Aloitteen kuvaus lyhyesti

Tavoitteena on tarkentaa rikoslain säännöksiä kunnianloukkauksesta siten, että huomioidaan yksilöön kohdistuvan systemaattisen ja mahdollisesti joukkoistetun vaikuttamisen merkitys kognitiivisen ja psykologisen manipulaation osalta silloin, kun ne todistettavasti tai perustellun oletetusti edeltävät ja osaltaan aiheuttavat jonkun kunniaa loukkaavan sisällön tuottamista. Myös elinympäristötekijöiden vaikutus otettaisiin huomioon, sillä se voi olla osa systemaattista vaikuttamista tai muutoin pysyväluonteinen ajattelun laatua heikentävä tekijä. Lainmuutos tukisi oikeudenmukaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa arviointia. Aloite sisältää ehdotuksia muutoksiksi myös muihin asiaan liittyviin lakeihin.

Nykytilanne ja lainmuutoksen tavoitteet

Kunnianloukkauksiin johtaneisiin tekoihin vaikuttaneet provokaatiot voivat olla helpommin todistettavissa kuin kognitiivinen vaikuttaminen. Yhteistä niille on kuitenkin se, että ne voivat jatkua systemaattisesti kuukausia tai jopa vuosia. Nykyinen rikoslainsäädäntö ei anna riittäviä välineitä huomioida kognitiivista vaikuttamista taustatekijänä, mikä aiheuttaa tuomituissa kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta.

Lakimuutoksen tavoitteena on varmistaa, että pitkäaikainen kognitiivinen (ja myös psykologinen) manipulaatio, mahdollisesti yhdessä elinympäristötekijöiden kanssa, otetaan huomioon oikeudellisessa arvioinnissa, jotta vastuu ja seuraamukset kohdistuvat oikeudenmukaisemmin.

Nykyinen laki ja oikeuskäytäntö eivät tunnista kunnianloukkaukseen johtaneita kumuloituneita seurauksia, kuten pitkään jatkunutta häirintää tai kiusaamista. Arviointi kohdistuu usein pelkästään teon hetkelliseen ilmenemismuotoon.

Kunnianloukkauksen väitetty kohde ei välttämättä ole itse aktiivinen kaikissa vaikuttamisen vaiheissa. Vaikuttamiseen voivat osallistua myös muut henkilöt hänen puolestaan tai jopa hänen tietämättään. Eräinä esimerkkeinä motivaatioista ovat mm. manipulaation pelillistettävyyden kokeilut ja mainehaitan aiheuttaminen kunnianloukkaukseen yllyttämällä.

Lakimuutoksen tarkoituksena on mahdollistaa myös kognitiivisen vaikuttamisen tapaisen, tosiasiallisesti vaikuttavan tekijän huomioiminen kokonaisarvioinnissa. Näin rikosoikeudellinen vastuu muodostuu oikeudenmukaisemmin. Haasteena tutkinnan ja osaksi laajempaa systemaattista vaikuttamista osoittamisen kannalta voi muodostua kognitiivisen vaikuttamisen aiheuttamien käytöksen ja ajattelun muutoksien toteen näyttäminen, mihin ovat osaltaan voineet olla vaikuttamassa hetkelliset ja pidempiaikaiseiset elinympäristötekijät, jotka taasen yhdessä kognitiivisen vaikuttamisen kanssa ovat voineet vaikuttaa elimistön metaboliikkaan ja siten mahdollisesti myöskin ajattelun laatuun.

Rikosoikeudellisen arvioinnin kattavuuden kannalta merkitylliseksi voivat muodostua myös tutkinnan aloittamisen aika ja kesto, sekä jo aiemmin tehdyt ja saatavilla olevat selvittelyt ja todisteet kognitiivisesta vaikuttamista ja muista vaikuttaneista tekijöistä. Näin varsinkin sen vuoksi, että ajatteluun vaikuttamaan tarkoitetut tekijät eivät välttämättä jätä käyttäytymisessä ja ajattelussa ilmeneviä tekijöitä pitkiksi ajoiksi tunnistettavaksi. Merkittävien tekijöiden tunnistaminen saattaakin vaatia sellaisten analyysimenetelmien kehittämistä, joita ei ehkä ole vielä kehitettykään, mikä voi asettaa syytetyn kinkkiseen asemaan todistettavuuden mahdollisuuden hälventyessä pois elimistön/mielen itse itseään korjaavuuden vuoksi.

Kognitiivisen manipuloinnin todistettavuuden haastavuus

Kognitiivinen manipulaatio ei ole eksaktisti vaikuttavaa. Pitkäaikaisella ja systemaattisella vaikuttamisella saadaan kuitenkin pohjustettua varmemmin sitä, että yksilö reagoi ja ajattelee tavoitellunlaisesti vaikuttamisen kannalta oleellisissa tilanteissa. Triggerinä toimivan tekijän ja lopputuleman välillä voi olla monimutkaisempikin tapahtuma. Tämä voi perustua esimerkiksi priming-ilmiön pelillistämiseen.

Psykologinen manipulaatio on määritelmällisesti korkeammalla ajattelun tasolla ilmentyvää. Se voisi kohdistua esimerkiksi skeemoihin eli mielen sisäisiin malli- ja tulkintakehyksiin. Näiden avulla ihminen jäsentää, luokittelee ja tulkitsee ympäristöään. Niiden muuttaminen vaatii yleensä merkittävää ajallista ja psyykkistä panostusta.

Kognitiivisen manipuloinnin todistaminen ja siten käyttäminen lieventävänä perusteena voi olla haastavaa. Suomalainen koulutusjärjestelmä ei välttämättä ole kehitetty tuottamaan sellaisia asiantuntijoita, joilla olisi kyvykkyyttä tunnistaa kognitiivisen manipulaation vaikutuksia. Tämä koskee esimerkiksi psykologeja, kognitiotieteilijöitä ja soveltuvia terapeutteja. Heidän valmiutensa voi olla pikemminkin sellaiseen soveltuvaa, missä yksilön ajattelu muunnetaan hänen itsensä toivomanlaiseksi.

Kognitiivista manipulointia itseensä kohdistuneeksi epäilevä voi tunnistaa toistuvia kaavamaisuuksia muiden ihmisten toiminnassa. Hän voisi parhaaseen ymmärrykseensä ja takaisinmallintamisen kyvykkyyteensä perustuen kenties osoittaakin, ketkä tahalliseen vaikuttamiseen osallistuvat. Viestinnällisistä syistä ja rajoitteista johtuen hänelle muodostuvan ymmärryksen siirtäminen muiden ihmisten ymmärrettäväksi voi olla ongelmallista. Se voi jäädä vajeelliseksi esimerkiksi sen vuoksi, että kuulijoilla ei ole yhtäläisiä valmiuksia kuullun ymmärtämiseen. Tai hän ei itse saa muunnettua ymmärrystään selkeästi selittävään muotoon.

Sodankäynnin teorioissa kognitiivisen sodankäynnin käsite on ollut käytössä jo pitkään. Siinäkin vaikuttaminen kohdistuu kognitiivisiin prosesseihin eli se häiritsee tiedonkäsittelyä ja päätöksentekoa. Kognitiivinen sodankäynti käsitteenä on muodostunut osaksi kansoihin tai kansanosiin vaikuttamisen selittäjänä suomalaisessakin asiantuntijakommentoinnissa. Arjen tasolla kognitiivinen manipulaatio ei kuitenkaan ole saavuttanut samaa tunnustusta. On jopa todennäköistä, että vielä nykyäänkin yksilö voi "leimautua" vainoharhaiseksi. Tämä tapahtuu siitäkin huolimatta, että esimerkiksi markkinoinnin käsite "neuromarkkinointi" on ollut Suomessakin uutisten aiheena jo vuonna 2014. Kuten Yle tuolloin totesi: "neuromarkkinointi on uusi markkinoinnin ala, jossa tutkitaan kuluttajan tiedostamattomia tunnereaktioita".

Vaikka kognitiivinen manipulaatio on eräänlaista kiusaamista, ei verkosta löydy lähellekään ensimmäisinä hakutuloksina sellaisia sivuja, joissa kiusaamisilmiötä selitettäessä käytettäisiin sanaa "kognitiivinen". Sen sijaan kiusaamisesta puhutaan viittaamalla sosiaaliseen paineeseen, tönimiseen, nolaamiseen, juoruiluun ja kulttuurisiin arvoihin.

Kunnianloukkauksesta syytetyn kannalta kognitiivisen vaikuttamisen kohteena olemista saattaisi voida todistaa esimerkiksi aiemmilla lääkärinlausunnoilla. Myös terveydenhuoltoalan ammattilaisten merkinnät potilastietoihin voisivat olla hyödyllisiä. Ongelmana niiden hyödyntämisessä voi kuitenkin olla niiden yksityiskohtaisuuden puutteet, jatkuvuuksiin jäävät aukot ja näkemykselliset vaihtelut. Tällaista ennakoiden yksilö saattaa tehdä erilaisia tallenteita todistusaineistoksi. Hän ei välttämättä vielä tuolloin tiedä tarkemmin niiden käyttötarkoitusta tai käyttämistilanteita. Kognitiivinen manipulaatio saattaa kuitenkin olla siinä määrin hienostuneesti toteutettua, että tallenne ei kenties ole määritelmällisesti todiste kognitiivisesta vaikuttamisesta ilman esimerkiksi täydentävää todistajanlausuntoa.

Kognitiivista manipulaatiota voidaan olettaa tapahtuvan yleisesti ja laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa, joten mitä se tarkoittaisi suomalaisen oikeuslaitoksen merkittävyyden kannalta, jos sellaisen mahdollisuus jätettäisiin tyystin huomioimatta oikeudenkäynnissä tai esitutkintavaiheessa? Entä mitä se tarkoittaa suomalaisen yhteiskunnan ja siinä elämisen kannalta, jos kognitiivisen manipulaation keinoin voidaan vaikuttaa ihmisiin heille haitallisesti, mutta uhrit eivät voi puolustautua lain tarjoamin keinoin?

Muita asiaan mahdollisesti liittyviä rikoslain alakohtia ja pykäliä

Rikoslaissa käsitellään asiaan mm. yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista kuten rikoslain luvun 24 pykälässä 9 kunnianloukkaamista, missä asiaan liittyväksi voi muodostua myös yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen kuten samaisen luvun pykälässä 8. Rangaistuksen määräämiseen liittyvästi merkittäviksi voivat muodostua rikoslain luku 6 eli Rangaistuksen määräämisestä ja rikoslain luku 4 eli Vastuuvapausperusteista, sillä niissä määritellään mm. lieväntämisperusteita ja tunnusmerkistöerehdyksiä. Voihan olla niinkin, että lakia aiemmin muodostettaessa ei ole otettu "todellista elämää" huomioon riittävässä määrin, riittävällä tarkkuudella tai riittävästi erilaisia vaikuttavia tekijöitä tunnistaen.

Lakitekstiä mahdollisen kunnianloukkausteon jälkeen lukiessaankaan ei välttämättä kykene muodostamaan selvyyttä siitä, onko syyllistynyt määritelmällisesti rikokseen vai eikö ole. Kognitiivisen manipuloinnin huomioimatta jättäminen lakia muodostettaessa, vaikka sellaista yhteiskunnassa jatkuvasti tapahtuu, on sinänsä olennainen osoitus siitä, että lait eivät ole ideaalisia tai edes varmuudella laadukkaasti määriteltyjä.

Erityistä huomioitavaa voisi olla myös se, että mahdollisesti tulevaisuudessa kunnianloukkauksesta syytetty on voinut yrittää jo useaan kertaan saada edeltäneitä tapahtumia ym. käsiteltyä poliisin tekemänä, mutta tällainen on voinut hämmentää vielä enemmän hänen käsitystään siitä, miten lakia pitäisi ymmärtää, kun poliisin lyhytvirkkeisten lausuntojen mukaan selkeän rikolliselta tuntuvat muiden teot ovatkin vain "ei syytä epäillä rikosta"-tyyppistä. Tällaisia voisivat olla esim. a) jatkuvat tahallaan ärsyttämiset netissä, oppitunneilla, työpaikoilla ym., b) terveydenhuollon ammattilaisen kuten psykiatrin vastaanotolla suorittama tahallaan ärsyttäminen ja myöhempi potilaskertomuksessa valehteleminen, c) tietoliikenteen toiminnan häiritseminen ja d) asuinympäristössä jatkuvasti ilmenevä ja kohdistettu auditiivinen häirintä.

--

Kunnianloukkauksesta syytettyyn mahdollisesti sovellettavia lainkohtia:

Rikoslaki 24 luku – Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta

• 24:8 § Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
• 24:8a § Törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
• 24:9 § Kunnianloukkaus
• 24:10 § Törkeä kunnianloukkaus
• 24:12 § Syyteoikeus

Rikoslaki 6 luku – Rangaistuksen määräämisestä

• 6:6 § Lieventämisperusteet
• 6:7 § Kohtuullistamisperusteet
• 6:12 § Rangaistuksen tuomitsematta jättäminen

Rikoslaki 4 luku – Vastuuvapausperusteista

• 4:1 § Tunnusmerkistöerehdys
• 4:2 § Kieltoerehdys
• 4:3 § Vastuusta vapauttavaa seikkaa koskeva erehdys

--

Kognitiivinen manipuloiminen voi vaatia vaikuttamaan pyrkijöitä syyllistymään lukuisiin lainrikkomuksiin, mihin sisältyisi yksityisyyden loukkaamista kuten salakuuntelua, vainoamista, järjestäytymistä toimimaan rikollisryhmän toimintaa vastaavalla tavalla, hyödyntämään tietoliikenteen häirinnettävyyttä, murtautumaan tietojärjestelmiin, käyttämään yllytystä muiden saamiseksi tekemään osatehtäviä kohteeseen vaikuttamiseksi ym.

Kognitiivisesta manipuloinnista syytettyyn mahdollisesti sovellettavia lainkohtia:

Rikoslaki 24 luku – Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta

• 24:1 § Kotirauhan rikkominen
• 24:5 § Salakuuntelu
• 24:6 § Salakatselu
• 24:8 § Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
• 24:8a § Törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
• 24:12 § Syyteoikeus

Rikoslaki 25 luku – Vapauteen kohdistuvista rikoksista

• 25:7 § Vainoaminen

Rikoslaki 17 luku – Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

• 17:1a § Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen
• 17:3 § Alle rikosvastuuikäisen käyttäminen rikoksen tekemiseen

Rikoslaki 38 luku – Tieto- ja viestintärikoksista

• 38:3 § Viestintäsalaisuuden loukkaus
• 38:3 § Törkeä viestintäsalaisuuden loukkaus
• 38:5 § Tietoliikenteen häirintä
• 38:6 § Törkeä tietoliikenteen häirintä
• 38:7a § Tietojärjestelmän häirintä
• 38:7b § Törkeä tietojärjestelmän häirintä
• 38:8 § Tietomurto
• 38:8a § Törkeä tietomurto

Rikoslaki 6 luku – Rangaistuksen määräämisestä

• 6:5 § Koventamisperusteet

Rikoslaki 5 luku – Yrityksestä ja osallisuudesta

• 5:3 § Rikoskumppanuus
• 5:4 § Välillinen tekeminen
• 5:5 § Yllytys
• 5:6 § Avunanto

Yhteenveto ja pyyntö eduskunnalle

blaablaa.. laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa.. blaa..

Edellä on luonnehdittu sellaista kognitiivisen manipuloinnin mahdollisesti aiheuttamaa, kunnianloukkauksen määritelmän tapaista toimintaa, jossa teko jää esim. kuultavaksi kuten ns. livenä lähetettyyn podcast-lähetykseen osallistuttuaan ja sen aikana mahdollisesti rikollista sanottuaan. Jos kyse olisi tekijän itsensä hallinnoimasta viestinnästä kuten webkäyttöliittymäisen sisällöntuotantojärjestelmällä julkaistusta tekstistä, jonka hän voisi poistaakin, muttei niin tee, silloin rikostutkinnassa pitäisi ottaa huomioon mm. se, onko kyse hänen henkeään tai terveyttään uhkaavasta asiasta, jonka hän kokee olevan vähentyvän tai poistuvan, jos hän pitää julkaisemaansa tekstiä (mahdollisine liitteineen ja oheisineen kuten kuvat) muiden netin käyttäjien nähtävillä. Joukkoistetun ja systemaattisen kognitiivisen manipulaation ollessa jatkuvasti ja eri tavoin vaikuttamassa häneen ja siten hänen elimistöönsä ja mieleensä, voisi olla lääketieteellisestikin todennettavissa, että jotain tavanomaisemmista syistä poikkeavaa on aiheuttamassa esim. vakavanlaatuista yksilön terveyden heikentymistä. Tällöin kyse olisi eräänlaisesta itsepuolustuksesta, mikä ei välttämättä tulisi ilmentyneeksi niin vähänlaisena kuin esim. yhtenä nettikirjoituksena, vaan laajana, mahdollisesti ositeltuna selvityksenä, joka voi sisältää myös epävarmojen näkemyksien ilmaisuja ja spekulaatioita, mutta kuitenkin taustasyiltään omasta selviytymisestään huolestuneisuutta osoittaen ja mihin ei kenties ole saanut minkäänlaista hyödyttävää apua viranomaisilta kuten poliisilta, terveyspalveluista tai vuokranantajalta.

Tunnistaessaan kognitiivisen manipulaation vaikutusta itsessään yksilö voi tunnistaa myös sen, että hän ei ole sellaisen ainoa, eikä kenties edes primääri kohde, vaan kyse voi olla jonkinlaisesta harjoitelmasta, jolle on toisenlaista käyttöä myöhemmin, kun vaikuttamisen metodit on saatu testattua hänellä ja kenties joillakin muilla. Tällöin kognitiivisen vaikuttamisen kohteena ollut voi tehdä päätöksen varoittaa muita ihmisiä kognitiivisen manipuloinnin mahdollisuudesta, jota olisi hänen mukaansa jo meneillään tai jota tultaisiin suorittamaan myöhemmin ns. laajassa mittakaavassa eli oletetusti suuriin ihmisjoukkoihin kohdistuen. Varoittaessaan muita hän saattaisi tulla suorittaneeksi kunnianloukkauksen kuten se nykyisellään on rikoslaissa määriteltynä, mutta ottaen huomioon minkälaista kansanosiin kohdistuvaa vainoamista ja jopa tuhoa maailmalla voi kohdistua jonkin maan omiin kansalaisiin tai toisen maan kansalaisiin, pitäisi arvioida lainsäädännön tasolla, olisiko syytä pitää sallittuna antaa ihmisten ilmaista epäilyjään muiden toisille haittaa tarkoittavuudesta ilman "automaattista" kunnianloukkaukseen syyllistymistä.

RKP on äskettäin (19.8.2025) tehnyt kolmisenkymmentä toimenpide-ehdotusta "paremman kilpailukyvyn saavuttamiseksi panostamalla työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin". Pyrkiessään ns. puhuttelevuuteen, nämä toimenpide-ehdotukset muodostuvat "kaikille tuttujen" avainsanojen ympärille kuten esim. virkkeessä "Laajennetaan osatyökykyisten mahdollisuuksia joustaviin työllistymisratkaisuihin ja panostetaan enemmän nuorten ammatilliseen kuntoutukseen.", mikä on toki pelkistys jostain aiemmin tehdystä enemmästä mietinnästä, mutta syynätessä annetut toimenpide-ehdotukset kaikki kerralla läpi, on tunnistettavissa epäilyttäviä taustaolettamuksia.

Tässä yhteydessä ehdottaisin kiinnittämään huomiota siihen, kuinka RKP:llekin vaikuttaa heidän toimenpide-ehdotuksensa perusteella olevan niin, että osatyökykyinen on heidän keskuudessaan piirtelemissään prosessikaavioissa ym. henkilö, jonka seuraava todennäköinen pelisiirto on meneminen tai joutuminen jonkun toisen palvelukseen työntekijäksi, kun taasen opiskelijaa ja oppilaitoksia "lellitään" oppilaitosyhteistyöllä yritysten kanssa.

"Laajennetaan ja kehitetään yhteistyötä elinkeinoelämän ja koulutussektorin välillä, jotta voidaan taata riittävä määrä harjoittelupaikkoja toisella ja kolmannella asteella, sekä edistetään yrittäjyyskasvatusta."

"Luodaan parempia kannustimia elinkeinoelämän ja korkeakoulujen väliseen yhteistyöhön innovaatiotoiminnan edistämiseksi sekä tiiviimpään yhteistyöhön koulutuksen järjestäjien ja työnantajien välillä, jotta koulutukset vastaisivat työmarkkinoiden tarpeita."

"Laaditaan malli, joka kannustaa palkkaamaan alle 30-vuotiaita ja osatyökykyisiä muun muassa tarkastelemalla työnantajan sivukuluja, esimerkiksi nuorisovarauksen mallin mukaisesti."

Skenaarioiden ja "elävän elämän" tarkemman luonnehtimisien puute on saattanut olla läsnä jo silloin, kun näitä toimenpide-ehdotuksia on tehty, sillä niissä on tunnistettavissa pyrkimys tilastokaunisteluun ja "toivon mukaan siinä samalla myös jonkinlaiseen koko Suomen taloutta edistävyyteen".

"Kehitetään kannustavampi rahoitusjärjestelmä työ- ja elinkeinopalveluihin. Niiden siirto paikallistasolle parantaa edellytyksiä työllisyystavoitteen saavuttamiseksi ja vahvistaa kuntien vastuuta."

"Otetaan käyttöön anonyymi rekrytointi julkisella sektorilla kaikenlaisen syrjinnän ehkäisemiseksi."

Saattanee johtua itse aiemmin tehdyistä eduskuntapuheet-selvittelyistä, että sitä melkeinpä lähtökohtaisesti pitää todennäköisempänä, että poliittiset toimijat ovat enemmän kiinnostuneita siitä, että jonkin yksittäisen seikan näpräämisellä saatettaneen saada aikaan jonkinmoista sujuvuutta kuin siitä, minkälaisia vaikuttavia tekijöitä eri ihmisillä onkaan.

"Kaksinkertaistetaan starttirahakuukausien määrä, jotta oman yrityksen perustamisen kynnystä voidaan madaltaa."

"Yksinkertaistetaan sääntelyä ja vähennetään hallinnollista taakkaa pienyritysten toimintaedellytysten vahvistamiseksi."

"Otetaan käyttöön pienempiä opintokokonaisuuksia joustavaa täydennyskoulutusta varten työelämässä."

Valtakunnan politiikassa ja markkinataloudessa on tavallaan "lupakin" keskittyä, kuten RKP asian ilmaisee, painopisteisiin, mutta puheet "pitkäjänteisestä talouspolitiikasta", "konkreettisistä toimenpiteistä", "uusien työpaikkojen luomisesta" ym. kaikessa rajautuneisuudessaan toimivat sen mahdollisena pitämistä vastaan, että poliitikot ymmärtäisivät Suomea ja suomalaisia.

"Me RKP:ssä katsomme, että budjettiriihen painopisteen tulee olla kasvun ja tulevaisuudenuskon edistämisessä, uusien työpaikkojen luomisessa ja investointien houkuttelemisessa Suomeen. Nyt on jatkettava vahvaa kasvulinjaa, jota hallitus osoitti kevään kehysriihessä. Suomea ei nosteta pelkillä leikkauksilla ja veronkorotuksilla. Tarvitsemme pitkäjänteistä talouspolitiikkaa. Siksi esitämme konkreettisia toimenpiteitä, jotta ihmisillä olisi töitä, hyvinvointi säilyisi ja kilpailukyky paranisi, sanoo RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson."

RKP:n toimenpide-ehdotuksissa sivutaan sen hyvinvointiin ja terveyteen lajittuvassa kohdassa edes hiukan sellaisiin, mutta sekin vain silti osin, että jo työelämässä olevilla olisi kenties kivempi olla töissä.

"Kehitetään lainsäädäntöä psykososiaalisen kuormituksen vähentämiseksi työelämässä ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Nykyjärjestelmä huomioi pääasiassa fyysisen rasituksen, vaikka työelämä on muuttunut."

RKP kertoo, että se "uskoo Suomeen ja sen mahdollisuuksiin", mainiten samalla rykäisyllä rohkeuden tarpeesta, itseluottamuksesta ym., mutta oikeastaan sen toimenpide-ehdotukset menevät yhdessä ja erikseen aika lailla huti monista työllisyyteen ja yrittämiseen liittyvistä seikoista.

"Me uskomme Suomeen ja mahdollisuuksiimme. Perusta on luotu ja nyt tarvitsemme rohkeutta, tulevaisuudenuskoa ja itseluottamusta talouskasvun luomiseksi, yritysten investointien ja kasvun tukemiseksi sekä ihmisten työllistämiseksi."

Kun se ehdottelee, että pitäisi luoda paremmat edellytykset testialustatoiminnalle, se mainitsee erikseen yritykset ja tutkimuslaitokset, mutta vain ne eli ei edes "yksityishenkilöt", mikä jo sellaisenaan osoittaa, että RKP, pitkälti kaikkien muiden puolueiden tavoin, ei ymmärrä osatyökykyisille käytössä olevia mahdollisuuksia pohjustaa erityisesti IT-alaista yritystoimintaa.

"Luodaan paremmat edellytykset testialustatoiminnalle Suomessa – ympäristöille, joissa yritykset ja tutkimuskeskukset voivat kehittää ja testata uusia ideoita käytännössä."

Tuolla jossain voi hyvinkin olla useita ns. osatyökykyisiä, joilla on jo entuudestaan sellainen esim. amk-tasoinen koulutus hankittuna alalta, jolla on mahdollista kehittää itseään, hankkia työvälineitä, tehdä kokeiluja ja muodostaa stabiloitumaanpäin olevia näkemyksiä yritystoiminnasta, jonkalaista ei vielä kenties olekaan ja joka voisi työllistää monia muitakin ilman, että moinen maksaisi välttämättä paljon mitään. IT-ala on tällainen suuressa määrin, vaikka toki rahalla saa parempaa tai ainakin enemmän.

Sattumoisin tuolla jollain osatyökykyisellä voi olla joitain sellaisia "terveysseikkoja", jotka eivät ole erityisen fataaleja tai ehkä edes jatkuvasti merkityksellisiä oleviakaan. Voipa olla, että monet ajoittain ongelmalliseksi muodostuvat oireet voisivat pysytellä jatkuvasti poissa erilaisin "hyvinvointioptimoinnein", mutta hänet olisi käytännössä jätetty itse selvittelemään sellaisia, koska hyvinvointialueita ollaan lähestulkoon "ajamassa alas" eli joitain "kansallisen suosituksen mukaisia peruspalveluita, joilla on tiedetty taloudellisesti edullinen vaikuttavuus" voi jäädä jäljelle, mutta joilla hän ei tehne paljoakaan. Eli ehkä vähän tarkkaavaisuushäiriömäisyyttä, himppusen biolaarisuutta, ripaus autismia, toisinaan ruokavalio fiksausta vaille, toistuvina esivaatimuksina päivänsä sujuvaksi saamiselle voi olla sinänsä mukavasti lenkkeilyllä hoidettava jaksamattomuus, toisinaan vaikkapa depressiivisyyden tuntemuksia, mutta korkeakoulutettuna hän voinee olla tottunut selvittelemään itsereflektiolla mikä sellaista aiheuttaa.

Elinympäristökin voi olla ongelmallinen, jos hän on ajautunut segregaatiossa väärälle seudulle, jossa "raksatyypitkään" eivät ole paljon laadusta välittäneet sen enempää 90-luvulla kuin nykyaikana, oli sitten kyse uusrakentamisesta, peruskorjaamisesta tai asuntokohtaisesta saneeraamisesta. Siinä myös eräs asia, mikä julkisuudessa voidaan noteerata jotenkin yleisesti, mutta ei sitten sen enempää tai tarkemmin. Muitakin stressoreita kenties siinä vielä lisäksi hänellä. Nämä voivat olla hyvinkin ongelmallisia, mutta suomalaisessa TE-palvelussa ja terveydenhuollossa niitä ei välttämättä osata käsitellä mitenkään, joten nekin jäävät hänen itsensä kestettäväksi.

Urakehitys voi olla rajoittunut vaikkapa siitä syystä, että IT-alan yritykset saattaisivat mieluummin haluta palkata sellaisia, joita voi tarjota muille yrityksille käytettäväksi johonkin projektiin, jos ei työnantajalla itsellään ole mitään erityisempää jatkuvasti meneillään. Jotain täsmätuotetta kehittäviin yrityksiin hän saattaisi olla hyvä tekijä, mutta niissä työntekijävaihtuvuus voi olla erittäin vähäistä. Tällaiset syyt osaltaan ovat voineet antaa pontta sille, että hän sitten kehittelee omiaan ja mihin on siis hyvät mahdollisuudet, koska luovana ja erilaisena on helppo olla ym. jo mainitut syyt.

Nuo täten alta pois sanottuna, lukija voisi tässä kohdin keskittyä kuviossa olevaan siirtymään hitaasta aloituksesta nopeaan kiihdytysvaiheeseen ja mikä olisi siis oletetun riskialtis ja kaikenlaisia hidasteita sisältävä. Jos kuvitellaan, että yrittäjäaikeinen olisi monitaitoinen koodari, joka tekee kaikenlaista muutakin asiaan liittyvää kuin koodaamista, hän ei välttämättä olisi halukas ottamaan fraasimaista "yrittäjäriskiä", sillä miksi siinä pitäisi välttämättä olla mitään riskiä mukana? Ja vaikuttamassahan tässä olisi oletetusti myös ne terveysseikat stressoreineen ym.

Ymmärtänet, että tässä oltaisiin sellaisen skenaarion muodostettavuuden äärellä, jonkalaista poliitikot eivät useinkaan viitsine harrastaa niin moneen asiaan liittyvyyden vuoksi, mutta tässähän olisi vaikka kuinka paljon sellaista, mihin voitaisiin valtakunnan politiikan, kuntapolitiikan ym. politiikan yhteistyöllä (muut toimijat siihen kenties vielä lisäksi) vaikuttaa, eikös?

Vaalit.fi-sivuston mukaan "tasavallan presidentin tehtävät liittyvät ennen muuta ulkopolitiikkaan", mutta hän on myös vaikuttaja, joka järjestää tai osallistuu tapahtumiin, joissa muut saavat enemmän merkittävyyttä puheilleen hänen arvovaltaisen läsnäolonsa vuoksi.

Presidentti Sauli Niinistö on esim. käynyt puhumassa Washingtonin osavaltion senaatille (is.fi, 6.3.2023), missä hän puhui murrosteknologioista, kvanttilaskennasta ja tekoälystä.

"Tulevaisuudessa kilpailukykymme ja kansallinen turvallisuutemme ovat tiiviisti sidoksissa murrosteknologioiden kehitykseen. Meille on paljon hyötyä yhteistyöstä sellaisilla aloilla kuin 6G, kvanttilaskenta ja tekoäly. Vain yhdessä voimme varmistaa, että keskeisiä teknologioita kehitetään ja käytetään arvojemme mukaisesti."

Hän on myös järjestänyt Kultaranta-keskusteluja, joissa sekä hän itse, että muut pääsevät keskustelemaan mm. automatisaatiosta, roboteista ja algoritmeista.

"Työn murros huolestuttaa meitä maallikkoja. Maailman tuotannon kehittyminen, automatisaatio ja robottien tulo ovat asioita, jotka mietityttävät", presidentti Niinistö totesi. (2017)

Liisa Jaakonsaari peräänkuulutti sähköiselle medialle pelisääntöjä. Sääntöjä ei tällä hetkellä ei ole, mutta EU on niitä luomassa. "Algoritmit ovat liikesalaisuuksia. On aika järkyttävä tulevaisuudenkuva, jos niille annetaan valtaa esimerkiksi työhönotossa, pankkilainan saannissa, opiskelumaailmassa." (2019)

Kävipä myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran 50-vuotisjuhlassa 16.11.2017 puhumassa ja käytti siellä sanasen liittyen keinoälyyn ja teknologiaan.

"Keinoälyn kehittymiseen liittyy myös monia epävarmuustekijöitä. Miten vastuut määritellään, miten uusien teknologioiden hyödyt ja lisäarvo jakaantuvat yhteiskunnassa ja miten keinoäly vaikuttaa esimerkiksi työmarkkinoihin ja vaikkapa meille kaikille tärkeään yksilönsuojaan?"

Jotkut äänestäjät saattavat hyvinkin kokea, että henkilökohtaisen äänestyspäätöksensä perusteeksi riittää, kun pitää presidenttiä henkilönä, joka on toiminnassaan rajautunut johonkin määrättyyn työnkuvaan, jossa on joitain maailmantilan ja maiden välisten suhteiden kannalta tärkeitä painotuksia, sekä henkilönä, joka osaa toimia läheisessä yhteistyössä valtioneuvoston kanssa ja jonka arvojohtajuus tuntuu sopivasti sävyttyneeltä. Helsingin Sanomat näitä arvojohtajuuden määritteitä muutamalta presidenttiehdokkaalta kyselikin (hs.fi, 23.7.2023). Arvattavissa ollen, monet vastauksista ilmensivät tavanomaista nuorista huolehtimisista yhdenvertaisuuksiin ja oikeusvaltioisuudesta vähemmistön oikeuksien kunnioittamisiin. Harry Harkimo tuli kyselyssä maininneeksi, että "presidentti voisi muutenkin ottaa rohkeammin kantaa asioihin", mutta sitä ei selitetty sen tarkemmin auki.

"Presidentin tulee puolustaa tasavaltaisia arvoja eli vapautta, ihmisten yhdenvertaisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltiota", Rehn sanoo.

Jussi Halla-aho sanoo, että todennäköisesti teemat, joita hän pitäisi esillä, "ovat pitkälti niitä, jotka yhdistävät myös perussuomalaisia puolueena".

"Näiden lisäksi ottaisin esille myös demokratian vaalimisen. Demokratia ei ole enemmistön diktatuuria, vaan siihen liittyy myös vähemmistön oikeuksien kunnioittaminen. Tämä kaikki kytkeytyy myös kansainvälisiin sopimuksiin ja ihmisoikeuksiin", Haavisto sanoo.

Presidenttiehdokkaaksi syyskuussa 2023 lähtenyt Vasemmistoliiton Li Andersson vastaa kysymykseen presidentin valtaoikeuksista (yle.fi, 13.9.2023), että hänestä presidentti voisi toimia "ongelmien esiinnostajana ja yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä" eli olla vahva arvojohtaja yhteiskunnallisten epäkohtia esille nostajana. Hän sanoo "haluavansa nostaa niiden ihmisten ääniä, joiden ääni ei hänen mukaansa nyt kuulu yhteiskunnassa", mainiten heistä esimerkkinä asunnottomat, huumeriippuvaiset sekä köyhät lapsiperheet. Näiden esimerkkien on ilmeisesti tarkoituskin myötäillä puolueen ikään kuin linjaa.

Andersson sanoo, että presidentinvaaleissa on tilausta ehdokkaalle, joka ”tunnustaa avoimesti väriä” ja jolla on selkeä arvomaailma. Hänen mukaansa oikeistolaisten ehdokkaiden joukossa on tällä hetkellä enemmän tunkua kuin vasemmalla.

Vihreiden presidenttiehdokkaalta Pekka Haavistolta kyseltiin (is.fi, 3.10.2023) vaalikampanjansa alkajaisiksi hänen aiemmasta lausunnostaan (is.fi, 24.8.2023), missä hän pyrki irtaantumaan mahdollisista olettamuksista, että hän voisi olla punavihreiden ehdokas, mutta oli kuitenkin mielissään siitä, että "tukijoita tulee hyvin monenlaisista suunnista".

Olen aina mieltänyt olevani keskustaliberaalien maisemissa poliittisesti, Haavisto sanoi elokuussa.

Tämä kansalaisvaltuuskunta näyttää aika hyvin sen, että tukijoita tulee hyvin monenlaisista suunnista. Tämä on ollut itselleni tärkeää tässä kampanjan rakentamisessa.

Erityiseksi huomioitavaksi voisi ottaa sen hänen löyhän toteamuksensa liittyen puolueiden kautta kanavoitujen intressien ja esille nostamien asioiden huomioimiseen, missä presidentin pitää hänen mukaansa "edustaa kaikkia mielipiteitä", sillä politiikan ja politiikkojen yleensäkin edustaessa kansaa, tuhansia aiheita suodattuu poliittisesta, ja avoimemmastakin keskustelusta, pois.

Muiden kuin presidenttiehdokkaan itsensä luonnehdinnat itsestään saattanevat paljastaa, onko tulevalta presidentiltä odotettavissa mitään sen erityisempää kuin aiemmiltakaan. Lehdistöhän sitten kuitenkin avustaa imagoasioissa, jos presidentti ei jossain tilanteessa ilmennä ajattelultaan tai valmistautumiseltaan mitään kovin hääppöistä, sillä vaikka presidentti Sauli Niinistökin on muuten vain jotain jostain aiheesta lausahtunut kysyttäessä, siitä tehdäänkin "ärähtävä paukahdus, joka saa muut tahot ottamaan asiat vakavammin" tai jos hän puhuu useiden muiden valtioiden lehdistöjen seuraamassa tilaisuudessa kovin hitaasti yhdessä toisen hitaasti puhuvan kanssa, ei tällaisesta mitään mainita, vaan vain siitä, kuinka "tämä aikaansaatu päätös on hieno asia Suomelle" ja että "presidentti sanoi hyvin siinä, kun totesi, että..".

Pekka Haaviston kansalaisvaltuuskunnan puheenjohtajaksi päässyt/päätynyt Kokoomuksen Jaana Pelkonen mainitsi puheenvuorossaan (is.fi, 3.10.2023), että presidentiksi tarvitaan "maltillinen ja sovintoa hakeva keskustelija" ja että "Suomen paras käyntikortti on inhimillisyyden ja toivon kasvot omaava presidentti", mitkä ovat varmastikin hyödyllisiä ominaisuuksia, kun tekemisiä sovitellaan yhteen muiden tahojen kanssa. Kannatuspuheenvuorossaan Kokoomuksen presidenttiehdokkaalle, Alexander Stubbille, samaisen puolueen edustaja Antti Häkkänen kertoo (is.fi, 19.8.2023), että presidentin täytyy kyetä itsenäisesti edistämään "suomalaisten turvallisuutta maailmalla ja kotimaassa", sekä "tekemään huolellisia harkittuja päätöksiä, johtamaan kokonaisuutena valtioneuvoston ja presidentin yhteistyötä eduskunnan kanssa suomalaisten parhaaksi", mitkä nekin tärkeitä ominaisuuksia, kun mietittävänä on monia eri asioita, joista tai joiden perusteella pitäisi saada aikaan hyviä päätöksiä tai ideoita.

Vaikkei presidentti Suomessa olekaan joka paikassa jonkin pystin, taulun tai muun näköisensä välityksellä ihmisten nähtävänä, on hän kuitenkin tavallaan koko Suomen edustaja ja presidenttikautensa ajan olemuksellaan, toiminnan tyylillään ja viestinnällään ihmisten tuntua jonkinlaisiin uomiin palauttava, vaikka hänet aina toisinaan unohdettaisiinkin. Kokonaisvaikutelmaan ei voi olla päätymättä myöskään presidentin puoliso, jolloin puolison kirjamessuilla oleskelut ja runokirjojen kirjoittelu antavat Suomen "suunnasta" aivan erilaista tuntua, kun jos puolisokin olisi omalla toiminnallaan vahvistamassa vaikkapa hyvinvointiteknologisuuden kehittymistä.

Lehdistössä jo ehätettiinkin sanoa, että ei presidentinvaaleja sillä ratkaista, kuinka tunnetut julkkikset ketäkin presidenttiehdokasta ovat tukemassa, mutta kyllähän heidän kytkeytyvyytensä jonkin ehdokkaan toimintaan mukaan pitää hänen muistettavuuttaan helpompana. Toisaalta, kyseinen mielipide liittyi presidenttiehdokas Pekka Haaviston haalimiin tiettyihin julkisuuden henkilöihin, joista riitti joksikin aikaa erilaisia mielipiteitä ja varmasti muillekin ehdokkaille riittää monenlaisia vastaavanlaisia tukijoita. Äänestäjän turvan ja vaalien lopputuleman kannalta äänestäjien haaliminen "kepulikonstein", ikään kuin sellaisesta vielä olisi edes esimerkkiä, voi olla ikävää, jos äänestäjien käsityskyky sille, miten tarkalleen joidenkin julkisuuden henkilöiden assosioituminen tiettyyn ehdokkaaseen vaikuttaa hänen mieltymyksiinsä ehdokkaasta, sekavoituu. Voi esim. jäädä tajuamatta, että "hetkinen, eihän tämä ehdokas sano mitään siitä eräästä asiasta, eikä siitäkään, eikä siitäkään, eikä.. eikä..".

Toisaalta, jotkin presidenttiehdokkaan erityispiirteet kuten Alexander Stubbin tunnettu liikunnallisuus ovat jollain tapaa yhtä "kepulikonstista" kuin julkisuuden henkilöiden käyttökin voisi, kait, olla. Kansanedustaja Pauli Kiuru on todennut (is.fi, 15.8.2023), että "kansakunnan megatrendit tällä hetkellä ovat liikkumattomuus, nuorten kiusaaminen ja syrjäytyminen sekä poikien huonot oppimistulokset. Alex jos kuka kykenee innostamaan liikkumiseen ja kohtaamaan nuoret." Samaisessa artikkelissa EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies sanoo Stubbin urheilutaustan näkyvän hänen toiminnassaan ja että hänen mukaansa "Stubbilla on sekä poliitikkona että urheilijana kannustava asenne". Nimeltä mainitsemattoman "Kokoomuksen piirijohtajan" todetaan myös viitanneen Stubbin urheilullisuuteen ilmaisussaan, jonka mukaan "Stubb on energinen".

Presidentti.fi-sivustolla ei suuremmin arvojohtajuudesta selitellä, mutta ei siellä tai perustuslaissa myöskään kielletä erikseen soveltamasta arvojohtajuuttaan, pyrkimyksiään nostaa merkittäväksi kokemiaan asioita esille tai ideoimasta keskustelutilaisuuksia.

Presidentin mahdolliset antipatiat tai sympatiat joitain asioita kohtaan voinevat tulla vaikuttamaan myös erikseen presidentille määritettyjä tehtäviä hoitaessaan, mutta toisaalta presidentin valtaoikeuksilla on vekslattu sen verran, että monet tilanteet voivat todellakin vaatia esim. sitä jotain sovittelukykyisyyttä, itsehillintää ja päätöksien jättämistä puolitiehen.

Presidentti tekee kaikki merkittävät ulkopoliittiset ratkaisunsa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja valtioneuvoston valmistelusta. Presidentti päättää Suomen ulkopoliittisesta toimintalinjasta, aloitteista ja Suomen edustajien toimintaohjeista kaikissa periaatteellisesti tai muuten merkittävissä kysymyksissä: valtioiden tunnustamisesta, diplomaattisuhteiden solmimisesta tai katkaisemisesta, diplomaattisista edustustoista, kansainvälisiin järjestöihin liittymisestä tai niistä eroamisesta sekä valtuuskunnista kansainvälisiin neuvotteluihin.

Presidentti voi myös jättää lain vahvistamatta. Tällöin laki palautuu takaisin eduskunnan käsiteltäväksi, ja se on eduskunnassa otettava viipymättä uudelleen käsiteltäväksi.

Tasavallan presidentti voi antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuutuksen nojalla. Presidentti antaa asetuksia lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa asetuksenantovalta liittyy presidentin toimivaltuuksiin tai hänen asemaansa valtionpäämiehenä.

Ennalta voikin miettiä, minkälaisen presidentin haluaa lukemaan tavanomaisuuksia uudenvuodenpuheina, sillä ne ovat niitä puheita, jotka ikään kuin koko kansaa yhdistävät ainakin silleen hetkeksi.

Otteita Sauli Niinistön uudenvuodenpuheista (2017 - 2020):

Yhteiskunnan on taattava turva ja rauha elämiseen. Suomi on hyvin salliva ja avoin yhteiskunta, siinäkin mallimaa. Mutta maailmassa on myös pahuutta, eikä pelkkä hyväntahtoisuus sitä karkota. Hyvää on pakko suojata, tiukasti, jos siitä halutaan pitää kiinni. Tästä on kyse myös puheissani terrorismia koskevasta lainsäädännöstä.

Ilmastonmuutoksen torjuminen tuo meille kaikille eteen luopumisen vaadetta. Aineellisen yltäkylläisyyden ja jatkuvan kasvun aika on muuttumassa. Hyvinvoinnin loppua sen ei tarvitse tarkoittaa. Tasavertaisten mahdollisuuksien loppua se ei saa tarkoittaa. Meidän on kyettävä uudestaan määrittelemään, mistä koostuu se hyvä, jota tavoittelemme. Ihminen on sopeutuva ja kekseliäs. Uusi hyvä voi siten olla entistä parempi.

Oppi näistä vaiheista meille on selkeä: on erilaisuutta, ihmisillä on toisistaan poikkeavia taustoja, vakaumuksia ja tavoitteita, on oikeus olla eri mieltä. Ja sitä on osattava kunnioittaa, vaikka kuinka itse toisin ajattelisi.

Maailmantaloudessa on käynnissä syvä muutos, jossa teknologinen kehitys muokkaa nopeasti kokonaisia tuotannonaloja ja muuttaa perinteistä työn kuvaa. Meidän on varmistettava, että pysymme kehityksessä ja kilpailussa mukana. Eikä pelkästään mukana – Suomessa ja Suomella on taitoa olla tuon kehityksen kärjessä.

Haluan toivottaa teille kaikille hyvää Suomen 100-vuotisjuhlavuotta sekä Jumalan siunausta!

"Pystyn keskustelemaan kenen kanssa vaan."

"Kaikki vastaa, kun mä soitan."

"Saan kenen tahansa mielen käännettyä."

Voinee olettaa, että Antti Lindtman tuli saaneeksi tietoonsa kirjoituksen Jatkuvan vaikutelman muodostamiseksi mashup yksilön elämässä tapahtuvan seuraamiseen sisältämät kaksi tekstikappaletta, joissa SDP:n Sanna Marinin muita häkellyttäneistä korvakoruista mainittiin hautajaiskäyttöön liittyen ja mistä luotiin yhteys ohimoilla olleisiin implantteihin Atomic Heart -pelissä, joista kullanväriset sellaiset olivat samaa sävyä Sannan Marinin pitämien kanssa. Oli meinaan sen verran erikoinen ja sattuvasti Atomic Heart -pelin tappavan koneellisiin kaksosiin viittaava hänen sote-ehdotuksen esittelyssään ("15 keinon listan, joilla hillitä terveydenhuollon kustannusten kasvua") mainitsema ”Jos rahoituksesta otetaan kolmasosa pois, niin eihän silloin voi saada mitään hoidon jatkuvuutta. Siksi omalääkärimalli ja hoitotakuu ovat kuin siamilaiset kaksoset.” (hs.fi, 13.1.2025). Siinä samalla SDP:n Lindtman tulee maininneeksi, että on sitä mieltä, että kalliit, harvojen tarvitsemat hoidot täytyy rajata pois terveydenhuollon tarjonnasta, koska siten säästyy rahaa. Lehtikuvassa on jonkin verran asettelun tuntuisuutta, sillä lehtikuvassa pää Lindtmanin olan takaa näkyvänä näyttää ensivilkaisulla siltä kuin Ilmari Nurmisen pää olisi osa Lindtmania.

Kolme päivää tästä Sanna Marin kertoo hakevansa lähestymiskieltoa "kolmekymppiselle miehelle" (tarkempi ikä hakee osuvuuttaan uutisissa moneen kertaan), joka Marinin mukaan vainoaa häntä. Samainen päivä on sattumoisin myös Ilmarin nimipäivä ja sama päivä, kun itse tulee varanneeksi aamupäiväisen parturiajan tuolle päivälle. Parturissa siivousvälineet on jostain syystä aseteltu siten, että ne ovat koko parturoinnin ajan itsensä takana olan takaa näkyvänä (lattiaharja, pitkä). Aiemmin, paljon aiemmin, parturissa ollut lehti oli aseteltu parturituolin eteen pöydälle siten, että teksti "Marin rakastui parturiinsa" oli taatusti havaituksi tuleva.

Lähestymiskieltoasiaa oli tarkoitus käsitellä heti seuraavana päivänä oikeudessa (17.1.2025) ja missä syytetty tulisi käyttämään vaaleanpunaista collegeasua, mistä ilmeisesti taasen ennalta tietoisena asuintalon purppuraista pyöräänsä "erityisin ajoituksin" kuljetteleva tuli pitkästä aikaa näkyville asuintalon pihalla "just lähtemässä olevan" oloisena, vaikka liukkautta oli kaikilla jalkakäytävillä, joita pitkin hän oletusti kulkisi, niin paljon, ettei siellä voisi pyörällä ajaa ja muutenkin jalkakäytävät olivat erittäin epätasaiset kulkemiseen. Tuolloin parturointiin olisi vielä muutama tunti ja itse oli menossa viemään aamulla tyhjiä kokistölkkejä palautusautomaatille, joka on ruokakauppojen luona, jossapäin parturikin sijaitsee. Kaupoilla ja niiden lähettyvillä oli useita eri tavoin hiukan spurkuilta tai huononaamaisilta näyttäneitä, jotka kulkivat epätavallisen läheltä tai suht suoraan kohti tulevana. S-marketissa pullonpalautuskuitin otti vastaan nuori nainen, joka oli "erikoistunut" sellaisissa tilanteissa nähtävillä olemisiin, jolloin eräs vakiospurku oli esiintynyt kaupassa tai sen lähettyvillä itsellepäin jotenkin sillä tapaa tökerösti, että olisi ollut mahdollista, että tulisi tiuskaisseeksi hänelle jotain typeränä olemisesta. S-marketlaiset kyseisessä kaupassa ovat jo kauan harrastaneet tahallista, mutta sentään edeltävää mietintää vaativaa häirintää, jossa muut asiakkaat avustavat. Viereiseen K-Supermarkettiin seuraavaksi mennessä sen kauppiaspariskunnaksi ryhtynyt Kuivila-Puustinen katsoi itseä kohtaan jotenkin "merkitsevästi", mutta jäi selittymättä olisiko sen voinut koettaa yhdistellä johonkin. Hänen sukunimensä merkityksestä ja hänen siippansa osuudesta aiemmin omistamansa kaupan henkilökunnan käytökseen kerrotaan toisessa kirjoituksessa.

Muita päivän 16.1.2025 "isoja" uutisointeja olivat [hiuksettoman] Antti Vasaran irtisanoutuminen VTT:ltä ja "Marinin julkisesti nolaaman DI:n, Tomi Louneman, pääseminen pääjohtajaksi Tukesiin" (iltalehti.fi) ja Gnostavin kenttävalojen naapuritaloja haittavuus (HS.fi-otsikossa "Tämä on painajainen"). Sattumoisin myös Ben Zychkoviziä kohtaan tapahtuneen hyökkäystapahtuman kerrotaan olevan oikeuskäsittelyssä samana päivänä kuin Sannan Marinin lähestymiskielto-oikeudenkäynti. Epäilyttävää? Nimidroppailuna tultiin näinä päivinä Ben Zychkovizin tapausta käsitellessä maininneeksi myös mm. Juha Sipilään kohdistunut hyökkäys.

Violettisuutta, purppuraisuutta tai pinkkisyyttä ilmeni lähestyskieltoasiassa syytetyn pukeutumisen lisäksi myös mm. Ben Zychkovizin puvuntakissaan käyttämässä Roosa-nauhassa ja Loihde-yrityksen graafisen ohjeistuksen mukaisuudessa, josta ilmentymänä uutinen 14.1. 2025, jossa kerrotaan Loihteen tekemistä irtisanomisista. Loihde on tässä merkittävä siksikin, että sen eräs naisjohtaja on tullut usein mainituksi omissa kirjoituksissa epäilyttävässä sävyssä, mistä täten myös kytkös vainoamisen teemaan.

Ben Zychkovizin oikeudenkäynnissä häntä kohti hyökännyt ilveilee sätösmaskin takaa ja eleilee sormin. Samana päivänä uutisoidaan sitten siitäkin, että "Krista Kiurun lyönti syyteharkintaan" eli aikamoinen nippu tunnettujen poliitikkojen oikeudenkäyntiaiheita samassa rytäkässä. Paljon uutisointia osakseen saaneet Annelin Auerin väitetyt seksuaali- ja väkivaltarikokset uutisoidaan samaisena päivänä (17.1.2025) otettavan taas uuteen käsittelyyn, mitä valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto kommentoi sanoen, että "itselleni hahmottui hyvin äkkiä, että prosessi on vedettävä uudelleen" (iltalehti.fi). Eikä siinäkään vielä kaikki erityiset oikeudenkäynnit, vaan erikoisen niminen Evita Kolmonenkin on oikeudessa 16.1.2025 vastaamassa teoistaan (aikonut hyökätä kouluun tappaakseen ihmisiä, mutta perunut tekonsa).

Voi pitää pikanttina, että Atomic Heart -pelin kautta viitattujen Sanna Marinin korvakorujen oltua hautajaisissa kultaisen erottuvaiset, on 17.1.2025 eli samana päivänä kuin Marinin vainoamisteemainen oikeudenkäynti alkaa, ollut gaala, jonka nimi on Kultainen Venla (televioalan kilpailu). Mitäpä vielä muuta? Vihreiden Atte Harjanne kertoo 17.1.2025, että hänelle on tehty sydänoperaatio.

Samaisella viikolla on Käänne-festivaali (18.1. ja 19.1.2025) ja sen osalta oli huomattavissa, että harvoin minkään asian osalta tiedetty Mia Wennerstrand vaikuttaa käyttämiensä korvakorujen osalta kuin huomiota ja muistettavuutta pois Marinista vetävänä esiintyessään tuossa festivaalissa. Hänessä oli olemuksen perusteella paljon samanlaista kuin eräässä EKHVA:n venäläisessä psykiatrissa, joka taasen on ilmentynyt surkeasti ja sekavasti pukeutuvana "hongankolistelijana", jonka hiustyyli ja "ei oikein naisellinen" / "ei oikein mieskään" -ulkoasu saivat hänet vaikuttamaan suht naispuoliselta versiolta eräästä kaupungin katuja vuosia "laahustaneesta" surkimuksesta. Sanna Marin oli yhtenä tuohon festivaaliin osallistuneista, ilman korvakoruja. Pikanttia, että Käänne-festivaalin julkaisemissa kuvia on muutamia sellaisia, joissa on paljolti asettelun tuntua niissä olevien ihmisten vaatteiden tai asusteiden sisältäessä tai ollessa taatusti ensimmäisiä havaittuja kohtia, joista sitten alkaa sen silmäily, josko "näissä kuvissa olisi muutakin huomioitavaa" (esim. ensinnä huomioi täyskeltaisen pipon käyttäjän monien rusehtavahiuksisten joukosta ja toisessa kuvassa noteeraa ensin jonossa olevan takin hihat raidat, jonottavan pitäessä paljon väliä edessä ja takana olevaan).

19.1.2025 vaikka vuosia on pärjätty ilman ulkoroskista siinä kohdin jyrkkää katujen käännöskohtaa, missä pyörällä liikkuvat ovat juuri saapumassa keskustasta Sammonlahteen tai ovat aloittamassa matkan kohti keskustaa, on siihen Käänne-festivaalin toisena päivänä, joka oli siis sunnuntai, laitettu tummasävyinen ulkoroskis. Siinä se sitten erottuu varsinkin lumisena aikana kauas, jolloin ihmisten mieli tehnee siitä jonkinlaisen maamerkin. Useita kuukausia aiemmin samaisella kadulle, joka keskustaan vie ja sieltä tuo, on läntätty räikeän keltainen roskis erään talon pihaan aivan kadun viereen, joten siinä onkin sitten kaupungista tulijaa ja sinne menijää varten ainakin kahdenlaista pysyväluonteista orientoivuustekijää, jota monet eivät oletetusti kaipaisi, mutta toisaalta monet eivät edes ymmärrä mitä se sellainen orientoituneisuus tarkoittaa, joten he eivät osanne edes selittää itselleen, minkälaista vääränlaisuutta jossain onkaan. Tämä nyt tällaisena sivujuonteena.

20.1.2025 Marinin lähestymiskielto-tapauksesta uutisoidaan uimahallivalvojuudesta, mitä syytetty oli tehnyt ainakin jossain määrin työnään ja mitä uutisointia ennen lähikaupassa oli joku erityisen kikkarapäinen äijä hortoilemassa S-marketissa heti siinä sisääntulemisen jälkeen nähtynä, millä oli ilmeisenä tarkoituksena viitata rallatukseen "kikkarapää, kikkarapää, naisia metsästää", sillä itse oli edellisiltana valmistellut Google Mapsia käyttäen ottavansa aiemman asuinpaikkansa ympäristöstä valokuvia ennen toiseen kaupunkiin muuttamista. Siinä yhteydessä oli tullut valmistelleeksi ottavansa valokuvia mm. siitä kerrostalosta, jossa oli viettänyt paljon aikaa ala-asteen luokkakaverin (Valtonen) kanssa pelaten korona-peliä (kepillä tökkäämistä, reikiin pitäisi saada pelivälineitä liukumaan) ja Ritari Ässä -purkkaa kadun toisella puolella olevasta tuolloisesta kioskista ostaen. Mainittu rallatus liittyy juurikin Ritari Ässään: "Kikkarapää, kikkarapää naisia metsästää, laulettiin suomalaisissa kouluissa Ritari Ässän tunnusmusiikkia suomeksi." (yle.fi, 2006) Kaupan kassalle kauppias oli valinnut vaivihkaisen viehättävän "hissukkatytön", jota tavattu laitella kassalle silloin, kun on tarkoitus ikään kuin kysyä "josko sinua kiinnostaisi vehtailla tän kanssa?" Ja mikä kirjain olikaan kaupan nimessä? Ässähän siellä.

Edellisenä iltana oli tullu katsoneeksi myös elokuvan Wonder Wheel, jossa Justin Timberlake esittää lifeguardia (just in, just tulee sisään, tukkijoki, vesisyys). Tapahtumajärjestyksenä niin, että ensin kikkarapää kaupassa, uutisointi uimahallivalvojuudesta myöhemmin. Huomionarvoista, että sermi, joka oikeudenkäynnissä erotti syytetyn ja Sanna Marinin, oli tyyliltään sellainen, että siinä erottui "pitkulaisia, toisiinsa kiinnittyneitä kaistaleita", joilla täten oli vertautuvuutta uimahallin uimaratoihin, niiden välillä olevien erotinmerkkien kera.

Itselle asetettuna embargona on, että eräästä toisesta menneisyyteen liittyvästä tapahtumasta ei vielä voi kertoa, mutta siinä olisi kyse iltaviihteen jälkeen taksilla tuolle asuinalueella menemisestä viehättävän parikymppisen, lyhythameisen naisen kanssa, jonka ikäinen itsekin tuolloin oli ja missä tarinaan liittyisi mukaan vartijuutta/vahtimista/valvojuutta ja entiseen asuinkerrostaloon päätymistä, joka sattumoisin sijaitsee lähellä edellä mainittu kerrostaloa. Tapahtumasta on livennyt muidenkin tietoon detaileja ja erityisesti vartijuus on ollut se symboliikka, jota siitä vaivaannuttavasti on käytetty mm. juurikin kyseisten smarketlaisten toimesta, jolloin just sisään ("just in") tuleminen on se erityinen tekijä, jonka on ilmeisesti ollut tarkoitus toimia yhdistävänä uutisissa olevalle asialle ja menneisyyden yksilöllisille muistoille. Kyseisen menneisyyden tapahtuman saaminen mielessä vallinneesta muistojen isolaatiostaan on ollut monille pitkäaikainen haaste. Selitettävissä oleva muodostaisi myös luontevan yhteyden siihen, mistä seikoista ja keihin henkilöihin liittyen kerronta sai tavallaan alkunsa.

21.1.2025 Alviina Alametsä (vihreiden poliitikko, Alviina Alametsä) vaatii ahdistelijoille tiukempia rangaistuksia ja mikä onkaan paidan väri lehtikuvassa? Niinpä, violettihan se. "Läähätyspuheluita tuli mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Keski-ikäinen mies tarkkaili liikkeitäni, seurasi keskustassa. Sitten hän odotti kotiovellani." (is.fi) Hän otti kantaa myös Marinin tapaukseen: "On käsittämätöntä, että entistä pääministeriämme ja useita muita naisia häirinnyt mies saa olla vapaalla jalalla ja jatkaa toimintaansa, etsiä uusia uhreja." (vertaa: "kikkarapää, kikkarapää..")

21.1.2025 Anniina Valtosesta (meteorologi) uutisoidaan levitettävän väärennetty alastonkuva, mikä is.fi:ssä julkaistiin tietona lähellä Alviina Alametsä -uutista ja sekin pinkkisen paidan kera ja missä muina niminä droppailtiin Anna Puu, Sointu Borg ja Janni Hussi.

Mitäpä vielä.. 22.1.2025 katseltu illalla ilman erityisempää syytä Pirkka-Pekka Peteliuksen vanha "kuinkas muna voi"-sketsi. Seuraavana päivänä uutisoidaan, että [Team] "ahma pääsee karkuun Turussa, mutta ehkeipä se tähän Marin-tapaukseen liittyne?

21.1.2025 uutisoidaan (mm. New York Post), että "Facebook founder Mark Zuckerberg has once again been called out for enjoying an eyeful of Jeff Bezos’ fiancée Lauren Sanchez -- barely 24 hours after he was caught on camera apparently gawking at her prominent cleavage during President Trump’s inauguration." Siis sen(kinkö) vuoksi kikkarapäinen heppu olikin häärimässä S-marketissa? Ennakkotietoa tulevasta? Eli Mark ei meinannut saanut katsettaan irti Jeff Bezosin vaimon tisseistä.

1.2.2025 otettu screenshotteja The Night Agent -tv-sarjasta (S2E4, "Desperate Measures"). Is.fi laittelee seuraavana päivänä juttua Marin-tapauksen vainoojan vartijantöistä, joita hän ei enää saisi tehdä.

[tämä kirjoitus loppuu äkisti (eng. abruptly) tähän]

Kun YLE:n iltauutisissa klo 20.30 (7.6.2024) kerrottiin siitä, kuinka "syyttäjä on päättänyt olla nostamatta syytteitä Helsingin Sanomien Wille Rydman -artikkelia koskevassa jutussa", tuntui jo heti näiden uutisten alussa siltä, että taitaapa näissä uutisissa olla tulossa jotain erityisen keinotekoista. Tämä tunne sai alkunsa Sanomatalossa haastatellun naisen takana kulkeneen miehen lipumisesta eteenpäin raitapaidassaan ja kuljettamassaan tuotekassissa. Siinä oli jotain ennalta harjoitellun tai päätetyn oloista, kuin olisi otettu kenties pari kertaa uusiksikin, jotta saataisiin ohikulkemisen ajoittuminenkin jotenkin sopivasti ajoittuvaksi.

Tein sitten ihan niiltä sijoilta päätöksen käydä ottamaan screenshotteja tästä uutislähetyksestä sellaisilta kohdin, jossa oli intuitiivisesti tunnistettavissa jotain sellaista, minkä YLE oli oletettavasti tarkoittanut olevan rakentamassa jonkinlaista vihjailua, vahvistamassa jonkin toisen asian muistettavuutta, harhauttamassa katsojaa tjm. keinotekoisen oloista.

Otettuja screenshotteja sitten lopulta silmäilemällä ja vielä jonkin verran katsotuista uutisaiheista muutakin muistamalla ei voinut olla olematta sitä mieltä, että YLE on rakentanut illan "uutispaketin" sellaiseksi, että siinä tulee vähintäänkin muodostuneeksi eräänlainen assosiaatioklusteri monine toisiin liittyvyyksineen, missä mikään uutispaketin osanen ei jää irralliseksi, vaan ne kytkeytyvät samaan assosiaatioklusteriin. Tällainen ei voine päästä tapahtumaan, jos ihan vaan leikellään videoitua materiaalia eri aiheisiin liittyen sopivan mittaisiin pätkiin, jotta ne mahtuvat täsmällisesti uutisille varattuun aikalohkoon.

Tuota kyseistä iltauutisten lähetystä katsellen oli hyvin helppo huomata, kuinka runsas määrä siinä oli, jostain tai useammasta syystä, raitaisuuden käyttöä eri muodoissaan.

Näitä raitaisuuksia olivat ainakin nämä:

• Sanomatalossa kassia kuljettavan pulskan miehen raitapaita,
• kauemmas Rydmanista hänen kanssaan samaan kuvaan tuleva nainen,
• eduskunnassa painettavissa olevia nappuloita "lävistävä viivoitus",
• peltoalan yhdensuuntaiset uraisuudet,
• eduskunnassa SDP:n Malmin raitapaita hänen keskustellessaan Rydmanin kanssa,
• Elokapina-uutisen suojatie-liikennemerkki,
• Elokapina-uutisen maassa selällään makaavan naisen raitainen asu,
• Aallon Huippu -toimitilojen ylemmän kerroksen "pystyraitainen" suojareunus,
• ulkomailla haastateltu nainen siniraitaisessa paidassaan,
• siniraita-paitaisen ulkomailla haastatellun naisen takana olevan kioskin markiisi,
• hihattoman keltatakkisnaisen takin vaakaraitaisuus ja
• Polizei-logo hihassa.

Välikysymys Wille Rydmanin toimintaan liittyen oli tuolloin tulosillaan vasta vajaa pari viikkoa myöhemmin, muutoinhan raitaisuudesta olisi ollut "soveltuvan lyhyt assosiaatiomatka" _väli_kysymykseen, mitä olisi ollut vahvistamassa edellä mainitun Aallon Huippu -toimitalojen ylemmän kerroksen tasavälein olleet mustat aukot vaalealla pohjalla, jotka olivat erityisen selkeästi uutisten katsojan havainnoitavissa viedessään paljon tilaa kuva-alasta.

Sinisyys oli myös jokseenkin toistuvaista, sitä esiintyen aluksi Rydmanin kravaatissa ja sitten mm. haastatellun Sinivuori-nimisen poliisin nimessä, Aallon Huippu -toimitiloissa haastatellun täyssinisessä puvussa, ulkomailla haastatellun naisen paidan raitojen värissä, poliisien kravattisissa sinipaidoissa ollessaan uutiskuvissa suurimääräisinä ilman takkia, Anssi Tikanmäen kuolemasta kertovan yleisölle esiintyminen -insertin tummansinisen sävyisessä valaistuksessa ja sinihuntukaapuisen naisen ollessa erottuvasti etualalla vaaleisiin kaapuihin pukeutuneiden naisten joukossa.

Mainittua assosiaatioklusteria ajatellen yhdistävinä tekijöinä voi pitää mm. kantajakuljettajuutta kuten pulskan miehen lipuminen haastatellun naisen takaa Sanomatalossa, Rydmanista ohi kulkevan miehen kantolaukun sivullaan kuljettaminen, Sanomatalon ulkopuolella suljettua sateenvarjoa kuljettavan pulskan miehen sateettomana päivänä kävelemisen näyttäminen, sekä ulkomaiden uutisissa etualalla näkyvän naisen vyölaukku vyöllään ja samoissa kuvissa olleen toisen naisen pussukkainen laukku käsikannossa.

Lappeenrantalaiset tunnistaisivat helposti, että ne visuaaliset elementit, jotka eniten vaikuttavat kyseisessä uutislähetyksessä korostuvan toimivat myös kriteereinä erään paikallisesti tunnetun sosioekonomisesti jo yli kymmenen vuoden ajan huonossa jamassa olleen ihmisen eräänlaiseen määrittelyyn. Näitä kriteereitä olisivat: kantajakuljettaja, vyölaukku, sinisyys, raitaisuus, poliisit, häirintä ja Kaakkois-Suomi. Tästä ei tällä erää sen enempää.

Tuntuu jokseenkin uutisia katselevan yleisön pilkkaamiselta, kuinka luotettavuuden tuntua toistuvasti ylläpitävän tahon eli YLE:n mielestä ei sitten kuitenkaan ole niin tarpeen olla ihan vaan sujuvasti asioista uutisoiva taho, vaan sitä halutaan käyttää uutisainesta myös joidenkin muiden tarkoituksien edistämisessä. Tämä uutislähetyshän alkaa luotettavuuden teemalla, missä kyse on ollut vapauttavasta päätöksestä sille, että lehdistö ei oikeuden päätöksen mukaan olekaan tehnyt mitään väärin ja siinä sitten haastatellun asiasta kertoessa valmistellaan katsojan mielen manipuloimiseksi jotain keinotekoista, joka onkin koko uutislähetyksen kattavaa.

Eihän tämä ensi kerta ole, kun YLE järkkeilee jotain niin keinotekoista, että vähäisemmälläkin huomiointikyvyllä varustettu käy miettimään, että "tässä on nyt jotain epäilyttävää", mikä voi tarkoittaa yksinkertaisemmillaan sitä, että ensin iltauutissa kerrotaan pitkästi jotain sinapista, minkä jälkeen pian alkavassa ajankohtaisohjelmassa on haastateltavana kaksi naista eri poliittisista puolueista, joista toisella on täyskeltainen ja toisella täyspunainen jakkupuvun hame ja irtotakki, mikä olisi "ihan varmasti" päässyt tapahtumaan "luonnollisista syistä".

Kun otettuja screenshotteja tästä 7.6.2024:n uutislähetyksestä käy vielä lisää läpi, niin kyllähän sieltä tasavärisyyskin tulee tavoitellunoloisesti esille. Onko sitten kyse ollut pre- vai post-valinnoista eli ennen taltiointia tehdyistä esim. vaatevalinnoista tai ohjeistuksista vaatevalinnoille, vaiko uutismateriaalin valkkailun avulla tehdyistä valinnoista, sitä ei varmuudella voine mennä sanomaan ilman parempaa tietoa. Näyttäisi kuitenkin olleen täyspurppurapaitaista naista haastattelussa suuren osan kuva-alaa violettisuudellaan vieden, missä suht täsmälleen samanväristä sateenvarjoa on nähtävissä Elokapina-uutisen sateenvarjossa, joka on nähtävillä Elokapina-uutisen "värimössöstä" selkeästi erottuvana yhtenäisenä purppuraisena alueena. Sateenvarjoahan oli myös toisessa kohdin uutislähetystä sen verran monen sekunnin ajan, että katsoja ehti siinä jo vähän oudoksumaankin. Tässä useampaan kertaan mainitussa Aallon huippu -toimitiloissa taasen tehtiin haastattelua, missä haastateltavalla on täyssininen puku ja haastattelijalla täyspunainen takki. Ulkomaisen haastatellun naisen paita on sinivalko-raitainen, mutta viedessään paljon kuva-alaa ja erottuessaan "värimössöstä" jokseenkin selkeästi, pääsee värisyys korostumaan siinäkin. Toisen ulkomaan aiheen kohdalla ohikulkijalla on kirkkaan keltainen hihaton takki, mikä sekin erottuu kaikesta muusta helposti ja sille annetaan useita sekunteja aikaa olla nähtävillä. Sinisyyden osalta mainittiinkin jo mm. määrällisesti lukuisten ulkomaisten poliisien kravattisista sinipaidoista.

Sinällään tavanomaisemmasti muodostavaksi voi laskea sen, että tämän uutislähetyksen uutisaiheissa on mukana useammanlaista sellaista, missä ryhmäisyys on jotenkin erityisesti aiheeseen liittyvää, mutta kaiken muun assosiaatioklusteroituvan huomioon ottaen sillekin langettuu jonkin verran potentiaalista keinotekoisuutta. Ryhmäisyyttähän tässä uutislähetyksessä on mm. Elokapina-uutisen kaduilla mieltään osoittamisessa, äänestystuloksesta innostuneissa kannattajissa, turistiryysiksessä ulkomaisella kadulla, äänestystuloksesta innostuneissa kannattajissa, säveltäjän kuolemasta kertoneeseen uutiseen kuviteltavissa olevassa yleisössä, yleisölle esiintyminen -insertistä mielikuvittelemisen aloittaen, sekä runsasjoukkoisten poliisien kulkeminen kadulla ja tiukasti rajattu kuva kaapupukuisista naisista.

--

Jos nyt sitten kysyttäisiin, että "mitä pahaa on täten tullut tapahtuneeksi", ei siihen vastaamisessa riittäne rajautuminen pelkästään tässä käsiteltyyn uutislähetykseen, vaan pitäisi ottaa arvioitavaksi useita muitakin YLE:n uutislähetyksiä ja niiden avulla osoittaa, minkälainen eettisesti tai muuten epäilyttävä toiminnan kaavamaisuus on jatkunut jo pidempään tai minkälaista kokeilua selkeästikin toisinaan tehdään. Vähintäänkin lukevan ja kokevan yleisön pitäisi joka tapauksessa koettaa itse ounastella ja mietiskellä, mitä muuta uutisten avulla voi saada aikaan kuin viestiä yksiselitteisesti jostain aihekohtaisesti.

Samalla voi miettiä sitäkin, käyttääkö lehdistö kuinkakin tavanomaisesti lukijoiden mielipidekirjoituksia eräänlaisina aseina tai aseiden komponentteina joitakin ihmisiä kohtaan. Monet ovat saattaneet jo epäilläkin sitä, kuinka joissakin mielipidekirjoituksissa on nopeimmin havainnoitavien osien eli otsikon ja mielipidekirjoituksen kirjoittajan nimen osalta jotain feikin oloista. Mitähän ne työelämäprofessorit siellä kouluissa oikein opettaa?

Jos on tapahtunut jotain sellaista, joka saa ottamaan mukana kulkeneen aseen esille, jonkalaista on poliisina toimiessaan varmastikin käsitellyt ja jonka käyttämisen syyperäisyyteen häntä on valmisteltu koulutuksessaan ja työssään, sekä sellaisen luulisi olevan hänelle oletettavan tuttu ja luotettava väline, onhan hän aikoinaan hankkinut aseenkantoluvankin sitä varten, ei hänen mieltään olisi pitänyt kuormittaa ainakaan kysymykset kuten "mikäs tää tällainen on", "miten tämä toimii" ja "mitä tällä voi vahingossa saada aikaan", joten hänen mietteisiinsä olisi pitänyt jäädä helpommin ne syyt, mitkä saivat hänet päätymään tekoonsa, joka ilmeisesti sai uhkaavaksi luonnehditun tilanteen päättymään. Lehtitietojen mukaan naiset, joiden seurassa hän oli ollut useampaan otteeseen pitkin iltaa, sanoivat hänen olleen alkuillasta puhelias, mutta "myöhään yöllä hiljainen ja humalassa", joten on toki mahdollista, että hän on tavallaan ottanut itselleen aikaa selvityttää ajatuksiaan, mutta tehnyt kuitenkin sen, joka luonnehtisi häntä sitten kuitenkin jossain määrän vastuullisemmaksi eli soittanut itse hätäkeskukseen. Myöhemmissä tapahtuman käsittelyissä on sitten käynyt ilmi, että eri kokijoiden näkemykset tilanteesta eroavat toisistaan.

Sellaista skenaariota voi pitää mahdollisena, missä jotkut ovat tarkkailleet ja analysoineet Vornasen käyttäytymistä, tekemisiä ja triggeroitavuutta jo pidempään siinä tarkoituksessa, että saataisiin varmuutta sille, kuinka hänen toleranssinsa aseenkäytölle saataisiin ylittymään. Tällaisen analyysin tuloksena olisi todennäköisesti saatu, että hän ei pyrkisi ampumaan ketään kohti, mutta pitäisi aseen avulla muita ihmisiä etäällä itsestään, saisi sillä tilanteen päättymään ja minkä jälkeen alkaisi tapahtumien sarjoja, jotka olisivat jotakuinkin ennustettavissa. Haastavammaksi asian miettiminen käy, kun otettaisiin mukaan mahdollisuus sille, että tapahtumien kulkuihin jollain tavoin osallisista Vornanen ei ollut ainoa, jonka käyttäytymistä, tekemisiä ja triggeroitavuutta olisi tarkkailtu ja analysoitu, mutta seuraavassa mietinnässä ei käydä fundeeraamaan aivan niin paljoa.

Perussuomalaisten asiaan viestinnällisesti reagoimisessa ilmeni mm. seuraavan päivän varautunutta kannanottoa, missä ei käyty tuomitsemaan liian pahasti tai varhain kuten ei muitakaan ankarassa julkisuudessa olleita, että myös sisäministerinä toimineen perussuomalaisen vappupuheista tokaisua, missä Vornasen toimintaa kutsuttiin, siinä vaiheessa tapahtuneesta vielä rajoittuneesti uutisissa kerrotusti, "ääliömäiseksi". Mediassa koettiin perustelluksi listailla muiden perussuomalaisten rikoksia kuin olisi jotenkin perustellun tarkoituksenmukaista ikään kuin "niputtaa" perussuomalaisten väitettyjä, vihjailtuja ja faktallisesti rikoksia yhteen. Kyllähän media tietää, että sellaisen tarkoitus ja vaikutus on siinä, että lukijoiden mielissä perussuomalaisten tekemät erilaiset rikokset tulevat täten "lämppäilyksi esiin" lukijoiden mielissä ja mitkä sitten muodostavat heidän aivoissaan hermoverkkotasolla uusia yhteyksiä "Vornasen tapaukseen". Erillisinä tällaisina uutisointeina ovat olleet mm. perussuomalaisten Mauri Peltokankaan "kärähtäminen ratista" (2.5., iltalehti.fi) ja Teuvo Hakkaraisen kerrottiin "kourineen" (3.5., is.fi).

Koska puolueena Perussuomalaisten toiminta on tavallaan jokseenkin yksinkertaista tavoitteitaan myöten, on mahdollista, että idea Vornasen aseella ampumiseen triggerointiin ei ollut tullut ns. "puolueen sisältä", vaan heidän eräänlaisilta tukijajoukoiltaan, jotka eivät välttämättä olisi edes kyseisen puolueen jäseniä, vaan jonkinlaisen "oikeiston" julkituotujen ja julkituomattomien pyrkimyksien kannattajia tai puoltajia. Jotkut saattaisivat haluta ympätä tällaiseen mukaan sanan "ääri"(jotain), mutta se olisi todennäköisesti vain jotain turhanpäiväistä pseudoloogisuuksilla löperöintiä. On paljon ihmisverkostoja, joiden luonnehdinta "yhteisillä tekijöillä" aiheuttaisi vakavaa ymmärtämättömyyttä verkoston tarkoituksista.

Tapahtuma-aika oli siis perjantain 26.4. vastaisena yönä eli lauantain puolella, seuraavan viikon tiistaina ollen vappuaatto, jolloin mm. SDP tuli ryöpyttäneeksi hallitusta, jossa Perussuomalaisetkin ovat, sanomalla mm., että "Orpon-Purran hallitus on luokkakantaisella politiikallaan tuonut hyytävän kylmyyden suomalaisille työmarkkinoille, joita ennen kuvasimme sanalla sopimusyhteiskunta." ja "Työttömyysturvan suojaosan poistaminen, lapsikorotuksen poisto ja asumistuen rajut leikkaukset ovat kovia tekoja." Veisi paljon vaikuttavuutta pois ns. vihervasemmiston vappupuheilta, niitä tietenkin lehdissä ja audiovisuaalisissa uutisissa käsiteltäessä, jos ihmisten ajatusajasta olisi kilpailemassa jotain aivan toisenlaista, mihin Vornanen olisi täten kenties kaavailtu olevan omiaan. Vappuaattohan olisi siinä heti seuraavalla viikolla eli 1.5.

Ihku ravintolan nimenä, siellähän ampuminen ja Vornaseen kohdistunut suutahtaminen tapahtui (joku ei ollut pitänyt siitä, että Vornanen on samassa pöydässä eräiden nuorten naisten kanssa), ei voi olla tuntumatta monille tapahtuneesta lukeville mm. nelikymppisille siltä, että se tuo mieleen menneisyyden vaikkapa vuosien 1995 - 2005 väliltä, sillä tuolloiset ihmisiä yhdistäneet viestintävälineet olivat tekstipohjaisia ja lyhenne "ihku" saattoi tulla vähänkin liiankin tutuksi monen käyttäjän sitä joutessaan käyttäessään. Tuolloisessa nettislangissa se tarkoitti ihanaa, kivaa, suloista tai hienoa, mutta ei kannattane lähteä selaamaan ihan mistä vain netin nykyisistä sanakirjoista, mitä kaikkea se voisikaan tarkoittaa eli pitäydyttäköön tässä mainitussa sanan tarkoituksessa. Kysytty kyseisen lyhenteen käytön hiipumisesta tekoälyiltä Claude 3.5 Sonnet ja Google Gemini Advanced, joiden mukaan ne olivat suositussa käytössä IRC-Gallerian ja muiden varhaisten internet-yhteisöjen aikakaudella, sekä niiden käyttö alkoi vähentyä merkittävästi viimeistään 2010-alkupuolella.

Menneisyydestä juontuvien mietteiden esille ihmisten mielistä herättelyssä on vaikuttamaan pyrittäessä usein se tarkoitus, että niihin pyritään luomaan uusia mentaalisia yhteyksiä, jotteivat ne voisi olla pelkästään eristyneisyydessään ihmisten mielissä nostalgiatrippejä varten, vaan jotta yritys ajatella jotain menneisyyden tapahtumien, sanontojen ym. kautta aiheuttaisikin ajatusten kulkeutumista muihin mietteisiin, alitajuisesti tai tietoisesti. Toistuessaan enemmänkin, muodostuu uusia hermoverkkoyhteyksiä myös siihen kaikkeen muuhun, mitä menneisyyttä ajateltaessa tulee juolahtaneeksi mieleen tai jotain tulee tajuamattaan lämppäilleeksi jossain tajuavan mielen ulottumattomissa. Ja jos lyhennettä ihku on tullut aikoinaan käyttäneeksi kaikenlaisen mielekkään kanssa, muille ihmisille kommentoidessaan, mitenkä niiden kommentoinnin kohteiden mentaalisten vastineiden ajateltavuuden käykään, jos ihku lyhenteenä tulee uutisoinnin huomioimisen vuoksi ajatelluksi moneen kertaan aivan jotain muuta tarkoittavana?

Tunnettujen perussuomalaisten reagoinnit ampumistapaukseen eivät mitenkään välttämättä olleet suunniteltuja, mutta on ollut tunnistettavissa, kuinka jotkut ovat tainneet miettiä "kuinkahan tätä voisi jotenkin käyttää hyödyksi", joten kun Riikka Purra esittää mielipiteen Vornasesta, hän sanoo "ei nauti luottamusta" ja oletettavasti tietää näin sanoessaan, että useat lukijat/kuulijat eivät osaa olla vähintään ohimennen ajattelematta, että alkoholilaki on piakkoin käsittelyssä ja että nauttiminen sanan käyttö Vornasen oltua ravintolassa kännissä tuo ihmisten mieleen mielikuvan juoman kulauttelusta, minkä tarkoituksena taasen olisi assosioittaa alkoholin juomista enemmän juuri Perussuomalaisiin liittyväksi asiaksi kuin mihinkään muihin identiteettipolitiikkaa tekeviin puolueisiin. Perussuomalaisten puoluesihteerin käyttämä sana "särö" tokaisussa "luottamukseen on tullut särö" ei varmasti sekään ollut ihan harkitsematta käytetty, sillä siitähän on mielikuvavivahteina tunnistettavissa mm. jonkin, kuten juomalasin, olemiseen hiukan rikki, mutta ei vielä tyystin kuitenkaan, missä vertauksen täsmällisyys ei olisi niin oleellista kuin muille ihmisille mieleenjäävyyden mahdollisuus. Sitä käytettiin sanotusta eteenpäin tovin aikaa erilaisissa iltapäivälehtien ym. kolumneissa ja uutisotsikoissa, kunnes sen käyttö hiipui pois.

Ampumistapauksen ja vappuaaton välillä olleilta päiviltä löytyy edellä mainitun ihku-sanan kanssa menneisyyteen lisää vievyyttä is.fi:n artikkelissa 29.4., missä kerrottiin "oi niitä aikoja"-koulukuvanäyttelystä siten, että heti jutun alkuun oli laitettu koululuokkakuva, mistä näki heti ensisilmäyksellä, että oli varmastikin muutaman vuosikymmenen takainen valokuva. Kyseinen kauppakeskus Goodmanissa (Hämeenlinnassa) ollut näyttely oli käytävissä 3.4. - 31.5. välisenä aikana eli jutun julkaisuajankohdan kannalta juuri 29.4. ei ollut kriittinen ajankohta.

Koska harrastuksiin kuuluu erityisille tapahtumille samanaikaisten tapahtumien huomioiminen siten, että silmäilee hiukan Google Newsin tuoreimpia uutisia ja antaa huomiota erityisesti sellaisille, joissa tuntuu olevan jonkin aspektin osalta samankaltaisuutta toisaalla tapahtuneen kanssa, tuli tältä osin hiukan pettynyt olo, kun ainoastaan jossain Charlottessa oli sellaista aseellista toimintaa, missä ampuja ei ollut itse tavoitteellinen ennen kuin häneen alkoi kohdistua uhkaavuuden tuntua. Kyseisessä tapauksessa 39-vuotias mieshenkilö oli ampunut neljä poliisia kuoliaaksi heidän lähestyessään hänen taloaan 29.4. ("to serve him warrants"). Uutisoinnin mukaan "he was wanted for possession of a firearm by felon and felony flee to elude". Pikanttia tapauksessa oli se, että hänen haastatelluksi tullut naapurinsa, joka oli videokuvannut tapahtuman autotallistaan, piti haastatteluhetken aikaisena lämpimähkönä päivänä päässään punaista pipoa, jossa oli sana "classic" ja symboli, joka muistutti jotain sellaista, joka toisi monelle mieleen idean "välistä vetämisestä". Mutta eipä sitä tässä ole tarkoitus ympätä mihinkään Vornasesta kertovaan, vaan tarkoitus oli lähinnä vihjailla, että toisinaan asiakokonaisuudet voivat olla laajempia kuin luuleekaan.

Jos kuitenkin pidettäisiin mahdollisena, että Vornasesta oli tarkoitus tehdä uhri esim. Perussuomalaiset-puoleen kehittämisen vuoksi ja missä puolue itsessään ei ollut osallistunut mitenkään Vornasen triggeroitavuuden suunnitteluun ja valmisteluun, olisi kai tultua miettineeksi ennalta sitäkin, miten Vornasen ja Perussuomalaisten suhde jatkuu siitä eteenpäin, kun tapaus on saatu poliisin ja median toimesta riittämiin käsiteltyä. Sehän olisi kai ennakoitavissa, että oman eduskuntaryhmän hän perustanee, kun ei häntä haluttaisi pitää puolueessa ollenkaan, koska sillä on meneillään "entistä paremmanlaisen" puolueen vaikutelman antamisen pyrkimys. Voisiko sen kuvitella ajatellun olevan hänelle ikään kuin "palkintona" menneistä vuosista, että hän saa eduskuntaryhmätunnuksen "tv", jossa nimikirjaimet eivät ehkä aiemmin ole koskaan assosioituneet teeveehen eli telkkariin, mutta kun se sitten pläjähtää ihmisen tiedettäväksi aluksi uutisista, jossa asiasta kerrotaan, "tv":eisyys erottuu: "Eduskuntaryhmä Timo Vornanen (tv)​". Tätä voi verrata vaikkapa SDP:hen, joka on "rykelmä kirjaimia", joiden merkittävyyttä on koetettu vaalia jo pitkään, mutta Timopa saikin ensialkuun telsuista merkittävyyttä, jonka mielistä häipyvyys ei ole aivan tasaisesti etenevää.

Aiempiin puolue Perussuomalaisista erkaannuttamisiin ovat sisältyneet mm. sen entisen nuorisojärjestön näennäisen tolvailuun perustunut, haahuilevien näennäiskykenijöiden kuten Lindströmin puolueesta poistuminen (ollut ensin julkisuudessa sitä mieltä, että "totta kai uutta puheenjohtajaa tuetaan" ja suunnilleen kahden minuutin kuluttua onkin jo toisten kanssa lausumassa julkilausumaa, jonka mukaan eivät voi sietää "nykyistä menoa") ja Helsingin perussuomalaisten varavaltuutettu Belle Selene Xian erottaminen puolueen valtuustoryhmästä (tämä tosin jo 2014). Niin ja eihän se Teuvo Hakkarainenkaan enää perussuomalainen ole, sillä häntä ei hyväksytty Perussuomalaisten EU-vaalit -listoille, joten hän meni Vapauden liiton "sitoutumattomaksi ehdokkaaksi" ja kun ei siitäkään mitään hyödyllistä seurannut, hän kertoi lopettavansa politiikan tekemisen kokonaan (mitä se sitten hänen kohdallaan tarkoittikaan). Pesukarhu-keissit ja Koposen vieraslaji-lupiinit sitten toisenlaisine puolueen imagon uudistamisen keinoina siinä mielessä, että media kämmäsi niiden käsittelyn jotenkin tahallisen oloisesti tarjoamalla Perussuomalaisille helpot mahdollisuudet torua mediaa hölmöilystä. Toki ehkä syytä pitää mielessä, että jos perussuomalaisten jäsenistön toimintaa some-alustoilla vertaa tunnettujen Perussuomalaisten sanomisiin, niin "ovathan ne aivan eri maailmasta" eli kehitettävää kyllä löytyy. Tämän voi todeta ottamalla selailtavaksi vaikkapa SDP:n Antti Lindtmanin viestipalvelu X:ään laittamaan johonkiin viestiin kommentoinnit ja huomata, kuinka esim. 800:stä kommentista 780 on sellaisia, joissa jankutetaan, nälvitään tai törkyillään "aiemman hallituksen huonoista tekemisistä". Toisaalta, valtiopäiväasiakirjoista voi hakea esille Perussuomalaisten eduskunnassa pitämiä puheenvuoroja, jotka voivat toki olla hienommin sanailtuja, mutta kovin jankuttavia ja monien asioiden osalta lähes eksakteja kopioita toisten Perussuomalaisten kansanedustajien sanomisista, mutta ainakin uutisissa mainituksi tulleena ne eivät jätä niin helposti huonoa vaikutelmaa puolueesta tai sen edustajista.

Vornanen ei varmaankaan tyystin muunna näkemyksiään ja tavoitteitaan, vaikka hänellä voinee kuvitella voivan olla toisenlaista vapautta toimia, vaan liekö pitäytyisi olemisessa 98 %:sti entisenlainen? Sinänsä sitä voisi ajatella, että puolueesta aikoinaan "kovaan ääneen" eronneet ovat eräänlaisia Perussuomalaisten agentteja, jotka eivät muutoin olisi päässeet nykyisiin tehtäviinsä ja kenties konvertoimaan siellä olevia kollegoitaan ym. perussuomalaisiksi, jos olisivat edelleen perussuomalaisia. Pääministeri Orpo kehui perussuomalaisten toimintaa "ryhdikkääksi" eli sitä, että erottivat Vornasen puolueesta. Vornasen tilalle eduskuntaan pääsee joku 51-vuotias varpajaisjärveläinen.

Aseella ravintolassa ampumisesta ja yleensäkin julkisella paikalla mukana kuljettamisesta saatiin tietenkin myös kätevää aasinsiltaa keskusteluille aseista ja niiden vähentämisestä. Esim. Liike Nytin Harry Harkimo on kysynyt tapahtumien jälkipuintien aikoihin, "mitä voidaan tehdä laittomien aseiden vähentämiseksi". Eduskunnassa kulkemisen videoksi tallentuva kulkeminen, hän kun oli pitänyt joinakin kertoina asetta eduskunnan säilytyskaapissa, sekä Ihku-ravintolan valvontakamerat, saivat osansa uutisoinnista, mistä saatiin tietysti samalla myös luotua narratiivin pätkää sille, kuinka valvontakameroista ja ihmisten tekemisten jälkeenpäin tapahtuvasta monitoroitavuudesta on "todellista hyötyä". Ampumispäivän muina jymähtävinä uutisina olivat mm. se, että "yli puolet suomalaisista hyväksyy eutanasian". Myös Vastaamo-oikeudenkäynnistä oli merkittävää uutisointia ampumistapahtuman aikoihin, jos siis miettii asiaa assosiaatioiden kannalta (oikeudenkäynti ja rikokset).

Monikin on varmasti mietiskellyt itsekseen tai jossain porukassa sitä, kuinka perussuomalaisista on aina jotain paljon kerrottavaa, kun on jotain erityistä juhlapäivää tai Suomen kannalta merkittävää tapahtumaa meneillään. Vornasen aseella ampumisen aikaan monet olivat jo alkaneet valmistautumaan mielessään Vappuun, Rydmanin epäluottamuksesta tehtiin välikysymys juuri Juhannusaattona ennen käsitellyksi tullakseen ja Naton huippukokouksen aikoihin Peltokangas ei ollutkaan päässyt esittelemään rajalaki-esitystä eduskuntaan, jolloin hänen poissa olemistaan piti ihan erikseen uutisissa asti ihmetellä. Löytyi sitten sairaalasta, mitä sitten myöhemmin kommentoi mm. niin sanoen, että hän on nykyään niin vanha.

Medialla on erittäin merkittävä rooli siinä, minkälaisina ajatusryppäinä asiat päätyvät ihmisten pitkäaikaismuistiin ja kyllähän ne sitten kaikenlaista järkkäilyä tekevätkin esim. uutisten asettelujen avulla, jotta joitain asioita tultaisiin ajatelluksi edes hetken aikaa suht yhtä aikaa. Toisinaan uutisoinnin alkamiseen vaikuttaa tapahtuma-aika, toisinaan lehdistöllä on hiukan mahdollisuuksia viivyttää jostain uutisoimista (tai artikkelin kirjoittamista, videosisällön julkaisua tjm.) kuten vähempimerkityksellisten oloisista oikeudenkäynneistä viestittäessä. Toisinaan media tosiaan muotoilee viestinnän vastaanotettavuutta muiden aiheiden lähistölle asettelevuuden avulla kuten silloin, kun eräs Teuvo Hakkarainen teki jotain sellaista, mikä lukijasta tuntui tyhmältä teolta, ja jolloin kyseisen uutisoinnin viereen laitettiin uutista Tom of Finland -postimerkeistä suunnilleen koko päiväksi tai kun joku muu perussuomalainen teki väitetysti jotain pahaa ja kamalaa, laitettiinkin lähistölle havaittavaksi juttu Teuvo Hakkaraisesta, joka on tehnyt jotain sellaista, jossa ei ole mitään noloa tai tyhmää, vaan hänestä tuli annetuksi vaikutelma "ihan tavallisesta suomalaisesta miehestä".

Nämä kunnianloukkaus-uutisoinnit eivät vaikuta olevan sellaisia, missä media pyrkisi muokkaamaan ihmisten käsityksiä ja tuntumia median toimimisen helpottamiseksi sillä tapaa, että media voisi siten saada vielä hiukan lisää uhkaavuuden käyttämisen valtaa eli esim. tehdä vielä hiukan rankempia vihjailuja. Jos täten oletetaan, että kunnianloukkaus-uutisoinneilla olisi sellainen valmistelevuuden tarkoitus, missä ihmisten tuntumia siitä, mitä kunnianloukkaus heidän mielestään on, käytettäisiin jonkin pysyväluonteisen muutoksen kuten lainsäädöksen tai joidenkin muiden tavoitteiden läpiviemiseen, pitäisi tällaisen valmistelevuuden oletettavasti hyödyttää sellaisia toimijoita, jotka eivät työskentele journalistisella alalla. Lehdistö ja muut laajavaikutteiset uutismediat sopeutuvat kyllä sellaiseenkin, mikä voisi vähäisessä määrin tehdä niidenkin työtä vielä hiukan varovaisemmin tehtäväksi.

Sitä ei kunnianloukkaus-uutisoinnin ilmentymien määrän ja hajonnan perusteella voine sanoa, onko ihmisiin vaikuttamisen edistyessä vielä edes päätetty minkälaisten osaskenaarioiden toteutumisien kautta on aiottu jotain saavuttaa. Jotakuinkin jonkinlaisessa demokratiassakin elellessä pitäisi tavoitteiden suunnitteluun osallistujien varmaankin miettiä huolella, kuinka sopeutumiskykyisiä sellaiset toimijat olisivat, jotka tavallaan edustaisivat tahoja, joiden toimintatapoihin saattaa ajoittain kuulua sellainen, missä enemmän tai vähemmän varmennettavissa olevaa kunnianloukkausta pääsee tapahtumaan tavoitteellisesti tai epähuomiossa.

Jos kyse tavoitteina olisi esim. kunnianloukkaus-rangaistusten kohentamisesta tai jopa kunnianloukkaus-käsittelyjen tekoälyavusteisesta automatisoinnista oikeuslaitosten ruuhkauduttua kaikenlaisesta muustakin, aikaansaadut muutokset ja muiden asioiden läpiviemiset voisivat aiheuttaa vaikeuksia joillekin toimijoille tai heidän tekemistensä kannattajille/puoltajille. Toisaalta monien toimijoiden ei ole mitenkään erityisen välttämätöntä olla alttiina tilanteille, joissa voisi tulla sanoneeksi tai tehneeksi jotain sellaista, joka täyttäisi kunnianloukkauksen määritelmät, joten yhteiskunnan joidenkin näkemysten mukaisen toimivuuden kannalta sopeutuvien määrä voi olla helposti aivan riittävä.

Lukevan ja kuuntelevan yleisön manipuloitavuutta voisi olettaa testatun esim. ministeritasolta kuultujen henkirikosten vanhentumisaikojen pidentämisaikomuksien ja yksilöihin kohdistuvan tele- ym. valvonoikeuksien lisäämisen uutisoinnilla, minkä jälkeen on sitten kuulosteltu, minkälaiset asiantuntijat käyvät ottamaan näihin asioihin kantaa, aiheuttavatko nämä aiheet paljonkin toistuvasti uudistuvaa keskustelua, ryhtyvätkö jotkut ottamaan vastustamista asiakseen tarkoituksena saada muita ihmisiä näkemään ongelmallisuuksia ym. Tällaisesta tunnustelusta on kertynyt tietoa ja todennäköisyyksiä monen hallituksen ajalta, mutta täten kertynyt tieto ei välttämättä olisi täysimääräisesti virallisiin raportteihin sisältyviä, sillä ihmisten toiminnan seurantaa varten on käytettävissä "vähemmällä moraalilla varustettuja yksilöitä, arkaluontoisempine keinoineen".

Kunnianloukkaus-rangaistusten kohentaminen ja kunnianloukkaus-käsittelyjen tekoälyavusteinen automatisointi pitäisi ottaa tässä toissijaisina tarkoituksena suhteessa sellaisiin tarkoituksiin, missä tavoitellaan rahaa tuottavien tahojen toiminnan jouhevuuden varmistelemista ja mm. niiden kannalta potentiaalisesti tai tosiasiallisesti ongelmallisten yksilöiden ongelmallisuuden heikennettävyyttä.

Yksinkertaiseen kunnianloukkaukseen liittyvän lain muokkaamisen lisäksi tarkoituksena voi olla viedä läpi sellaisetkin lait, joista yhdessä kunnianloukkauksen katsotaan voivan kohdistua kollektiivisesti koko työyhteisöön tai jopa ammattinimikkeeseen; toisessa organisaatioille/yrityksille annetaan mahdollisuus pitää sen jäsen kuten toimitusjohtaja, tuotantotyöntekijän esihenkilö tai palveluhenkilökuntaan kuuluva yksilö poissa kunnianloukkauksen käsittelyssä, jotteivat hänen työtehtävänsä häiriintyisi; kolmannessa kunnianloukkaus-rikokset voidaan antaa "rikosavustajan" käsiteltäväksi, jotta hän/se voi ajaa kerralla useiden tahojen kunnianloukkaus-asioita.

Eräs kunnianloukkaus-uutisoinneilla valmistelevuuden oheistarkoitus voisi olla ihmisten reagoivuusherkkyyden heikentäminen, mutta se on toisaalta aihe, josta mediat saisivat hyvin paljon suoraa palautetta, jos ne eivät tekisi edes yhtään monivalintakyselyä sen suhteen, mitä mieltä ihmiset ovat. Ihmiset ovat myös jossain määrin totutettuja siihen, että tehdään myös videoituja selvittelyjä ja olisihan se kovin outoa, jos kaikki haastatellut olisivat yhtälaisesti sitä mieltä, että siinähän kiristävät lakeja, "eihän se kunniallisesti toimivia ihmisiä haittaa". Juju olisikin todennäköisesti siinä, että ihmisten ollessa niin ihmeellisen huonoja mielikuvittelemaan, mitä vaikutuksia jokin aiheuttaa tai mitä mahdollisuuksia jokin antaa joillekin, heiltä jäisi hoksaamatta juurikin mm. ne keinotekoiset kunnianloukkaukseen yllyttämisen keinot ja tapahtumienkulut, tunnistamattomaksi jäävät kunnianloukkaustekoon valmistelleet tekijät ja kaavamaisuudet joiden avulla kunnianloukkaustapahtumaa saadaan triggeroitua systemaattisella varmuudella ym. Tällaiset vajeethan ovat ongelmana monen muunkin lain kohdalla.

Poliittisten päättäjien toiminnasta on ollut huomioitavissa ja onhan siitä paljon uutisoitukin, kuinka asiantuntijoiden näkemyksiä jätetään huomioimatta, vaikka ovatkin käyneet joissain valiokunnissa kuultavana ja jotkin poliittiset puolueet eivät millään malta pysyä "keskitiellä" ja toiset eivät vaan halua olla jatkuvasti yhdenlaiseksi karakteristisoituvia, joten puoltavuutta eduskuntaan tuoduille lakiesityksillä voi saada moni sellainenkin, josta "tuolla netissä" voidaan olla vaikka mitä mieltä. Poliittisten päättäjien mielenmaisemissa vaikuttavina tekijöinä päätöksenteossa eivät välttämättä ole vain meneillään olevan aikomuksen hyödynnettävyys jotakuinkin määritellynlaisissa, mutta kenties ääneen sanomattomissa tilanteissa, vaan jaettuina näkemyksinä voi olla yhteiskunnan hallittavuus heille oleellisten toimijoiden kanssa ja yhteentoimivuus muiden sellaisten maiden suhteen, joilla on myös samansuuntaisia- ja tapaisia ambitioita. Ei myöskään voi pitää vakiona, etteivätkö puolueet kokisi jonkinlaista evoluutiota, mikä voi johtaa vaikka siihen, että "heikompien" ja/tai systeemiin osallistumattomien "puolella olevia" voi jokunen vuosi eteenpäin olla 10 - 20 % vähemmän kansanedustajissa ja eri valtuustojen edustajissa laskettuna.

Kunnianloukkaus voi olla kovin kätevä eräänlaisena aseena, sillä sellaisen saa tapahtumaan monin tekijää kohtaan suuntautuneiden psykologiaa, tietoturvaongelmaa, ihmisverkostoituneisuutta ym. hyödyntävin keinoin, jotka voivat tarjota sellaisen anonymiteetin, ettei kunnianloukkauksen tekemiseen kenties epähuomiossa päätynyt voi helposti tarjota oikeuskäsittelyssä sellaista aineistoa, joka selittäisi tapahtumienkulkuja, joten oikeuden päätös rajautuu todennettavimpaan eli tehtyyn kunnianloukkaukseen. Kun tällaista sitten vakiinnutetaan joidenkin yksilöiden haitaksi, siihen vielä tekoälyiset oikeudenkäynnit lisäksi, saadaan yhteiskunnasta pelattua monenlaisia "ongelmatyyppejä" pois häiritsemästä. Yhteiskunta-systeemin suojelemiseksi tarkoitettu kollektiivisen kunnianloukkauksen tunnistava laki olisi omalla tavallaan kätevä rajoittamaan monenlaista kritiikkiä, sillä kohdistipa kritiikkiä tuottava kritiikkinsä nimettyyn yksilöön, ammattinimikkeeseen tai työyhteisökokonaisuuteen, niin jokaisessa tapauksessa saattaisi pläjähtää jonkinlainen rangaistus.

Vaikka "Freedom of Expression and Alternative Sources of Information indexin" eli ilmaisunvapausindeksin mukaan näyttääkin siltä, että Suomen lukemat ovat olleet n. 0.98/1.00 yhdeksänkymmentäluvulta asti ja "World Press Freedom Indexin" eli lehdistönvapausindeksin mukaan aina siitä asti, kun sitä varten on tietoa kerätty eli vuodesta 2002, Suomi on ollut jatkuvasti viiden parhaan joukossa, ei tällaisista pidä mennä päättelemään, että yksilöillä tai lehdistöllä olisi käytössä "ne vapaudet asioiden ilmaisemiseen, mitä tarvitaankin", sillä on niin valtavat määrät tahoja, jotka eivät suostu muuntumaan vääränlaisia toimintatapojaan kuin jonkinlaisella "pakolla". Vaikuttamispyrkimyksissä tällaisia tahoja kohtaan tunteetkin voivat päätyä mukaan vaikuttamaan sanomisiin ja tekemisiin. Eräänä kunnianloukkaus-lailla kikkailun, säätämisen ja spinoffailun tarkoituksena voisikin olla rajoittaa vaikuttamispyrkimyksiä siihen tasoon, missä tuntemuksia ei tohdi ottaa mukaan vaikuttamaan, jolloin vaikuttamisen motivoituneisuuskin voi tyrehtyä.

Kun puhutaan yhteiskunta-systeemistä ja muista tiuhaan verkostoituneista tahoista, joiden merkittävänä osana jotkut eivät ole, voi niiden toimivuuden ja jouhevuuden avustajina olla monenlaisia ihmisiä, joista jotkut voivat asua vaikka ihan naapurissa. Sellaiset "tavalliset ihmiset" voivat sitten olla niitä, jotka aiheuttavat suhtautumaan heitä kohtaan siten, että heille tulee mahdolliseksi ottaa käyttöön kunnianloukkaus-rikosilmoitus, jolloin ne tahot, joiden intressejä kunnianloukkaus-syytteen täten kenties saava olisi voinut uhata, voikin joutua taloudellisesti ongelmiin, jolloin aikaa ja resursseja näiden joidenkin tahojen intresseihin puuttumiselle voikin pian olla vähemmän. Ja tämä ilman, että heidän tarvitsi mitenkään tulla tiedetyksi johonkin kunnianloukkaus-asiaan osallistuvana tahona. Ärsyttämään pyrkinyt toki saa kompensaationsa sitten jossain vaiheessa.

Oikeudenkäymisessä on lisäksi se kenties jollain tavoin kinkkiseksi osoittautuvuus, että asioiden käsittelystä ei muodostu kuin näennäisen loogisesti eheitä oikeuskäytäntöjä, joita sitten ehkä noudatetaan koko valtakunnassa. Oikeuskäytännöt ovat siis "tuomioistuinten tekemissä ratkaisuissa ja oikeudellisissa lausunnoissa muodostettuja sääntöjä ja periaatteita", missä tuomioistuimet "tulkitsevat lakia asioita ratkaistessaan" ja missä "oikeuskäytäntö muodostuu näistä tulkinnoista". Näin siis sen mukaan, mitä Euroopan oikeusportaali sanoo ja jatkaa: "Muut tuomioistuimet tai viranomaiset saattavat sen jälkeen viitata näihin tulkintoihin ennakkotapauksina ja/tai oikeuskäytäntönä. Oikeuskäytännöllä voi olla erityisen suuri merkitys aloilla, joilla ns. säädännäisoikeutta eli esimerkiksi parlamentin tai muiden lainsäätäjien laatimia kirjoitettuja lakeja on vähän tai ei lainkaan." Ja vielä, että: "Joissakin maissa oikeuskäytäntö on tärkeä oikeuslähde, ja korkeimpien muutoksenhakutuomioistuinten ratkaisut katsotaan ohjeellisiksi. Toisin sanoen ne muodostavat sääntöjä, joita pitäisi tai joita joissakin tapauksissa on pakko noudattaa samankaltaisia oikeudellisia riita-asioita ratkottaessa. Näitä sääntöjä kutsutaan sitoviksi ennakkotapauksiksi, ja ne ovat käytössä kaltaisissa maissa, joiden oikeusjärjestelmä perustuu tapaoikeuteen." Tieteen termipankin mukaan tapaoikeus tarkoittaa "koko oikeusyhteisössä tai sen osassa vakiintunut käsitys oikeudesta, joka saattaa rinnastua kirjoitettuun säädännäisoikeuteen".

Saattaa ja pitäisi, sanovat, mutta silti uutismedioiden haastattelemat oikeustieteiden asiantuntijat saattavat puhua "vakiintuneista oikeuskäytännöistä" kuin ne olisivat rinnasteisia siihen, mikä on ihmisten "yhteinen käsitys" siitä, mikä eettisesti tai muutoin oikein/väärin ja että täten oikeuskäytäntöjen kehittyminen on hallittua ja oikeudenkäynnissä olevat voivat aina luottaa siihen, että asioita käsitellään professionaalisen laadukkaasti. Ensi kertaa oikeuteen joutuva saattaakin joutua altistumaan ärsyyntymisensä vaikutuksille itseensä, oikeudenkäynnin osoittautuessa syyttäjälle jonkinlaiseksi peliksi, joka täytyy voittaa, oikeudenkäyntiavustajan ollessa jatkuvasti jotenkin puutteellisesti valmistautunut ja tuomarin ollessa monia merkittäviä seikkoja huomioon ottamaton. Tähän vielä oikeudenkäyntitilannetta pahentamaan, jos tuomarilla on etänä tehtäväänsä hoitaessaan keinovalikoimassa mikrofonin mykistäminen tilanteissa, joissa syytetty tuohtuu liiaksi. Tällöin käsiteltävyydeltään suht yksinkertainenkin oikeudenkäynti voisi muuttua häntä persoonana muokkaavaksi, jonka mieleen jää kytemään halu saada "tälle kaikelle" sellainen loppunsa, että se sopisi hänenkin oikeustajuunsa, mutta kukapa häntä huolella kuuntelisi.

2.3.2024 "Kokoomuksen kansanedustaja vertasi Tarja Halosta koiraan" (iltalehti.fi) - "Vilpittömästi ajattelin vain sitä koiraa ja Halosta, sillä koirallahan on hyvin tunnistettava ilme" (is.fi)

2.3.2024 "Atte Kaleva pyytää anteeksi Tarja Haloselta: "Se oli huonosti muotoiltu" (is.fi)

3.3.2024 "MTV ja HS: Björn Wahlroosia epäillään kunnianloukkauksesta - Wahlroos kiistää" (yle.fi) - "Epäilty teko on tapahtunut viime vuonna." (mtvuutiset.fi)

12.3.2024 "Mies sai tuomion kunnian­loukkauksesta: Haukkui entistä vaimoaan kuvottavaksi" (hs.fi)

13.3.2024 "Herttuatar Meghan voitti kunnianloukkausjutun sisarpuoltaan vastaan" (mtvuutiset.fi) - "väitti herjanneen häntä useissa haastatteluissa"

15.3.2024 "Seiska: Mikko Koivu teki rikosilmoituksen ex-vaimo Helenasta" (is.fi) - "mahdollisesti syyllistynyt toiminnallaan ja julkaisuillaan omassa sosiaalisessa mediassaan sekä muille medioille antamillaan haastatteluilla yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen tai kunnianloukkaukseen"

29.4.2024 "Näyttelijä-poliitikko haukkui kahta somessa pedofiileiksi, tuomittiin yli 200 000 euron korvauksiin" (hs.fi)

Olisi hyvin epätavallista, jos jonkun Facebook-postauksesta innostunut saisi asioiden kehittymiseen vauhtia sitä kautta, että hän vain valkkaisi yhteydenoton tai jutustelun kohteeksi muutamia paikkakunnalla asuvia ihmisiä, joilla voisi ajatella olevan kiinnostusta/yhteyksiä aiheeseen liittyen ja mikä sitten saisi heidät liikoja miettimättä edesauttamaan kokeilujen aloittamista, tietoisuuden lisäämistä, välineiden hankintaa, lainsäädännön muuttamista, tietotaitoisten löytymistä ym. jos ei muuten niin viestimällä eteenpäin mahdollisesti arvovoimaisemmalla tenholla kuin alun perin aiheeseen tulta viritellyt ja mikä sitten osaltaa lisäisi mahdollisuuksia nopeammalle momentumin muodostumiselle.

Todellisuudessa, mitä Facebookissa tai muualla netissä kokeekaan, se kaikki on monelta osin tavallaan eristetty arjen elämästä, eikä tule pitkiin aikoihin esille ja tiedostettavaksi edes paikallislehtien kautta. Ideoita kehityskohteiksi on varmasti monillakin ihmisillä, mutta jos tarkastelee, mitä löytyykään ennalta suunnittelematta koettavaksi alle 100000 asukkaan keskustasta, löytää sieltä franchise-periaatteella toimivia liikkeitä, ravintoloita, baareja ja joitakin uhkarohkeita kokeiluja taideliikkeen, antiikkiliikeen, vegaaniliikkeen tai tietokoneliikkeen muodossa. Iltaisin tarjonta on karkeasti ottaen joko baariin, syömään tai urheilemaan, seuraavan valkean aikaan voi sitten käydä pyörähtämässä kauppakeskuksessa katsomassa, mitä jämää outlet-liikkeissä on tarjolla ja juoda siihen päälle kupin kahvia.

Oli sitten kyse innostuksen tartuttamisesta tai taistelusta epäkohtia vastaan, eivät nuoret tai muutkaan ole kehittäneet sellaista toimintamallia, johon perustuen saisi ihmisiä edes jakamaan muutakin kuin haffuja juttuja, saati edesauttamaan kokeilujen aloittamista, tietoisuuden lisäämistä, välineiden hankintaa, lainsäädännön muuttamista, tietotaitoisten löytymistä ym. Julkisuutta saaneissa tulipaloissa tavaroitaan menettäneille kyllä lahjoitetaan kaikenlaista, mutta sellaiseen ihmisillä on totunnainen luontaisuus, eikä tehtävän ja tavoitteen selittäminen sellaisissa tapauksissa ole erityisen monivaiheista.

Kun jokainen innostettava tai innostettavuuteen kokeiltu osaltaan miettii liikoja ja sitä, miten eri asiat sopivat yhteen, päätyvät monet pitäytymään median ym. ylläpitämän vajetodellisuuden puoltajana, passiivisesti tai muutoin. Paikallislehdet erityisesti ovat tarkoitettu pitkälti tyydyttämään ”ollaan nyt vaan”-ihmisten haluja pitäytyä vähässä totunnaisessa, pitää monenlainen maailmankuvaa hetkauttava tiedeuutisointi poissa näkyvissä ja täten ajateltavissa olemasta, sekä muodostaa mainonnan ja kaupunkikuvan kautta ihmisille tunne siitä, että ne ovat kiinteä ja yhteensopiva osa näitä muita mainittuja.

 ”Mitä se maksaa ja kenelle” toiminee joidenkin kohdalla kysymyksenä, joka lopettaa nopeasti asioiden tarkemmin miettimisen. Ihmiset on myös tavallaan opetettu olettamaan, että kaikelle uudelle pitää olla vankka rahoituspohja, jonka käytöstä vastaa yritys, yhdistys, säätiö tai muu organisaatio, mikä on tavallaan tervettäkin, mutta tietyt konventionaaliset ajatusmallit voivat dominoida ajattelua liiaksi, minkä vuoksi tapahtumien mahdollista kehityskulkua ei osata nähdä ilman tekemättä jäävää syvempää miettimistä.

Osaavatko ihmiset edes kuvitella utopioita ja erilaisia maailmankuvia ilman, että sitä varten täytyy olla erikseen jokin luento, seminaari, messu tai muu elämys koettavaksi – jotka voivat maksaa esim. 200 eur per lippu? Ja minkälaisia ihmisiä sellainen tavoittaakaan? Vai jääkö se lähinnä yhden tutun sellaisen muuttamiseen jonkin detailin osalta (vrt. ”maahanmuuttajat pois Suomesta”, ”linja-autolippuihin 5 %:n alennus, iltaisin”)? Sinänsä enemmän tai vähemmän interaktiiviset, nettiin laitettavissa olevat esitykset tarjoavat keinon esitellä laajaakin ideaa ja tuoda siinä esille mahdollista projektimaisuutta tai roadmappia, mikä voi hyvin toteutettuna vähentää tarvetta olla niin kokenut ja meriittejä ansainnut. Kulttuuritila Nuijamies (Lappeenrannassa) saattaisi olla sellainen paikka, johon monet erikoisemmatkin ideat saa sovitettua jonkinlaisen esityksen muotoon ja kaupungin keskustassa sijaintinsa vuoksi sinne on helppo vinkatakin muita menemään käymään, mutta tätä täytyisi silti edeltää se vaihe, missä vasta lämppäillään jotain, mistä haluaisi kehkeytyvän jotain messevää tjm.

Jos median narratiiveja on vaikea muuttaa vastavoimalla, niin ehkäpä media itse voisi käydä itsensä kanssa keskusteluja siitä, minkälaisena se voisi myös toimia sekä ihmisiä palvelevalla tavalla että ilman tarvetta kokea, että se tuhoaa siinä samalla liiketoimintamahdollisuutensa, elinvoimaisuutensa tjm. Ei aina tarvitsisi olla lähinnä politiikan apuväline ja samoja muiden uutisjulkaisijoiden kanssa toistava.

Opiskelijoiden suuntautuneisuuden poikkeutettaminen siinä tarkoituksessa, että heistä saisi käyttöä jonkin idean edistämiseksi, voi olla vaikeaa, jos heidän mielessään kiiluu miete siitä viiden tonnin kuukausipalkkaisesta työpaikasta, joka on jo melkein luvattu opiskelujen ohessa työskenneltyään. On niin paljon helpompaa nähdä tarkoituksenmukaisuutta vakityöpaikassa kuin jossain, jonka jonkinlaiseksi kehkeytyvyydestä ei ole mitään takeita, mitä se jokin sitten olisikaan. Ammattilaiset taasen saattavat kokea, että jokin idea voisi ehkä joskus olla osa työnantajansa toimintaa, mutta että päättäköön yrityksen johto sellaisesta sitten omine ajoituksineen, hän tekee vain sitä omaa työtään ja harrastaa vapaa-ajallaan jotain aivan muuta. Vai onko joku nähnyt suomenkielistä ammattilaisten avustamaa Facebook-ryhmää, jossa on oikeasti hyvänlaatuista kuhinaa jonkin uuden ja viehkeän kehittämiseksi?

Eräs asioiden kehittymisen este saattaa olla yksinkertaisesti sekin, että päädytään ajattelemaan ”miksi näille vähään tyytyjille edes viitsisi kehittää mitään parempaa”. Tämän mahdollisuuden eräs ilmentymä voi olla sekin, että kun media ensin antaa vähän vauhtia jollekin idealle kuten biohakkeroinnille, nettiyhteisö saa siitä vähän vauhtia, tulee kirjaa aiheesta, luentojakin, purnukkakauppaa.. ja sitten yhteisö hiljenee, alkuperäiset ideoijat jatkavat kukin sarallaan rutkasti laajentuneista sosiaalisista verkostoistaan nauttien, eivätkä perinteiset terveysalan toimijat ole siinä välillä muuttaneet toimintaansa mitenkään. Eivät edes kehittämällä parempia näytteidentutkimuskäytäntöjä tai edes maalailemalla niiden ottamisen tavoitteita uudenlaiseksi.

Nykyisten hallituspuolueiden edustajille on ollut kovin helppoa ja haastamatonta luonnehtia arvoasteikon olevan sellainen, että työtön on työntekijää huonompi ja työntekijä on työnantajaa huonompi, sillä työnantajahan se on se, joka kansantalouden ja yksilöiden asemaa ja mahdollisuuksia väitetysti parantavat. Se on kuitenkin jäänyt aivan olemattomalle keskustelulle,

• miten osaamattomasti työnantaja voikaan ihmisiä palkata,
• miten nolon huonoja yrityksen perehdytys-vaiheet voivatkaan olla,
• miten heikonlaista onkaan yrittäjän kyvykkyys lukea työntekijäänsä hyödyntääkseen häntä paremmin,
• miten muutaman hengen yrityksen työnjako on karkean yksinkertaista, jotta yrittäjän olisi helpompi tehdä yksinkertaisia päätelmiään ja päätöksiään,
• miten yritys ei ole kenties aikeissakaan olla mitään ihmeempää kuin jotain helppoa rahaa hankkivaa, samalla vähäisellä liikevaihdolla kenties vuodesta toiseen ja missä joku pitäisi saada tekemään mälsemmät työt,
• miten kohtalaisen kookkaaksi kasvaneen yrityksen keski- ja ylintä johtoa varten yritys on pidettävä jäykähkön linjakkaana, jotta sen toimivuus olisi "tajuttavissa", mutta työntekijää kohtaan suotavalle empatialle ei riitä aikaa ja mahdollisuuksia,
• miten yritys voi edelleen olla olemassa vain sen vuoksi, että se saa ajoittain erilaisia kompensaatioita voidakseen jatkaa olemista eräänlaisena julkisivuna tai sävyn luojana kaupungille tyhjänä liiketilana olemisen sijaan
• miten maailmalla olisi vaikka kuinka paljon keinoja, välineitä ja komponentteja, joita hyödyntää suoraan tai joista johtaa toisenlainen sovellutus yrityksen käyttöön, mutta koska yrityksen päätöksentekijät ovat aloittaneet yritystoiminnan sen verran aikaisin, ettei ymmärrys monistakaan asioista ollut saanut mielestä mitään tilaa, he eivät kehtaa myöntää työntekijöilleen heiltä puuttuvan ymmärrystä päätöksien tekemiseksi ym.

Työttömyyttä ja työllistymistä suhteessa työnantajiin ja yrityksiin tavataan käsitellä käsitteellisesti yksinkertaisesti mm. ministeritason kannanotoissa ja asioiden esittelyissä, puolueiden edustajien televisiohaastatteluissa, puolueiden edustajien eduskuntapuheissa, puolueiden harvojen edustajien omilla YouTube- ja TikTok-kanavilla ja irrallaan päivän politiikasta toimivien lehtihaastatteluissa. Jonkinlaista turvaa puhua yksinkertaisesti, vaikka olisi miten tärkeässä roolissa tässä yhteiskunnassa, saa siitä, että kansantaloudellisista syistä erilaisten toimijoiden ajateltavuutta voidaan pelkistää ajateltavaksi jonkinlaisina symboleina tai rooleina, joille voidaan asettaa määritteitä kuten kertaisuus ja toimialaisuus. Mahdollinen toimintakykyisyys, jos se pääsee mainituksi, tulee todennäköisesti käytetyksi sanana, joka ikään kuin viittaa jokin vertailtavissa olevaan numeeriseen arvoon jollekin attribuutille tai parametrille. Jos mielipiteiden esittäjältä kysyttäisiin tarkemmin, mitä hän ymmärtää ihmisten toimintakykyisyydellä, hän todennäköisesti takeltelee ensin ja vastaa sitten jotain yksinkertaista kuten "no jos on vaikka pyöräonnettomuuteen joutunut, niin silloin ei ole ihan niin toimintakykyinen kuin muut": Myötäiltyjen diskurssien mukaan päättävässä asemassa olevien ei useinkaan tarvitse olla kovin mielikuvituskykyisiä.

Helsingin Sanomissa (hs.fi, 19.2.2023) Suomen Pankin Olli Rehn kertoilee kannustinloukuista, epäillen niiden hyvinkin olevan syynä siihen miksi työllisyysaste ei ole vahvistunut tarpeeksi ja vaikka hän mainitsee "räätälöidyt toimet", ei hän sinänsä sitä tarkoita, että pitäisi miettiä miten ne yritykset toimivat, vaan että pitäisi miettiä miten niitä työttömiä saisi vähemmäksi. Työttömiä, siis niitä erilaisiksi roolitettuja kuin työtä antavat tahot. Kyseinen roolisuus käy ilmi esim. hänen puhuessaan kohtaanto-ongelmista työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen välillä, sekä siinä kuinka hänen mukaansa "yhtälö" on saatava tasapainoon, jotta pieni kansantalous pystyisi kannattelemaan "suhteellisen kelpoa hyvinvointivaltiota". Kun hän mainitsee varoista, joita voitaisiin käyttää tilanteen parantamiseksi, hän puhuu käytännössä "työttömän muotoilemisesta" työnantajille (mahdollisesti) sopivaksi: aikuiskoulutus, mielenterveyspalvelut, hoito, työkyvyttömyysongelmien tukeminen ja osa-aikatyön kehittäminen. Ei minkään vertaa mainintaa työnantajien mahdollisesta osaamattomuudesta, yritystoiminnan olemisesta monilla tavoin kömpelöä tai työantajien osallistumisesta alueelliseen kehittämiseen jakamalla tietouttaan muille työnantajiksi ryhtyneille/ryhtyville. Hänen mielestään "työ on yleensä parasta sosiaaliturvaa, joka kiinnittää ihmisen yhteiskuntaan ja tuo hänelle inhimillistä merkitystä".

MTVuutiset.fi:ssä (06.02.2023) perussuomalaisten Sakari Puisto toteaa sen, mikä ei vaikuta monillekaan perussuomalaiselle tai kokoomuuslaiselle olevan lähtökohta, josta tarkempi argumentointi saa alkunsa, vaan se on vain niin ja eipä paljon muuta: "Peruslähtökohtana on se, että ihmisen pitää tulla toimeen ja pystyä elättämään itsensä ja perheensä."

Ilta-Sanomissa (is.fi 25.12.2022) joku rikas Annamari Jukko luokittelee hänkin työttömän roolituksen kautta, missä roolin kantajalle pitää asettaa vaatimuksia ja ehtoja. Hän ilmaisee tunnistavansa työttömistä sen ääripään, jolla on muita enemmän ongelmallisuuksia, mutta "työttömien kykenevämmästä" osasta hän ei mainitse mitään, vaan hössöttää käyttämällä työttömän roolia kuin lauselogiikkaista symbolia ollessaan sitä mieltä, että "jos nauttii työttömyysetuutta, pitäisi myös osallistua RoRo-toimintaan" ja kyseenalaistaessaan "työttömän oikeuden jäädä kotiin" työttömänä ollessaan. Artikkelissa luonnehditaan hänen olevan huolissaan siitä, kuinka "Suomessa voidaan aivan liikaa pahoin" ja että "erityisesti yksinäisyydestä kärsivien yhteisöllinen toiminta" olisi hyvä esimerkki "vastuuyhteiskunnasta", mutta tämän TE-palvelujen alaisen (pakollisen) RoRo-toiminnan hahmotellaan olevan julmetunmääräisesti vaikkapa 4-6 tuntia päivässä, 3-5 päivänä viikossa. Hän kuvailee sitä työyhteisömäiseksi ja että siinä voisi vaikka ystävystyä, mutta hänen luonnehtintansa kyseisen toiminnan sisällöksi on kuin tavoitteellisesti kaikesta enemmän merkityksellisestä unohduttamiseen pyrkivää: "kouluissa läksyjen avustamista, kotona asuvien vanhusten kävelyttämistä, palvelutaloissa käyntejä, maahanmuuttajien kanssa suomen kielen opettelua, it-taitojen opettamista tai opettelua, yhdessäoloa tai avustamista yksinäisten tai masentuneiden kanssa, neulomis-, ruuanlaitto- tai muiden taitojen opettamista ja vertaisryhmiä. Kouluvierailuja, joissa jaetaan kannustavaa tietoa työelämästä." Tässä tulee tuomittua melko vähän henkilöstä lukemisen perusteella, mutta ei tuollaista pitäisi päästää ehdottelemaan työttömien rasitteeksi/hyödyksi yhtään mitään.

Iltalehdessä (iltalehti.fi 6.10.2022) sosiaalidemokraattien Tuula Haatainen esitteli "historiallista uudistusta", missä puhuttiin taas kerran kannustimista, mutta sillä kierteellä, että "kuntien on siis kannattavaa saada kuntalainen työllistymään mahdollisimman pian" ja että "kunnat saavat itselleen taloudellista hyötyä työnhakijan työllistämisestä avoimille työmarkkinoille". Tokihan tavanomainen vertailu siihen, miten jossain muualla on jotain tehty, oli hänenkin mielestään paikallaan, joten hänen mukaansa "Saksasta ja Tanskasta on opittu, että kun kannustimet ovat kohdallaan, paikallistasolla on saatu hyviä työllistämistuloksia". Rahoitusmallikin "historiallisessa uudistuksessa" on mukana ja sillä saadaan kannustettua "kuntia kehittämään sellaisia palveluita, joilla työllisyys paranee". Eli tilastollisesti hyvältä näyttävyys ja talousluvut primääreinä ajureina.

Yle.fi.stä (19.8.2023) voidaan lukea perussuomalaisten Riikka Purran mietteitä valtion roolista, missä hänen mukaansa on väärin, että valtio kantaa vastuuta "terveelle ja toimintakykyiselle yksilölle kuuluvista tehtävistä" ja "holhoaa veronmaksajien rahoilla". Tuollaista lööperiä ja ajattelemattomuuden ilmentymiä on helppoa ja turvallista nakkailla ilmoille, kun voi laskeskella yksinkertaisuuksia toistelevien kannattajien pitävän sitä pelkistettyä roolijakoa ihmisen elämän mallina, missä työtön on työntekijää huonompi ja työntekijä on työnantajaa huonompi. Onhan se käynyt jo hyvin pitkältä ajalta selväksi heidän puoluelehdestäänkin, että ei siellä oikeastaan luvata "nostattaa" jäsenien elämänlaatua Perussuomalainen-puolueen kannattamisesta kiitoksena tai pyrkiä muokkaamaan yhteiskuntaa siten, että jäsenistöstä ja muut ihmiset voisivat kokea, että "tämä yhteiskunta tuntuu siltä, että se on paljon parempi kuin kymmenen vuotta johtuen kaikesta tästä eri alojen teknisestä, tiedollisesta ja sovelletusta kehittymisestä, jonka fiksut poliittiset toimenpiteet ovat välillisesti mahdostaneet". Naeh, helpompi vaan olla visioimatta Suomelle mitään erityisempää "suuntaa", vähentää valtion tehtäviä, antaa "markkinoiden temmeltää" ja sitten vasta todella puuttua asioihin, jos jotain menee tosi pahasti pieleen.

--

Sinänsä, jos tämän kirjoituksen tarkoituksena on sanoa, että työttömistä löytyisi heidän mielenkiintonsa ja ohjailtavissa olevan suuntautumisensa huomioiden tekijöitä kelpo työtehtäviin, jos työnantajien roolia tarkasteltaisiin kriittisemmin, niin kyllähän ne väittämät esim. teknologiateollisuuden 130 000 työntekijän tarpeesta vuoteen 2023 mennessä ja 200 000 työntekijän tarpeesta sotealalle ovat suht tehokkaita keskustelun hiljentäjiä, mutta pointti olikin enemmänkin siinä, että työnantajien roolia, osaamista ym. pitäisi tarkastella ilman lähtökohtaista välttämättömyyttä kytkeä asiaa kansantalouteen.

Mainitut luvut työntekijöiden tarpeesta ovat MTVuutiset.fi:stä (06.02.2023). Sama artikkeli, jossa perussuomalaisten Sakari Puisto toteaa, että "peruslähtökohtana on se, että ihmisen pitää tulla toimeen ja pystyä elättämään itsensä ja perheensä." ja missä aiheena on itse asiassa maahanmuutto. Saisipa eräät muutkin aiheet tulemaan käsitellyiksi edes puoliksi sen määrän verran, mitä maahanmuutosta on johdettu näkökulmia. Esim. Yle.fi:n (6.7.2023) mukaan myös "Suomessa on selvitetty salaliittoihin uskovien ihmisten ajatuksia. Useiden suomalaisyliopistojen yhteishankkeen Finscin kyselytutkimuksessa 10,2 prosenttia vastanneista kertoi uskovansa siihen, että länsimaiden valkoista väestöä ollaan tietoisesti korvaamassa Lähi-idästä ja Afrikasta tulevilla ihmisillä." Jännittävää, mutta voisiko seuraavaksi tehdä jutun vaikkapa siitä, minkälaisia edellytyksiä vaikkapa korkeakoulut tarjoavat opiskelijoilla perustaa yrityksiä, minkälaista toimintaa opiskelijoiden yritystoiminnan edistämiseksi on, voivatko pätevät työttömät päästä mukaan opiskelijoiden aloittamaan yritystoimintaan ja millä tavoin korkeakoulut pyrkivät kätkemään mahdolliset tosiasiat siitä, kuinka opiskelijoiden valmiudet ja ideat ovat vajeellisia? Samalla kenties oppilaitoksiakin vähän sivaltaen. Ja kaupunginvaltuutettujakin voi myös sivaltaa, jos heidän ainoa kommenttinsa koko valtuustokautena on esim. "inflaatio ei varmaan tähän jää", vaikka he olisivat voineet tehdä aloitteita vaikkapa työttömien yritystoiminnan aloittamisen mahdollisuuksien parantamisesta, kun kerran on niin tärkeää saada valtion/kuntien taloutta nousuun.

Ihmiset ovat eri tavoin huomanneet, että työttömien ja "muiden huono-osaisten" rooli tulee vuonna 2023 aloittaneen hallituksen toimien vuoksi olemaan ankeampi ja uhkakuvaisempi. Esim. Helsingin Sanomissa (hs.fi, 1.7.2023) julkaistussa mielipidekirjoituksessa sanaillaan: "Ohjelmansa perusteella hallitus näyttää yhtä kaikki uskovan, että uhka tyhjän päälle putoamisesta tuottaa ihmeparantumisen ja ihminen saa työkykynsä hetkessä takaisin." Niin, tuo kuvastaa juuri sellaisesta lauselogiikkaista päätöksentekoa, missä jää paljon huomioitavissa olevaa huomioimatta ja miettimistä tekemättä. Siitäkin huolimatta, että hallitusneuvotteluihin on mediassa olleiden tietojen mukaan kulunut lähes miljoona euroa ja että asiantuntijoita on niiden aikana kuultu "useita satoja".

Missähän määrin ns. oikeistolaisuuden ja ns. vasemmistolaisuuden kannattajien prosentuaaliset erot vaikuttavat hallituksen luottamukseen omasta asemastaan ja päätöksentekojen läpimenevyyteen? Evan tutkimuksen mukaan (hs.fi, 11.12.2021) "suurempi osa suomalaisista oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia". Tutkimuksen mukaan "vastanneista 44 prosenttia sijoittaa itsensä poliittisesti oikeistoon, 34 prosenttia vasemmistoon ja 22 prosenttia keskelle". Vasemmistoliiton Li Andersson on vuoden 2021 paikkeilla (hs.fi, 21.11.2021) sitä mieltä, että "vaikutusvaltaisilla tahoilla on kiire päästä meistä eroon", viitaten esimerkiksi "EK:n sateenvarjon alla perustettuun Pro markkinatalous -yhdistykseen, joka aikoo kerätä 1,5 miljoonaa euroa vaalirahoitusta" . Hänen mukaansa "kyse ei ole markkinatalouden tukemisesta, sillä hänen mukaansa kaikki puolueet kannattavat markkinataloutta. Hän sanoi kyseen olevan siitä, että elinkeinoelämä haluaa vasemmistopuolueet pois vallasta." Kaikki puolueet kannattavat markkinataloutta, sanoo hän.

Lopuksi muistutettakoon, että

Laiton uhkaus on tästä päivästä lähtien virallisen syytteen alainen rikos tilanteissa, joissa uhkaus kohdistuu henkilöön hänen työtehtävänsä tai julkisen luottamustehtävänsä vuoksi. Syyttäjä voi vastedes nostaa syytteen laittomasta uhkauksesta, jos teko kohdistuu henkilöön esimerkiksi asiakaspalvelu- tai hallintotehtävissä, terveydenhuollon ja sosiaalialan työssä, kaupallisessa työssä, opetustehtävissä tai oikeus- ja poliisihallinnossa. Säännös koskee myös esimerkiksi tutkijoihin, toimittajiin tai taiteilijoihin sekä kunnan luottamusjohtoon ja kansanedustajiin kohdistuvaa uhkailua. Merkitystä ei ole sillä, onko laiton uhkaus tehty uhrin työpaikalla vai esimerkiksi sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa. (yle.fi, 1.10.2021)

sillä laittomiin uhkauksiinhan sitä viiveellä päädytään, kun päättäjät, asiantuntijat ja muut tietäväiset ovat joissain aiemmissa vaiheissa käyttäneet argumentoinneissaan ym. liiaksi pelkistävyyksiä kuten joihinkin tilastoihin vedotessaan.

--

Keksittyjä esimerkkejä

IT-alan yritys A: Diplomi-insinöörin perustama yritys palkkaa työntekijän puhelinsoiton perusteella etätöihin parin aiemman harjoitustyön ja kesken olevan tietoteknisen koulutuksen perusteella koodaamaan ohjelmistoa. Kaavioita ohjelmistoarkkitehtuurista ei ollut olemassakaan tai ainakaan niitä ei työntekijälle annettu. Kehitteillä olevan ohjelmiston koodaaminen on ensitöiksi sen toiminnan ymmärtämisen yrittämistä kaavioiden puuttumisen vuoksi, mikä on hidasta ja käytännössä eräänlaista takaisinmallintamista, missä siitä piirrellään kaavioita, jotka olisi pitänyt olla tehtynä ohjelmiston kehittämisen aloittaneen tekemänä. Ohjelmiston aiempi iteraatio on ollut sen verran valmis, että sitä on voinut jo tarjota joillekin. Mainostamisesta ei ole mitään merkkejä, mutta työnantajalla on entuudestaan soveltuvia ihmiskontakteja, joten hän voi suoraan ehdotella eri tahoille, josko "ottaisitte tämän siellä teillä käyttöön". Työpäivän aikana kirjoitettu koodi laitetaan versionhallintaan yhtenä isona könttänä tai ihan miten vaan, sillä ei siitä sen kummemmin ohjeistettu. Työnantaja tarkastelee sitten jossain vaiheessa tuotettua koodia ja ottaa siitä käyttöön haluamansa osat. Työssä suoriutuvuudesta ei saa kummoisempaa palautetta, mutta palkka maksetaan ajallaan ja sovitun määräisenä. Muista työntekijöistä ei ole tietoakaan, liekö heitä onkaan. Työnantaja ei ollut mitenkään varmistellut tietoliikenneyhteyksien turvallisuutta tai edes ottanut puheeksi, josko asennettuna on jo edes virustorjuntaohjelma tai josko asennettaisiin tunneloitu ja suojattu VPN-yhteys. Työntekijä lopettaa itse työsuhteen kahteen kuukauteen päätettyään haluavansa työskennellä sellaisten ohjelmointikielten kanssa, joiden hyödyntämistä on harjoitellut viime kuukausina. Työnantajan ohjelmisto näytti nettihakujen perusteella saaneen joitain vähätärkeiltä tuntuvia käyttäjiä. Liekö jatkokehittyi mihinkään. Työnantaja vaikuttaa päätyneen keskittymään muuhun tekemiseensä kuten luennoimiseen ja asiantuntijana esiintymisiin.

IT-alan yritys B: Neljän hengen yritykseen tarvitaan koodaajaa asiakasprojekteja varten tekemään kustomoituja versioita jo pitkälle kehitetystä ohjelmistotuotteesta. Yksi käynti työhaastattelussa riittää koeaikaisen työsuhteen tekemiseen. Työ on lähityötä ja siinä on muutaman tunnin liukuva työaika. Työnantaja avustaa asunnon saamisessa. Lähtee jopa mukaan asunnonvälittäjälle. Muut työntekijät osaavan oloisia (projektipäällikkö, graafikko, toinen koodaaja) ja työnantajakin on kokenut koodari. Asiakkaat ovat olleet samat jo pitkään, uusia ei koskaan käy toimistolla. Työpaikka sijainniltaan keskeisellä paikalla asiakashankinnan ja mahdollisten yhteistyökumppaneiden tapaamisen kannalta, mutta toimiston puhelin tai työnantajan kännykkä ei koskaan soi siihen malliin, että kyse olisi uuden asiakkaan kanssa keskustelusta. Ehkä he ottavat yhteyttä sähköpostilla? Työilmapiiri on hyvä, työn ohessa leppoisaa rupattelua, mutta asiakasprojekteja varten palkatuksi tulemisen peruste käy tuntumaan jokseenkin höpsöltä, sillä asiakas-caset olivat ohjelmiston arkkitehtuurin ym. riittävän sisäistämisen jälkeen lähinnä se yksi sama jo vuosia ollut, missä ei ole suuremmin kustomoitavaa tai tekemistä, sekä kaksi muuta, jotka ovat jotenkin harjoitustöiden oloisia, vaikka ovatkin ainakin näennäisesti olemassa oleville yrityksille tehtyä. Toinenkaan koodari ei vaikuta koodaavan mitään erityistä, vaan enemmänkin käy syömässä, tapaamisissa ja säätää verkkoinfrastruktuuria. Työntekijä käy itse joillakin ruokatunneillaan muissa yrityksissä kyselemässä työhaastatteluissa saatuaan sähköpostitse pyyntöjä tulla käymään. Kummallista, että jo jossain yrityksessä ollessaan näitä pyyntöjä kertyy muutamassa päivässä kymmenisen, mutta työttömänä ollessaan kuukausikin voi mennä, jotta kertymä olisi edes noin kahden paikkeilla. Työnantajalla tuntuu riittävän rahaa palkan korottamiseen parilla kymmenellä prosentilla parin kuukauden jälkeen, mutta toisesta yrityksestä tehtiin sen verran mielenkiintoinen ehdotus työnkuvaksi, että työpaikka vaihtui, sillä tällä toisella yrityksellä ei tuntunut olevan motivaatiota miettiä edes visiota siitä, mihin se pyrkii tai minkälainen se haluaisi olla.

IT-alan yritys C: Toisen diplomi-insinöörin opintojensa loppuvaiheilla perustama yritys haluaisi palkata yhtä ja ainoaa asiakasta varten koodaajan. Työsopimus solmitaan, jopa salassapitosopimus allekirjoitetaan. Yrityksen toimitilat ovat melko kolkot. Kotontakin käsin voi työskennellä. Asiakkaana oleva on melko näennäinen asiakas, joka käytännössä kerää itselleen referenssiä myyntitykkinä olemisesta ja missä myytävä ja kehiteltävä tuote on jokseenkin yksinkertainen, mutta ehkä joillekin asiakkaille ihan käyttökelpoinen. Markkinakartoitusta ei ollut taidettu tehdä ollenkaan ja uusia asiakkaita etsiskeltiin jokseenkin randomilla. Työnantajan lisäksi toimistolla näkyy joskus joku liiketalouden opiskelija, joka suorittaa yrityksessä työharjoittelua opintojaan varten. Työnantajan kanssa saatettiin käydä autolla jossain syömässä hänen laskuunsa. Joitakin asiakasehdokkaita tavattiin neuvotteluhuoneessa yhdessä työnantajan, että hänen asiakkaansa kanssa, mutta ei näistä seurannut sitä, että ohjelmiston koodaamisen vauhtia olisi tarvinnut mitenkään kiihdyttää. Koodatessa mieleen alkoi hiipiä miete siitä, että käytetyt ohjelmistoteknologiat olivat jotenkin vanhahtavia ja monet koodailemiset joutui tekemään turhan vaivalloisesti ja muistia kuormittavasti. Vaivolloisuus ei ollut kuitenkaan kaiken kattavaa, joten siitä ei sinänsä muodostunut merkittävää kriteeriä millekään. Mietitytti kuitenkin, onkohan ollut ensimmäinen ja ainoa, joka on suostunut koodariksi tähän yritykseen. Ei tarvinnut kovin kummoista näyttöä osaamisesta. Melkeinpä riitti, kun osasi mainita joitain oleellisia kirjainlyhenteitä lauserakenteessa. Nämä työt päättyivät työntekijän hakeutumiseen jatko-opintoihin, sillä aiemmat oli keskeytetty ulkomailla vietetyn välivuoden vuoksi.

Hallitusneuvotteluihin liittyvässä reformi-haluisuudessa jäänee ennakkotuntumien perusteella huomioimatta monenlaisia alkujen saamisia ja miten sellaista voitaisiin avustaa. Tämähän käy valitettavan selvästi, mutta toivottavasti harhaanjohtavasti, ilmi puheista, joissa työttömyyksien kestoista halutaan lyhyempiä, työttömiä ripoteltaisiin mielellään eri puolin maata, aloillaan pysymisestä pitäisi tehdä ongelmallisempaa, kouluttautuneisuuden ei pitäisi olla merkittävä tekijä työllisyyden vähentämisessä, erityisosaamisen ei pitäisi olla merkittävä tekijä työllisyyden vähentämisessä, kiinnostuneisuuden ei pitäisi olla merkittävä tekijä työllisyyden vähentämisessä ym.

Kuvittele vaikka tilannetta, jossa amk-koulutettu pääsee joksikin aikaa toiselle paikkakunnalle töihin koulusta valmistumisen jälkeen, mutta hänen lievä bipolaarisuutensa, joka jäi jo aiemmin hyvinvointialueen toimesta ymmärtämättä/hoitamatta, alkaa vaikuttaa hänen työntekoonsa sillä tapaa, että hänet irtisanotaan koeajalla, vaikka eihän niin tietenkään saisi tehdä. Hän muuttaa sitten halvempaan vuokra-asuntoon ja käy keskittymään startup-aikeiluunsa, missä hän kehittää yhtä tiettyä ohjelmistotuotetta eli toiminnan aloittamisen valmisteluun ja ohjelmistotuotantoon itseensä. Siinä menee sitten parikin vuotta, jona aikana hän hoitelee velvoitteensa työttömänä ja yrittää saada heikonlaisesti toimivia hyvinvointialueen palveluita käytetyksi, vaikka ne ovat yhtä perusmaisen turhia kuin aiemmallakin hyvinvointialueella.

Siihen ei tässä nyt käydä ottamaan kantaa, pääseekö tämä kuvitteellinen henkilö aloittamaan yritystoimintaa tai minkälainen ohjelmistotuote hänelle on kehitteillä, mutta hän todennäköisesti joutui keskeyttämään kehitystyön moneen kertaan pitkiksi aikoja, koska eri päätöksenteon tasoilla haluttiin ”esittää kovista” ja myötäillä ”vahvatahtoisen hallituksen kantoja” saada aikaan ”tuloksia” eli TE-toimisto pääasiallisena asioihin puuttuvana tahona hankaloittaa hänen elämäänsä kummallisilla työhönosoituksilla ym.

Hän on todennäköisesti pyrkinyt hakemaan sparrausapuja erilaisilta tahoilta, jotka missionsa mukaan avustavat aloittavia ja toiminnassa olevia yrityksiä, mutta joutuu huomaamaan, että eivät ne sitten kuitenkaan kykene tai viitsi avustaa yksityishenkilöitä, joilla ei ole muuta kuin lähes valmis tuote, sillä eihän hänelle ole edes kanssaperustajia tai työntekijöitä tiedossaan – ”joku tuommoinen bipolaarinen ressukka”. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka hänen ohjelmistotuotteensa olisi laadultaan ja laajuudeltaan vertailukelpoinen vaikkapa Seedcampin rahoittamiin yrityksiin.

TE-toimistossa asioidessaan hänen asioihinsa vaikuttavia tekijöitä otetaan joten kuten huomioon, mutta jossain vaiheessa joku TE-toimiston toimintaa ”ylätasolta” tarkasteleva toteaa, että ”tämä henkilö on ollut pitkään työttömänä, laittakaahan se tekemään jotain”. Siinä jää sitten samalla huomioimatta, että henkilön terveyteen vaikuttaa ongelmallisesti se, että hyvinvointialueen palveluiden laadussa kuten asiantuntijoiden välisessä yhteistyössä on jatkuvasti vajavuutta, koska kukaan esim. hyvinvointialueen valtuustossa ei ole kehdannut huomauttaa mitään minkäänlaisista laatuvajeista, paitsi ehkä siitä, että uusi rakennus oli harmillisesti kaksi metriä lyhyempi kuin luultiin tai jotain muuta turhantärkeää.

Työtön, jolla olisi siis käyttökelpoinen koulutus, mutta jota ei jostain syystä ole palkattu alan töihin aiempaa enempää, ja jolla on paljon itse hankittua osaamista koulutuksensa lisäksi, olisi tässä kuvitelmassa erittäin motivoitunut kehittämään ohjelmistotuotteensa iteraation valmiiksi ja siitä eteenpäin. Mielellään myös kasvattaisi aikeiltua yritystään sellaiseksi, että se voisi palkata heti alkuunsa puolisen tusinaa eri alojen osaajaa vaikka vastavalmistuneista, mutta vaikka läheinen amk ja yliopisto mainostavatkin, että heihin voi ottaa yhteyttä osaajatarpeissa ja opiskelijoihin kontaktoidakseen, häntä halveksutaan sen vuoksi, että hän asuu kaupungin vuokra-asunnossa, huonolla asuinalueella.

Hallitusta ei vielä ole muodostettu, eikä ministereinä olevia päätetty, mutta olisihan se aika erikoista, jos säästöpaineista jankuttamisten jälkeen ryhdyttäisiin johonkin hienoisesti harkittuun valtion rahojen säästämiseen, jossa tultaisiin samalla huomioineeksi yksilöiden erilaiset tilanteet, kun vaihtoehtona on paljon myötäilyä saavaa isoeleisyyttä ja hyvin toimivaa karskia puhetta – joka nykyään naisiltakin sujuu.

Oli kyse sitten yrityksen omasta henkilöstöresurssointiin erikoistuneesta tahosta tai ulkoistetusta palvelusta, kokee rekryäjä tyypillisenä velvollisuutenaan muodostaa yrityksessä varsinaisesta töihin palkkaamisesta päättäville sellaisen palkkaamista puoltavan tai vastustavan tuntuman, ettei yritykselle muodostuisi riskiä pieleen menneestä rekrytoinnista. Työntekijähän on yrityksen toiminnan näkökulmasta väline, joka joko edistää tai ylläpitää yrityksen toimintaa, eikä työpaikka ole kuin ostoskeskus, johon voi tulla oleilemaan. Miten rekrytilanteessa käykään niille, joilla on yksikin sellainen ongelma, jonka vaikutuksesta työsuhteeseen ei voi muodostaa selkeää näkemystä, vaikka omaehtoisesti tai muutoin hankittua osaamista olisi soveltuvassa määrin?

Ulkoisten rekryfirmojen itsekehuskelevasta kyvykkyydestä löytää ja tunnistaa ”parhaat osaajat” voi tavallaan vetää suoraan sen johtopäätöksen, ettei heillä ole intressiä käydä miettimään tarkemmin sellaisen ihmisen muokattavuutta, avustettavuutta tai kehitettävyyttä, jolla on esim. univaikeuksia, joka kohtaa usein häirintää tai jolla on jokin muu ongelma. Aiemmin ilmennetyn osaamisen perusteella saattaisi voida vetää johtopäätöksen, että kyse olisi henkilöstä, joka olisi jo sellaisenaan parempi kuin moni nykyisistä työntekijöistä, mutta kun päättelyyn pitäisi ottaa mukaan sen jonkin yhden ongelman vaikuttavuuden arviointi, rekryäjä todennäköisesti alkaa jo ottamaan esiin seuraavan työnhakijaehdokkaan tietoja. Etätyö toki yleistyy eli esim. univaikeuksisuuden merkittävyys saattaisi siten olla hiukan vähäisempää, mutta jos hivenen ongelmallinen tapaus ei ole viimeisiä harkittavia vaihtoehtoja, miksipä rekryäjä kokisi tehtäväkseen muodostaa jonkinlaista hyvinvointisuunnitelmaa?

Joissakin yrityksissä on koettu hyödylliseksi ottaa osaa jonkinlaisiin kiva työpaikka -brändäyksiin, missä työnantaja tarjoaa työntekijöilleen esim. mielenterveyspalveluita käytettäväksi niin paljon kuin niitä haluaa kokevansa tarvittavan käyttää, mutta sellaisessahan on kyse eräästä keinosta varmistella rekrytointivaiheesta jo eteenpäin päässeiden käytettävyyttä, mikä saattaa jossain määrin tulla niidenkin hyödynnettäväksi, jotka ovat tavanomaisten meriittien perusteella tulleet palkatuksi vasta äskettäin. Ei tällainen lisäetu aiheuta työnantajalle kummoisempaa kognitiivista lisäkuormitusta ja lisäksi työsopimuksessa on todennäköisesti maininta siitä, että työntekijän oletetaan olevan työnantajan käytettävissä tietyn tasoisena ja jos ei ole, terapiapalveluista huolimatta, työnantajalla on oikeus olla käyttämättä hänen palveluksiaan kovin pitkään ja palkata joku muu tilalle. Muut työntekijät eivät huonommin pärjäävistä lähde ilmoittelemaan sosiaaliseen mediaan tai lehtien toimituksiin, koska sehän antaisi työpaikasta huonon vaikutelman, mikä taasen tarkoittaisi huonompia suhteita sidosryhmiin ja asiakkaisiin, mikä taasen vaikuttaisi heidän työllistymiseensä jne. Empaattisuudella muiden työntekijöiden vointia kohtaan on aina rajansa, vaikka miten käytäisiin torstaisin pelaamassa sählyä, tiistaisin juostaisiin metsäpoluilla ja perjantaisin kaadettaisiin kuppia.

Jos nyt sitten kuitenkin olisi niin, että työnhakijalla on sitä näyttöä osaamisestaan ja kyvykkyydestään, sekä muokattavuuskin on lupaavanoloista, mutta hänellä on jokin ongelma, johon ehkä saattaisi olla ratkaisuna jonkin saatavilla olevan palvelun käytettäväksi tarjoaminen palkan lisäksi tai hänen asuinolosuhteitaan/laitteistojaan voisi jotenkin parantaa, pitäisikö rekrypuolta hoitavan tahon ehdottaa palkkaajalle riskin ottamista tietyn hakijan kohdalla? Riskin hahmotettavuus olisi se avainongelma, sillä ongelman vaikuttavuudesta ja esiintyvyydestä ei ehkä ota helpolla selkoa, mutta jos tietynpituiselle koeajalle palkkaaminen olisi jo muutenkin jonkinlainen riski, joten mitäpä kuukausipalkkaa kenties paljonkin vähäisemmin maksava avustuskokeilu siihen edes lisää toisi? Olennaistahan olisi saada muodostetuksi suunnitelma, joka pääpiirteissään olisi jotakuinkin sellainen kuin ”nyt kun tehdään näin, saadaan aikaan tällainen tilanne, joka sitten varmistelee, että voimme siinä ja siinä vaiheessa saavuttaa tällaista”. Toki työn tekemistä itseään saattaa voida letkeyttää siten, että työntekijälle pystytään tarjoamaan mahdollisuus ajoittaa parhain suoriutuvuutensa hänen itsensä parhaimmin tietämiin hetkiin, mistä työnantaja sitten ajan kanssa pääsee myöskin selvyyteen, mutta jos potentiaalinen työnantaja ehtii sokaistua kuvittelemistaan riskeistä jo ennen työhön ottamista, niin sittenhän siitä suoriutuvuudesta ei päästä selkoa ottamaankaan.

Kun työnantaja tai hänen rekryävä edustajansa valkkailee sopivia uusia työntekijöitä, hän pyrkii asettelemaan kandidaatteja jonkinlaiseen järjestykseen, mutta ihmisen älyn rajoitteista johtuen, hän ei pysty ottamaan erityisen hyvin huomioon vaikutelmien muuttuvuuteen vaikuttavia seikkoja. Riski voi yhden kandidaatin kohdalla tuntua selkeältä ja toisen kohdalla ei ollenkaan, mutta tämä olisi vain joko hetken tuntemus tai tuntemus, joka ei vähän ajan kuluessakaan saa osakseen sitä koettelevuuksia. Voitaisiin esim. arvioida sitä, saattaisiko joku työntekijäksi haluava joutua kohtaamaan yrityksen ulkopuolelta suuntautuvaa häirintää tai jonkinlaista vaikuttamista, joka vaikuttaa hänen työnsä tulokseen, työntekotapoihin tai työn tekemiseen laatuun, mutta vaikka yhden kohdalla tuntemukset olisivatkin selkeitä, niin mikä takaisi sen, että arvio kohdistuu samanvertaisena johonkin toiseen kandidaattiin?

Häirintä sanana kuulostaa helposti joltain sellaiselta, joka olisi ulkopuolistenkin helposti havaittavissa ja vaikuttaminen taasen kuulostaa sen verran abstraktilta, ettei sen kaikkia erilaisia esiintymismuotoja tulisi helposti edes hoksanneeksi, ellei tietäisi mitä mielestään etsiä. Vaikuttamista tavoilla, joihin sisältyy jonkinlaista pakottamista havaitsemaan tai ajattelemaan jotain tai jotenkin, voi kuitenkin pitää häirintänä, vaikka kohdistuvat teot olisivat maltillisesti tuotettuja ja koettuja.

Olisi älyllisesti epärehellistä ajatella, että riskialttiita ihmisiä häirinnälle olisivat kategorisesti ottaen jotkut tietynlaiset ihmiset. Samantienhän voitaisiin palata aikaan, jolloin älykkyyttä arvioitiin kallon ulkoisen muodon perusteella ja tehtiin siltä pohjalta varmoiksi määriteltyjä luokitteluja ihmisistä. Työnantajat saattavat myös ajatella, että jotkut ihmiset olisivat jotenkin alttiimpia vaikuttamiselle siitä syystä, minkälaiset heidän aivonsa oletetusti ovat tai että heidän persoonansa on muodostunut sellaiseksi, että vaikuttaminen on jotenkin helpompaa. Tällöin vaihtoehtojen joukoista puuttuisivat sen mahdollisuuden hyväksyminen, että vaikutelma enemmästä alttiudesta olisi korjattavissa jollain kenties helpollakin tavalla. Ylimääräisten ajatusten voisi ajatella kuluttavan ajatusresursseja esim. 20 %:n edestä tai jokin neurobiologisesti selitettävissä oleva, kaikkea ajattelun laatua parantava/heikentävä tekijä on säädön tarpeessa ja siihen auttaisi jonkinlainen ”aivojen detox” tjs. kuten aerobisesti tehokas suorite. Lieköhän missään pyydetään ottamaan työhaastatteluun mukaan myös lenkkeilyvermeet?

Jos tarkoituksena on saada uutettua jonkun työntekijän (esim. kuvittaja, ohjelmistoarkkitehti, journalisti tai laborantti) ajatteluun ideaa, joka johtaa esim. tietynlaisiin työn toteutustapoihin, tietynlaisen sisällön mukaan sovittamiseen tai tietynlaisiin virheisiin päätymisiin, voi tällainen olla alun perin suunniteltu periaatteessa missä tahansa. Primääri vaikuttamisen kohde ei välttämättä ole tietty työntekijä, vaan häntä voidaan pyrkiä saamaan toimimaan vaikkapa siten, että yrityksen tuotanto sen asiakkaiden tai muiden näkökulmasta muuttuu jonkin tavoitteen mukaisella tavalla. Tämä muutos saatetaan havaita nopeasti, mutta voi mennä kuukausiakin.

Työnantajan ei ehkä pitäisi olettaa, että jo palkatut työntekijät olisivat jotenkin itsestään selvästi lojaaleja hänelle. Joillekin heistä työssä käyminen yleensä on väline tai keino jonkin saavuttamiseksi eli ”vain osa elämää”, mutta joillekin tehty työ tarjoaa tilanteiden välineellistämisen mahdollisuuksia, jotka voivat toisinaan tai pitkäaikaisesti kohdistua haitallisesti tai ohjaavasti johonkin toiseen työntekijään. Toinen työntekijähän pääsee lähemmäksi sitä työntekijää, johon jo muutenkin voi kohdistua työajan ulkopuolella kaikenlaista vaikuttamista. Jos tavoitteena on työntekijän irtisanoutuminen työstä, voi tätä kehitystä olla edistämässä myös työnantaja tai jonkin osaston johtohahmo kuten vaikkapa silloin, jos tavoitteena on muokata jäljelle jäävien työntekijöiden joukosta enemmän jonkin toiveen mukaisia.

Käyttökelpoiseksi valmisteluksi voi muodostua sekin, että saadaan joku toistuvasti epäilemään itseään tietynlaisen tekemisen yhteydessä kuten luulemaan, että tietynlaiset merkkivirheet esim. sähköpostiviesteissä ja ohjelmointikoodissa olisivat omaa tekoa, vaikka todellisuudessa luvaton etäkäyttäjä on etäkäyttänyt näppäimistöä tai muuttanut kirjoitettua suoraan tietokoneen muistista tai kovalevyn tiedostoista. Tai ehkä jotain laitetta saatetaan toimimaan jotenkin huonosti, mutta jonka saa ainakin näennäisesti toimimaan ”vippaskonsteilla”, vaikka todellisuudessa laitteen toimintakuntoon palautuminen tapahtuu häiritsijöiden toimesta. Kohdeyksilö ehtisi kuitenkin toistojen kautta luulemaan, että tietynlainen metodi auttaa saamaan laitteen toimintakuntoon (esim. asetuksen säätäminen, ohjaimen asennus tai toimintajärjestys) ja kenties viestimään hoksauksestaan verkkoon vaikkapa jonnekin keskustelupalstalle - mikä selittäisi, miksi tietokonepelien käynnistysongelmiin ehdotellaan usein kaikenlaista omituista, joista ei kumma kyllä ole muille käyttäjille mitään hyötyä.

Jos työntekijään vaikuttaminen tapahtuu enimmäkseen muualla kuin varsinaisen työn tekemisen aikoihin,

sisätiloissa, asuintiloissa, muissa tiloissa, poissa ollessa, läsnä ollessa, käydessä jossain, tullessa takaisin, odotellessa menemistä takaisin, aikoessa mennä jonnekin, keskittyessä johonkin, irtautuessa keskittyneisyydestä, aloittaessaan keskittymistä..

ei täten ole kovin paljon merkitystä sillä, tekeekö työntekijä töitään etänä, freenä vai toimistolla ”pomon valvovan silmän alla”. Työntekijän kehittymistä työntekijänä voi mutkistaa se, jos hänen ei anneta rauhassa yhdistellä mielessään aiempaa ja nykyisempää ajattelua, vaan aiemman ajattelusta tehdään jossain määrin ”tuskallista” ja ikävää, jolloin aiemmista muistoista muodostuu pidemmän päälle jonkinlaisia muistojen fragmentteja, joita tohtii ajatella jonain rauhallisena hetkenä, mutta joita välttää silloin kun niissä on samankaltaisuutta siihen, mitä nykyisellään tekee. Voitaisiin sanoa, että aiempiin muistoihin on tartutettu ajatusvirus, meemi, joka odottelee tilaisuutta tartuttaa nykyisempiäkin muistoja, jos vain sopiva ajatussilta rakentuu. Samankaltainen pätee myös tilanteisiin, joissa haluaisi jo laskea joistain muistoista, mietteistä ym. irti, unohtaen ne lopullisesti, mutta mieltä myrkyttävät tahot pyrkivät jo ennalta arvioimaan, minkälaiseksi joku yrittää mieltään muuttaa ja pyrkivät valikoidusti estämään tämän. Täten, työntekijän ensin nostattaessa mielestään esiin ne asiat, mitä haluaa unohtaa ja ne, mitkä uuttavat mieleen ajatuksia niistä, mitä haluaa unohtaa, ovat ne tuolloin alttiina sellaiselle häirinnällä vaikuttamiselle, joka pyrkii tekemään ylimääräiseksi katsotusta ajattelusta sellaista, joka ei unohdukaan, vaan pyrkii tajuntaan mitä erilaisimmissa, epäsopivissa tilanteissa.

Kunnallisvaaleissa äänestettävyys on siitä omituista, että äänestäjillä ei varmastikaan ole lähellekään kattavasti ymmärrystä ehdokkaista saadakseen yhdessä aikaan sen, että erilaisiin tekemisen kohteisiin päätyy soveltuvaa kykeneväisyyttä. Sote-uudistuksen voimaantulostakaan ei vielä ole aivan täyttä varmuutta, joten sinänsä pitäisi olla erityisen erottuvaa, kuinka kuntavaaliehdokkaat eivät tuo terveysasioista mitään erityistä esiin vaaliaineistossaan, jos edes terveyttä sananakaan mainitsevat, vaikka tavanomaisena vaalivuonna kuntayhtymän ja sairaanhoitopiiri Eksoten valtuustoon ja hallitukseen päästäisiin juurikin kuntavaaliehdokkuuden ja kunnanvaltuustoon pääsemisen kautta.

Itsenäisesti ajattelevien ja toimivien kunnanvaltuutettujen vaikutusmahdollisuuksien kannalta keinot voivat loppua kesken sote-uudistuksen vuoksi, sillä silloin käytössä olisivat viimeisimmän tiedon mukaan hyvinvointialueet ja niillä olisi omat valtuustonsa, joihin hakeuduttaisiin kuntavaalien tapaan eli vaikuttaakseen niissä molemmissa pitäisi pystyä hankkiutumaan molempiin. Sentään niissä molemmissa tulisi olemaan samanaikaiset ja yhtä pitkät toimikaudet.

Terveyspalveluilla on yhteytensä työllisyyden tukemiseen, yleiseen hyvinvointiin, vanhuspalveluihin, nuorten ja muiden ikäisten mielenterveyspalveluihin ym., joten keskusteluyhteys kunnan ja hyvinvointialueen päätöksentekijöiden välille varmastikin jonkinlaiseksi muodostuu, sillä onhan heillä ainakin teoriassa yhteisiä tavoitteitta, mutta hyvinvointialueet ovat vielä jotain niin uutta, ettei niistä ole kokemuksia – täytyisikö se Kainuun maakuntakokeilu jotenkin ottaa tässä kohdin mainittavaksi? Jos sote-uudistus tapahtuu, pitäisi nyt kunnanvaltuutetuksi hakeutuvien ja terveydenhoitoon liittyvien strategioiden ym. muodostumiseen vaikuttamisesta kiinnostuneiden käydä jo suunnittelemaan maakuntavaalit-kampanjaansa, jotta aikeet ja pyrkimykset tulisivat paremmin esille kuin näissä kuntavaaleissa.

Valtakunnan tasollakin on ollut monesti aivan liian helppo todeta jotain sellaista kuin ”kaikille ihmisryhmille on voitava tarjota yhtäläisesti saatavilla olevat terveyspalvelut” kuin määrittää jokin terveen ihmisen malli, jonkalaiseksi ihminen voidaan parantaa sen vuoksi, että perusterveydenhuolto on kehitetty tai aiotaan kehittää sellaiseksi, että tällainen mahdollistuu. Yhtäläisten palvelujen vaatimus on määritykseltään siitä liukuva, että vähennettäessä rahoitusta palvelujen ylläpitämiseksi, ne tavallaan huonontuvat kaikilta yhtäläisesti eli vaatimus pätisi täten edelleen.

Kuntavaaliehdokkaiden vaaliaineistossa, sekä niihin liittyvissä puhelausunnoissa ja kirjoitteluissa yhtäläisesti tarjottavissa oleviin ja, tietysti, laadukkaisiin terveyspalveluihin pyrkivyys on usein ilmaistu varsin typistetysti ja pelkistetysti, jottei heitä voitaisi sitten ainakaan niin helposti syyttää lupauksien pettämisestä. Joillakin ehdokkailla on käytössä sellaisiakin ilmaisuja, missä erikseen todetaan, ettei lupaa mitään erityistä, koska ”näkemykset voivat tiedon lisääntyessä muuttua”.

Kilpailu sijoista aiheuttaa suoraan kikkailut ihmisiin vetoamisiksi sellaisin sanoin ja lupauksin, jotka uskoo voivansa ns. pitää – jos siis on sellaista tyyppiä – koska ehdokkaat tiedostavat, etteivät halua joutua kilpailijoiden, heidän kannattajiensa ja erilaisten häiriköiden kohteeksi sen vuoksi, että yrittävät esittää voivansa kehittyä enemmäksi kuin minkälaiselta äänestyksen aikoihin yleisesti ottaen vaikuttavat. Tällainen pelkistää vaaliaineistojen sisältöä kaikkien ehdokkaiden kohdalla.

Tarve saada puolueille edustusta kunnanvaltuustoissa ja -hallituksissa kilpailee hienoisempien asioiden kuten asukastyytyväisyyksien kanssa, mikä voi rauhoittua kuntavaalien jälkeen sellaiseksi, missä puoluerajoitta esitetään, että saadaan jotain aikaan. Tämä voi ilmentyä esim. siten, että koko toimikautena ei paikallislehdessä ole juuri mitään mainittavaa siitä, mitä kaupunginvaltuutetut ovat saaneet aikaan jossain toimielimessä tai vaikkapa kuntayhtymässä, johon heitä valitaan tekemään päätöksiä, mutta sitten tuotetaankin jokin selkkaus, josta uutisoidaan kymmenisen kertaa muutaman viikon aikana, jotta asukkaille jää vaikutelma, että päättäjät ovat varuillaan epäkohtien huomaamiseksi. Toisissa yhteyksissä samat päättäjät sitten kuitenkin tulevat jättäneeksi huomioimatta miljoonien palkkarästit, joka hämmentää kaikkien kuntayhtymään osallistuvien kuntien taloutta; laskevat uuden teatterin rakentamisen kustannukset sadoilla tuhansilla pieleen ym.

Millä perusteella ihmisten tavallaan tuurilla valitsemat kunnallisvaltuutetut ovat juuri sellaisia, jotka kykenevät sellaisenaan tai pidemmälle joiltain osin kehityttyään osallistumaan sekä monista asioista käytävän keskustelun kommentointiin, että myös näiden asioiden kehittämiseen? Keskustakehityksestä on helppo nakkailla kaikenlaisia tyhjiä kommentteja ja on helppo esittää huolestunutta siitä, miten opiskelijat eivät meinaa jäädä paikkakunnalle valmistumisensa jälkeen, mutta esitäppä niitä ratkaisuja tai edes kokeiluja..?

Vaikka ihmisten tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksista on puhuttu jokseenkin paljon niissä yhteyksissä, missä on jossain määrin puhe esim. roboteista, ohjelmistotekniikasta tai tekoälystä, ei kunnallisvaltuuston julkisista pöytäkirjoista löydy vaikutelmaksi asti viitteitä siitä, että kunnallisvaltuutetut olisivat mitenkään ottaneet huomioon teknologian, koneälyn tai tietojärjestelmien hyödennettävyyden/kokeilemisen/kehitettävyyden mihinkään asiaan liittyen. Niillehän löytyisi sovellutuskohteita esim. matkailijavirtojen, palveluiden käyttäjäkokemusten, investointien hyödyllisyyksien arviointien kannalta.

Vai haluttaisiinko vedota vaikkapa siihen, että esitykset strategioiksi ym. tehdään paljolti virkamiestyönä ja optionaalisen konsulttitoimiston avustuksella, joten heidän tehtävänsä edustajina ei ole selvitellä asioita ”niin yksityiskohtaisella tasolla”. Hmph.. ei päätelmiä asioiden hyväksymiseen ja muokkausehdotuksiin tekemiseen voi loputtomasti tehdä mutulla, jos ei haluta jäädä jälkeen muiden kaupunkien kehityksestä. Vertailevatkohan kunnanvaltuutetut koskaan sitä, miten jossain toisessa kunnassa asioita tehdään? Ohjelmistoja datan käsittelyyn ja informaatioksi muodostettavuuteen on saatavilla, eikä niitä tehdä tarkoituksella aina vain vaikeammaksi käyttää vaan päinvastoin. Se on toki sitten eri asia, luovutetaanko heidän käyttöönsä hyödyllistä dataa, vaikka luottamushenkilöinä heille pitäisikin lähtökohtaisesti olla sellaiseen pääsyoikeus, jos sellaista kaupungilla muutenkin on käytössään, eikö?

Kunnan asukkaiden tyytyväisyyden kannalta kuntavaaliehdokkaat tapaavat vedota hämäävästi aivan johonkin muuhun kuin minkälainen itse ovatkaan:

• Eikö lääkäri valitessaan vaalimainokseensa sanan ”luottamus” tee olettamuksia, että ihmisten tajuntaan ei ole päässyt kovin vahvasti juurtumaan luuloja tai tuntemuksia siitä, että lääkäri yleensä olisi myös monien kanteluiden kohteena, mutta silti sellaista tapahtuu?
• Voisiko sanoa, että perussuomalaisten edustajat, esittäessään asioille ”koska.. mestari, se meidän Jussi sanoi, että..”-perusteluita, olettavat, että puolueen imagolla voi kuitata asioista hienoisemmin puhumiset ja antaa puolueen kannatuskehityksen ja jonkun edustajan suosittuuden edistyä ilman monista eri asioista keskustelemistakin tai niihin edes viittaamistakin?
• Miksiköhän HLBT-typyjen hiusväriksi ei meinaa löytyä tavallisempaa mustaa tai brunettea, vaan sen on oltava symbolisen monivärinen? Eihän siinä vain olisi mukana olettamusta, että tälla tavoin pääsee pysyväluonteisemmin paremman oloiseksi ehdokkaaksi kuin vaikkapa joku ”Keskustan perunanviljelijä”?
• Sattuisikohan olemaan niin, että IT-alan konkari pitää suht varmana, että monille ihmisille tietojärjestelmien ja systeemien ymmärtäminen konseptitasollakin on sen verran hepreaa, että he voisivat luulla niiden toiminnan ymmärtäjälle olevan käyttöä kunnallisvaltuustossakin, vaikka kokouksiin voikin kutsua kenet ja mistä tahansa tarjoamaan lisätietoa ja ymmärrystä?

Riskinä kunnan asukkaiden tyytyväisen kannalta voi olla sekin, että ehdokkaan monipuolinen työ- ja kokemushistoria yhdessä iän kanssa tarkoittaakin sitä, että tällainen ehdokas haluaa sovittaa yhteen useita tekemisiään sen vuoksi, että sellainen näyttää ja tuntuu hyvältä hänestä itsestään ja hänen yleisöistään, mutta päätöksien tekijänä ja asioihin perehtyjänä hän alkaa olla hiukkasen viitsimätön elleivät asiat liity hänelle jo tuttuihin osa-alueisiin.

Kuinka moni ehdokas itseasiassa on sanonut pyrkivänsä edistämään asukkaiden mahdollisuutta vaikuttaa asioihin? Äkkiä, äkkiä.. sano edes yksi. Nih, eli miksi se ehdokas olisi se, joka tietää tai oppii tietämään, miten asiat olisi hyvä tehdä/olla?

Muina riskeinä voisi ihmetellä sitä, mitä hyvää siitä voi seurata, jos ratsastetaan vaaleihin ”kustannustehokkuudella”, paheksutaan ihmisten erilaisuutta, mutta edustetaan epämääräistä joukkoa ihmisiä, joiden ainoa sanottava on jotain, joka on jo ennestään sanottu jossain toisaalla?

Ongelmallista kuntapäättäjänä toimimisessa voi olla sekin, että vaikka persoonaltaan olisi jokseellinen hyveellinen tjs., niin työllisyys- ja yrittäjäystävällisten tekojen ensisijaisuus tavoitteissa voi olla vaikeaa sovittaa yhteen ihmisten hyvinvoinnin tarpeiden kanssa. Täten sairaanhoitaja-opiskelija tai lääkäri ei ehkä sittenkään olisi hyvä valinta yhteisen hyvän kannalta, jos tällainen ihminen jo henkilökohtaisella tasollakin pitää mielellään ”omiensa” puolta, mistä taasen voisi juontua ajattelumalli, missä ei haluta tarjota liikaa terveyshyvää kaikille, jos palveluiden (tai laitteiden, metodien ym.) käyttäjien ei tarvitse maksaa paljon, eikä yksityinen puoli työllisty tarpeeksi ja tuo siten verotuloja.

Jos poliitikko haluaa esiintyä asukkaita kättelevänä, patsaita paljastavana, huolia kuuntelevana ym. olisiko tuolloin perusteltua vaatia, että huomioi tekemisissään toimintansa vaikuttavuutta tarkemmalla yksityiskohtien tasolla ja olisi muutenkin tehokkaampi? Se voitaisiin pelillistääkin.. kymmenellä yksityiskohdalla saisi kolmekymmentä kättelyä tai yhden valokuvan lehteen jonkun itse valitsemansa kaupunkilaisen kanssa ja seitsemällä aloitteella saisi olla hiljaa koko seuraavan kokouksen, mutta julkista päiväkirjaa aikeistaan ja niiden toteutumisen etenemisestä pitävä saisikin jotain niin hulppeaa kuin Kotiteollisuuden soittamaan seuraaville synttäreilleen.

-- -- -- --

”Ministerit lupailevat varsin tottuneesti, yläkäsitteiden avulla, kaikenlaista hyvinvoinnin parantamista, mutta he ovat asemansa saavuttaakseen tehneet liikaa lupailuja ja sopimuksenvaraisuuksia, eivätkä kykene edes kokonaisen puolueen ja erilaisten avustajien avulla muokkaamaan esim. terveydenhuoltokenttää juuri mitenkään erilaiseksi, vaan puheet ja teot jäävät sille tasolla, missä koulutukseen otettavien määriä lisätään ja laatukriteerejä luvataan tarkistaa. Tawan johtajia. Puolueiden eräänlaisena tehtävänä on edistää ja ylläpitää työllisyyttä, mikä tavallaan vaatii pitämään perusterveydenhuoltoa huonolaatuisena, jotta asiakkaiden rahat kulkeutuisivat takaisin talouskiertoon ja mikä täten tukisi työllisyyttä ja paremmin pärjäävien hyvinvointia.” (Vohkare nro 7, s. 5, ”Ihmiset ajautuvat puoltamaan paremmiston aikeita ja nämyksiä”)

”Päättäjätahot, joiden toiminnan seuraamuksina on vuosien edestä vaikutusta jonkin yhteisön elämään ja joka joutuu näissä päätöksissään ottamaan huomioon useita sidosryhmiä, kokevat joutuvansa kaiken harkitsevuutensa ja imagonmuokkaamisensa keskellä pitäytymään karkeissa ihmisryhmämääritteissä, jotta heidän ajattelussaan voisi olla linjakkuutta, liian monien seikkojen huomioonottamisen aiheuttaman ajatuspörinän sijaan. Päätöksiin liittyvä aikeilu, odotusvaiheet ja niistä viestiminen, sekä eri päätöksien yhteensovittaminen kangistaa ajattelua lisää, eikä sitä paljoa paranna, vaikka ajoittain erilaisia ihmisryhmiä ja -yksilöitä tapaakin, jos haluaa myös vaalia sellaisten kanssatekijöiden käytösolettamia, joita ohjastaa [tietynlainen] asenne.” (Vohkare nro 8, s. 25, ”Tällaisia heistä täytyy tehdä, tällä tavoin heidän kanssaan toimitaan”)

”Yhteiskunnan, jonka toimivuus perustuu rahankiertoon, ei haluta olevan sellainen, että kaikki tutkimustieto, parhaimmat välineet, osaavimmat ammattilaiset ym. tarjottaisiin myös vähävaraisten käyttöön, sillä sellainen tyrehdyttäisi ihmisten motivaation itsensä kehittämiseen parempaan asemaan pääsemiseksi, jotta he voisivat siirtää lisääntyneitä rahavarojaan muille vastineeksi saamastaan palvelusta. Kilvan ihmisten puolella olevista poliittisista puolueista yksikään ei tohdi kiiruhtaa liiaksi sellaista terveyteen liittyvää kehitystä, joka saisi ihmisiä laajassa määrin pysymään terveenä tai saamaan nopeammin hoitoa (parannellun) perusterveydenhuollon asiakkaana pysyttäytyen, sillä se voisi vaarantaa heitä äänestävien alan ammattilaisten toimeentulon.” (Vohkare nro 8, s. 30, ”Tällaisia heistä täytyy tehdä, tällä tavoin heidän kanssaan toimitaan”)

Lutherista evankelisluterilaisuuteen

Kirjaa "Uskon puolesta – Martin Lutherin elämäntyö" lukiessa käy ilmeiseksi, että Luther on saanut pitää nykyisen asemansa evankelisluterilaisuudessa "kaikesta huolimatta", vaikka Lutherin yksityiselämän, sanomisten, tekemisten ja opetuksien välillä on epäsuhtaisuuksia. Sinänsä, kirjan mukaan, "Luther on ollut kirkkokuntien ja teologian historiassa todellista vapaata riistaa" ja että häntä on omittu, hyljitty, nälvitty, ylennetty, alennettu ym. (s. 12), mutta tällainen antaa vain lisäsyytä epäily-moodin käyttöön kytkemisellä kaikissa nykyajan tekstien kohdissa, jotka alkavat sanoilla kuten "Luther korosti, että..".

Katkelmia Lutherin tekoselitysmäisyyksistä teoilleen ja lausuntoja muista ihmisistä, mitkä heikentävät hänen vakavasti otettavuuttaan:

Luther myönsi avoimesti, että katseli vielä vanhanakin toisten naisten perään. Kätheä puolestaan ei lainkaan naurattanut, kun Luther todisti muiden läsnäollessa Raamatusta, että mies saattoi Jumalan lakia rikkomatta ottaa useita vaimoja. Käthe vastasi, että jos Luther sen tekisi, hän menisi itse takaisin luostariin ja jättäisi lapset miehensä hoidettaviksi. Kukaan läsnäolijoista ei jäänyt epävarmaksi, tarkoittiko hän täyttä totta. Käthe Luther oli lujatekoinen nainen. Hän vastusti sisukkaasti miehensä suorastaan hillitöntä halua antaa pois kaikki, minkä he omistivat. Hän sai myös tahtonsa läpi melkein kaikissa perheen raha-asioissa, niin että jotkut Lutherin ystävät suorastaan kiukustuivat, Lutherin kun olisi heidän mielestään pitänyt olla miehekkäämpi. (s. 324-325)

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän, huvitella, laskea leikkiä tai jopa tehdä syntiä paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi, ettei se saisi tilaisuutta viekoitella meitä tunnontarkkuuteen pikkuasioissa. Me menehdymme, jos liikaa huolehdimme johonkin syntiin lankeamisesta... Minkä takia joisin laimentamatonta viiniä, puhuisin vapaasti ja söisin enemmän ellen juuri piinatakseni ja kiusatakseni paholaista, joka on päättänyt piinata ja kiusata minua? Voisinpa tehdä jonkin nimellisen synnin vain pilkatakseni paholaista, jotta hän käsittäisi, etten myönnä mitään syntiä enkä ole tietoinen mistään synnistä. Kun paholainen hyökkää kimppuumme ja piinaa meitä, meidän on pantava kymmenen käskyä kokonaan syrjään." (s. 328)

Luther huomautti kerran itsekin, etteivät hänen tuntemansa maatyöläiset pitäneet ajasta lukua kellon eivätkä auringon, vaan ympärillään lojuvien tyhjien kolpakoitten avulla. Luther halveksi tyhjäntoimittajia, juoppoja, vaimonpieksäjiä, irrallisia sukupuolisuhteita harrastavaa nuorisoa ja kaikkia roistoja. Hänen ivansa ei tuntenut mitään rajoja, varsinkaan jos kyseinen mieliharmin aiheuttaja oli ylhäistä syntyperää. (s. 248)

Eri uskontokuntiin eli saman uskonnon tunnustajien yhteisöihin ja mihin lie vapaisiin suuntauksiin kuuluvien tai kuten sanotaan, "kristinuskon seuraajien", oletetaan ottavan monet evankalisluterilaisen kirkkoyhteisön ylläpitämät väittämät sellaisena minkälaiseksi ne ovat historian kuluessa päässeet muotoutumaan. Kirkkohistorioitsijat eli tämän kyseisen oppiaineen osaajat, jotka tutkivat kristinuskon, kirkon ja kristillisten liikkeiden menneisyyttä, tietäisivät hyvin Lutherin ja hänen hyvin tuntemansa Erasmuksen välisen oppitaistelun siitä, mikä pelastaa yksilön synniltä ja johtaa häntä reitillä pelastukseen, mutta ei sellaista nykypäivän esim. saarnoissa mainita, että toisen mielestä (Erasmus) hyvien tekojen tekeminen on välttämätöntä, mutta toisen mielestä (Luther) pelastuksen voi saavuttaa vain armosta, joka perustuu Jumalan horjumattomaan päätökseen.

Armon antaja on Jumala, ja ihminen tarvitsee pelastuksen vastaanottamiseen vain uskonsa, joka tarrautuu Jumalan lupaukseen armosta. [12]

Henkilönä Luther oli siis "saksalainen munkki ja teologi, jonka opetukset käynnistivät uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymiseen" [1].

Maailmanlaajuisesti kristinuskon "seuraajia" on lähes 3 miljardia. Jyrkähköstä jäsenkadosta on kirjoiteltu useissa mm. suomalaisten evankelisluterilaisten julkaisuissa jo useita vuosia, mitä voinee tulkita miten haluaa, sillä perusteet jostain eroamiselle eivät aina ole kovinkaan huolellisesti mietittyjä, kuten eivät varmaan liittymisetkään.

Predestinaatio ja luomiskertomus

Kristityn elämä seurakunnassaan ei varmaankaan aivan joka päivä sisällä sen filosofista tai muunlaista pohtimista, että miten ihmeessä se Jumala pystyi luomaan sen kaiken, ihmiset ja tähdet ym., sekä mitä se predestinaatio tarkoittaakaan eli mihin ihminen päätyy, kun hänen vaelluksensa maan päällä tulee päätökseensä, mutta kun niin moni muukin osoittaa toiminnallaan uskovansa johonkin, mitä on vaikea saada uskomalla uskottua todeksi, niin kaipa sitä sitten voi jatkaa sitä uskomiselta vaikuttamistaan.

Tieteellisen tiedon avulla voidaan tutkia, mitä Jumalasta on sanottu. Se ei kuitenkaan auta pääsemään lähemmäs Jumalaa. Hän pysyy salattuna. Vain uskon kautta on mahdollista vakuuttua siitä, että Jumala on ihmisen lähellä ja toimii tässä maailmassa. Uskon kautta ihminen voi kokea, että Jumala on todellinen, että Hän on läsnä elämässä ja toimii suhteessa maailmaan. [2]

Erilaiset nykypäivänäkin vaikuttavat ns. vapaat suuntaukset kuten adventistit eli adventtikirkkoon kuuluvat sanovat, että he soveltavat Raamattua (pyhä kirja, ohjeellinen tekstikokoelma) suoremmin tämän päivän elämään ja että luterilaiset pyrkivät rinnastamaan yksittäisiä raamatunkohtia Raamatun kokonaissanomaan ja kiinnittävät myös erityistä huomiota nykypäivän maailman muuttuneisiin olosuhteisiin, mutta kyllähän ne kaikenlaiset selitykset luomiskertomuksista ja pelastussuunnitelman ennaltamääräytyvyydestä ovat melkoisen haasteellista uskottavaa uskontokunnasta riippumatta.

Siis ettäkö olisi ollut ja kenties edelleen olemassa (tämäkin kiistanalaista) joku (tai jokin) Jumala, joka on ollut pätevä luomaan maailman ja ihmiset siihen, sekä määrittämään ihmisen elämän ja pelastussuunnitelman ennaltamääräytyväksi matkalle jonkinlaiseen paratiisiin, jonkalaisen koostumuksesta, sisällöstä ja toimivuudesta Jumalalla ei sitten kuitenkaan ilmeisesti ole ollut aiempaa kokemusta, koska synti ja paha ovat tulleet mukaan ikään kuin vahingossa [6]:

Luomistyö osoittaa myös, että Jumala on kaiken sen yläpuolella, mitä maailmasta tai maailmankaikkeudesta voimme havainnoida. Se osoittaa meille hyvin vahvasti, että kaikki uskonnollinen palvonta, kiitos tai kunnioitus kuuluu yksin hänelle. Ei ole mitään luotua, jota meidän pitäisi palvoa. Jumala on kaiken luodun yläpuolella. Aivan toisenlainen ulottuvuus luomiskertomuksessa on se, että se sanoo jotakin maailman hyvyydestä. Mikään luotu ei ole itsessään tai alkujaan paha. Kaikki oli täydellistä ja hyvää sellaisena kuin se tuli Jumalan kädestä. Synti on myöhemmin tullut maailmaan ja turmellut sitä niin, että nyt ympärillämme luonnossa näemme niin hyvää kuin pahaakin. [6]

Vai olisiko sitten niin, että on jo ollut useita iteraatioita, joissa ensin joku luo perustat elämälle, sitten elellään ja lopulta päästään jonkinlaiseen paratiisiin? Joissakin muissa uskonnoissahan uudelleensyntyminen eri ihmisenä on perushuttua. Luterilaisen kirkon mukaan "Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa". Niinpä tietenkin. Uskomisiaan vahvistamaan tarjoavat apuaan mm. kristilliset musiikkiyhtyeet kuten LIN D, jonka kappaleessa "Never On Your Own" lauletaan "We are part of a greater plan" ja "The Creator thought of you before you even knew" [7].

Lopun aikoihin liittyy käsite eskatologia, joka on "uskontoihin liittyvä oppi maailman viimeisistä tapahtumista", joilla "tarkoitetaan yleensä nykyisen maailman päättymistä ja uuden maailman syntymistä". Kristinuskossa, Raamatun mukaan, "maallisten valtakuntien jälkeen on tulossa Jumalan valtakunta, tuhatvuotinen valtakunta jonka jälkeen syntyy uusi maa uusine taivaineen. Kristinuskon mukaan lopun ajat alkoivat Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta noin vuonna 30–33. Eskatologia on enemmänkin oppi pelastuksesta kuin tuomiosta: pelastuvat saavat katoamattoman elämän Taivaan valtakunnassa." [9]

The end of the world or end times is predicted by several world religions (both Abrahamic and non-Abrahamic), which teach that negative world events will reach a climax. Belief that the end of the world is imminent is known as apocalypticism, and over time has been held both by members of mainstream religions and by doomsday cults. In the context of mysticism, the term refers metaphorically to the end of ordinary reality and to reunion with the divine. [10]

Juutalaisilla on omia näkemyksiään:

However, because Judaism is primarily focused on life here and now rather than on the afterlife, Judaism does not have much dogma about the afterlife, and leaves a great deal of room for personal opinion. It is possible for an Orthodox Jew to believe that the souls of the righteous dead go to a place similar to the Christian heaven, or that they are reincarnated through many lifetimes, or that they simply wait until the coming of the messiah, when they will be resurrected. [21]

Many Jewish people also believe in olam ha-ba (meaning ‘the world to come’). This is a perfect version of the world that will exist at the end of days, after the Messiah has come and God has judged the living and the dead. Many Jews believe that people may experience pain and suffering in this world but that it is merely an antechamber for the world to come, which will be free of misery. It is believed that the virtuous will be reunited with loved ones and that their souls will live on. [22]

Unlike Maimonides, who believed that the resurrection of the dead would be followed by a second death and the eternal rest of souls in the World to Come, Nachmanides believed the resurrected would enjoy eternal physical life in the messianic age. [23]

Katekismuksesta ja synneistä

Maan päällä ja usein myös jalat maasta irrallaan elellessä ihmiset saattavat toisinaan hairahtua jonkinlaiseen synniksi määrittyvään (ennalta tai tulkinnasta riippuen), mutta onneksi on rippi. Sitä käytetään, kun "ihminen haluaa tunnustaa Jumalalle mieltä painavan syyllisyytensä ja syntinsä". Se on myös osa seurakunnan yhteistä jumalanpalvelusta ja jos haluaa, "ripittäytyä voi myös henkilökohtaisesti sielunhoidollisessa keskustelussa", jonka ottaa vastaan pappi, seurakunnan muu työntekijä tai toinen seurakuntalainen. [8]

Siinähän sitten yrittää uskoa, että Jumalan tekemä luomistyö oli kaiken liikkeellä laittava voima, jonka ainakin periaatteessa piti olla lopun aikojen jälkeisiin aikoihin asti mietitty, jos synti tuli maailmaan vasta luomistyön jälkeen ja ripittäytymällä voi tunnustaa Jumalalle syyllisyytensä, vaikkei tällaista tunnustamista ja sen kuulemista voinutkaan olla mietitty alunperin mukaan ihmisten elämään, koska syntiä ei siis ollut, koska Jumala teki parhainta mahdollista työtä luomistyössään. Ja Jumalan armonkin saamiseksi olisi siis saattanut joutua tekemään ns. hyviä töitä elämässään, mutta kävipä sitten kuitenkin niin, että ihmisten välisen sanoilla taistelun seurauksena näin ei tarvinnutkaan olla.

Kaiken elämisen tuoksinassa tavallisen uskovaisen yksilön voisi olla vaikea muistaa jatkuvasti kaikenlaista, mitä seurakuntaan kuuluvan kristityn pitäisi huomioida, joten hengellinen käsikirja, katekismus, joka "ilmaisee lyhyesti ja selkeästi Raamatun keskeisen sisällön ja sen, mitä kristillinen usko on", on varmastikin hyödyllinen esim. valmistauduttaessa kristillisille festareille, jossa voi tavata muita uskontunnustajia.

Katekismuksen ydintä ovat siis kymmenen käskyä ("älä..", "pyhitä..", "älä..", "älä.." jne.), uskontunnustus ja Isä meidän -rukous. Sen "syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan ja rakkaudessa toinen toiseemme". [11] Saatavilla myös verkosta: https://katekismus.fi

Kymmenen käskyä ilmaisee elämän peruslain: mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä. Uskontunnustus kertoo siitä, kuka Jumala on, mitä hän on puolestamme tehnyt ja mitä hän meille antaa. Isä meidän -rukous ohjaa meidät rukoilemaan Jumalaa, jotta pysyisimme uskossa häneen ja voisimme elää hänen tahtonsa mukaisesti. [11]

Näihin päiviin asti katekismus on saatu pysymään siinä muodossaan, jonkalaiseksi Suomen evankelisluterilaiset sen hyväksyivät vuonna 1999. Katolisella kirkolla on tietysti omanlaisensa, mutta toisaalta molempien ollessa kristinuskon levittäjiä, voidaan heidät sopivien tilaisuuksien tullen laskea yhteen.

Erään "Kysy kirjastonhoitajalta"-vastauksen mukaan [24] katolilaisuus eroaa luterilaisuudesta mm. siinä, että katolilaisuudessa korostetaan kirkon (ts. papiston ja pyhimysten) roolia välittäjänä yksilön ja jumalan välillä, mutta luterilaisuudessa korostetaan yksilön henkilökohtaista uskoa sekä suoraa ja välitöntä suhdetta jumalaan. Tällainen "omatoimisempi" tyyli sopii Suomenkin oloihin paremmin, eikä luterilaisuus muutenkaan muodosta yksittäistä kirkkoa kuten esimerkiksi roomalaiskatolisuus, vaan se koostuu erilaisista alueellisista tai kansallisista kirkoista [5] eli ainakin teoriassa uskonasioista vähemmän kiinnostuneiden ei tarvitse olla niin huolissaan siitä, että Suomen evankelisluterilaisuuteen vaikuttaisi jokin ylikansallinen voima.

Nöyryyttä, lohtua ja rukoilemista

Kun tuota sotaakin toisaalla on, saa siitä lisää ihmettelyn aihetta rukouksien tarkoituksista ja vaikuttavuudesta, että myös lisäperustetta epäillä tämän jonkun Jumalan kyvykkyydelle visioida, mitä kaikkea ihmisten elämässä voikaan tapahtua. Lappeenrannan seurakunnat -sivuilla on maaliskuiset (2022) ohjeet sille "kuinka rukoilla rauhan puolesta", missä yhteydessä mainitaan, että

Raamattu opettaa meille, että Jumala kuulee rukouksemme. Hän vastaa rukouksiimme, mutta ei aina sillä tavoin kuten me odotamme. Ja kun rukous on puhetta Jumalalle, niin voimme aivan hyvin omin sanoin kertoa oman ahdistuksemme, pelkomme, tuskamme, kaikki ne tunteet, joita sota meissä herättää Jumalallemme. [13]

eli kuulosalla Jumala ainakin on, jotenkin, kuulemma. Teoriassa vaikutusta voi olla sillä, että riittävän monen rauhoittuessa rukoilemaan tai tekemään jotain, minkä kokee rukoilemiseksi, se saattaa heidän tavallaan yhteisen käytöksensä ilmenemään hyvinä tekoina sitten hiukan myöhemmin, minkä sitten voi vapaasti tulkita Jumalan aikaansaannokseksi ja vastaukseksi rukouksiin, mutta ei sillä varmaankaan estetä ketään sotimisesta viehtynyttä "tuolla jossain" saamaan tekemään toisenlaista päätöstä sotimiseen liittyen ellei hän tule vaikkapa Telegram-viestintää seuratessaan nähneeksi jonkun rukoilemisensa päätteeksi tekemän vetoomuksen säästää jokin kohde pommituksilta, johon voi sitten todeta "no okei, fine, ei tänään".

Piispat ne kuitenkin päättivät ihan paastovetoomuksen laittaa julkisuuteen, koska

Paastonaika kutsuu rauhan ja oikeudenmukaisuuden tekoihin. Venäjän hyökkäys on rikos kansainvälistä oikeutta ja synti Jumalaa vastaan. Kristinuskon ydinsanoma kärsivästä Kristuksesta on sanoma sovituksesta, sovinnosta ja rauhasta. Kristus itse kutsuu rauhantekijöitä Jumalan lapsiksi. Vetoamme kaikkiin, jotka kantavat vastuun Venäjän sotatoimien käynnistämisestä ja mahdollistamisesta. Tehkää kaikkenne hyökkäyksen pysäyttämiseksi. [14]

ja siinä samassa yhteydessä sitten kirkolle sinänsä jo tavanomaiseksi tulleella tavalla johdetallaan ihmisiä auttamaan jotain eli tässä tapauksessa sodasta kärsiviä ukrainalaisia osallistumalla keräyksiin "Kirkon Ulkomaanavun, Suomen Lähetysseuran tai muiden avustusjärjestöjen kautta". Itsearvoisesti ei varmaankaan mitään pahaa, että pidetään yllä organisaatioita, joiden kautta voi auttaa muita, mutta toisaalta kyse on myös joidenkin työllistymispyrkimyksistä ja sillä tavoin joidenkin elämänlaadun käyttökelpoisena pitämisestä.

Paastovetoomuksen loppusanoissa oleva "Herra, armahda meitä." ansaitsisi tulla arvioiduksi kriittisesti, sillä sitä edeltää sen vaikutelman antaminen, että paastonajan syvemmälle henkiseen elämään meneminen rauhan, Ukrainan kansan ym. puolesta rukouksineen ja muineen olisi jollain tekstissä sanomattomalla tavalla "toimivaa" ja että armahtamista joihinkin ihmisiin kohdistuen voisi tapahtua siis ennen sitä jotain aikojen loppuakin?

Samaisten piispojen aiemmin esittämässä puheenvuorossa ja rukouksessa mainitaan, että

Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, vahvista meissä toivoa, kun lähellämme käytävä sota ahdistaa. Varjele Ukrainan kansaa. Säästä ihmisiä sodan kärsimyksiltä, tuo lohtua perheille, jotka ovat jääneet sen jalkoihin.

eli vaihtoehtoina ovat, että joko uskominen toimintana, yksilösuorituksena tai laajemmin, on se, mikä saa tai saattaa saada vaikutusta aikaan, tai sitten Jumala vaikuttaa asioihin "itse" saamiinsa "yhteydenottoihin" perustuen. Pelkän uskomisen avulla voi olla hiukan hankalampi saada aikaan jotain varjelevuutta, kuin toivon vahvistumista ja sodan kärsimyksiltä säästäminen voi onnistua hiukan heikommin kuin lohdun aikaansaaminen joillekin. Minkähän vuoksi näihin rukouksiin on pitänyt ympätä mukaan kohta "Sen tähden anomme, että et hylkäisi meitä."? Tosin, siinä viitattiin "Vapahtajaamme, Jeesus Kristukseen", mutta kyllä se paljolti siltä kuulosti, että ihmisten rukoilujen "kuulijat" saattaisivat jättää heidät oman onnensa nojaan ihan milloin vain, vaikka kommunikointia väitetysti kahteen suuntaan on ollut jo satoja vuosia. Moinen sanailu saa ihmiset vaikuttamaan surkeilta ressukoilta.

Rauhan Tervehdys -lehden mukaan "Kristilliseen paastoon liittyy aina rukous ja hiljentyminen, Jumalan äänen kuuleminen." ja että "Kristitylle paasto on pyhä, Jumalalle erotettu elämänmuoto."

Paastoamisen tehtävä on puhdistaa mieli ja omat halut ja suunnata katse Kristukseen ja lähimmäisen tarpeisiin. Silloin saamme myös itsellemme ja Herra siunaa meitä. Kristillinen paasto on enemmän itsetutkistelua kuin ruokaan ja ulkoisiin seikkoihin huomion kiinnittämistä. Paastoaminen ikään kuin kirkastaa Jumalan äänen kuulemisen. [16]

Sanovatpa myös samaisessa artikkelissa, että "Kristillinen paasto ohjaa meitä toivoon, iloon, nöyryyteen ja vaatimattomuuteen." Nöyryyteen..?

Mitä se Luther sanoikaan..?

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän, huvitella, laskea leikkiä tai jopa tehdä syntiä paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi, ettei se saisi tilaisuutta viekoitella meitä tunnontarkkuuteen pikkuasioissa. Me menehdymme, jos liikaa huolehdimme johonkin syntiin lankeamisesta... Minkä takia joisin laimentamatonta viiniä, puhuisin vapaasti ja söisin enemmän ellen juuri piinatakseni ja kiusatakseni paholaista, joka on päättänyt piinata ja kiusata minua? Voisinpa tehdä jonkin nimellisen synnin vain pilkatakseni paholaista, jotta hän käsittäisi, etten myönnä mitään syntiä enkä ole tietoinen mistään synnistä. Kun paholainen hyökkää kimppuumme ja piinaa meitä, meidän on pantava kymmenen käskyä kokonaan syrjään." (s. 328)

Nöyryys?

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän.."

"..paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi"

"menehdymme, jos huolehdimme liikaa johonkin syntiin lankeamisesta"

Seurakunnan puolesta puhumista kirkossa

Näppärältä vaikuttaneen Descript-sovelluksen transkriptioon soveltuvuuden kokeilemisen vuoksi tehtiin valinta muuntaa melko satunnaisesti valikoidun, nettiin striimatun ns. rukoushetken puheosuudet automaattisesti tekstiksi. Valinta kohdistui Lappeenrannan kirkossa 24.2.2022 olleeseen ns. rukoushetkeen, jonka aiheena oli "rauhan puolesta". Tämä nettiin rutiininomaisesti striimattu tapahtuma ei ollut saanut moniakaan ihmisiä lähtemään kirkkoon asti päätellen lähetyksessä nähtävillä olevien muutamien ensimmäisten penkkirivien lähes tyhjyydestä, mikä saattaa kuvastaa tyypillistä nykyajan kirkossa käymistä tai sitten ei. Tätä ei käyty selvittelemään ollenkaan. Descript-sovellus toimii suomenkielisenkin puheen transkriptioon varsin hyvin, vaikkakin joidenkin sanojen osalta pieleen meni niin pahasti, että oli parempi käydä kuuntelemassa striimattua lähetystä joiltakin osin varmistuakseen transkription onnistuneisuudesta ja tehdäkseen muutamia korjauksia sen jäljiltä.

Tarkoituksena oli saada vähänlaisesti tuntumaa siitä, minkälaisin sanoin uskovaisille puhutaan Jumalasta, synnistä, armosta ja tässä tapauksessa aiheena olleesta sodasta ja arvioida sitten, olisiko syytä sanoa jotain toisin siltä osin, mitä uskovaisuus-asioista ym. on tässä kirjoituksessa sanottu (ei ollut).

Sodan merkitys sotaa käymättömille ja sen seuraamuksista kärsiville otettiin ilmeisestikin sen vuoksi puheissa käyttöön, että saataisiin johdateltua reitti retoriseen kysymykseen Jumalan mahdollisesti unohtamasta armosta, mistä selvittiin olemalla vastaamatta siihen:

Kuulemme huhut ja uutiset sodasta ja kärsimyksestä. Ja menetys tuntuu suurelta. Suruun tästä tilanteesta. Tuntuu ahdistavalta.

Kuulemme meidän ympärillä kysymyksiä. Miksi näin on käynyt? Miksi on herra? Se on ikään kuin salmilaulaja. Kysymys kaikuu tällä hetkellä. Psalmissa 77 laulaja kysyy, onko Jumala unohtanut armonsa, vihassaan sulkenut sydämensä? Saimme aloittaa meidän yhteinen messu täällä yhdessä tänä iltana hiljaisella huokauksella. Saamme huokaista Jumalaan päin synnintunnustuksen muodossa. Meidän rikkinäisyydestä ja meidän maailman rikkinäisyydestä käytämme synnintunnustus 703.

Tätä seurasi hetkeä myöhemmin otteen lukeminen roomalaiskirjeen luvusta 8 ja minkä sanoja toisteltiin erikseen tämän jälkeen. Tällaisen on kai tarkoitus yrittää estellä sitä, että uskovaiset katkaisivat yhteytensä uskovaisuuteensa:

"Meitä surmataan kaiken aikaa. Meitä kohdellaan teuraslampaina, mutta kaikissa näissä kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton. Joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä ei ole enkelit, eivät henkivallat. Ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat. Ei korkeus eikä syvyys. Ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta hän, joka on tullut ilmi Kristuksessa, Jeesuksessa meidän herrassamme."

Sodan käyttäminen jonkinlaisena perusteena tuottaa ns. sanasalaattimaista puhetta käy ilmi:

Toisen maailmansodan aikaan Gestapon vankilassa oli pappi Dietrich von Höber, jonka sanoja lauloimme alkuvirressä. Toisessa virressä lauloimme toivonkynttilöistä. Lisäksi toivonkynttilöiksi meidät kristityt on kutsuttu tuomaan valoa tähän pimeään maailmaan, kun pahan valta kasvaa ympärillämme. Ja itse ajattelen, että sota on yksi pahimmista asioista. Ja kun se on, sen voima kasvaa ympärillämme, niin meidän tarpeemme kääntyä Jumalan puoleen vain kasvaa.

Sellaisesta ei ollut mitään mainintaa, mihin uskovaiset ovatkaan väitetysti päätymässä, mutta Jumalan sanottiin olevan "meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti". Tämän jälkeen hetki uskontunnustukseksi kutsuttua:

Nousemme tunnustamaan kristillisen uskon. Minä uskon Jumalaan, isään, Kaikkivaltiaaseen, Taivaan ja maan luojaan ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, Meidän herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt. Mariasta kärsii Pontius. Pilatuksen aikana ristiinnaulittiin. Kuoli ja haudattiin, astui alas. Tuonelaan nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja pyhään henkeen.

Pappi pyytää seurakunnan puolesta varjelua sille, ettei elämää tulisi aivan väärin elettyä. Jonkinlaisesta ennalta määrättyä tehtävääkin:

Lähetä meidät palvelemaan kukin siinä tehtävässä, jonka olemme sinulta saaneet. Me ylistämme sinua pelastuksen maljasta, pyhästä vedestäsi, jossa meillä on anteeksianto. Anna sen uudistaa meidät alta, ettemme etsisi tyydytystä pelkästään siitä, mikä on katoavaa.

Sinä olemassaolon lähde, varjele meitä tuhlaamasta ja tuhoamasta elämämme. Ylistämme sinua armostasi, anna sen parantaa ihmissuhteemme. Me kiitämme anteeksiannostasi. Anna sen karkottaa vihamme. Ja katkeruutemme. Me ylistämme sinua uudesta voimasta, joka nostaa masennuksesta rohkeuteen, kuolemasta elämään.

Miksikähän sitä armoa pyydellään, jos se väitetysti tulee joka tapauksessa pyytelyistä riippumatta? Joten täten, mikä tarkoitus synnintunnustamisellakaan on?

Mutta sinun on armo. Sinä anna anteeksi, että me eläisimme sinun peloissasi. Sen tähden Jumala ole minulle armollinen hyvyydessäsi. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Sinua vastaan olen rikkonut. Olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Käännä katseesi pois synneistä ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut. Anna vahva henki.

Tämä seuraava lausuttiin kädet edessä, kämmenet avoinna, kämmenselkä alaspäin:

Rakkaat kristityt. Menkää rohkeasti maailmalle. Muistakaa rukoilla Ukrainan kansan puolesta. Muistakaa, että rukoilette koko meidän maailmamme ja myös meidän Suomenmaan puolesta. Näin kristityt ovat kautta aikojen toimineet, kun haasteita ja pimeyttä on horisontilla. Tänä iltana mie lähetän teidät vähän pitemmällä sanamuodolla. Muistutuksena.

Lähtekää rauhassa. Olkaa rohkeasti. Pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä, rakastakaa ja palvelkaa herraa pyhän hengen voimassa. Iloiten. Lähtekää rauhassa.

Aivan liian hupsua monien makuun, mutta jotkut vielä tykkäävät tai ainakin esittävät pitävänsä.

Lisäluettavaa: Transhumanismi, kuolemattomuus ja pelastus

Kirkon tarjoaman synkistelyn ja nöyristymisen seuraksi vielä jotain muutakin, mutta kuitenkin kristinuskoa tukevien tahojen julkaisuista poimittuna. Paitsi tuo viimeisin näistä, mutta sekin täsmäsi kriteereihin, joiden mukaan tässä ei yritetä hakea eriäviä näkemyksiä varsinaisesti transhumanisteiksi itsensä määrittelevien suunnalta. On tosin jokseenkin biasoitunut sivustona.

Vaikka ihminen onnistuisi tekemään itsestään kuolemattoman, hän olisi Toivosen mukaan kaukana pelastuksesta. Toivonen on samoilla linjoilla katolisen Antoine Lévyn kanssa: pelastus on ikuista elämää Jumalan yhteydessä. Ikuinen elämä maan päällä olisi lähempänä kadotusta, elämää erossa Jumalasta. Se tarkoittaisi Toivosen mukaan sielun kuolemaa – mikä taas pohjimmiltaan tarkoittaisi, ettei ihmistä enää ole. (Kun kristinuskossa puhutaan pelastuksesta, mistä oikein puhutaan? - Kirkko ja kaupunki)

Sota ihmisluontoa vastaan ei rajoitu pelkästään seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden alueelle, vaan se saa yhä uusia ilmenemismuotoja. Jos ihminen voi vapaasti määritellä itsensä seksuaalisuuden alueella, niin miksi ei kaikkialla muuallakin? Koko ihmisluonto on tällöin lopulta hylättävä. Paljon vaikutusvaltaa viime aikoina onkin saanut transhumanismi, joka on ideologia tai liike, jonka mukaan ihminen voi kehittää ja parantaa itseään tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta ja ohittaa nykyihmisen rajoitukset. (Sota ihmisluontoa vastaan - Seurakuntalainen)

Deneenin mukaan liberalismin pyrkimys on alistaa kaikki asiat ihmisen valinnalle. Mikään ei säästy uudelleenmäärittelyltä, jos se on vain ihmisen tahdottavissa. Ihminen itse valitsee sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisensa, paikkansa maailmassa, kansansa, perheensä ja uskontonsa. Mitään annettua ei ole. Ainoastaan se ratkaisee, ovatko nuo asiat valittuja ja ovatko ne rationaalisesti valittuja palvelemaan valitsijan omaa etua. Oma valinta ja oma etu siis ratkaisevat ja niiden rinnalla kalpenevat pohdinnat noiden valintojen vaikutuksista muihin ihmisiin ja yhteisöön sekä kysymykset velvollisuuksista luotua järjestystä kohtaan tai Jumalaa kohtaan. (Sota ihmisluontoa vastaan - Seurakuntalainen)

Ja täytyy myöntää, että kristinusko on transhumanistinen uskonto. Jossain mielessä kai jokainen kristitty on transhumanisti, koska ihmisen päämäärä on ikuinen ja nykyistä parempi elämä. (Tekoälyn kehitys avaa eettisen pandoran lippaan - Seurakuntalainen)

Muutos tapahtuu evankeliumien mukaan kuolleiden ylösnousemuksessa. Kuolleet saavat uudenlaiset ruumiit. Tuo muuttunut, "taivaallinen olento" on kristityn päämäärä. (Tekoälyn kehitys avaa eettisen pandoran lippaan - Seurakuntalainen)

Transhumanismin mukaan aivot, jotka ovat aineellista kudosta ja sähkökemiaa, ovat ihmisyyden ydin. Ihmisellä ei ole sielua eikä henkeä eikä Jumalaakaan, Luojaa, ole. Mikään oleva ei ole mitään varten eikä mitään luonnollisia tarkoituksia ole. Aineellinen ihmisruumis ei ole mitenkään erityinen. Ihmisruumis on biologinen kone, jota voidaan ja jota tulee säätää, korjata ja parannella ja jonka biologiset rajoitteet tulee ylittää. Ihmisellä ja hänen olemassaolollaan ei ole mitään annettua tarkoitusta. (Transhumanismi tähtää ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen - Oikea Media)

Pelkistetysti voidaan todeta, että transhumanismissa on kyse jumalattomasta ihmisyyden uudelleenmäärittämispyrkimyksestä. (Transhumanismi tähtää ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen - Oikea Media)

Itseltä ovat Wikipedian sivut Problem of evil ("the question of how to reconcile the existence of evil and suffering with an omnipotent, omnibenevolent, and omniscient God.") ja Existence of God ("a subject of debate in theology, philosophy of religion and popular culture") jääneet täysin lukemattomaksi, mutta voisi ounastella näiltä sivuilta löytyvän avusteita omien tai muiden epäilyjen vankistamiseksi.

Kysymyksiä lukemisen päätteeksi

Koska jumalusko on erästä pahinta hömppää, mitä voi olla, onko lasten mahdollisten kehityssuuntien tarpeetonta uhraamista antaa heidät kristillisen koulun kasvattamaksi? Olkoon vaan "iloista oppimista" ja hyviä käytöstapoja. Lappeenrantalaiset ei-kristilliset poliitikot ovat mm. kaupunginvaltuustossa esittäneet kehuja sille, miten on hienoa kun Lappeenrannan kristillinen koulu saa opetusluvan, minkä pitäisi herättää miettimään, mikä todellinen intressi sellaisen mainitsemiseen edes olisi. Otteita kyseisen koulun toiminta-ajatuksesta:

Pieni yksikkö mahdollistaa kodikkaan, levollisen oppimisympäristön, jossa halutaan panostaa iloisen oppimisen lisäksi ihmisenä kasvamisen teemoihin. Kristillinen arvopohja, suhde omaan itseen, toisiin ihmisiin ja ympäristöön ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen alueita. Kristillinen aines näkyy läpäisyperiaatteella koulun toiminnassa ja opetuksessa lapsen ikätason mukaisella tavalla, arvokkaana lisänä, ei korvaavana aineksena. Arjen kristillisyyttä opetellaan vuorovaikutustaidoissa esim. anteeksi pyytämisen ja antamisen merkeissä, sillä keskeneräisyyttä tulee riittämään niin aikuisissa kuin lapsissakin myös kristillisessä koulussa! Kristillisessä koulussa pidetään erityisen tärkeänä jokaisen ihmisen ainutkertaisuutta ja arvokkuutta.

Kristillisen koulun yksi perusarvoista on usko kolmiyhteiseen Jumalaan kaiken luojana. Kristinuskon mukaan Jumala ilmoittaa ihmisille tahtonsa Raamatussa.

Vaikkei Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola olekaan joka käänteessä mainitsemassa jotain kristillisyydestä, olisikohan se aivan tervettä kenenkään kannalta, että hänestä tulisi jopa Suomen presidentti, kuten presidenttikyselyiden perusteella jotkut haluaisivat tapahtuvan? Hänestä kerrotaan Seurakuntalainen-lehden artikkelissa Rauha ei ole toivomista - se on strategista päättäväisyyttä ja tekemistä seuraavanlaista:

Aaltola painottaa Radion Dein haastattelussa, ettei hän käytä Raamatusta kumpuavaa terminologiaa sattumalta tai kristillisen radiokanavan kuuntelijoita mielistelläkseen. Sanat nousevat hänen omasta arvomaailmastaan ja taustastaan.

"Olen kasvanut uskonnollisessa perheessä, minkä peruja on se, että iltarukous on tärkeä osa omaa rutiiniani. On hyvä miettiä hetki tärkeitä asioita iltaisin. Se auttaa ymmärtämään, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää."

Tulevana viikonloppuna Ulkopoliittisen instituutin johtajan kalenterissa on matka Kirkkopäiville Ouluun. Kirkolle ja Suomen seurakunnille hänelle on yksi rukouspyyntö.

Jos vertaa lööperin puhumista uskovaisten ja perussuomalaisten välillä, niin eikö niissä ole paljon samankaltaista "ne eli nuo monet kansalaiset uskovat kuitenkin kaiken mitä heille sanoo"-asennetta? Perussuomalaisten puoluelehdessäkään ei käytännössä koskaan ole mitään sillä tapaa mukavaa luettavaa, että se antaisi uskoa jonkinlaiseen parempaan elämään heidän tukemisensa kautta ellei yksinkertaisuuksia kuten hintojen nousemisien vastustamisien esittämisiä lasketa. Muiden puolueiden julkaisuissa onkin sitten enemmän esim. tekoälystä, digitaalisuudesta, terveysteknologian kehityksestä ym. nykyaikaisesta ja tulevaisuutta luotaavasta. Itsekehua tämän puolueen lehdestä löytyy takuuvarmasti:

Suomessa on yksi puolue, jonka arvojärjestyksessä oma maa ja kansa ovat tärkeimmät, eli perussuomalaiset. [1. tekstikappale ingressin jälkeen, Perussuomalainen 5/2022, "Suomalaiset verovarat käytettävä omien kansalaisten hyvinvointiin"]

Perussuomalaisista mainitsemiseenko tämä kirjoitus päättyikin? No aivan sama. Missään mitään järkeä.