Nämä kunnianloukkaus-uutisoinnit eivät vaikuta olevan sellaisia, missä media pyrkisi muokkaamaan ihmisten käsityksiä ja tuntumia median toimimisen helpottamiseksi sillä tapaa, että media voisi siten saada vielä hiukan lisää uhkaavuuden käyttämisen valtaa eli esim. tehdä vielä hiukan rankempia vihjailuja. Jos täten oletetaan, että kunnianloukkaus-uutisoinneilla olisi sellainen valmistelevuuden tarkoitus, missä ihmisten tuntumia siitä, mitä kunnianloukkaus heidän mielestään on, käytettäisiin jonkin pysyväluonteisen muutoksen kuten lainsäädöksen tai joidenkin muiden tavoitteiden läpiviemiseen, pitäisi tällaisen valmistelevuuden oletettavasti hyödyttää sellaisia toimijoita, jotka eivät työskentele journalistisella alalla. Lehdistö ja muut laajavaikutteiset uutismediat sopeutuvat kyllä sellaiseenkin, mikä voisi vähäisessä määrin tehdä niidenkin työtä vielä hiukan varovaisemmin tehtäväksi.

Sitä ei kunnianloukkaus-uutisoinnin ilmentymien määrän ja hajonnan perusteella voine sanoa, onko ihmisiin vaikuttamisen edistyessä vielä edes päätetty minkälaisten osaskenaarioiden toteutumisien kautta on aiottu jotain saavuttaa. Jotakuinkin jonkinlaisessa demokratiassakin elellessä pitäisi tavoitteiden suunnitteluun osallistujien varmaankin miettiä huolella, kuinka sopeutumiskykyisiä sellaiset toimijat olisivat, jotka tavallaan edustaisivat tahoja, joiden toimintatapoihin saattaa ajoittain kuulua sellainen, missä enemmän tai vähemmän varmennettavissa olevaa kunnianloukkausta pääsee tapahtumaan tavoitteellisesti tai epähuomiossa.

Jos kyse tavoitteina olisi esim. kunnianloukkaus-rangaistusten kohentamisesta tai jopa kunnianloukkaus-käsittelyjen tekoälyavusteisesta automatisoinnista oikeuslaitosten ruuhkauduttua kaikenlaisesta muustakin, aikaansaadut muutokset ja muiden asioiden läpiviemiset voisivat aiheuttaa vaikeuksia joillekin toimijoille tai heidän tekemistensä kannattajille/puoltajille. Toisaalta monien toimijoiden ei ole mitenkään erityisen välttämätöntä olla alttiina tilanteille, joissa voisi tulla sanoneeksi tai tehneeksi jotain sellaista, joka täyttäisi kunnianloukkauksen määritelmät, joten yhteiskunnan joidenkin näkemysten mukaisen toimivuuden kannalta sopeutuvien määrä voi olla helposti aivan riittävä.

Lukevan ja kuuntelevan yleisön manipuloitavuutta voisi olettaa testatun esim. ministeritasolta kuultujen henkirikosten vanhentumisaikojen pidentämisaikomuksien ja yksilöihin kohdistuvan tele- ym. valvonoikeuksien lisäämisen uutisoinnilla, minkä jälkeen on sitten kuulosteltu, minkälaiset asiantuntijat käyvät ottamaan näihin asioihin kantaa, aiheuttavatko nämä aiheet paljonkin toistuvasti uudistuvaa keskustelua, ryhtyvätkö jotkut ottamaan vastustamista asiakseen tarkoituksena saada muita ihmisiä näkemään ongelmallisuuksia ym. Tällaisesta tunnustelusta on kertynyt tietoa ja todennäköisyyksiä monen hallituksen ajalta, mutta täten kertynyt tieto ei välttämättä olisi täysimääräisesti virallisiin raportteihin sisältyviä, sillä ihmisten toiminnan seurantaa varten on käytettävissä "vähemmällä moraalilla varustettuja yksilöitä, arkaluontoisempine keinoineen".

Kunnianloukkaus-rangaistusten kohentaminen ja kunnianloukkaus-käsittelyjen tekoälyavusteinen automatisointi pitäisi ottaa tässä toissijaisina tarkoituksena suhteessa sellaisiin tarkoituksiin, missä tavoitellaan rahaa tuottavien tahojen toiminnan jouhevuuden varmistelemista ja mm. niiden kannalta potentiaalisesti tai tosiasiallisesti ongelmallisten yksilöiden ongelmallisuuden heikennettävyyttä.

Yksinkertaiseen kunnianloukkaukseen liittyvän lain muokkaamisen lisäksi tarkoituksena voi olla viedä läpi sellaisetkin lait, joista yhdessä kunnianloukkauksen katsotaan voivan kohdistua kollektiivisesti koko työyhteisöön tai jopa ammattinimikkeeseen; toisessa organisaatioille/yrityksille annetaan mahdollisuus pitää sen jäsen kuten toimitusjohtaja, tuotantotyöntekijän esihenkilö tai palveluhenkilökuntaan kuuluva yksilö poissa kunnianloukkauksen käsittelyssä, jotteivat hänen työtehtävänsä häiriintyisi; kolmannessa kunnianloukkaus-rikokset voidaan antaa "rikosavustajan" käsiteltäväksi, jotta hän/se voi ajaa kerralla useiden tahojen kunnianloukkaus-asioita.

Eräs kunnianloukkaus-uutisoinneilla valmistelevuuden oheistarkoitus voisi olla ihmisten reagoivuusherkkyyden heikentäminen, mutta se on toisaalta aihe, josta mediat saisivat hyvin paljon suoraa palautetta, jos ne eivät tekisi edes yhtään monivalintakyselyä sen suhteen, mitä mieltä ihmiset ovat. Ihmiset ovat myös jossain määrin totutettuja siihen, että tehdään myös videoituja selvittelyjä ja olisihan se kovin outoa, jos kaikki haastatellut olisivat yhtälaisesti sitä mieltä, että siinähän kiristävät lakeja, "eihän se kunniallisesti toimivia ihmisiä haittaa". Juju olisikin todennäköisesti siinä, että ihmisten ollessa niin ihmeellisen huonoja mielikuvittelemaan, mitä vaikutuksia jokin aiheuttaa tai mitä mahdollisuuksia jokin antaa joillekin, heiltä jäisi hoksaamatta juurikin mm. ne keinotekoiset kunnianloukkaukseen yllyttämisen keinot ja tapahtumienkulut, tunnistamattomaksi jäävät kunnianloukkaustekoon valmistelleet tekijät ja kaavamaisuudet joiden avulla kunnianloukkaustapahtumaa saadaan triggeroitua systemaattisella varmuudella ym. Tällaiset vajeethan ovat ongelmana monen muunkin lain kohdalla.

Poliittisten päättäjien toiminnasta on ollut huomioitavissa ja onhan siitä paljon uutisoitukin, kuinka asiantuntijoiden näkemyksiä jätetään huomioimatta, vaikka ovatkin käyneet joissain valiokunnissa kuultavana ja jotkin poliittiset puolueet eivät millään malta pysyä "keskitiellä" ja toiset eivät vaan halua olla jatkuvasti yhdenlaiseksi karakteristisoituvia, joten puoltavuutta eduskuntaan tuoduille lakiesityksillä voi saada moni sellainenkin, josta "tuolla netissä" voidaan olla vaikka mitä mieltä. Poliittisten päättäjien mielenmaisemissa vaikuttavina tekijöinä päätöksenteossa eivät välttämättä ole vain meneillään olevan aikomuksen hyödynnettävyys jotakuinkin määritellynlaisissa, mutta kenties ääneen sanomattomissa tilanteissa, vaan jaettuina näkemyksinä voi olla yhteiskunnan hallittavuus heille oleellisten toimijoiden kanssa ja yhteentoimivuus muiden sellaisten maiden suhteen, joilla on myös samansuuntaisia- ja tapaisia ambitioita. Ei myöskään voi pitää vakiona, etteivätkö puolueet kokisi jonkinlaista evoluutiota, mikä voi johtaa vaikka siihen, että "heikompien" ja/tai systeemiin osallistumattomien "puolella olevia" voi jokunen vuosi eteenpäin olla 10 - 20 % vähemmän kansanedustajissa ja eri valtuustojen edustajissa laskettuna.

Kunnianloukkaus voi olla kovin kätevä eräänlaisena aseena, sillä sellaisen saa tapahtumaan monin tekijää kohtaan suuntautuneiden psykologiaa, tietoturvaongelmaa, ihmisverkostoituneisuutta ym. hyödyntävin keinoin, jotka voivat tarjota sellaisen anonymiteetin, ettei kunnianloukkauksen tekemiseen kenties epähuomiossa päätynyt voi helposti tarjota oikeuskäsittelyssä sellaista aineistoa, joka selittäisi tapahtumienkulkuja, joten oikeuden päätös rajautuu todennettavimpaan eli tehtyyn kunnianloukkaukseen. Kun tällaista sitten vakiinnutetaan joidenkin yksilöiden haitaksi, siihen vielä tekoälyiset oikeudenkäynnit lisäksi, saadaan yhteiskunnasta pelattua monenlaisia "ongelmatyyppejä" pois häiritsemästä. Yhteiskunta-systeemin suojelemiseksi tarkoitettu kollektiivisen kunnianloukkauksen tunnistava laki olisi omalla tavallaan kätevä rajoittamaan monenlaista kritiikkiä, sillä kohdistipa kritiikkiä tuottava kritiikkinsä nimettyyn yksilöön, ammattinimikkeeseen tai työyhteisökokonaisuuteen, niin jokaisessa tapauksessa saattaisi pläjähtää jonkinlainen rangaistus.

Vaikka "Freedom of Expression and Alternative Sources of Information indexin" eli ilmaisunvapausindeksin mukaan näyttääkin siltä, että Suomen lukemat ovat olleet n. 0.98/1.00 yhdeksänkymmentäluvulta asti ja "World Press Freedom Indexin" eli lehdistönvapausindeksin mukaan aina siitä asti, kun sitä varten on tietoa kerätty eli vuodesta 2002, Suomi on ollut jatkuvasti viiden parhaan joukossa, ei tällaisista pidä mennä päättelemään, että yksilöillä tai lehdistöllä olisi käytössä "ne vapaudet asioiden ilmaisemiseen, mitä tarvitaankin", sillä on niin valtavat määrät tahoja, jotka eivät suostu muuntumaan vääränlaisia toimintatapojaan kuin jonkinlaisella "pakolla". Vaikuttamispyrkimyksissä tällaisia tahoja kohtaan tunteetkin voivat päätyä mukaan vaikuttamaan sanomisiin ja tekemisiin. Eräänä kunnianloukkaus-lailla kikkailun, säätämisen ja spinoffailun tarkoituksena voisikin olla rajoittaa vaikuttamispyrkimyksiä siihen tasoon, missä tuntemuksia ei tohdi ottaa mukaan vaikuttamaan, jolloin vaikuttamisen motivoituneisuuskin voi tyrehtyä.

Kun puhutaan yhteiskunta-systeemistä ja muista tiuhaan verkostoituneista tahoista, joiden merkittävänä osana jotkut eivät ole, voi niiden toimivuuden ja jouhevuuden avustajina olla monenlaisia ihmisiä, joista jotkut voivat asua vaikka ihan naapurissa. Sellaiset "tavalliset ihmiset" voivat sitten olla niitä, jotka aiheuttavat suhtautumaan heitä kohtaan siten, että heille tulee mahdolliseksi ottaa käyttöön kunnianloukkaus-rikosilmoitus, jolloin ne tahot, joiden intressejä kunnianloukkaus-syytteen täten kenties saava olisi voinut uhata, voikin joutua taloudellisesti ongelmiin, jolloin aikaa ja resursseja näiden joidenkin tahojen intresseihin puuttumiselle voikin pian olla vähemmän. Ja tämä ilman, että heidän tarvitsi mitenkään tulla tiedetyksi johonkin kunnianloukkaus-asiaan osallistuvana tahona. Ärsyttämään pyrkinyt toki saa kompensaationsa sitten jossain vaiheessa.

Oikeudenkäymisessä on lisäksi se kenties jollain tavoin kinkkiseksi osoittautuvuus, että asioiden käsittelystä ei muodostu kuin näennäisen loogisesti eheitä oikeuskäytäntöjä, joita sitten ehkä noudatetaan koko valtakunnassa. Oikeuskäytännöt ovat siis "tuomioistuinten tekemissä ratkaisuissa ja oikeudellisissa lausunnoissa muodostettuja sääntöjä ja periaatteita", missä tuomioistuimet "tulkitsevat lakia asioita ratkaistessaan" ja missä "oikeuskäytäntö muodostuu näistä tulkinnoista". Näin siis sen mukaan, mitä Euroopan oikeusportaali sanoo ja jatkaa: "Muut tuomioistuimet tai viranomaiset saattavat sen jälkeen viitata näihin tulkintoihin ennakkotapauksina ja/tai oikeuskäytäntönä. Oikeuskäytännöllä voi olla erityisen suuri merkitys aloilla, joilla ns. säädännäisoikeutta eli esimerkiksi parlamentin tai muiden lainsäätäjien laatimia kirjoitettuja lakeja on vähän tai ei lainkaan." Ja vielä, että: "Joissakin maissa oikeuskäytäntö on tärkeä oikeuslähde, ja korkeimpien muutoksenhakutuomioistuinten ratkaisut katsotaan ohjeellisiksi. Toisin sanoen ne muodostavat sääntöjä, joita pitäisi tai joita joissakin tapauksissa on pakko noudattaa samankaltaisia oikeudellisia riita-asioita ratkottaessa. Näitä sääntöjä kutsutaan sitoviksi ennakkotapauksiksi, ja ne ovat käytössä kaltaisissa maissa, joiden oikeusjärjestelmä perustuu tapaoikeuteen." Tieteen termipankin mukaan tapaoikeus tarkoittaa "koko oikeusyhteisössä tai sen osassa vakiintunut käsitys oikeudesta, joka saattaa rinnastua kirjoitettuun säädännäisoikeuteen".

Saattaa ja pitäisi, sanovat, mutta silti uutismedioiden haastattelemat oikeustieteiden asiantuntijat saattavat puhua "vakiintuneista oikeuskäytännöistä" kuin ne olisivat rinnasteisia siihen, mikä on ihmisten "yhteinen käsitys" siitä, mikä eettisesti tai muutoin oikein/väärin ja että täten oikeuskäytäntöjen kehittyminen on hallittua ja oikeudenkäynnissä olevat voivat aina luottaa siihen, että asioita käsitellään professionaalisen laadukkaasti. Ensi kertaa oikeuteen joutuva saattaakin joutua altistumaan ärsyyntymisensä vaikutuksille itseensä, oikeudenkäynnin osoittautuessa syyttäjälle jonkinlaiseksi peliksi, joka täytyy voittaa, oikeudenkäyntiavustajan ollessa jatkuvasti jotenkin puutteellisesti valmistautunut ja tuomarin ollessa monia merkittäviä seikkoja huomioon ottamaton. Tähän vielä oikeudenkäyntitilannetta pahentamaan, jos tuomarilla on etänä tehtäväänsä hoitaessaan keinovalikoimassa mikrofonin mykistäminen tilanteissa, joissa syytetty tuohtuu liiaksi. Tällöin käsiteltävyydeltään suht yksinkertainenkin oikeudenkäynti voisi muuttua häntä persoonana muokkaavaksi, jonka mieleen jää kytemään halu saada "tälle kaikelle" sellainen loppunsa, että se sopisi hänenkin oikeustajuunsa, mutta kukapa häntä huolella kuuntelisi.

2.3.2024 "Kokoomuksen kansanedustaja vertasi Tarja Halosta koiraan" (iltalehti.fi) - "Vilpittömästi ajattelin vain sitä koiraa ja Halosta, sillä koirallahan on hyvin tunnistettava ilme" (is.fi)

2.3.2024 "Atte Kaleva pyytää anteeksi Tarja Haloselta: "Se oli huonosti muotoiltu" (is.fi)

3.3.2024 "MTV ja HS: Björn Wahlroosia epäillään kunnianloukkauksesta - Wahlroos kiistää" (yle.fi) - "Epäilty teko on tapahtunut viime vuonna." (mtvuutiset.fi)

12.3.2024 "Mies sai tuomion kunnian­loukkauksesta: Haukkui entistä vaimoaan kuvottavaksi" (hs.fi)

13.3.2024 "Herttuatar Meghan voitti kunnianloukkausjutun sisarpuoltaan vastaan" (mtvuutiset.fi) - "väitti herjanneen häntä useissa haastatteluissa"

15.3.2024 "Seiska: Mikko Koivu teki rikosilmoituksen ex-vaimo Helenasta" (is.fi) - "mahdollisesti syyllistynyt toiminnallaan ja julkaisuillaan omassa sosiaalisessa mediassaan sekä muille medioille antamillaan haastatteluilla yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen tai kunnianloukkaukseen"

29.4.2024 "Näyttelijä-poliitikko haukkui kahta somessa pedofiileiksi, tuomittiin yli 200 000 euron korvauksiin" (hs.fi)