Jos on tapahtunut jotain sellaista, joka saa ottamaan mukana kulkeneen aseen esille, jonkalaista on poliisina toimiessaan varmastikin käsitellyt ja jonka käyttämisen syyperäisyyteen häntä on valmisteltu koulutuksessaan ja työssään, sekä sellaisen luulisi olevan hänelle oletettavan tuttu ja luotettava väline, onhan hän aikoinaan hankkinut aseenkantoluvankin sitä varten, ei hänen mieltään olisi pitänyt kuormittaa ainakaan kysymykset kuten "mikäs tää tällainen on", "miten tämä toimii" ja "mitä tällä voi vahingossa saada aikaan", joten hänen mietteisiinsä olisi pitänyt jäädä helpommin ne syyt, mitkä saivat hänet päätymään tekoonsa, joka ilmeisesti sai uhkaavaksi luonnehditun tilanteen päättymään. Lehtitietojen mukaan naiset, joiden seurassa hän oli ollut useampaan otteeseen pitkin iltaa, sanoivat hänen olleen alkuillasta puhelias, mutta "myöhään yöllä hiljainen ja humalassa", joten on toki mahdollista, että hän on tavallaan ottanut itselleen aikaa selvityttää ajatuksiaan, mutta tehnyt kuitenkin sen, joka luonnehtisi häntä sitten kuitenkin jossain määrän vastuullisemmaksi eli soittanut itse hätäkeskukseen. Myöhemmissä tapahtuman käsittelyissä on sitten käynyt ilmi, että eri kokijoiden näkemykset tilanteesta eroavat toisistaan.

Sellaista skenaariota voi pitää mahdollisena, missä jotkut ovat tarkkailleet ja analysoineet Vornasen käyttäytymistä, tekemisiä ja triggeroitavuutta jo pidempään siinä tarkoituksessa, että saataisiin varmuutta sille, kuinka hänen toleranssinsa aseenkäytölle saataisiin ylittymään. Tällaisen analyysin tuloksena olisi todennäköisesti saatu, että hän ei pyrkisi ampumaan ketään kohti, mutta pitäisi aseen avulla muita ihmisiä etäällä itsestään, saisi sillä tilanteen päättymään ja minkä jälkeen alkaisi tapahtumien sarjoja, jotka olisivat jotakuinkin ennustettavissa. Haastavammaksi asian miettiminen käy, kun otettaisiin mukaan mahdollisuus sille, että tapahtumien kulkuihin jollain tavoin osallisista Vornanen ei ollut ainoa, jonka käyttäytymistä, tekemisiä ja triggeroitavuutta olisi tarkkailtu ja analysoitu, mutta seuraavassa mietinnässä ei käydä fundeeraamaan aivan niin paljoa.

Perussuomalaisten asiaan viestinnällisesti reagoimisessa ilmeni mm. seuraavan päivän varautunutta kannanottoa, missä ei käyty tuomitsemaan liian pahasti tai varhain kuten ei muitakaan ankarassa julkisuudessa olleita, että myös sisäministerinä toimineen perussuomalaisen vappupuheista tokaisua, missä Vornasen toimintaa kutsuttiin, siinä vaiheessa tapahtuneesta vielä rajoittuneesti uutisissa kerrotusti, "ääliömäiseksi". Mediassa koettiin perustelluksi listailla muiden perussuomalaisten rikoksia kuin olisi jotenkin perustellun tarkoituksenmukaista ikään kuin "niputtaa" perussuomalaisten väitettyjä, vihjailtuja ja faktallisesti rikoksia yhteen. Kyllähän media tietää, että sellaisen tarkoitus ja vaikutus on siinä, että lukijoiden mielissä perussuomalaisten tekemät erilaiset rikokset tulevat täten "lämppäilyksi esiin" lukijoiden mielissä ja mitkä sitten muodostavat heidän aivoissaan hermoverkkotasolla uusia yhteyksiä "Vornasen tapaukseen". Erillisinä tällaisina uutisointeina ovat olleet mm. perussuomalaisten Mauri Peltokankaan "kärähtäminen ratista" (2.5., iltalehti.fi) ja Teuvo Hakkaraisen kerrottiin "kourineen" (3.5., is.fi).

Koska puolueena Perussuomalaisten toiminta on tavallaan jokseenkin yksinkertaista tavoitteitaan myöten, on mahdollista, että idea Vornasen aseella ampumiseen triggerointiin ei ollut tullut ns. "puolueen sisältä", vaan heidän eräänlaisilta tukijajoukoiltaan, jotka eivät välttämättä olisi edes kyseisen puolueen jäseniä, vaan jonkinlaisen "oikeiston" julkituotujen ja julkituomattomien pyrkimyksien kannattajia tai puoltajia. Jotkut saattaisivat haluta ympätä tällaiseen mukaan sanan "ääri"(jotain), mutta se olisi todennäköisesti vain jotain turhanpäiväistä pseudoloogisuuksilla löperöintiä. On paljon ihmisverkostoja, joiden luonnehdinta "yhteisillä tekijöillä" aiheuttaisi vakavaa ymmärtämättömyyttä verkoston tarkoituksista.

Tapahtuma-aika oli siis perjantain 26.4. vastaisena yönä eli lauantain puolella, seuraavan viikon tiistaina ollen vappuaatto, jolloin mm. SDP tuli ryöpyttäneeksi hallitusta, jossa Perussuomalaisetkin ovat, sanomalla mm., että "Orpon-Purran hallitus on luokkakantaisella politiikallaan tuonut hyytävän kylmyyden suomalaisille työmarkkinoille, joita ennen kuvasimme sanalla sopimusyhteiskunta." ja "Työttömyysturvan suojaosan poistaminen, lapsikorotuksen poisto ja asumistuen rajut leikkaukset ovat kovia tekoja." Veisi paljon vaikuttavuutta pois ns. vihervasemmiston vappupuheilta, niitä tietenkin lehdissä ja audiovisuaalisissa uutisissa käsiteltäessä, jos ihmisten ajatusajasta olisi kilpailemassa jotain aivan toisenlaista, mihin Vornanen olisi täten kenties kaavailtu olevan omiaan. Vappuaattohan olisi siinä heti seuraavalla viikolla eli 1.5.

Ihku ravintolan nimenä, siellähän ampuminen ja Vornaseen kohdistunut suutahtaminen tapahtui (joku ei ollut pitänyt siitä, että Vornanen on samassa pöydässä eräiden nuorten naisten kanssa), ei voi olla tuntumatta monille tapahtuneesta lukeville mm. nelikymppisille siltä, että se tuo mieleen menneisyyden vaikkapa vuosien 1995 - 2005 väliltä, sillä tuolloiset ihmisiä yhdistäneet viestintävälineet olivat tekstipohjaisia ja lyhenne "ihku" saattoi tulla vähänkin liiankin tutuksi monen käyttäjän sitä joutessaan käyttäessään. Tuolloisessa nettislangissa se tarkoitti ihanaa, kivaa, suloista tai hienoa, mutta ei kannattane lähteä selaamaan ihan mistä vain netin nykyisistä sanakirjoista, mitä kaikkea se voisikaan tarkoittaa eli pitäydyttäköön tässä mainitussa sanan tarkoituksessa. Kysytty kyseisen lyhenteen käytön hiipumisesta tekoälyiltä Claude 3.5 Sonnet ja Google Gemini Advanced, joiden mukaan ne olivat suositussa käytössä IRC-Gallerian ja muiden varhaisten internet-yhteisöjen aikakaudella, sekä niiden käyttö alkoi vähentyä merkittävästi viimeistään 2010-alkupuolella.

Menneisyydestä juontuvien mietteiden esille ihmisten mielistä herättelyssä on vaikuttamaan pyrittäessä usein se tarkoitus, että niihin pyritään luomaan uusia mentaalisia yhteyksiä, jotteivat ne voisi olla pelkästään eristyneisyydessään ihmisten mielissä nostalgiatrippejä varten, vaan jotta yritys ajatella jotain menneisyyden tapahtumien, sanontojen ym. kautta aiheuttaisikin ajatusten kulkeutumista muihin mietteisiin, alitajuisesti tai tietoisesti. Toistuessaan enemmänkin, muodostuu uusia hermoverkkoyhteyksiä myös siihen kaikkeen muuhun, mitä menneisyyttä ajateltaessa tulee juolahtaneeksi mieleen tai jotain tulee tajuamattaan lämppäilleeksi jossain tajuavan mielen ulottumattomissa. Ja jos lyhennettä ihku on tullut aikoinaan käyttäneeksi kaikenlaisen mielekkään kanssa, muille ihmisille kommentoidessaan, mitenkä niiden kommentoinnin kohteiden mentaalisten vastineiden ajateltavuuden käykään, jos ihku lyhenteenä tulee uutisoinnin huomioimisen vuoksi ajatelluksi moneen kertaan aivan jotain muuta tarkoittavana?

Tunnettujen perussuomalaisten reagoinnit ampumistapaukseen eivät mitenkään välttämättä olleet suunniteltuja, mutta on ollut tunnistettavissa, kuinka jotkut ovat tainneet miettiä "kuinkahan tätä voisi jotenkin käyttää hyödyksi", joten kun Riikka Purra esittää mielipiteen Vornasesta, hän sanoo "ei nauti luottamusta" ja oletettavasti tietää näin sanoessaan, että useat lukijat/kuulijat eivät osaa olla vähintään ohimennen ajattelematta, että alkoholilaki on piakkoin käsittelyssä ja että nauttiminen sanan käyttö Vornasen oltua ravintolassa kännissä tuo ihmisten mieleen mielikuvan juoman kulauttelusta, minkä tarkoituksena taasen olisi assosioittaa alkoholin juomista enemmän juuri Perussuomalaisiin liittyväksi asiaksi kuin mihinkään muihin identiteettipolitiikkaa tekeviin puolueisiin. Perussuomalaisten puoluesihteerin käyttämä sana "särö" tokaisussa "luottamukseen on tullut särö" ei varmasti sekään ollut ihan harkitsematta käytetty, sillä siitähän on mielikuvavivahteina tunnistettavissa mm. jonkin, kuten juomalasin, olemiseen hiukan rikki, mutta ei vielä tyystin kuitenkaan, missä vertauksen täsmällisyys ei olisi niin oleellista kuin muille ihmisille mieleenjäävyyden mahdollisuus. Sitä käytettiin sanotusta eteenpäin tovin aikaa erilaisissa iltapäivälehtien ym. kolumneissa ja uutisotsikoissa, kunnes sen käyttö hiipui pois.

Ampumistapauksen ja vappuaaton välillä olleilta päiviltä löytyy edellä mainitun ihku-sanan kanssa menneisyyteen lisää vievyyttä is.fi:n artikkelissa 29.4., missä kerrottiin "oi niitä aikoja"-koulukuvanäyttelystä siten, että heti jutun alkuun oli laitettu koululuokkakuva, mistä näki heti ensisilmäyksellä, että oli varmastikin muutaman vuosikymmenen takainen valokuva. Kyseinen kauppakeskus Goodmanissa (Hämeenlinnassa) ollut näyttely oli käytävissä 3.4. - 31.5. välisenä aikana eli jutun julkaisuajankohdan kannalta juuri 29.4. ei ollut kriittinen ajankohta.

Koska harrastuksiin kuuluu erityisille tapahtumille samanaikaisten tapahtumien huomioiminen siten, että silmäilee hiukan Google Newsin tuoreimpia uutisia ja antaa huomiota erityisesti sellaisille, joissa tuntuu olevan jonkin aspektin osalta samankaltaisuutta toisaalla tapahtuneen kanssa, tuli tältä osin hiukan pettynyt olo, kun ainoastaan jossain Charlottessa oli sellaista aseellista toimintaa, missä ampuja ei ollut itse tavoitteellinen ennen kuin häneen alkoi kohdistua uhkaavuuden tuntua. Kyseisessä tapauksessa 39-vuotias mieshenkilö oli ampunut neljä poliisia kuoliaaksi heidän lähestyessään hänen taloaan 29.4. ("to serve him warrants"). Uutisoinnin mukaan "he was wanted for possession of a firearm by felon and felony flee to elude". Pikanttia tapauksessa oli se, että hänen haastatelluksi tullut naapurinsa, joka oli videokuvannut tapahtuman autotallistaan, piti haastatteluhetken aikaisena lämpimähkönä päivänä päässään punaista pipoa, jossa oli sana "classic" ja symboli, joka muistutti jotain sellaista, joka toisi monelle mieleen idean "välistä vetämisestä". Mutta eipä sitä tässä ole tarkoitus ympätä mihinkään Vornasesta kertovaan, vaan tarkoitus oli lähinnä vihjailla, että toisinaan asiakokonaisuudet voivat olla laajempia kuin luuleekaan.

Jos kuitenkin pidettäisiin mahdollisena, että Vornasesta oli tarkoitus tehdä uhri esim. Perussuomalaiset-puoleen kehittämisen vuoksi ja missä puolue itsessään ei ollut osallistunut mitenkään Vornasen triggeroitavuuden suunnitteluun ja valmisteluun, olisi kai tultua miettineeksi ennalta sitäkin, miten Vornasen ja Perussuomalaisten suhde jatkuu siitä eteenpäin, kun tapaus on saatu poliisin ja median toimesta riittämiin käsiteltyä. Sehän olisi kai ennakoitavissa, että oman eduskuntaryhmän hän perustanee, kun ei häntä haluttaisi pitää puolueessa ollenkaan, koska sillä on meneillään "entistä paremmanlaisen" puolueen vaikutelman antamisen pyrkimys. Voisiko sen kuvitella ajatellun olevan hänelle ikään kuin "palkintona" menneistä vuosista, että hän saa eduskuntaryhmätunnuksen "tv", jossa nimikirjaimet eivät ehkä aiemmin ole koskaan assosioituneet teeveehen eli telkkariin, mutta kun se sitten pläjähtää ihmisen tiedettäväksi aluksi uutisista, jossa asiasta kerrotaan, "tv":eisyys erottuu: "Eduskuntaryhmä Timo Vornanen (tv)​". Tätä voi verrata vaikkapa SDP:hen, joka on "rykelmä kirjaimia", joiden merkittävyyttä on koetettu vaalia jo pitkään, mutta Timopa saikin ensialkuun telsuista merkittävyyttä, jonka mielistä häipyvyys ei ole aivan tasaisesti etenevää.

Aiempiin puolue Perussuomalaisista erkaannuttamisiin ovat sisältyneet mm. sen entisen nuorisojärjestön näennäisen tolvailuun perustunut, haahuilevien näennäiskykenijöiden kuten Lindströmin puolueesta poistuminen (ollut ensin julkisuudessa sitä mieltä, että "totta kai uutta puheenjohtajaa tuetaan" ja suunnilleen kahden minuutin kuluttua onkin jo toisten kanssa lausumassa julkilausumaa, jonka mukaan eivät voi sietää "nykyistä menoa") ja Helsingin perussuomalaisten varavaltuutettu Belle Selene Xian erottaminen puolueen valtuustoryhmästä (tämä tosin jo 2014). Niin ja eihän se Teuvo Hakkarainenkaan enää perussuomalainen ole, sillä häntä ei hyväksytty Perussuomalaisten EU-vaalit -listoille, joten hän meni Vapauden liiton "sitoutumattomaksi ehdokkaaksi" ja kun ei siitäkään mitään hyödyllistä seurannut, hän kertoi lopettavansa politiikan tekemisen kokonaan (mitä se sitten hänen kohdallaan tarkoittikaan). Pesukarhu-keissit ja Koposen vieraslaji-lupiinit sitten toisenlaisine puolueen imagon uudistamisen keinoina siinä mielessä, että media kämmäsi niiden käsittelyn jotenkin tahallisen oloisesti tarjoamalla Perussuomalaisille helpot mahdollisuudet torua mediaa hölmöilystä. Toki ehkä syytä pitää mielessä, että jos perussuomalaisten jäsenistön toimintaa some-alustoilla vertaa tunnettujen Perussuomalaisten sanomisiin, niin "ovathan ne aivan eri maailmasta" eli kehitettävää kyllä löytyy. Tämän voi todeta ottamalla selailtavaksi vaikkapa SDP:n Antti Lindtmanin viestipalvelu X:ään laittamaan johonkiin viestiin kommentoinnit ja huomata, kuinka esim. 800:stä kommentista 780 on sellaisia, joissa jankutetaan, nälvitään tai törkyillään "aiemman hallituksen huonoista tekemisistä". Toisaalta, valtiopäiväasiakirjoista voi hakea esille Perussuomalaisten eduskunnassa pitämiä puheenvuoroja, jotka voivat toki olla hienommin sanailtuja, mutta kovin jankuttavia ja monien asioiden osalta lähes eksakteja kopioita toisten Perussuomalaisten kansanedustajien sanomisista, mutta ainakin uutisissa mainituksi tulleena ne eivät jätä niin helposti huonoa vaikutelmaa puolueesta tai sen edustajista.

Vornanen ei varmaankaan tyystin muunna näkemyksiään ja tavoitteitaan, vaikka hänellä voinee kuvitella voivan olla toisenlaista vapautta toimia, vaan liekö pitäytyisi olemisessa 98 %:sti entisenlainen? Sinänsä sitä voisi ajatella, että puolueesta aikoinaan "kovaan ääneen" eronneet ovat eräänlaisia Perussuomalaisten agentteja, jotka eivät muutoin olisi päässeet nykyisiin tehtäviinsä ja kenties konvertoimaan siellä olevia kollegoitaan ym. perussuomalaisiksi, jos olisivat edelleen perussuomalaisia. Pääministeri Orpo kehui perussuomalaisten toimintaa "ryhdikkääksi" eli sitä, että erottivat Vornasen puolueesta. Vornasen tilalle eduskuntaan pääsee joku 51-vuotias varpajaisjärveläinen.

Aseella ravintolassa ampumisesta ja yleensäkin julkisella paikalla mukana kuljettamisesta saatiin tietenkin myös kätevää aasinsiltaa keskusteluille aseista ja niiden vähentämisestä. Esim. Liike Nytin Harry Harkimo on kysynyt tapahtumien jälkipuintien aikoihin, "mitä voidaan tehdä laittomien aseiden vähentämiseksi". Eduskunnassa kulkemisen videoksi tallentuva kulkeminen, hän kun oli pitänyt joinakin kertoina asetta eduskunnan säilytyskaapissa, sekä Ihku-ravintolan valvontakamerat, saivat osansa uutisoinnista, mistä saatiin tietysti samalla myös luotua narratiivin pätkää sille, kuinka valvontakameroista ja ihmisten tekemisten jälkeenpäin tapahtuvasta monitoroitavuudesta on "todellista hyötyä". Ampumispäivän muina jymähtävinä uutisina olivat mm. se, että "yli puolet suomalaisista hyväksyy eutanasian". Myös Vastaamo-oikeudenkäynnistä oli merkittävää uutisointia ampumistapahtuman aikoihin, jos siis miettii asiaa assosiaatioiden kannalta (oikeudenkäynti ja rikokset).

Monikin on varmasti mietiskellyt itsekseen tai jossain porukassa sitä, kuinka perussuomalaisista on aina jotain paljon kerrottavaa, kun on jotain erityistä juhlapäivää tai Suomen kannalta merkittävää tapahtumaa meneillään. Vornasen aseella ampumisen aikaan monet olivat jo alkaneet valmistautumaan mielessään Vappuun, Rydmanin epäluottamuksesta tehtiin välikysymys juuri Juhannusaattona ennen käsitellyksi tullakseen ja Naton huippukokouksen aikoihin Peltokangas ei ollutkaan päässyt esittelemään rajalaki-esitystä eduskuntaan, jolloin hänen poissa olemistaan piti ihan erikseen uutisissa asti ihmetellä. Löytyi sitten sairaalasta, mitä sitten myöhemmin kommentoi mm. niin sanoen, että hän on nykyään niin vanha.

Medialla on erittäin merkittävä rooli siinä, minkälaisina ajatusryppäinä asiat päätyvät ihmisten pitkäaikaismuistiin ja kyllähän ne sitten kaikenlaista järkkäilyä tekevätkin esim. uutisten asettelujen avulla, jotta joitain asioita tultaisiin ajatelluksi edes hetken aikaa suht yhtä aikaa. Toisinaan uutisoinnin alkamiseen vaikuttaa tapahtuma-aika, toisinaan lehdistöllä on hiukan mahdollisuuksia viivyttää jostain uutisoimista (tai artikkelin kirjoittamista, videosisällön julkaisua tjm.) kuten vähempimerkityksellisten oloisista oikeudenkäynneistä viestittäessä. Toisinaan media tosiaan muotoilee viestinnän vastaanotettavuutta muiden aiheiden lähistölle asettelevuuden avulla kuten silloin, kun eräs Teuvo Hakkarainen teki jotain sellaista, mikä lukijasta tuntui tyhmältä teolta, ja jolloin kyseisen uutisoinnin viereen laitettiin uutista Tom of Finland -postimerkeistä suunnilleen koko päiväksi tai kun joku muu perussuomalainen teki väitetysti jotain pahaa ja kamalaa, laitettiinkin lähistölle havaittavaksi juttu Teuvo Hakkaraisesta, joka on tehnyt jotain sellaista, jossa ei ole mitään noloa tai tyhmää, vaan hänestä tuli annetuksi vaikutelma "ihan tavallisesta suomalaisesta miehestä".