminen kohtuullisina, hitaat irtaantumiset rasismimaisesta toiminnasta, koviksien esittämiset lainsäädännössä, "isojen reformien uudelleensäätämiset", kalliiden investointien puolesta tai vastaan oleminen, sekä joka paikasta säästäminen ja leikkaaminen eivät anna kovin vakuuttavaa kuvaa siitä, että Perussuomalaiset ovat suomalaisuuden puolella, vaan pikemminkin he ovat vain itseään ja kavereitaan työllistämässä.

Jäsenistön määrän kehityksen osalta Perussuomalaiset eivät ole saaneet aikaan nousua, mutta eivätpä oikeastaan laskuakaan vuosien 2021-2025 välisenä aikana, vaan se on jämähtänyt sinne jonnekin 15000:n paikkeille. Tämä osaltaan viestinee siitä, että tehtyään kauan ns. identiteettipolitiikkaa ja saatuaan sen toimivuuden "mekanismeista" hyvää tuntumaa ja tietämystä, ei samoilla linjoilla jatkaminen tuntuisi heistä itsestäkään enää niin toimivalta, mutta toisaalta, mitäpä sitä heittämään jäsenistöä puolueessa kiinni pitäviä tekijöitä tyystin poiskaan? Jäsenistöhän on sitä osuutta kannattajakunnasta, jota käytetään edustajien paikkoja täytettäessä, jos vain jossain vaalissa ääniä saavat, mille ainakin toiveissa asetetaan jonkinlaista kyvykkyyttä. Kannattajakunta sitten erikseen ilman erityisempiä esivaatimuksia, luulisi?

"Tuhman" nuorijärjestönsä Perussuomalaiset irroittivat osana imagon puhdistamistaan, mutta "asennekovuuttaan" se on koettanut pitää yllä mm. sellaisia lakiaikeita kannattamalla ja edistämällä, joilla on monikäyttöisyytensä vuoksi ikään kuin samojen skenaarioiden huomioivuutta kuin niissä, joissa oman maan kansalaisia kohtaan saatetaan tarvita panssaroituja poliisiautoja ja F35-hävittäjiä eli sitä aikaa ounastellen, missä tekoäly ja roborit ovat vieneet suuressa määrin työpaikkoja ja ihmiset haluaisivat nousta kapinaan. Perussuomalaisethan varmastikin tunnistavat niin puoluejohdossa kuin "kentällä", kuinka heidän poliittiseksi toiminnaksi kutsumansa ja "aiemman hallituksen haitallisten vaikutusten nuorempiin sukupolviin kohdistuvan haitan minimoiminen" tuottaa epäilyttävän tavoitteellisen oloisesti sitä, että monien ihmisten elämä murheellistuu, jotta paremmanlainen elämä voisi erottua paremmin paremmanlaiseksi.

Juuri sellaisen huonompi--parempi -jatkumon vakiintuminen ja selkeämpi erottuminen tuntuu olevan Perussuomalaisten tavoitteena, yhdessä Kokoomuksen kanssa, mistä taasen päästäisiin miettimään sitäkin, onko ihonvärisyydellä ja muuttomaalla Perussuomalaisille kummoisempaa merkitystä, jos tulija vain on "hemmetin hyödyllinen". Tällainen sopisi hyvin yhteen sen kanssa, että Perussuomalaiset ovat jo ajat sitten tehneet päätöksen, että "käytetään maahanmuuttopoliitiikkaa välineenä nämä tulevat vuodet ja katsellaan sitten kehittyykö maailmanmeno sellaiseksi kuten on uumoiltukin" ja sen kanssa, miksi Chemnitzissä järjestäytyneesti toimineet kansallismieliset tahot ovat saaneet koollekutsumisiinsa mukaan monia ihmisiä, vaikka puukotettu ei ollutkaan "arjalaisesti ottaen sopiva". Toisaalta, kun Chemnitzissä kannettiin kulkueessa suht isokokoisia kasvokuvia "maahanmuuttajien surmaamista ihmisistä", niistä erottui katsojalle se seikka, että "tuo viimeksi kuollut on muuten erivärinen ihonväriltään kuin nuo muut".

Suomalaisessa mediassa on tullut nostetuksi erikseen esille jokainen Perussuomalaisen kansanedustajan ulkomainen puoliso tai partneri ja olisikohan niin, että jokainen näistä ulkomaisista henkilöistä on korkeasti koulutettu tai syvästi poliittisessa toiminnassa mukana ollut, kuten: etiopialainen (insinööri), mosambikilainen (biolääketieteen insinööri, ohjelmistokehittäjä/-suunnittelija), italialainen (arkkitehti) ja bosnialainen (blogissaan tavanomaista perussuomalaista kamaa). Tällaisetkin seikat korostavat sitä, miten Perussuomalaisten mielestä ulkomaalaisen, maahanmuuttajan ja pakolaisenkin tjm. täytyy olla Suomelle "hemmetin hyödyllinen" vai korostavatko?

Jos vertailee Perussuomalainen Nuoriso -järjestön Meistä-sivulla olevaa valokuvaa, jossa on järjestön edustajia katsomassa kohti kameraa Vihreiden vuosikokouksissa esiintyviin aloitteiden tekijöihin, niin kyllä siinä hiukan on sitä tuntua, että esillä olevien ihmisotusten olemuksen vaihteluvuuden monimuotoisuuteen voisi solahtaa mukaan mm. eräs Sebastian Tynkkynen. Erääseen (videolistaansa paikoilleen kiinnittämäänsä) TikTok-videoonsa (14.11.2021) hän on laittanut selitetekstiksi "Jos persuissa vihattais homoja, musta ei olis ikinä tullut kansanedustaja eikä persujen varapuheenjohtaja." Mosambikiläisestä partneristaan hän on todennut (yle.fi, 13.10.2023), että tämä "oli ehtinyt olla ennen miesten ensitapaamista maassa vasta kolmisen viikkoa" ja että "väärä mielikuva siitä, miten perussuomalaiset suhtautuvat maahanmuuttajiin, on niin tiukassa, että onneksi ei ollut ennakkomielikuvia taakkana niskassa" (koska ei tuolloin tiennyt Tynkkysen "poliittisesta puolueesta").

Samansukupuolisen kanssa seurustelemista harrastaa Perussuomalaisissa myös Joakim Vigelius, mutta kuten ihonvärisyys ei tee samanihonvärisistä keskenään kavereita yms., ei Vigeliuskaan ole kaihtanut tölväisemästä toista samansukupuolisen kanssa seurustelevaa tamperelaista, Ilmari Nurmista, minkä voi todeta esim. Suomen Uutiset -sivuston "ilmari-nurminen"-tagilla löytyvien artikkeleiden perusteella ("Vigelius kritisoi..", "Vigeliukselta rajua kritiikkiä..", "säästöistä ja vaihtoehdoista on uskallettava puhua myös ennen vaaleja..", "suhtautuu kriittisesti pormestari Ilmari Nurmisen esittelemään pormestariohjelmaan..", "Vigelius: ’Vasemmiston, enemmistön vai kaikkien tamperelaisten pormestari?" ja "Tampereen Perussuomalaiset aikoo äänestyttää pormestarivalinnasta -- kyseenalaistaa Nurmisen ehdokkuuden").

Jonkinlaisena satunnaisena vertailukohtana Iltalehden nuorten vaalikoneessa esitettyyn kysymykseen "Onko homous normaalia" saadut tulokset (iltalehti.fi, 23.3.2011), joiden mukaan "selvästi eri mieltä on yli 200 ehdokasta" ja joita löytyi "selvästi eniten kristillisdemokraattien riveistä, mutta myös perussuomalaiset ovat hyvin edustettuina".

Mihinköhän mietteisiin ymppäisi mukaan huomion Timo Soinin kirjassaan Peruspomo kirjoittamasta, jossa hän toteaa (iltalehti.fi, 4.4.2014), että

- Minusta on hyvin mielenkiintoista, että yllättäen monet kovimmista islaminvastaisista poliittisista hahmoista Euroopassa kuuluvat seksuaalivähemmistöihin, Soini kirjoittaa. Hän mainitsee esimerkkinä alankomaalaisen poliitikon Geert Wildersin, joka julkaisi vuonna 2008 Koraanin vastaisen lyhytelokuvan. Pim Fortyun puolestaan vastusti näyttävästi maahanmuuttoa sekä oli avoimesti homoseksuaali. Lisäksi Soini käsittelee esimerkissään itävaltalaista poliitikkoa Jörg Haideria, joka tuli maassaan tunnetuksi rasistisista lausunnoistaan. Haider kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 2008 lähdettyään ajamaan humalassa. Saksalainen Bild-lehti uutisoi, että Haider vietti viimeiset tuntinsa ennen kuolemaansa homoravintolassa. (iltalehti.fi, 4.4.2014)

Laajaltihan nuo enemmän ulkomaalaisen oloiset voivat haitata ja häiritä kantasuomalaisten elämää Perussuomalaisten sellaisesta piittaamatta

Kansallismielisyyden ei ole kenties koskaan uutisoitu koettavan järjestää toimintansa "puoluetoiminnan" tasolla niin, että erityisesti saman maan kansalaiseksi kelpuutettuja kohtaan "eivät mitkään ulkomaan tyypit" tai vähemmän "heidän normeihinsa sopivat suomalaistuneet tai Suomessa syntyneet, jossain määrin ulkomaalaisen näköiset" pääsisi höykyttämään, ärsyttämään, loukkaamaan ym. eli sellaisenkaan osalta AfD tai Perussuomalaiset eivät ottaisi usein tokaistua "maassa maan tavalla"-slogania kovinkaan tosissaan. Koska sellainen ei ole heidän viitseliäisyytensä piirissä, ne "toisenlaiset ihmiset" pääsevät hyvinkin helposti ja vapaasti töykeilemään "enemmän suomalaisia" kohtaan, mihin on sitten myös vaikea kohteiden reagoida, koska on niin monia tahoja, joille kaikki esim. tummaihoisiin kohdistuva paheksunnan ilmaisu on rasistinen ilmaisu ja täten heille se on sitä paheksunnan kohdetta.

Monille esim. muiden puolueiden edustajille on ilmeisen riittävää olla miettimättä, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu, todetessaan jotain yhdenvertaisuudesta, jolloin esim. VIhreät lähtökohtaisesti asettaa joitain kansalaisia "kuolemanvaaraan" (jos vähän liioitellaan vai liioitellaanko?) ollessaan myöntämättä tunnistavansa, kuinka jotkin ihmisryhmät saavat heidänkin argumentointivajeilunsa vuoksi ylenpalttisesti etua määritellessään vääristelevästi, oletettavasti Perussuomalaisia sättivyyden kautta, kuinka suunnilleen mikä vaan ulkomaalaisen oloisista pahaa puhuminen on paheksuttavaa väärin toimimista. Tällainen pahentaa sitä, miltä esim. kerrostaloissa ulkomaalaisten suunnalta kohdistettu psykologinen häirintä, täydennettynä muilla kohdeyksilön mieltä rasittavilla keinoilla, tuntuu, miten se muuntaa hänen elimistönsä/mielensä toimintaa ja mitä seuraamuksia sellaisesta on "elämän viettämiselle".

Suomessa on näitä joitain "erityisen kansallismielisiä", järjestäytyneitä ryhmiä (natseiksikin joidenkin tahojen kutsumia), jotka kulkueenkin saattavat järjestää itsenäisyyspäivänä ja joita sitten tietenkin myös paheksutaan, vaikka nykyisellä tahdillaan sellaisten merkittävyys saavuttanee enemmän uutisoimisen arvoista ehkä joskus parin kymmenen vuoden kuluttua ja siihen mennessä monet aluille laitetut yhteiskuntaa pysyväluonteisesti ns. monikulttuurisuuden osalta muuntavuudet ovat saavuttaneet toteutusvaiheissaan kaiken sen, mikä niille on nähty, vaikkei välttämättä asetettu tai määritetty, tavoitteeksi. Jotkut puhuisivat tällaisesta salaliittona sen vuoksi, että voisivat sitten kumota sellaisen, mutta ilman pysyväluonteisen ryhmittymän olemassaoloakin useilla eri tahoilla tunnistettaisiin tulevia kehityskulkuja, kyettäisiin analysoimaan niiden muokkaamiseen käytettävissä olevia ohjailukeinoja ja resursseja, sekä kommunikoimaan puolituntisien verran eri tahojen kanssa heidän konvertoimisekseen jonkin aatteen tai maailmankuvan kannalle, vaikkei koskaan enää myöhemmin uudestaan nähtäisi.

Ajan saatossa eri tahojen tehdessä tahoillaan muokkailujaan yhteiskunnan toimintaan, voidaan näiden osalta havaita kehityskulkujen ilmentymiä populaarikulttuurissa, ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä, rekrytointikäytännöissä ym. Esim. taiteen vapauden vuoksi voisi olettaa, että artistit, esittäjät, tuottajat ym. tohtisivat toimia sillä tapaa, että eivät ota joitain mukaan tummemman ihonvärisyyden vuoksi, koska "sillä kertaa ei sattunut huvittamaan tehdä niin", sillä jatkuva 25 - 50 % suhde vaaleaihoisempiin "yhdenvertaisuuden" vuoksi ei oikein viesti siitä, että on saatu tehdä, mitä todella sillä jollain kertaa halusi tehdä, vaan pikemminkin jonkinlaisesta alistumisesta. Toiseenlaiseen alistumiseen vertautuvuutta saisi aikaan vaikkapa siitä, kuinka päivittäislehteen joka päiväksi muutaman ruudun sarjakuvaa piirtävä on hylännyt vähäisetkin periaatteensa ollakseen mieliksi ostavalle organisaatiolla, joka sitten sitten käyttää häntä eräänlaisena "psykologisesti ovelan" propaganda- tai häväistys-välineen varioijana kohdistaakseen haittaa johonkin tai joihinkin. Jos kyse olisi vieläpä vuotuisen palkinnon sarjakuvapiirtelyistä saaneesta, siinähän tulee samalla turmeltua palkinnon myöntäneen tahon arvostettavuus ja merkitys tai ainakin jos tällaisen turmeltuneisuuden tajuamiset saavat "merkittävät mittasuhteet".

Niiden yhteiskuntaan aiheutettujen muutoksien merkittävyyttä, seuraamuksia ym. voitaisiin analysoida myös ja tehdä tarvittaessa lisää muutoksia, myös sellaisia, joilla pyritään estämään takaisin palattavuuden mahdollisuuksia. Jossain vaiheessa soveltuvasti samanmielisiä olisi kenties paljonkin, mutta toisaalta, mitä enemmän samanmielisiä, sitä yksinkertaisemmaksi "ohjenuorien" täytyy käydä. Sitä tässä ei kuitenkaan väitetä, että se "alkuperäinen tarkoitus" olisi pelkkä monikulttuurisuuden runsas lisääminen useilla eri osa-alueilla, sillä se olisi eräissä skenaarioissa vain oheispiirre, jonka kiihdyttämisessä olisi hyötykäyttönsä, kenties lukuisiakin.

Yksilöillä monikulttuurisuus voi aiheuttaa ongelmaa esim. sen vuoksi, että runsaslukuiseksi kasvanut niiden ihmisten joukko, jotka eivät olisi perinteisesti suomalaiseksi koettujen kaltaisia, tunnistavat tai kokevat monen edustajansa osalta, että heitä ikään kuin autetaan pärjäämään sujuvammin ainakin sinne asti kunnes suhdeluku on jotakuinkin fiftyfifty, vaikkei se välttämättä olisi tarkoitus ollenkaan, mutta joka saa heidät toimimaan luottavaisen töykeästi esim. sosioekonomisesti haastavassa asemassa olevia keitä vain kohtaan, koska tietävät, että asenteellisesti samankaltaiset käytösnormit on monilla muillakin ihonväristä riippumatta. Täten tummaihoinen lääkäri voi tehdä tahallaan huonoa potilastyötä eräitä potilaita kohtaan ja tullen myöhemmin terveydenhuolto-organisaationsa puolesta todetuksi tehneen "pelkästään hyvää työtä", osa-aikaisena vartijana toimiva tyystin eri alan tummaihoinen opiskelija osallistuu ennalta suunniteltuun yhteishäirintään eräitä yksilöitä kohtaan, viereisessä asunnossa asuva tummaihoinen naapuri häiriköi öisin auditiivisesti ja päivisin psykologisesti ym. Jokainen heistä tietäisi hyväksyviä ja puolestaan valehtelevia löytyvän useita eri tahoilta.

Koska Perussuomalaisetkin on kohtalaisen iso järjestö, ei olisi loogista sanoa, että jonkinlainen yhteiskunnan aikalaistilanne olisi sopiva tai riittävä "sille", mutta kuten media sopeutuisi siihen, että sen oikeuksia tehdä journalistista työtä rajoitetaan, sopeutuisi Perussuomalaisetkin ulkomaalaisten ja sellaisten oloisten määrien lisääntymiseen, koska sellaisesta mesoaminen on sille väline olla relevantti ja kenties jopa muiden tahojen tilattavissa oleva toimintapa.

Chemnizissä tapahtuneelle puukotukselle saatiin joku olemaan syyllinen

Silloin aikoinaan Chemnizissä oli Saksan valtakunnan syyttäjä erityisen kiinnostunut siitä, miksi äärioikeisto oli niin nopea mobilisoitumaan protesteja varten ja löytämään "piilotettuja rakenteita", jotka olivat olleet jossakin merkittävässä roolissa. Voisiko olla, että jonkinlaiseksi määrittyvä ihmisjoukko, pitkäaikaisesti jonkinlaisena olleisuutensa vuoksi, ei olisikaan ollut liikkeellä jonkin tapahtuman seurauksena tai ennakoidusti, vaan mallinnettavissa olevia loppu- tai välitulemia aiheuttaakseen, edistääkseen tai varmistaakseen eli voisiko Chemnitzissä ihmisiä eräänä koolle kutsujana toiminut järjestäytyneen huliganismin joukko ollut sysäämässä tapahtumia alkamaan jonkin hämyisemmän tehtävänannon vuoksi, johon edeltävästi sisältyi Daniel H:n kohtauttaminen kiinnijääneiden ja syytetyiksi tulevien kanssa?

One group, called "HooNaRa," has attracted particularly close attention over the years, its name standing for "Hooligans Nazis Racists." Officially, the militant right-wing group dissolved back in 2007, but networks among its members are still active.[8]

One of those networks is the fan group "New Society," whose members refer to themselves as "NS Boys," a clear play on National Socialism. Its logo includes the image of a Hitler Youth member. Like the right-wing fan group "Kaotic," members of "New Society" used their channels to mobilize people for the demonstrations in Chemnitz. Both groups are under surveillance by the Office for the Protection of the Constitution and have been banned from the football stadium for years, but their influence on the more moderate scene is considered to be extensive.[8]

Federal prosecutors have since gotten involved in the incident. DER SPIEGEL has learned that the chief federal prosecutor has launched a formal investigation with agency sources saying they were "concerned" about the events in Chemnitz. The sources say that prosecutors are particularly interested in the speed with which the right-wing extremists mobilized for the protests in Chemnitz and are eager to find out if hidden structures may have played a role.[8]

Daniel H:n puukotusta edelsi väitetysti eskaloitunut verbaalinen kohtaaminen, mutta siitä ei ole saatu selkoa, minkälaisia aiheuttavia tekijöitä tilanteessa esiintyi.

Prosecutors said the killing was preceded by a verbal confrontation that escalated. It remains unclear what triggered the verbal fight between the men.[14]

Syytettyjen asianajajien mukaan oikeudenkäytävyyden perusteet olivat kyseenalaiset (rikostekninen tutkimusaineisto puutteellista) ja syytetystä oli tehty "poliittinen jalkopallo" (joku täytyi saada määritettyä olemaan syyllinen).

Lang also asserted, shortly before the verdict, that the court may convict and jail the defendant because 'someone needs to take the blame so that Chemnitz stays quiet'[23]

The verdict comes barely a week before elections in the two eastern states of Saxony and Brandenburg, in which the far-right Alternative for Germany (AfD) is expected to make big gains.[15]

Defence lawyer Ricarda Lang had argued that the case against Sheikhi was based only on questionable, late-night witness testimony rather than fingerprints, DNA or other forensic evidence.[1]

Defence lawyer Ulrich Dost-Roxin charged that the arrest warrant and detention order had been illegal, based on "a fantasy of the prosecutor" and "fake evidence" against his client, who had become a "political football".[16]

Sheikhi, who had reportedly remained silent throughout the trial, told German public broadcaster ZDF in a telephone interview just two days before the verdict that he did not touch either the victim or the knife that killed him.[17]

The defense attorney, Frank Wilhelm Drücke, delivered a scathing assessment of the charges filed in court, calling for the trial be called off and his client freed due to the weakness of the case.[18]

Syyttävän osapuolen mukaan selvitystyötä varmuuden muodostamisesta varten on tehty riittämiin, joten epäily syyllisestä pitäisi täten olla varmistettu.

Prosecutors said more than 100 witnesses were questioned through the investigation into the attack. They were able to determine that the incident began when Farhad A. engaged in an argument with the victim, after which he stabbed the man. Alaa S. later joined in.[19]

The Chemnitz district court sentenced hairdresser Alaa S. on Thursday to nine and a half years in prison for “manslaughter and grievous bodily harm.” He was found guilty of stabbing 35-year-old Daniel Hillig on August 26, 2018, and injuring his companion Dimitri M. in the back. The evidence, said chief justice Simone Herberger (56), justified the harsh sentence, and had removed “all doubts” concerning the guilt of Alaa S.[20]

Selkeän ulkomaalaiset yrittäjät kertoivat kokevansa olevansa uhattuja puukotuksen jälkeisen kansallismielisten ym. kaduille kutsumisen jälkeen.

A Syrian refugee who works at a local kebab shop told BuzzFeed News he was chased by a group of 10 or more thugs as he was leaving work. He said his pregnant wife, who wears a hijab, is afraid to leave the house even to go to the doctor. He said he didn’t want his name used because he was afraid, and that he now wanted to move out of Chemnitz to somewhere in Germany’s west.[21]

A pizza shop owner, who goes by the nickname Momo and moved to Germany from Tunisia 30 years ago, said he even recognized his own customers in the crowd.[21]

“They treat us like [sacrificial] lambs before Eid al-Adha,” he told BuzzFeed News, adding that he also didn’t want his real name to be published. “They play with us for some years and are all nice, but when the day comes, they have no problem to sacrifice us.”[21]

Onko rähjäävänä vastustajana olemisessa Perussuomalaisille ja enemmän natsimmiksi luonnehdituille feikkiyttä?

Tarkoitukset, tekemisten tulkinnat ja tehdyksi tulemiset ovat useinkin menneet medialta ja median käyttäjiltä sekaisin, jolloin ns. tavalliselle kansalaiselle muodostuva käsitys jonkin olemisesta väärintoimimista on jokseenkin epästabiili ja täten mielipiteen ilmaisu Perussuomalaisten suhtautumisesta rasismiin voi olla eräänlaista antautumista tai tyytymistä mielessä häilyvien käsityksien frakmenttien aiheuttamasta sekamelskasta valitsemiselle. Toisaalta, olisi väärin todeta mediankaan edustavan sitä, minkälaiseksi jotkut Perussuomalaiset niitä kutsuvat (tarkoittaen useimmiten varmaankin Yleä) eli esim. vihervasemmistolaisiksi, sillä kyllä mediassakin esiintyy, asenteissa ja julkitulevuuksina, "huonomman ihmisaineksen" halveksumista ja väheksymistä, mikä taasen käy sitä laajemmalti eri tahoilla toteutetuksi, mitä järeämmäksi erilaiset taloudelliset ym. paineet käyvät.

Vihervasemmistoa ja viherpunaa tokaisuissa käytettäessä hutaistaan jotakuinkin sen tarkoituksen suuntaan, missä halutaan väittää tuollaisten tahojen olevan auliita avustamaan ja hyväksymään vaikka ketä ilman mitään rajoitteita, vaikka Vasemmistoliitolla, Vihreillä ja SDP:llä on niilläkin omat rajautuneisuutensa sille, mihin saakka erilaista auttamista ja hyväksymistä voitaisiin jatkaa, eikä se oletettavasti niin turmiollista ole, että siitä kaikesta (äkisti) pois ottaminen saisi aikaan kummempaa hyötyä kuin päätöksien tekemisien helpottumisen jatkossa vähempien päätöksien tekemisien vuoksi.

Kun niitä Perussuomalaisten tekemisiä on toisinaan jouduttu selittelemään ulkomaiden suuntaankin siihen tapaan, että "heidän sanomisensa ja tekemisensä eivät edusta kauttaaltaan suomalaisuutta, vaan kyse on yksittäisten henkilöiden toiminnasta", niin siellähän ne aikoinaan Chemnitzissä (2018) alueen asukkaat ym. kokivat tärkeäksi selittää muulle maailmalle, että "nämä tapahtumat ja niiden jälkeiset seuraamukset eivät edusta Chemnitziä ja siellä asuvia kokonaisuutena".

"The scenes of people going after those who look like foreigners scare us. We want to show that Chemnitz has another side that is cosmopolitan and opposes xenophobia," Tim Detzner, the head of the radical Left party in Chemnitz, told the rally.[22]

Some protesters paraded with large portraits of victims of attacks perpetrated, they claimed, by asylum seekers, while others brandished banners reading "Chemnitz is neither grey nor brown" and "The heart rather than hate".[4]

Suomessa on ilmennyt sitä, että Perussuomalaisten edustamaksi toisinaan väitetyille ilmiöille ja ideologioille vastustajaksi luonnehdittujen tahojen keinot vastustamiseensa ovat toisinaan niin höhliä (kontekstista irrallaan olevien iskulauseiden rallatteluja ym.), että vastustajaksi luonnehditut pikemminkin avustavat vastustajaksi väittämäänsä kuin ovat strategisen fiksusti sitä vastaan. Se taasen saa pitämään harkitsemisen arvoisena epäiltävänä sitäkin vaihtoehtoa, josko nämä vastakkainasettujat ovat aitoja eli olisiko "ulkopuolisten tarkkailijoiden" näkökulmasta epäuskottavaa, jos Perussuomalaisilla, ei olisi uutisoituja, protestoiden käyttäytyviä vastavoimia?

The competing chants were familiar enough from the last three years of German demonstrations — "Merkel must go!" or "Close the borders!" or "Nazis out!" or "Refugees are welcome here!"[13]

People from both ends of the political spectrum could be seen drinking beer and shouting slurs at police.[4]

Mistä sitten päästäänkin siihen, että kun ns. maahanmuuttajavastaisuus toistuvasti attribuoidaan juuri Perussuomalaisiin liittyväksi, he saavat jatkaa suht dominoivassa asemassa olemista mm. sellaisten suhteen, että missä määrin maahanmuuttajakeskustelua vesitetään ja milloin on aika hetkellisesti jykevämmille viittauksille. Eräs kannattajakortteja puoluerekisteriin pääsemistä varten kerännyt taho saattaa hiukan vaikuttaa aiheeseen liittyvään keskusteluun lähitulevaisuudessa eli vuoden 2027 eduskuntavaaleja edeltävästi sitten vissiin, mutta toisaalta liekö sen edustajia muistetaan entuudestaan paljoa muusta kuin itsenäisyyspäivän erillismarsseista ja pienpuoluetenteissä käväisyistä?

Tulisiko Timo Soini olemaan Keskustalle "lähteen myrkyttäjä"?

Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja on koettanut antaa ymmärtää, että hänen aikanaan puolueessa ei ollut sellaista rasistisuutta, mitä Halla-Aho ym. hänen mukaansa ainakin eräässä vaiheessa edustivat, mutta kun itse eräänlaisena ulkopuolisena tarkkailijana on kokenut Perussuomalaiset jotenkin epäilyttäväksi puolueena hänen puheenjohtaja-aikanaan niinkin suuressa määrin, että siitä on täytynyt ihan Uuden Suomen blogiinsakin aikoinaan kirjoittaa, jotain niin väärää hänessä täytynee olla henkilönä nykyiselläänkin, ettei Keskustan ehkä pitäne ottaa häntä mukaansa lisäkannatuksen haalimisen vuoksi. Seuraavat tekstikatkelmat ovat yhdestä omasta kirjoituksesta, joka oli julkaistu jotakuinkin vuosien 2010 - 2012 välisenä aikana.

Jos hyvää tahtoa ajattelee uusiutuvana resurssina, niin erityisen paljon ja nopeasti sitä kuluu yritettäessä ymmärtää sitä, miksi ihmeessä kukaan liittyisi Perussuomalaisiin. Hetkellisen kannatuksen vielä ymmärtää, mutta kun puoluetta yrittää ymmärtää puolueen virallisen lehden eli Peruslehden kautta, jää vaikutelma maailmanmenosta jälkeenjääneiden ihmisten lehdestä (leimallisena piirteenä pysähtyneisyys). Avainsanoiksi (lehdessä) nousevat mm. rikollisuus, verotuksen kevennys, toimintamäärärahat, muiden velat, jalkaväkimiinat ja ärhäkkyys. Synkkää, synkkää..

Kun ajattelee asiaan niin, että kuinka moni ajattelee kielteisesti perussuomalaisista ja kuinka siitä käytännössä seuraa puolueen jäsenten/kannattajien tietyntyyppinen koostuneisuus, herää väistämättä sekin kysymys, että halutaanko puolueeseen mieluiten sellaisia tyyppejä, jotka ovat joko a) helpohkosti ohjailtavissa (köyhät, syrjäytetyt, yksinkertaiset tarpeet), b) töykeähkön ja maskuliinisen toiminnan passiivisia hyväksyjiä (hyvätuloiset, joille riittää, että elämä jatkuu taloudellisesti samanlaisena tai parempana) ja c) helpohkosti ohjailtavien ryhmän ohjailijakandidaatteja (tämä oli ehkä hiukan perusteeton sutaisu).

Siis.. minä todellakin yritän ymmärtää, että mihin tämä Perussuomalaiset-puolue oikein on kehittymässä vai onko se vain osa jotain ”suurta jarrutussuunnitelmaa”. Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelista (”Perussuomalaisten ruumiinavaus”), josta useampikin taho oli äskettäin löytänyt joukon taulukoita tulkittavaksi, yritin löytää jotain lisäselvyyttä asiaan, mutta en koe saavani riittävästi otetta sellaisista tiedoista kuin suurpiirteinen tulotaso kymmenien tuhansien tarkkuudella tai sellaisesta monimerkityksellisestä sanasta kuin ’opiskelijat’. Mainittakoon, että ko. artikkelia lukiessani en saanut laskettua irti pysähtyneisyyttä edustavista vaikutelmistani, jotka heräsivät puolueen omaa lehteä selaamalla – joka on sentään puolueen omaa tuotantoa. Minun oli vaikea sovittaa näitä vaikutelmiani artikkelissa esiteltyihin arvoprofiileihin (kirjetutkimus), joista kävi ilmi, että perussuomalaisten joukkoon mahtuu myös mm. modernismia.

Minusta olisi mielenkiintoista tietää, että minkälaisena perussuomalaiset (puolueena tai yksittäisinä jäseninä) näkevät ns. modernin yhteiskunnan vaikkapa vuonna 2020? Voisiko jo siihen mennessä Perussuomalaiset olla puolueena kehittynyt sellaiseksi, että ilman jäseniä suuresti kyydistä tiputtelematta, sen jäsenistössä esiintyisi laajalti luontaista kiinnostusta sellaista tapaa ilmaista asioita puoluelehtensä sivuilla kuin on kerrottu esim. Foresight.fi:n blogissa? Voin ottaa sieltä satunnaisotantana melkeinpä minkä kirjoituksen vain ja heti tulee parempi mieli kuin teidän PDF-läpyskäänne selatessa. Vaikkapa tuosta: http://www.foresight.fi/2011/08/08/nakokulmia-tietoyhteiskunnan-ja-viestinnan-tulevaisuuteen/ Tuossa näyttää esiintyvän joitakin mystisiä sanoja kuten teknologia, ubiteknologiayhteiskunta ja avoimet innovaatiot. Esiintyi siellä myös sana ’finanssikriisi’, mutta toisin kuin Peruslehdessä olisi tehty, kirjoitusta ei oltu kasattu kriisiteeman ympärille.

Immonen Olli, Virtanen Pertti ja Vähämäki Ville näyttävät olevan Tulevaisuusvaliokunnan jäseniä. Saammeko odottaa heiltä mitään sellaista, joka voisi minuakin miellyttää? Sinänsä on tietenkin epäreilua vaatia perussuomalaisilta sellaista, minkälaiseen he eivät vaalien aikaan olleet pyrkineetkin identifioitumaan eli tulevaisuusorientoituneeksi puolueeksi – minulla sana ’tulevaisuus’ tuonee eri konnotaatiot kuin perussuomalaisille yleensä – mutta ehkäpä yhteiskuntatieteiden maisteri, diplomi-insinööri ja turvallisuusvalvoja siellä jotain saavat aikaan? Olihan sinnekin valiokuntaan kuitenkin joidenkin mentävä.

Siitäkin huolimatta, että esim. IT-alaan ja elokuvateollisuuteen liittyen kaikilla ihmisillä on tavallaan mahdollisuus esittää näkemyksiään siitä, minkälaista pitäisi olla tarjolla, saavutettavissa, tuotannossa ja aikeiluissa, näillä mainituilla tahoilla työskentelemisen mahdollisuuksista päättävät saavat merkittävältä osin rajoitettua mm. sitä, minkälaista parempaa heidän tuotoksiaan käyttävät oppivat kuvittelemaan haluta. Parikin vuosikymmentä voi hujahtaa ilman, että jostain aiheesta tai asiasta edes pukahdetaan ja kun niin sitten tehdään, lopputulemien tai iteraatioidensa osalta nekin miellyttänevät eniten työpalkkansa niiden tekemisestä saaneita.

Se taasen ei hyvinkin todennäköisesti johtuisi siitä, että "muut eivät vaan tajua, mikä tässä on niin hienoa ja erityistä", vaan suhteessa mahdollisuuksiin aikaan tultiin saaneeksi lähinnä jotain vajeellista. Kokonaisuutena suht "toimivaa" kenties, monenlaista huomioivaa varmaankin, tietenkin jotain ainutlaatuisen oloista sisältävää myös ym., mutta vajeellisuuden tuntuman jättävyys voi vetää muassaan niin monia pettyneisyyttä aiheuttavuuksista muistuttavuuksia, ettei mahdollisen alkuhuuman aikaan saamalle tyytyväisyydelle jää kuin minimaaliset mahdollisuudet selvitä.

Tutkijat mm. sellaisilta tutkivan tieteen aloilta kuin digitaalinen sosiologia, kulttuurinen antropologia ja kognitiivinen antropologia saattaisivat kyetä selittämään tai ainakin tunnistamaan, miten tai missä kohdin "yhteiskunta muuten" vaikuttaa puoltavasti niihin rajoittuneisuuksiin. Ehkäpä myös valtiotiede ja sosionomia saattaisivat osaltaan selittää sitä, millä perustein IT-alalla ja elokuvateollisuudessa arvioidaan sitä, minkälainen tuote olisi ajan henkeen sopivaa.

Voisi olla parempi, että taho joltain aivan eri alalta ja eri intressein tai ehkä vielä parempi, ilman tunnistettavia intressejä, ottaisi asiakseen esitellä IT-alan ja elokuvateollisuuden tuotteiden käyttäjille, minkälaista mahdollisuutta on tarjolla, mitä mm. niitä käyttäen voisi saada aikaan, minkälaisia uudenlaisia kokemuksien ja sujuvuuksien hetkiä olisi aiheutettavissa, miten suoraan tuotoksien kokijoiden elämä muuttuisi ja miten se muuntaisi sitä, miten he toimivat suhteessa muihin ihmisiin, minkälaista uudenlaista he alkaisivat kaipailemaan, mitä he kävisivät suosittelemaan muillekin, mitä nousisi mukaan "valtakunnalliseen keskusteluun" tai siis jos sellaista enää jatkossa onkaan kun STT:nkin päälle ollaan jo heittämässä multaa, minkälaista uudenlaista haaveilua omasta työllistämisestä käy esiintymään välkkätunneilla kouluissa, illanvietoissa baareissa, somekeskusteluissa netissä jne.

Moni toimiala on "perinteisesti" ollut kovin toimintakyvytön ilman pitkäkestoisia kausia, joiden aikana eri määrin keskenään yhteen toimivat saavat toimintansa vakautettua ja uskalluksiinsa sujuvuutta ilman uhkarohkeuden tuntua. Tämä taasen aiheuttanee "shut the fuck up"-asenteisuutta sellaisia kohtaan, jotka toimillaan aiheuttavat potentiaalista riskiä sille, että ihmiset eli tässä asiakkaat, kävisivät laajemmassakin määrin kaipailemaan jotain uudenlaista siinä määrin, että siihen ei vain jouduttaisi ottamaan hetkellisesti kantaa, vaan kävisi tapahtumaan sellaisia muutoksia yrityksien (ja miksei yhdistyksienkin) toimintakulttuureissa, jotka saisivat ne käymään vaikuttamaan siltä, etteivät ne ehkä sittenkään ole kovin hyviä ja taitavia siinä mitä tekevät ja ovat tehneet, vaan ne ovat vain saaneet käyttää niin kauan aikaa niihin jotakuinkin rajoissa pysymisiinsä, että sen vuoksi ne ovat saaneet muodostettua sujuvuudelta vaikuttavuuksia.

Elokuvia tehdessä final cut voidaan sekin joutua tekemään useamman kerran uudelleen, kun testiyleisö ei sittenkään pitänyt tarpeeksi ja IT-alalla viimeisin iteraatio on se, mistä voidaan käydä parantelemaan myöhemmin, jos joku maksaja löytyy, mikä ei kai sinänsä ole "tuomittavaa" tai itsearvoisesti väärintehtyä, sillä ideakehittelyssä ja sen toteuttamisen hallinnoimisessa voinee myöntää olevan rajansa, vaikka kuinka saatettaneen esittää, että pyritään rekrytoimaan vain niitä parhaita ja parhaimpia. Karkeasti määritettyjä kuukausi- ja budjetointimääriä ei niitäkään voi loputtomasti "venyttää" ja niiden tarkemmin määritellyksi tulemisen jälkeen "enemmän päättävillä tahoilla" saatetaankin olla niin jumissa suuntaavuuksissaan, että vaihtoehdoiksi voi jäädä toiminnan keskeyttäminen ja jonkinlaiseen lopputulemaansa vieminen "kaikesta huolimatta".

Jotkin tahot ovat ns. isoja toimijoita vaikkapa liikevaihdon määrän osalta ja niihin verrattuna pienemmät toimijat voivat tarkoittaa esim. opiskelujen tai muualla työskentelemisen ohessa tehtyä. Uuden oppimiseen ja sen sujuvaan hyödyntämiseen käytetty aika yhdessä sen soveltamiseen yhdessä muiden mahdollisuuksien kanssa voi mennä huomattavan paljon aikaa, mitä sitten arvioitaneen suhteessa siihen, minkälainen ROI (Return of Investment) onkaan tai miten vaiva/hyöty -määritelmänsä nimeääkään. Joissakin diktaattorisemmin toimivissa valtiossa tämä ei ole niin ongelma, sillä neuvotteluvapauden kapeampisuuteen tottuneisuus ja monenlaisten rajoitteiden hyväksyminen pitkäkestoisen turtumisen kautta, joka voidaan naamioida tyytyväisyydeksikin, aiheuttaa ettei uudemmanlaisuudesta välttämättä edes puhuta, ellei siihen ole tullut "signaalia" tai virallista hyväksyntää valtion ylimmiltä tahoilta.

Tavanomaisemmassa yhteiskunnassa, ikään kuin Suomi vielä huomennakin sellainen on kaikenlaisista leikkausvillityksistä huolimatta, joissa vaikuttaa olevan myös jonkinlaista yhteiskunnan uusiojakoon pyrkiväisyyttä, voisi IT-alan tapauksessa lopputuote olla sen ostavan tahon päätettävissä olevalla tavalla muillekin kokemuksena jaettavissa ja ostaja pääsisi paremmin mukaan kehittelyvaiheisiin. Audiovisuaalisten tuotosten osalta vertailtavuus saattaisi rajoittua esim. mainos- ja promovideoiden pituisiin tuotoksiin, mitä tulee uudenlaisten mahdollisuuksien mukaan sovittelemisiin ostajan maksukykyyn suhteutettuna. Toteuttavan tahon ja sen alihankkijoiden käyttämisen toimivuus voi aiheuttaa merkittävää tyssäyttävyyttä asiakkaan halujen toteutumiselle, vaikka palaveritilanteissa visiointeihin ei ehkä heti alkuunsa suhtauduta tyrmäävästi ideointitasolla, vaikka taloudelliset realiteetit voivatkin nousta herkästi pöydälle.

IT-alan ja elokuvateollisuuden toteuttavien (ja toimintaa tukevien) tahojen kehittymiseen saisi erilaista pirteyttä, kun sekä potentiaaliset asiakkaat, että "monet muutkin" kuten heidän asiakkaansa ja heidän tekemisiään kokevat ymmärtäisivät paremmin, minkälaista olisi mahdollista toteuttaa heille sopivan budjetin rajoissa varsinkin siinä vaiheessa, kun toteuttavien/tukevien tahojen ei enää ole tarpeen sysätä yrityskehityskustannuksia hintoihinsa.

Kun yksi "pieni" tai "keskisuuri" taho koettaa saada loppukäyttäjiä innostumaan jostain uudenlaisesta ja niiden sovelluttamisesta/toteuttamisesta koettavaan muotoon, heillä voi olla vaikeuksia irtaantua siitä, mitä ovat jo pidemmän aikaa tehneet ja jotenkin varmistaa, että heillä on käytettävissä ne resurssit, joita tarvitaan siihen, että voidaan tehdään toteutuksia, joita mahdollisesti jostain uudesta kiinnostuneet saattavat käydä kenties jopa vaatimaan. Sehän se olisikin, jos jostain kampanjasta huolimatta asiakkaat menisivät jonnekin aivan toisaalle asioimaan.

Ihmisten tavoittavuuskin, varsinkin pidempiaikaisesti vaikuttavuudella, kaikkien kognitiivisesti kilpailevien tekijöiden kuten poliitikkojen julkisuudessa lausahtelemien sanankäänteiden ollessa myös ajattelua höttöyttäviä, voi olla melkoinen ponnistus sekä vaivannäön, että rahanmenon kannalta. Vaikuttavuuden vaikeuden ovat tajunneet monet, jotka ovat koettaneet saada verkkomainostuksella ja blogiviestinnällä jotain merkittävää aikaan, sillä "kelpaaviin ihmisiin" osumisen tarkkuus mainonnalla voi olla suht surkeaa ja blogiviestit voivat jäädä täysin kohtaamattomaksi, sillä esim. Google-hakujen tuloksista on jo monet monet vuodet puuttuneet lähes kokonaan blogeihin viittaukset ensimmäisten hakutulosten joukossa ollen todennäköisemmin jotain Mäntsälän sanomista ja Kiirastulen viestistä. Jatkossahan monet kysyvät nekin kysymyksensä paljolti ChatGTP:ltä yms. ja ovat huolestuttavan tyytyväisiä niihin rajoihin, joiden puitteissa tekoälyt ne vastauksensa muodostavat, vaikka kuinka olisivat miljoonista jo poltetuista kirjoista tietämyksensä saaneet.

Influensserit ja "perinteiset mediatoimijat" voivatkin melkeinpä valitettavasti jäädä tahoiksi, joita pitäisi hyödyntää, jos ihan valtakunnanlaajuisesti koetettaisiin saada ihmisiä innostumaan kaipaamaan elämän muuntumista toisenlaiseksi "yleensä". Toinen ns. iltapäivälehdistä on ei kovin kauan sitten ottanut vahvemmin esille tietoteknisen sisällön, millä on toki potentiaalisesti vaikutusta monien aiheiden lämppäilyyn, eikä sekaan aivan mahdottomuuden rajoissa ole, etteikö se voisi saada vähemmälläkin tiedoksi saamisella aiheutettua ihmisissä innostuneisuutta uudenlaisen kaipuuseen ainakin IT-alaan liittyväisesti. Toivottuna tavoitetilana voisi kuitenkin pitää vaikkapa sitä, että kun kaupunkikohtaisessa Facebook-ryhmässä vähänkin "ääneen mietiskellään" sitä, minkälainen olisi kiva parannus johonkin olemassa olevaan, siitä aiheutuisi samantien keskustelua mahdollisuuksista ja ostoryntäystä paikallisten toimijoiden toimistojen suuntaan. Nykyiselläänhän pienemmät toimijat IT-alalla kuolevat pois, nilkuttavat eteenpäin salaa, pärjäävät just ja just samoilla työntekijämäärillä tai tulevat isompien ahmaisemaksi ja kätkeytyneeksi sanojen kuten "palvelut" ja "toimialat" taakse.

Elokuvateollisuuden tuotoksissa eli elokuviksi nimetyissä lopputuotteissa on sisällöllistä ym. rajoittuneisuutta, mitä voi jatkua pitkän aikaa, mihin voi olla syynä esim. se, että ne ovat "liian synkronisoituneita" muun maailman menoon, eikä niiden kehittymiseen voine vaikuttaa niin lyhyiden aikajaksojen puitteissa ja kenties vähäisemmin kustannuksin kuin ohjelmistotuotteisiin. Kokemuksina ne ovat tietenkin aivan erilaiset kuin ohjelmistotuotteen käyttäminen, sillä jokaisella käyttökerralla on vapaampi tajuamaan sellaisista jotain erilaista ja muodostamaan tuntemuksensa miten vain. Olennaista olisi kuitenkin yhteisemmin niistä tajuttavissa olevuuksien rajoittuneisuus ja mikä sitten vaikuttaa potentiaalisesti siihen, mihin ihmiset tottuvat tyytymään, vaikkei diktatuurissa kenties elettäisikään. Vai eletäänkö? Ehkäpä ihmiset eivät ole miettineet sitäkään kovin kummoisesti, mitä se diktatuuri merkitsee sen kannalta, miten yhteiskunta toimii?

ounasteluja herättelevää

Kun "kiinalaisen kaa syömässä"-tapaus oli ehtinyt etenemään hetken aikaa julkisuuden puolella, intuitio alkoi viestittämään, että siinä kaikessa ja mitä vielä lisää tulisikaan, on monenlaista epäilyttävää ja mihin järkeilykin ehti sitten hiukan myöhemmin mukaan, kunhan ensin oli keräillyt aiheeseen liittyvää uutisointia ym.

Kertynyttä ja esijärjesteltyä aineistoa hiukan selailtuaan, keskittyen hetkittäin enemmän ja toisinaan vähemmän, alkoi vaikuttamaan siltä, että asiaan liittyy monen tahon tuottamia vaikuttavia tekijöitä mm. sillä tapaa, että jokainen näistä vaikutti erikseen arvioineen, millä tavoin heidän tekemisensä edesauttaisi kuin yhteiseltä vaikuttavaa pyrkimystä, vaikkei heidän välillään välttämättä minkäänlaista kommunikointia tapahtunutkaan tai jotain oheispyrkimystä.

Sarah Dzafce on ollut sanomatta sen ystävänsä nimeä, kertoen "suojelevansa" häntä, joka otti hänestä kuvan, joka sitten "lähti leviämään" Snapchat-tililtä, missä kuva oli tarkoitettu vain "läheisille kavereille, ei jaettavaksi laajemmalle", ja minkä joku oli sitten uutisoidun perusteella laittanut näytille Jodeliin.

"Kun silmienvenytyskuva lähti leviämään, Dzafce ei osannut villeimmissä mielikuvissakaan aavistaa, mitä tuleman piti. Ollessaan ravintolassa syömässä Dzafce nojasi pöytään ja hieroi ohimoitaan silmiä venyttäen, jolloin vastapäätä istunut ystävä otti kuvan. Kuva hymyilevästä missistä julkaistiin Dzafcen ystävän yksityisellä Snapchat-tilillä saatesanoilla "kiinalaisen kaa syömäs". Dzafcen silloinen manageri ja Miss Suomi -kilpailun toimitusjohtaja Sunneva Sjögren varoitti, että media saattaisi ottaa yhteyttä."[1]

– Olin ystäväni kanssa ravintolassa syömässä, ja mulla oli silloin voimakas päänsärky ja kipua silmissä. Nojasin pöytään, hieroin ohimoita ja venytin silmiä, koska se helpotti painetta. Ystävä koki sen tilanteen hassuna ilmeenä ja sanoi, että ”hei, anna mä otan kuvan”. Hymyilin kameraan ja hän kirjoitti siihen oman tekstinsä. Se teksti ei ole minun kirjoittama, eikä liity millään tavalla mun tarkoitukseen, Dzafce kommentoi IS:lle. Dzafce sanoi, että kuva oli tarkoitettu vain läheisille kavereille, ei jaettavaksi laajemmalle.[2]

Viestipalvelu Jodeliin on nimittäin jaettu kuva todennäköisesti toisesta viestipalvelusta Snapchatista. Siinä Dzafce istuu ravintolapöydässä ja venyttää silmään samanlaisella rasistisena pidetyllä tavalla.[3]

Koska hän kertoo Suomen Kuvalehden haastattelussa[4] tammikuun lopulla 2026, että häneltä jäi lukio kesken oppimisvaikeuksien takia ja hän mainitsee hankalinta koulussa olleen "tekstin tuottaminen, kirjoittaminen ja lukeminen", voitaisiinko hyväntahtoisesti (tai ainakin neutraalisti) olettaa, että hän ei ollut se, joka suunnitteli ja hahmotteli ennalta sitä, mitä kaikkea tulee tapahtumaan? Näyttääpä esim. Redditissä olevan kommentointia, jonkalaista hän ei varmaankaan olisi kaivannut ja mitkä voivat myöhemminkin nousta esille jollekin netistä tietoa hakevalle. Toisaalta, random-detailin ottaminen ihmistä laajalti määrittäväksi olisi samankaltainen virhe kuin jos uskoisi entisenlaisia iltapäivälehtiä, joissa oppimisvaikeuksisista kerrottiin tulevan todennäköisyyksien mukaan uhkapeleihin addiktoituneita, taloudellisesti ongelmissa olevia, alkoholin käyttöön viehtyneitä ym. sellaista, joten ehkäpä sitä ei pidä liiaksi merkitystää.

Entäpä kuvan ottaja? Olisikohan hän ollut ideoimassa tulevaa ja missä hänen mielessään olisi leimahtanut jokin alkuidea ja siihen sitten jatkoksi sekalainen joukko mielikuvia ja mietteitä? Vai olisiko kuitenkin luontevampaa olettaa, että ne mahdolliset ulkopuoliset tahot, joilla on ollut hiukan enemmän aikaa ounastella, mitä voisi tapahtua tai voisi saada tapahtumaan laitattamalla Sarahista otetun kuvan kuvateksteineen anonyymiin viestintäpalvelu Jodeliin, ovat olleet sekä "ideanikkareita", että kenties myös eräänlaisiin sidosryhmiinsä yhteyttä ottaneita ja joiden kanssa kenties sovittiin, missä vaiheessa heidän pitäisi olla varuillaan, josko muodostuisi tilaisuus heidän ottaa osaa narratiivien fragmenttien muotoutumiseen? Tälle tosin taitanee olla esivaatimuksena, että joku Sarahin tuttavapiiristä olisi "muiden tahojen agentti".

Tässä kirjoituksessa on paljolti kyse muille helpommaksi tekemisestä saada muodostettua arvioita ja näkemyksiä erilaisista mahdollisista tahoista, joilla vähintään spekulatiivisesti on voinut olla mahdollisuus, kenties muiden kanssa, vaikuttaa tapahtumien kulkuun, vaikutelmiin, myöhempiin muiden tahojen asiakokonaisuuteen vaikuttamisesta kiinnostumiseen ym.

uutisoinnissa ulkomaalaisuusmerkityksisyydestä

Ounastelua siitä, että Sarahin misseydestään erottamiselle on ollut allokoituna joku päivä, muodostui osaltaan mm. siitä, minkälaista uutisointia Ylen klo 20.30 pääuutisissa on ollut jotakuinkin kuvan leviämisen alkamisesta (1.12.2025) eroilmoituksen saamiseen (11.12.2025), minkä enempi miettiminen aiheuttaisi esivaatimuksen senkin arvioimiselle, mikä osuus missiorganisaatiolla olisi ajoittamisen suhteen ja hyötyisikö se ajoittamisesta/päätöksestä jotenkin. Näitä uutisia tuli selailleeksi Yle Areenalta mainittuun aikaväliin rajautuen, joten jos Ylen uutisissa on enemmänkin tapana uutisoida seuraavanlaisenlaisesti, niin sittenhän nuo eivät välttämättä niin puoltavaa olekaan. Kuitenkin, nämä vahvistavat sitä vaikutelmaa, että monien ihmisten mielissä ihonvärisyyden merkittävyydeltä koetetaan viedä viimeisetkin rippeet, vaikka aivojen hermoverkoille värisävyisyyksien tajuamatta olemisen yrittäminen ja "ihmisen näkeminen niiden sijaan" on mieltä kuormittavaa vielä ensi viikollakin tapahtuvana.

• Ylen uutisissa Diandran (suomalainen laulaja, isä chileläinen) jälkeen vuoden Luciasta hiukan uutisointia ja missä kaikki Lucia-juhlivaiset vaaleaihoisia ihonväriltään (ei voine olla vertautumatta siihen, miten on näyttänyt silloin, kun joku heistä on aiempana vuonna ollut tummaihoinen)
• Ylen uutisissa kokomustaan työvaatetukseen pukeutunut plösösti läskeistään pursuava suomalaisen oloinen naistyöntekijä patukkavalmistajan työtiloissa, mihin liittyen haastateltiin yrityksen tärkeämpää edustajaa paremmissa vaatteissa ja olemuksessa
• Ylen uutisissa mekostaan tursuavuutta, kun ollaan eduskunnan sisätiloissa papereita edessään pitämässä siinä tarkoituksessa, että pitäisi tuutata jonkinlaista kannanottoa ilmoille, mukana tummaihoinen kansanedustaja
• Ylen uutisissa haastatellaan ensin nuorta ulkomaalaisen oloista, mutta vaaleakasvoista miestä ja jonka jälkeen seuraavassa uutisessa haastatellaan mielipiteitä kysellen kadulla olevia vanhuksia siihen tapaan, että heidän mielipiteensä jäivät jokseenkin turhan asemaan, mikä vertautunee katsojan mielessä siihen, mitä juuri hetkeä aiemmin havainnoi
• Ylen uutisissa esitellään somalialaista päiväkotiyrittää, joka pitää hajibia ja joka näytetään yrittäjyysympäristössään siellä olevine lapsineen
• Ylen uutisissa kerrotaan ulkomaisten opiskelijoiden tulorajoista
• Ylen uutisissa kysellään "aasialaistaustaisilta ihmisiltä" kuten Sanni Seppälältä, mitä mieltä on Sarah-keskustelusta ja missä haastatellut puhuvat sujuvaa suomenkieltä, haastattelunkin ollessa siisteissä sisätiloissa tehtyä
• Ylen urheilu-uutisten esittelyssä, iltauutisten päätteeksi, näytetään koripalloilijan kuvaa isosti ja joka sattumoisin läpeensä tummanruskeaihoinen
• Ylen uutisissa käytetään suht runsaasti aikaa hakaristien julkisen näkyvyyden puhuttamiseen liittyn, missä Hitlerkin tulee mainituksi ja missä käydään ottamassa selvää suomalaisen koulurakennuksen lattiassa olevien hakaristi-kuvioiden sijoilleen päätymisestä, sekä näytetään historiakatsauksena monen monta muuta esimerkkiä hakaristien esiintymisistä
• Ylen uutisissa annetaan "silmienvenyttelykuviin" liittyen uutisaikaa Perussuomalaisille, että voivat kertoa mahdollisuudesta, että kyse on mahdollisesti hybridivaikuttamisesta (Perussuomalaisista eräät olivat tehneet "versionsa" silmienvenyttelystä ja mikä olisi "lähtenyt leviämään mm. ulkomaisissa uutisissa)

Hmm.. ei nuo noin tekstitse selitettynä taida tuntua niin merkittäviltä kuin katsoessa uutislähetyksestä, joille ei siis ole varattu aikaa koko päivää, vaan se vähäinen aika siihen ihmisten iltapuuhien oheen ja missä ei ehditä käymään kovin monia uutisia kertomassa, joten siitä eräänlaisesta teemaisuuksia monesti sipaisevuudesta se merkittävyys elinvoimaansa saisi.

Jos pitäytyy ounastelussa, että jotkut ovat ennalta arvioineet minkälaista ainakin tulee tapahtumaan, kun Miss Suomeksi kruunattu Sarah Dzafce joutuu tittelistään kruuneineen luopumaan rasismi-teemaisuudeksi "promotoidun" uutisoinnin ollessa näyttämättä tarpeeksi hiipumisen merkkejä mediassa ym., sitä on varmastikin hoksattu, että varmastikin media, podcastaajat ym. tulevat pyytämään haastateltavaksi vähintään jotakuinkin kaikkia aiempia missejä, joilla on jotain kytköisyyttä ulkomaalaisuuteen. Tässä valikoimaa sellaisesta:

"Dzafcen yksi suurimmista vahvuuksista kisassa oli omien sanojensa mukaan monipuoliset juuret. Isän puolelta ne ovat Kosovossa. – Haluan omalta osaltani näyttää kaikille monikulttuurisillekin nuorille, että he pystyvät mihin vain uskovat."[7]

"Mulle on myös venytetty silmiä pilkkana, mua on haukuttu ja alennettu mun kiinalaisen taustan takia, Karvinen kirjoittaa pitkässä viestissään Instagramissa." ("Karvisen äiti on kiinalainen ja isä suomalainen.")[8]

"Miss Suomeksi valinnan jälkeen ihmiset sanoivat hänelle usein kasvotusten, että oikean missin kuuluisi olla suomalainen, Karvinen muistelee. Hän kertoo saavansa edelleen rasistisia viestejä."[8]

"Vuoden 1996 Miss Suomi Lola Odusoga puhuu tuoreessa Instagram-julkaisussaan julkisena henkilönä olemisesta sekä sen tuomasta vastuusta ja velvollisuuksista. Odusoga painottaa aluksi, ettei hänen sisältönsä ole kommentti meneillään oleviin rasismi- ja Miss Suomi -kohuihin. Odusoga kuitenkin myöntää myöhemmin tekstissään, että kirjoitus sai ”lopullisen sinettinsä” vellovasta tilanteesta. Odusoga kertoo julkaisussaan puhuneensa 30 vuoden ajan julkisuudessa rasismista, syrjinnästä ja muista hänen sanojensa mukaan itselleen vaikeista aiheista. Odusoga on kommentoinut mainitsemiaan aiheita esimerkiksi kouluissa, haastatteluissa ja tv-ohjelmissa. Lisäksi Odusoga on kirjoittanut erilaisuudesta lastenkirjan. Odusoga kertoo puhuneensa aiheesta välillä myös tahtomattaan."[9]

"Vuoden 2012 Miss Suomi Sara Chafak [hänen isänsä on marokolainen] on kirjoittanut tiukan kannanoton liittyen viime viikkojen rasismikohuun. Hän kertoo Instagram-julkaisussaan, että hänet on raahattu tahtomattaan kohuun mukaan, sillä hänet on sekoitettu kruununsa menettäneeseen Miss Suomeen Sarah Dzafceen."[10]

"Wirtavuori on ollut yhdessä kreikkalaisrakkaansa Apostoloksen kanssa jo yli kaksi vuotta. Missivuotensa jälkeen Wirtavuori päätti pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa kokonaan elämänsä Kreikkaan eli puolisonsa kotimaahan."[11]

Vaikka missikisat ovat ehdokkaille ihan erilaista valmistautumista ja osallistumista vaativaa toimintaa, rasismisävytteinen kohu vetää pyörteisiinsä myös Lucia-neidosta uutisoimisen, mihin varmastikin vaikuttanut se, että vuoden 2025 Lucia-neito kruunattiin (13.12.2025) kaksi päivää sen jälkeen, kun Sarah Dzafce sai eroilmoituksensa Miss Suomi -organisaatiolta.

Media haali uutisoitavaksi monenlaista muutakin sellaista ihonväriltään ja kansalaisuudeltaan (suvun puolelta tai omasta takaa) ihmistä, joka oli jo rakentanut elämäänsä Suomessa jo pitkään ja joka oli tunnustetusti "erinomainen" tms. Näitä olivat mm. "somevaikuttaja" Sita Salminen ja Savonlinnan kaupunginjohtajaksi (helposti ja yksimielisesti) valittu Ding Ma. Siinäkin lienee mainitsemisen arvoista, että noina päivinä Ylen uutisissa VTV:n Finanssipolitiikan valvonnan raportista puhunut Valtiontalouden tarkastusviraston vanhempi ekonomisti Matthias Strifler lausui kuin suomenkielen opintojensa kesken olevina asiasta kertoessaan.

"Kiinalaistaustainen somevaikuttaja Sita Salminen ottaa kantaa rasismikeskusteluun. Salmisen äiti on thaimaalainen ja kasvanut Thaimaassa, mutta Salminen on kertonut somessa olevansa geneettisesti puoliksi kiinalainen. Hänen äitinsä isovanhemmat siirtyivät aikanaan Kiinasta Thaimaahan töiden perässä ja pakoon sotaa. Tuoreessa julkaisussaan Salminen jakaa kuvakaappauksia rasistisista kommenteista, joita hän itse on saanut osakseen. Hän toteaa kuvan yhteyteen kirjoittamassaan tekstissä, että rasismi on rakenteellista ja järjestelmällistä, ei vain "yksittäisten junttien vihamielisyyttä"."[12]

"Jos ymmärretään, että teko loukkaa isompaa ihmisryhmää, teko ei silloin Man mukaan ole lapsellinen vaan tarkoituksenmukaista loukkaamista. – Se ei ole hyväksyttävää. Jos puolestaan kyseessä on tietämättömyys teon loukkaavuudesta, eikä tahallinen loukkaaminen, olisi hänen mielestään parempi puhua kulttuurikoulutuksesta ja -sivistyksestä. – Tässä ajassa jotenkin tuntuu, että kaivataan Suomessa yhteiskuntana enemmän yhtenäisyyttä, eikä vastakkainasettelua, hän kiteyttää. Ma on muuttanut Kiinasta Turkuun 4-vuotiaana. Hänellä on vain Suomen kansalaisuus."[6]

Perussuomalaisista eräät touhuun mukaan

Luonnollisesti monen toimittajan mielessä on juolahtanut idea siitä, että pitänee varmaan Sarah Dzafcelta kysyä, mitä hän on mieltä eräiden Perussuomalaisten "hänelle osoittamastaan tuesta" imitaation muodossa. Ymmärrettävästi se ei ole ollut helppoa hänellekään muotoilla mielipidettään siitä, mitä hän on heidän teostaan mieltä, koska niitäkin voi tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla. Täten hänen sanoessaan Iltalehden Ukkola-ohjelmassa[13], että "Kansanedustajat olisivat voineet näyttää tukensa tavalla, joka ei loukkaa ketään." ja että "En tue rasismia. En missään muodossa, en edes vitsillä. Ja tällaisten ilmeiden tekeminen ei ole mielestäni ok." hän oli tavallaan mahdottoman valintatilanteen äärellä, koska ei hän oikein voinut sanoa niiden olleen väärintulkittuja tai "erilaiset ihmiset tekevät erilaisia tulkintoja", koska se olisi tehnyt hänen oman henkilöbrändinsä hallinnan vaikeammaksi lisäuutisointien vuoksi.

Hän ei siis olisi voinut sanoa sellaista, joka voitaisiin tulkita niiden Perussuomalaisten imitoimisien vähättelyksi, mutta muistutti miettimään:

"Kuka määrittelee, mikä kuva on rasistinen, on ensimmäinen kysymys. Jos jonkun pitäisi pyytää anteeksi tässä koko tapauksessa, se on media, jonka pitää pyytää minulta anteeksi, että on tuominnut ja leimannut minun ihan tavallisen postaukseni rasistiseksi. Media on tähän syyllinen ja voisi kantaa vastuun myös tässä koko kohussa."[13]

Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Suomen hallituksessa olevia puolueita syytetään siitä, että jonkun kohun aiheuttaminen on keino saada huomio pois tärkeistä muista aiheista ja sattumoisinpa taas kerran viitatuksi tuleva Iltalehti on kirjoittanut "irtisanomislaista" otsikolla "Näin helposti voi jatkossa saada potkut – Raju arvio julki" samana päivänä (11.12.2025), kun Sarah Dzafcen uutisoidaan joutuvan luopuvan Miss Suomi -tittelistään.

"Koska työntekijän irtisanomissuoja heikkenee, lakia on moitittu oppositiosta käsin "potkulaiksi".Hallituksen mukaan kyse on kuitenkin työllistämisen esteiden purkamisesta ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantamisesta. Toisin sanoen olisi entistä riskittömämpää palkata ihminen töihin."[14]

Työntekijöiden ja työttömien oikeuksista ja ongelmista on uutisoitu puolin ja toisin Sarah-casea, joista otsikkoesimerkkeinä vaikkapa "Irtisanomislaki muuttuu: Näin vältät potkut ensi vuonna" (iltalehti.fi, 24.12.2025), "Hallitus on luonut työttömien armeijan" (iltalehti.fi, 13.11.2025), "Potkulaki ei lisää työllisyyttä vaan ainoastaan heikentää työntekijöiden asemaa" (ku.fi, 4.11.2025) ja "Potkulaki koveni valiokunnassa, koskee myös virkasuhteita" (11.12.2025).

Täten, ei olisi idealtaan kovin kaukaa haettua, että Perussuomalaiset kokivat olevan useammankinlaista tilaisuutta muokata julkisuuskuvaansa tai ainakin niiden mielissä, jotka voisivat olla sopivan valmiita kokemaan heidän puolueensa kelpoisena tjs. Onhan eräs imitointikuvan tehneistä Perussuomalaisista soveltuvasti sellainen, jonka aviomies on tummaihoinen eli edustaja Garadew. Onkohan sillä tässä merkitystä, että eduskunnassa Garadew sijaitsee edustaja Vornasen vieressä?

"Kohu otti uusia kierroksia, kun perussuomalaisten kansanedustajat Juho Eerola ja Kaisa Garedew julkaisivat samantyyliset kuvat omilla sometileillään. Hallitus oli jälleen uudessa rasismikriisissä. Tilanteesta kehkeytyi Suomelle kansainvälinen mainehaitta, jota pääministeri Petteri Orpo (kok.) joutui lopulta pyytämään anteeksi kiinaksi, japaniksi ja koreaksi. Eerola ja Garedew kertoivat tukeneensa julkaisuillaan Dzafcea.[1]

"Edustaja Garedewin puoliso on tummaihoinen. Hänen omat lapsensa ovat tummaihoisia. Hän ei varmasti, ei mitenkään, suhtaudu ihmisten ihonväriin tai etnisiin ominaispiirteisiin rasistisesti."[1]

Sinänsä pikanttia, että eräs kolmesta silmienvenytyskuva-imitaation tehneistä Perussuomalaisista eli Sebastian Tynkkynen tuli noina aikana tavallaan viitatuksi Ylen uutisissa, missä Tynkkysen usein käyttämän flanellipaidan tapaista oli nähtävillä henkilöllä kokouksessa, jonka pitopaikan ovi oli avoinna ja jonka ulkopuolella Ylen toimittaja tekee juttua niin, että ovesta näkee kokousalueelle ja jossa mm. joku henkilö istuu tuolilla kyseinen paita päällään, selin jutun tekijään päin. Jotenkin pääsi unohtumaan, mikä olikaan sen jutun aihe, mutta eniveis.

"Tynkkynen otti kantaa kohta viikon velloneeseen missikohuun julkaisemalla videon, jossa hän venytti silmiään samalla tavalla kuin kruunustaan luopumaan joutunut Miss Suomi Sarah Dzafce. – Sanon teille Miss Suomen järjestäjille: tämä, mitä juuri teitte on säälittävintä ikinä, ja tämä on oikeaa kiusaamista ja ilmaisunvapauden rajoittamista, Tynkkynen tylytti videollaan."[15]

Tynkkyselläkin siis tummaihoinen partneri ja mistä pääsee mainitsemaan aiemmin tehtyyn, vertailevaan selvitykseen Perussuomalaisten tavoitteista, asenteista ym. [Chemniz-juttu], minkä eräänä johtopäätöksenä on ollut hyväksynnän merkittävä lisääntyminen Perussuomalaisissa ihonvärisyyden osalta, kunhan vain tummaihoinen henkilö on erityisen käyttökelpoinen esim. työntekijänä, asiantuntijana tjm. Nämä kaksi Perussuomalaista saivat siis teoillaan aikaan sitä, että heidän mahdollisten teorioidensa (puolueensa) mukaan ei pitäisi voida syyttää rasismista, koska hehän ovat siis ilmaisseet esittävänsä puoltavuutensa Sarahille missiorganisaation suuntaan tarkoitettuna kritiikkinä ja kun sitten heidän tekemisistään uutisoidaan, huomattaisiin mm. se, että Garedewillä on se tummaihoinen puoliso, joten "eiväthän he puolueena voi olla rasisteja". Tätähän Juha Eerolakin toisteli:

"Samaan aikaan Juho Eerola itse pahoittelee, että hänen kuvansa on tulkittu rasistiseksi. Tässä yhteydessä haluan kaikille aasialaistaustaisille ihmisille sanoa, että pahoittelut jos tuli tällainen mieli siitä. Ei missään tapauksessa ollut tarkoitus heitä loukata, Eerola sanoi Ylelle. Eerolan mukaan kuvan kritiikki oli suunnattu missiorganisaatiolle, jonka olisi pitänyt hänen mielestään tukea Dzafcea."[16]

Tässä voisi olla eräänä sivujuonne-ehdokkaana se, että eikös Perussuomalaiset ole joskus ainakin sanoneet, että pitäisivät parempana, että "eri maat ovat omanlaisiaan", joten jossakin se raja varmaankin tulisi vastaan, kuinka paljon niitä ulkomaalaisenoloisia jaksaisivat kestää? Tätähän he ovat oikeastaan toitottaneet erilaisten tilastojen avulla kuukausitolkulla (jokin viimeisimmistä vuosista vapaasti valittavissa).

Sinänsä Perussuomalaisia ei varmaankaan hetkauta paljoa se, että taas kerran rasismi-asiat voitaneen assosioida heihin(kin), sillä kyllähän heillä tottumusta sellaiseen on ja saahan sellainen pysymään heidät paremmin joidenkin ihmisten mielissä niitä ajattelukertoja varten, kun jokin aiheuttaa heissä maahanmuuttoaiheista mietintää yms.

Monetkin Perussuomalaisista ottivat eri tavoin puheeksi silmienvenyttely-aiheen, joten uutiskuviin pääsi mm. Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Latola, jonka ihonvärisyys osaltaan sai varmaankin katsojat/lukijat ajattelemaan "ai niin, toikin on muuten..". Matias Turkkila esitti vertauksen Putous-ohjelmassa esitettyihin hahmoihin ja Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Teemu Keskisarja kommentoi näin sanoen: "Meillä on hyviä savolaisia ja karjalaisia kierosilmiä ja hämäläisiä tihrusilmiä. Emme katso karsaasti eksoottisempiakaan näköelimiä. Kyllä me persut suvaitsemme kaukoitäläisiä vinosilmiä ja jopa afrikkalaisia kiilusilmiä." Jani Mäkelä taasen pääsi näpäyttämään, vähän liiankin helposti, siitä miten taas heistä puolueena puhutaan rasisteina, vaikka perusteet eivät hänen mukaansa olekaan aivan kohdillaan. Siitä tosiasian tuntuisesta on kuitenkin vaikea päästä eroon, että Perussuomalaiset harjoittavat jokseenkin karkeaa politiikkaa, minkä varmastikin tietävät myös riittämättömäksi valtion talouden kohentamisen kannalta, joten ihmisen puolustaminen -show ei käyne kuin hetkellisestä hämäyksestä, jos siinä strategiaa pyrkii näkemään.

"Purran mukaan aiheeseen kantaa ottaneet perussuomalaiset haluavat ensinnäkin puolustaa Dzafcea, joka joutui eroamaan siitä huolimatta, että oli pyytänyt anteeksi. Hän on itse maahanmuuttajataustainen ja on kertonut itse kärsineensä rasismista. Perussuomalaisista monet kokevat empatiaa ja toimivat inhimillisesti halutessaan puolustaa tällaisia henkilöitä, jotka joutuvat monesti kohtuuttoman, armottoman höykytyksen kohteeksi."[16]

Ottaen huomioon, että Perussuomalaisilla on ollut jonkinlaista tendenssiä käyttää suht kamalia assosioittamisia, voisi hyvinkin pitää mahdollisena, että eräänä muuna tarkoituksena on koettaa saada ihmisiä kokemaan sanaläheisyyttä sanan "woke" ja "herääminen", sillä aamullahan sitä usein saatettaneen silmiä hieroa. Sattumoisin eräällä sinistä ja mustaa nimessäänkin pitävällä poliittisella toimijalla on yhtymäkohtia Suomi Herää -yhteisöön, jonka vähäeloisilla verkkosivuilla kerrotaan tahdottavan, että "Suomi on suomalaisten maa, jossa jokainen kansalainen muodostaa jo nuorena elävän siteen esi-isiinsä, kansanviisauteen ja suomalaiseen luontoon." Ei vaan, hetkinen.. voikohan tällainen olla Perussuomalaisten kannattamaa mitenkään: "Suuryhtiöt, media, yliopistot ja muut kansamme mieltä muokkaavat instituutiot kasvattavatkin nykysuomalaisista laskelmoivia hyväksikäyttäjiä, joille omaisuuden häikäilemätön haaliminen ja narsististen viettien tyydyttäminen ovat ainoat ”menestyksen” merkkipaalut elämässä. Suomi Herää tahtoo tälle lopun."

Kansainvälisyyttä ihonvärisyyteen saatiin, kun Yhdysvalloissa White House julkaisi (18.12.2025) kuvia eri ihonvärisistä hallinnon jäsenistä siten, että iho tulee valokuvatuksi erittäin läheltä (eihän olisi ensi kerta, kun Perussuomalaisten tekeminen myötäilee tai pyrkii suorastaan synkronisoitumaan siihen, mitä Trump tekee tai sanoo):

"Valkoisen talon lehdistösihteeristä Karoline Leavittistä Vanity Fair -lehdessä julkaistusta kuvasta on noussut kohu. Lehti kuvasi ja haastatteli uutiseensa Trumpin hallinnon jäseniä. Uutisessa julkaistuissa kuvissa useat hallinnon jäsenet nähdään lähikuvissa. Karoline Leavittistä, 28, julkaistu lähikuva on herättänyt keskustelua somessa, sillä siinä vaikuttavat näkyvän huulten täyteainepistoksien jäljet."[17]

muiden puolueiden suhtautumista, maakuvaan vaikuttavuudesta

Niiden muutaman Perussuomalaisen silmienvenyttely-imitaatioiden seurauksena koko asia sai uudenlaiset mittasuhteet sen tullessa kansainvälisesti huomioiduksi, mutta toisaalta Google Newsistä löytyvien uutisointien perusteella kohun saattoi luonnehtia laantuneen 19. päivä joulukuuta 2025 eli viikonkos sitä sitten vain kestikin? Jos pitäydyttäisiin siinä mahdollisuudessa, että jo tapahtumakokonaisuuden alkuvaiheiden paikkeilla joku tai jotkut tahot olivat laskelmoineet siinä olevan hyötynsä tai ainakin mallinnettavissa olevat seurauksensa, että Sarah Dzafcen kuva laitetaan anonyymisti Jodeliin, olisiko sille ollut asetettavissa suurta varmuutta, että juuri Perussuomalaisten edustajat ryhtyvät toimimaan kuten ryhtyivät?

Voisiko tilanteiden kulkua olla avustettu jollakin tavoin ulkopuolisten toimesta uuttamalla yhteen heistä ideaa toimia kuten sitten toimi ja mikä sitten sai kaksi muuta mukaan toimimaan samantapaisesti, jottei hän jäisi yksikseen ilveilemään? Sinänsä epätodennäköistä, että kukaan heistä olisi omaan päätökseensä perustuen käynyt ilveilemään, joten todennäköisempää voisi olla, että heille oli annettu puolueensa suunnalta ohjeet toimia ilveilevästi ja lisäksi mainittu joillekin muille herkästi mukaan lähteville, ettei osallistuisi.

Ottaen huomioon, kuinka tykästyneitä Perussuomalaiset yleensäkin ovat olleet mm. sana-assosiaatioiden, denotaatioiden ja toistulkintaisuuksien käyttöön, tuntuisi luontevalta ajatella, että sehän voisi hyvinkin olla sen puolueen piiristä lähtöisin idea laittaa Sarahin kuva Jodeliin, jos mahdollisuus siihen on ollut. Toisaalta, jos olisi ollut mallinnettavissa ennalta, minkämoiseksi asiaan liittyvä viestintä ulkomailla kehkeytyy, mihin saakka se etenee ja mimmoisena, miten tapahtumaa leppyytellään, minkälaisia toimenpiteitä ja millä tavoin överiksi mennen kotimaassa vaaditaan, minkä verran "jälkiä" tapahtumasta nettiin jää ym., niin eräässä skenaariossa voisi olla niinkin, että tapahtumapahennuksen laittoivat etenemään samalla vaikkapa jollain samalla Discord-palvelimella viihtyvät eri puolueiden nuoret opiskelijaedustajat, joilla on kollektiivisesti ollut soveltuvaa koulutusta sen arvioimiseen ja mallintamiseen, "mitä käy jos tehtäisiin silleen, että.." ja he ovat halunneet testata hypoteesiään. Toisaalta, Suomessa on puolueisiin kuulumattomia ihmisiä useita miljoonia, joten hypoteesiään testaavia olisivat voineet olla monenlaiset ihmiset. Siltikin, niitä Perussuomalaisia olisi kuitenkin tarvittu varmuuden vuoksi hiukan yllytettävän, jottei sattumalle jäisi liikaa sijaa.

Toisaalta, kaipa sekin vaihtoehto täytyy pitää avoimena, että Perussuomalaiset vain tulivat kekanneeksi jotain, laittoivat ilveilynsä menemään ja sitten alkoi tapahtua. Toisaalta, miksipä rajautua mahdolisuuteen, että vähäisellä selittämisellä selittävyys olisi se todennäköisin, sillä tapahtumia jälkeenpäin arvioiden erilaisia hyötyjä vaikuttaa olevan niin monia, että suuri osa siitä kaikesta olisi voitu käsikirjoittaa toimintasuunnitelmaksi mahdollisiin yllättyvyyksiin reagoitavuus huomioiden. Toisaalta, myöhempien missikisojen aikaan taas uudestaan uutisiin nousevuus Sarahin tekemän ilmeilyn osalta ei ehkä olisi innostanut häntä, jos hänelle olisi sanottu, että "tee sie tälleen, niin sitten saadaan eri vaiheiden kautta aikaan tällaista". Toisaalta, maailmassa julkaistaan biljoonia viestejä, kuvia ym., joten jos monikulttuurisuuden hyväksyttäminen Miss Suomi -organisaatiota välikappaleena käyttäen olisi ollut suunniteltuna tarkoituksena joidenkin mielissä, mitä ne myöhemmät hetkellisesti ihmisten tajunnoissa viivähtävät viestimisien vaikutukset edes merkitsisivät? Tai kuinka kauan ne merkitsisivät? Toisaalta, hän ei sinänsä ole tuonut monissa käänteissä mitenkään korostuneesti esillä sitä, että monikulttuurisuuden hyväksyntä on hänen tavoitteensa kuten joillekin ovat esim. ilmastoasiat. Toisaalta, miksi tässä hairahdutaan ajautumaan sanan "monikulttuurisuus" käyttämiseen, sitä tavattaen käyttää monesti enemmän "kaikenlaisten ihonvärisyyksien hyväksyminen ilman muita esiehtoja" kuin "erilaisten ihonvärisyyksien hyväksyminen joidenkin lisäkriteerien kera"? Toisaalta, ennen kuin häneltä Miss Suomi -titteli vietiin, hän ehti pyytää julkisesti anteeksi sanoen mm., että "Miss Suomi -titteli ei ole minulle vain kruunu, vaan myös vastuu. Vastuu siitä, miten puhun, toimin ja miten tekoni voivat vaikuttaa ihmisiin. Tiedän, että minulla on vielä paljon kasvettavaa.", mikä ei vaikuta sopivan mihinkään laajempaan suunnitelmaan, vaan on pikemminkin yksilön henkilökohtaista päätöstä käsitellä julkisuutta.

Seuraamuksinahan tässä kaikessa ovat kuitenkin olleet mm. ne, että tulee laajalti mainituksi monien ei-täysin kantasuomalaisten missien voittaneen Miss Suomi -kisoja jo useamman kerran, Perussuomalaisten toimintavapauksia saatiin edes hiukan rajoitettua ja ulkomaillapäin suunnatut selittämiset todennäköisesti avustivat sen selkiyttämistä minkälainen Suomi on esim. kansainvälisten suhteiden ylläpitäjänä.

Noniin.. opposition tulkinta Perussuomalaisten edustajien ilveilemisestä oli luonnollisesti se, että siinä on kyse rasismista. Hallituspuolueiden edustajilta suunnalta kommentointi vaikutti olevan hiukan pidättyväisempää, joten:

"Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta syytti kyselytunnilla perussuomalaisia rasistiseksi puolueeksi. Purra vastasi, ettei perussuomalaiset ole rasistinen puolue."[18]

"Huolestuttavinta on, että tästä hallituksen uudesta rasismikohusta voi muodostua pahin mainehaitta Suomelle vuosikymmeniin", Lindtman toteaa ja jatkaa: "Kuinka kauan tämän annetaan jatkua? On yksi ihminen, joka voi viheltää pelin poikki. Se on pääministeri." Pääministerin lisäksi Lindtman patistelee ääneen puhemies Halla-ahoa.[19]

"SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen sanoo, että kyselytunnilla kävi ilmeiseksi, että valtioneuvostossa ei ole vielä yhteistä tilannekuvaa."[20]

- Jos kansanedustaja käyttäytyy siten, että siitä voi vetää johtopäätöksiä rasismin suuntaan, se helposti leviää muuallekin.[21]

"Hallituskumppanit arvostelevat jyrkästi perussuomalaisten kansanedustajien julkaisemia kuvia. Juho Eerola ja Kaisa Garedew julkaisivat eilen torstaina sosiaalisessa mediassa kuvat, joissa he venyttävät silmiään samaan tapaan kuin Miss Suomen tittelistä luopumaan joutunut Sarah Dzafce. Onhan se vastuutonta, lapsellista, hölmöä toimintaa. On ilmeistä, että se loukkaa ihmisiä, sanoo RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz."[21]

"Vihreiden europarlamentaarikko Maria Ohisalo kertoo lähestyneensä EU-parlamentin puheenjohtaja Roberta Metsolaa ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja David McAllisteria europarlamentaarikko Sebastian Tynkkysen (ps.) rasistisen toiminnan johdosta. – Toimin jäsenenä europarlamentin Japani-delegaatiossa, ja tällainen avoimen rasistinen toiminta haittaa myös meidän työtämme suoraan, Ohisalo kirjoittaa. Vihreä meppi sanoo, että europarlamentaarikot eivät edusta vain oman maansa ihmisiä vaan myös koko Euroopan unionia kansainvälisesti."[22]

Perussuomalaisten Mäkelää mahtoi naurattaa Ylen haastattelun (16.12.2025) jälkeen päästyään toteamaan kiinalaisten hybridioperaatiosta. Hänen mukaansa "Kyseisellä eleellä ei ollut tämmöistä tarkoitusta, miten se on tulkittu." [23] Hybridioperaatiolla hän tarkoittaa Kiinan informaatiovaikuttamista, josta hän on maininnut sekä eduskunnassa, että Ylen A-Studiossa.

- Kuten sanottu, mahdollinen hybridioperaatio tai sellaisen epäilys liittyy alkuvaiheeseen, kun asiaa käytiin ensimmäisenä viemään kansainväliseen mediaan. Ei sen tarvitse myöhempään vaiheeseen liittyä, kun se leviää jo siellä.[24]

Näkymyksiä siitä, mitä seurauksia Perussuomalaisten aiheuttamalla olisi, esitettiin useammanlaisia spekuloivasti, varmuutta ilmaisevan retoriikan kanssa ja toppuuttelevasti, mistä hiukan otantaa:

"Vaikka missikohusta ja perussuomalaisten poliitikkojen toiminnasta on uutisoitu jo laajasti maailmalla, Koivumaa lisää, että Suomen maakuvan huomattava heikentyminen vaatisi todennäköisesti laajuudeltaan suuremman sekä pitkäkestoisemman kohun."[25]

"Helsingin yliopiston Aasian tutkimuksen dosentti Lasse Lehtonen sanoi vastikään Iltalehdelle, ettei Suomessa tällä hetkellä ymmärretä lainkaan sitä, kuinka iso ja vakava asia tuorein kohu PS-poliitikkojen kommenteista oikeastaan on. – Tässä on hyvin pienessä ajassa suorastaan murskattu positiivinen maakuvamme. Se on mennyt rikki, hän sanoi."[26]

"Finnairin viestintäpäällikkö Mia Eloranta kertoo, että Suomen hallituksen rasismikohua ja silmienvääntelykuvia on kritisoitu Finnairin Japanin X-tileillä. – Olemme saaneet useita kommentteja näistä kuvista, jotka koetaan rasistisiksi ja syrjiviksi. Viesti kommenteissa on kaikissa samansuuntainen: älkää matkustako tähän maahan, älkää matkustako Finnairilla. Muihin kanaviin Elorannan mukaan vastaavanlaisia yhteydenottoja ei ole tässä vaiheessa tullut."[27]

"Suomen vuosikymmeniä rakennettu hyvä maine on saanut somessa leviävien kuvien takia kolauksen, joka voi haitata suomalaisyritysten vientiponnistuksia Japanin markkinoilla laajemminkin. Näin sanoo tuotantoyhtiö ICS Nordicin luova johtaja Ilkka Hynninen. Yhtiöllä on jälkituotantovaiheessa Japanin markkinoille suunnattu rikossarja, jonka pääosissa ovat Jasper Pääkkönen ja kotimaassaan tunnettu näyttelijä Anne Watanabe."[28]

"Aasiassa silmien vääntely vinoksi tunnistetaan välittömästi rasistiseksi eleeksi. Silmien vääntelystä suivaantuneet näkevät eleen usein kolonialismin ja rodullistamisen jatkumona, ei yksittäisenä vitsinä. Ele on leimannut aasialaisia ulkomailla sukupolvien ajan ja herättää siksi voimakkaita tunteita. Se on ollut länsimaissa tapa pilkata ja alentaa aasialaisia ja saada heidät tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi. Elettä on käytetty kiusaamiseen työpaikoilla ja kouluissa."[29]

"Kohu voi ponnahtaa esiin, kun Kiina tarvitsee työkaluja Suomea vastaan tai kun aasialaiset miettivät matkakohteita, ostamiaan tuotteita tai ovat mukana valitsemassa Miss Universumia."[29]

Todisteidentapaisia siitä, että tapaus on saavuttanut ulkomaiset mediat, tultiin esittäneeksi. Muun muassa pääministeri Petteri Orpo ja ulkoministeri Elina Valtonen pääsivät/joutuivat kertomaan eri valtioiden edustajille, miten asioihin Suomessa todella suhtaudutaan:

"Perussuomalaisten poliitikkojen synnyttämä tuorein rasismikohu on jatkanut leviämistään perinteisen ja sosiaalisen median artikkeleissa ja kommenteissa Aasiassa myös tällä viikolla. Esimerkiksi Korean laajalevikkisimmän sanomalehden Chosun Ilbon englanninkielinen versio kertoi asiasta maanantaina. Juttu oli vielä varhain keskiviikkona Korean aikaa lehden verkkosivujen luetuin artikkeli. Japanin toiseksi suurin päivälehti Asahi Shimbun puolestaan kertoi kohusta tiistaina japanin- ja englanninkielisillä sivuillaan. Lehden printtiversiolla on noin neljän miljoonan kappaleen levikki."[30]

"Kiinan hallituksen pää-äänenkannattajan Kansan päivälehden alaisuuteen kuuluva englanninkielinen Global Times -lehti uutisoi suomalaiskohusta viime sunnuntaina maltilliseen sävyyn. Jutussa lainattiin opetusministeri Anders Adlercreutzia (r), jonka mukaan perussuomalaisten käytös on ”vastuutonta, lapsellista ja typerää”."[30]

"Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on esittänyt anteeksipyyntönsä perussuomalaisten kansanedustajien loukkaavista sosiaalisen median julkaisuista. Anteeksipyyntöviesti on julkaistu ainakin Suomen Japanin- ja Etelä-Korean-suurlähetystöjen sosiaalisen median kanavilla. Viestissään Orpo vakuuttaa, että julkaisut eivät heijasta Suomen arvoja, jotka arvostavat tasa-arvoa ja osallisuutta. Orpon mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa on mahdotonta hyväksyä minkäänlaista syrjintää."[32]

"Perussuomalaisten kansanedustajien sosiaalisessa mediassa julkaisemat kuvat ovat herättäneet suurta huomiota myös Suomen rajojen ulkopuolella. Ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) kertoi, että ylin valtionjohto on käynyt vuoropuhelua ystävämaiden kanssa. – Olemme tuoneet sitä viestiä, mikä meille hallituksena on itsestään selvä. Eli että olemme sitoutuneet täyteen yhdenvertaisuuteen eikä rasismille ole minkäänlaista sijaa, Valtonen sanoi eduskunnan kyselytunnilla torstaina."[33]

"Finland’s prime minister has apologized to Asian nations for “offensive” social media posts made by a former Miss Universe contestant and several members of parliament. The controversy erupted after the winner of this year’s Miss Finland pageant, Sarah Dzafce, posted a picture on social media this month of her pulling the corners of her eyes alongside the caption “eating with a Chinese person.” Her racist gesture quickly drew condemnation online before it was deleted, and Dzafce, who is not of Asian origin, subsequently apologized."[34]

Vaikka Kiinasta ja Aasian maista on siis tämän kaiken yhteydessä paljon puhuttu, niin huolellisestipa sai uutismedia pidettyä TikTokin olemasta tulemasta mainituksi uutisissa kenties edes saman päivän aikana. TikTak-yhtyeen Petra Garganon kuitenkin saivat 14.12.2025 uutisaiheeksi, koska hänen Spotify-tililleen oli ilmestynyt yhtyeen kappaleista tekoälyversioituja sellaisia. Perussuomalaisten osalta tapaus jäi eduskuntapuimisen osalta suunnilleen siihen, että

"Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jukka Kopra puolusti perussuomalaisia kyselytunnilla. Hän sanoi, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä on vastuullisesti käsitellyt asian, rankaissut tekijöitä ja pyytänyt anteeksi."[18]

"Hallituspuolueet sopivat syyskuussa rangaistusmekanismista, jos kansanedustajat lipsuvat kesällä 2023 sovitun yhdenvertaisuustiedonannon kirjauksista. Jos ryhmäjohtajat katsovat tänään kokouksessaan, että tiedonantoa on rikottu, sitä rikkoneiden kansanedustajien eduskuntaryhmän pitäisi rangaista heitä. Rangaistuksen sisältö on eduskuntaryhmän päätettävissä."[35]

Toisaalta, mitähän Aasiaanpäin otettujen pahoittelevien yhteydenottojen vaikuttavuudesta jäisikään sanottavaa, jos otettaisiin huomioon se, että Aasian maissa on myös rasismimaista suhtautumista, eikä ihan vähänkään?

Takaichi, who became Japan’s first female prime minister on October 21st this year, is widely recognized as part of the LDP's conservative, nationalist wing. Her public statements indicate a tougher stance on immigration and foreign land ownership under the banner of national security and public order.[57]

Ishin, with which Takaichi's party has a "confidence and supply arrangement", has proposed placing an upper limit on the proportion of foreign residents in Japan, arguing that increased immigration would lead to social tension. The party further called for stricter control on land acquisition by foreigners, and a tightening of deportation procedures—a call that met Ishin's coalition partner's open ears.[57]

It remains to be seen how Takaichi will balance Japan's need for foreign talent amid an aging population and labor shortages with tighter oversight aimed at foreign nationals who break laws and regulations.[58]

"The way Koreans treat foreigners varies dramatically depending on whether they come from a developed country or not. Koreans tend to perceive foreigners first by their skin color, and then by their country of origin," an official from the NHRCK explained. Another NHRCK report showed that immigrants and foreigners feel discrimination even from public institutions.[59]

vaikuttavuuksista siellä tuolla

Tapahtumien käänteitä jonkin verran seuranneille asiat eivät välttämättä jääneet mieleen sellaisena kuin ne kerrottiin, kuten niille TikTokissa kommentoijille, joten he kyselevät "mitenkä se menikään, sen Sarahin kaveriko se lähetti sen kuvan vai miten se meni", mihin toki löytyy joku kertomaan, että "kaveri laittoi, ei se itse". Jotkin muiden toisilleen kertomat seikat ovat toistuneet suht samanlaisena kuten se, että on levinnyt kuva, jossa "Dzafce venyttää sormillaan silmiänsä vinoon" ja missä kuvaan on liitettynä teksti ”Kiinalaisenkaa syömäs”. Luonnehtivuuden tarkkuudessaan tällainen on suunnilleen yhtä tarkkaa kuin mitä ihmisiltä voi odottaa heidän kertoessaan toisilleen, mitä tulivat esim. kadulla nähneeksi.

"Missi kävi syömässä ja laittoi yhdellä suttuisella kuvalla Suomen Hallituksen kriisiin. Aika kova, tosi kova." (LinkedIn)

Kun Sarahista itsestään sitten uutisoitiin, siinä on mielenkiintoista se, että vaikutti olevan tyystin pois, että hän on käynyt katsomassa Ice Cage -otteiluita, hänellä on thainyrkkeilytaustaa, "on kovapäinen mimmi", veljensä harrasti vaikka mitä niinku karatesta thaiboxingiin tyyppisesti ja hän itse on etsinyt Kuopiosta salia nyrkkeilyyn, kuntonyrkkeilyyn tai mihin tahansa sellaiseen. Olikin löytänyt thaiboxing-salin. Tykkää thaiboxingista, koska siinä on niiku "kaikki". Vapaaottelua "ei ehkä itse niinku edes harrastaisi", mutta on pienenä katsonut "agenttielokuvia tai ninjaelokuvia, missä on niinku naispäähenkilö". Hän myös "toivoo rooleja, joissa saisi olla jonkin toimintaelokuvan tai sarjan pääroolissa sellainen kunnon badass".[36][37]

Näiden uutisoinneista puuttuvien tietojen vuoksi sen tuleminen julki, että "Ice Cage Fighting -promootio pestasi hänet tapahtumansa päähaastattelijaksi"[38], mikä aiheuttaa hetimiten kysymyksiä kuten, kuinka vahvan assosiaatioiden valtatie muodostuu Stagalan tiaran ja missi-instituution välillä. Entä minkälaiseksi rasisti-teemaisuuden nouseminen olennaisuuksien joukkoon Sarahista uutisoidessa muokkasi Ice Cage -taisteluihin suhtautumista, missä taistelijat ovat ihonväriltään vaihtelevanlaisia, Suomi-kansallisuudestaan huolimatta kenties ulkomaalaisen kuuloisen nimisiä ja monien osalta osallistujia muista maista?

Jos Sarahin thaiboxing- ym. kiinnostuksesta on kerrottu esim. hänen missiesittelyissään joskus aiemmin, niin puuttuvuudessaan myöhemmin, aiheutui monille uutisia hänestä huomioiville runsaasti uusien hermoverkkoyhteyksien muodostumista heidän koettaessaan selittää itselleen, että "tämä on siis se missi, joka nyt onkin näissä aivan toisenlaisissa hommissa". Jokuhan voisi kysyä, oliko siinä tietovajeen aiheuttamisessa jälleen kyse uutisoivien tahojen yhteisesti sopimasta toimintatavasta?

Häkissä-podcastin jaksossa #10 ("Missikohu, Ice Cage ja oliiviöljy?! ft. Sarah Dzafce"), hän kertoo itse, mitenkä se menikään, että hän päätyi niihin päähaastattelijan vähäpäiväisiin töihin:

kysyttyä: koska sä varmasti arvostat sitä, että Ice Cage otti yhteyttä?

Sarah: ne suoraan ehdotti just sitä haastattelijaa.

Sarah: toi oli just se pesti, mitä mä olisin itsekin niinku niiltä kysynyt.

Sarah: et ku mä oon katsonut niitä aikaisemmista Ice Cageista niitä somevideoita.

Sarah: mä olin silleen, et toi on cool työ. mä haluan itsekin niinku ja koska mä tykkään jutella ihmisille, mä tykkään niinku tavata ja tutustua uusiin ihmisiin, niin tota toi oli niinku semmoinen, et se tuntui, et toi voisi olla siisti juttu mulle. se tuntui niinku luontevalta.

Sarah: sehän oli niinku kaksi viikkoa ennen Ice Cagea mä sain ton puhelun ja sit mulle sanottiin, että okei et nyt sun pitää muuten vähän niinku ottaa selvää ja niinku et sä et voi tulla ihan silleen, et sä et tiedä mistään mitään. niin sit mä pari viikkoa niinku googlettelin ja otin tietoa niistä ottelijoista ja vähän niinku siitä lajista sitä sanastoa pikkuisen harjoittelin.

Tapahtumamarkkinoinnin epätavallisuuksiin voi sisältyä tekoja, joilla ei välttämättä ole mitään suoranaista asiayhteyttä johonkin tapahtumaan ja jotka eivät välttämättä ole edes tapahtuman järjestäjien pyytämiä, joten on jossain määrin uteloittavaa, että samoihin aikoihin Ice Cage -tapahtumasta siten uutisoitaessa, että Sarah otetaan sen haastattelijaksi, tultiin uutisoineeksi Imatran Vääräntalon tulipalosta (samana päivänä: 26.12.2025). Kaupungin keskustassa sijaitsevana ja lämmityspuutteisuudestaan tunnettuna juontuu siitäkin suht stabiilejä assosiaatioyhteyksiä Ice Cageen varsinkin niiden monien paloautojen vilkuteltua yhtäjaksoisesti valojaan yömyöhäiseen aikaan siinä talvisuudessa[52]. On siellä ilmeisesti jonkinlaista näyttelyäkin [49][50] ollut, mutta kyseinen "kävelykatu Koskenpartaan varrella sijaitseva liiketalo" on ollut kylmillään jo vuosia, koska eräällä taholla ei ollut varaa maksaa rakennuksen lämpölaskuja. Purkutyöt eli sellaiset, missä murjotaan tuota ränsistynyttä rakennusta, kaupunki haluaisi aloittaa mahdollisimman pian.

Yhtiöllä ei ollut aikoihin varaa maksaa rakennuksen lämpölaskuja, minkä takia osa talon vuokralaisista joutui tulemaan toimeen ilman lämmintä vettä. Talossa toimineiden yritysten vuokrasopimukset on irtisanottu. Talo ollut syksystä 2022 alkaen tyhjillään ja kylmillään.[51]

Imatran kaupunki haluaa purkaa kävelykadulla sijaitsevan Vääräntalon, niiltä osin kuin rakennus ei ole suojeltu. Kaupunginhallitus linjasi tiistaina, että purkutyöt olisi parasta aloittaa "mahdollisimman pian".[53]

Jos palataan vielä hiukan ajassa taaksepäin niihin hetkiin, kun Sarah Dzafce irtisanottiin misseydestään, jäi tilanteesta, jossa Miss Suomi -organisaation toimitusjohtaja Sunneva Sjögrén kertoi päätöksestä, erääksi visuaalisesti muistettavimmaksi äärimmilleen viety kontrasti valkoisuuden ja mustuuden välillä [39][40][41][42]. Siten kuitenkin, että valkoisuus ei jäänyt viestimään yksiselitteisen paremmuudesta, sillä taustalla ollut yksinäinen täysin musta mallinukke valkeata päällään ja ihmiset kuvassa täysin mustaa päällään, eivät tarjonneet mahdollisuutta sellaiseen tulkintaan. Sarah itse käyttäytyi tilanteessa jokseenkin ilmeettömästi ja langettuneen hyväksyvänä, mikä on erikoista ottaen huomioon kyseessä olleen henkilön, joka oli jo tottunut tuomaan persoonaansa esille ja olemaan esillä.

Missiorganisaation toimitusjohtaja kertoi, että päätökseen vaikutti erityisesti "aasialaisen yhteisön suunnalta tullut palaute", mikä on ulkopuolisen näkökulmasta ehkä vakavamman otettavaa kuin se, että uutisissa kerrotaan jotenkuten, että jossainpäin nettiä on keskusteltu asiasta johonkin sävyyn jonkin verran.

- Se viestien tulva, mikä on tullut neljän päivän ajan, ja ne keskustelut, mitä olen käynyt varsinkin aasialaisen yhteisön kanssa ja punninnut asiaa joka suunnalta, niin tämä on ainut oikea päätös, joka pystyttiin tässä tilanteessa tekemään, Sjögrén sanoo.[39]

"Miss Suomi -organisaatio ilmoitti pitävänsä Dzafcen kanssa virallisen tapaamisen, jossa asiat käsiteltäisiin läpikotaisin. Dzafce palasi Dubain-lomaltaan 11. joulukuuta aamukuudelta. Tapaaminen järjestettiin hänen kotonaan Helsingissä muutama tunti myöhemmin. Sjögren ojensi Dzafcelle eropaperit missin tehtävistä. – Luulin, että selvittäisimme tilanteen yhdessä ja pohtisimme, miten jatkamme eteenpäin. Kysyin Sunnevalta, eikö mitään ole tehtävissä. Hän sanoi, että asia on päätetty. Asiasta kerrottiin medialle tiedotustilaisuudessa puoliltapäivin. Dzafce piti lyhyen ja ytimekkään puheen, jonka jälkeen hän antoi haastattelut niitä janonneille toimittajille."[1]

Pikanttina seikkana voisi pitää sitä, että Miss Suomi -kilpailu taustalla toimiva Finnartist Oy -yrityksen toiminta ei ole ollut erityisen kannattavaa vuosiin:

Kilpailua järjestää Finnartist Oy, jonka toiminta on ollut viimeisen neljän vuoden ajan tappiollista. Finnartist Oy:n liikevaihto puolittui kahden viimeisimmän tilikauden aikana ja tippui jopa 45 prosenttia. Finnartist Oy:n liikevaihto oli vuoden 2024 päätteeksi 139 000 euroa, kun vuotta aiemmin, vuonna 2023, se oli 252 000 euroa.[43]

Jos on seuraillut irtisanomisen jälkeisiä tapahtumien käänteitä, on saattanut tulla ihmetelleeksi, miten vähän niitä onkaan, kun on kuitenkin niinkin, että juristi Kari Uoti on ottanut Dfafcen asiakkaakseen? Kuinka kauan siinä voi mennä, että muodostetaan päätöstä siitä haastetaanko missiorganisaatiota päätöksen perusteesta purkaa missiyssopimus ja tehdään se juridisesti soveltuvalla tavalla? Sarah käväisi Iltalehden Ukkola -showssa jo 17.12.2025 kertomassa[44], että hän on Kari Uoti asiakas.

"Hän kritisoi missiorganisaatiota siitä, ettei hänelle annettu vaihtoehtoja. – Ei tämä ihan putkeen mennyt. Totta kai kannan vastuun siitä, mitä olen tehnyt, mutta oikeuttaako se viemään minulta titteliä pois, niin olen ehkä eri mieltä, Dzafce sanoo. Aiemmin IS uutisoi, että Dzafce on pestannut avukseen juristi Kari Uotin. Nyt ex-missi sanoo Ukkolan haastattelussa, että hän pohtii, vaatiiko hän asiassa korvauksia tai ryhtyykö oikeusprosessiin."[45]

"Oikeustieteen tohtori Kari Uoti julkaisi maanantaina Instagram-tilinsä tarinat-osiossa kuvan itsestään ja Dzafcesta. Kuvaan Uoti kirjoitti "Uusi asiakas". Iltapäivälehdet tavoittivat Uotin, mutta hän ei tarkemmin kertonut, miksi Dzafce on hänen asiakkaansa. – Sanotaan näin, että varmaan joku juridinen ongelma asiakkaalla on, jos hän kääntyy minun puoleeni, Uoti kommentoi IS:lle."[46]

"Onko tämä peruste purkaa sopimus, no ei ole. No miksi sitten purettiin, jaa a, sen tietävät vain hämmentynyt nuori nainen ja "missiorganisaatio", joka kävelytti ja sanoitti missin tarinan medialle. Koko sotku ja kohu muuttui järjettömäksi, kun "organisaatio" alkoi tehdä siitä numeroa, siis jotakin, mitä ei heidän tuloslaskelmastaan löydy. Viimeiset neljä vuotta tappiolla parinsadantuhannen liikevaihdolla, omavaraisuusprosentti kuitenkin 2%, eli taseessa velkaa ainoastaan 98%."[47] (Kari Uoti LinkedIn-viestissään)

Ei aivan selvää, miksi Tara Lehtonen, jolle misseys siirtyi, kertoi Instagram-viestinsä kuvassa [48]kruunun siirtymisestä sälekaihtimien avulla vaakasuoria viivoja itsensä päälle luoden ja miksi se kuva on peilikuva. Tuli kuitenkin oltua sen verran malttamaton olla mietiskelemättä tai kyennyt olla ajautumatta sen huomiointiin, että hänen some-päivityksen Instagramiin 14.12.2025 oli tehty sillä aikaa, kun oli tullut jättäneeksi elokuvienkatselulistalta The Locusts -elokuvan tuntien ajaksi siihen kohtaan, jossa katselua sälekaihtimien läpi (1:17:31). Siinä on "an emotionally traumatized and socially reclusive young man, FlyBoy, whom Clay takes under his wing, educates him in the ways of sex with girls". FlyBoy tappaa itsensä elokuvan lopussa. Seuraavana katseluun otettavassa The Cell -elokuvassa, missä "a psychotherapist journeys inside a comatose serial killer in the hopes of saving his latest victim", missä laitetaan hevonen siivupaloiksi (44:09). Uteloittava sattuma sekin, että Sarah Dzafcesta uutisoitiin pidemmän tauon jälkeen juuri sinä päivänä (15.4.2026), kun tämä kirjoitus alkoi olemaan valmiinlainen. Tuolloin kerrottiin, silmienvenyttelykohun päätyneen johonkin sarjakuvaankin.

Dzafce Sarahista henkilönä

"Sarahin isä on kosovolainen ja äiti suomalainen. Hänen vanhempansa ovat asuneet myös aikoinaan Kreetalla ja heillä on yhä asunto siellä. Missin mukaan hänen perheellään on myös oliiviöljybisnes Kreikassa. Hänen isänsä omistaa noin 2 500 oliivipuuta, joiden kautta he tuottavat omaa oliiviöljyä. – Eli periaatteessa koko elämäni ajan perheelläni on ollut aina hyvä taloudellinen tilanne. Saan olla todella kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat mahdollistaneet sellaisen lapsuuden kuin minulla on ollut."[54]

"Aloitin ravintolassa kesätyöntekijänä ja työskentelin ensimmäiset kolme vuotta tarjoilijana, jolloin kehityin asiakaspalvelussa ja kiireisessä työympäristössä toimimisessa. Seuraavat kaksi vuotta toimin vuoropäällikkönä vastaten työvuoroista ja tiimin ohjaamisesta. Viimeiset kaksi vuotta työskentelin ravintolapäällikkönä, jolloin vastuullani oli koko ravintolan toiminta, henkilöstöhallinta ja liiketoiminnan kehittäminen."[55] (Linked-sivuillaan työskentelystään vanhempiensa Ravintola Kreeta Oy:ssä)

"Lapsena Dzafcen harrastuksiin kuuluivat teatteri, tanssi, baletti ja telinevoimistelu, joista viimeisimpään intohimo roihusi voimakkaimmin. Kuopion Reippaan riveissä voimistellut Dzafce kilpaili lajissa aina 14-vuotiaaksi asti, minkä jälkeen seura sai junioristaan valmentajan viideksi vuodeksi. – Telinevoimistelussa suosikkini olivat puomi ja permanto. Puomi sen takia, koska siinä oli haastetta tasapainon kannalta ja temput olivat hienoja. Permannolla pääsi myös tanssimaan, joten hyödyin siinä tanssitaustastani."[1]

"Dzafce kertoo tulleensa paikoin vainoharhaiseksi. Luottamus jopa kavereihin on kokenut kolauksen. – Rupesin varomaan tosi paljon, mitä puhun ja kenelle. Lähikauppaan mennessä ajattelin, että entä jos joku ottaa kuvan ja alkaa analysoimaan ilmeitäni. Synttärijuhlani 13. joulukuuta olivat sellaiset, ettei siellä saanut ottaa kuvia, joissa näyn. – En syytä kuvan Snapchatiin julkaissutta kaveriani millään tavalla. Emme tiedä, kuka otti kuvakaappauksen ja levitti sitä. Olen keskustellut tapauksesta ystäväni kanssa. Tämä ei ole vaikuttanut väleihimme millään tavalla."[1]

Julkisuuteenpäin ei ole vaikuttanut ollenkaan siltä, että hänen asiansa olisivat lähteneet sujumaan pysyväluonteisesti siihen tapaan kuin hän sujuvuutta itse luonnehtii eli "kun ei itse tarvitse ottaa yhteyttä yrityksiin, vaan ne ottavat häneen" ja saa hyvin rahaakin. Olisi tavallaan mielenkiintoista tietää, miten mitkäkin sivujuonteet ovat edenneet.

"tammikuussa rupesi tulemaan tosi paljon sähköpostiin yhteistyöpyyntöjä ja niin että niinkun erilaiset yritykset haluaa et mä teen niinku heille vaikka someen mainosvideoita et mun työstä tuli tosi helppoa koska mun ei tarvinnut itse ottaa yhteyttä niihin yrityksiin vaan mulla tuli sähköpostiin et yritykset niinku tuli ottaa muhun yhteyttä ja niinkun halusi tota tarjota mulle töitä. isoimpia summia mä oon nyt laskuttanut niinku mitä mä oon ikinä laskuttanut niin nyt ton kohun jälkeen näistä mun töistä, että kyllä niinku nelinumeroisia summia.[56] (Pinnalla-podcast, huhtikuu 2026, "Sarah Dzafce kertoo rehellisen mielipiteensä mediakohusta")

Danish Guyn -mainostaja oli muuten alkuhässäkän aikoihin halunnut osallistua väkisin ainakin hs.fi:ssä siten, että kahta sen mainosta näkyi paljolti minkäaiheisen uutisen ohessa siten, että toisessa oli hiekkarantaisuutta ja henkilöä tonttulakissa, toisessa vaatetta ollen laittamassa rusehtavaihoisen päälle. ..olisikohan tuo pitänyt jättää mainitsematta, niin ei tulisi kaikille paitsi Tommille niin vaivaantunut olo?

Aloitteen kuvaus lyhyesti

Tavoitteena on tarkentaa rikoslain säännöksiä kunnianloukkauksesta siten, että huomioidaan yksilöön kohdistuvan systemaattisen ja mahdollisesti joukkoistetun vaikuttamisen merkitys kognitiivisen ja psykologisen manipulaation osalta silloin, kun ne todistettavasti tai perustellun oletetusti edeltävät ja osaltaan aiheuttavat jonkun kunniaa loukkaavan sisällön tuottamista. Myös elinympäristötekijöiden vaikutus otettaisiin huomioon, sillä se voi olla osa systemaattista vaikuttamista tai muutoin pysyväluonteinen ajattelun laatua heikentävä tekijä. Lainmuutos tukisi oikeudenmukaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa arviointia. Aloite sisältää ehdotuksia muutoksiksi myös muihin asiaan liittyviin lakeihin.

Nykytilanne ja lainmuutoksen tavoitteet

Kunnianloukkauksiin johtaneisiin tekoihin vaikuttaneet provokaatiot voivat olla helpommin todistettavissa kuin kognitiivinen vaikuttaminen. Yhteistä niille on kuitenkin se, että ne voivat jatkua systemaattisesti kuukausia tai jopa vuosia. Nykyinen rikoslainsäädäntö ei anna riittäviä välineitä huomioida kognitiivista vaikuttamista taustatekijänä, mikä aiheuttaa tuomituissa kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta.

Lakimuutoksen tavoitteena on varmistaa, että pitkäaikainen kognitiivinen (ja myös psykologinen) manipulaatio, mahdollisesti yhdessä elinympäristötekijöiden kanssa, otetaan huomioon oikeudellisessa arvioinnissa, jotta vastuu ja seuraamukset kohdistuvat oikeudenmukaisemmin.

Nykyinen laki ja oikeuskäytäntö eivät tunnista kunnianloukkaukseen johtaneita kumuloituneita seurauksia, kuten pitkään jatkunutta häirintää tai kiusaamista. Arviointi kohdistuu usein pelkästään teon hetkelliseen ilmenemismuotoon.

Kunnianloukkauksen väitetty kohde ei välttämättä ole itse aktiivinen kaikissa vaikuttamisen vaiheissa. Vaikuttamiseen voivat osallistua myös muut henkilöt hänen puolestaan tai jopa hänen tietämättään. Eräinä esimerkkeinä motivaatioista ovat mm. manipulaation pelillistettävyyden kokeilut ja mainehaitan aiheuttaminen kunnianloukkaukseen yllyttämällä.

Lakimuutoksen tarkoituksena on mahdollistaa myös kognitiivisen vaikuttamisen tapaisen, tosiasiallisesti vaikuttavan tekijän huomioiminen kokonaisarvioinnissa. Näin rikosoikeudellinen vastuu muodostuu oikeudenmukaisemmin. Haasteena tutkinnan ja osaksi laajempaa systemaattista vaikuttamista osoittamisen kannalta voi muodostua kognitiivisen vaikuttamisen aiheuttamien käytöksen ja ajattelun muutoksien toteen näyttäminen, mihin ovat osaltaan voineet olla vaikuttamassa hetkelliset ja pidempiaikaiseiset elinympäristötekijät, jotka taasen yhdessä kognitiivisen vaikuttamisen kanssa ovat voineet vaikuttaa elimistön metaboliikkaan ja siten mahdollisesti myöskin ajattelun laatuun.

Rikosoikeudellisen arvioinnin kattavuuden kannalta merkitylliseksi voivat muodostua myös tutkinnan aloittamisen aika ja kesto, sekä jo aiemmin tehdyt ja saatavilla olevat selvittelyt ja todisteet kognitiivisesta vaikuttamista ja muista vaikuttaneista tekijöistä. Näin varsinkin sen vuoksi, että ajatteluun vaikuttamaan tarkoitetut tekijät eivät välttämättä jätä käyttäytymisessä ja ajattelussa ilmeneviä tekijöitä pitkiksi ajoiksi tunnistettavaksi. Merkittävien tekijöiden tunnistaminen saattaakin vaatia sellaisten analyysimenetelmien kehittämistä, joita ei ehkä ole vielä kehitettykään, mikä voi asettaa syytetyn kinkkiseen asemaan todistettavuuden mahdollisuuden hälventyessä pois elimistön/mielen itse itseään korjaavuuden vuoksi.

Kognitiivisen manipuloinnin todistettavuuden haastavuus

Kognitiivinen manipulaatio ei ole eksaktisti vaikuttavaa. Pitkäaikaisella ja systemaattisella vaikuttamisella saadaan kuitenkin pohjustettua varmemmin sitä, että yksilö reagoi ja ajattelee tavoitellunlaisesti vaikuttamisen kannalta oleellisissa tilanteissa. Triggerinä toimivan tekijän ja lopputuleman välillä voi olla monimutkaisempikin tapahtuma. Tämä voi perustua esimerkiksi priming-ilmiön pelillistämiseen.

Psykologinen manipulaatio on määritelmällisesti korkeammalla ajattelun tasolla ilmentyvää. Se voisi kohdistua esimerkiksi skeemoihin eli mielen sisäisiin malli- ja tulkintakehyksiin. Näiden avulla ihminen jäsentää, luokittelee ja tulkitsee ympäristöään. Niiden muuttaminen vaatii yleensä merkittävää ajallista ja psyykkistä panostusta.

Kognitiivisen manipuloinnin todistaminen ja siten käyttäminen lieventävänä perusteena voi olla haastavaa. Suomalainen koulutusjärjestelmä ei välttämättä ole kehitetty tuottamaan sellaisia asiantuntijoita, joilla olisi kyvykkyyttä tunnistaa kognitiivisen manipulaation vaikutuksia. Tämä koskee esimerkiksi psykologeja, kognitiotieteilijöitä ja soveltuvia terapeutteja. Heidän valmiutensa voi olla pikemminkin sellaiseen soveltuvaa, missä yksilön ajattelu muunnetaan hänen itsensä toivomanlaiseksi.

Kognitiivista manipulointia itseensä kohdistuneeksi epäilevä voi tunnistaa toistuvia kaavamaisuuksia muiden ihmisten toiminnassa. Hän voisi parhaaseen ymmärrykseensä ja takaisinmallintamisen kyvykkyyteensä perustuen kenties osoittaakin, ketkä tahalliseen vaikuttamiseen osallistuvat. Viestinnällisistä syistä ja rajoitteista johtuen hänelle muodostuvan ymmärryksen siirtäminen muiden ihmisten ymmärrettäväksi voi olla ongelmallista. Se voi jäädä vajeelliseksi esimerkiksi sen vuoksi, että kuulijoilla ei ole yhtäläisiä valmiuksia kuullun ymmärtämiseen. Tai hän ei itse saa muunnettua ymmärrystään selkeästi selittävään muotoon.

Sodankäynnin teorioissa kognitiivisen sodankäynnin käsite on ollut käytössä jo pitkään. Siinäkin vaikuttaminen kohdistuu kognitiivisiin prosesseihin eli se häiritsee tiedonkäsittelyä ja päätöksentekoa. Kognitiivinen sodankäynti käsitteenä on muodostunut osaksi kansoihin tai kansanosiin vaikuttamisen selittäjänä suomalaisessakin asiantuntijakommentoinnissa. Arjen tasolla kognitiivinen manipulaatio ei kuitenkaan ole saavuttanut samaa tunnustusta. On jopa todennäköistä, että vielä nykyäänkin yksilö voi "leimautua" vainoharhaiseksi. Tämä tapahtuu siitäkin huolimatta, että esimerkiksi markkinoinnin käsite "neuromarkkinointi" on ollut Suomessakin uutisten aiheena jo vuonna 2014. Kuten Yle tuolloin totesi: "neuromarkkinointi on uusi markkinoinnin ala, jossa tutkitaan kuluttajan tiedostamattomia tunnereaktioita".

Vaikka kognitiivinen manipulaatio on eräänlaista kiusaamista, ei verkosta löydy lähellekään ensimmäisinä hakutuloksina sellaisia sivuja, joissa kiusaamisilmiötä selitettäessä käytettäisiin sanaa "kognitiivinen". Sen sijaan kiusaamisesta puhutaan viittaamalla sosiaaliseen paineeseen, tönimiseen, nolaamiseen, juoruiluun ja kulttuurisiin arvoihin.

Kunnianloukkauksesta syytetyn kannalta kognitiivisen vaikuttamisen kohteena olemista saattaisi voida todistaa esimerkiksi aiemmilla lääkärinlausunnoilla. Myös terveydenhuoltoalan ammattilaisten merkinnät potilastietoihin voisivat olla hyödyllisiä. Ongelmana niiden hyödyntämisessä voi kuitenkin olla niiden yksityiskohtaisuuden puutteet, jatkuvuuksiin jäävät aukot ja näkemykselliset vaihtelut. Tällaista ennakoiden yksilö saattaa tehdä erilaisia tallenteita todistusaineistoksi. Hän ei välttämättä vielä tuolloin tiedä tarkemmin niiden käyttötarkoitusta tai käyttämistilanteita. Kognitiivinen manipulaatio saattaa kuitenkin olla siinä määrin hienostuneesti toteutettua, että tallenne ei kenties ole määritelmällisesti todiste kognitiivisesta vaikuttamisesta ilman esimerkiksi täydentävää todistajanlausuntoa.

Kognitiivista manipulaatiota voidaan olettaa tapahtuvan yleisesti ja laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa, joten mitä se tarkoittaisi suomalaisen oikeuslaitoksen merkittävyyden kannalta, jos sellaisen mahdollisuus jätettäisiin tyystin huomioimatta oikeudenkäynnissä tai esitutkintavaiheessa? Entä mitä se tarkoittaa suomalaisen yhteiskunnan ja siinä elämisen kannalta, jos kognitiivisen manipulaation keinoin voidaan vaikuttaa ihmisiin heille haitallisesti, mutta uhrit eivät voi puolustautua lain tarjoamin keinoin?

Muita asiaan mahdollisesti liittyviä rikoslain alakohtia ja pykäliä

Rikoslaissa käsitellään asiaan mm. yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista kuten rikoslain luvun 24 pykälässä 9 kunnianloukkaamista, missä asiaan liittyväksi voi muodostua myös yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen kuten samaisen luvun pykälässä 8. Rangaistuksen määräämiseen liittyvästi merkittäviksi voivat muodostua rikoslain luku 6 eli Rangaistuksen määräämisestä ja rikoslain luku 4 eli Vastuuvapausperusteista, sillä niissä määritellään mm. lieväntämisperusteita ja tunnusmerkistöerehdyksiä. Voihan olla niinkin, että lakia aiemmin muodostettaessa ei ole otettu "todellista elämää" huomioon riittävässä määrin, riittävällä tarkkuudella tai riittävästi erilaisia vaikuttavia tekijöitä tunnistaen.

Lakitekstiä mahdollisen kunnianloukkausteon jälkeen lukiessaankaan ei välttämättä kykene muodostamaan selvyyttä siitä, onko syyllistynyt määritelmällisesti rikokseen vai eikö ole. Kognitiivisen manipuloinnin huomioimatta jättäminen lakia muodostettaessa, vaikka sellaista yhteiskunnassa jatkuvasti tapahtuu, on sinänsä olennainen osoitus siitä, että lait eivät ole ideaalisia tai edes varmuudella laadukkaasti määriteltyjä.

Erityistä huomioitavaa voisi olla myös se, että mahdollisesti tulevaisuudessa kunnianloukkauksesta syytetty on voinut yrittää jo useaan kertaan saada edeltäneitä tapahtumia ym. käsiteltyä poliisin tekemänä, mutta tällainen on voinut hämmentää vielä enemmän hänen käsitystään siitä, miten lakia pitäisi ymmärtää, kun poliisin lyhytvirkkeisten lausuntojen mukaan selkeän rikolliselta tuntuvat muiden teot ovatkin vain "ei syytä epäillä rikosta"-tyyppistä. Tällaisia voisivat olla esim. a) jatkuvat tahallaan ärsyttämiset netissä, oppitunneilla, työpaikoilla ym., b) terveydenhuollon ammattilaisen kuten psykiatrin vastaanotolla suorittama tahallaan ärsyttäminen ja myöhempi potilaskertomuksessa valehteleminen, c) tietoliikenteen toiminnan häiritseminen ja d) asuinympäristössä jatkuvasti ilmenevä ja kohdistettu auditiivinen häirintä.

--

Kunnianloukkauksesta syytettyyn mahdollisesti sovellettavia lainkohtia:

Rikoslaki 24 luku – Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta

• 24:8 § Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
• 24:8a § Törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
• 24:9 § Kunnianloukkaus
• 24:10 § Törkeä kunnianloukkaus
• 24:12 § Syyteoikeus

Rikoslaki 6 luku – Rangaistuksen määräämisestä

• 6:6 § Lieventämisperusteet
• 6:7 § Kohtuullistamisperusteet
• 6:12 § Rangaistuksen tuomitsematta jättäminen

Rikoslaki 4 luku – Vastuuvapausperusteista

• 4:1 § Tunnusmerkistöerehdys
• 4:2 § Kieltoerehdys
• 4:3 § Vastuusta vapauttavaa seikkaa koskeva erehdys

--

Kognitiivinen manipuloiminen voi vaatia vaikuttamaan pyrkijöitä syyllistymään lukuisiin lainrikkomuksiin, mihin sisältyisi yksityisyyden loukkaamista kuten salakuuntelua, vainoamista, järjestäytymistä toimimaan rikollisryhmän toimintaa vastaavalla tavalla, hyödyntämään tietoliikenteen häirinnettävyyttä, murtautumaan tietojärjestelmiin, käyttämään yllytystä muiden saamiseksi tekemään osatehtäviä kohteeseen vaikuttamiseksi ym.

Kognitiivisesta manipuloinnista syytettyyn mahdollisesti sovellettavia lainkohtia:

Rikoslaki 24 luku – Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta

• 24:1 § Kotirauhan rikkominen
• 24:5 § Salakuuntelu
• 24:6 § Salakatselu
• 24:8 § Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
• 24:8a § Törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
• 24:12 § Syyteoikeus

Rikoslaki 25 luku – Vapauteen kohdistuvista rikoksista

• 25:7 § Vainoaminen

Rikoslaki 17 luku – Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

• 17:1a § Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen
• 17:3 § Alle rikosvastuuikäisen käyttäminen rikoksen tekemiseen

Rikoslaki 38 luku – Tieto- ja viestintärikoksista

• 38:3 § Viestintäsalaisuuden loukkaus
• 38:3 § Törkeä viestintäsalaisuuden loukkaus
• 38:5 § Tietoliikenteen häirintä
• 38:6 § Törkeä tietoliikenteen häirintä
• 38:7a § Tietojärjestelmän häirintä
• 38:7b § Törkeä tietojärjestelmän häirintä
• 38:8 § Tietomurto
• 38:8a § Törkeä tietomurto

Rikoslaki 6 luku – Rangaistuksen määräämisestä

• 6:5 § Koventamisperusteet

Rikoslaki 5 luku – Yrityksestä ja osallisuudesta

• 5:3 § Rikoskumppanuus
• 5:4 § Välillinen tekeminen
• 5:5 § Yllytys
• 5:6 § Avunanto

Yhteenveto ja pyyntö eduskunnalle

blaablaa.. laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa.. blaa..

Edellä on luonnehdittu sellaista kognitiivisen manipuloinnin mahdollisesti aiheuttamaa, kunnianloukkauksen määritelmän tapaista toimintaa, jossa teko jää esim. kuultavaksi kuten ns. livenä lähetettyyn podcast-lähetykseen osallistuttuaan ja sen aikana mahdollisesti rikollista sanottuaan. Jos kyse olisi tekijän itsensä hallinnoimasta viestinnästä kuten webkäyttöliittymäisen sisällöntuotantojärjestelmällä julkaistusta tekstistä, jonka hän voisi poistaakin, muttei niin tee, silloin rikostutkinnassa pitäisi ottaa huomioon mm. se, onko kyse hänen henkeään tai terveyttään uhkaavasta asiasta, jonka hän kokee olevan vähentyvän tai poistuvan, jos hän pitää julkaisemaansa tekstiä (mahdollisine liitteineen ja oheisineen kuten kuvat) muiden netin käyttäjien nähtävillä. Joukkoistetun ja systemaattisen kognitiivisen manipulaation ollessa jatkuvasti ja eri tavoin vaikuttamassa häneen ja siten hänen elimistöönsä ja mieleensä, voisi olla lääketieteellisestikin todennettavissa, että jotain tavanomaisemmista syistä poikkeavaa on aiheuttamassa esim. vakavanlaatuista yksilön terveyden heikentymistä. Tällöin kyse olisi eräänlaisesta itsepuolustuksesta, mikä ei välttämättä tulisi ilmentyneeksi niin vähänlaisena kuin esim. yhtenä nettikirjoituksena, vaan laajana, mahdollisesti ositeltuna selvityksenä, joka voi sisältää myös epävarmojen näkemyksien ilmaisuja ja spekulaatioita, mutta kuitenkin taustasyiltään omasta selviytymisestään huolestuneisuutta osoittaen ja mihin ei kenties ole saanut minkäänlaista hyödyttävää apua viranomaisilta kuten poliisilta, terveyspalveluista tai vuokranantajalta.

Tunnistaessaan kognitiivisen manipulaation vaikutusta itsessään yksilö voi tunnistaa myös sen, että hän ei ole sellaisen ainoa, eikä kenties edes primääri kohde, vaan kyse voi olla jonkinlaisesta harjoitelmasta, jolle on toisenlaista käyttöä myöhemmin, kun vaikuttamisen metodit on saatu testattua hänellä ja kenties joillakin muilla. Tällöin kognitiivisen vaikuttamisen kohteena ollut voi tehdä päätöksen varoittaa muita ihmisiä kognitiivisen manipuloinnin mahdollisuudesta, jota olisi hänen mukaansa jo meneillään tai jota tultaisiin suorittamaan myöhemmin ns. laajassa mittakaavassa eli oletetusti suuriin ihmisjoukkoihin kohdistuen. Varoittaessaan muita hän saattaisi tulla suorittaneeksi kunnianloukkauksen kuten se nykyisellään on rikoslaissa määriteltynä, mutta ottaen huomioon minkälaista kansanosiin kohdistuvaa vainoamista ja jopa tuhoa maailmalla voi kohdistua jonkin maan omiin kansalaisiin tai toisen maan kansalaisiin, pitäisi arvioida lainsäädännön tasolla, olisiko syytä pitää sallittuna antaa ihmisten ilmaista epäilyjään muiden toisille haittaa tarkoittavuudesta ilman "automaattista" kunnianloukkaukseen syyllistymistä.

RKP on äskettäin (19.8.2025) tehnyt kolmisenkymmentä toimenpide-ehdotusta "paremman kilpailukyvyn saavuttamiseksi panostamalla työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin". Pyrkiessään ns. puhuttelevuuteen, nämä toimenpide-ehdotukset muodostuvat "kaikille tuttujen" avainsanojen ympärille kuten esim. virkkeessä "Laajennetaan osatyökykyisten mahdollisuuksia joustaviin työllistymisratkaisuihin ja panostetaan enemmän nuorten ammatilliseen kuntoutukseen.", mikä on toki pelkistys jostain aiemmin tehdystä enemmästä mietinnästä, mutta syynätessä annetut toimenpide-ehdotukset kaikki kerralla läpi, on tunnistettavissa epäilyttäviä taustaolettamuksia.

Tässä yhteydessä ehdottaisin kiinnittämään huomiota siihen, kuinka RKP:llekin vaikuttaa heidän toimenpide-ehdotuksensa perusteella olevan niin, että osatyökykyinen on heidän keskuudessaan piirtelemissään prosessikaavioissa ym. henkilö, jonka seuraava todennäköinen pelisiirto on meneminen tai joutuminen jonkun toisen palvelukseen työntekijäksi, kun taasen opiskelijaa ja oppilaitoksia "lellitään" oppilaitosyhteistyöllä yritysten kanssa.

"Laajennetaan ja kehitetään yhteistyötä elinkeinoelämän ja koulutussektorin välillä, jotta voidaan taata riittävä määrä harjoittelupaikkoja toisella ja kolmannella asteella, sekä edistetään yrittäjyyskasvatusta."

"Luodaan parempia kannustimia elinkeinoelämän ja korkeakoulujen väliseen yhteistyöhön innovaatiotoiminnan edistämiseksi sekä tiiviimpään yhteistyöhön koulutuksen järjestäjien ja työnantajien välillä, jotta koulutukset vastaisivat työmarkkinoiden tarpeita."

"Laaditaan malli, joka kannustaa palkkaamaan alle 30-vuotiaita ja osatyökykyisiä muun muassa tarkastelemalla työnantajan sivukuluja, esimerkiksi nuorisovarauksen mallin mukaisesti."

Skenaarioiden ja "elävän elämän" tarkemman luonnehtimisien puute on saattanut olla läsnä jo silloin, kun näitä toimenpide-ehdotuksia on tehty, sillä niissä on tunnistettavissa pyrkimys tilastokaunisteluun ja "toivon mukaan siinä samalla myös jonkinlaiseen koko Suomen taloutta edistävyyteen".

"Kehitetään kannustavampi rahoitusjärjestelmä työ- ja elinkeinopalveluihin. Niiden siirto paikallistasolle parantaa edellytyksiä työllisyystavoitteen saavuttamiseksi ja vahvistaa kuntien vastuuta."

"Otetaan käyttöön anonyymi rekrytointi julkisella sektorilla kaikenlaisen syrjinnän ehkäisemiseksi."

Saattanee johtua itse aiemmin tehdyistä eduskuntapuheet-selvittelyistä, että sitä melkeinpä lähtökohtaisesti pitää todennäköisempänä, että poliittiset toimijat ovat enemmän kiinnostuneita siitä, että jonkin yksittäisen seikan näpräämisellä saatettaneen saada aikaan jonkinmoista sujuvuutta kuin siitä, minkälaisia vaikuttavia tekijöitä eri ihmisillä onkaan.

"Kaksinkertaistetaan starttirahakuukausien määrä, jotta oman yrityksen perustamisen kynnystä voidaan madaltaa."

"Yksinkertaistetaan sääntelyä ja vähennetään hallinnollista taakkaa pienyritysten toimintaedellytysten vahvistamiseksi."

"Otetaan käyttöön pienempiä opintokokonaisuuksia joustavaa täydennyskoulutusta varten työelämässä."

Valtakunnan politiikassa ja markkinataloudessa on tavallaan "lupakin" keskittyä, kuten RKP asian ilmaisee, painopisteisiin, mutta puheet "pitkäjänteisestä talouspolitiikasta", "konkreettisistä toimenpiteistä", "uusien työpaikkojen luomisesta" ym. kaikessa rajautuneisuudessaan toimivat sen mahdollisena pitämistä vastaan, että poliitikot ymmärtäisivät Suomea ja suomalaisia.

"Me RKP:ssä katsomme, että budjettiriihen painopisteen tulee olla kasvun ja tulevaisuudenuskon edistämisessä, uusien työpaikkojen luomisessa ja investointien houkuttelemisessa Suomeen. Nyt on jatkettava vahvaa kasvulinjaa, jota hallitus osoitti kevään kehysriihessä. Suomea ei nosteta pelkillä leikkauksilla ja veronkorotuksilla. Tarvitsemme pitkäjänteistä talouspolitiikkaa. Siksi esitämme konkreettisia toimenpiteitä, jotta ihmisillä olisi töitä, hyvinvointi säilyisi ja kilpailukyky paranisi, sanoo RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson."

RKP:n toimenpide-ehdotuksissa sivutaan sen hyvinvointiin ja terveyteen lajittuvassa kohdassa edes hiukan sellaisiin, mutta sekin vain silti osin, että jo työelämässä olevilla olisi kenties kivempi olla töissä.

"Kehitetään lainsäädäntöä psykososiaalisen kuormituksen vähentämiseksi työelämässä ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Nykyjärjestelmä huomioi pääasiassa fyysisen rasituksen, vaikka työelämä on muuttunut."

RKP kertoo, että se "uskoo Suomeen ja sen mahdollisuuksiin", mainiten samalla rykäisyllä rohkeuden tarpeesta, itseluottamuksesta ym., mutta oikeastaan sen toimenpide-ehdotukset menevät yhdessä ja erikseen aika lailla huti monista työllisyyteen ja yrittämiseen liittyvistä seikoista.

"Me uskomme Suomeen ja mahdollisuuksiimme. Perusta on luotu ja nyt tarvitsemme rohkeutta, tulevaisuudenuskoa ja itseluottamusta talouskasvun luomiseksi, yritysten investointien ja kasvun tukemiseksi sekä ihmisten työllistämiseksi."

Kun se ehdottelee, että pitäisi luoda paremmat edellytykset testialustatoiminnalle, se mainitsee erikseen yritykset ja tutkimuslaitokset, mutta vain ne eli ei edes "yksityishenkilöt", mikä jo sellaisenaan osoittaa, että RKP, pitkälti kaikkien muiden puolueiden tavoin, ei ymmärrä osatyökykyisille käytössä olevia mahdollisuuksia pohjustaa erityisesti IT-alaista yritystoimintaa.

"Luodaan paremmat edellytykset testialustatoiminnalle Suomessa – ympäristöille, joissa yritykset ja tutkimuskeskukset voivat kehittää ja testata uusia ideoita käytännössä."

Tuolla jossain voi hyvinkin olla useita ns. osatyökykyisiä, joilla on jo entuudestaan sellainen esim. amk-tasoinen koulutus hankittuna alalta, jolla on mahdollista kehittää itseään, hankkia työvälineitä, tehdä kokeiluja ja muodostaa stabiloitumaanpäin olevia näkemyksiä yritystoiminnasta, jonkalaista ei vielä kenties olekaan ja joka voisi työllistää monia muitakin ilman, että moinen maksaisi välttämättä paljon mitään. IT-ala on tällainen suuressa määrin, vaikka toki rahalla saa parempaa tai ainakin enemmän.

Sattumoisin tuolla jollain osatyökykyisellä voi olla joitain sellaisia "terveysseikkoja", jotka eivät ole erityisen fataaleja tai ehkä edes jatkuvasti merkityksellisiä oleviakaan. Voipa olla, että monet ajoittain ongelmalliseksi muodostuvat oireet voisivat pysytellä jatkuvasti poissa erilaisin "hyvinvointioptimoinnein", mutta hänet olisi käytännössä jätetty itse selvittelemään sellaisia, koska hyvinvointialueita ollaan lähestulkoon "ajamassa alas" eli joitain "kansallisen suosituksen mukaisia peruspalveluita, joilla on tiedetty taloudellisesti edullinen vaikuttavuus" voi jäädä jäljelle, mutta joilla hän ei tehne paljoakaan. Eli ehkä vähän tarkkaavaisuushäiriömäisyyttä, himppusen biolaarisuutta, ripaus autismia, toisinaan ruokavalio fiksausta vaille, toistuvina esivaatimuksina päivänsä sujuvaksi saamiselle voi olla sinänsä mukavasti lenkkeilyllä hoidettava jaksamattomuus, toisinaan vaikkapa depressiivisyyden tuntemuksia, mutta korkeakoulutettuna hän voinee olla tottunut selvittelemään itsereflektiolla mikä sellaista aiheuttaa.

Elinympäristökin voi olla ongelmallinen, jos hän on ajautunut segregaatiossa väärälle seudulle, jossa "raksatyypitkään" eivät ole paljon laadusta välittäneet sen enempää 90-luvulla kuin nykyaikana, oli sitten kyse uusrakentamisesta, peruskorjaamisesta tai asuntokohtaisesta saneeraamisesta. Siinä myös eräs asia, mikä julkisuudessa voidaan noteerata jotenkin yleisesti, mutta ei sitten sen enempää tai tarkemmin. Muitakin stressoreita kenties siinä vielä lisäksi hänellä. Nämä voivat olla hyvinkin ongelmallisia, mutta suomalaisessa TE-palvelussa ja terveydenhuollossa niitä ei välttämättä osata käsitellä mitenkään, joten nekin jäävät hänen itsensä kestettäväksi.

Urakehitys voi olla rajoittunut vaikkapa siitä syystä, että IT-alan yritykset saattaisivat mieluummin haluta palkata sellaisia, joita voi tarjota muille yrityksille käytettäväksi johonkin projektiin, jos ei työnantajalla itsellään ole mitään erityisempää jatkuvasti meneillään. Jotain täsmätuotetta kehittäviin yrityksiin hän saattaisi olla hyvä tekijä, mutta niissä työntekijävaihtuvuus voi olla erittäin vähäistä. Tällaiset syyt osaltaan ovat voineet antaa pontta sille, että hän sitten kehittelee omiaan ja mihin on siis hyvät mahdollisuudet, koska luovana ja erilaisena on helppo olla ym. jo mainitut syyt.

Nuo täten alta pois sanottuna, lukija voisi tässä kohdin keskittyä kuviossa olevaan siirtymään hitaasta aloituksesta nopeaan kiihdytysvaiheeseen ja mikä olisi siis oletetun riskialtis ja kaikenlaisia hidasteita sisältävä. Jos kuvitellaan, että yrittäjäaikeinen olisi monitaitoinen koodari, joka tekee kaikenlaista muutakin asiaan liittyvää kuin koodaamista, hän ei välttämättä olisi halukas ottamaan fraasimaista "yrittäjäriskiä", sillä miksi siinä pitäisi välttämättä olla mitään riskiä mukana? Ja vaikuttamassahan tässä olisi oletetusti myös ne terveysseikat stressoreineen ym.

Ymmärtänet, että tässä oltaisiin sellaisen skenaarion muodostettavuuden äärellä, jonkalaista poliitikot eivät useinkaan viitsine harrastaa niin moneen asiaan liittyvyyden vuoksi, mutta tässähän olisi vaikka kuinka paljon sellaista, mihin voitaisiin valtakunnan politiikan, kuntapolitiikan ym. politiikan yhteistyöllä (muut toimijat siihen kenties vielä lisäksi) vaikuttaa, eikös?

Vaalit.fi-sivuston mukaan "tasavallan presidentin tehtävät liittyvät ennen muuta ulkopolitiikkaan", mutta hän on myös vaikuttaja, joka järjestää tai osallistuu tapahtumiin, joissa muut saavat enemmän merkittävyyttä puheilleen hänen arvovaltaisen läsnäolonsa vuoksi.

Presidentti Sauli Niinistö on esim. käynyt puhumassa Washingtonin osavaltion senaatille (is.fi, 6.3.2023), missä hän puhui murrosteknologioista, kvanttilaskennasta ja tekoälystä.

"Tulevaisuudessa kilpailukykymme ja kansallinen turvallisuutemme ovat tiiviisti sidoksissa murrosteknologioiden kehitykseen. Meille on paljon hyötyä yhteistyöstä sellaisilla aloilla kuin 6G, kvanttilaskenta ja tekoäly. Vain yhdessä voimme varmistaa, että keskeisiä teknologioita kehitetään ja käytetään arvojemme mukaisesti."

Hän on myös järjestänyt Kultaranta-keskusteluja, joissa sekä hän itse, että muut pääsevät keskustelemaan mm. automatisaatiosta, roboteista ja algoritmeista.

"Työn murros huolestuttaa meitä maallikkoja. Maailman tuotannon kehittyminen, automatisaatio ja robottien tulo ovat asioita, jotka mietityttävät", presidentti Niinistö totesi. (2017)

Liisa Jaakonsaari peräänkuulutti sähköiselle medialle pelisääntöjä. Sääntöjä ei tällä hetkellä ei ole, mutta EU on niitä luomassa. "Algoritmit ovat liikesalaisuuksia. On aika järkyttävä tulevaisuudenkuva, jos niille annetaan valtaa esimerkiksi työhönotossa, pankkilainan saannissa, opiskelumaailmassa." (2019)

Kävipä myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran 50-vuotisjuhlassa 16.11.2017 puhumassa ja käytti siellä sanasen liittyen keinoälyyn ja teknologiaan.

"Keinoälyn kehittymiseen liittyy myös monia epävarmuustekijöitä. Miten vastuut määritellään, miten uusien teknologioiden hyödyt ja lisäarvo jakaantuvat yhteiskunnassa ja miten keinoäly vaikuttaa esimerkiksi työmarkkinoihin ja vaikkapa meille kaikille tärkeään yksilönsuojaan?"

Jotkut äänestäjät saattavat hyvinkin kokea, että henkilökohtaisen äänestyspäätöksensä perusteeksi riittää, kun pitää presidenttiä henkilönä, joka on toiminnassaan rajautunut johonkin määrättyyn työnkuvaan, jossa on joitain maailmantilan ja maiden välisten suhteiden kannalta tärkeitä painotuksia, sekä henkilönä, joka osaa toimia läheisessä yhteistyössä valtioneuvoston kanssa ja jonka arvojohtajuus tuntuu sopivasti sävyttyneeltä. Helsingin Sanomat näitä arvojohtajuuden määritteitä muutamalta presidenttiehdokkaalta kyselikin (hs.fi, 23.7.2023). Arvattavissa ollen, monet vastauksista ilmensivät tavanomaista nuorista huolehtimisista yhdenvertaisuuksiin ja oikeusvaltioisuudesta vähemmistön oikeuksien kunnioittamisiin. Harry Harkimo tuli kyselyssä maininneeksi, että "presidentti voisi muutenkin ottaa rohkeammin kantaa asioihin", mutta sitä ei selitetty sen tarkemmin auki.

"Presidentin tulee puolustaa tasavaltaisia arvoja eli vapautta, ihmisten yhdenvertaisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltiota", Rehn sanoo.

Jussi Halla-aho sanoo, että todennäköisesti teemat, joita hän pitäisi esillä, "ovat pitkälti niitä, jotka yhdistävät myös perussuomalaisia puolueena".

"Näiden lisäksi ottaisin esille myös demokratian vaalimisen. Demokratia ei ole enemmistön diktatuuria, vaan siihen liittyy myös vähemmistön oikeuksien kunnioittaminen. Tämä kaikki kytkeytyy myös kansainvälisiin sopimuksiin ja ihmisoikeuksiin", Haavisto sanoo.

Presidenttiehdokkaaksi syyskuussa 2023 lähtenyt Vasemmistoliiton Li Andersson vastaa kysymykseen presidentin valtaoikeuksista (yle.fi, 13.9.2023), että hänestä presidentti voisi toimia "ongelmien esiinnostajana ja yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä" eli olla vahva arvojohtaja yhteiskunnallisten epäkohtia esille nostajana. Hän sanoo "haluavansa nostaa niiden ihmisten ääniä, joiden ääni ei hänen mukaansa nyt kuulu yhteiskunnassa", mainiten heistä esimerkkinä asunnottomat, huumeriippuvaiset sekä köyhät lapsiperheet. Näiden esimerkkien on ilmeisesti tarkoituskin myötäillä puolueen ikään kuin linjaa.

Andersson sanoo, että presidentinvaaleissa on tilausta ehdokkaalle, joka ”tunnustaa avoimesti väriä” ja jolla on selkeä arvomaailma. Hänen mukaansa oikeistolaisten ehdokkaiden joukossa on tällä hetkellä enemmän tunkua kuin vasemmalla.

Vihreiden presidenttiehdokkaalta Pekka Haavistolta kyseltiin (is.fi, 3.10.2023) vaalikampanjansa alkajaisiksi hänen aiemmasta lausunnostaan (is.fi, 24.8.2023), missä hän pyrki irtaantumaan mahdollisista olettamuksista, että hän voisi olla punavihreiden ehdokas, mutta oli kuitenkin mielissään siitä, että "tukijoita tulee hyvin monenlaisista suunnista".

Olen aina mieltänyt olevani keskustaliberaalien maisemissa poliittisesti, Haavisto sanoi elokuussa.

Tämä kansalaisvaltuuskunta näyttää aika hyvin sen, että tukijoita tulee hyvin monenlaisista suunnista. Tämä on ollut itselleni tärkeää tässä kampanjan rakentamisessa.

Erityiseksi huomioitavaksi voisi ottaa sen hänen löyhän toteamuksensa liittyen puolueiden kautta kanavoitujen intressien ja esille nostamien asioiden huomioimiseen, missä presidentin pitää hänen mukaansa "edustaa kaikkia mielipiteitä", sillä politiikan ja politiikkojen yleensäkin edustaessa kansaa, tuhansia aiheita suodattuu poliittisesta, ja avoimemmastakin keskustelusta, pois.

Muiden kuin presidenttiehdokkaan itsensä luonnehdinnat itsestään saattanevat paljastaa, onko tulevalta presidentiltä odotettavissa mitään sen erityisempää kuin aiemmiltakaan. Lehdistöhän sitten kuitenkin avustaa imagoasioissa, jos presidentti ei jossain tilanteessa ilmennä ajattelultaan tai valmistautumiseltaan mitään kovin hääppöistä, sillä vaikka presidentti Sauli Niinistökin on muuten vain jotain jostain aiheesta lausahtunut kysyttäessä, siitä tehdäänkin "ärähtävä paukahdus, joka saa muut tahot ottamaan asiat vakavammin" tai jos hän puhuu useiden muiden valtioiden lehdistöjen seuraamassa tilaisuudessa kovin hitaasti yhdessä toisen hitaasti puhuvan kanssa, ei tällaisesta mitään mainita, vaan vain siitä, kuinka "tämä aikaansaatu päätös on hieno asia Suomelle" ja että "presidentti sanoi hyvin siinä, kun totesi, että..".

Pekka Haaviston kansalaisvaltuuskunnan puheenjohtajaksi päässyt/päätynyt Kokoomuksen Jaana Pelkonen mainitsi puheenvuorossaan (is.fi, 3.10.2023), että presidentiksi tarvitaan "maltillinen ja sovintoa hakeva keskustelija" ja että "Suomen paras käyntikortti on inhimillisyyden ja toivon kasvot omaava presidentti", mitkä ovat varmastikin hyödyllisiä ominaisuuksia, kun tekemisiä sovitellaan yhteen muiden tahojen kanssa. Kannatuspuheenvuorossaan Kokoomuksen presidenttiehdokkaalle, Alexander Stubbille, samaisen puolueen edustaja Antti Häkkänen kertoo (is.fi, 19.8.2023), että presidentin täytyy kyetä itsenäisesti edistämään "suomalaisten turvallisuutta maailmalla ja kotimaassa", sekä "tekemään huolellisia harkittuja päätöksiä, johtamaan kokonaisuutena valtioneuvoston ja presidentin yhteistyötä eduskunnan kanssa suomalaisten parhaaksi", mitkä nekin tärkeitä ominaisuuksia, kun mietittävänä on monia eri asioita, joista tai joiden perusteella pitäisi saada aikaan hyviä päätöksiä tai ideoita.

Vaikkei presidentti Suomessa olekaan joka paikassa jonkin pystin, taulun tai muun näköisensä välityksellä ihmisten nähtävänä, on hän kuitenkin tavallaan koko Suomen edustaja ja presidenttikautensa ajan olemuksellaan, toiminnan tyylillään ja viestinnällään ihmisten tuntua jonkinlaisiin uomiin palauttava, vaikka hänet aina toisinaan unohdettaisiinkin. Kokonaisvaikutelmaan ei voi olla päätymättä myöskään presidentin puoliso, jolloin puolison kirjamessuilla oleskelut ja runokirjojen kirjoittelu antavat Suomen "suunnasta" aivan erilaista tuntua, kun jos puolisokin olisi omalla toiminnallaan vahvistamassa vaikkapa hyvinvointiteknologisuuden kehittymistä.

Lehdistössä jo ehätettiinkin sanoa, että ei presidentinvaaleja sillä ratkaista, kuinka tunnetut julkkikset ketäkin presidenttiehdokasta ovat tukemassa, mutta kyllähän heidän kytkeytyvyytensä jonkin ehdokkaan toimintaan mukaan pitää hänen muistettavuuttaan helpompana. Toisaalta, kyseinen mielipide liittyi presidenttiehdokas Pekka Haaviston haalimiin tiettyihin julkisuuden henkilöihin, joista riitti joksikin aikaa erilaisia mielipiteitä ja varmasti muillekin ehdokkaille riittää monenlaisia vastaavanlaisia tukijoita. Äänestäjän turvan ja vaalien lopputuleman kannalta äänestäjien haaliminen "kepulikonstein", ikään kuin sellaisesta vielä olisi edes esimerkkiä, voi olla ikävää, jos äänestäjien käsityskyky sille, miten tarkalleen joidenkin julkisuuden henkilöiden assosioituminen tiettyyn ehdokkaaseen vaikuttaa hänen mieltymyksiinsä ehdokkaasta, sekavoituu. Voi esim. jäädä tajuamatta, että "hetkinen, eihän tämä ehdokas sano mitään siitä eräästä asiasta, eikä siitäkään, eikä siitäkään, eikä.. eikä..".

Toisaalta, jotkin presidenttiehdokkaan erityispiirteet kuten Alexander Stubbin tunnettu liikunnallisuus ovat jollain tapaa yhtä "kepulikonstista" kuin julkisuuden henkilöiden käyttökin voisi, kait, olla. Kansanedustaja Pauli Kiuru on todennut (is.fi, 15.8.2023), että "kansakunnan megatrendit tällä hetkellä ovat liikkumattomuus, nuorten kiusaaminen ja syrjäytyminen sekä poikien huonot oppimistulokset. Alex jos kuka kykenee innostamaan liikkumiseen ja kohtaamaan nuoret." Samaisessa artikkelissa EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies sanoo Stubbin urheilutaustan näkyvän hänen toiminnassaan ja että hänen mukaansa "Stubbilla on sekä poliitikkona että urheilijana kannustava asenne". Nimeltä mainitsemattoman "Kokoomuksen piirijohtajan" todetaan myös viitanneen Stubbin urheilullisuuteen ilmaisussaan, jonka mukaan "Stubb on energinen".

Presidentti.fi-sivustolla ei suuremmin arvojohtajuudesta selitellä, mutta ei siellä tai perustuslaissa myöskään kielletä erikseen soveltamasta arvojohtajuuttaan, pyrkimyksiään nostaa merkittäväksi kokemiaan asioita esille tai ideoimasta keskustelutilaisuuksia.

Presidentin mahdolliset antipatiat tai sympatiat joitain asioita kohtaan voinevat tulla vaikuttamaan myös erikseen presidentille määritettyjä tehtäviä hoitaessaan, mutta toisaalta presidentin valtaoikeuksilla on vekslattu sen verran, että monet tilanteet voivat todellakin vaatia esim. sitä jotain sovittelukykyisyyttä, itsehillintää ja päätöksien jättämistä puolitiehen.

Presidentti tekee kaikki merkittävät ulkopoliittiset ratkaisunsa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja valtioneuvoston valmistelusta. Presidentti päättää Suomen ulkopoliittisesta toimintalinjasta, aloitteista ja Suomen edustajien toimintaohjeista kaikissa periaatteellisesti tai muuten merkittävissä kysymyksissä: valtioiden tunnustamisesta, diplomaattisuhteiden solmimisesta tai katkaisemisesta, diplomaattisista edustustoista, kansainvälisiin järjestöihin liittymisestä tai niistä eroamisesta sekä valtuuskunnista kansainvälisiin neuvotteluihin.

Presidentti voi myös jättää lain vahvistamatta. Tällöin laki palautuu takaisin eduskunnan käsiteltäväksi, ja se on eduskunnassa otettava viipymättä uudelleen käsiteltäväksi.

Tasavallan presidentti voi antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuutuksen nojalla. Presidentti antaa asetuksia lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa asetuksenantovalta liittyy presidentin toimivaltuuksiin tai hänen asemaansa valtionpäämiehenä.

Ennalta voikin miettiä, minkälaisen presidentin haluaa lukemaan tavanomaisuuksia uudenvuodenpuheina, sillä ne ovat niitä puheita, jotka ikään kuin koko kansaa yhdistävät ainakin silleen hetkeksi.

Otteita Sauli Niinistön uudenvuodenpuheista (2017 - 2020):

Yhteiskunnan on taattava turva ja rauha elämiseen. Suomi on hyvin salliva ja avoin yhteiskunta, siinäkin mallimaa. Mutta maailmassa on myös pahuutta, eikä pelkkä hyväntahtoisuus sitä karkota. Hyvää on pakko suojata, tiukasti, jos siitä halutaan pitää kiinni. Tästä on kyse myös puheissani terrorismia koskevasta lainsäädännöstä.

Ilmastonmuutoksen torjuminen tuo meille kaikille eteen luopumisen vaadetta. Aineellisen yltäkylläisyyden ja jatkuvan kasvun aika on muuttumassa. Hyvinvoinnin loppua sen ei tarvitse tarkoittaa. Tasavertaisten mahdollisuuksien loppua se ei saa tarkoittaa. Meidän on kyettävä uudestaan määrittelemään, mistä koostuu se hyvä, jota tavoittelemme. Ihminen on sopeutuva ja kekseliäs. Uusi hyvä voi siten olla entistä parempi.

Oppi näistä vaiheista meille on selkeä: on erilaisuutta, ihmisillä on toisistaan poikkeavia taustoja, vakaumuksia ja tavoitteita, on oikeus olla eri mieltä. Ja sitä on osattava kunnioittaa, vaikka kuinka itse toisin ajattelisi.

Maailmantaloudessa on käynnissä syvä muutos, jossa teknologinen kehitys muokkaa nopeasti kokonaisia tuotannonaloja ja muuttaa perinteistä työn kuvaa. Meidän on varmistettava, että pysymme kehityksessä ja kilpailussa mukana. Eikä pelkästään mukana – Suomessa ja Suomella on taitoa olla tuon kehityksen kärjessä.

Haluan toivottaa teille kaikille hyvää Suomen 100-vuotisjuhlavuotta sekä Jumalan siunausta!

"Pystyn keskustelemaan kenen kanssa vaan."

"Kaikki vastaa, kun mä soitan."

"Saan kenen tahansa mielen käännettyä."

Voinee olettaa, että Antti Lindtman tuli saaneeksi tietoonsa kirjoituksen Jatkuvan vaikutelman muodostamiseksi mashup yksilön elämässä tapahtuvan seuraamiseen sisältämät kaksi tekstikappaletta, joissa SDP:n Sanna Marinin muita häkellyttäneistä korvakoruista mainittiin hautajaiskäyttöön liittyen ja mistä luotiin yhteys ohimoilla olleisiin implantteihin Atomic Heart -pelissä, joista kullanväriset sellaiset olivat samaa sävyä Sannan Marinin pitämien kanssa. Oli meinaan sen verran erikoinen ja sattuvasti Atomic Heart -pelin tappavan koneellisiin kaksosiin viittaava hänen sote-ehdotuksen esittelyssään ("15 keinon listan, joilla hillitä terveydenhuollon kustannusten kasvua") mainitsema ”Jos rahoituksesta otetaan kolmasosa pois, niin eihän silloin voi saada mitään hoidon jatkuvuutta. Siksi omalääkärimalli ja hoitotakuu ovat kuin siamilaiset kaksoset.” (hs.fi, 13.1.2025). Siinä samalla SDP:n Lindtman tulee maininneeksi, että on sitä mieltä, että kalliit, harvojen tarvitsemat hoidot täytyy rajata pois terveydenhuollon tarjonnasta, koska siten säästyy rahaa. Lehtikuvassa on jonkin verran asettelun tuntuisuutta, sillä lehtikuvassa pää Lindtmanin olan takaa näkyvänä näyttää ensivilkaisulla siltä kuin Ilmari Nurmisen pää olisi osa Lindtmania.

Kolme päivää tästä Sanna Marin kertoo hakevansa lähestymiskieltoa "kolmekymppiselle miehelle" (tarkempi ikä hakee osuvuuttaan uutisissa moneen kertaan), joka Marinin mukaan vainoaa häntä. Samainen päivä on sattumoisin myös Ilmarin nimipäivä ja sama päivä, kun itse tulee varanneeksi aamupäiväisen parturiajan tuolle päivälle. Parturissa siivousvälineet on jostain syystä aseteltu siten, että ne ovat koko parturoinnin ajan itsensä takana olan takaa näkyvänä (lattiaharja, pitkä). Aiemmin, paljon aiemmin, parturissa ollut lehti oli aseteltu parturituolin eteen pöydälle siten, että teksti "Marin rakastui parturiinsa" oli taatusti havaituksi tuleva.

Lähestymiskieltoasiaa oli tarkoitus käsitellä heti seuraavana päivänä oikeudessa (17.1.2025) ja missä syytetty tulisi käyttämään vaaleanpunaista collegeasua, mistä ilmeisesti taasen ennalta tietoisena asuintalon purppuraista pyöräänsä "erityisin ajoituksin" kuljetteleva tuli pitkästä aikaa näkyville asuintalon pihalla "just lähtemässä olevan" oloisena, vaikka liukkautta oli kaikilla jalkakäytävillä, joita pitkin hän oletusti kulkisi, niin paljon, ettei siellä voisi pyörällä ajaa ja muutenkin jalkakäytävät olivat erittäin epätasaiset kulkemiseen. Tuolloin parturointiin olisi vielä muutama tunti ja itse oli menossa viemään aamulla tyhjiä kokistölkkejä palautusautomaatille, joka on ruokakauppojen luona, jossapäin parturikin sijaitsee. Kaupoilla ja niiden lähettyvillä oli useita eri tavoin hiukan spurkuilta tai huononaamaisilta näyttäneitä, jotka kulkivat epätavallisen läheltä tai suht suoraan kohti tulevana. S-marketissa pullonpalautuskuitin otti vastaan nuori nainen, joka oli "erikoistunut" sellaisissa tilanteissa nähtävillä olemisiin, jolloin eräs vakiospurku oli esiintynyt kaupassa tai sen lähettyvillä itsellepäin jotenkin sillä tapaa tökerösti, että olisi ollut mahdollista, että tulisi tiuskaisseeksi hänelle jotain typeränä olemisesta. S-marketlaiset kyseisessä kaupassa ovat jo kauan harrastaneet tahallista, mutta sentään edeltävää mietintää vaativaa häirintää, jossa muut asiakkaat avustavat. Viereiseen K-Supermarkettiin seuraavaksi mennessä sen kauppiaspariskunnaksi ryhtynyt Kuivila-Puustinen katsoi itseä kohtaan jotenkin "merkitsevästi", mutta jäi selittymättä olisiko sen voinut koettaa yhdistellä johonkin. Hänen sukunimensä merkityksestä ja hänen siippansa osuudesta aiemmin omistamansa kaupan henkilökunnan käytökseen kerrotaan toisessa kirjoituksessa.

Muita päivän 16.1.2025 "isoja" uutisointeja olivat [hiuksettoman] Antti Vasaran irtisanoutuminen VTT:ltä ja "Marinin julkisesti nolaaman DI:n, Tomi Louneman, pääseminen pääjohtajaksi Tukesiin" (iltalehti.fi) ja Gnostavin kenttävalojen naapuritaloja haittavuus (HS.fi-otsikossa "Tämä on painajainen"). Sattumoisin myös Ben Zychkoviziä kohtaan tapahtuneen hyökkäystapahtuman kerrotaan olevan oikeuskäsittelyssä samana päivänä kuin Sannan Marinin lähestymiskielto-oikeudenkäynti. Epäilyttävää? Nimidroppailuna tultiin näinä päivinä Ben Zychkovizin tapausta käsitellessä maininneeksi myös mm. Juha Sipilään kohdistunut hyökkäys.

Violettisuutta, purppuraisuutta tai pinkkisyyttä ilmeni lähestyskieltoasiassa syytetyn pukeutumisen lisäksi myös mm. Ben Zychkovizin puvuntakissaan käyttämässä Roosa-nauhassa ja Loihde-yrityksen graafisen ohjeistuksen mukaisuudessa, josta ilmentymänä uutinen 14.1. 2025, jossa kerrotaan Loihteen tekemistä irtisanomisista. Loihde on tässä merkittävä siksikin, että sen eräs naisjohtaja on tullut usein mainituksi omissa kirjoituksissa epäilyttävässä sävyssä, mistä täten myös kytkös vainoamisen teemaan.

Ben Zychkovizin oikeudenkäynnissä häntä kohti hyökännyt ilveilee sätösmaskin takaa ja eleilee sormin. Samana päivänä uutisoidaan sitten siitäkin, että "Krista Kiurun lyönti syyteharkintaan" eli aikamoinen nippu tunnettujen poliitikkojen oikeudenkäyntiaiheita samassa rytäkässä. Paljon uutisointia osakseen saaneet Annelin Auerin väitetyt seksuaali- ja väkivaltarikokset uutisoidaan samaisena päivänä (17.1.2025) otettavan taas uuteen käsittelyyn, mitä valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto kommentoi sanoen, että "itselleni hahmottui hyvin äkkiä, että prosessi on vedettävä uudelleen" (iltalehti.fi). Eikä siinäkään vielä kaikki erityiset oikeudenkäynnit, vaan erikoisen niminen Evita Kolmonenkin on oikeudessa 16.1.2025 vastaamassa teoistaan (aikonut hyökätä kouluun tappaakseen ihmisiä, mutta perunut tekonsa).

Voi pitää pikanttina, että Atomic Heart -pelin kautta viitattujen Sanna Marinin korvakorujen oltua hautajaisissa kultaisen erottuvaiset, on 17.1.2025 eli samana päivänä kuin Marinin vainoamisteemainen oikeudenkäynti alkaa, ollut gaala, jonka nimi on Kultainen Venla (televioalan kilpailu). Mitäpä vielä muuta? Vihreiden Atte Harjanne kertoo 17.1.2025, että hänelle on tehty sydänoperaatio.

Samaisella viikolla on Käänne-festivaali (18.1. ja 19.1.2025) ja sen osalta oli huomattavissa, että harvoin minkään asian osalta tiedetty Mia Wennerstrand vaikuttaa käyttämiensä korvakorujen osalta kuin huomiota ja muistettavuutta pois Marinista vetävänä esiintyessään tuossa festivaalissa. Hänessä oli olemuksen perusteella paljon samanlaista kuin eräässä EKHVA:n venäläisessä psykiatrissa, joka taasen on ilmentynyt surkeasti ja sekavasti pukeutuvana "hongankolistelijana", jonka hiustyyli ja "ei oikein naisellinen" / "ei oikein mieskään" -ulkoasu saivat hänet vaikuttamaan suht naispuoliselta versiolta eräästä kaupungin katuja vuosia "laahustaneesta" surkimuksesta. Sanna Marin oli yhtenä tuohon festivaaliin osallistuneista, ilman korvakoruja. Pikanttia, että Käänne-festivaalin julkaisemissa kuvia on muutamia sellaisia, joissa on paljolti asettelun tuntua niissä olevien ihmisten vaatteiden tai asusteiden sisältäessä tai ollessa taatusti ensimmäisiä havaittuja kohtia, joista sitten alkaa sen silmäily, josko "näissä kuvissa olisi muutakin huomioitavaa" (esim. ensinnä huomioi täyskeltaisen pipon käyttäjän monien rusehtavahiuksisten joukosta ja toisessa kuvassa noteeraa ensin jonossa olevan takin hihat raidat, jonottavan pitäessä paljon väliä edessä ja takana olevaan).

19.1.2025 vaikka vuosia on pärjätty ilman ulkoroskista siinä kohdin jyrkkää katujen käännöskohtaa, missä pyörällä liikkuvat ovat juuri saapumassa keskustasta Sammonlahteen tai ovat aloittamassa matkan kohti keskustaa, on siihen Käänne-festivaalin toisena päivänä, joka oli siis sunnuntai, laitettu tummasävyinen ulkoroskis. Siinä se sitten erottuu varsinkin lumisena aikana kauas, jolloin ihmisten mieli tehnee siitä jonkinlaisen maamerkin. Useita kuukausia aiemmin samaisella kadulle, joka keskustaan vie ja sieltä tuo, on läntätty räikeän keltainen roskis erään talon pihaan aivan kadun viereen, joten siinä onkin sitten kaupungista tulijaa ja sinne menijää varten ainakin kahdenlaista pysyväluonteista orientoivuustekijää, jota monet eivät oletetusti kaipaisi, mutta toisaalta monet eivät edes ymmärrä mitä se sellainen orientoituneisuus tarkoittaa, joten he eivät osanne edes selittää itselleen, minkälaista vääränlaisuutta jossain onkaan. Tämä nyt tällaisena sivujuonteena.

20.1.2025 Marinin lähestymiskielto-tapauksesta uutisoidaan uimahallivalvojuudesta, mitä syytetty oli tehnyt ainakin jossain määrin työnään ja mitä uutisointia ennen lähikaupassa oli joku erityisen kikkarapäinen äijä hortoilemassa S-marketissa heti siinä sisääntulemisen jälkeen nähtynä, millä oli ilmeisenä tarkoituksena viitata rallatukseen "kikkarapää, kikkarapää, naisia metsästää", sillä itse oli edellisiltana valmistellut Google Mapsia käyttäen ottavansa aiemman asuinpaikkansa ympäristöstä valokuvia ennen toiseen kaupunkiin muuttamista. Siinä yhteydessä oli tullut valmistelleeksi ottavansa valokuvia mm. siitä kerrostalosta, jossa oli viettänyt paljon aikaa ala-asteen luokkakaverin (Valtonen) kanssa pelaten korona-peliä (kepillä tökkäämistä, reikiin pitäisi saada pelivälineitä liukumaan) ja Ritari Ässä -purkkaa kadun toisella puolella olevasta tuolloisesta kioskista ostaen. Mainittu rallatus liittyy juurikin Ritari Ässään: "Kikkarapää, kikkarapää naisia metsästää, laulettiin suomalaisissa kouluissa Ritari Ässän tunnusmusiikkia suomeksi." (yle.fi, 2006) Kaupan kassalle kauppias oli valinnut vaivihkaisen viehättävän "hissukkatytön", jota tavattu laitella kassalle silloin, kun on tarkoitus ikään kuin kysyä "josko sinua kiinnostaisi vehtailla tän kanssa?" Ja mikä kirjain olikaan kaupan nimessä? Ässähän siellä.

Edellisenä iltana oli tullu katsoneeksi myös elokuvan Wonder Wheel, jossa Justin Timberlake esittää lifeguardia (just in, just tulee sisään, tukkijoki, vesisyys). Tapahtumajärjestyksenä niin, että ensin kikkarapää kaupassa, uutisointi uimahallivalvojuudesta myöhemmin. Huomionarvoista, että sermi, joka oikeudenkäynnissä erotti syytetyn ja Sanna Marinin, oli tyyliltään sellainen, että siinä erottui "pitkulaisia, toisiinsa kiinnittyneitä kaistaleita", joilla täten oli vertautuvuutta uimahallin uimaratoihin, niiden välillä olevien erotinmerkkien kera.

Itselle asetettuna embargona on, että eräästä toisesta menneisyyteen liittyvästä tapahtumasta ei vielä voi kertoa, mutta siinä olisi kyse iltaviihteen jälkeen taksilla tuolle asuinalueella menemisestä viehättävän parikymppisen, lyhythameisen naisen kanssa, jonka ikäinen itsekin tuolloin oli ja missä tarinaan liittyisi mukaan vartijuutta/vahtimista/valvojuutta ja entiseen asuinkerrostaloon päätymistä, joka sattumoisin sijaitsee lähellä edellä mainittu kerrostaloa. Tapahtumasta on livennyt muidenkin tietoon detaileja ja erityisesti vartijuus on ollut se symboliikka, jota siitä vaivaannuttavasti on käytetty mm. juurikin kyseisten smarketlaisten toimesta, jolloin just sisään ("just in") tuleminen on se erityinen tekijä, jonka on ilmeisesti ollut tarkoitus toimia yhdistävänä uutisissa olevalle asialle ja menneisyyden yksilöllisille muistoille. Kyseisen menneisyyden tapahtuman saaminen mielessä vallinneesta muistojen isolaatiostaan on ollut monille pitkäaikainen haaste. Selitettävissä oleva muodostaisi myös luontevan yhteyden siihen, mistä seikoista ja keihin henkilöihin liittyen kerronta sai tavallaan alkunsa.

21.1.2025 Alviina Alametsä (vihreiden poliitikko, Alviina Alametsä) vaatii ahdistelijoille tiukempia rangaistuksia ja mikä onkaan paidan väri lehtikuvassa? Niinpä, violettihan se. "Läähätyspuheluita tuli mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Keski-ikäinen mies tarkkaili liikkeitäni, seurasi keskustassa. Sitten hän odotti kotiovellani." (is.fi) Hän otti kantaa myös Marinin tapaukseen: "On käsittämätöntä, että entistä pääministeriämme ja useita muita naisia häirinnyt mies saa olla vapaalla jalalla ja jatkaa toimintaansa, etsiä uusia uhreja." (vertaa: "kikkarapää, kikkarapää..")

21.1.2025 Anniina Valtosesta (meteorologi) uutisoidaan levitettävän väärennetty alastonkuva, mikä is.fi:ssä julkaistiin tietona lähellä Alviina Alametsä -uutista ja sekin pinkkisen paidan kera ja missä muina niminä droppailtiin Anna Puu, Sointu Borg ja Janni Hussi.

Mitäpä vielä.. 22.1.2025 katseltu illalla ilman erityisempää syytä Pirkka-Pekka Peteliuksen vanha "kuinkas muna voi"-sketsi. Seuraavana päivänä uutisoidaan, että [Team] "ahma pääsee karkuun Turussa, mutta ehkeipä se tähän Marin-tapaukseen liittyne?

21.1.2025 uutisoidaan (mm. New York Post), että "Facebook founder Mark Zuckerberg has once again been called out for enjoying an eyeful of Jeff Bezos’ fiancée Lauren Sanchez -- barely 24 hours after he was caught on camera apparently gawking at her prominent cleavage during President Trump’s inauguration." Siis sen(kinkö) vuoksi kikkarapäinen heppu olikin häärimässä S-marketissa? Ennakkotietoa tulevasta? Eli Mark ei meinannut saanut katsettaan irti Jeff Bezosin vaimon tisseistä.

1.2.2025 otettu screenshotteja The Night Agent -tv-sarjasta (S2E4, "Desperate Measures"). Is.fi laittelee seuraavana päivänä juttua Marin-tapauksen vainoojan vartijantöistä, joita hän ei enää saisi tehdä.

[tämä kirjoitus loppuu äkisti (eng. abruptly) tähän]

Kun YLE:n iltauutisissa klo 20.30 (7.6.2024) kerrottiin siitä, kuinka "syyttäjä on päättänyt olla nostamatta syytteitä Helsingin Sanomien Wille Rydman -artikkelia koskevassa jutussa", tuntui jo heti näiden uutisten alussa siltä, että taitaapa näissä uutisissa olla tulossa jotain erityisen keinotekoista. Tämä tunne sai alkunsa Sanomatalossa haastatellun naisen takana kulkeneen miehen lipumisesta eteenpäin raitapaidassaan ja kuljettamassaan tuotekassissa. Siinä oli jotain ennalta harjoitellun tai päätetyn oloista, kuin olisi otettu kenties pari kertaa uusiksikin, jotta saataisiin ohikulkemisen ajoittuminenkin jotenkin sopivasti ajoittuvaksi.

Tein sitten ihan niiltä sijoilta päätöksen käydä ottamaan screenshotteja tästä uutislähetyksestä sellaisilta kohdin, jossa oli intuitiivisesti tunnistettavissa jotain sellaista, minkä YLE oli oletettavasti tarkoittanut olevan rakentamassa jonkinlaista vihjailua, vahvistamassa jonkin toisen asian muistettavuutta, harhauttamassa katsojaa tjm. keinotekoisen oloista.

Otettuja screenshotteja sitten lopulta silmäilemällä ja vielä jonkin verran katsotuista uutisaiheista muutakin muistamalla ei voinut olla olematta sitä mieltä, että YLE on rakentanut illan "uutispaketin" sellaiseksi, että siinä tulee vähintäänkin muodostuneeksi eräänlainen assosiaatioklusteri monine toisiin liittyvyyksineen, missä mikään uutispaketin osanen ei jää irralliseksi, vaan ne kytkeytyvät samaan assosiaatioklusteriin. Tällainen ei voine päästä tapahtumaan, jos ihan vaan leikellään videoitua materiaalia eri aiheisiin liittyen sopivan mittaisiin pätkiin, jotta ne mahtuvat täsmällisesti uutisille varattuun aikalohkoon.

Tuota kyseistä iltauutisten lähetystä katsellen oli hyvin helppo huomata, kuinka runsas määrä siinä oli, jostain tai useammasta syystä, raitaisuuden käyttöä eri muodoissaan.

Näitä raitaisuuksia olivat ainakin nämä:

• Sanomatalossa kassia kuljettavan pulskan miehen raitapaita,
• kauemmas Rydmanista hänen kanssaan samaan kuvaan tuleva nainen,
• eduskunnassa painettavissa olevia nappuloita "lävistävä viivoitus",
• peltoalan yhdensuuntaiset uraisuudet,
• eduskunnassa SDP:n Malmin raitapaita hänen keskustellessaan Rydmanin kanssa,
• Elokapina-uutisen suojatie-liikennemerkki,
• Elokapina-uutisen maassa selällään makaavan naisen raitainen asu,
• Aallon Huippu -toimitilojen ylemmän kerroksen "pystyraitainen" suojareunus,
• ulkomailla haastateltu nainen siniraitaisessa paidassaan,
• siniraita-paitaisen ulkomailla haastatellun naisen takana olevan kioskin markiisi,
• hihattoman keltatakkisnaisen takin vaakaraitaisuus ja
• Polizei-logo hihassa.

Välikysymys Wille Rydmanin toimintaan liittyen oli tuolloin tulosillaan vasta vajaa pari viikkoa myöhemmin, muutoinhan raitaisuudesta olisi ollut "soveltuvan lyhyt assosiaatiomatka" _väli_kysymykseen, mitä olisi ollut vahvistamassa edellä mainitun Aallon Huippu -toimitalojen ylemmän kerroksen tasavälein olleet mustat aukot vaalealla pohjalla, jotka olivat erityisen selkeästi uutisten katsojan havainnoitavissa viedessään paljon tilaa kuva-alasta.

Sinisyys oli myös jokseenkin toistuvaista, sitä esiintyen aluksi Rydmanin kravaatissa ja sitten mm. haastatellun Sinivuori-nimisen poliisin nimessä, Aallon Huippu -toimitiloissa haastatellun täyssinisessä puvussa, ulkomailla haastatellun naisen paidan raitojen värissä, poliisien kravattisissa sinipaidoissa ollessaan uutiskuvissa suurimääräisinä ilman takkia, Anssi Tikanmäen kuolemasta kertovan yleisölle esiintyminen -insertin tummansinisen sävyisessä valaistuksessa ja sinihuntukaapuisen naisen ollessa erottuvasti etualalla vaaleisiin kaapuihin pukeutuneiden naisten joukossa.

Mainittua assosiaatioklusteria ajatellen yhdistävinä tekijöinä voi pitää mm. kantajakuljettajuutta kuten pulskan miehen lipuminen haastatellun naisen takaa Sanomatalossa, Rydmanista ohi kulkevan miehen kantolaukun sivullaan kuljettaminen, Sanomatalon ulkopuolella suljettua sateenvarjoa kuljettavan pulskan miehen sateettomana päivänä kävelemisen näyttäminen, sekä ulkomaiden uutisissa etualalla näkyvän naisen vyölaukku vyöllään ja samoissa kuvissa olleen toisen naisen pussukkainen laukku käsikannossa.

Lappeenrantalaiset tunnistaisivat helposti, että ne visuaaliset elementit, jotka eniten vaikuttavat kyseisessä uutislähetyksessä korostuvan toimivat myös kriteereinä erään paikallisesti tunnetun sosioekonomisesti jo yli kymmenen vuoden ajan huonossa jamassa olleen ihmisen eräänlaiseen määrittelyyn. Näitä kriteereitä olisivat: kantajakuljettaja, vyölaukku, sinisyys, raitaisuus, poliisit, häirintä ja Kaakkois-Suomi. Tästä ei tällä erää sen enempää.

Tuntuu jokseenkin uutisia katselevan yleisön pilkkaamiselta, kuinka luotettavuuden tuntua toistuvasti ylläpitävän tahon eli YLE:n mielestä ei sitten kuitenkaan ole niin tarpeen olla ihan vaan sujuvasti asioista uutisoiva taho, vaan sitä halutaan käyttää uutisainesta myös joidenkin muiden tarkoituksien edistämisessä. Tämä uutislähetyshän alkaa luotettavuuden teemalla, missä kyse on ollut vapauttavasta päätöksestä sille, että lehdistö ei oikeuden päätöksen mukaan olekaan tehnyt mitään väärin ja siinä sitten haastatellun asiasta kertoessa valmistellaan katsojan mielen manipuloimiseksi jotain keinotekoista, joka onkin koko uutislähetyksen kattavaa.

Eihän tämä ensi kerta ole, kun YLE järkkeilee jotain niin keinotekoista, että vähäisemmälläkin huomiointikyvyllä varustettu käy miettimään, että "tässä on nyt jotain epäilyttävää", mikä voi tarkoittaa yksinkertaisemmillaan sitä, että ensin iltauutissa kerrotaan pitkästi jotain sinapista, minkä jälkeen pian alkavassa ajankohtaisohjelmassa on haastateltavana kaksi naista eri poliittisista puolueista, joista toisella on täyskeltainen ja toisella täyspunainen jakkupuvun hame ja irtotakki, mikä olisi "ihan varmasti" päässyt tapahtumaan "luonnollisista syistä".

Kun otettuja screenshotteja tästä 7.6.2024:n uutislähetyksestä käy vielä lisää läpi, niin kyllähän sieltä tasavärisyyskin tulee tavoitellunoloisesti esille. Onko sitten kyse ollut pre- vai post-valinnoista eli ennen taltiointia tehdyistä esim. vaatevalinnoista tai ohjeistuksista vaatevalinnoille, vaiko uutismateriaalin valkkailun avulla tehdyistä valinnoista, sitä ei varmuudella voine mennä sanomaan ilman parempaa tietoa. Näyttäisi kuitenkin olleen täyspurppurapaitaista naista haastattelussa suuren osan kuva-alaa violettisuudellaan vieden, missä suht täsmälleen samanväristä sateenvarjoa on nähtävissä Elokapina-uutisen sateenvarjossa, joka on nähtävillä Elokapina-uutisen "värimössöstä" selkeästi erottuvana yhtenäisenä purppuraisena alueena. Sateenvarjoahan oli myös toisessa kohdin uutislähetystä sen verran monen sekunnin ajan, että katsoja ehti siinä jo vähän oudoksumaankin. Tässä useampaan kertaan mainitussa Aallon huippu -toimitiloissa taasen tehtiin haastattelua, missä haastateltavalla on täyssininen puku ja haastattelijalla täyspunainen takki. Ulkomaisen haastatellun naisen paita on sinivalko-raitainen, mutta viedessään paljon kuva-alaa ja erottuessaan "värimössöstä" jokseenkin selkeästi, pääsee värisyys korostumaan siinäkin. Toisen ulkomaan aiheen kohdalla ohikulkijalla on kirkkaan keltainen hihaton takki, mikä sekin erottuu kaikesta muusta helposti ja sille annetaan useita sekunteja aikaa olla nähtävillä. Sinisyyden osalta mainittiinkin jo mm. määrällisesti lukuisten ulkomaisten poliisien kravattisista sinipaidoista.

Sinällään tavanomaisemmasti muodostavaksi voi laskea sen, että tämän uutislähetyksen uutisaiheissa on mukana useammanlaista sellaista, missä ryhmäisyys on jotenkin erityisesti aiheeseen liittyvää, mutta kaiken muun assosiaatioklusteroituvan huomioon ottaen sillekin langettuu jonkin verran potentiaalista keinotekoisuutta. Ryhmäisyyttähän tässä uutislähetyksessä on mm. Elokapina-uutisen kaduilla mieltään osoittamisessa, äänestystuloksesta innostuneissa kannattajissa, turistiryysiksessä ulkomaisella kadulla, äänestystuloksesta innostuneissa kannattajissa, säveltäjän kuolemasta kertoneeseen uutiseen kuviteltavissa olevassa yleisössä, yleisölle esiintyminen -insertistä mielikuvittelemisen aloittaen, sekä runsasjoukkoisten poliisien kulkeminen kadulla ja tiukasti rajattu kuva kaapupukuisista naisista.

--

Jos nyt sitten kysyttäisiin, että "mitä pahaa on täten tullut tapahtuneeksi", ei siihen vastaamisessa riittäne rajautuminen pelkästään tässä käsiteltyyn uutislähetykseen, vaan pitäisi ottaa arvioitavaksi useita muitakin YLE:n uutislähetyksiä ja niiden avulla osoittaa, minkälainen eettisesti tai muuten epäilyttävä toiminnan kaavamaisuus on jatkunut jo pidempään tai minkälaista kokeilua selkeästikin toisinaan tehdään. Vähintäänkin lukevan ja kokevan yleisön pitäisi joka tapauksessa koettaa itse ounastella ja mietiskellä, mitä muuta uutisten avulla voi saada aikaan kuin viestiä yksiselitteisesti jostain aihekohtaisesti.

Samalla voi miettiä sitäkin, käyttääkö lehdistö kuinkakin tavanomaisesti lukijoiden mielipidekirjoituksia eräänlaisina aseina tai aseiden komponentteina joitakin ihmisiä kohtaan. Monet ovat saattaneet jo epäilläkin sitä, kuinka joissakin mielipidekirjoituksissa on nopeimmin havainnoitavien osien eli otsikon ja mielipidekirjoituksen kirjoittajan nimen osalta jotain feikin oloista. Mitähän ne työelämäprofessorit siellä kouluissa oikein opettaa?

Jos on tapahtunut jotain sellaista, joka saa ottamaan mukana kulkeneen aseen esille, jonkalaista on poliisina toimiessaan varmastikin käsitellyt ja jonka käyttämisen syyperäisyyteen häntä on valmisteltu koulutuksessaan ja työssään, sekä sellaisen luulisi olevan hänelle oletettavan tuttu ja luotettava väline, onhan hän aikoinaan hankkinut aseenkantoluvankin sitä varten, ei hänen mieltään olisi pitänyt kuormittaa ainakaan kysymykset kuten "mikäs tää tällainen on", "miten tämä toimii" ja "mitä tällä voi vahingossa saada aikaan", joten hänen mietteisiinsä olisi pitänyt jäädä helpommin ne syyt, mitkä saivat hänet päätymään tekoonsa, joka ilmeisesti sai uhkaavaksi luonnehditun tilanteen päättymään. Lehtitietojen mukaan naiset, joiden seurassa hän oli ollut useampaan otteeseen pitkin iltaa, sanoivat hänen olleen alkuillasta puhelias, mutta "myöhään yöllä hiljainen ja humalassa", joten on toki mahdollista, että hän on tavallaan ottanut itselleen aikaa selvityttää ajatuksiaan, mutta tehnyt kuitenkin sen, joka luonnehtisi häntä sitten kuitenkin jossain määrän vastuullisemmaksi eli soittanut itse hätäkeskukseen. Myöhemmissä tapahtuman käsittelyissä on sitten käynyt ilmi, että eri kokijoiden näkemykset tilanteesta eroavat toisistaan.

Sellaista skenaariota voi pitää mahdollisena, missä jotkut ovat tarkkailleet ja analysoineet Vornasen käyttäytymistä, tekemisiä ja triggeroitavuutta jo pidempään siinä tarkoituksessa, että saataisiin varmuutta sille, kuinka hänen toleranssinsa aseenkäytölle saataisiin ylittymään. Tällaisen analyysin tuloksena olisi todennäköisesti saatu, että hän ei pyrkisi ampumaan ketään kohti, mutta pitäisi aseen avulla muita ihmisiä etäällä itsestään, saisi sillä tilanteen päättymään ja minkä jälkeen alkaisi tapahtumien sarjoja, jotka olisivat jotakuinkin ennustettavissa. Haastavammaksi asian miettiminen käy, kun otettaisiin mukaan mahdollisuus sille, että tapahtumien kulkuihin jollain tavoin osallisista Vornanen ei ollut ainoa, jonka käyttäytymistä, tekemisiä ja triggeroitavuutta olisi tarkkailtu ja analysoitu, mutta seuraavassa mietinnässä ei käydä fundeeraamaan aivan niin paljoa.

Perussuomalaisten asiaan viestinnällisesti reagoimisessa ilmeni mm. seuraavan päivän varautunutta kannanottoa, missä ei käyty tuomitsemaan liian pahasti tai varhain kuten ei muitakaan ankarassa julkisuudessa olleita, että myös sisäministerinä toimineen perussuomalaisen vappupuheista tokaisua, missä Vornasen toimintaa kutsuttiin, siinä vaiheessa tapahtuneesta vielä rajoittuneesti uutisissa kerrotusti, "ääliömäiseksi". Mediassa koettiin perustelluksi listailla muiden perussuomalaisten rikoksia kuin olisi jotenkin perustellun tarkoituksenmukaista ikään kuin "niputtaa" perussuomalaisten väitettyjä, vihjailtuja ja faktallisesti rikoksia yhteen. Kyllähän media tietää, että sellaisen tarkoitus ja vaikutus on siinä, että lukijoiden mielissä perussuomalaisten tekemät erilaiset rikokset tulevat täten "lämppäilyksi esiin" lukijoiden mielissä ja mitkä sitten muodostavat heidän aivoissaan hermoverkkotasolla uusia yhteyksiä "Vornasen tapaukseen". Erillisinä tällaisina uutisointeina ovat olleet mm. perussuomalaisten Mauri Peltokankaan "kärähtäminen ratista" (2.5., iltalehti.fi) ja Teuvo Hakkaraisen kerrottiin "kourineen" (3.5., is.fi).

Koska puolueena Perussuomalaisten toiminta on tavallaan jokseenkin yksinkertaista tavoitteitaan myöten, on mahdollista, että idea Vornasen aseella ampumiseen triggerointiin ei ollut tullut ns. "puolueen sisältä", vaan heidän eräänlaisilta tukijajoukoiltaan, jotka eivät välttämättä olisi edes kyseisen puolueen jäseniä, vaan jonkinlaisen "oikeiston" julkituotujen ja julkituomattomien pyrkimyksien kannattajia tai puoltajia. Jotkut saattaisivat haluta ympätä tällaiseen mukaan sanan "ääri"(jotain), mutta se olisi todennäköisesti vain jotain turhanpäiväistä pseudoloogisuuksilla löperöintiä. On paljon ihmisverkostoja, joiden luonnehdinta "yhteisillä tekijöillä" aiheuttaisi vakavaa ymmärtämättömyyttä verkoston tarkoituksista.

Tapahtuma-aika oli siis perjantain 26.4. vastaisena yönä eli lauantain puolella, seuraavan viikon tiistaina ollen vappuaatto, jolloin mm. SDP tuli ryöpyttäneeksi hallitusta, jossa Perussuomalaisetkin ovat, sanomalla mm., että "Orpon-Purran hallitus on luokkakantaisella politiikallaan tuonut hyytävän kylmyyden suomalaisille työmarkkinoille, joita ennen kuvasimme sanalla sopimusyhteiskunta." ja "Työttömyysturvan suojaosan poistaminen, lapsikorotuksen poisto ja asumistuen rajut leikkaukset ovat kovia tekoja." Veisi paljon vaikuttavuutta pois ns. vihervasemmiston vappupuheilta, niitä tietenkin lehdissä ja audiovisuaalisissa uutisissa käsiteltäessä, jos ihmisten ajatusajasta olisi kilpailemassa jotain aivan toisenlaista, mihin Vornanen olisi täten kenties kaavailtu olevan omiaan. Vappuaattohan olisi siinä heti seuraavalla viikolla eli 1.5.

Ihku ravintolan nimenä, siellähän ampuminen ja Vornaseen kohdistunut suutahtaminen tapahtui (joku ei ollut pitänyt siitä, että Vornanen on samassa pöydässä eräiden nuorten naisten kanssa), ei voi olla tuntumatta monille tapahtuneesta lukeville mm. nelikymppisille siltä, että se tuo mieleen menneisyyden vaikkapa vuosien 1995 - 2005 väliltä, sillä tuolloiset ihmisiä yhdistäneet viestintävälineet olivat tekstipohjaisia ja lyhenne "ihku" saattoi tulla vähänkin liiankin tutuksi monen käyttäjän sitä joutessaan käyttäessään. Tuolloisessa nettislangissa se tarkoitti ihanaa, kivaa, suloista tai hienoa, mutta ei kannattane lähteä selaamaan ihan mistä vain netin nykyisistä sanakirjoista, mitä kaikkea se voisikaan tarkoittaa eli pitäydyttäköön tässä mainitussa sanan tarkoituksessa. Kysytty kyseisen lyhenteen käytön hiipumisesta tekoälyiltä Claude 3.5 Sonnet ja Google Gemini Advanced, joiden mukaan ne olivat suositussa käytössä IRC-Gallerian ja muiden varhaisten internet-yhteisöjen aikakaudella, sekä niiden käyttö alkoi vähentyä merkittävästi viimeistään 2010-alkupuolella.

Menneisyydestä juontuvien mietteiden esille ihmisten mielistä herättelyssä on vaikuttamaan pyrittäessä usein se tarkoitus, että niihin pyritään luomaan uusia mentaalisia yhteyksiä, jotteivat ne voisi olla pelkästään eristyneisyydessään ihmisten mielissä nostalgiatrippejä varten, vaan jotta yritys ajatella jotain menneisyyden tapahtumien, sanontojen ym. kautta aiheuttaisikin ajatusten kulkeutumista muihin mietteisiin, alitajuisesti tai tietoisesti. Toistuessaan enemmänkin, muodostuu uusia hermoverkkoyhteyksiä myös siihen kaikkeen muuhun, mitä menneisyyttä ajateltaessa tulee juolahtaneeksi mieleen tai jotain tulee tajuamattaan lämppäilleeksi jossain tajuavan mielen ulottumattomissa. Ja jos lyhennettä ihku on tullut aikoinaan käyttäneeksi kaikenlaisen mielekkään kanssa, muille ihmisille kommentoidessaan, mitenkä niiden kommentoinnin kohteiden mentaalisten vastineiden ajateltavuuden käykään, jos ihku lyhenteenä tulee uutisoinnin huomioimisen vuoksi ajatelluksi moneen kertaan aivan jotain muuta tarkoittavana?

Tunnettujen perussuomalaisten reagoinnit ampumistapaukseen eivät mitenkään välttämättä olleet suunniteltuja, mutta on ollut tunnistettavissa, kuinka jotkut ovat tainneet miettiä "kuinkahan tätä voisi jotenkin käyttää hyödyksi", joten kun Riikka Purra esittää mielipiteen Vornasesta, hän sanoo "ei nauti luottamusta" ja oletettavasti tietää näin sanoessaan, että useat lukijat/kuulijat eivät osaa olla vähintään ohimennen ajattelematta, että alkoholilaki on piakkoin käsittelyssä ja että nauttiminen sanan käyttö Vornasen oltua ravintolassa kännissä tuo ihmisten mieleen mielikuvan juoman kulauttelusta, minkä tarkoituksena taasen olisi assosioittaa alkoholin juomista enemmän juuri Perussuomalaisiin liittyväksi asiaksi kuin mihinkään muihin identiteettipolitiikkaa tekeviin puolueisiin. Perussuomalaisten puoluesihteerin käyttämä sana "särö" tokaisussa "luottamukseen on tullut särö" ei varmasti sekään ollut ihan harkitsematta käytetty, sillä siitähän on mielikuvavivahteina tunnistettavissa mm. jonkin, kuten juomalasin, olemiseen hiukan rikki, mutta ei vielä tyystin kuitenkaan, missä vertauksen täsmällisyys ei olisi niin oleellista kuin muille ihmisille mieleenjäävyyden mahdollisuus. Sitä käytettiin sanotusta eteenpäin tovin aikaa erilaisissa iltapäivälehtien ym. kolumneissa ja uutisotsikoissa, kunnes sen käyttö hiipui pois.

Ampumistapauksen ja vappuaaton välillä olleilta päiviltä löytyy edellä mainitun ihku-sanan kanssa menneisyyteen lisää vievyyttä is.fi:n artikkelissa 29.4., missä kerrottiin "oi niitä aikoja"-koulukuvanäyttelystä siten, että heti jutun alkuun oli laitettu koululuokkakuva, mistä näki heti ensisilmäyksellä, että oli varmastikin muutaman vuosikymmenen takainen valokuva. Kyseinen kauppakeskus Goodmanissa (Hämeenlinnassa) ollut näyttely oli käytävissä 3.4. - 31.5. välisenä aikana eli jutun julkaisuajankohdan kannalta juuri 29.4. ei ollut kriittinen ajankohta.

Koska harrastuksiin kuuluu erityisille tapahtumille samanaikaisten tapahtumien huomioiminen siten, että silmäilee hiukan Google Newsin tuoreimpia uutisia ja antaa huomiota erityisesti sellaisille, joissa tuntuu olevan jonkin aspektin osalta samankaltaisuutta toisaalla tapahtuneen kanssa, tuli tältä osin hiukan pettynyt olo, kun ainoastaan jossain Charlottessa oli sellaista aseellista toimintaa, missä ampuja ei ollut itse tavoitteellinen ennen kuin häneen alkoi kohdistua uhkaavuuden tuntua. Kyseisessä tapauksessa 39-vuotias mieshenkilö oli ampunut neljä poliisia kuoliaaksi heidän lähestyessään hänen taloaan 29.4. ("to serve him warrants"). Uutisoinnin mukaan "he was wanted for possession of a firearm by felon and felony flee to elude". Pikanttia tapauksessa oli se, että hänen haastatelluksi tullut naapurinsa, joka oli videokuvannut tapahtuman autotallistaan, piti haastatteluhetken aikaisena lämpimähkönä päivänä päässään punaista pipoa, jossa oli sana "classic" ja symboli, joka muistutti jotain sellaista, joka toisi monelle mieleen idean "välistä vetämisestä". Mutta eipä sitä tässä ole tarkoitus ympätä mihinkään Vornasesta kertovaan, vaan tarkoitus oli lähinnä vihjailla, että toisinaan asiakokonaisuudet voivat olla laajempia kuin luuleekaan.

Jos kuitenkin pidettäisiin mahdollisena, että Vornasesta oli tarkoitus tehdä uhri esim. Perussuomalaiset-puoleen kehittämisen vuoksi ja missä puolue itsessään ei ollut osallistunut mitenkään Vornasen triggeroitavuuden suunnitteluun ja valmisteluun, olisi kai tultua miettineeksi ennalta sitäkin, miten Vornasen ja Perussuomalaisten suhde jatkuu siitä eteenpäin, kun tapaus on saatu poliisin ja median toimesta riittämiin käsiteltyä. Sehän olisi kai ennakoitavissa, että oman eduskuntaryhmän hän perustanee, kun ei häntä haluttaisi pitää puolueessa ollenkaan, koska sillä on meneillään "entistä paremmanlaisen" puolueen vaikutelman antamisen pyrkimys. Voisiko sen kuvitella ajatellun olevan hänelle ikään kuin "palkintona" menneistä vuosista, että hän saa eduskuntaryhmätunnuksen "tv", jossa nimikirjaimet eivät ehkä aiemmin ole koskaan assosioituneet teeveehen eli telkkariin, mutta kun se sitten pläjähtää ihmisen tiedettäväksi aluksi uutisista, jossa asiasta kerrotaan, "tv":eisyys erottuu: "Eduskuntaryhmä Timo Vornanen (tv)​". Tätä voi verrata vaikkapa SDP:hen, joka on "rykelmä kirjaimia", joiden merkittävyyttä on koetettu vaalia jo pitkään, mutta Timopa saikin ensialkuun telsuista merkittävyyttä, jonka mielistä häipyvyys ei ole aivan tasaisesti etenevää.

Aiempiin puolue Perussuomalaisista erkaannuttamisiin ovat sisältyneet mm. sen entisen nuorisojärjestön näennäisen tolvailuun perustunut, haahuilevien näennäiskykenijöiden kuten Lindströmin puolueesta poistuminen (ollut ensin julkisuudessa sitä mieltä, että "totta kai uutta puheenjohtajaa tuetaan" ja suunnilleen kahden minuutin kuluttua onkin jo toisten kanssa lausumassa julkilausumaa, jonka mukaan eivät voi sietää "nykyistä menoa") ja Helsingin perussuomalaisten varavaltuutettu Belle Selene Xian erottaminen puolueen valtuustoryhmästä (tämä tosin jo 2014). Niin ja eihän se Teuvo Hakkarainenkaan enää perussuomalainen ole, sillä häntä ei hyväksytty Perussuomalaisten EU-vaalit -listoille, joten hän meni Vapauden liiton "sitoutumattomaksi ehdokkaaksi" ja kun ei siitäkään mitään hyödyllistä seurannut, hän kertoi lopettavansa politiikan tekemisen kokonaan (mitä se sitten hänen kohdallaan tarkoittikaan). Pesukarhu-keissit ja Koposen vieraslaji-lupiinit sitten toisenlaisine puolueen imagon uudistamisen keinoina siinä mielessä, että media kämmäsi niiden käsittelyn jotenkin tahallisen oloisesti tarjoamalla Perussuomalaisille helpot mahdollisuudet torua mediaa hölmöilystä. Toki ehkä syytä pitää mielessä, että jos perussuomalaisten jäsenistön toimintaa some-alustoilla vertaa tunnettujen Perussuomalaisten sanomisiin, niin "ovathan ne aivan eri maailmasta" eli kehitettävää kyllä löytyy. Tämän voi todeta ottamalla selailtavaksi vaikkapa SDP:n Antti Lindtmanin viestipalvelu X:ään laittamaan johonkiin viestiin kommentoinnit ja huomata, kuinka esim. 800:stä kommentista 780 on sellaisia, joissa jankutetaan, nälvitään tai törkyillään "aiemman hallituksen huonoista tekemisistä". Toisaalta, valtiopäiväasiakirjoista voi hakea esille Perussuomalaisten eduskunnassa pitämiä puheenvuoroja, jotka voivat toki olla hienommin sanailtuja, mutta kovin jankuttavia ja monien asioiden osalta lähes eksakteja kopioita toisten Perussuomalaisten kansanedustajien sanomisista, mutta ainakin uutisissa mainituksi tulleena ne eivät jätä niin helposti huonoa vaikutelmaa puolueesta tai sen edustajista.

Vornanen ei varmaankaan tyystin muunna näkemyksiään ja tavoitteitaan, vaikka hänellä voinee kuvitella voivan olla toisenlaista vapautta toimia, vaan liekö pitäytyisi olemisessa 98 %:sti entisenlainen? Sinänsä sitä voisi ajatella, että puolueesta aikoinaan "kovaan ääneen" eronneet ovat eräänlaisia Perussuomalaisten agentteja, jotka eivät muutoin olisi päässeet nykyisiin tehtäviinsä ja kenties konvertoimaan siellä olevia kollegoitaan ym. perussuomalaisiksi, jos olisivat edelleen perussuomalaisia. Pääministeri Orpo kehui perussuomalaisten toimintaa "ryhdikkääksi" eli sitä, että erottivat Vornasen puolueesta. Vornasen tilalle eduskuntaan pääsee joku 51-vuotias varpajaisjärveläinen.

Aseella ravintolassa ampumisesta ja yleensäkin julkisella paikalla mukana kuljettamisesta saatiin tietenkin myös kätevää aasinsiltaa keskusteluille aseista ja niiden vähentämisestä. Esim. Liike Nytin Harry Harkimo on kysynyt tapahtumien jälkipuintien aikoihin, "mitä voidaan tehdä laittomien aseiden vähentämiseksi". Eduskunnassa kulkemisen videoksi tallentuva kulkeminen, hän kun oli pitänyt joinakin kertoina asetta eduskunnan säilytyskaapissa, sekä Ihku-ravintolan valvontakamerat, saivat osansa uutisoinnista, mistä saatiin tietysti samalla myös luotua narratiivin pätkää sille, kuinka valvontakameroista ja ihmisten tekemisten jälkeenpäin tapahtuvasta monitoroitavuudesta on "todellista hyötyä". Ampumispäivän muina jymähtävinä uutisina olivat mm. se, että "yli puolet suomalaisista hyväksyy eutanasian". Myös Vastaamo-oikeudenkäynnistä oli merkittävää uutisointia ampumistapahtuman aikoihin, jos siis miettii asiaa assosiaatioiden kannalta (oikeudenkäynti ja rikokset).

Monikin on varmasti mietiskellyt itsekseen tai jossain porukassa sitä, kuinka perussuomalaisista on aina jotain paljon kerrottavaa, kun on jotain erityistä juhlapäivää tai Suomen kannalta merkittävää tapahtumaa meneillään. Vornasen aseella ampumisen aikaan monet olivat jo alkaneet valmistautumaan mielessään Vappuun, Rydmanin epäluottamuksesta tehtiin välikysymys juuri Juhannusaattona ennen käsitellyksi tullakseen ja Naton huippukokouksen aikoihin Peltokangas ei ollutkaan päässyt esittelemään rajalaki-esitystä eduskuntaan, jolloin hänen poissa olemistaan piti ihan erikseen uutisissa asti ihmetellä. Löytyi sitten sairaalasta, mitä sitten myöhemmin kommentoi mm. niin sanoen, että hän on nykyään niin vanha.

Medialla on erittäin merkittävä rooli siinä, minkälaisina ajatusryppäinä asiat päätyvät ihmisten pitkäaikaismuistiin ja kyllähän ne sitten kaikenlaista järkkäilyä tekevätkin esim. uutisten asettelujen avulla, jotta joitain asioita tultaisiin ajatelluksi edes hetken aikaa suht yhtä aikaa. Toisinaan uutisoinnin alkamiseen vaikuttaa tapahtuma-aika, toisinaan lehdistöllä on hiukan mahdollisuuksia viivyttää jostain uutisoimista (tai artikkelin kirjoittamista, videosisällön julkaisua tjm.) kuten vähempimerkityksellisten oloisista oikeudenkäynneistä viestittäessä. Toisinaan media tosiaan muotoilee viestinnän vastaanotettavuutta muiden aiheiden lähistölle asettelevuuden avulla kuten silloin, kun eräs Teuvo Hakkarainen teki jotain sellaista, mikä lukijasta tuntui tyhmältä teolta, ja jolloin kyseisen uutisoinnin viereen laitettiin uutista Tom of Finland -postimerkeistä suunnilleen koko päiväksi tai kun joku muu perussuomalainen teki väitetysti jotain pahaa ja kamalaa, laitettiinkin lähistölle havaittavaksi juttu Teuvo Hakkaraisesta, joka on tehnyt jotain sellaista, jossa ei ole mitään noloa tai tyhmää, vaan hänestä tuli annetuksi vaikutelma "ihan tavallisesta suomalaisesta miehestä".

Nämä kunnianloukkaus-uutisoinnit eivät vaikuta olevan sellaisia, missä media pyrkisi muokkaamaan ihmisten käsityksiä ja tuntumia median toimimisen helpottamiseksi sillä tapaa, että media voisi siten saada vielä hiukan lisää uhkaavuuden käyttämisen valtaa eli esim. tehdä vielä hiukan rankempia vihjailuja. Jos täten oletetaan, että kunnianloukkaus-uutisoinneilla olisi sellainen valmistelevuuden tarkoitus, missä ihmisten tuntumia siitä, mitä kunnianloukkaus heidän mielestään on, käytettäisiin jonkin pysyväluonteisen muutoksen kuten lainsäädöksen tai joidenkin muiden tavoitteiden läpiviemiseen, pitäisi tällaisen valmistelevuuden oletettavasti hyödyttää sellaisia toimijoita, jotka eivät työskentele journalistisella alalla. Lehdistö ja muut laajavaikutteiset uutismediat sopeutuvat kyllä sellaiseenkin, mikä voisi vähäisessä määrin tehdä niidenkin työtä vielä hiukan varovaisemmin tehtäväksi.

Sitä ei kunnianloukkaus-uutisoinnin ilmentymien määrän ja hajonnan perusteella voine sanoa, onko ihmisiin vaikuttamisen edistyessä vielä edes päätetty minkälaisten osaskenaarioiden toteutumisien kautta on aiottu jotain saavuttaa. Jotakuinkin jonkinlaisessa demokratiassakin elellessä pitäisi tavoitteiden suunnitteluun osallistujien varmaankin miettiä huolella, kuinka sopeutumiskykyisiä sellaiset toimijat olisivat, jotka tavallaan edustaisivat tahoja, joiden toimintatapoihin saattaa ajoittain kuulua sellainen, missä enemmän tai vähemmän varmennettavissa olevaa kunnianloukkausta pääsee tapahtumaan tavoitteellisesti tai epähuomiossa.

Jos kyse tavoitteina olisi esim. kunnianloukkaus-rangaistusten kohentamisesta tai jopa kunnianloukkaus-käsittelyjen tekoälyavusteisesta automatisoinnista oikeuslaitosten ruuhkauduttua kaikenlaisesta muustakin, aikaansaadut muutokset ja muiden asioiden läpiviemiset voisivat aiheuttaa vaikeuksia joillekin toimijoille tai heidän tekemistensä kannattajille/puoltajille. Toisaalta monien toimijoiden ei ole mitenkään erityisen välttämätöntä olla alttiina tilanteille, joissa voisi tulla sanoneeksi tai tehneeksi jotain sellaista, joka täyttäisi kunnianloukkauksen määritelmät, joten yhteiskunnan joidenkin näkemysten mukaisen toimivuuden kannalta sopeutuvien määrä voi olla helposti aivan riittävä.

Lukevan ja kuuntelevan yleisön manipuloitavuutta voisi olettaa testatun esim. ministeritasolta kuultujen henkirikosten vanhentumisaikojen pidentämisaikomuksien ja yksilöihin kohdistuvan tele- ym. valvonoikeuksien lisäämisen uutisoinnilla, minkä jälkeen on sitten kuulosteltu, minkälaiset asiantuntijat käyvät ottamaan näihin asioihin kantaa, aiheuttavatko nämä aiheet paljonkin toistuvasti uudistuvaa keskustelua, ryhtyvätkö jotkut ottamaan vastustamista asiakseen tarkoituksena saada muita ihmisiä näkemään ongelmallisuuksia ym. Tällaisesta tunnustelusta on kertynyt tietoa ja todennäköisyyksiä monen hallituksen ajalta, mutta täten kertynyt tieto ei välttämättä olisi täysimääräisesti virallisiin raportteihin sisältyviä, sillä ihmisten toiminnan seurantaa varten on käytettävissä "vähemmällä moraalilla varustettuja yksilöitä, arkaluontoisempine keinoineen".

Kunnianloukkaus-rangaistusten kohentaminen ja kunnianloukkaus-käsittelyjen tekoälyavusteinen automatisointi pitäisi ottaa tässä toissijaisina tarkoituksena suhteessa sellaisiin tarkoituksiin, missä tavoitellaan rahaa tuottavien tahojen toiminnan jouhevuuden varmistelemista ja mm. niiden kannalta potentiaalisesti tai tosiasiallisesti ongelmallisten yksilöiden ongelmallisuuden heikennettävyyttä.

Yksinkertaiseen kunnianloukkaukseen liittyvän lain muokkaamisen lisäksi tarkoituksena voi olla viedä läpi sellaisetkin lait, joista yhdessä kunnianloukkauksen katsotaan voivan kohdistua kollektiivisesti koko työyhteisöön tai jopa ammattinimikkeeseen; toisessa organisaatioille/yrityksille annetaan mahdollisuus pitää sen jäsen kuten toimitusjohtaja, tuotantotyöntekijän esihenkilö tai palveluhenkilökuntaan kuuluva yksilö poissa kunnianloukkauksen käsittelyssä, jotteivat hänen työtehtävänsä häiriintyisi; kolmannessa kunnianloukkaus-rikokset voidaan antaa "rikosavustajan" käsiteltäväksi, jotta hän/se voi ajaa kerralla useiden tahojen kunnianloukkaus-asioita.

Eräs kunnianloukkaus-uutisoinneilla valmistelevuuden oheistarkoitus voisi olla ihmisten reagoivuusherkkyyden heikentäminen, mutta se on toisaalta aihe, josta mediat saisivat hyvin paljon suoraa palautetta, jos ne eivät tekisi edes yhtään monivalintakyselyä sen suhteen, mitä mieltä ihmiset ovat. Ihmiset ovat myös jossain määrin totutettuja siihen, että tehdään myös videoituja selvittelyjä ja olisihan se kovin outoa, jos kaikki haastatellut olisivat yhtälaisesti sitä mieltä, että siinähän kiristävät lakeja, "eihän se kunniallisesti toimivia ihmisiä haittaa". Juju olisikin todennäköisesti siinä, että ihmisten ollessa niin ihmeellisen huonoja mielikuvittelemaan, mitä vaikutuksia jokin aiheuttaa tai mitä mahdollisuuksia jokin antaa joillekin, heiltä jäisi hoksaamatta juurikin mm. ne keinotekoiset kunnianloukkaukseen yllyttämisen keinot ja tapahtumienkulut, tunnistamattomaksi jäävät kunnianloukkaustekoon valmistelleet tekijät ja kaavamaisuudet joiden avulla kunnianloukkaustapahtumaa saadaan triggeroitua systemaattisella varmuudella ym. Tällaiset vajeethan ovat ongelmana monen muunkin lain kohdalla.

Poliittisten päättäjien toiminnasta on ollut huomioitavissa ja onhan siitä paljon uutisoitukin, kuinka asiantuntijoiden näkemyksiä jätetään huomioimatta, vaikka ovatkin käyneet joissain valiokunnissa kuultavana ja jotkin poliittiset puolueet eivät millään malta pysyä "keskitiellä" ja toiset eivät vaan halua olla jatkuvasti yhdenlaiseksi karakteristisoituvia, joten puoltavuutta eduskuntaan tuoduille lakiesityksillä voi saada moni sellainenkin, josta "tuolla netissä" voidaan olla vaikka mitä mieltä. Poliittisten päättäjien mielenmaisemissa vaikuttavina tekijöinä päätöksenteossa eivät välttämättä ole vain meneillään olevan aikomuksen hyödynnettävyys jotakuinkin määritellynlaisissa, mutta kenties ääneen sanomattomissa tilanteissa, vaan jaettuina näkemyksinä voi olla yhteiskunnan hallittavuus heille oleellisten toimijoiden kanssa ja yhteentoimivuus muiden sellaisten maiden suhteen, joilla on myös samansuuntaisia- ja tapaisia ambitioita. Ei myöskään voi pitää vakiona, etteivätkö puolueet kokisi jonkinlaista evoluutiota, mikä voi johtaa vaikka siihen, että "heikompien" ja/tai systeemiin osallistumattomien "puolella olevia" voi jokunen vuosi eteenpäin olla 10 - 20 % vähemmän kansanedustajissa ja eri valtuustojen edustajissa laskettuna.

Kunnianloukkaus voi olla kovin kätevä eräänlaisena aseena, sillä sellaisen saa tapahtumaan monin tekijää kohtaan suuntautuneiden psykologiaa, tietoturvaongelmaa, ihmisverkostoituneisuutta ym. hyödyntävin keinoin, jotka voivat tarjota sellaisen anonymiteetin, ettei kunnianloukkauksen tekemiseen kenties epähuomiossa päätynyt voi helposti tarjota oikeuskäsittelyssä sellaista aineistoa, joka selittäisi tapahtumienkulkuja, joten oikeuden päätös rajautuu todennettavimpaan eli tehtyyn kunnianloukkaukseen. Kun tällaista sitten vakiinnutetaan joidenkin yksilöiden haitaksi, siihen vielä tekoälyiset oikeudenkäynnit lisäksi, saadaan yhteiskunnasta pelattua monenlaisia "ongelmatyyppejä" pois häiritsemästä. Yhteiskunta-systeemin suojelemiseksi tarkoitettu kollektiivisen kunnianloukkauksen tunnistava laki olisi omalla tavallaan kätevä rajoittamaan monenlaista kritiikkiä, sillä kohdistipa kritiikkiä tuottava kritiikkinsä nimettyyn yksilöön, ammattinimikkeeseen tai työyhteisökokonaisuuteen, niin jokaisessa tapauksessa saattaisi pläjähtää jonkinlainen rangaistus.

Vaikka "Freedom of Expression and Alternative Sources of Information indexin" eli ilmaisunvapausindeksin mukaan näyttääkin siltä, että Suomen lukemat ovat olleet n. 0.98/1.00 yhdeksänkymmentäluvulta asti ja "World Press Freedom Indexin" eli lehdistönvapausindeksin mukaan aina siitä asti, kun sitä varten on tietoa kerätty eli vuodesta 2002, Suomi on ollut jatkuvasti viiden parhaan joukossa, ei tällaisista pidä mennä päättelemään, että yksilöillä tai lehdistöllä olisi käytössä "ne vapaudet asioiden ilmaisemiseen, mitä tarvitaankin", sillä on niin valtavat määrät tahoja, jotka eivät suostu muuntumaan vääränlaisia toimintatapojaan kuin jonkinlaisella "pakolla". Vaikuttamispyrkimyksissä tällaisia tahoja kohtaan tunteetkin voivat päätyä mukaan vaikuttamaan sanomisiin ja tekemisiin. Eräänä kunnianloukkaus-lailla kikkailun, säätämisen ja spinoffailun tarkoituksena voisikin olla rajoittaa vaikuttamispyrkimyksiä siihen tasoon, missä tuntemuksia ei tohdi ottaa mukaan vaikuttamaan, jolloin vaikuttamisen motivoituneisuuskin voi tyrehtyä.

Kun puhutaan yhteiskunta-systeemistä ja muista tiuhaan verkostoituneista tahoista, joiden merkittävänä osana jotkut eivät ole, voi niiden toimivuuden ja jouhevuuden avustajina olla monenlaisia ihmisiä, joista jotkut voivat asua vaikka ihan naapurissa. Sellaiset "tavalliset ihmiset" voivat sitten olla niitä, jotka aiheuttavat suhtautumaan heitä kohtaan siten, että heille tulee mahdolliseksi ottaa käyttöön kunnianloukkaus-rikosilmoitus, jolloin ne tahot, joiden intressejä kunnianloukkaus-syytteen täten kenties saava olisi voinut uhata, voikin joutua taloudellisesti ongelmiin, jolloin aikaa ja resursseja näiden joidenkin tahojen intresseihin puuttumiselle voikin pian olla vähemmän. Ja tämä ilman, että heidän tarvitsi mitenkään tulla tiedetyksi johonkin kunnianloukkaus-asiaan osallistuvana tahona. Ärsyttämään pyrkinyt toki saa kompensaationsa sitten jossain vaiheessa.

Oikeudenkäymisessä on lisäksi se kenties jollain tavoin kinkkiseksi osoittautuvuus, että asioiden käsittelystä ei muodostu kuin näennäisen loogisesti eheitä oikeuskäytäntöjä, joita sitten ehkä noudatetaan koko valtakunnassa. Oikeuskäytännöt ovat siis "tuomioistuinten tekemissä ratkaisuissa ja oikeudellisissa lausunnoissa muodostettuja sääntöjä ja periaatteita", missä tuomioistuimet "tulkitsevat lakia asioita ratkaistessaan" ja missä "oikeuskäytäntö muodostuu näistä tulkinnoista". Näin siis sen mukaan, mitä Euroopan oikeusportaali sanoo ja jatkaa: "Muut tuomioistuimet tai viranomaiset saattavat sen jälkeen viitata näihin tulkintoihin ennakkotapauksina ja/tai oikeuskäytäntönä. Oikeuskäytännöllä voi olla erityisen suuri merkitys aloilla, joilla ns. säädännäisoikeutta eli esimerkiksi parlamentin tai muiden lainsäätäjien laatimia kirjoitettuja lakeja on vähän tai ei lainkaan." Ja vielä, että: "Joissakin maissa oikeuskäytäntö on tärkeä oikeuslähde, ja korkeimpien muutoksenhakutuomioistuinten ratkaisut katsotaan ohjeellisiksi. Toisin sanoen ne muodostavat sääntöjä, joita pitäisi tai joita joissakin tapauksissa on pakko noudattaa samankaltaisia oikeudellisia riita-asioita ratkottaessa. Näitä sääntöjä kutsutaan sitoviksi ennakkotapauksiksi, ja ne ovat käytössä kaltaisissa maissa, joiden oikeusjärjestelmä perustuu tapaoikeuteen." Tieteen termipankin mukaan tapaoikeus tarkoittaa "koko oikeusyhteisössä tai sen osassa vakiintunut käsitys oikeudesta, joka saattaa rinnastua kirjoitettuun säädännäisoikeuteen".

Saattaa ja pitäisi, sanovat, mutta silti uutismedioiden haastattelemat oikeustieteiden asiantuntijat saattavat puhua "vakiintuneista oikeuskäytännöistä" kuin ne olisivat rinnasteisia siihen, mikä on ihmisten "yhteinen käsitys" siitä, mikä eettisesti tai muutoin oikein/väärin ja että täten oikeuskäytäntöjen kehittyminen on hallittua ja oikeudenkäynnissä olevat voivat aina luottaa siihen, että asioita käsitellään professionaalisen laadukkaasti. Ensi kertaa oikeuteen joutuva saattaakin joutua altistumaan ärsyyntymisensä vaikutuksille itseensä, oikeudenkäynnin osoittautuessa syyttäjälle jonkinlaiseksi peliksi, joka täytyy voittaa, oikeudenkäyntiavustajan ollessa jatkuvasti jotenkin puutteellisesti valmistautunut ja tuomarin ollessa monia merkittäviä seikkoja huomioon ottamaton. Tähän vielä oikeudenkäyntitilannetta pahentamaan, jos tuomarilla on etänä tehtäväänsä hoitaessaan keinovalikoimassa mikrofonin mykistäminen tilanteissa, joissa syytetty tuohtuu liiaksi. Tällöin käsiteltävyydeltään suht yksinkertainenkin oikeudenkäynti voisi muuttua häntä persoonana muokkaavaksi, jonka mieleen jää kytemään halu saada "tälle kaikelle" sellainen loppunsa, että se sopisi hänenkin oikeustajuunsa, mutta kukapa häntä huolella kuuntelisi.

2.3.2024 "Kokoomuksen kansanedustaja vertasi Tarja Halosta koiraan" (iltalehti.fi) - "Vilpittömästi ajattelin vain sitä koiraa ja Halosta, sillä koirallahan on hyvin tunnistettava ilme" (is.fi)

2.3.2024 "Atte Kaleva pyytää anteeksi Tarja Haloselta: "Se oli huonosti muotoiltu" (is.fi)

3.3.2024 "MTV ja HS: Björn Wahlroosia epäillään kunnianloukkauksesta - Wahlroos kiistää" (yle.fi) - "Epäilty teko on tapahtunut viime vuonna." (mtvuutiset.fi)

12.3.2024 "Mies sai tuomion kunnian­loukkauksesta: Haukkui entistä vaimoaan kuvottavaksi" (hs.fi)

13.3.2024 "Herttuatar Meghan voitti kunnianloukkausjutun sisarpuoltaan vastaan" (mtvuutiset.fi) - "väitti herjanneen häntä useissa haastatteluissa"

15.3.2024 "Seiska: Mikko Koivu teki rikosilmoituksen ex-vaimo Helenasta" (is.fi) - "mahdollisesti syyllistynyt toiminnallaan ja julkaisuillaan omassa sosiaalisessa mediassaan sekä muille medioille antamillaan haastatteluilla yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen tai kunnianloukkaukseen"

29.4.2024 "Näyttelijä-poliitikko haukkui kahta somessa pedofiileiksi, tuomittiin yli 200 000 euron korvauksiin" (hs.fi)

Olisi hyvin epätavallista, jos jonkun Facebook-postauksesta innostunut saisi asioiden kehittymiseen vauhtia sitä kautta, että hän vain valkkaisi yhteydenoton tai jutustelun kohteeksi muutamia paikkakunnalla asuvia ihmisiä, joilla voisi ajatella olevan kiinnostusta/yhteyksiä aiheeseen liittyen ja mikä sitten saisi heidät liikoja miettimättä edesauttamaan kokeilujen aloittamista, tietoisuuden lisäämistä, välineiden hankintaa, lainsäädännön muuttamista, tietotaitoisten löytymistä ym. jos ei muuten niin viestimällä eteenpäin mahdollisesti arvovoimaisemmalla tenholla kuin alun perin aiheeseen tulta viritellyt ja mikä sitten osaltaa lisäisi mahdollisuuksia nopeammalle momentumin muodostumiselle.

Todellisuudessa, mitä Facebookissa tai muualla netissä kokeekaan, se kaikki on monelta osin tavallaan eristetty arjen elämästä, eikä tule pitkiin aikoihin esille ja tiedostettavaksi edes paikallislehtien kautta. Ideoita kehityskohteiksi on varmasti monillakin ihmisillä, mutta jos tarkastelee, mitä löytyykään ennalta suunnittelematta koettavaksi alle 100000 asukkaan keskustasta, löytää sieltä franchise-periaatteella toimivia liikkeitä, ravintoloita, baareja ja joitakin uhkarohkeita kokeiluja taideliikkeen, antiikkiliikeen, vegaaniliikkeen tai tietokoneliikkeen muodossa. Iltaisin tarjonta on karkeasti ottaen joko baariin, syömään tai urheilemaan, seuraavan valkean aikaan voi sitten käydä pyörähtämässä kauppakeskuksessa katsomassa, mitä jämää outlet-liikkeissä on tarjolla ja juoda siihen päälle kupin kahvia.

Oli sitten kyse innostuksen tartuttamisesta tai taistelusta epäkohtia vastaan, eivät nuoret tai muutkaan ole kehittäneet sellaista toimintamallia, johon perustuen saisi ihmisiä edes jakamaan muutakin kuin haffuja juttuja, saati edesauttamaan kokeilujen aloittamista, tietoisuuden lisäämistä, välineiden hankintaa, lainsäädännön muuttamista, tietotaitoisten löytymistä ym. Julkisuutta saaneissa tulipaloissa tavaroitaan menettäneille kyllä lahjoitetaan kaikenlaista, mutta sellaiseen ihmisillä on totunnainen luontaisuus, eikä tehtävän ja tavoitteen selittäminen sellaisissa tapauksissa ole erityisen monivaiheista.

Kun jokainen innostettava tai innostettavuuteen kokeiltu osaltaan miettii liikoja ja sitä, miten eri asiat sopivat yhteen, päätyvät monet pitäytymään median ym. ylläpitämän vajetodellisuuden puoltajana, passiivisesti tai muutoin. Paikallislehdet erityisesti ovat tarkoitettu pitkälti tyydyttämään ”ollaan nyt vaan”-ihmisten haluja pitäytyä vähässä totunnaisessa, pitää monenlainen maailmankuvaa hetkauttava tiedeuutisointi poissa näkyvissä ja täten ajateltavissa olemasta, sekä muodostaa mainonnan ja kaupunkikuvan kautta ihmisille tunne siitä, että ne ovat kiinteä ja yhteensopiva osa näitä muita mainittuja.

 ”Mitä se maksaa ja kenelle” toiminee joidenkin kohdalla kysymyksenä, joka lopettaa nopeasti asioiden tarkemmin miettimisen. Ihmiset on myös tavallaan opetettu olettamaan, että kaikelle uudelle pitää olla vankka rahoituspohja, jonka käytöstä vastaa yritys, yhdistys, säätiö tai muu organisaatio, mikä on tavallaan tervettäkin, mutta tietyt konventionaaliset ajatusmallit voivat dominoida ajattelua liiaksi, minkä vuoksi tapahtumien mahdollista kehityskulkua ei osata nähdä ilman tekemättä jäävää syvempää miettimistä.

Osaavatko ihmiset edes kuvitella utopioita ja erilaisia maailmankuvia ilman, että sitä varten täytyy olla erikseen jokin luento, seminaari, messu tai muu elämys koettavaksi – jotka voivat maksaa esim. 200 eur per lippu? Ja minkälaisia ihmisiä sellainen tavoittaakaan? Vai jääkö se lähinnä yhden tutun sellaisen muuttamiseen jonkin detailin osalta (vrt. ”maahanmuuttajat pois Suomesta”, ”linja-autolippuihin 5 %:n alennus, iltaisin”)? Sinänsä enemmän tai vähemmän interaktiiviset, nettiin laitettavissa olevat esitykset tarjoavat keinon esitellä laajaakin ideaa ja tuoda siinä esille mahdollista projektimaisuutta tai roadmappia, mikä voi hyvin toteutettuna vähentää tarvetta olla niin kokenut ja meriittejä ansainnut. Kulttuuritila Nuijamies (Lappeenrannassa) saattaisi olla sellainen paikka, johon monet erikoisemmatkin ideat saa sovitettua jonkinlaisen esityksen muotoon ja kaupungin keskustassa sijaintinsa vuoksi sinne on helppo vinkatakin muita menemään käymään, mutta tätä täytyisi silti edeltää se vaihe, missä vasta lämppäillään jotain, mistä haluaisi kehkeytyvän jotain messevää tjm.

Jos median narratiiveja on vaikea muuttaa vastavoimalla, niin ehkäpä media itse voisi käydä itsensä kanssa keskusteluja siitä, minkälaisena se voisi myös toimia sekä ihmisiä palvelevalla tavalla että ilman tarvetta kokea, että se tuhoaa siinä samalla liiketoimintamahdollisuutensa, elinvoimaisuutensa tjm. Ei aina tarvitsisi olla lähinnä politiikan apuväline ja samoja muiden uutisjulkaisijoiden kanssa toistava.

Opiskelijoiden suuntautuneisuuden poikkeutettaminen siinä tarkoituksessa, että heistä saisi käyttöä jonkin idean edistämiseksi, voi olla vaikeaa, jos heidän mielessään kiiluu miete siitä viiden tonnin kuukausipalkkaisesta työpaikasta, joka on jo melkein luvattu opiskelujen ohessa työskenneltyään. On niin paljon helpompaa nähdä tarkoituksenmukaisuutta vakityöpaikassa kuin jossain, jonka jonkinlaiseksi kehkeytyvyydestä ei ole mitään takeita, mitä se jokin sitten olisikaan. Ammattilaiset taasen saattavat kokea, että jokin idea voisi ehkä joskus olla osa työnantajansa toimintaa, mutta että päättäköön yrityksen johto sellaisesta sitten omine ajoituksineen, hän tekee vain sitä omaa työtään ja harrastaa vapaa-ajallaan jotain aivan muuta. Vai onko joku nähnyt suomenkielistä ammattilaisten avustamaa Facebook-ryhmää, jossa on oikeasti hyvänlaatuista kuhinaa jonkin uuden ja viehkeän kehittämiseksi?

Eräs asioiden kehittymisen este saattaa olla yksinkertaisesti sekin, että päädytään ajattelemaan ”miksi näille vähään tyytyjille edes viitsisi kehittää mitään parempaa”. Tämän mahdollisuuden eräs ilmentymä voi olla sekin, että kun media ensin antaa vähän vauhtia jollekin idealle kuten biohakkeroinnille, nettiyhteisö saa siitä vähän vauhtia, tulee kirjaa aiheesta, luentojakin, purnukkakauppaa.. ja sitten yhteisö hiljenee, alkuperäiset ideoijat jatkavat kukin sarallaan rutkasti laajentuneista sosiaalisista verkostoistaan nauttien, eivätkä perinteiset terveysalan toimijat ole siinä välillä muuttaneet toimintaansa mitenkään. Eivät edes kehittämällä parempia näytteidentutkimuskäytäntöjä tai edes maalailemalla niiden ottamisen tavoitteita uudenlaiseksi.

Nykyisten hallituspuolueiden edustajille on ollut kovin helppoa ja haastamatonta luonnehtia arvoasteikon olevan sellainen, että työtön on työntekijää huonompi ja työntekijä on työnantajaa huonompi, sillä työnantajahan se on se, joka kansantalouden ja yksilöiden asemaa ja mahdollisuuksia väitetysti parantavat. Se on kuitenkin jäänyt aivan olemattomalle keskustelulle,

• miten osaamattomasti työnantaja voikaan ihmisiä palkata,
• miten nolon huonoja yrityksen perehdytys-vaiheet voivatkaan olla,
• miten heikonlaista onkaan yrittäjän kyvykkyys lukea työntekijäänsä hyödyntääkseen häntä paremmin,
• miten muutaman hengen yrityksen työnjako on karkean yksinkertaista, jotta yrittäjän olisi helpompi tehdä yksinkertaisia päätelmiään ja päätöksiään,
• miten yritys ei ole kenties aikeissakaan olla mitään ihmeempää kuin jotain helppoa rahaa hankkivaa, samalla vähäisellä liikevaihdolla kenties vuodesta toiseen ja missä joku pitäisi saada tekemään mälsemmät työt,
• miten kohtalaisen kookkaaksi kasvaneen yrityksen keski- ja ylintä johtoa varten yritys on pidettävä jäykähkön linjakkaana, jotta sen toimivuus olisi "tajuttavissa", mutta työntekijää kohtaan suotavalle empatialle ei riitä aikaa ja mahdollisuuksia,
• miten yritys voi edelleen olla olemassa vain sen vuoksi, että se saa ajoittain erilaisia kompensaatioita voidakseen jatkaa olemista eräänlaisena julkisivuna tai sävyn luojana kaupungille tyhjänä liiketilana olemisen sijaan
• miten maailmalla olisi vaikka kuinka paljon keinoja, välineitä ja komponentteja, joita hyödyntää suoraan tai joista johtaa toisenlainen sovellutus yrityksen käyttöön, mutta koska yrityksen päätöksentekijät ovat aloittaneet yritystoiminnan sen verran aikaisin, ettei ymmärrys monistakaan asioista ollut saanut mielestä mitään tilaa, he eivät kehtaa myöntää työntekijöilleen heiltä puuttuvan ymmärrystä päätöksien tekemiseksi ym.

Työttömyyttä ja työllistymistä suhteessa työnantajiin ja yrityksiin tavataan käsitellä käsitteellisesti yksinkertaisesti mm. ministeritason kannanotoissa ja asioiden esittelyissä, puolueiden edustajien televisiohaastatteluissa, puolueiden edustajien eduskuntapuheissa, puolueiden harvojen edustajien omilla YouTube- ja TikTok-kanavilla ja irrallaan päivän politiikasta toimivien lehtihaastatteluissa. Jonkinlaista turvaa puhua yksinkertaisesti, vaikka olisi miten tärkeässä roolissa tässä yhteiskunnassa, saa siitä, että kansantaloudellisista syistä erilaisten toimijoiden ajateltavuutta voidaan pelkistää ajateltavaksi jonkinlaisina symboleina tai rooleina, joille voidaan asettaa määritteitä kuten kertaisuus ja toimialaisuus. Mahdollinen toimintakykyisyys, jos se pääsee mainituksi, tulee todennäköisesti käytetyksi sanana, joka ikään kuin viittaa jokin vertailtavissa olevaan numeeriseen arvoon jollekin attribuutille tai parametrille. Jos mielipiteiden esittäjältä kysyttäisiin tarkemmin, mitä hän ymmärtää ihmisten toimintakykyisyydellä, hän todennäköisesti takeltelee ensin ja vastaa sitten jotain yksinkertaista kuten "no jos on vaikka pyöräonnettomuuteen joutunut, niin silloin ei ole ihan niin toimintakykyinen kuin muut": Myötäiltyjen diskurssien mukaan päättävässä asemassa olevien ei useinkaan tarvitse olla kovin mielikuvituskykyisiä.

Helsingin Sanomissa (hs.fi, 19.2.2023) Suomen Pankin Olli Rehn kertoilee kannustinloukuista, epäillen niiden hyvinkin olevan syynä siihen miksi työllisyysaste ei ole vahvistunut tarpeeksi ja vaikka hän mainitsee "räätälöidyt toimet", ei hän sinänsä sitä tarkoita, että pitäisi miettiä miten ne yritykset toimivat, vaan että pitäisi miettiä miten niitä työttömiä saisi vähemmäksi. Työttömiä, siis niitä erilaisiksi roolitettuja kuin työtä antavat tahot. Kyseinen roolisuus käy ilmi esim. hänen puhuessaan kohtaanto-ongelmista työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen välillä, sekä siinä kuinka hänen mukaansa "yhtälö" on saatava tasapainoon, jotta pieni kansantalous pystyisi kannattelemaan "suhteellisen kelpoa hyvinvointivaltiota". Kun hän mainitsee varoista, joita voitaisiin käyttää tilanteen parantamiseksi, hän puhuu käytännössä "työttömän muotoilemisesta" työnantajille (mahdollisesti) sopivaksi: aikuiskoulutus, mielenterveyspalvelut, hoito, työkyvyttömyysongelmien tukeminen ja osa-aikatyön kehittäminen. Ei minkään vertaa mainintaa työnantajien mahdollisesta osaamattomuudesta, yritystoiminnan olemisesta monilla tavoin kömpelöä tai työantajien osallistumisesta alueelliseen kehittämiseen jakamalla tietouttaan muille työnantajiksi ryhtyneille/ryhtyville. Hänen mielestään "työ on yleensä parasta sosiaaliturvaa, joka kiinnittää ihmisen yhteiskuntaan ja tuo hänelle inhimillistä merkitystä".

MTVuutiset.fi:ssä (06.02.2023) perussuomalaisten Sakari Puisto toteaa sen, mikä ei vaikuta monillekaan perussuomalaiselle tai kokoomuuslaiselle olevan lähtökohta, josta tarkempi argumentointi saa alkunsa, vaan se on vain niin ja eipä paljon muuta: "Peruslähtökohtana on se, että ihmisen pitää tulla toimeen ja pystyä elättämään itsensä ja perheensä."

Ilta-Sanomissa (is.fi 25.12.2022) joku rikas Annamari Jukko luokittelee hänkin työttömän roolituksen kautta, missä roolin kantajalle pitää asettaa vaatimuksia ja ehtoja. Hän ilmaisee tunnistavansa työttömistä sen ääripään, jolla on muita enemmän ongelmallisuuksia, mutta "työttömien kykenevämmästä" osasta hän ei mainitse mitään, vaan hössöttää käyttämällä työttömän roolia kuin lauselogiikkaista symbolia ollessaan sitä mieltä, että "jos nauttii työttömyysetuutta, pitäisi myös osallistua RoRo-toimintaan" ja kyseenalaistaessaan "työttömän oikeuden jäädä kotiin" työttömänä ollessaan. Artikkelissa luonnehditaan hänen olevan huolissaan siitä, kuinka "Suomessa voidaan aivan liikaa pahoin" ja että "erityisesti yksinäisyydestä kärsivien yhteisöllinen toiminta" olisi hyvä esimerkki "vastuuyhteiskunnasta", mutta tämän TE-palvelujen alaisen (pakollisen) RoRo-toiminnan hahmotellaan olevan julmetunmääräisesti vaikkapa 4-6 tuntia päivässä, 3-5 päivänä viikossa. Hän kuvailee sitä työyhteisömäiseksi ja että siinä voisi vaikka ystävystyä, mutta hänen luonnehtintansa kyseisen toiminnan sisällöksi on kuin tavoitteellisesti kaikesta enemmän merkityksellisestä unohduttamiseen pyrkivää: "kouluissa läksyjen avustamista, kotona asuvien vanhusten kävelyttämistä, palvelutaloissa käyntejä, maahanmuuttajien kanssa suomen kielen opettelua, it-taitojen opettamista tai opettelua, yhdessäoloa tai avustamista yksinäisten tai masentuneiden kanssa, neulomis-, ruuanlaitto- tai muiden taitojen opettamista ja vertaisryhmiä. Kouluvierailuja, joissa jaetaan kannustavaa tietoa työelämästä." Tässä tulee tuomittua melko vähän henkilöstä lukemisen perusteella, mutta ei tuollaista pitäisi päästää ehdottelemaan työttömien rasitteeksi/hyödyksi yhtään mitään.

Iltalehdessä (iltalehti.fi 6.10.2022) sosiaalidemokraattien Tuula Haatainen esitteli "historiallista uudistusta", missä puhuttiin taas kerran kannustimista, mutta sillä kierteellä, että "kuntien on siis kannattavaa saada kuntalainen työllistymään mahdollisimman pian" ja että "kunnat saavat itselleen taloudellista hyötyä työnhakijan työllistämisestä avoimille työmarkkinoille". Tokihan tavanomainen vertailu siihen, miten jossain muualla on jotain tehty, oli hänenkin mielestään paikallaan, joten hänen mukaansa "Saksasta ja Tanskasta on opittu, että kun kannustimet ovat kohdallaan, paikallistasolla on saatu hyviä työllistämistuloksia". Rahoitusmallikin "historiallisessa uudistuksessa" on mukana ja sillä saadaan kannustettua "kuntia kehittämään sellaisia palveluita, joilla työllisyys paranee". Eli tilastollisesti hyvältä näyttävyys ja talousluvut primääreinä ajureina.

Yle.fi.stä (19.8.2023) voidaan lukea perussuomalaisten Riikka Purran mietteitä valtion roolista, missä hänen mukaansa on väärin, että valtio kantaa vastuuta "terveelle ja toimintakykyiselle yksilölle kuuluvista tehtävistä" ja "holhoaa veronmaksajien rahoilla". Tuollaista lööperiä ja ajattelemattomuuden ilmentymiä on helppoa ja turvallista nakkailla ilmoille, kun voi laskeskella yksinkertaisuuksia toistelevien kannattajien pitävän sitä pelkistettyä roolijakoa ihmisen elämän mallina, missä työtön on työntekijää huonompi ja työntekijä on työnantajaa huonompi. Onhan se käynyt jo hyvin pitkältä ajalta selväksi heidän puoluelehdestäänkin, että ei siellä oikeastaan luvata "nostattaa" jäsenien elämänlaatua Perussuomalainen-puolueen kannattamisesta kiitoksena tai pyrkiä muokkaamaan yhteiskuntaa siten, että jäsenistöstä ja muut ihmiset voisivat kokea, että "tämä yhteiskunta tuntuu siltä, että se on paljon parempi kuin kymmenen vuotta johtuen kaikesta tästä eri alojen teknisestä, tiedollisesta ja sovelletusta kehittymisestä, jonka fiksut poliittiset toimenpiteet ovat välillisesti mahdostaneet". Naeh, helpompi vaan olla visioimatta Suomelle mitään erityisempää "suuntaa", vähentää valtion tehtäviä, antaa "markkinoiden temmeltää" ja sitten vasta todella puuttua asioihin, jos jotain menee tosi pahasti pieleen.

--

Sinänsä, jos tämän kirjoituksen tarkoituksena on sanoa, että työttömistä löytyisi heidän mielenkiintonsa ja ohjailtavissa olevan suuntautumisensa huomioiden tekijöitä kelpo työtehtäviin, jos työnantajien roolia tarkasteltaisiin kriittisemmin, niin kyllähän ne väittämät esim. teknologiateollisuuden 130 000 työntekijän tarpeesta vuoteen 2023 mennessä ja 200 000 työntekijän tarpeesta sotealalle ovat suht tehokkaita keskustelun hiljentäjiä, mutta pointti olikin enemmänkin siinä, että työnantajien roolia, osaamista ym. pitäisi tarkastella ilman lähtökohtaista välttämättömyyttä kytkeä asiaa kansantalouteen.

Mainitut luvut työntekijöiden tarpeesta ovat MTVuutiset.fi:stä (06.02.2023). Sama artikkeli, jossa perussuomalaisten Sakari Puisto toteaa, että "peruslähtökohtana on se, että ihmisen pitää tulla toimeen ja pystyä elättämään itsensä ja perheensä." ja missä aiheena on itse asiassa maahanmuutto. Saisipa eräät muutkin aiheet tulemaan käsitellyiksi edes puoliksi sen määrän verran, mitä maahanmuutosta on johdettu näkökulmia. Esim. Yle.fi:n (6.7.2023) mukaan myös "Suomessa on selvitetty salaliittoihin uskovien ihmisten ajatuksia. Useiden suomalaisyliopistojen yhteishankkeen Finscin kyselytutkimuksessa 10,2 prosenttia vastanneista kertoi uskovansa siihen, että länsimaiden valkoista väestöä ollaan tietoisesti korvaamassa Lähi-idästä ja Afrikasta tulevilla ihmisillä." Jännittävää, mutta voisiko seuraavaksi tehdä jutun vaikkapa siitä, minkälaisia edellytyksiä vaikkapa korkeakoulut tarjoavat opiskelijoilla perustaa yrityksiä, minkälaista toimintaa opiskelijoiden yritystoiminnan edistämiseksi on, voivatko pätevät työttömät päästä mukaan opiskelijoiden aloittamaan yritystoimintaan ja millä tavoin korkeakoulut pyrkivät kätkemään mahdolliset tosiasiat siitä, kuinka opiskelijoiden valmiudet ja ideat ovat vajeellisia? Samalla kenties oppilaitoksiakin vähän sivaltaen. Ja kaupunginvaltuutettujakin voi myös sivaltaa, jos heidän ainoa kommenttinsa koko valtuustokautena on esim. "inflaatio ei varmaan tähän jää", vaikka he olisivat voineet tehdä aloitteita vaikkapa työttömien yritystoiminnan aloittamisen mahdollisuuksien parantamisesta, kun kerran on niin tärkeää saada valtion/kuntien taloutta nousuun.

Ihmiset ovat eri tavoin huomanneet, että työttömien ja "muiden huono-osaisten" rooli tulee vuonna 2023 aloittaneen hallituksen toimien vuoksi olemaan ankeampi ja uhkakuvaisempi. Esim. Helsingin Sanomissa (hs.fi, 1.7.2023) julkaistussa mielipidekirjoituksessa sanaillaan: "Ohjelmansa perusteella hallitus näyttää yhtä kaikki uskovan, että uhka tyhjän päälle putoamisesta tuottaa ihmeparantumisen ja ihminen saa työkykynsä hetkessä takaisin." Niin, tuo kuvastaa juuri sellaisesta lauselogiikkaista päätöksentekoa, missä jää paljon huomioitavissa olevaa huomioimatta ja miettimistä tekemättä. Siitäkin huolimatta, että hallitusneuvotteluihin on mediassa olleiden tietojen mukaan kulunut lähes miljoona euroa ja että asiantuntijoita on niiden aikana kuultu "useita satoja".

Missähän määrin ns. oikeistolaisuuden ja ns. vasemmistolaisuuden kannattajien prosentuaaliset erot vaikuttavat hallituksen luottamukseen omasta asemastaan ja päätöksentekojen läpimenevyyteen? Evan tutkimuksen mukaan (hs.fi, 11.12.2021) "suurempi osa suomalaisista oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia". Tutkimuksen mukaan "vastanneista 44 prosenttia sijoittaa itsensä poliittisesti oikeistoon, 34 prosenttia vasemmistoon ja 22 prosenttia keskelle". Vasemmistoliiton Li Andersson on vuoden 2021 paikkeilla (hs.fi, 21.11.2021) sitä mieltä, että "vaikutusvaltaisilla tahoilla on kiire päästä meistä eroon", viitaten esimerkiksi "EK:n sateenvarjon alla perustettuun Pro markkinatalous -yhdistykseen, joka aikoo kerätä 1,5 miljoonaa euroa vaalirahoitusta" . Hänen mukaansa "kyse ei ole markkinatalouden tukemisesta, sillä hänen mukaansa kaikki puolueet kannattavat markkinataloutta. Hän sanoi kyseen olevan siitä, että elinkeinoelämä haluaa vasemmistopuolueet pois vallasta." Kaikki puolueet kannattavat markkinataloutta, sanoo hän.

Lopuksi muistutettakoon, että

Laiton uhkaus on tästä päivästä lähtien virallisen syytteen alainen rikos tilanteissa, joissa uhkaus kohdistuu henkilöön hänen työtehtävänsä tai julkisen luottamustehtävänsä vuoksi. Syyttäjä voi vastedes nostaa syytteen laittomasta uhkauksesta, jos teko kohdistuu henkilöön esimerkiksi asiakaspalvelu- tai hallintotehtävissä, terveydenhuollon ja sosiaalialan työssä, kaupallisessa työssä, opetustehtävissä tai oikeus- ja poliisihallinnossa. Säännös koskee myös esimerkiksi tutkijoihin, toimittajiin tai taiteilijoihin sekä kunnan luottamusjohtoon ja kansanedustajiin kohdistuvaa uhkailua. Merkitystä ei ole sillä, onko laiton uhkaus tehty uhrin työpaikalla vai esimerkiksi sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa. (yle.fi, 1.10.2021)

sillä laittomiin uhkauksiinhan sitä viiveellä päädytään, kun päättäjät, asiantuntijat ja muut tietäväiset ovat joissain aiemmissa vaiheissa käyttäneet argumentoinneissaan ym. liiaksi pelkistävyyksiä kuten joihinkin tilastoihin vedotessaan.

--

Keksittyjä esimerkkejä

IT-alan yritys A: Diplomi-insinöörin perustama yritys palkkaa työntekijän puhelinsoiton perusteella etätöihin parin aiemman harjoitustyön ja kesken olevan tietoteknisen koulutuksen perusteella koodaamaan ohjelmistoa. Kaavioita ohjelmistoarkkitehtuurista ei ollut olemassakaan tai ainakaan niitä ei työntekijälle annettu. Kehitteillä olevan ohjelmiston koodaaminen on ensitöiksi sen toiminnan ymmärtämisen yrittämistä kaavioiden puuttumisen vuoksi, mikä on hidasta ja käytännössä eräänlaista takaisinmallintamista, missä siitä piirrellään kaavioita, jotka olisi pitänyt olla tehtynä ohjelmiston kehittämisen aloittaneen tekemänä. Ohjelmiston aiempi iteraatio on ollut sen verran valmis, että sitä on voinut jo tarjota joillekin. Mainostamisesta ei ole mitään merkkejä, mutta työnantajalla on entuudestaan soveltuvia ihmiskontakteja, joten hän voi suoraan ehdotella eri tahoille, josko "ottaisitte tämän siellä teillä käyttöön". Työpäivän aikana kirjoitettu koodi laitetaan versionhallintaan yhtenä isona könttänä tai ihan miten vaan, sillä ei siitä sen kummemmin ohjeistettu. Työnantaja tarkastelee sitten jossain vaiheessa tuotettua koodia ja ottaa siitä käyttöön haluamansa osat. Työssä suoriutuvuudesta ei saa kummoisempaa palautetta, mutta palkka maksetaan ajallaan ja sovitun määräisenä. Muista työntekijöistä ei ole tietoakaan, liekö heitä onkaan. Työnantaja ei ollut mitenkään varmistellut tietoliikenneyhteyksien turvallisuutta tai edes ottanut puheeksi, josko asennettuna on jo edes virustorjuntaohjelma tai josko asennettaisiin tunneloitu ja suojattu VPN-yhteys. Työntekijä lopettaa itse työsuhteen kahteen kuukauteen päätettyään haluavansa työskennellä sellaisten ohjelmointikielten kanssa, joiden hyödyntämistä on harjoitellut viime kuukausina. Työnantajan ohjelmisto näytti nettihakujen perusteella saaneen joitain vähätärkeiltä tuntuvia käyttäjiä. Liekö jatkokehittyi mihinkään. Työnantaja vaikuttaa päätyneen keskittymään muuhun tekemiseensä kuten luennoimiseen ja asiantuntijana esiintymisiin.

IT-alan yritys B: Neljän hengen yritykseen tarvitaan koodaajaa asiakasprojekteja varten tekemään kustomoituja versioita jo pitkälle kehitetystä ohjelmistotuotteesta. Yksi käynti työhaastattelussa riittää koeaikaisen työsuhteen tekemiseen. Työ on lähityötä ja siinä on muutaman tunnin liukuva työaika. Työnantaja avustaa asunnon saamisessa. Lähtee jopa mukaan asunnonvälittäjälle. Muut työntekijät osaavan oloisia (projektipäällikkö, graafikko, toinen koodaaja) ja työnantajakin on kokenut koodari. Asiakkaat ovat olleet samat jo pitkään, uusia ei koskaan käy toimistolla. Työpaikka sijainniltaan keskeisellä paikalla asiakashankinnan ja mahdollisten yhteistyökumppaneiden tapaamisen kannalta, mutta toimiston puhelin tai työnantajan kännykkä ei koskaan soi siihen malliin, että kyse olisi uuden asiakkaan kanssa keskustelusta. Ehkä he ottavat yhteyttä sähköpostilla? Työilmapiiri on hyvä, työn ohessa leppoisaa rupattelua, mutta asiakasprojekteja varten palkatuksi tulemisen peruste käy tuntumaan jokseenkin höpsöltä, sillä asiakas-caset olivat ohjelmiston arkkitehtuurin ym. riittävän sisäistämisen jälkeen lähinnä se yksi sama jo vuosia ollut, missä ei ole suuremmin kustomoitavaa tai tekemistä, sekä kaksi muuta, jotka ovat jotenkin harjoitustöiden oloisia, vaikka ovatkin ainakin näennäisesti olemassa oleville yrityksille tehtyä. Toinenkaan koodari ei vaikuta koodaavan mitään erityistä, vaan enemmänkin käy syömässä, tapaamisissa ja säätää verkkoinfrastruktuuria. Työntekijä käy itse joillakin ruokatunneillaan muissa yrityksissä kyselemässä työhaastatteluissa saatuaan sähköpostitse pyyntöjä tulla käymään. Kummallista, että jo jossain yrityksessä ollessaan näitä pyyntöjä kertyy muutamassa päivässä kymmenisen, mutta työttömänä ollessaan kuukausikin voi mennä, jotta kertymä olisi edes noin kahden paikkeilla. Työnantajalla tuntuu riittävän rahaa palkan korottamiseen parilla kymmenellä prosentilla parin kuukauden jälkeen, mutta toisesta yrityksestä tehtiin sen verran mielenkiintoinen ehdotus työnkuvaksi, että työpaikka vaihtui, sillä tällä toisella yrityksellä ei tuntunut olevan motivaatiota miettiä edes visiota siitä, mihin se pyrkii tai minkälainen se haluaisi olla.

IT-alan yritys C: Toisen diplomi-insinöörin opintojensa loppuvaiheilla perustama yritys haluaisi palkata yhtä ja ainoaa asiakasta varten koodaajan. Työsopimus solmitaan, jopa salassapitosopimus allekirjoitetaan. Yrityksen toimitilat ovat melko kolkot. Kotontakin käsin voi työskennellä. Asiakkaana oleva on melko näennäinen asiakas, joka käytännössä kerää itselleen referenssiä myyntitykkinä olemisesta ja missä myytävä ja kehiteltävä tuote on jokseenkin yksinkertainen, mutta ehkä joillekin asiakkaille ihan käyttökelpoinen. Markkinakartoitusta ei ollut taidettu tehdä ollenkaan ja uusia asiakkaita etsiskeltiin jokseenkin randomilla. Työnantajan lisäksi toimistolla näkyy joskus joku liiketalouden opiskelija, joka suorittaa yrityksessä työharjoittelua opintojaan varten. Työnantajan kanssa saatettiin käydä autolla jossain syömässä hänen laskuunsa. Joitakin asiakasehdokkaita tavattiin neuvotteluhuoneessa yhdessä työnantajan, että hänen asiakkaansa kanssa, mutta ei näistä seurannut sitä, että ohjelmiston koodaamisen vauhtia olisi tarvinnut mitenkään kiihdyttää. Koodatessa mieleen alkoi hiipiä miete siitä, että käytetyt ohjelmistoteknologiat olivat jotenkin vanhahtavia ja monet koodailemiset joutui tekemään turhan vaivalloisesti ja muistia kuormittavasti. Vaivolloisuus ei ollut kuitenkaan kaiken kattavaa, joten siitä ei sinänsä muodostunut merkittävää kriteeriä millekään. Mietitytti kuitenkin, onkohan ollut ensimmäinen ja ainoa, joka on suostunut koodariksi tähän yritykseen. Ei tarvinnut kovin kummoista näyttöä osaamisesta. Melkeinpä riitti, kun osasi mainita joitain oleellisia kirjainlyhenteitä lauserakenteessa. Nämä työt päättyivät työntekijän hakeutumiseen jatko-opintoihin, sillä aiemmat oli keskeytetty ulkomailla vietetyn välivuoden vuoksi.

Hallitusneuvotteluihin liittyvässä reformi-haluisuudessa jäänee ennakkotuntumien perusteella huomioimatta monenlaisia alkujen saamisia ja miten sellaista voitaisiin avustaa. Tämähän käy valitettavan selvästi, mutta toivottavasti harhaanjohtavasti, ilmi puheista, joissa työttömyyksien kestoista halutaan lyhyempiä, työttömiä ripoteltaisiin mielellään eri puolin maata, aloillaan pysymisestä pitäisi tehdä ongelmallisempaa, kouluttautuneisuuden ei pitäisi olla merkittävä tekijä työllisyyden vähentämisessä, erityisosaamisen ei pitäisi olla merkittävä tekijä työllisyyden vähentämisessä, kiinnostuneisuuden ei pitäisi olla merkittävä tekijä työllisyyden vähentämisessä ym.

Kuvittele vaikka tilannetta, jossa amk-koulutettu pääsee joksikin aikaa toiselle paikkakunnalle töihin koulusta valmistumisen jälkeen, mutta hänen lievä bipolaarisuutensa, joka jäi jo aiemmin hyvinvointialueen toimesta ymmärtämättä/hoitamatta, alkaa vaikuttaa hänen työntekoonsa sillä tapaa, että hänet irtisanotaan koeajalla, vaikka eihän niin tietenkään saisi tehdä. Hän muuttaa sitten halvempaan vuokra-asuntoon ja käy keskittymään startup-aikeiluunsa, missä hän kehittää yhtä tiettyä ohjelmistotuotetta eli toiminnan aloittamisen valmisteluun ja ohjelmistotuotantoon itseensä. Siinä menee sitten parikin vuotta, jona aikana hän hoitelee velvoitteensa työttömänä ja yrittää saada heikonlaisesti toimivia hyvinvointialueen palveluita käytetyksi, vaikka ne ovat yhtä perusmaisen turhia kuin aiemmallakin hyvinvointialueella.

Siihen ei tässä nyt käydä ottamaan kantaa, pääseekö tämä kuvitteellinen henkilö aloittamaan yritystoimintaa tai minkälainen ohjelmistotuote hänelle on kehitteillä, mutta hän todennäköisesti joutui keskeyttämään kehitystyön moneen kertaan pitkiksi aikoja, koska eri päätöksenteon tasoilla haluttiin ”esittää kovista” ja myötäillä ”vahvatahtoisen hallituksen kantoja” saada aikaan ”tuloksia” eli TE-toimisto pääasiallisena asioihin puuttuvana tahona hankaloittaa hänen elämäänsä kummallisilla työhönosoituksilla ym.

Hän on todennäköisesti pyrkinyt hakemaan sparrausapuja erilaisilta tahoilta, jotka missionsa mukaan avustavat aloittavia ja toiminnassa olevia yrityksiä, mutta joutuu huomaamaan, että eivät ne sitten kuitenkaan kykene tai viitsi avustaa yksityishenkilöitä, joilla ei ole muuta kuin lähes valmis tuote, sillä eihän hänelle ole edes kanssaperustajia tai työntekijöitä tiedossaan – ”joku tuommoinen bipolaarinen ressukka”. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka hänen ohjelmistotuotteensa olisi laadultaan ja laajuudeltaan vertailukelpoinen vaikkapa Seedcampin rahoittamiin yrityksiin.

TE-toimistossa asioidessaan hänen asioihinsa vaikuttavia tekijöitä otetaan joten kuten huomioon, mutta jossain vaiheessa joku TE-toimiston toimintaa ”ylätasolta” tarkasteleva toteaa, että ”tämä henkilö on ollut pitkään työttömänä, laittakaahan se tekemään jotain”. Siinä jää sitten samalla huomioimatta, että henkilön terveyteen vaikuttaa ongelmallisesti se, että hyvinvointialueen palveluiden laadussa kuten asiantuntijoiden välisessä yhteistyössä on jatkuvasti vajavuutta, koska kukaan esim. hyvinvointialueen valtuustossa ei ole kehdannut huomauttaa mitään minkäänlaisista laatuvajeista, paitsi ehkä siitä, että uusi rakennus oli harmillisesti kaksi metriä lyhyempi kuin luultiin tai jotain muuta turhantärkeää.

Työtön, jolla olisi siis käyttökelpoinen koulutus, mutta jota ei jostain syystä ole palkattu alan töihin aiempaa enempää, ja jolla on paljon itse hankittua osaamista koulutuksensa lisäksi, olisi tässä kuvitelmassa erittäin motivoitunut kehittämään ohjelmistotuotteensa iteraation valmiiksi ja siitä eteenpäin. Mielellään myös kasvattaisi aikeiltua yritystään sellaiseksi, että se voisi palkata heti alkuunsa puolisen tusinaa eri alojen osaajaa vaikka vastavalmistuneista, mutta vaikka läheinen amk ja yliopisto mainostavatkin, että heihin voi ottaa yhteyttä osaajatarpeissa ja opiskelijoihin kontaktoidakseen, häntä halveksutaan sen vuoksi, että hän asuu kaupungin vuokra-asunnossa, huonolla asuinalueella.

Hallitusta ei vielä ole muodostettu, eikä ministereinä olevia päätetty, mutta olisihan se aika erikoista, jos säästöpaineista jankuttamisten jälkeen ryhdyttäisiin johonkin hienoisesti harkittuun valtion rahojen säästämiseen, jossa tultaisiin samalla huomioineeksi yksilöiden erilaiset tilanteet, kun vaihtoehtona on paljon myötäilyä saavaa isoeleisyyttä ja hyvin toimivaa karskia puhetta – joka nykyään naisiltakin sujuu.

Klarna tekoälyä käyttävänä yrityksenä

Maksutapapalveluiden tarjoaja Klarna saavutti 100 miljoonaa aktiivisen käyttäjän määrän huhtikuussa 2025[10]. Tämä alunperin ruotsalainen yritys on osittain yritysostojen avulla kasvattanut toimintaansa suuresti, mikä ilmenee selkeästi mukaan liittyneiden myyjien määrässä, mutta voittoa tuottavuutta ei jatkunut ensimmäisen 14 vuoden jälkeen sen laajennettua tarjoamaan palveluitaan Yhdysvaltain kuluttajille[11]. Voittoa se ei kertomansa mukaan ole tuottanut vuodesta 2018 asti, mutta vuodesta 2023 sen toimintatappiot ovat alkaneet vähentyä. Toimitusjohtajansa mukaan jokaisen kuluttajalainan yhteydessä "siirretään sivuun" hiukan rahaa "sen epätodennäköisen mahdollisuuden" varalta, että asiakas ei maksakaan sille takaisin[13].

Klarna on toimitusjohtajansa kertoman mukaan ollut kykeneväinen kutistamaan henkilöstön määrää suunnilleen 40 % ja mikä osittain johtuu investoinneista tekoälyyn[12]. Vaikka se onkin vähentänyt ihmisresursseja, se on jossain määrin palannut takaisin lisähenkilöstön palkkaamiseen, mitä sen paljon tekoälyn kyvykkyyttä monina vuosina kehunut toimitusjohtaja selittää sillä, että "chatbotit ovat halvempia, mutta ne vain eivät ole yhtä hyviä kuin ihmiset joissain töissä"[14]. Hänen mukaansa investoiminen asiakastuessa toimivien ihmisten laadukkuuteen on the way of the future for us. Aiemmin hän oli mm. Bloombergille sanonut, että hänen mielipiteenään on, että "tekoäly voi jo nyt tehdä kaikki työt, joita me ihmiset teemme"[14]. Siltikin, teknologiset muutokset tulevat hänen mukaansa jatkossakin vaikuttamaan sen henkilöstömäärään, jota on parin ja muutaman tuhannen ihmisen väliltä, aiheuttamalla sen henkilöstön määrän vähentymistä kenties kiihtyvässäkin määrin[15].

Klarna paljasti vuonna 2024 yhteistyössä OpenAI:n kanssa kehitetyn tekoälyisen avustimen asiakaspalvelutarkoituksiin, jonka suorittama työmäärä vastaa 700 tavanomaisen asiakaspalvelutyöntekijän työmäärää. OpenAI:n sivuilla olevassa asiakaskertomuksessa[16] sen on arvioitu vähentäneen keskimääräistä käsittelyaikaa asiakkaan näkökulmasta 11 minuuutista 2 minuuttiin ja on asiakastyytyväisyyden suhteen samalla tasolla kuin ihmisasiakaspalvelijoiden saamat arviot.

Sen ydinjärjestelmä ei kuitenkaan ole samalla tavoin tekoälyisyyttä painottava, josko se on käytössä ollenkaan. Se on sisäistä tuotantoa, perinteinen sellainen, sanovat[17]. Aiemmin Klarna tallensi kaiken tietämyksen SaaS-palveluihin kuten "why and what (docs), plans (slides, tickets), performance (sheets), relations (CRM), people (ERP, HR)"[18], mikä koettiin liian siiloituneeksi ja vaati "tons of Klarna spesific expertise to operate and utilize". Se tunnistettiin, että tunnetut yritystietojärjestelmät tarjosivat tärkeitä toimintoja kuten auditointi, versiointi, pääsynhallinta ym., mutta kaikki tällainen lisäsi turhaa hajautuneisuutta, joka hidasti aikaansaavuutta ja lisäsi hallinnollista taakkaa.

Muutos alkoi konsolidoinnilla; asioiden yhteenlaittamisella, tietämyksen toisiinsa kytkemisellä, siilojen poistamisella. Eräänä seurauksena oli suuren määrän SaaS-palveluiden jäämistä pois sen käytöstä, missä tavoite ei niinkään ollut lisenssimaksuissa säästäminen, vaan tietämyksen (datan) yhtenäistämisessä ja standardoinnissa. Tekoälymalleihin Klarnalla ei haluttu asiakasdataa laittaa, koska sellaisella koettiin olevan rajoituksensa. Sen sijaan kehitettiin sisäinen teknologiapino (eng. tech stack), missä käytettiin mm. graafitietokantajärjestelmä Neo4j:tä. Muutos itsessäänkin koettiin mielenkiintoiseksi ja Klarnalla koettiin toiminnan tällaisen tehostamisen hyödyn olevan nähtävissä. Tekoälyistä koodieditoria on käytetty tuottamaan nopsaan uusia käyttöliittymiä ja interaktioita täten uudella tavalla tallennetun tiedon hyödyntämiseksi.[19]

Klarnalla on sen työntekijöiden käyttööön generatiivinen AI, Kiki nimeltään, jota he käyttävät päivittäisissä tekemisissään ja joka sekin hyödyntää OpenAI:tä (sen kielimalleja). Klarnan mukaan jopa 87 % heistä käyttää sitä päivittäin, joita ei-teknillisissä ryhmissä ovat mm. kommunikointi, markkinointi ja lakiasiat. Kiki otettiin käyttöön kesäkuussa 2023 ja se koetaan välttämyydeksi, mikä ilmenee mm. sisäisen tiedon hallinnassa ja leviämisessä, toteuttaen täten myös Klarna sitoutumista avoimeen toimintakulttuuriin ja vapaaseen informaation kulkuun. Kiki generoi vastauksia laajasta aihepiirien joukosta yhdestä viiteen sekunnnissa, mikä täten kultivoi itsesetviväistä ja autonomista toimintakulttuuria, jossa työntekijä voi selvittää ongelmatilanteet itsenäisesti. Tämäkin on Klarnalle toiminnan tehostamista ja joka myös vähentää hallinnollisia tehtäviä ja vapauttaa sen työntekijöitä keskittymään strategisiin ja luoviin tehtäviin. OpenAI:n käyttömahdollisuuksien löytämisessä Klarnalla halutaan pitää kaikki työntekijät motivoituneina löytämään sellaisia ("We push everyone to test, test, test and explore."), josko siten saataisiin vietyä liiketoiminta "uudelle tasolle".[1]

Luototuspäätöksien pisteytysmallit ja teknologiapino koneellisen päätöksenteon muodostamiseen

Pisteytysmallit ovat tärkeitä niin Klarnalle kuin vaikka Nordeallakin[6]niiden arvioidessa maksukyvyttömyystodennäköisyyttä. Vuoden 2024 vuosikertomuksessaan Nordea kertoo niiden olevan "tilastollisia menetelmiä" ja esittää taulukkomuodossa tietoa, jonka mukaan "henkilöasiakkaista 90 prosenttia (93) pisteytettiin vähintään luokkaan C- (asteikolla A+ – F-, jossa A+ on paras ja F- heikoin luokka)". Klarnan "Risk Management and Capital Adequacy Report"-raportin mukaan (2018) "Klarna's proprietary scorecards allow it to control the level of credit risk taken on in the underwriting process." ja missä pisteytysmallit on soviteltu erikseen maakohtaisesti.

Pisteytysmalli sanana kuulostaa juurikin siltä, että kaikille asiakkaille voidaan määrittää arvo jokaiselle pisteytysmallin osoittamalle seikalle, eivätkä nämä seikat välttämättä rajaudu tavanomaisuuksiin kuten asuinpaikkakunta, ikä ja bruttotulot, vaan koneoppimisen avulla näitä seikkoja voi olla lukemattomia määriä. Yrityskohtaisesti kertyneestä datasta voi tehdä tarkentavia päätelmiä ja luototuspäätöksien avuksi voidaan hankkia viimeisintä jotain tietoa esim. asiakastuntemusyrityksiltä kuten Asiakastieto, joka hankkii tietoaan mm. Positiivisesta luottotietorekisteristä ja joka taasen sisältää luottotietoja muiltakin luotottajilta.

Pyrkiessään sekä tehokkuuteen, että riskienhallintaan, Klarna tehnee jokaisen luototuspäätöksen yhteydessä Klarna-tapaisen kattavan selvityksen luototettavuudesta. Tehokkuuden ja eksaktiin varmuuteen pyrkivyyden nimissä Klarna saattaisi olla tyystin käyttämättä yksinkertaista vertailevuutta ja antaa tietojärjestelmiensä muodostaa tapauskohtaisesti uuden koneellisen näkemyksen siitä, minkälaista koneellista tietämystä tarvittaisiin tai voitaisiin tarvita sillä kertaa ja mikä sitten vaikuttaisi arviointialgoritmeihin ja muihin osavaiheiseen.

Klarna on kertonut käyttämistään teknologisista ratkaisuista varsin tarkkaankin. Eräinä näistä ovat mm. Apache Flink ja Amazon Kinesis Data Analytics[7][8]. Asiasta alustavan tuntuman saamiseksi on pyydetty tekoälyä käymään lävitse asiasta kertova YouTube-video "AWS re:Invent 2024 - Klarna: Accelerating credit decisioning with real-time data processing (FSI319)"[9], josta saatiin tietona seuraavat oleellisuudet (editoimattomana, mitä tekoäly sanoi):

• Päätökset millisekunnissa: Järjestelmä tekee riskinarvion jokaisesta ostosta saadakseen "ajan tasalla olevimman näkymän asiakasprofiilista ostohetkellä" [08:27]. Tämä tarkoittaa, että luottorajasi ei ole kiinteä, vaan se on jatkuvasti dynaaminen ja voi muuttua sekunneissa.
• Välitön reagointi: Malli on nimenomaan suunniteltu reagoimaan heti. Klarna haluaa, että jos asiakas maksaa vanhan velan pois, seuraava ostos sallitaan helpommin – tai vastaavasti, jos asiakas tekee uuden riskialttiin toimenpiteen, seuraava ostos estetään tiukemmin [12:34–12:47].
• Innovoinnin pysähtyminen: Vanha arkkitehtuuri oli hidas ja monimutkainen (eroja reaaliaika- ja eräkäsittelyssä), mikä johti siihen, että ominaisuuksien suunnitteluinnovaatio (feature engineering) käytännössä pysähtyi [18:04–18:13]. Klarna oli "jumissa samoissa ominaisuuksissa pitkän aikaa."
• Tarkoituksellinen uudistus: Uusi arkkitehtuuri (jossa on erotettu liiketoimintalogiikka (Business Logic Library) sovelluksen ajonaikaisesta ympäristöstä [22:34]) nimenomaan poistaa tämän kitkan. Tämä tarkoittaa, että uusia, tarkempia (ja tiukempia) pisteytyslogiikoita voidaan ottaa käyttöön paljon nopeammin kuin koskaan ennen.
• Uusi logiikka, koko historia: Uusi järjestelmä mahdollistaa uusien ominaisuusmääritysten (eli uuden pisteytysmallin logiikan) soveltamisen olemassa olevaan ja historialliseen dataan [35:44].
• Muutosten vaikutusanalyysi: Ennen kuin Klarna ottaa käyttöön uuden (mahdollisesti tiukemman) pisteytysmallin, he suorittavat Change Impact Analysis -analyysin [32:30]. Tämän avulla he näkevät, miten uusi malli olisi vaikuttanut asiakkaisiin, jos se olisi ollut käytössä esimerkiksi kaksi vuotta sitten.
• Välitön käyttöönotto: Kun uusi, tiukempi riskiprofiili päätetään ottaa käyttöön, Klarna käyttää State Backfill -prosessia [37:18] repopuloimaan koko reaaliaikaisen tilatietokannan (DynamoDB) tällä uudella logiikalla.

Siinähän sitä sanotaankin, että luottoraja voi muuttua jopa sekunneissa asiakasprofiilin uudelleenarvioinnin vuoksi. Pisteytyslogiikkaakin voidaan ottaa käyttöön "nopeammin kuin koskaan ennen" ja mitä voidaan soveltaa "olemassa olevaan ja historialliseen dataan".

Koneellisen päätöksenteon biasoituneisuus ja vajeellisuudet

Luotottamisessa käytettäviä pisteytysmalleja on yleisemminkin kriitisoitu niiden biasoituneisuudesta ja suorastaan epäreiluudesta[5], eikä Klarna-tapaisesta näkemyksien muodostamisesta ole jäänyt harmituksien tuntemuksien ja ihmettelyjen aiheet pois ennen, eikä jälkeen järjestelmäuudistamisiensa.

Aiempina vuosina sitä on voinut joutua kummastelemaan esim. sitä, miten Klarna on ensin antanut tehdä "maksa osissa"-tyyppisiä ostoksia aina jonnekin esim. 400 euroon asti, mutta sitten jokseenkin yhtäkkisen tuntuisesti tämä raja onkin asettunut jonnekin 200 euron alapuolelle, minkä jälkeen saattoi tehdä vielä joitakin vähäisiä "maksa kuukauden kuluttua"-ostoksia tai sitten ei edes niitäkään. Tällainen on jyrkkä muutos ottaen huomioon, että omassa tulotasossa, asuinpaikkakunnassa tai muissa "perusasioissa" ei ollut tapahtunut muutosta, joka voisi selittää moista. Järkeilyn kannalta lisää hämmennystä aiheutuisi siitä, että takaisinmaksaja olisi maksanut 400 euroon asti noussutta ostoksiensa kokonaissummaa takaisin noin 80 eur per kuukausi -tahtiin ja sitä ennen pienempi kokonaissummia noin 20 - 30 euroa kuukaudessa keskittyäessään jonkin aikaa käyttämään rahojaan johonkin muualle ja palatakseen sitten takaisin maksamaan pikaisemmin loput Klarna-ostoksista. Tietenkin takaisinmaksaja olettaa, että Klarna suhtautuisi takaisinmaksun logiikkaan samalla intuitiolla kuin takaisinmaksajakin, sillä onhan se asiakaskokemuksenkin kannalta aika heikko suoritus, jos Klarnan liiketoiminnalliset suunnanmuutokset tai järjestelmien toiminnan konfigurointi aiheuttavat asiakkaassa "eihän tämä näin voi mennä"-tuntemuksia. Tuolloin ei vielä edes ollut Positiivista luottotietorekisteriä, eikä samoihin aikoihin ollut muille tahoille maksettavana osamaksuja takaisinpäin, joten vika, jos sen sellaiseksi luonnehtii, oli ihan Klarnan aiheuttamaa.

Nykyisellään (toukokuussa 2026) Klarna antaa selityksenä omituisuuksien tuntuisuuksille luototuspäätöksissään tällaista selitteitä:

"Luotonmyöntäjän riskipisteet eivät koskaan riipu vain yhdestä henkilöstä, vaan koko Klarnan asiakaskannan riskiprofiilista."

"Vaikka sinulla ei olisi ollut maksuhäiriömerkintöjä, ulkopuolisten luottotietoyhtiöiden sinusta antama arvio saattoi muuttua."

"Luottorajasi ei ole kiinteä, vaan se on dynaaminen. Se voi muuttua sekunneissa sen perusteella, mitä uutta dataa malli on oppinut koko verrokkiryhmästä (eikä vain sinusta) tai mitä uusia luottotietoja se saa ulkoisista lähteistä juuri sillä hetkellä."

Mahtaisipa esim. opiskelijaa ihmetyttää, jos ensin voi totuttautua siihen, että oppikirjoja voi ostella Klarnalla siihen tahtiin, että takaisinmaksettavan määrä saavuttelee toistuvasti esim. 200 euroa, välillä osamaksuilla vähemmäksi saatuna ja sitten jotain uusia oppikirjoja lisää ostaen, kunnes jonakin kertana huomaakin, että vaikka maksettavaa olisi vain 80 euroa, ei edes yhtä 16 euron kirjaa voi ostaa edes siten, että maksaa sen 30 päivän kuluttua. Ottaen huomioon, kuinka Suomen valtion talous aiheuttaa monenlaisia leikkauksia mm. opiskelijoiden käytettävissä oleviin tuloihin ja palveluihin, sellainenkin sitten muokannee "sekunneissa" Klarnan koko asiakaskannan "riskiprofiilia"? Tätä ounastelua ei ole laajalti koeteltu, joten sinänsä se on spekulointia, joka perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin ja saatavilla olleisiin kuulopuheisiin.

Voinee joka tapauksessa olettaa, että jos esim. opiskelijalla on ollut ennen Positiivisen luottotietorekisteriä laajempaa käyttöönottoa luottotili mm. opiskelussa ja arjessa tarvittavien laitteiden hankintaa varten johonkin verkkokauppaan, eikä Klarnalla ole ollut siihen dataan pääsyä, Klarna ym. samantapaiset eivät ole kokeneet jotain asiakasta riskitapaukseksi, sillä hän on maksanut "ihan tavallisesti" osamaksuja niille, mutta kun tuon jonkun luottotilin tiedot ovat alkaneet näkyä Positiivisessa luottotietorekisterissä, Klarnan järjestelmät eivät ole osanneet tehdä mitään muuta päätöstä kuin sen, että "riskiä on", vaikka asiakas on maksanut sekä Klarnalle, että sille toisella luotottajalle osamaksujaan ilman ongelmia.

Edellisen esimerkin tapauksessa ongelman aiheuttaa Positiivinen luottotietorekisteri, josta hankitaan olevinaan laadukkaan päätöksenteon tueksi dataa, mutta mistä ei erotu mitenkään luottojen käyttäjän järkeilemiset kuten se, että jotain luottotiliä käytetään vain pitkän aikaa käytössä olevien laitteiden hankintaan ja joissa voi olla useamman vuoden mittaiseksi aikeiltu maksuaika, Klarnan tms. ollessa vähäisemmän hintaisiin osteluihin käytetty kuluttajaluottojen tarjoaja. Kaikki olisi mennyt ihan riittävän hyvin asiakkaan kannalta ellei Positiivinen luottotietorekisteri olisi tullut siihen häsläämään tai siis, elleivät poliitikot olisi jankuttaneet siitä, kuinka on tärkeää ja hyödyllistä, että ihmiset "eivät elä yli varojensa" yms. Eli tältäkin osin poliitikot mokasivat, koska eivät ajatelleet ihmisten käyttäytymistottumuksia kovinkaan kummoisesti.

Klarnan omissa materiaaleissa todetaan petoksien tunnistamisesta mm., että "we use machine learning extensively in fraud detection", "AI helps fight fraud patterns in real time" ja "our models adjust dynamically to new fraud signals", mutta vaikka Klarnan "ydinjärjestelmä" petosten tunnistamisesta erillisen luototuspäätöksien osalta ei olisikaan tekoäly-painotteinen, vaan "perinteisempi", sen laskelmoinnissaan käyttämiä "datapisteitä" on valtava määrä ja niiden prosessointi on erittäin nopeaa, joten tekoälyä enemmän tai vähemmän, koneellinen päätöksenteko tulee tehdyksi yhdessä hujauksessa. Siinä samalla tulee tehtyä profilointia, mikä tarkoittaa mm. "tiettyjen henkilökohtaisten asioiden arviointia esimerkiksi analysoimalla tai ennustamalla henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteitasi kuten ostosmieltymyksiä tai analysoimalla taloustietojasi"[4].

Tietosuojavaltuutetun toimiston verkkosivut eräänä tietolähteenä kertovat siitä, milloin automaattinen päätöksenteko on sallittua ja mistä voi lukea sallivuuden muodostuvan mm. sopimuksen tekemisen välttämättömyydestä ja erillisestä suostumuksen antamisesta. Vaikka sellaistakin vaaditaan, että on tarjottava "yksinkertaisia tapoja vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelemiseen, esittää oma kantansa ja riitauttaa päätös", ei ihmisasiakaspalvelijan kanssa tekstitse chattaaminen todennäköisesti johda siihen, että saa selvityksen datapisteiden laskennassa käytetyistä algoritmeistä, mutta se voi toki olla mahdollista (yleisesti ottaen), että esim. tulotiedot ovat jostain syystä väärät.

Klarnan sivuilla mainitaan, että profilointiin sisältyy "tietojen vertaamista muiden asiakkaidemme mieltymyksiin, jotka ovat käyttäneet palveluitamme samalla tavalla", missä erityisesti "samalla tavalla" herättää mietteitä siitä, kuinka laaja koneellinen, vertailtavissa oleva päätelmä voikaan Klarnan tapauksessa olla? Kyetäänkö siinä "normalisoimaan" erilaisten aikakausien aikaiset ostelut eli esim. "korona-vuosina" tehdyt ostokset vs. niiden jälkeen tehdyt? Tehdäänkö koneellisia ounasteluja siitä, missä jonkin ostoksen tuleva käyttöpaikka voisikaan olla ja minkälainen kyseisen ihmisen täytyy olla, jos hän sellaisen jonkinlaisen ostaa ja vieläpä siihen erääseen kellonaikaan yömyöhään? Voivatko aiempien kaltaisten ostoksien ostamiset muiden tekeminä jossain tietyllä asuinalueella vaikuttaa siihen, kuinka jokin muu samankaltaisiin käyttötilanteisiin mahdollisesti soveltuvat ostokset vaikuttaa sen asiakkaan ostoksiin, joka asuu eri paikkakunnalla kuin nuo muut? Voiko pelkkä suurinpiirteinen vuokra-asuntojen hintataso asuinalueella vaikuttaa luotettavuuspäätökseen? Tunnistetaanko ostoimpulssien taustavaikuttimet ja osataanko erottaa ne toisten saman henkilön ostamispäätökseen vaikuttavista tekijöistä? Seurataanko Klarnalla miten tarkkaan, minkälaisia myyntikampanjoita jossain taholla on meneillään tai saako se kenties suoraan tiedot esim OVT:n (Organisaatioiden välinen tiedonsiirto) tai EDI:n (elektroninen tiedonsiirto, eng. Electronic Data Interchange) avulla?

Voinee olettaa, että Klarnalla tehtäessä järjestelmätestausta, ei voida luottaa ehdottomasti siihen, että kokenutkaan datatieteilijä voisi yksinään tai työnjaollisesti muodostaa täyden varmuuden siitä, että biasoituneisuutta, vajeita tai vääriä laskentakaavoja ei järjestelmän toimintaan jäisi, joten oletettavasti tekoälyn puoleen on käännytty ainakin tuhansien, kenties miljoonien, testitapausten generoimiseksi. Niiden ajamisesta saatujen raporttien perusteella järjestelmää voidaan koodata ja konfiguroida uudelleen, mutta tuleeko siltikään taatuksi se, että jotain kattavaa ja riittävän täydellisestä saatiin aikaan?

Säädöksien mahdollista rajoittavuutta ei välttämättä voi "kovakoodata" päättelylogiikkaan mukaan, sillä vaikkeivat säädökset kuten GDPR tarkkaan määrittele sitä, mihin tarkkuuteen asti jonkin asian suhteen voi tietoa suorasti tai epäsuorasti kerätä, käyttötarkoitukseen suhteellistumisen salliutuvuus ei välttämättä käy yhtä lailla määriteltävissä olevaksi esim. asiakas-, tuote- tai "tilanne"-kohtaisesti, vaan pätevä käyttötarkoitus voi ilmentyä vasta myöhemmällä ostoskerralla.

Sinänsä voisi luulla, että yhdelle ihmiselle aiheutunut jyrkän muutoksen tunne Klarnan päätöksenteossa aiheutuisi oletettavasti monille muillekin ja se taasen olisi pitänyt tulla huomautuksi myös Klarnalla ja vaikka Iltalehdessä, jos sinne asti joku joutaa mietteitään kertomaan. Onhan sellainen oudoksuttavuutta aiheuttavaa, jos esim. sille jollekin opiskelijalle jää kuukaudessa harkitun rahankäyttönsä vuoksi 250 euroa "ylimääräistä" rahaa, mutta Klarnalla todetaan, että "et voi maksaa tätä 30 euron ostosta kolmessa osassa, mutta voit kokeilla jotain toista maksuvaihtoehtoa ja kun hän sitten kokeilee maksavansa 30 päivän kuluttua, ei sekään kävisi, koska "Klarna haluaa huolehtia siitä, että asiakkaamme eivät ylittäisi takaisinmaksuvalmiuttaan" tjs. Niin, voisi kuvitella, että tällainen aiheuttuisi sitä, että kenties useampikin ottaisi yhteyttä esim. Iltalehden toimitukseen kenties pyyntönä selvitellä, miten moinen voi olla mahdollista.

"Olen erittäin tyytyväinen, että tämä merkittävä uudistus on tulossa maaliin. Positiivisella luottotietorekisterillä on jatkossa tärkeä rooli ylivelkaantumisen torjumisessa, joka on yksi tämän hallituksen keskeisistä tavoitteista", oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoo.[2]

Hallitus on jälleen määrätietoisesti toteuttanut yhden hallitusohjelman mukaisen linjauksen. Positiivisen luottotietorekisterin tarkoitus on torjua ylivelkaantumista ja tuoda apua ihmisten talouden hallintaan. "Rekisterin tarkoituksena on ennen kaikkea luotonanto. Sen avulla luotonantaja pystyy jatkossa arvioimaan paremmin henkilön maksukykyä maksaa luotot ajallaan. Tämä taas hillitsee ylivelkaantumista, joka viime vuosien aikana on kasvanut huomattavasti.", Werning toteaa.[3]

Mitenkä Klarnalla yrityksenä menee?

New Yorkin pörssiin listautumisesta syyskuussa 2025 ei mennyt montaakaan viikkoja, kun sen arvosta oli kadonnut neljäsosa ja helmikuuhun 2026 mennessä se oli vajonnut jo syvälle, mistä sen on ollut vaikeuksia nousta vielä toukokuussakaan. Klarnan osakkeen hintakehityksestä saa tuntumaa mm. investing.com ja investors.klarna.com.

Klarna Group Plc saw its stock drop below its initial public offering (IPO) price for the first time on Friday, weeks after its highly anticipated debut. The Swedish buy-now-pay-later provider fell 7.7 percent to close at $38.31, slipping under the $40 IPO level and erasing much of the early momentum from its September 10 listing.[20]

When one approach says undervalued and another suggests the opposite, the real question for you is which assumptions around growth, margins, and risk feel more realistic.[21]

Simply Wall St -sivustolla oleva Sankey-diagrammi "Revenue & Expenses Breakdown"[22] on tavallaan julmaa katseltavaa, sillä jos minään vuotena "Earnings" on plussalla, se on ohuena juovana verrattuna siihen, kuinka "Expenses" vie lähes kaiken.

Mihinkähän Klarnan toimitusjohtajan virtuaalisesta AI-avatarista kertova pressijulkaisu-viesti [26]on kadonnut? On listattuna pressisivuilla, mutta siitä aukeaa vain 404-virhesivu.

Initially rolling out in the United States and Sweden, the new hotline provides a one-to-one conversational link between customers and Siemiatkowski's AI clone. As well as providing a feedback loop, ‘AI Sebastian’ can also answer questions about Klarna’s vision and mission, and speak about its founding story and journey so far.[24]

According to The Verge, the hotline allows users—both consumers and merchants—to engage with an interactive AI version of Siemiatkowski, trained on his real voice, insights, and experiences, creating a surreal yet accessible touchpoint for the brand.[25]

The AI hotline, however, takes personalization to an unprecedented level, offering users a chance to “speak” directly with a virtual CEO about product features, issues, or suggestions for improvement.[25]

Sebastian Siemiatkowski, CEO and co-founder of Klarna: “For decades, customer feedback has been a dull, tedious exercise with filling out forms, rating experiences on arbitrary scales, and completing surveys no one ever reads. We’re changing that. Our new approach transforms feedback into a natural, real-time conversation that’s both engaging for customers and actionable for our teams. Now, customers can simply speak their minds, and their insights are delivered to the right people internally in real time, for them to fix."[26]

Each conversation generates an instant transcript and concise summary, automatically analyzed by a large language model (LLM), populating an internal live feed and innovation dashboard. Klarna’s product and engineering teams then review these actionable insights immediately, assigning priority tasks. Depending on the issue, consumers’ suggestions raised today could translate into tangible product improvements already the following day.[26]

Oli kyse sitten yrityksen omasta henkilöstöresurssointiin erikoistuneesta tahosta tai ulkoistetusta palvelusta, kokee rekryäjä tyypillisenä velvollisuutenaan muodostaa yrityksessä varsinaisesta töihin palkkaamisesta päättäville sellaisen palkkaamista puoltavan tai vastustavan tuntuman, ettei yritykselle muodostuisi riskiä pieleen menneestä rekrytoinnista. Työntekijähän on yrityksen toiminnan näkökulmasta väline, joka joko edistää tai ylläpitää yrityksen toimintaa, eikä työpaikka ole kuin ostoskeskus, johon voi tulla oleilemaan. Miten rekrytilanteessa käykään niille, joilla on yksikin sellainen ongelma, jonka vaikutuksesta työsuhteeseen ei voi muodostaa selkeää näkemystä, vaikka omaehtoisesti tai muutoin hankittua osaamista olisi soveltuvassa määrin?

Ulkoisten rekryfirmojen itsekehuskelevasta kyvykkyydestä löytää ja tunnistaa ”parhaat osaajat” voi tavallaan vetää suoraan sen johtopäätöksen, ettei heillä ole intressiä käydä miettimään tarkemmin sellaisen ihmisen muokattavuutta, avustettavuutta tai kehitettävyyttä, jolla on esim. univaikeuksia, joka kohtaa usein häirintää tai jolla on jokin muu ongelma. Aiemmin ilmennetyn osaamisen perusteella saattaisi voida vetää johtopäätöksen, että kyse olisi henkilöstä, joka olisi jo sellaisenaan parempi kuin moni nykyisistä työntekijöistä, mutta kun päättelyyn pitäisi ottaa mukaan sen jonkin yhden ongelman vaikuttavuuden arviointi, rekryäjä todennäköisesti alkaa jo ottamaan esiin seuraavan työnhakijaehdokkaan tietoja. Etätyö toki yleistyy eli esim. univaikeuksisuuden merkittävyys saattaisi siten olla hiukan vähäisempää, mutta jos hivenen ongelmallinen tapaus ei ole viimeisiä harkittavia vaihtoehtoja, miksipä rekryäjä kokisi tehtäväkseen muodostaa jonkinlaista hyvinvointisuunnitelmaa?

Joissakin yrityksissä on koettu hyödylliseksi ottaa osaa jonkinlaisiin kiva työpaikka -brändäyksiin, missä työnantaja tarjoaa työntekijöilleen esim. mielenterveyspalveluita käytettäväksi niin paljon kuin niitä haluaa kokevansa tarvittavan käyttää, mutta sellaisessahan on kyse eräästä keinosta varmistella rekrytointivaiheesta jo eteenpäin päässeiden käytettävyyttä, mikä saattaa jossain määrin tulla niidenkin hyödynnettäväksi, jotka ovat tavanomaisten meriittien perusteella tulleet palkatuksi vasta äskettäin. Ei tällainen lisäetu aiheuta työnantajalle kummoisempaa kognitiivista lisäkuormitusta ja lisäksi työsopimuksessa on todennäköisesti maininta siitä, että työntekijän oletetaan olevan työnantajan käytettävissä tietyn tasoisena ja jos ei ole, terapiapalveluista huolimatta, työnantajalla on oikeus olla käyttämättä hänen palveluksiaan kovin pitkään ja palkata joku muu tilalle. Muut työntekijät eivät huonommin pärjäävistä lähde ilmoittelemaan sosiaaliseen mediaan tai lehtien toimituksiin, koska sehän antaisi työpaikasta huonon vaikutelman, mikä taasen tarkoittaisi huonompia suhteita sidosryhmiin ja asiakkaisiin, mikä taasen vaikuttaisi heidän työllistymiseensä jne. Empaattisuudella muiden työntekijöiden vointia kohtaan on aina rajansa, vaikka miten käytäisiin torstaisin pelaamassa sählyä, tiistaisin juostaisiin metsäpoluilla ja perjantaisin kaadettaisiin kuppia.

Jos nyt sitten kuitenkin olisi niin, että työnhakijalla on sitä näyttöä osaamisestaan ja kyvykkyydestään, sekä muokattavuuskin on lupaavanoloista, mutta hänellä on jokin ongelma, johon ehkä saattaisi olla ratkaisuna jonkin saatavilla olevan palvelun käytettäväksi tarjoaminen palkan lisäksi tai hänen asuinolosuhteitaan/laitteistojaan voisi jotenkin parantaa, pitäisikö rekrypuolta hoitavan tahon ehdottaa palkkaajalle riskin ottamista tietyn hakijan kohdalla? Riskin hahmotettavuus olisi se avainongelma, sillä ongelman vaikuttavuudesta ja esiintyvyydestä ei ehkä ota helpolla selkoa, mutta jos tietynpituiselle koeajalle palkkaaminen olisi jo muutenkin jonkinlainen riski, joten mitäpä kuukausipalkkaa kenties paljonkin vähäisemmin maksava avustuskokeilu siihen edes lisää toisi? Olennaistahan olisi saada muodostetuksi suunnitelma, joka pääpiirteissään olisi jotakuinkin sellainen kuin ”nyt kun tehdään näin, saadaan aikaan tällainen tilanne, joka sitten varmistelee, että voimme siinä ja siinä vaiheessa saavuttaa tällaista”. Toki työn tekemistä itseään saattaa voida letkeyttää siten, että työntekijälle pystytään tarjoamaan mahdollisuus ajoittaa parhain suoriutuvuutensa hänen itsensä parhaimmin tietämiin hetkiin, mistä työnantaja sitten ajan kanssa pääsee myöskin selvyyteen, mutta jos potentiaalinen työnantaja ehtii sokaistua kuvittelemistaan riskeistä jo ennen työhön ottamista, niin sittenhän siitä suoriutuvuudesta ei päästä selkoa ottamaankaan.

Kun työnantaja tai hänen rekryävä edustajansa valkkailee sopivia uusia työntekijöitä, hän pyrkii asettelemaan kandidaatteja jonkinlaiseen järjestykseen, mutta ihmisen älyn rajoitteista johtuen, hän ei pysty ottamaan erityisen hyvin huomioon vaikutelmien muuttuvuuteen vaikuttavia seikkoja. Riski voi yhden kandidaatin kohdalla tuntua selkeältä ja toisen kohdalla ei ollenkaan, mutta tämä olisi vain joko hetken tuntemus tai tuntemus, joka ei vähän ajan kuluessakaan saa osakseen sitä koettelevuuksia. Voitaisiin esim. arvioida sitä, saattaisiko joku työntekijäksi haluava joutua kohtaamaan yrityksen ulkopuolelta suuntautuvaa häirintää tai jonkinlaista vaikuttamista, joka vaikuttaa hänen työnsä tulokseen, työntekotapoihin tai työn tekemiseen laatuun, mutta vaikka yhden kohdalla tuntemukset olisivatkin selkeitä, niin mikä takaisi sen, että arvio kohdistuu samanvertaisena johonkin toiseen kandidaattiin?

Häirintä sanana kuulostaa helposti joltain sellaiselta, joka olisi ulkopuolistenkin helposti havaittavissa ja vaikuttaminen taasen kuulostaa sen verran abstraktilta, ettei sen kaikkia erilaisia esiintymismuotoja tulisi helposti edes hoksanneeksi, ellei tietäisi mitä mielestään etsiä. Vaikuttamista tavoilla, joihin sisältyy jonkinlaista pakottamista havaitsemaan tai ajattelemaan jotain tai jotenkin, voi kuitenkin pitää häirintänä, vaikka kohdistuvat teot olisivat maltillisesti tuotettuja ja koettuja.

Olisi älyllisesti epärehellistä ajatella, että riskialttiita ihmisiä häirinnälle olisivat kategorisesti ottaen jotkut tietynlaiset ihmiset. Samantienhän voitaisiin palata aikaan, jolloin älykkyyttä arvioitiin kallon ulkoisen muodon perusteella ja tehtiin siltä pohjalta varmoiksi määriteltyjä luokitteluja ihmisistä. Työnantajat saattavat myös ajatella, että jotkut ihmiset olisivat jotenkin alttiimpia vaikuttamiselle siitä syystä, minkälaiset heidän aivonsa oletetusti ovat tai että heidän persoonansa on muodostunut sellaiseksi, että vaikuttaminen on jotenkin helpompaa. Tällöin vaihtoehtojen joukoista puuttuisivat sen mahdollisuuden hyväksyminen, että vaikutelma enemmästä alttiudesta olisi korjattavissa jollain kenties helpollakin tavalla. Ylimääräisten ajatusten voisi ajatella kuluttavan ajatusresursseja esim. 20 %:n edestä tai jokin neurobiologisesti selitettävissä oleva, kaikkea ajattelun laatua parantava/heikentävä tekijä on säädön tarpeessa ja siihen auttaisi jonkinlainen ”aivojen detox” tjs. kuten aerobisesti tehokas suorite. Lieköhän missään pyydetään ottamaan työhaastatteluun mukaan myös lenkkeilyvermeet?

Jos tarkoituksena on saada uutettua jonkun työntekijän (esim. kuvittaja, ohjelmistoarkkitehti, journalisti tai laborantti) ajatteluun ideaa, joka johtaa esim. tietynlaisiin työn toteutustapoihin, tietynlaisen sisällön mukaan sovittamiseen tai tietynlaisiin virheisiin päätymisiin, voi tällainen olla alun perin suunniteltu periaatteessa missä tahansa. Primääri vaikuttamisen kohde ei välttämättä ole tietty työntekijä, vaan häntä voidaan pyrkiä saamaan toimimaan vaikkapa siten, että yrityksen tuotanto sen asiakkaiden tai muiden näkökulmasta muuttuu jonkin tavoitteen mukaisella tavalla. Tämä muutos saatetaan havaita nopeasti, mutta voi mennä kuukausiakin.

Työnantajan ei ehkä pitäisi olettaa, että jo palkatut työntekijät olisivat jotenkin itsestään selvästi lojaaleja hänelle. Joillekin heistä työssä käyminen yleensä on väline tai keino jonkin saavuttamiseksi eli ”vain osa elämää”, mutta joillekin tehty työ tarjoaa tilanteiden välineellistämisen mahdollisuuksia, jotka voivat toisinaan tai pitkäaikaisesti kohdistua haitallisesti tai ohjaavasti johonkin toiseen työntekijään. Toinen työntekijähän pääsee lähemmäksi sitä työntekijää, johon jo muutenkin voi kohdistua työajan ulkopuolella kaikenlaista vaikuttamista. Jos tavoitteena on työntekijän irtisanoutuminen työstä, voi tätä kehitystä olla edistämässä myös työnantaja tai jonkin osaston johtohahmo kuten vaikkapa silloin, jos tavoitteena on muokata jäljelle jäävien työntekijöiden joukosta enemmän jonkin toiveen mukaisia.

Käyttökelpoiseksi valmisteluksi voi muodostua sekin, että saadaan joku toistuvasti epäilemään itseään tietynlaisen tekemisen yhteydessä kuten luulemaan, että tietynlaiset merkkivirheet esim. sähköpostiviesteissä ja ohjelmointikoodissa olisivat omaa tekoa, vaikka todellisuudessa luvaton etäkäyttäjä on etäkäyttänyt näppäimistöä tai muuttanut kirjoitettua suoraan tietokoneen muistista tai kovalevyn tiedostoista. Tai ehkä jotain laitetta saatetaan toimimaan jotenkin huonosti, mutta jonka saa ainakin näennäisesti toimimaan ”vippaskonsteilla”, vaikka todellisuudessa laitteen toimintakuntoon palautuminen tapahtuu häiritsijöiden toimesta. Kohdeyksilö ehtisi kuitenkin toistojen kautta luulemaan, että tietynlainen metodi auttaa saamaan laitteen toimintakuntoon (esim. asetuksen säätäminen, ohjaimen asennus tai toimintajärjestys) ja kenties viestimään hoksauksestaan verkkoon vaikkapa jonnekin keskustelupalstalle - mikä selittäisi, miksi tietokonepelien käynnistysongelmiin ehdotellaan usein kaikenlaista omituista, joista ei kumma kyllä ole muille käyttäjille mitään hyötyä.

Jos työntekijään vaikuttaminen tapahtuu enimmäkseen muualla kuin varsinaisen työn tekemisen aikoihin,

sisätiloissa, asuintiloissa, muissa tiloissa, poissa ollessa, läsnä ollessa, käydessä jossain, tullessa takaisin, odotellessa menemistä takaisin, aikoessa mennä jonnekin, keskittyessä johonkin, irtautuessa keskittyneisyydestä, aloittaessaan keskittymistä..

ei täten ole kovin paljon merkitystä sillä, tekeekö työntekijä töitään etänä, freenä vai toimistolla ”pomon valvovan silmän alla”. Työntekijän kehittymistä työntekijänä voi mutkistaa se, jos hänen ei anneta rauhassa yhdistellä mielessään aiempaa ja nykyisempää ajattelua, vaan aiemman ajattelusta tehdään jossain määrin ”tuskallista” ja ikävää, jolloin aiemmista muistoista muodostuu pidemmän päälle jonkinlaisia muistojen fragmentteja, joita tohtii ajatella jonain rauhallisena hetkenä, mutta joita välttää silloin kun niissä on samankaltaisuutta siihen, mitä nykyisellään tekee. Voitaisiin sanoa, että aiempiin muistoihin on tartutettu ajatusvirus, meemi, joka odottelee tilaisuutta tartuttaa nykyisempiäkin muistoja, jos vain sopiva ajatussilta rakentuu. Samankaltainen pätee myös tilanteisiin, joissa haluaisi jo laskea joistain muistoista, mietteistä ym. irti, unohtaen ne lopullisesti, mutta mieltä myrkyttävät tahot pyrkivät jo ennalta arvioimaan, minkälaiseksi joku yrittää mieltään muuttaa ja pyrkivät valikoidusti estämään tämän. Täten, työntekijän ensin nostattaessa mielestään esiin ne asiat, mitä haluaa unohtaa ja ne, mitkä uuttavat mieleen ajatuksia niistä, mitä haluaa unohtaa, ovat ne tuolloin alttiina sellaiselle häirinnällä vaikuttamiselle, joka pyrkii tekemään ylimääräiseksi katsotusta ajattelusta sellaista, joka ei unohdukaan, vaan pyrkii tajuntaan mitä erilaisimmissa, epäsopivissa tilanteissa.

Kun päättäjävastuussa oleva henkilö kuten SDP:n Ville Merinen, joka on hankkinut paljon tottumusta ja kokemusta ihmisten mietteiden kuuntelusta ja niihin vastaamisesta, kertoo tärkeäksi olla edistämässä joitain hänelle tärkeiksi luonnehtimiaan asioita jopa EU-parlamenttiin pyrkiväisesti asti, mutta rikkoo monihuomaavaista käytöksen tapaa räikeillä kannanotoilla eduskunnan ilmapiiristä ja häirinnästä useampana eri vuonna, on haastavaa olla ounastelematta, että näille räikeyksille täytyy olla muita syitä kuin "sisäinen tahtotila". Arvioitavaksi voi olla syytä ottaa mm. se mahdollisuus, että ensisijainen tarkoitus juontuukin puolueen sisältä tulleesta ideasta saada aikaan tapahtumienkulkuja, jotka tavallaan pakottavat mediaa käsittelemään jotain asiaa erityisesti ja sillä sitten kenties on tavoitellut seurauksensa ja vaikutuksensa. Toisaalta, joissakin tilanteissa häntä haastatteleva voi kysyä häneltä jotain sellaista, joka saa hänet vastaamaan jotain vähemmän harkittua pyydettäessä, mutta minkä seurauksena hän sitten myöhemmin pääsee jonkinlaiseen ideaan mukaan siitä, mitä hyötynäkökulmia julkisuuteen täten päässeestä voisikaan olla ja mikä ei täten vaikuttaisi olevan hänen itsensä aluille laittamaa.

Tästä päästään sen ounasteluun, että hänellä voinee olla vielä jonkin verran hakusessa, miten hän saa soviteltua kokemuksensa terapeuttina, SDP:ssä vallitsevat tahtotilat, sosiaalisen median toimintansa, yleisön edessä olemisensa, yrittäjänä olemisen ja mm. tekoälyyn liittyvät mietekehitelmät sillä tapaa yhteen toimivaksi, että niitä kaikkia voi kehitellä yhtenä laajana, toisiinsa liittyvänä kokonaisuutena. LinkedIn-profiilissaan hän mainitsee, että hänen ydinkiinnostuksenkohteinaan ovat "mental health, unified therapy science, AI safety and policy".

Tämän kirjoituksen voi ottaa edeltävänä mietintänä sille, voiko häneen luottaa tai toisin kysyen, täytyisikö häntä epäillä. Toisinaan hänen väittämänsä tuntuvat liian vahvoilta suhteessa siihen, millä tarkkuudella ja harkintaa osoittavuudella hän väittämänsä tulee argumentoineeksi. Toisinaan hän, jos ei aina laajaan julkisuuteen suunnatusti, niin vaikkapa LinkedIn-viesteissään, ilmaisee näkemyksiä liian varhaisessa tietämyksen kehittymisen vaiheessa, mikä ei sinänsä välttämättä ole väärin, mutta ne jäävät kuulostamaan kuin kansanedustaja-Villenä sanotuilta. Toisinaan hän tekee uudemman kerran samaan vahvojen väittämiensä ryhmään limittäytyvän argumentointinsa, mistä vaikuttaa puuttuvan väliin jäävien aikojen aikana suoritettu itsereflektio. Ja olisikohan sitten pari muutakin juttua ollut?

Henk. koht. saattaisi kiinnostaa, mihin hän vielä päätyy tekoäly-kokeiluissaan ja -mietteissään. Ehkäpä myös sekin, minkälainen todellinen vaikutus hänellä on nuoriin ja lapsiin, sillä he kun tapaavat olla monille ns. vaikuttajille niitä ihmisryhmiä, joille ei vain viestitä sellaisesta, minkä kerrotaan olevan itselle jotenkin tärkeää tai josta on vain tullut jotain sanottavaa (tai muuten ilmaistavaa) tehneeksi, vaan tarkoitus on saada vaikutettua. Siitä taasen ei olisi pitkä olettamusmatka siihen, että tällainen vaikuttaja voisi olla väline joillekin muille tahoille (SDP?), mutta se ei ole tässä väite henkilöä kohtaan, vaan jotain arvioimisen arvoista. Toisaalta, mitäpä hän joka asiassa olemaan vaikuttaja muiden käyttöön, jos intressejä on omastakin takaa.

Ville Merinen haluaa someen tiukat ikärajat, peruskouluun kännykkäkiellon

Eräiden muiden SDP:n edustajien kanssa sanasen vaihdelleena on tullut heiltä kuulleeksi, että heidän poliittinen toimintansa on ajan myötä muuttunut vähemmän individuaaliseksi ja täten enemmän yhteneväisemmäksi puolueen tavoitteiden kanssa. Täten, kun Ville Merinen on jo useamman kerran ilmaissut olevansa sitä mieltä, sosiaaliseen mediaan pitäisi saada 16 vuoden ikäraja, koulujen kännykkäkieltokin on hänen agendallaan ja some-algoritmeista hän on huolissaan mm. anekdoottisten luonnehdintojen avulla, onko se SDP:n vai "hänen" puhettaan?

Mitkä somet pitäisi kieltää nuorilta? – Siis kaikki. Kaikki nämä normisomet pitäisi rajata pois lapsilta ja nuorilta. Siis totaalisesti? – Totaalisesti. (4.5.2024) demokraatti.fi

Terapeutti-Ville eli SDP:n kansanedustaja, psykoterapeutti ja sairaanhoitaja Ville Merinen pohtii Huomenta Suomessa sosiaalisen median vaikutusta nuorten hyvinvointiin. – Me emme oikeastaan edes tiedä, kuinka paljon se vaikuttaa. Jos joku katsoo vaikka 5–10 tuntia päivässä lyhytvideoita, luulen, että se vaikuttaa todella negatiivisesti. (06.08.2023) mtvuutiset.fi

Hänen mukaansa nuorten mielenterveysasioita voisi edustaa Suomea laajemmalla skaalalla Euroopassakin. "Näen, että nuorten kasvavaan ahdistukseen niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa liittyy vahvasti sosiaalisen median käyttö ja ylipäätään ruutuaika. Nämä ovat asioita, jotka ottaisin asialistani kärkeen Euroopassa." 27.11.2023, seura.fi

Täytyy vaikuttaa mielenterveysongelmien juurisyihin. Siksi haluan olla mukana vaikuttamassa somejättien toimintaan säätämällä niitä koskevia lakeja, totesi Merinen MTV Uutisille. Merisen mukaan algoritmit toimivat haitallisella tavalla ja tähän lainsäätäjien täytyy puuttua. 18.11.2023, mtvuutiset.fi

Eikö se kuulosta toisaalta liiankin helpolta ratkaisulta – koulurauha kännykkäkiellolla? – Siitä on älyttömän hyviä tuloksia, Norjasta viimeksi. Se on vaikuttanut todella paljon nuorten mielialaan, koulumenestykseen ja mielenterveyteen. Siihen tarvitaan monia askelia, mutta tämä on Suomen tasolla sellainen askel, mikä kannattaisi ottaa. Tälläkin hetkellä häiritsevään kännykän käyttöön pystytään puuttumaan, mutta haluat siis järeämpää lainsäädäntöä? – Ehdottomasti. Opettajat laittavat paljon viestiä. Meillä on osa kouluista tehnyt päätöksen (kännykkäkiellosta) rehtorin voimalla, mutta iso osa kouluista ei ole päätöstä tehnyt. Se pitäisi saada kaikkiin kouluihin, peruskouluun. (9.6.2024) is.fi

Kun Ville Merisen kannanotoista haastatteluista lukee ja kuuntelee, sitä tulee pitäytyneeksi olettamuksessa, että tietenkin hänellä kokeneena terapeuttina täytyy haastattelun hetkellä olla ymmärrystä aivoihin/mieleen vaikuttavuudesta, mitä tulee sen suhteen, mitä hän niin kovin painottaa, mutta ilmaisut kuten "ylipäätään ruutuaika" ja "emme oikeastaan edes tiedä, kuinka paljon se vaikuttaa", sekä sanan "juurisyyt" käyttäminen kuin hänellä olisi selkeä ymmärrys siitä, mitä hän sillä tarkoittaa, vaikkei olekaan, ei viesti sellaisesta ollenkaan.

Vuoden 2024 Futucastin jaksossa [1] hän kuvailee TikTokin algoritmiksi (monikossa) luonnehtimansa toimintaperiaatetta ja sen vaikutuksen seuraamuksia tavalla, joka kuulostaa vahvasti mutuilulta, mutta silti sana "todennäköisesti" luikahtaa sinne ääneen ilmaistun mietteen sekaan:

"jos se kattoo TikTokissa vähän liian pitkään semmosta videoo, jonka nimi on vaikka "5 ahdistuksen piilotettu merkkiä", niin tämän videon jälkeen TikTok tarjoaa hänelle todennäköisesti sitä samaa, mutta aina vain pahempana päivä päivältä enemmän"[1]

Oma kokemus TikTokista on ollut vuoden 2026 aikana sellainen, että sen videofiidi on selvästikin katselua pitkään jatkamista varten suunniteltu, mutta esim. videoiden haut ovat johtaneet vain hetkelliseen niiden aiheisten päätymiseen sovelluksen etusivun videofiidiin mukaan ja minkä jälkeen siinä on tavattu palailla takaisin aasialaisuuden esiintuomiseen tavalla, joka on eri kansalaisuuksien yhteenkuuluvuuden tunnetta edistävää eli paljon videoita, joissa on enimmäkseen erikseen kiinalaisia, korealaisia "ynnä muita semmoisia" ja muina videoina mukavahenkistä muunmaalaisten tekemisiä. Toisinaan jotain muuttuu uudelleenkuratointimaisesti siten, että selattuaan esim. 400 videota läpi, niiden joukosta vaikuttaa etäännytetyn pois aiemmin paljon nähtyjä esim. henkilöitä ja tuotu joitain uusia tilalle, mutta mahdollisesti semanttisesti aiemmasta muistuttavuutta ylläpitäen. On vaikea hyväksyä sitä mahdollisuutta omien kokemusten perusteella, että "menee aina vain pahemmaksi", kuten Ville Merinen on todennut.

Toisinaan, mutta itselle toistaiseksi harvoin TikTokin etusivun videoissa on "hauskat kotivideot"-hengistä sisältöä, missä esim. jokin eläin tipahtaa jostain korkealta ja kuolee maahan tjm. iskeytyessään. Videohaulla saa toki monenlaista karseaa esille ja voi käydä niinkin, että Best of -välilehdellä käytössä oleva algoritmi/tekoäly voi harhautua, kuten oletetulla tekoälyllä voi olla tapana, mutta pidempiaikaisena vaikutelmana on ollut, että sovelluksen etusivun sisältö palautuu jonkinlaiseen kuratointimaiseen sisältöön. Onko kuratointimaisuudessa kyse enemmän ihmisten vai konemaisuuden vaikutuksesta, sitä on tietenkin vaikea tietää mutuilemalla. Se, mihin videoiden joukossa näkyvät perustuvat siinä vaiheessa, kun sovellusta ensi kertaa ottaa käyttöön, on jotain, mitä ei ole tohtinut arvuutella, sillä en aivan tiedä, miksi se on jo kuukausia näyttänyt muutaman eri gay-pariskunnan (iältään arviolta 16 - 30 vuotiaita) tekemisiä.

Toisinaan tulee mieleen, josko Ville Merisellä on jonkinlaista haasteita orientoitumisien suhteen, sillä hän on ollut niin paljon mm. nuorten kanssa tekemisissä, että hänen pitäisi kyetä parempaankin ideointiin kuin se, että "näytettäisiin algoritmisesti sisältöä, joka ei menisi aina sinne äärimmäiseen, mikä myös tällä hetkellä tuhoaa meidän poliittista keskustelua". Samaisessa Futucastin jaksossa hän tulee korostaneeksi sitä näkemyksentapaistaan, että TikTok on eräs sellainen, joka aiheuttaa niitä mielenterveysongelmia sen vuoksi, että se saa nuoret voimaan huonosti:

"nyt me puhuttiin TikTok-algoritmeista, tekoäly niin mä aina mietin, et eikä me voitaisi kehittää tästä silleen että nuoret voisi mahdollisimman hyvin.. se ei menisi aina sinne äärimmäiseen mikä myös tällä hetkellä tuhoaa meidän poliittista keskustelua paljon minun mielestä. näihin asioihin kun me vaikutetaan yhessä niin yhtäkkiä meillä on some mikä on monella tapaa paljon kestävämpi. se ei enää aiheutakaan paljon meidän mielenterveysongelmia."[1]

Ikärajoja someen, kuten myös kännykkäkieltoja, on niin monesti koetettu puolustaa väittämin, jotka kuulostavat siltä kuin pyrittäisiin ohittamaan paremmanlaatuinen keskustelu, että sellaisista puhuttaessa tapaa eräinä ensimmäisinä mietteinä ajatella, mikähän osuus "henkisesti valmiimmista" tulisi tuolla jollakin perusteella kokemaan elämäänsä rajoitettavan aivan turhaan. Politiikassa kun on ollut tapana, että päätöksiä täytyy saada juntattua käytännöksi, jotta niiden varaan, osittain, voidaan perustaa jotain muuta, joka ei olisi niin mahdollista tai stabiiliä ilman sitä jotain, mikä täytyy saada juntattua käytännöksi. Eli mitkähän siis ovatkaan Ville Merisen SDP:stä riippumattomia näkemyksiä ja mitkä puolueen toiminnan myötäilemisestä johtuvia ajattelun ilmaisuja?

"jos mä pääsen ni ensimmäisiä juttuja että someikäraja. se on tällä hetkellä hiukan epäselvä, mutta yleisesti voidaan ajatella, että someikäraja on 13 et on onko se ok et onko se oikeanlaista tavaraa kolmetoistavuotiaalle vai ei. mä laittaisin tohon et 16 on mun mielestä, että se on vähän turvallisempi, mutta siinäkin vaiheessa aivot on vielä ihan kehittymispisteessä"[1]

Sinänsä, jos huomio siirrettäisiin erään Muskin viestintäpalveluun, niin sehän sitten toimii jo itsellekin kerrassaan väärällä tavalla eli vaikka siinä on tehnyt erillisiä käyttäjälistojaan, joista eräässä on mietiskelevämpiä ja vähemmän päivän politiikasta yms. viestiviä käyttäjiä, niin sen selailu ei meinaa vaikuttaa sen palvelun etusivun viesteihin sitten mitenkään. Viestihakujakin voi tehdä monenlaisista aiheista, mutta eipä sekään meinaa vaikuttaa mitenkään. Mainoksetkin ovat ihan silkkaa kryptoa, uhkapelejä ja erilaisia AI-työkaluja. Ainoa suomenkielinen mainos on ollut Kuntokeskus Liikun, vaikka palvelun etusivulle tyrkkiytyy lähes pelkästään suomalaisia "oikeistopoliitikkoja" ja erästä Sarasvuota (jos vähän kärjistetään), jotka paljon viestimisillään antavat ymmärtää, että kyllähän siellä mainostajille kohteita olisi. Muskin satelliitteja käyttävää palvelua siellä mainostetaan itselle usein, vaikka monesti kokeillut klikata "ei tätä tällaista mainontaa enempää".

Politiikan puskaradiossa epäiltiin Ville Merisen hankkivan itselleen näkyvyyttä epäkohtien esille nostatuksella

Iltalehden podcastissa, Politiikan puskaradio (jakso 213), tultiin "SDP-lähteeseen" viitaten väitetyksi, että hän on kuin "ulkopuolinen tarkkailija", joka "ei osallistu puolueen ohjelmatöihin", mutta nostelee esille joitain epäkohtia. Tässä podcastissa epäiltiin myös sitä, kertoen lähteeksi sotevaliokunta, josko Ville Merinen tekee tarkoituksella niin, että hän nostelee epäkohtia esille "ja siirtyy sitten katsomoon".

"siellä on sotevaliokunnassa herännyt epäilys, että tekeeks Ville Merinen tän niiku tarkotuksella, et hän nostaa näitä epäkohtia tarkotuksella esiin ja sit siirtyy tota katsomoon popcornien kanssa ja tekee sitä niiku saadakseen itselleen näkyvyyttä. et niiku tässäkin kohussa mä mietin et tekiks se et ei hän osaa sitä niiku käsitellä et oks tää nyt et hän haluuko hän et sen huomion pitäisikin tulla häneen. ne siellä sotevaliokunnassa epäilee et onks nää uupumiset ja nää oks nää vaan tietynlaisia performansseja."

"yks SDP-lähde sano mulle, että Merinen on et kukaan ei niiku tunne häntä et hän ei käy puolueen tapahtumissa, hän ei osallistu puolueen ohjelmatöihin, hän ei käy toritapaamisissa, hän ei tapaa edes omia äänestäjiään kasvotusten. et se on some, some some. yks SDP-lähde luonnehti hän tällaiseksi ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. hän on niiku SDP:n edustakuntaryhmän täysvaltainen jäsen kansanedustajana, mutta hän on niiku siellä ryhmän sisällä ulkopuolinen tarkkailija, tällainen niiku epäkohtien esiinnostattelija." (16.1.2026) Politiikan puskaradio, jakso 213

Jokuhan voisi samanlinjaisesti ounastellen päätyä pitämään mahdollisena, että tämä Terapeutti-Villenä tunnettu perusti (yhdessä kollegoidensa kanssa) Mental Health Club -nimisen, maksullisen verkkokurssin (vuoden mittainen) sen hälyn avustamana, minkä hän avustaja-häirintä -puheillaan sai aikaan. Aiheeseen liittyvässä Ilta-Sanomien haastattelussa hän mainitsee "haluavansa pitää vaihtoehdot avoinna sen varalta, jos hän ei hakisikaan enää jatkokautta eduskunnassa". Tuolloin kertomansa mukaan "hän ei ole kuitenkaan vielä päättänyt mitään eikä kurssin vetäminen estä jatkokauden hakemista". (2.1.2026) is.fi

Ville Merisestä aiemmin selvityksen tehdessään, hänen eduskuntapuheidensa perusteella (vuoden 2025 loppuun asti rajautuen), ei juolahtanut mieleenkään, etteikö hän olisi SDP:n linjauksiin puhumisiaan sovitteleva, mutta kieltämättä hän kaarsi vaivaannuttavan monesti terapia-sanan käytön suuntaan.

Henkilönä Ville Merisestä ei ole tullut ottaneeksi selvää vuotta 2020 aikaisemmalta ajalta. Mielenterveysasioista hän on aloitellut keskustelua useammankinlaisena striimauksena. Vuonna 2020 hän ryhtyi keskustelemaan sellaisista Twitch-kanavallaan, missä hänen tarkoituksenaan on ilmeisesti ollut "madaltaa kynnystä hakeutua mielenterveyspalveluiden äärelle". Nykyisellään Twitchistä löytyy vähäinen rypäs ei kovin paljon katsojia saaneita wHeltin videoita, joita on enemmän ja runsaammin katsojia saaneita (muutamasta sadasta kymmenisen tuhannen paikkeille) wHeltin YouTube-kanavalla. Hän on pitänyt mielenterveysaiheista myös minicast-tyyppistä podcastia (kuutisenkymmentä noin kymmenen minuuttisia lähetyksiä). Speakers Forumin kautta hänet voi tilata puhujaksi ja missä huomionarvoisena voi pitää sitä, että esittelytekstissä siellä on mietinnän esiin houkuttelu siitä, "miten sosiaalista mediaa pitäisi muuttaa", jottei se kenties vaikuttaisi "nuorten mielenterveyskriisiin".

"Merinen keskustelee katsojiensa kanssa mielenterveysasioista. Päätarkoituksena on kannustaa ihmisiä hakeutumaan mielenterveyspalveluiden äärelle sekä antaa vinkkejä mielenterveyden ylläpitämiseen." (7.7.2020) yle.fi

"Ville on ottanut käyttöön lempinimen ”WILLFEEL” korostaakseen sitoutumistaan ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen." (24.4.2024) suomalaisetvaalit.fi

"Vielä vuosi sitten Willfeel oli yhtä kuin terapeuttiville. Mutta nyt meitä samalla kanavalla mielenterveydestä striimaavia on jo useampia, kuten esimerkiksi psykogit Samuli ja Mari sekä terapeutti Kati. Willfeel tunnetaan jatkossa w/ Heltti -nimellä verkossa ja sosiaalisen median kanavissa." (10.10.2022) heltti.fi

– Haluan palata juurilleni. Aloitin sosiaalisen median puhumalla mielenterveydestä livestriimeissä, joissa vastasin ihmisten kysymyksiin. Olen kaipaillut sitä. Uuden sarjan tekeminen on todella innostavaa. Vuosien saatossa on tullut paljon uutta tietoa ja koen, että nyt on hyvä aika palata juurilleni. (18.4.2025) sttinfo.fi

"Ville on sosiaalisen median vaikuttajana epätyypillisesti alkanut puhumaan myös somen haitoista. Miten some vaikuttaa mielenterveyteen? Miten iso rooli somella on nuorten mielenterveyskriisiin? Miten sosiaalista mediaa tulisi muuttaa, jotta siitä tulisi kestävämpää?" speakersforum.fi

Nuo ovat niitä, joista saa juuri sellaista vaikutelmaa, joiden perusteella SDP:kin on varmastikin halunnut hänet mukaan toimintaansa ("poliittinen ura alkoi vuoden 2023 eduskuntavaaleissa"). Toisaalta, suoraan Wikipediasta kopioiden: "Merinen sijoittuu vaalikonevastausten perusteella poliittiseen keskustaan. Ylen vaalikoneessa Merinen sijoittuu arvoasteikolla liberaalille puolelle. Helsingin Sanomien vaalikoneen käyttämällä GAL–TAN-jakaumalla Merisen näkemykset ovat kallellaan liberaalivihreyteen (GAL). HS:n vaalikoneen perusteella Merinen sijoittuu eduskuntaryhmänsä oikeistosiipeen kaudella 2023–2027."

Hänen TikTok-videoitaan ei henk.koht. ottaen ole voinut muutamasta kokeiluista huolimatta kestää katsoa suunnilleen yhtäkään (ensimmäiset ilmeisesti vuodelta 2021), mutta jotkut nuoremmat ja muutkin ovat pitäneet.

Jos nyt sitten palataan arvioimaan sitä eduskunta-avustajien väitettyä häirintää yms. mukaansa aiheina temmannutta, niin siinähän kävi sitten niin, että eduskunta-avustajiin väitetysti kohdistuvan häirinnän selvittelyt tavallaan puhdistivat eduskuntaan hetkellisesti kohdistuvia epäilyjä häirinnän esiintyvyydestä, mutta toisaalta jollekin yleisön osalla lienee jäänyt täydentävää tuntumaa siitä, että Ville Merinen on "hyvä ihminen, vaikka esilletuonti ei olisikaan briljanttia". Siinä vaiheessa, kun hänen edustamaansa puolueeseen kohdistuva, ulkopuolisen toimijan tekemä selvitys valmistui ja siitä oltiin pidetty tiedostustilaisuus, hän "sanoi katsoneensa tiedotustilaisuuden ja viittasi siinä kerrottuun: on julkisuudessa kerrotut häirintätapaukset, ja lisäksi jotain, mistä ei ole kerrottu" ja että ei "osaa itse arvioida jäljellä olevia tapauksia", mutta hänellä on "kuitenkin sanojensa mukaan kokonaisuudesta sama kuva kuin tilaisuudessa kerrottiin". (19.3.2026) iltalehti.fi

Eräissä muissakin puolueissa tehtiin omia selvityksiään ja todettiin, ettei ole mitään uutisoitavaa asiaan liittyen. Täten saavutettiin lähinnä sen todentaminen, että erityyppiset häirinnäksi pyöristettävissä olevat tapahtumat, joista oli saatu aikaan uutisointia, jäivät niiksi, joissa ei olisi ollut riittävää syytä korostaa häirinnän esiintyvyyden merkitystä siihen tapaan kuin Ville Merinen sen teki. Hän on erikseen aiemmin kertonut, että hänelle on uskouduttu kertomalla hänelle häirinnästä ja että hän suojelee heidän identiteettiään ja että juuri ne ovat niitä, joiden vuoksi hän alunperin kävi ilmaisemaan paheksuntaansa eduskunnassa tapahtuvaa kohtaan. Hän ei ollut kovin hanakasti antamassa lisäinformaatiota tai tekemässä edes lisämainintoja:

Kansanedustaja Ville Merinen (sd) ei halunnut juuri kommentoida eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon (ps) kanssa käymäänsä keskustelua. – Käytiin hyvä keskustelu, mutta me sovittiin, että se keskustelun sisältö jää tuonne, koska se oli aika avoin asiakeskustelu. Toivotaan, että siitä seuraa hyviä asioita, Merinen tyytyi kommentoimaan. Meriseltä kysyttiin ryhtyykö, eduskunta toimenpiteisiin. – Eduskunta on mun mielestäni tuon [keskustelun] perusteella tosi hyvin reagoinut. On käyty yhteydenpitoa ja selvitetty asioita, Merinen sanoi. – Se isompi, että miten tuo selvittely jatkuu, on vähän vielä vaiheessa. Merinen ei halunnut myöskään kertoa, mitä asioita hän toi itse esille keskustelussa. Merisen kanssa Halla-ahoa oli tapaamassa SDP:n eduskuntaryhmän työsuojeluvaltuutettu Seija-Sofia Käärmelahti. Hän on mukana selvittämässä SDP:n eduskuntaryhmässä tapahtuneita häirintätapauksia. (20.1.2026) iltalehti.fi

"Kansanedustaja Ville Merinen (sd) on julkaissut sosiaalisessa mediassa, muun muassa Instagramissa tuoreeltaan ajatuksiaan eduskunnan häirintäjupakasta. Päivitykset ovat osin salaperäisiä, mutta niiden perusteella vaikuttaa siltä, että Merinen kritisoi sellaisia poliittisia näkemyksiä, joissa pyrittiin kiistämään ilmiötä." (15.1.2026) iltalehti.fi

Tammikuussa uutisoitiin, että "viidestä uutisoidusta häirintäkohuun liittyvästä tapauksesta neljään kytkeytyy istuva SDP:n kansanedustaja. Kahteen tapaukseen liittyy pirkanmaalais­kansanedustaja Marko Asell, yhteen keskisuomalainen kansanedustaja Jani Kokko ja yhteen vaasalaiskansanedustaja, eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Kim Berg." (22.1.2026) is.fi

Nuo kolme henkilöä ovat jääneet useiden uutisointien vuoksi monien mieleen erityisesti avustajahäirintä-teemaisuuteen liittyvänä ja mikä laajentui hiukan myös työolosuhteista kommentoimiseksi. SDP:n Tuppuraisen mukaan, samaisena päivänä, hän arvioi "tapauksia olevan paljon", "osa niistä hyvin vakavia" ja "kyse on laajemmasta ilmiöstä", mutta muistaako kukaan kaiken aiheesta uutisoinnin jälkeen kenenkään muun nimetyksi tulleen olleen häirinnästä syytetty?

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut (YKA) kertoo tunnistavansa eduskunnan työilmapiiriongelmien ilmiön. Akavalainen ammattiliitto kertoo asiasta tiedotteessaan. – Häirintä ja epäasiallinen käytös ovat valitettavasti edelleen aito ongelma työelämässä, eikä eduskunta ole tässä mikään poikkeus. Kaikenlainen häirintä ja epäasiallinen kohtelu pitää ottaa työpaikoilla, myös eduskunnassa, vakavasti. Sitä ei saa koskaan vähätellä, YKA:n toiminnanjohtaja Simo Pöyhönen sanoo tiedotteessa. Pöyhösen mukaan YKA:n jäsenistä "lukuisia" on töissä eduskunnassa, myös eduskunta-avustajina. (14.1.2026) is.fi

"Tuppuraisen käsityksen mukaan häirintäongelma ei rajoitu vain Sdp:n eduskuntaryhmään, vaan kyse on laajemmasta ilmiöstä. Merisen kanssa käymänsä keskustelun jälkeen Tuppurainen arvioi tapauksia olevan paljon ja osan niistä olevan hyvin vakavia. – Pidän hyvin järkyttävänä, että tällaista on. Näihin on oltava nollatoleranssi. Yksikin tapaus on liikaa, Tuppurainen sanoi." (14.1.2026) is.fi

Ilta-Sanomat kertoi kolmen nimetyn henkilön tekemisistä sekä tiivistetysti:

Kansanedustaja Marko Asellin kerrotaan kosketelleen epäasiallisesti puolueensa naispuolista eduskunta-avustajaa viime marraskuussa eduskunnan pikkujoulujen jatkoilla karaokebaari Ihkun tanssilattialla. IS uutisoi lähteidensä perusteella kansanedustaja Kim Bergin kyselleen Sdp:n puolueen kesäkokouksen jatkoilla vuonna 2023 useilta naispuolisilta eduskuntaryhmän työntekijöiltä, olivatko nämä kokeneet häirintää ja jos eivät, haluaisivatko he tulla häirityksi. Berg on myös Sdp:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja. Lisäksi IS:n tietojen mukaan kansanedustaja Jani Kokon puheita eräästä eduskuntaryhmän avustajasta samaisessa kesäkokouksessa on pidetty loukkaavina. (29.1.2026) is.fi

että hiukan laajemmin:

"Loppukesästä 2023 Sdp:n eduskuntaryhmä piti kesäkokousta Vantaalla. Silminnäkijät kertovat IS:lle kokouksen illanvieton tapahtumista. Tuolloin Sdp:n mieskansanedustaja julisti suureen ääneen kahteen eri otteeseen erään eduskuntaryhmässä työskentelevän avustajan kuuluvan seksuaalivähemmistöön. Henkilön kuuluminen seksuaalivähemmistöön ei tuossa vaiheessa ollut laajasti tiedossa. Mieskansanedustaja ilmaisi asiansa niin illanviettopaikassa kuin bussimatkalla juhlapaikalta kokousväen hotellille. Illanvietossa, bussimatkalla sekä hotellilla järjestetyillä jatkoilla paikalla oli ainakin kansanedustajia, eduskuntaryhmän työntekijöitä sekä tiedotusvälineiden edustajia."

"Samana iltana juhlien jatkoilla hotellissa eräs toinen Sdp:n mieskansanedustaja oli tiedustellut räävittömin sanoin, haluaisiko edellä mainittu seksuaalivähemmistöön kuuluva naisavustaja seksiä kenties myös miehen kanssa. Tämäkin tapaus on vahvistettu IS:lle useasta, paikalla olleesta lähteestä. Samana iltana juhlien jatkoilla Sdp:n eräs kolmas mieskansanedustaja kyseli useilta nuorilta naispuolisilta eduskuntaryhmän työntekijöiltä, olivatko nämä kokeneet häirintää, ja jos eivät, haluaisivatko he tulla hänen itsensä häiritsemäksi."

"Tuorein tapaus on viime vuoden lopulta eduskunnan pikkujoulujen jatkoilta. Silminnäkijät kertovat Sdp:n kansanedustajan kosketelleen oman puolueensa avustajaa epäasiallisesti karaokebaari Ihkun tanssilattialla. Silminnäkijöiden mukaan epäasialliseen kosketteluun puuttui toinen Sdp:n eduskuntaryhmän avustajana työskennellyt henkilö. IS:n tietojen mukaan avustajakaksikko poistui tilanteessa lyhyen, epäasialliseen kosketteluun syyllistyneen kansanedustajan kanssa käydyn sananvaihdon jälkeen. Epäasiallista koskettelua on tapahtunut myös aiemmin. Joulukuussa 2019 silloinen Sdp:n eduskunta-avustaja joutui puolueessa tuolloin merkittävää valtaa käyttäneen puoluevirkailijan asiattoman koskettelun kohteeksi. IS:lle kerrotaan puoluevirkailijan imarrelleen ja lähennelleen avustajaa illanvietossa. Puoluevirkailijan kerrotaan hivuttautuneen pikku hiljaa keskustelun aikana lähemmäs avustajaa ja lopulta alkaneen kosketella tätä reidestä. Avustaja poistui tilanteesta, eikä ilmoittanut asiasta esihenkilölleen. Avustaja arveli, ettei hänen kertomaansa uskottaisi tai sitä ainakin vähäteltäisiin." (14.1.2026) is.fi

Tyypillistä tällaiselle häirintäuutisoinnille on tietysti se, että kukaan ei missään vaiheessa tuli ounastelleeksi, josko jotakuta on yllytetty tai valmisteltu toimimaan jollain tavalla, joka mahdollistaa myöhemmän sen raportoimisen, että häirityksi on tultu. Ikään kuin ihmismieleen ei voitaisi vaikuttaa sen ulkopuolelta. Aiheesta uutisoinnilla on tietenkin ollut myös se seuraus, että jos joku "ihan tavallinen kansalainen" on tullut vihjatuksi olevan jonkin sortin naishäirikkö tjs., näillä uutisoinneilla saadaan uutettua muiden ihmisten mieliin lisää vääriä käsityksiä ihan vain aiheuttamalla muiden ihmisten mielissä sitä, että jonkun henkilön käytös tulee ajatelluksi samoihin aikoihin paheksuntaan orientoivan uutisoinnille altistumisen aikoihin.

Jokuhan voisi ounastella, että se määrä uutisointia, joka mm. monille tuntemattomasta Marko Asellista on aiheeseen liittyen tehty, voisi olla ollut se erityinen tarkoitus, mikä olikin tarkoitus saavuttaa, kun asia impulsoitiin aluille. Muutama poiminto:

• "Nyt puhuu Marko Asell" (Ilta-Sanomat)
• "Marko Asellista paljastui vaiettu puoli – lähteet: Nokian yöelämässä kuoriutunut esiin toisenlainen mies" (Ilta-Sanomat, maksumuuri, ei luettu)
• "Kansanedustaja Marko Asell pyytää anteeksi" (Ilta-Sanomat)
• "Sdp:n häirintäselvitys valmistui – näin kohuun kytketty kansan­edustaja kommentoi" (Ilta-Sanomat)
• "Kim Bergin mieli muuttui: pyytää nyt anteeksi" (Ilta-Sanomat)
• "Häirintä­kohuun kytkeytynyt Jani Kokko astui esiin – näin hän kommentoi" (Ilta-Sanomat)
• "Nyt puhuu Marko Asell" (Iltalehti)

Toki sekin pitänee mainita, että aluilleen laittamisiin liittyen häneltähän vain tultiin kysymään, että "oletko tosiaan sitä mieltä, että.." (Ylen moniosaisen Vallan Algoritmit -dokumentaarin jaksossa) ja mitä hän sittemmin pääsi useampaan kertaan selittelemään, "ei kai sitä nyt siinä tilanteessa saanut sanottua sen kummempaa kuin että.." Ottaen huomioon, kuinka hänen vaikuttamispyrkimyksiensä ja muuten vain tavoitetuksi tulevat ovat suuressa määrin ns. nuoria ihmisiä, joista monet eivät uutisoidun perusteella politiikasta ja poliitikoista paljoakaan tiedä, voi heille jäädä "häirintäuutisoinnoista" pitkäaikaismuistiinsa erilaisia asioita kuin heille, jotka kokevat seuraavansa politiikkaa usein tai päivittäin.

Nuorilla voisi olla mielessään päällimmäisenä vaikkapa uutisoinnit siitä, kuinka kesätyöntekijöitä on tuolla jossain kohdeltu jollain tavoin huonosti ja mitä on täsmennetty luonnehtivin anekdootein, jolloin jonkun heille tutunoloisen kertoessa ärhentelevään tyyliin (muistettavan retoriikan ja irtolauselmien kera), kuinka eduskunnassa ja eduskunnassa työskentelevien vapaa-ajan toiminnassa on tapahtunut jotain vääryyksiä, nuoret saattavat ajautua ymppäämään sen kaiken mielessään yhteenkuuluvan tuntuiseksi, vaikkei sellaisella ehkä olisi riittämiin perustetta. Ville Merinen olisi aivan hyvin voinut pseudonymisoida ja hiukan muokata niitä hänelle väittämänsä mukaan kerrottuja tapahtumia, jotta muutkin saisivat tietää edes jotain enemmän siitä, mihin hänen väittämänsä mm. eduskunnasta työympäristönä perustuu, mutta hän teki valinnan laitella Instagramiin "mysteerisiä viestejä". Ville Merinen on koulutukseltaan terapeutti, joten hänellä pitäisi olla tottumusta asettua sellaiseen kuuntelemisen, ajattelun ja toiminnan tilaan, missä hänen näkemyksensä ovat "all things considered"-tyyppisiä, mutta tämä ei ole vaikuttanut tapahtuvan edes tapahtumienkulkujen jälkihoitona, mikä tuntuu vaivaannuttavan taktiselta.

Tekoälyaiheista ja datakeskuksista kiinnostumisensa

Vuonna 2023 alkaneen vaalikauden alusta vuoden 2024 loppuun rajautuneet huomioinnit mm. Ville Merisen eduskuntapuheista eivät aiheuttaneet sitä, että hänen puheistaan olisi mainitsemisen arvoisesti käynyt ilmi hänen mielipiteensä tekoälystä. Google-hakujen perusteella hän ei ole aiheesta otsikkotasoon asti nousevalla tavalla uutisointia aiheuttanut ainakaan esim. Ylen, Ilta-Sanomien tai Iltalehden sivuilla. Aamulehdestä löytyy yksi mielipidekirjoitus vuoden 2025 alusta otsikolla "Ihminen tarvitsee ihmistä mielenterveyshoidossa – Tekoäly ei voi korvata ihmistä" (26.1.2025) ja missä hän ilmeisesti (maksumuuri) kertoo jotain lisääkin liittyen siihen, kuinka "tekoälyn leviäminen terveyspalveluiden asiakaskontakteihin on huolestuttavaa kehitystä":

Tämä on kiinnostavaa sen vuoksi, että hänen otettuaan LinkedIn-viesteissään vasta viime kuukausina (kirjoitushetkenä toukokuu 2026) viesteihinsä mukaan konesaleja, datakeskuksia, AI-laskentaa, tekoälymalleja ja näkemystä tekoälymallien kyvykkyydestä, käy kiinnostamaan onko hänen tietopohjansa, kuten tavataan sanoa, ohutta. Toisaalta, oppimisen kannalta sehän on kovin soveltuvaa, jos hänellä on jo entuudestaan useita sovellutuskohteita muodostumassa olevalle tietämykselleen, sillä se tekee oppimisen motivoivammaksi ja helpommaksi. Hänellähän sellaista ovat mm. poliittiseen päätöksentekoon ja yritystoiminnan kautta juontuviin kiinnostuksen kohteisiin liittyvät. Ehkäpä näistä hänelle, yrityskumppanilleen ym. jotain kehkeytyy. Muutamia irtopoimintoja hänen LinkedIn-viesteistään:

"Useita erilaisia mielenterveyteen liittyviä appeja, nettisivuja, oppimissysteemejä jne. Osa ihan helppoa 1shot meininkiä ja osa vaatinut kuukausien verran duunia."

"Jos pystyt kuvailemaan ajatuksesi puheella tai tekstillä, sen pystyy toteuttamaan."

"Jos pyydät Codex 5.3:a tekemään kopion Duolingosta, mutta omalta alaltasi, se tekee sen."

"Yhdysvalloissa testataan jo lääkäriagentteja."

"Tämä ei koske vain analyytikoita ja koodareita. Kun taskussasi olevalla puhelimella voi ohjata kokonaisia agenttijärjestelmiä, muutos koskee lähes kaikkia."

"Can we teach an LLM to actually care? Thoughts from a psychotherapist pondering AI."

"I have spent a lot of time lately thinking about the missing piece in Large Language Models. We have mastered logic and syntax, but we are still interacting with cold statistical machines."

"How do we move from emulation to actual emotional resonance?"

"Konesalit eivät ole enää erillisiä siiloja, vaan osa energiaverkkoa ja säädellyn datan hallintaa. Etsin verkostooni tekijöitä näiden teemojen risteyskohdasta: Datakeskusten lämpöintegraatiot ja verkon tasapainotus, AI-laskennan vaatima infra, Terveysdatan turvallinen käsittely ja EHDS"

"Tekoälyn perusluonne nojaa todennäköisyyksiin ja on toisinaan ailahteleva. Tällaista teknologiaa on vaikea viedä turvallisista digitaalisista kokeiluista todelliseen maailmaan. Arvaamattomasti toimivaa algoritmia ei voi kytkeä ohjaamaan kansallista sähköverkkoa, raskasta teollisuutta tai leikkaussalien aikatauluja ilman poikkeuksellisen vahvaa rakenteellista suojausta."

Ihan noin niikun akateemisesta mielenkiinnosta tjs. on tullut kummasteltua sitä, miksi eduskunnan vuoden 2026 ensimmäisissä täysistuntopuheissa pääministeri Petteri Orpo ei saanut luonnehdituksi työtöntä ihmistä sellaiseksi, jolla olisi erilaisia kykenevyyksiä sovellettavissa sillä tavoin, että voisi esim. perustaa yritystoimintaa niiden varaan tai täydentää niitä jotenkin sopivasti ja sitten käydä tekemään sitä yritystoimintaa tai ehkäpä se työtön ensin harrastaisi ja kokeilisi jotain omatoimisesti, jotta hän sitten olisi valmiimpi sellaiseen yritystoimintaan, jossa olisi kelpo erottuvuutta muihin yrittäjiin tai ehkäpä valmistautumiset yrittäjyyteen ovat hänellä jo hyvinkin pitkällä, mutta byrokratia ja ongelmoittavat säädökset ovat vaikeuttajana. Tai ehkäpä hän ei sittenkään ryhdy harrastamaan yritystoimintaa, vaan menee niiden valmisteluidensa avustamana jollekin toiselle taholle töihin.

Työtön ilmentyi hänen puheissaan mahdollisuusrajoitteisena, joka voisi valita a) työllistyminen jonkun toisen palvelukseen tai b) opiskelemaan ryhtymisen. Toki eduskuntapuheissa on aikarajansa ja muutenkin täytynee olla jämäkkä argumentoimisissaan, mutta silti se, mitä tulee karsineeksi viestinnästään pois, jotta saa siihen jotain muuta mahtumaan, kertonee henkilöstä jotain oleellista.

Hän siis puhui esim. työllisten määrästä, pk-yrityksien kasvuedellytyksistä, investoinneista, talouden kasvusta, yrityksien mahdollisuuksista kasvattaa yritystään, työvoiman saatavuudesta, rahoituksen saamisesta yritystoiminnan kehittämiseen, kannattavuudesta opiskella voidakseen pärjätä todennäköisemmin, kannattavuudesta lähteä töihin "aamulla" rahaa elämiseen saadakseen yms.

Siinä vain on jotain "henkistä laiskuutta", kun on kyse poliitikosta, jos ei ole ajatuksissaan sillä tavoin miettimisen kautta orientoitunut, että tulisi luontevasti ottaneeksi viestintäänsä mukaan edes kohtalaisesti sen tunnistamisen, että ihmisillä voi olla jo meneillään jonkinlaista, josta voisi kehkeytyä jotain, mistä ansaita elantonsa.

Samaan syssyyn voisi mainita uutisoinnista, jonkalaisen olisi suonut loppuvan jo ajat sitten, mutta olisiko niissä lakien säätämisien hetkissä sitten niin vahvasti sellaista ideologiaa vaikuttamassa, että näillä tavoin voi käydä:

Valmistui taannoin tietotekniikan insinööriksi. Tehnyt opiskelujen ohella pelikehitystä, joka valmistumisen jälkeen tulkittiin ansiotyöksi. Pelin kehittäminen ei tuonut tuloja ja todellisuudessa hän oli työtön. Häneltä evättiin oikeus työttömyysturvaan, koska hänet katsottiin yrittäjäksi.

Kela lopetti työttömyys­korvauksen, koska hänen tekemänsä musiikin jakaminen katsottiin kevytyrittäjänä toimimiseksi. Musiikkia hän on tehnyt harrastuksenaan ja jakanut sitä netin eri palveluissa. Tuloja olisi periaatteessa saatavissa, mutta se olisi vain kymmeniä senttejä kuukaudessa. Hänet tiputettiin "viimeiselle tukimuodolle, eli toimeentulotuelle". Tästäkin saatetaan leikata musiikin jakamisen takia, minkä osalta Kela jo pyysikin perustelemaan, miksi häneltä "ei saisi leikata 50 prosenttia toimeentulotuesta".

Opiskelee toimeentulotuella bioanalyytikoksi, minkä kokee mielenkiintoiseksi, on kertomansa mukaan alalla hyvä, opinnot sujuneet erinomaisesti ja työllistymisnäkymät ovat hyvät. On jo käyttänyt kaikki Kelan myöntämät opintotukikuukaudet ja valtion takaamat opintolainat aikanaan kemian opintoihin yliopistolla, mistä hän ei valmistunut masennuksen ja sairastumisen vuoksi.

Poliitikkojen puheissa sanaa "toimeentulotuki" käytettäessä monille on kovin mahdotonta täydentää sitä lisäyksellä "tarkoitettu viimeisijaiseksi etuudeksi" eli vaikka he tekevätkin siten jonkinlaisesta velvollisuuseettisestä syystä (kaverit pakottaa), eivät he toimeentulotuella olevia halveeraavuudestaan huolimatta käy pehmentelemään puheitaan, vaan saattavatpa vielä jotain lorvimisesta ja vetelehtimisestäkin siihen mukaan töräyttää (mahdollisesti samaa puoluetta edustavia kuin Petteri Orpokin). Malliesimerkkiä herralta Sinuhe Wallinheimo (Kokoomuksesta hänkin) tammikuulta 2026: "Perustuloa on tosin jo kokeiltu Suomessa. Tutkitusti stressi väheni, kun vastikkeetonta, muiden ahkerien suomalaisten maksamaa verorahaa oli enemmän käytössä. Työllisyys ei sekään kyllä kokeilulla parantunut." Eli ettäkö muut ovat ahkeria, perustuloa käyttävät eivät? Niin niin, ei sanottu suoraan siten, mutta sanavalintaa tehdessä on tullut hyväksyneeksi sen miltä sanottu tuntuu ja kuulostaa.

Monien poliitikkojen ihmiskäsitys saattaisi laajentua, jos he tottuisivat jonkin helpon ja selittävän analogian käyttöön kuten "hän saa mielensä käyntiin hiukan muita hitaammin, mutta suoritusteho ja monenlaisten tilanteen hallinta on muuten kelpoisa ellei jopa erinomainen". Tällainen henkilö saattaisi sopivissa olosuhteissa olla aivan toisella lailla kykenenä kuin minkä vaikutelman hänestä voisi saada toisessa tilanteessa, eikä sinä olisi kyse valinnasta olla viitsimättä parempaan.

osaaminen heikentyy

Monen oppilaan käsiala on niin sotkuista, että tekstistä ei saa edes selvää. Opetusneuvoksen mukaan opetussuunnitelman perusteissa vaatimukset kirjoitustaidosta ovat ennallaan. Äidinkielen tunnilla kirjoitetut tarinat ovat usein lyhyitä, eikä ympäristön kuvailuun tai henkilöhahmojen rakentamiseen jakseta keskittyä. Käsin kirjoittamista pidetään hitaana ja vaikeana. Käsiala on osa omaa persoonaa. Kehumme mieluusti kaunista käsialaa ja nauramme epäselville harakanvarpaille. Käsialassa on ilmaisuvoimaa, josta erkaantuminen harmittaa kirjailija Niina Hakalahtea. Sanataidetyöläisenä hän on huomannut, että suhde tekstiin muuttuu käsin kirjoittamisen myötä. Yksittäiset asiat muistuvat yllättäen mieleen, ja paperin kulmaan tehdyt muutokset, koukerot ja pikku piirustukset ovat osa prosessia. - Koukeroiden näkeminen on tärkeää. Tekstiin syntyy hyviä vahinkoja ja hedelmällisiä sattumuksia, Hakalahti kuvaa. (18.5.2024, yle.fi https://yle.fi/a/74-20088438)

Ruotsin koululaisilla on erittäin suuria ongelmia lukemisen kanssa. Edholmin mielestä lukeminen on parasta oppia analogisesti, oikeiden kirjojen avulla, koska ne perustuvat opetussuunnitelmiin sen sijaan, että opiskelijat joutuisivat googlettamaan tietoja. 20-25 prosenttia oppilaista ei osaa lukea riittävän hyvin jatkaakseen opintojaan tai pärjätäkseen hyvin elämässä. Edholmin mielestä lukeminen on parasta oppia analogisesti, oikeiden kirjojen avulla, koska ne perustuvat opetussuunnitelmiin sen sijaan, että opiskelijat joutuisivat googlettamaan tietoja. Viimeisimmässä Pisa-tutkimuksessa tämä näkyy myös varsin selvästi, kun esimerkiksi varhaisnuoruuden lukemista arvioitiin. Siinä voidaan nähdä, että ruotsalaisia lapsia häiritsevät digitaaliset apuvälineet luokkahuoneessa paljon enemmän kuin monien muiden maiden oppilaita, Edholm toteaa. Opetushallituksen perusopetus- ja varhaiskasvatusyksikön opetusneuvos Jaa Juho Helmisen mukaan Suomessa ei voi tutkimuksen perusteella yksiselitteisesti todeta, että digilaitteilla olisi kielteisiä tai myönteisiä vaikutuksia oppimiseen tai oppimistuloksiin. (16.5.2024, yle.fi https://yle.fi/a/74-20088389)

Heikko lukutaito puolestaan aiheuttaa yhteiskunnallista osattomuutta ja kasvattaa ihmisten välistä eriytymistä entisestään. "Me kaikki päädymme tilanteisiin, joissa on meitä koskevia päätöksiä, jotka ovat kirjallisessa muodossa. Jos lukutaito on heikkoa, on tavallaan vähän sen varassa, että joku auttaa. Toisin sanoen se kaventaa itsenäisyyttä." Itseä koskevien päätösten lisäksi myös julkista keskustelua käydään usein teksteillä. Uutisissa, kolumneissa, pääkirjoituksissa, sosiaalisen median päivityksissä, blogeissa ja esimerkiksi Instagramin päivityksissä keskustellaan päivittäin ajankohtaisista, monia koskettavista asioista. (11.12.2023, hs.fi https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010042086.html)

Pisa testaa yhdeksäsluokkalaisten osaamista lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Edellisessä, vuoden 2018 Pisa-vertailussa huolta herätti tason yleisen laskun lisäksi erityisesti heikoimpien lukijoiden joukon kasvu. Jo 14 prosenttia Suomen yhdeksäsluokkalaisista lukee niin huonosti, että se vaikeuttaa yhteiskunnassa toimimista. Siis joka seitsemännen nuoren lukutaito on sillä tasolla, ettei hän todennäköisesti pärjää peruskoulun jälkeisissä jatko-opinnoissa tai työelämässä. Oppimistulosten heikentyminen on kulkenut yhtä matkaa internetin ja erityisesti sosiaalisen median käytön yleistymisen kanssa. Kun kaikki maailman tieto tuntuu löytyvän taskussa aina kulkevasta älypuhelimesta, koulu on asiantuntijoiden mukaan menettänyt asemaansa tiedon lähteenä. Osa asiantuntijoista arvelee älypuhelinten muuttaneen suhtautumista oppimiseen yleensäkin. Ne ovat myös muuttaneet opiskelutapoja, kun tiedonhankinnan osaaminen on alkanut korostua muistamisen sijaan. Joitakin asioita pitäisi kuitenkin opetella edelleen ulkoa. (6.11.2022, ttps://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009175663.html)

Todennäköisesti oppimistulosten heikentymisen taustalla on useita syitä. Yhtä mieltä ollaan oikeastaan vain siitä, että Pisa-muutosta on turha yrittää selittää maahanmuutolla. Maahanmuuttajaoppilaiden osuus on niin pieni. Peruskoulunsa päättävien osaamisen huonontuminen on vakava ongelma. Huonosti lukevien osuus on jo hälyttävällä tasolla. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa osaajia, mutta nyt osaamistaso heikkenee. On kuitenkin varottava kaatamasta syytä vain koulujen niskaan. Suomalainen koulu on pysytellyt paljon paremmin ajassa kiinni kuin moni tunnustaa, vaikka kaikenlaista hiottavaa tietenkin aina on. On pidettävä huolta siitä, että opettajan ammatti on houkutteleva ja että opettajat voivat keskittyä opettamiseen. Koulutukseen on siis panostettava, mikä tarkoittaa rahaa. Samalla on ymmärrettävä, että kaikkia ongelmia ei saada korjattua vain rahaa lisäämällä. (6.11.2022, https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009175663.html)

Samalla on huomattu, että yhä harvempi lukee vapaa-ajallaan. Se vaikuttaa oppimistuloksiin, sillä lukeminen parantaa lukutaitoa, laajentaa sanavarastoa ja helpottaa abstraktia ajattelua. Tässäkin kehitystä selitetään sillä, että älypuhelin paitsi tarjoaa koukuttavia ärsykkeitä myös heikentää kärsivällisyyttä. Monet käytännön työtä tekevät opettajat ovat myös huomanneet, että viime vuosina kasvava joukko vanhempia ja oppilaita on alkanut ajatella olevansa koulun asiakkaita. Lisäksi moni opettaja kertoo monien lasten nukkuvan liian vähän. Muitakin syitä on esitetty. Kuten koulun suhteen aina, taustalla on usein oma kokemus. On syytetty opetussuunnitelman perusteita sekä niiden huonoa toteuttamista. On syytetty inkluusiota mallina ja toisaalta sen väärää toteuttamista. Jotkut epäilevät uusia koulurakennuksia ja valtavia yhdistettyjä luokkia, toiset taas kurin vähyyttä ja liiallista leimaamisen pelkoa, jonka vuoksi peruskoulusta voi päästä ilman toimivaa lukutaitoa. Suomessa olisi myös syytä pohtia, mikä yhteiskunnassamme väsyttää ja stressaa monia nuoria ja heikentää heidän oppimistaan. (6.11.2022, ttps://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009175663.html)

Jos opetusryhmät kasvavat, oppilasjoukko on heterogeenisempi, oppimiserot kasvavat alueellisesti ja koulujen sisällä, Hopsu sanoo. Kouluihin tarvittaisiin enemmän erityisopettajia, koulunkäynninohjaajia, kuraattoreja ja terveydenhoitajia. -Myös nuorten mielenterveyden ongelmat vaikuttavat kouluarkeen. Jos ei ole terveydenhoitajaa, eikä kuraattoria saatavissa, opettaja ratkoo tunnilla myös näitä muita kuin oppimisen haasteita. Inkluusiota ei tulisi käyttää säästökeinona. Hopsun mukaan pienluokkia tulisi säilyttää tai oppimisen tukea tarvitseville tulisi järjestää muulla tavalla riittävä tuki. Jos tukea ei ole riittävästi heille, jotka eivät pärjää, se vaikuttaa koko luokan oppimiseen. Päinvastoin kehityskulku on ollut sen kaltainen, että muualla Suomessa, erityisesti Itä-Suomessa tulokset ovat laskeneet tosi dramaattisesti. Siellä kyse ei ole maahanmuuttajista, Razmyar sanoo. Suomen Pisa-tulosten heikentyminen on jatkunut pidempään. Esimerkiksi matematiikassa Suomen tulokset ovat kääntyneet laskuun jo vuodesta 2006 lähtien. Uusimpien tietojen mukaan heikkojen matematiikan osaajien osuus on kasvanut. Jopa useampi kuin joka viides peruskoulun loppusuoralla olevista oppilaista ei saavuttanut sitä matematiikan tai lukutaidon minimitasoa, joka tarvitaan, jotta voisi toimia täysipainoisena yhteiskunnan jäsenenä. Uusimmassa Pisa-tutkimuksessa yli 40 prosenttia suomalaisoppilaista raportoi, että digilaitteet häiritsevät heitä lähes jokaisella matematiikan oppitunnilla. Ja oppilaat, jotka kertoivat käyttävänsä digilaitteita matematiikan oppimiseen yli 4 tuntia päivässä, pärjäsivät selvästi heikommin kuin ne oppilaat, jotka käyttivät digiä oppimiseen enintään 2 tuntia päivässä, Saarinen toteaa. (7.12.2023, is.fi https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010037826.html)

Yhdeksäsluokkalaisten osaaminen on laskenut edelleen, ja oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet. Tulokset ovat tältä osin esimerkiksi Pisa-tulosten mukaisia. Koulunkäyntiin liittyvät uskomukset ja asenteet ovat muuttuneet huomattavan paljon kielteisemmiksi vuonna 2017 tehtyyn vastaavaan arviointiin verrattuna. Erityisen paljon on voimistunut usko sattuman merkitykseen koulumenestystä selittävänä tekijänä. Näin ajattelevat aiempaa useammin erityisesti pojat. (15.2.2025, https://yle.fi/a/74-20143915)

keskitasosta

Pisa-tutkimuksessa Suomen lisäksi osaaminen heikentyi myös lähes kaikissa muissa kehittyneissä teollisuusmaissa eli OECD-maissa. Suomen osaaminen on silti hyvällä tasolla, sillä se oli OECD-maiden keskitasoa parempi kaikissa kolmessa kategoriassa. Suomessa matematiikassa heikkojen osaajien määrä on kasvanut ja huippuosaajien määrä on romahtanut. Suomessa ja muissa maissa matematiikan osaamisen tasoa selittää muun muassa sosioekonominen tausta, eli vanhempien koulutus, ammatti ja kodin varallisuus. (5.12.2023, is.fi https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010035648.html)

Sellaisia tavallisia keskitason oppilaita meillä on huomattavan vähän. On joko niitä, jotka pärjäävät todella hyvin tai niitä, jotka pärjäävät heikosti. Keskitason oppilaat tuntuvat kadonneen jonnekin. Näin kertoo Vantaan Myyrmäen koulun aineenopettaja Kai Ruokojärvi omista havainnoistaan. Ruokojärvi on toiminut viitisen vuotta historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajana kolmessa eri yläkoulussa, ja sama ilmiö on toistunut kaikissa niistä. Ruokojärven mukaan hänen kollegansa ovat tehneet samanlaisia havaintoja. Mihin keskikasti sitten tuntuu hävinneen? - Oma tuntemus on, että enemmän he ovat siirtyneet arvosana-asteikon alapäähän. Erityisesti seiskan oppilaat ovat hävinneet. Arvosanat meinaavat jäädä vitoseen, ja nekin vaativat aika löyhää arviointia ja helppoja kokeita, että heikoimmat saadaan läpi, Ruokojärvi sanoo. (31.5.2025, https://yle.fi/a/74-20164849)

Ruokojärven havainnot saavat jonkin verran vahvistusta kansallisen tason tutkimuksista. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi teki saman havainnon 9. luokan matematiikan arvioinnissa vuonna 2021, kertoo Karvin arviointiasiantuntija Annette Ukkola. - Osaaminen ei noudattanut normaalijakaumaa, kuten aiempina vuosina, vaan osaaminen oli jakautunut kolmeen populaatioon. Oli keskitasoisia oppilaita, mutta heitä oli vähemmän kuin aiemmin. Selvästi erottui keskitasoa heikommat ja toisaalta edistyneet oppilaat. Vielä on epävarmaa, meneekö tulos koronapandemian piikkiin ja jää yksittäiseksi havainnoksi, vai onko ilmiö pysyvä. (31.5.2025, https://yle.fi/a/74-20164849)

Toisaalta tämän vuoden keväällä julkaistussa 6. luokan oppimistulosten pitkittäisarvioinnin alustavissa tuloksissa tehtiin samankaltainen havainto. - Ensimmäisissä tuloksissa näytti siltä, että matematiikassa keskitasoisia oppilaita olisi vähemmän, ja osaaminen olisi painottunut vähän keskitason alapuolella ja keskitason yläpuolella oleviin. Mutta tämä vaatii vielä tarkempia analyyseja, Ukkola sanoo. "Arvosanoissa selvää inflaatiota" 6. luokan arvioinnissa havaittiin oppilaiden osaamisen ja opettajien antamien arvosanojen ero. Karvin arvioinnissa alle viidesosa oppilaista saavutti äidinkielessä opetussuunnitelman kriteerien mukaisen hyvän osaamisen eli vähintään arvosanan 8. Silti 81 prosenttia tytöistä ja 58 prosenttia pojista sai opettajaltaan todistukseen arvosanan 8, 9 tai 10. - Arvosanoissa on selvää inflaatiota. Hyvään osaamistasoon yltäviä oppilaita on vähemmän, mutta arvosanoissa kaseja ja parempiakin numeroita kuitenkin on ihan reilusti. Sama ilmiö nähtiin myös 9. luokan matematiikan arvioinnissa vuonna 2021. Tuolloin verrattiin oppilaiden osaamisen. kehittymistä ja opettajien antamia arvosanoja pidemmällä aikavälillä. Arvosanan 8 sai matematiikassa lähes samalla osaamistasolla, jolla vuonna 2000 sai arvosanan 6. - Kun osaamistasoa verrattiin eri vuosina, kaikissa arvosanaluokissa osaaminen oli laskenut. Kympin oppilaskin osaa nyt vähemmän kuin aiempina vuosina, Ukkola sanoo. (31.5.2025, https://yle.fi/a/74-20164849)

Oppilaiden osaamisen eriytyminen vaikuttaa paljon myös opettajan työhön, Kai Ruokojärvi kertoo. - Se on tasapainoilua. Ne, jotka ovat hyviä, saavat hetkessä tehtyä tehtävät, joiden tekemiseen joillain menee koko tunti. On iso työ, että saa molempia opetettua. Ruokojärven mukaan kaikki lähtee kotoa. Oppilaista näkee, kenelle on kotona luettu ja kenen kanssa on pelattu esimerkiksi sanapelejä. Ruokojärvi näkee myös sen, kenen kotona katsotaan uutisia ja keskustellaan maailman menosta. Lisää tukea tarvittaisiin Ruokojärven mielestä myös kouluihin: enemmän erityisopettajia ja ohjaajia, joilla olisi aikaa auttaa yksittäisiä oppilaita. (31.5.2025, https://yle.fi/a/74-20164849)

vilppiä ja lunttaamista

Monissa oppilaitoksissa luntataan, mutta Teknillisessä korkeakoulussa ongelma on suututtanut opettajat pahan kerran. Liikenneohjelmistojen ja multimedian laboratorion opetusassistentti Lauri Karppinen kyllästyi viime syksynä tehtäviä netistä kopioiviin oppilaisiinsa, kun assistentit ja opettajat saivat tietotekniikan laboratorion kursseilla lunttauksesta kiinni 41 opiskelijaa. Lunttaajien todellinen lukumäärä on todennäköisesti huomattavasti suurempi. Karppinen kertoo, että lunttaajia jää edelleen kiinni viikoittain. "Heitä on niin paljon, että kaikkia tapauksia ei voi kiikuttaa rehtorille. Hän ei muuten muuta ehtisi tehdäkään kuin käsitellä lunttaustapauksia." Syy lunttauksen lisääntymiseen on Internet. "Ainahan opiskelijat ovat yrittäneet luntata, mutta netin käyttöä on nykyään alentanut entisestään lunttaajien rimaa, ja kiusaus lunttaamiseen on suurempi", Karppinen miettii. Lunttausyritykset ovat nykyisin aikaisempaa kehnompia, kertoo Teknillisen korkeakoulun tietotekniikan osaston opettava tutkija Sanna Liimatainen. "En tiedä, eivätkö lunttaajat todella ymmärrä, että opettaja voi vain harvoin olla huomaamatta vilppiä. Vilpin huomaa jo siitä, että vastausten tyyli muuttuu täysin. Lisäksi plagioituja tekstejä on helppo etsiä Internetistä. Opettajilla on todella käytössään samat välineet kuin opiskelijoillakin." (11.5.2001, päivitetty 14.5.2006, ylioppilaslehti.fi https://ylioppilaslehti.fi/2001/05/vilppi-yleistynyt-korkeakouluissa/)

Sähköistymisen myötä plagioinnista on tullut Mooren mukaan helpompaa, kun kokonaisia kappaleita ja ajatuksia on mahdollista kopioida eri lähteistä. Useimmiten plagioinnissa on kyse Mooren arvion mukaan siitä, että opiskelija ei käy läpi alkuperäistä lähdettä. Tämän sijaan hän ottaa ajatuksen tutkielmaansa toisesta tutkielmasta suoraan. Tällöin lähdeviite otetaan toisesta tutkimuksesta mukaan oman plagioidun tekstin osaksi. Moore on perehtynyt ennen kaikkea YAMK-tasoisten opinnäyte­töiden tutkimukseen. Hänen arvionsa mukaan huono luku- ja kirjoitustaito näkyvät erityisesti niissä. – Töitä ei ole kirjoitettu akateemisesti ja niissä voi olla monia puutoksia. Lähdetekstiin voidaan viitata virheellisesti tai ei viitata ollenkaan. (7.9.2023, is.fi https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009731662.html)

Digitalisaation myötä korkeakoulu- opiskelijoiden luku- ja kirjoitustaito ovat heikentyneet, Moore arvioi. Tämä vaikuttaa myös siihen, miksi plagiointia todetaan enemmän. - Tätä ei ole juurikaan tutkittu, vaikka se on olennaista opintomenestyksen kannalta. Kun opiskelijat eivät osaa enää kunnolla lukea tai kirjoittaa, on opinnäytetöiden tekeminen haastavaa, Moore kommentoi aiemmin IS:lle. Ongelma ei koske vain Suomea. Tutkimustuloksia vilpin ja plagioinnin lisääntymisestä korkeakouluissa koronapandemian aikana ja jälkeen on julkaistu useassa maassa. Saksassa vilpistä tiedusteltiin suoraan 1600 opiskelijalta kesällä 2020. Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat myönsivät, että he olivat huijanneet enemmän etäaikana toteutetuissa tenteissä kuin perinteisissä kokeissa. (27.9.2023, is.fi https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009837734.html)

Kunnallisvaaleissa äänestettävyys on siitä omituista, että äänestäjillä ei varmastikaan ole lähellekään kattavasti ymmärrystä ehdokkaista saadakseen yhdessä aikaan sen, että erilaisiin tekemisen kohteisiin päätyy soveltuvaa kykeneväisyyttä. Sote-uudistuksen voimaantulostakaan ei vielä ole aivan täyttä varmuutta, joten sinänsä pitäisi olla erityisen erottuvaa, kuinka kuntavaaliehdokkaat eivät tuo terveysasioista mitään erityistä esiin vaaliaineistossaan, jos edes terveyttä sananakaan mainitsevat, vaikka tavanomaisena vaalivuonna kuntayhtymän ja sairaanhoitopiiri Eksoten valtuustoon ja hallitukseen päästäisiin juurikin kuntavaaliehdokkuuden ja kunnanvaltuustoon pääsemisen kautta.

Itsenäisesti ajattelevien ja toimivien kunnanvaltuutettujen vaikutusmahdollisuuksien kannalta keinot voivat loppua kesken sote-uudistuksen vuoksi, sillä silloin käytössä olisivat viimeisimmän tiedon mukaan hyvinvointialueet ja niillä olisi omat valtuustonsa, joihin hakeuduttaisiin kuntavaalien tapaan eli vaikuttaakseen niissä molemmissa pitäisi pystyä hankkiutumaan molempiin. Sentään niissä molemmissa tulisi olemaan samanaikaiset ja yhtä pitkät toimikaudet.

Terveyspalveluilla on yhteytensä työllisyyden tukemiseen, yleiseen hyvinvointiin, vanhuspalveluihin, nuorten ja muiden ikäisten mielenterveyspalveluihin ym., joten keskusteluyhteys kunnan ja hyvinvointialueen päätöksentekijöiden välille varmastikin jonkinlaiseksi muodostuu, sillä onhan heillä ainakin teoriassa yhteisiä tavoitteitta, mutta hyvinvointialueet ovat vielä jotain niin uutta, ettei niistä ole kokemuksia – täytyisikö se Kainuun maakuntakokeilu jotenkin ottaa tässä kohdin mainittavaksi? Jos sote-uudistus tapahtuu, pitäisi nyt kunnanvaltuutetuksi hakeutuvien ja terveydenhoitoon liittyvien strategioiden ym. muodostumiseen vaikuttamisesta kiinnostuneiden käydä jo suunnittelemaan maakuntavaalit-kampanjaansa, jotta aikeet ja pyrkimykset tulisivat paremmin esille kuin näissä kuntavaaleissa.

Valtakunnan tasollakin on ollut monesti aivan liian helppo todeta jotain sellaista kuin ”kaikille ihmisryhmille on voitava tarjota yhtäläisesti saatavilla olevat terveyspalvelut” kuin määrittää jokin terveen ihmisen malli, jonkalaiseksi ihminen voidaan parantaa sen vuoksi, että perusterveydenhuolto on kehitetty tai aiotaan kehittää sellaiseksi, että tällainen mahdollistuu. Yhtäläisten palvelujen vaatimus on määritykseltään siitä liukuva, että vähennettäessä rahoitusta palvelujen ylläpitämiseksi, ne tavallaan huonontuvat kaikilta yhtäläisesti eli vaatimus pätisi täten edelleen.

Kuntavaaliehdokkaiden vaaliaineistossa, sekä niihin liittyvissä puhelausunnoissa ja kirjoitteluissa yhtäläisesti tarjottavissa oleviin ja, tietysti, laadukkaisiin terveyspalveluihin pyrkivyys on usein ilmaistu varsin typistetysti ja pelkistetysti, jottei heitä voitaisi sitten ainakaan niin helposti syyttää lupauksien pettämisestä. Joillakin ehdokkailla on käytössä sellaisiakin ilmaisuja, missä erikseen todetaan, ettei lupaa mitään erityistä, koska ”näkemykset voivat tiedon lisääntyessä muuttua”.

Kilpailu sijoista aiheuttaa suoraan kikkailut ihmisiin vetoamisiksi sellaisin sanoin ja lupauksin, jotka uskoo voivansa ns. pitää – jos siis on sellaista tyyppiä – koska ehdokkaat tiedostavat, etteivät halua joutua kilpailijoiden, heidän kannattajiensa ja erilaisten häiriköiden kohteeksi sen vuoksi, että yrittävät esittää voivansa kehittyä enemmäksi kuin minkälaiselta äänestyksen aikoihin yleisesti ottaen vaikuttavat. Tällainen pelkistää vaaliaineistojen sisältöä kaikkien ehdokkaiden kohdalla.

Tarve saada puolueille edustusta kunnanvaltuustoissa ja -hallituksissa kilpailee hienoisempien asioiden kuten asukastyytyväisyyksien kanssa, mikä voi rauhoittua kuntavaalien jälkeen sellaiseksi, missä puoluerajoitta esitetään, että saadaan jotain aikaan. Tämä voi ilmentyä esim. siten, että koko toimikautena ei paikallislehdessä ole juuri mitään mainittavaa siitä, mitä kaupunginvaltuutetut ovat saaneet aikaan jossain toimielimessä tai vaikkapa kuntayhtymässä, johon heitä valitaan tekemään päätöksiä, mutta sitten tuotetaankin jokin selkkaus, josta uutisoidaan kymmenisen kertaa muutaman viikon aikana, jotta asukkaille jää vaikutelma, että päättäjät ovat varuillaan epäkohtien huomaamiseksi. Toisissa yhteyksissä samat päättäjät sitten kuitenkin tulevat jättäneeksi huomioimatta miljoonien palkkarästit, joka hämmentää kaikkien kuntayhtymään osallistuvien kuntien taloutta; laskevat uuden teatterin rakentamisen kustannukset sadoilla tuhansilla pieleen ym.

Millä perusteella ihmisten tavallaan tuurilla valitsemat kunnallisvaltuutetut ovat juuri sellaisia, jotka kykenevät sellaisenaan tai pidemmälle joiltain osin kehityttyään osallistumaan sekä monista asioista käytävän keskustelun kommentointiin, että myös näiden asioiden kehittämiseen? Keskustakehityksestä on helppo nakkailla kaikenlaisia tyhjiä kommentteja ja on helppo esittää huolestunutta siitä, miten opiskelijat eivät meinaa jäädä paikkakunnalle valmistumisensa jälkeen, mutta esitäppä niitä ratkaisuja tai edes kokeiluja..?

Vaikka ihmisten tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksista on puhuttu jokseenkin paljon niissä yhteyksissä, missä on jossain määrin puhe esim. roboteista, ohjelmistotekniikasta tai tekoälystä, ei kunnallisvaltuuston julkisista pöytäkirjoista löydy vaikutelmaksi asti viitteitä siitä, että kunnallisvaltuutetut olisivat mitenkään ottaneet huomioon teknologian, koneälyn tai tietojärjestelmien hyödennettävyyden/kokeilemisen/kehitettävyyden mihinkään asiaan liittyen. Niillehän löytyisi sovellutuskohteita esim. matkailijavirtojen, palveluiden käyttäjäkokemusten, investointien hyödyllisyyksien arviointien kannalta.

Vai haluttaisiinko vedota vaikkapa siihen, että esitykset strategioiksi ym. tehdään paljolti virkamiestyönä ja optionaalisen konsulttitoimiston avustuksella, joten heidän tehtävänsä edustajina ei ole selvitellä asioita ”niin yksityiskohtaisella tasolla”. Hmph.. ei päätelmiä asioiden hyväksymiseen ja muokkausehdotuksiin tekemiseen voi loputtomasti tehdä mutulla, jos ei haluta jäädä jälkeen muiden kaupunkien kehityksestä. Vertailevatkohan kunnanvaltuutetut koskaan sitä, miten jossain toisessa kunnassa asioita tehdään? Ohjelmistoja datan käsittelyyn ja informaatioksi muodostettavuuteen on saatavilla, eikä niitä tehdä tarkoituksella aina vain vaikeammaksi käyttää vaan päinvastoin. Se on toki sitten eri asia, luovutetaanko heidän käyttöönsä hyödyllistä dataa, vaikka luottamushenkilöinä heille pitäisikin lähtökohtaisesti olla sellaiseen pääsyoikeus, jos sellaista kaupungilla muutenkin on käytössään, eikö?

Kunnan asukkaiden tyytyväisyyden kannalta kuntavaaliehdokkaat tapaavat vedota hämäävästi aivan johonkin muuhun kuin minkälainen itse ovatkaan:

• Eikö lääkäri valitessaan vaalimainokseensa sanan ”luottamus” tee olettamuksia, että ihmisten tajuntaan ei ole päässyt kovin vahvasti juurtumaan luuloja tai tuntemuksia siitä, että lääkäri yleensä olisi myös monien kanteluiden kohteena, mutta silti sellaista tapahtuu?
• Voisiko sanoa, että perussuomalaisten edustajat, esittäessään asioille ”koska.. mestari, se meidän Jussi sanoi, että..”-perusteluita, olettavat, että puolueen imagolla voi kuitata asioista hienoisemmin puhumiset ja antaa puolueen kannatuskehityksen ja jonkun edustajan suosittuuden edistyä ilman monista eri asioista keskustelemistakin tai niihin edes viittaamistakin?
• Miksiköhän HLBT-typyjen hiusväriksi ei meinaa löytyä tavallisempaa mustaa tai brunettea, vaan sen on oltava symbolisen monivärinen? Eihän siinä vain olisi mukana olettamusta, että tälla tavoin pääsee pysyväluonteisemmin paremman oloiseksi ehdokkaaksi kuin vaikkapa joku ”Keskustan perunanviljelijä”?
• Sattuisikohan olemaan niin, että IT-alan konkari pitää suht varmana, että monille ihmisille tietojärjestelmien ja systeemien ymmärtäminen konseptitasollakin on sen verran hepreaa, että he voisivat luulla niiden toiminnan ymmärtäjälle olevan käyttöä kunnallisvaltuustossakin, vaikka kokouksiin voikin kutsua kenet ja mistä tahansa tarjoamaan lisätietoa ja ymmärrystä?

Riskinä kunnan asukkaiden tyytyväisen kannalta voi olla sekin, että ehdokkaan monipuolinen työ- ja kokemushistoria yhdessä iän kanssa tarkoittaakin sitä, että tällainen ehdokas haluaa sovittaa yhteen useita tekemisiään sen vuoksi, että sellainen näyttää ja tuntuu hyvältä hänestä itsestään ja hänen yleisöistään, mutta päätöksien tekijänä ja asioihin perehtyjänä hän alkaa olla hiukkasen viitsimätön elleivät asiat liity hänelle jo tuttuihin osa-alueisiin.

Kuinka moni ehdokas itseasiassa on sanonut pyrkivänsä edistämään asukkaiden mahdollisuutta vaikuttaa asioihin? Äkkiä, äkkiä.. sano edes yksi. Nih, eli miksi se ehdokas olisi se, joka tietää tai oppii tietämään, miten asiat olisi hyvä tehdä/olla?

Muina riskeinä voisi ihmetellä sitä, mitä hyvää siitä voi seurata, jos ratsastetaan vaaleihin ”kustannustehokkuudella”, paheksutaan ihmisten erilaisuutta, mutta edustetaan epämääräistä joukkoa ihmisiä, joiden ainoa sanottava on jotain, joka on jo ennestään sanottu jossain toisaalla?

Ongelmallista kuntapäättäjänä toimimisessa voi olla sekin, että vaikka persoonaltaan olisi jokseellinen hyveellinen tjs., niin työllisyys- ja yrittäjäystävällisten tekojen ensisijaisuus tavoitteissa voi olla vaikeaa sovittaa yhteen ihmisten hyvinvoinnin tarpeiden kanssa. Täten sairaanhoitaja-opiskelija tai lääkäri ei ehkä sittenkään olisi hyvä valinta yhteisen hyvän kannalta, jos tällainen ihminen jo henkilökohtaisella tasollakin pitää mielellään ”omiensa” puolta, mistä taasen voisi juontua ajattelumalli, missä ei haluta tarjota liikaa terveyshyvää kaikille, jos palveluiden (tai laitteiden, metodien ym.) käyttäjien ei tarvitse maksaa paljon, eikä yksityinen puoli työllisty tarpeeksi ja tuo siten verotuloja.

Jos poliitikko haluaa esiintyä asukkaita kättelevänä, patsaita paljastavana, huolia kuuntelevana ym. olisiko tuolloin perusteltua vaatia, että huomioi tekemisissään toimintansa vaikuttavuutta tarkemmalla yksityiskohtien tasolla ja olisi muutenkin tehokkaampi? Se voitaisiin pelillistääkin.. kymmenellä yksityiskohdalla saisi kolmekymmentä kättelyä tai yhden valokuvan lehteen jonkun itse valitsemansa kaupunkilaisen kanssa ja seitsemällä aloitteella saisi olla hiljaa koko seuraavan kokouksen, mutta julkista päiväkirjaa aikeistaan ja niiden toteutumisen etenemisestä pitävä saisikin jotain niin hulppeaa kuin Kotiteollisuuden soittamaan seuraaville synttäreilleen.

-- -- -- --

”Ministerit lupailevat varsin tottuneesti, yläkäsitteiden avulla, kaikenlaista hyvinvoinnin parantamista, mutta he ovat asemansa saavuttaakseen tehneet liikaa lupailuja ja sopimuksenvaraisuuksia, eivätkä kykene edes kokonaisen puolueen ja erilaisten avustajien avulla muokkaamaan esim. terveydenhuoltokenttää juuri mitenkään erilaiseksi, vaan puheet ja teot jäävät sille tasolla, missä koulutukseen otettavien määriä lisätään ja laatukriteerejä luvataan tarkistaa. Tawan johtajia. Puolueiden eräänlaisena tehtävänä on edistää ja ylläpitää työllisyyttä, mikä tavallaan vaatii pitämään perusterveydenhuoltoa huonolaatuisena, jotta asiakkaiden rahat kulkeutuisivat takaisin talouskiertoon ja mikä täten tukisi työllisyyttä ja paremmin pärjäävien hyvinvointia.” (Vohkare nro 7, s. 5, ”Ihmiset ajautuvat puoltamaan paremmiston aikeita ja nämyksiä”)

”Päättäjätahot, joiden toiminnan seuraamuksina on vuosien edestä vaikutusta jonkin yhteisön elämään ja joka joutuu näissä päätöksissään ottamaan huomioon useita sidosryhmiä, kokevat joutuvansa kaiken harkitsevuutensa ja imagonmuokkaamisensa keskellä pitäytymään karkeissa ihmisryhmämääritteissä, jotta heidän ajattelussaan voisi olla linjakkuutta, liian monien seikkojen huomioonottamisen aiheuttaman ajatuspörinän sijaan. Päätöksiin liittyvä aikeilu, odotusvaiheet ja niistä viestiminen, sekä eri päätöksien yhteensovittaminen kangistaa ajattelua lisää, eikä sitä paljoa paranna, vaikka ajoittain erilaisia ihmisryhmiä ja -yksilöitä tapaakin, jos haluaa myös vaalia sellaisten kanssatekijöiden käytösolettamia, joita ohjastaa [tietynlainen] asenne.” (Vohkare nro 8, s. 25, ”Tällaisia heistä täytyy tehdä, tällä tavoin heidän kanssaan toimitaan”)

”Yhteiskunnan, jonka toimivuus perustuu rahankiertoon, ei haluta olevan sellainen, että kaikki tutkimustieto, parhaimmat välineet, osaavimmat ammattilaiset ym. tarjottaisiin myös vähävaraisten käyttöön, sillä sellainen tyrehdyttäisi ihmisten motivaation itsensä kehittämiseen parempaan asemaan pääsemiseksi, jotta he voisivat siirtää lisääntyneitä rahavarojaan muille vastineeksi saamastaan palvelusta. Kilvan ihmisten puolella olevista poliittisista puolueista yksikään ei tohdi kiiruhtaa liiaksi sellaista terveyteen liittyvää kehitystä, joka saisi ihmisiä laajassa määrin pysymään terveenä tai saamaan nopeammin hoitoa (parannellun) perusterveydenhuollon asiakkaana pysyttäytyen, sillä se voisi vaarantaa heitä äänestävien alan ammattilaisten toimeentulon.” (Vohkare nro 8, s. 30, ”Tällaisia heistä täytyy tehdä, tällä tavoin heidän kanssaan toimitaan”)

Lutherista evankelisluterilaisuuteen

Kirjaa "Uskon puolesta – Martin Lutherin elämäntyö" lukiessa käy ilmeiseksi, että Luther on saanut pitää nykyisen asemansa evankelisluterilaisuudessa "kaikesta huolimatta", vaikka Lutherin yksityiselämän, sanomisten, tekemisten ja opetuksien välillä on epäsuhtaisuuksia. Sinänsä, kirjan mukaan, "Luther on ollut kirkkokuntien ja teologian historiassa todellista vapaata riistaa" ja että häntä on omittu, hyljitty, nälvitty, ylennetty, alennettu ym. (s. 12), mutta tällainen antaa vain lisäsyytä epäily-moodin käyttöön kytkemisellä kaikissa nykyajan tekstien kohdissa, jotka alkavat sanoilla kuten "Luther korosti, että..".

Katkelmia Lutherin tekoselitysmäisyyksistä teoilleen ja lausuntoja muista ihmisistä, mitkä heikentävät hänen vakavasti otettavuuttaan:

Luther myönsi avoimesti, että katseli vielä vanhanakin toisten naisten perään. Kätheä puolestaan ei lainkaan naurattanut, kun Luther todisti muiden läsnäollessa Raamatusta, että mies saattoi Jumalan lakia rikkomatta ottaa useita vaimoja. Käthe vastasi, että jos Luther sen tekisi, hän menisi itse takaisin luostariin ja jättäisi lapset miehensä hoidettaviksi. Kukaan läsnäolijoista ei jäänyt epävarmaksi, tarkoittiko hän täyttä totta. Käthe Luther oli lujatekoinen nainen. Hän vastusti sisukkaasti miehensä suorastaan hillitöntä halua antaa pois kaikki, minkä he omistivat. Hän sai myös tahtonsa läpi melkein kaikissa perheen raha-asioissa, niin että jotkut Lutherin ystävät suorastaan kiukustuivat, Lutherin kun olisi heidän mielestään pitänyt olla miehekkäämpi. (s. 324-325)

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän, huvitella, laskea leikkiä tai jopa tehdä syntiä paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi, ettei se saisi tilaisuutta viekoitella meitä tunnontarkkuuteen pikkuasioissa. Me menehdymme, jos liikaa huolehdimme johonkin syntiin lankeamisesta... Minkä takia joisin laimentamatonta viiniä, puhuisin vapaasti ja söisin enemmän ellen juuri piinatakseni ja kiusatakseni paholaista, joka on päättänyt piinata ja kiusata minua? Voisinpa tehdä jonkin nimellisen synnin vain pilkatakseni paholaista, jotta hän käsittäisi, etten myönnä mitään syntiä enkä ole tietoinen mistään synnistä. Kun paholainen hyökkää kimppuumme ja piinaa meitä, meidän on pantava kymmenen käskyä kokonaan syrjään." (s. 328)

Luther huomautti kerran itsekin, etteivät hänen tuntemansa maatyöläiset pitäneet ajasta lukua kellon eivätkä auringon, vaan ympärillään lojuvien tyhjien kolpakoitten avulla. Luther halveksi tyhjäntoimittajia, juoppoja, vaimonpieksäjiä, irrallisia sukupuolisuhteita harrastavaa nuorisoa ja kaikkia roistoja. Hänen ivansa ei tuntenut mitään rajoja, varsinkaan jos kyseinen mieliharmin aiheuttaja oli ylhäistä syntyperää. (s. 248)

Eri uskontokuntiin eli saman uskonnon tunnustajien yhteisöihin ja mihin lie vapaisiin suuntauksiin kuuluvien tai kuten sanotaan, "kristinuskon seuraajien", oletetaan ottavan monet evankalisluterilaisen kirkkoyhteisön ylläpitämät väittämät sellaisena minkälaiseksi ne ovat historian kuluessa päässeet muotoutumaan. Kirkkohistorioitsijat eli tämän kyseisen oppiaineen osaajat, jotka tutkivat kristinuskon, kirkon ja kristillisten liikkeiden menneisyyttä, tietäisivät hyvin Lutherin ja hänen hyvin tuntemansa Erasmuksen välisen oppitaistelun siitä, mikä pelastaa yksilön synniltä ja johtaa häntä reitillä pelastukseen, mutta ei sellaista nykypäivän esim. saarnoissa mainita, että toisen mielestä (Erasmus) hyvien tekojen tekeminen on välttämätöntä, mutta toisen mielestä (Luther) pelastuksen voi saavuttaa vain armosta, joka perustuu Jumalan horjumattomaan päätökseen.

Armon antaja on Jumala, ja ihminen tarvitsee pelastuksen vastaanottamiseen vain uskonsa, joka tarrautuu Jumalan lupaukseen armosta. [12]

Henkilönä Luther oli siis "saksalainen munkki ja teologi, jonka opetukset käynnistivät uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymiseen" [1].

Maailmanlaajuisesti kristinuskon "seuraajia" on lähes 3 miljardia. Jyrkähköstä jäsenkadosta on kirjoiteltu useissa mm. suomalaisten evankelisluterilaisten julkaisuissa jo useita vuosia, mitä voinee tulkita miten haluaa, sillä perusteet jostain eroamiselle eivät aina ole kovinkaan huolellisesti mietittyjä, kuten eivät varmaan liittymisetkään.

Predestinaatio ja luomiskertomus

Kristityn elämä seurakunnassaan ei varmaankaan aivan joka päivä sisällä sen filosofista tai muunlaista pohtimista, että miten ihmeessä se Jumala pystyi luomaan sen kaiken, ihmiset ja tähdet ym., sekä mitä se predestinaatio tarkoittaakaan eli mihin ihminen päätyy, kun hänen vaelluksensa maan päällä tulee päätökseensä, mutta kun niin moni muukin osoittaa toiminnallaan uskovansa johonkin, mitä on vaikea saada uskomalla uskottua todeksi, niin kaipa sitä sitten voi jatkaa sitä uskomiselta vaikuttamistaan.

Tieteellisen tiedon avulla voidaan tutkia, mitä Jumalasta on sanottu. Se ei kuitenkaan auta pääsemään lähemmäs Jumalaa. Hän pysyy salattuna. Vain uskon kautta on mahdollista vakuuttua siitä, että Jumala on ihmisen lähellä ja toimii tässä maailmassa. Uskon kautta ihminen voi kokea, että Jumala on todellinen, että Hän on läsnä elämässä ja toimii suhteessa maailmaan. [2]

Erilaiset nykypäivänäkin vaikuttavat ns. vapaat suuntaukset kuten adventistit eli adventtikirkkoon kuuluvat sanovat, että he soveltavat Raamattua (pyhä kirja, ohjeellinen tekstikokoelma) suoremmin tämän päivän elämään ja että luterilaiset pyrkivät rinnastamaan yksittäisiä raamatunkohtia Raamatun kokonaissanomaan ja kiinnittävät myös erityistä huomiota nykypäivän maailman muuttuneisiin olosuhteisiin, mutta kyllähän ne kaikenlaiset selitykset luomiskertomuksista ja pelastussuunnitelman ennaltamääräytyvyydestä ovat melkoisen haasteellista uskottavaa uskontokunnasta riippumatta.

Siis ettäkö olisi ollut ja kenties edelleen olemassa (tämäkin kiistanalaista) joku (tai jokin) Jumala, joka on ollut pätevä luomaan maailman ja ihmiset siihen, sekä määrittämään ihmisen elämän ja pelastussuunnitelman ennaltamääräytyväksi matkalle jonkinlaiseen paratiisiin, jonkalaisen koostumuksesta, sisällöstä ja toimivuudesta Jumalalla ei sitten kuitenkaan ilmeisesti ole ollut aiempaa kokemusta, koska synti ja paha ovat tulleet mukaan ikään kuin vahingossa [6]:

Luomistyö osoittaa myös, että Jumala on kaiken sen yläpuolella, mitä maailmasta tai maailmankaikkeudesta voimme havainnoida. Se osoittaa meille hyvin vahvasti, että kaikki uskonnollinen palvonta, kiitos tai kunnioitus kuuluu yksin hänelle. Ei ole mitään luotua, jota meidän pitäisi palvoa. Jumala on kaiken luodun yläpuolella. Aivan toisenlainen ulottuvuus luomiskertomuksessa on se, että se sanoo jotakin maailman hyvyydestä. Mikään luotu ei ole itsessään tai alkujaan paha. Kaikki oli täydellistä ja hyvää sellaisena kuin se tuli Jumalan kädestä. Synti on myöhemmin tullut maailmaan ja turmellut sitä niin, että nyt ympärillämme luonnossa näemme niin hyvää kuin pahaakin. [6]

Vai olisiko sitten niin, että on jo ollut useita iteraatioita, joissa ensin joku luo perustat elämälle, sitten elellään ja lopulta päästään jonkinlaiseen paratiisiin? Joissakin muissa uskonnoissahan uudelleensyntyminen eri ihmisenä on perushuttua. Luterilaisen kirkon mukaan "Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa". Niinpä tietenkin. Uskomisiaan vahvistamaan tarjoavat apuaan mm. kristilliset musiikkiyhtyeet kuten LIN D, jonka kappaleessa "Never On Your Own" lauletaan "We are part of a greater plan" ja "The Creator thought of you before you even knew" [7].

Lopun aikoihin liittyy käsite eskatologia, joka on "uskontoihin liittyvä oppi maailman viimeisistä tapahtumista", joilla "tarkoitetaan yleensä nykyisen maailman päättymistä ja uuden maailman syntymistä". Kristinuskossa, Raamatun mukaan, "maallisten valtakuntien jälkeen on tulossa Jumalan valtakunta, tuhatvuotinen valtakunta jonka jälkeen syntyy uusi maa uusine taivaineen. Kristinuskon mukaan lopun ajat alkoivat Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta noin vuonna 30–33. Eskatologia on enemmänkin oppi pelastuksesta kuin tuomiosta: pelastuvat saavat katoamattoman elämän Taivaan valtakunnassa." [9]

The end of the world or end times is predicted by several world religions (both Abrahamic and non-Abrahamic), which teach that negative world events will reach a climax. Belief that the end of the world is imminent is known as apocalypticism, and over time has been held both by members of mainstream religions and by doomsday cults. In the context of mysticism, the term refers metaphorically to the end of ordinary reality and to reunion with the divine. [10]

Juutalaisilla on omia näkemyksiään:

However, because Judaism is primarily focused on life here and now rather than on the afterlife, Judaism does not have much dogma about the afterlife, and leaves a great deal of room for personal opinion. It is possible for an Orthodox Jew to believe that the souls of the righteous dead go to a place similar to the Christian heaven, or that they are reincarnated through many lifetimes, or that they simply wait until the coming of the messiah, when they will be resurrected. [21]

Many Jewish people also believe in olam ha-ba (meaning ‘the world to come’). This is a perfect version of the world that will exist at the end of days, after the Messiah has come and God has judged the living and the dead. Many Jews believe that people may experience pain and suffering in this world but that it is merely an antechamber for the world to come, which will be free of misery. It is believed that the virtuous will be reunited with loved ones and that their souls will live on. [22]

Unlike Maimonides, who believed that the resurrection of the dead would be followed by a second death and the eternal rest of souls in the World to Come, Nachmanides believed the resurrected would enjoy eternal physical life in the messianic age. [23]

Katekismuksesta ja synneistä

Maan päällä ja usein myös jalat maasta irrallaan elellessä ihmiset saattavat toisinaan hairahtua jonkinlaiseen synniksi määrittyvään (ennalta tai tulkinnasta riippuen), mutta onneksi on rippi. Sitä käytetään, kun "ihminen haluaa tunnustaa Jumalalle mieltä painavan syyllisyytensä ja syntinsä". Se on myös osa seurakunnan yhteistä jumalanpalvelusta ja jos haluaa, "ripittäytyä voi myös henkilökohtaisesti sielunhoidollisessa keskustelussa", jonka ottaa vastaan pappi, seurakunnan muu työntekijä tai toinen seurakuntalainen. [8]

Siinähän sitten yrittää uskoa, että Jumalan tekemä luomistyö oli kaiken liikkeellä laittava voima, jonka ainakin periaatteessa piti olla lopun aikojen jälkeisiin aikoihin asti mietitty, jos synti tuli maailmaan vasta luomistyön jälkeen ja ripittäytymällä voi tunnustaa Jumalalle syyllisyytensä, vaikkei tällaista tunnustamista ja sen kuulemista voinutkaan olla mietitty alunperin mukaan ihmisten elämään, koska syntiä ei siis ollut, koska Jumala teki parhainta mahdollista työtä luomistyössään. Ja Jumalan armonkin saamiseksi olisi siis saattanut joutua tekemään ns. hyviä töitä elämässään, mutta kävipä sitten kuitenkin niin, että ihmisten välisen sanoilla taistelun seurauksena näin ei tarvinnutkaan olla.

Kaiken elämisen tuoksinassa tavallisen uskovaisen yksilön voisi olla vaikea muistaa jatkuvasti kaikenlaista, mitä seurakuntaan kuuluvan kristityn pitäisi huomioida, joten hengellinen käsikirja, katekismus, joka "ilmaisee lyhyesti ja selkeästi Raamatun keskeisen sisällön ja sen, mitä kristillinen usko on", on varmastikin hyödyllinen esim. valmistauduttaessa kristillisille festareille, jossa voi tavata muita uskontunnustajia.

Katekismuksen ydintä ovat siis kymmenen käskyä ("älä..", "pyhitä..", "älä..", "älä.." jne.), uskontunnustus ja Isä meidän -rukous. Sen "syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan ja rakkaudessa toinen toiseemme". [11] Saatavilla myös verkosta: https://katekismus.fi

Kymmenen käskyä ilmaisee elämän peruslain: mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä. Uskontunnustus kertoo siitä, kuka Jumala on, mitä hän on puolestamme tehnyt ja mitä hän meille antaa. Isä meidän -rukous ohjaa meidät rukoilemaan Jumalaa, jotta pysyisimme uskossa häneen ja voisimme elää hänen tahtonsa mukaisesti. [11]

Näihin päiviin asti katekismus on saatu pysymään siinä muodossaan, jonkalaiseksi Suomen evankelisluterilaiset sen hyväksyivät vuonna 1999. Katolisella kirkolla on tietysti omanlaisensa, mutta toisaalta molempien ollessa kristinuskon levittäjiä, voidaan heidät sopivien tilaisuuksien tullen laskea yhteen.

Erään "Kysy kirjastonhoitajalta"-vastauksen mukaan [24] katolilaisuus eroaa luterilaisuudesta mm. siinä, että katolilaisuudessa korostetaan kirkon (ts. papiston ja pyhimysten) roolia välittäjänä yksilön ja jumalan välillä, mutta luterilaisuudessa korostetaan yksilön henkilökohtaista uskoa sekä suoraa ja välitöntä suhdetta jumalaan. Tällainen "omatoimisempi" tyyli sopii Suomenkin oloihin paremmin, eikä luterilaisuus muutenkaan muodosta yksittäistä kirkkoa kuten esimerkiksi roomalaiskatolisuus, vaan se koostuu erilaisista alueellisista tai kansallisista kirkoista [5] eli ainakin teoriassa uskonasioista vähemmän kiinnostuneiden ei tarvitse olla niin huolissaan siitä, että Suomen evankelisluterilaisuuteen vaikuttaisi jokin ylikansallinen voima.

Nöyryyttä, lohtua ja rukoilemista

Kun tuota sotaakin toisaalla on, saa siitä lisää ihmettelyn aihetta rukouksien tarkoituksista ja vaikuttavuudesta, että myös lisäperustetta epäillä tämän jonkun Jumalan kyvykkyydelle visioida, mitä kaikkea ihmisten elämässä voikaan tapahtua. Lappeenrannan seurakunnat -sivuilla on maaliskuiset (2022) ohjeet sille "kuinka rukoilla rauhan puolesta", missä yhteydessä mainitaan, että

Raamattu opettaa meille, että Jumala kuulee rukouksemme. Hän vastaa rukouksiimme, mutta ei aina sillä tavoin kuten me odotamme. Ja kun rukous on puhetta Jumalalle, niin voimme aivan hyvin omin sanoin kertoa oman ahdistuksemme, pelkomme, tuskamme, kaikki ne tunteet, joita sota meissä herättää Jumalallemme. [13]

eli kuulosalla Jumala ainakin on, jotenkin, kuulemma. Teoriassa vaikutusta voi olla sillä, että riittävän monen rauhoittuessa rukoilemaan tai tekemään jotain, minkä kokee rukoilemiseksi, se saattaa heidän tavallaan yhteisen käytöksensä ilmenemään hyvinä tekoina sitten hiukan myöhemmin, minkä sitten voi vapaasti tulkita Jumalan aikaansaannokseksi ja vastaukseksi rukouksiin, mutta ei sillä varmaankaan estetä ketään sotimisesta viehtynyttä "tuolla jossain" saamaan tekemään toisenlaista päätöstä sotimiseen liittyen ellei hän tule vaikkapa Telegram-viestintää seuratessaan nähneeksi jonkun rukoilemisensa päätteeksi tekemän vetoomuksen säästää jokin kohde pommituksilta, johon voi sitten todeta "no okei, fine, ei tänään".

Piispat ne kuitenkin päättivät ihan paastovetoomuksen laittaa julkisuuteen, koska

Paastonaika kutsuu rauhan ja oikeudenmukaisuuden tekoihin. Venäjän hyökkäys on rikos kansainvälistä oikeutta ja synti Jumalaa vastaan. Kristinuskon ydinsanoma kärsivästä Kristuksesta on sanoma sovituksesta, sovinnosta ja rauhasta. Kristus itse kutsuu rauhantekijöitä Jumalan lapsiksi. Vetoamme kaikkiin, jotka kantavat vastuun Venäjän sotatoimien käynnistämisestä ja mahdollistamisesta. Tehkää kaikkenne hyökkäyksen pysäyttämiseksi. [14]

ja siinä samassa yhteydessä sitten kirkolle sinänsä jo tavanomaiseksi tulleella tavalla johdetallaan ihmisiä auttamaan jotain eli tässä tapauksessa sodasta kärsiviä ukrainalaisia osallistumalla keräyksiin "Kirkon Ulkomaanavun, Suomen Lähetysseuran tai muiden avustusjärjestöjen kautta". Itsearvoisesti ei varmaankaan mitään pahaa, että pidetään yllä organisaatioita, joiden kautta voi auttaa muita, mutta toisaalta kyse on myös joidenkin työllistymispyrkimyksistä ja sillä tavoin joidenkin elämänlaadun käyttökelpoisena pitämisestä.

Paastovetoomuksen loppusanoissa oleva "Herra, armahda meitä." ansaitsisi tulla arvioiduksi kriittisesti, sillä sitä edeltää sen vaikutelman antaminen, että paastonajan syvemmälle henkiseen elämään meneminen rauhan, Ukrainan kansan ym. puolesta rukouksineen ja muineen olisi jollain tekstissä sanomattomalla tavalla "toimivaa" ja että armahtamista joihinkin ihmisiin kohdistuen voisi tapahtua siis ennen sitä jotain aikojen loppuakin?

Samaisten piispojen aiemmin esittämässä puheenvuorossa ja rukouksessa mainitaan, että

Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, vahvista meissä toivoa, kun lähellämme käytävä sota ahdistaa. Varjele Ukrainan kansaa. Säästä ihmisiä sodan kärsimyksiltä, tuo lohtua perheille, jotka ovat jääneet sen jalkoihin.

eli vaihtoehtoina ovat, että joko uskominen toimintana, yksilösuorituksena tai laajemmin, on se, mikä saa tai saattaa saada vaikutusta aikaan, tai sitten Jumala vaikuttaa asioihin "itse" saamiinsa "yhteydenottoihin" perustuen. Pelkän uskomisen avulla voi olla hiukan hankalampi saada aikaan jotain varjelevuutta, kuin toivon vahvistumista ja sodan kärsimyksiltä säästäminen voi onnistua hiukan heikommin kuin lohdun aikaansaaminen joillekin. Minkähän vuoksi näihin rukouksiin on pitänyt ympätä mukaan kohta "Sen tähden anomme, että et hylkäisi meitä."? Tosin, siinä viitattiin "Vapahtajaamme, Jeesus Kristukseen", mutta kyllä se paljolti siltä kuulosti, että ihmisten rukoilujen "kuulijat" saattaisivat jättää heidät oman onnensa nojaan ihan milloin vain, vaikka kommunikointia väitetysti kahteen suuntaan on ollut jo satoja vuosia. Moinen sanailu saa ihmiset vaikuttamaan surkeilta ressukoilta.

Rauhan Tervehdys -lehden mukaan "Kristilliseen paastoon liittyy aina rukous ja hiljentyminen, Jumalan äänen kuuleminen." ja että "Kristitylle paasto on pyhä, Jumalalle erotettu elämänmuoto."

Paastoamisen tehtävä on puhdistaa mieli ja omat halut ja suunnata katse Kristukseen ja lähimmäisen tarpeisiin. Silloin saamme myös itsellemme ja Herra siunaa meitä. Kristillinen paasto on enemmän itsetutkistelua kuin ruokaan ja ulkoisiin seikkoihin huomion kiinnittämistä. Paastoaminen ikään kuin kirkastaa Jumalan äänen kuulemisen. [16]

Sanovatpa myös samaisessa artikkelissa, että "Kristillinen paasto ohjaa meitä toivoon, iloon, nöyryyteen ja vaatimattomuuteen." Nöyryyteen..?

Mitä se Luther sanoikaan..?

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän, huvitella, laskea leikkiä tai jopa tehdä syntiä paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi, ettei se saisi tilaisuutta viekoitella meitä tunnontarkkuuteen pikkuasioissa. Me menehdymme, jos liikaa huolehdimme johonkin syntiin lankeamisesta... Minkä takia joisin laimentamatonta viiniä, puhuisin vapaasti ja söisin enemmän ellen juuri piinatakseni ja kiusatakseni paholaista, joka on päättänyt piinata ja kiusata minua? Voisinpa tehdä jonkin nimellisen synnin vain pilkatakseni paholaista, jotta hän käsittäisi, etten myönnä mitään syntiä enkä ole tietoinen mistään synnistä. Kun paholainen hyökkää kimppuumme ja piinaa meitä, meidän on pantava kymmenen käskyä kokonaan syrjään." (s. 328)

Nöyryys?

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän.."

"..paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi"

"menehdymme, jos huolehdimme liikaa johonkin syntiin lankeamisesta"

Seurakunnan puolesta puhumista kirkossa

Näppärältä vaikuttaneen Descript-sovelluksen transkriptioon soveltuvuuden kokeilemisen vuoksi tehtiin valinta muuntaa melko satunnaisesti valikoidun, nettiin striimatun ns. rukoushetken puheosuudet automaattisesti tekstiksi. Valinta kohdistui Lappeenrannan kirkossa 24.2.2022 olleeseen ns. rukoushetkeen, jonka aiheena oli "rauhan puolesta". Tämä nettiin rutiininomaisesti striimattu tapahtuma ei ollut saanut moniakaan ihmisiä lähtemään kirkkoon asti päätellen lähetyksessä nähtävillä olevien muutamien ensimmäisten penkkirivien lähes tyhjyydestä, mikä saattaa kuvastaa tyypillistä nykyajan kirkossa käymistä tai sitten ei. Tätä ei käyty selvittelemään ollenkaan. Descript-sovellus toimii suomenkielisenkin puheen transkriptioon varsin hyvin, vaikkakin joidenkin sanojen osalta pieleen meni niin pahasti, että oli parempi käydä kuuntelemassa striimattua lähetystä joiltakin osin varmistuakseen transkription onnistuneisuudesta ja tehdäkseen muutamia korjauksia sen jäljiltä.

Tarkoituksena oli saada vähänlaisesti tuntumaa siitä, minkälaisin sanoin uskovaisille puhutaan Jumalasta, synnistä, armosta ja tässä tapauksessa aiheena olleesta sodasta ja arvioida sitten, olisiko syytä sanoa jotain toisin siltä osin, mitä uskovaisuus-asioista ym. on tässä kirjoituksessa sanottu (ei ollut).

Sodan merkitys sotaa käymättömille ja sen seuraamuksista kärsiville otettiin ilmeisestikin sen vuoksi puheissa käyttöön, että saataisiin johdateltua reitti retoriseen kysymykseen Jumalan mahdollisesti unohtamasta armosta, mistä selvittiin olemalla vastaamatta siihen:

Kuulemme huhut ja uutiset sodasta ja kärsimyksestä. Ja menetys tuntuu suurelta. Suruun tästä tilanteesta. Tuntuu ahdistavalta.

Kuulemme meidän ympärillä kysymyksiä. Miksi näin on käynyt? Miksi on herra? Se on ikään kuin salmilaulaja. Kysymys kaikuu tällä hetkellä. Psalmissa 77 laulaja kysyy, onko Jumala unohtanut armonsa, vihassaan sulkenut sydämensä? Saimme aloittaa meidän yhteinen messu täällä yhdessä tänä iltana hiljaisella huokauksella. Saamme huokaista Jumalaan päin synnintunnustuksen muodossa. Meidän rikkinäisyydestä ja meidän maailman rikkinäisyydestä käytämme synnintunnustus 703.

Tätä seurasi hetkeä myöhemmin otteen lukeminen roomalaiskirjeen luvusta 8 ja minkä sanoja toisteltiin erikseen tämän jälkeen. Tällaisen on kai tarkoitus yrittää estellä sitä, että uskovaiset katkaisivat yhteytensä uskovaisuuteensa:

"Meitä surmataan kaiken aikaa. Meitä kohdellaan teuraslampaina, mutta kaikissa näissä kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton. Joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä ei ole enkelit, eivät henkivallat. Ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat. Ei korkeus eikä syvyys. Ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta hän, joka on tullut ilmi Kristuksessa, Jeesuksessa meidän herrassamme."

Sodan käyttäminen jonkinlaisena perusteena tuottaa ns. sanasalaattimaista puhetta käy ilmi:

Toisen maailmansodan aikaan Gestapon vankilassa oli pappi Dietrich von Höber, jonka sanoja lauloimme alkuvirressä. Toisessa virressä lauloimme toivonkynttilöistä. Lisäksi toivonkynttilöiksi meidät kristityt on kutsuttu tuomaan valoa tähän pimeään maailmaan, kun pahan valta kasvaa ympärillämme. Ja itse ajattelen, että sota on yksi pahimmista asioista. Ja kun se on, sen voima kasvaa ympärillämme, niin meidän tarpeemme kääntyä Jumalan puoleen vain kasvaa.

Sellaisesta ei ollut mitään mainintaa, mihin uskovaiset ovatkaan väitetysti päätymässä, mutta Jumalan sanottiin olevan "meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti". Tämän jälkeen hetki uskontunnustukseksi kutsuttua:

Nousemme tunnustamaan kristillisen uskon. Minä uskon Jumalaan, isään, Kaikkivaltiaaseen, Taivaan ja maan luojaan ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, Meidän herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt. Mariasta kärsii Pontius. Pilatuksen aikana ristiinnaulittiin. Kuoli ja haudattiin, astui alas. Tuonelaan nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja pyhään henkeen.

Pappi pyytää seurakunnan puolesta varjelua sille, ettei elämää tulisi aivan väärin elettyä. Jonkinlaisesta ennalta määrättyä tehtävääkin:

Lähetä meidät palvelemaan kukin siinä tehtävässä, jonka olemme sinulta saaneet. Me ylistämme sinua pelastuksen maljasta, pyhästä vedestäsi, jossa meillä on anteeksianto. Anna sen uudistaa meidät alta, ettemme etsisi tyydytystä pelkästään siitä, mikä on katoavaa.

Sinä olemassaolon lähde, varjele meitä tuhlaamasta ja tuhoamasta elämämme. Ylistämme sinua armostasi, anna sen parantaa ihmissuhteemme. Me kiitämme anteeksiannostasi. Anna sen karkottaa vihamme. Ja katkeruutemme. Me ylistämme sinua uudesta voimasta, joka nostaa masennuksesta rohkeuteen, kuolemasta elämään.

Miksikähän sitä armoa pyydellään, jos se väitetysti tulee joka tapauksessa pyytelyistä riippumatta? Joten täten, mikä tarkoitus synnintunnustamisellakaan on?

Mutta sinun on armo. Sinä anna anteeksi, että me eläisimme sinun peloissasi. Sen tähden Jumala ole minulle armollinen hyvyydessäsi. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Sinua vastaan olen rikkonut. Olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Käännä katseesi pois synneistä ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut. Anna vahva henki.

Tämä seuraava lausuttiin kädet edessä, kämmenet avoinna, kämmenselkä alaspäin:

Rakkaat kristityt. Menkää rohkeasti maailmalle. Muistakaa rukoilla Ukrainan kansan puolesta. Muistakaa, että rukoilette koko meidän maailmamme ja myös meidän Suomenmaan puolesta. Näin kristityt ovat kautta aikojen toimineet, kun haasteita ja pimeyttä on horisontilla. Tänä iltana mie lähetän teidät vähän pitemmällä sanamuodolla. Muistutuksena.

Lähtekää rauhassa. Olkaa rohkeasti. Pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä, rakastakaa ja palvelkaa herraa pyhän hengen voimassa. Iloiten. Lähtekää rauhassa.

Aivan liian hupsua monien makuun, mutta jotkut vielä tykkäävät tai ainakin esittävät pitävänsä.

Lisäluettavaa: Transhumanismi, kuolemattomuus ja pelastus

Kirkon tarjoaman synkistelyn ja nöyristymisen seuraksi vielä jotain muutakin, mutta kuitenkin kristinuskoa tukevien tahojen julkaisuista poimittuna. Paitsi tuo viimeisin näistä, mutta sekin täsmäsi kriteereihin, joiden mukaan tässä ei yritetä hakea eriäviä näkemyksiä varsinaisesti transhumanisteiksi itsensä määrittelevien suunnalta. On tosin jokseenkin biasoitunut sivustona.

Vaikka ihminen onnistuisi tekemään itsestään kuolemattoman, hän olisi Toivosen mukaan kaukana pelastuksesta. Toivonen on samoilla linjoilla katolisen Antoine Lévyn kanssa: pelastus on ikuista elämää Jumalan yhteydessä. Ikuinen elämä maan päällä olisi lähempänä kadotusta, elämää erossa Jumalasta. Se tarkoittaisi Toivosen mukaan sielun kuolemaa – mikä taas pohjimmiltaan tarkoittaisi, ettei ihmistä enää ole. (Kun kristinuskossa puhutaan pelastuksesta, mistä oikein puhutaan? - Kirkko ja kaupunki)

Sota ihmisluontoa vastaan ei rajoitu pelkästään seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden alueelle, vaan se saa yhä uusia ilmenemismuotoja. Jos ihminen voi vapaasti määritellä itsensä seksuaalisuuden alueella, niin miksi ei kaikkialla muuallakin? Koko ihmisluonto on tällöin lopulta hylättävä. Paljon vaikutusvaltaa viime aikoina onkin saanut transhumanismi, joka on ideologia tai liike, jonka mukaan ihminen voi kehittää ja parantaa itseään tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta ja ohittaa nykyihmisen rajoitukset. (Sota ihmisluontoa vastaan - Seurakuntalainen)

Deneenin mukaan liberalismin pyrkimys on alistaa kaikki asiat ihmisen valinnalle. Mikään ei säästy uudelleenmäärittelyltä, jos se on vain ihmisen tahdottavissa. Ihminen itse valitsee sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisensa, paikkansa maailmassa, kansansa, perheensä ja uskontonsa. Mitään annettua ei ole. Ainoastaan se ratkaisee, ovatko nuo asiat valittuja ja ovatko ne rationaalisesti valittuja palvelemaan valitsijan omaa etua. Oma valinta ja oma etu siis ratkaisevat ja niiden rinnalla kalpenevat pohdinnat noiden valintojen vaikutuksista muihin ihmisiin ja yhteisöön sekä kysymykset velvollisuuksista luotua järjestystä kohtaan tai Jumalaa kohtaan. (Sota ihmisluontoa vastaan - Seurakuntalainen)

Ja täytyy myöntää, että kristinusko on transhumanistinen uskonto. Jossain mielessä kai jokainen kristitty on transhumanisti, koska ihmisen päämäärä on ikuinen ja nykyistä parempi elämä. (Tekoälyn kehitys avaa eettisen pandoran lippaan - Seurakuntalainen)

Muutos tapahtuu evankeliumien mukaan kuolleiden ylösnousemuksessa. Kuolleet saavat uudenlaiset ruumiit. Tuo muuttunut, "taivaallinen olento" on kristityn päämäärä. (Tekoälyn kehitys avaa eettisen pandoran lippaan - Seurakuntalainen)

Transhumanismin mukaan aivot, jotka ovat aineellista kudosta ja sähkökemiaa, ovat ihmisyyden ydin. Ihmisellä ei ole sielua eikä henkeä eikä Jumalaakaan, Luojaa, ole. Mikään oleva ei ole mitään varten eikä mitään luonnollisia tarkoituksia ole. Aineellinen ihmisruumis ei ole mitenkään erityinen. Ihmisruumis on biologinen kone, jota voidaan ja jota tulee säätää, korjata ja parannella ja jonka biologiset rajoitteet tulee ylittää. Ihmisellä ja hänen olemassaolollaan ei ole mitään annettua tarkoitusta. (Transhumanismi tähtää ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen - Oikea Media)

Pelkistetysti voidaan todeta, että transhumanismissa on kyse jumalattomasta ihmisyyden uudelleenmäärittämispyrkimyksestä. (Transhumanismi tähtää ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen - Oikea Media)

Itseltä ovat Wikipedian sivut Problem of evil ("the question of how to reconcile the existence of evil and suffering with an omnipotent, omnibenevolent, and omniscient God.") ja Existence of God ("a subject of debate in theology, philosophy of religion and popular culture") jääneet täysin lukemattomaksi, mutta voisi ounastella näiltä sivuilta löytyvän avusteita omien tai muiden epäilyjen vankistamiseksi.

Kysymyksiä lukemisen päätteeksi

Koska jumalusko on erästä pahinta hömppää, mitä voi olla, onko lasten mahdollisten kehityssuuntien tarpeetonta uhraamista antaa heidät kristillisen koulun kasvattamaksi? Olkoon vaan "iloista oppimista" ja hyviä käytöstapoja. Lappeenrantalaiset ei-kristilliset poliitikot ovat mm. kaupunginvaltuustossa esittäneet kehuja sille, miten on hienoa kun Lappeenrannan kristillinen koulu saa opetusluvan, minkä pitäisi herättää miettimään, mikä todellinen intressi sellaisen mainitsemiseen edes olisi. Otteita kyseisen koulun toiminta-ajatuksesta:

Pieni yksikkö mahdollistaa kodikkaan, levollisen oppimisympäristön, jossa halutaan panostaa iloisen oppimisen lisäksi ihmisenä kasvamisen teemoihin. Kristillinen arvopohja, suhde omaan itseen, toisiin ihmisiin ja ympäristöön ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen alueita. Kristillinen aines näkyy läpäisyperiaatteella koulun toiminnassa ja opetuksessa lapsen ikätason mukaisella tavalla, arvokkaana lisänä, ei korvaavana aineksena. Arjen kristillisyyttä opetellaan vuorovaikutustaidoissa esim. anteeksi pyytämisen ja antamisen merkeissä, sillä keskeneräisyyttä tulee riittämään niin aikuisissa kuin lapsissakin myös kristillisessä koulussa! Kristillisessä koulussa pidetään erityisen tärkeänä jokaisen ihmisen ainutkertaisuutta ja arvokkuutta.

Kristillisen koulun yksi perusarvoista on usko kolmiyhteiseen Jumalaan kaiken luojana. Kristinuskon mukaan Jumala ilmoittaa ihmisille tahtonsa Raamatussa.

Vaikkei Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola olekaan joka käänteessä mainitsemassa jotain kristillisyydestä, olisikohan se aivan tervettä kenenkään kannalta, että hänestä tulisi jopa Suomen presidentti, kuten presidenttikyselyiden perusteella jotkut haluaisivat tapahtuvan? Hänestä kerrotaan Seurakuntalainen-lehden artikkelissa Rauha ei ole toivomista - se on strategista päättäväisyyttä ja tekemistä seuraavanlaista:

Aaltola painottaa Radion Dein haastattelussa, ettei hän käytä Raamatusta kumpuavaa terminologiaa sattumalta tai kristillisen radiokanavan kuuntelijoita mielistelläkseen. Sanat nousevat hänen omasta arvomaailmastaan ja taustastaan.

"Olen kasvanut uskonnollisessa perheessä, minkä peruja on se, että iltarukous on tärkeä osa omaa rutiiniani. On hyvä miettiä hetki tärkeitä asioita iltaisin. Se auttaa ymmärtämään, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää."

Tulevana viikonloppuna Ulkopoliittisen instituutin johtajan kalenterissa on matka Kirkkopäiville Ouluun. Kirkolle ja Suomen seurakunnille hänelle on yksi rukouspyyntö.

Jos vertaa lööperin puhumista uskovaisten ja perussuomalaisten välillä, niin eikö niissä ole paljon samankaltaista "ne eli nuo monet kansalaiset uskovat kuitenkin kaiken mitä heille sanoo"-asennetta? Perussuomalaisten puoluelehdessäkään ei käytännössä koskaan ole mitään sillä tapaa mukavaa luettavaa, että se antaisi uskoa jonkinlaiseen parempaan elämään heidän tukemisensa kautta ellei yksinkertaisuuksia kuten hintojen nousemisien vastustamisien esittämisiä lasketa. Muiden puolueiden julkaisuissa onkin sitten enemmän esim. tekoälystä, digitaalisuudesta, terveysteknologian kehityksestä ym. nykyaikaisesta ja tulevaisuutta luotaavasta. Itsekehua tämän puolueen lehdestä löytyy takuuvarmasti:

Suomessa on yksi puolue, jonka arvojärjestyksessä oma maa ja kansa ovat tärkeimmät, eli perussuomalaiset. [1. tekstikappale ingressin jälkeen, Perussuomalainen 5/2022, "Suomalaiset verovarat käytettävä omien kansalaisten hyvinvointiin"]

Perussuomalaisista mainitsemiseenko tämä kirjoitus päättyikin? No aivan sama. Missään mitään järkeä.