prev
next
Tavoitteena on tarkentaa rikoslain säännöksiä kunnianloukkauksesta siten, että huomioidaan yksilöön kohdistuvan systemaattisen ja mahdollisesti joukkoistetun vaikuttamisen merkitys kognitiivisen ja psykologisen manipulaation osalta silloin, kun ne todistettavasti tai perustellun oletetusti edeltävät ja osaltaan aiheuttavat jonkun kunniaa loukkaavan sisällön tuottamista. Myös elinympäristötekijöiden vaikutus otettaisiin huomioon, sillä se voi olla osa systemaattista vaikuttamista tai muutoin pysyväluonteinen ajattelun laatua heikentävä tekijä. Lainmuutos tukisi oikeudenmukaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa arviointia. Aloite sisältää ehdotuksia muutoksiksi myös muihin asiaan liittyviin lakeihin.
Kunnianloukkauksiin johtaneisiin tekoihin vaikuttaneet provokaatiot voivat olla helpommin todistettavissa kuin kognitiivinen vaikuttaminen. Yhteistä niille on kuitenkin se, että ne voivat jatkua systemaattisesti kuukausia tai jopa vuosia. Nykyinen rikoslainsäädäntö ei anna riittäviä välineitä huomioida kognitiivista vaikuttamista taustatekijänä, mikä aiheuttaa tuomituissa kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta.
Lakimuutoksen tavoitteena on varmistaa, että pitkäaikainen kognitiivinen (ja myös psykologinen) manipulaatio, mahdollisesti yhdessä elinympäristötekijöiden kanssa, otetaan huomioon oikeudellisessa arvioinnissa, jotta vastuu ja seuraamukset kohdistuvat oikeudenmukaisemmin.
Nykyinen laki ja oikeuskäytäntö eivät tunnista kunnianloukkaukseen johtaneita kumuloituneita seurauksia, kuten pitkään jatkunutta häirintää tai kiusaamista. Arviointi kohdistuu usein pelkästään teon hetkelliseen ilmenemismuotoon.
Kunnianloukkauksen väitetty kohde ei välttämättä ole itse aktiivinen kaikissa vaikuttamisen vaiheissa. Vaikuttamiseen voivat osallistua myös muut henkilöt hänen puolestaan tai jopa hänen tietämättään. Eräinä esimerkkeinä motivaatioista ovat mm. manipulaation pelillistettävyyden kokeilut ja mainehaitan aiheuttaminen kunnianloukkaukseen yllyttämällä.
Lakimuutoksen tarkoituksena on mahdollistaa myös kognitiivisen vaikuttamisen tapaisen, tosiasiallisesti vaikuttavan tekijän huomioiminen kokonaisarvioinnissa. Näin rikosoikeudellinen vastuu muodostuu oikeudenmukaisemmin. Haasteena tutkinnan ja osaksi laajempaa systemaattista vaikuttamista osoittamisen kannalta voi muodostua kognitiivisen vaikuttamisen aiheuttamien käytöksen ja ajattelun muutoksien toteen näyttäminen, mihin ovat osaltaan voineet olla vaikuttamassa hetkelliset ja pidempiaikaiseiset elinympäristötekijät, jotka taasen yhdessä kognitiivisen vaikuttamisen kanssa ovat voineet vaikuttaa elimistön metaboliikkaan ja siten mahdollisesti myöskin ajattelun laatuun.
Rikosoikeudellisen arvioinnin kattavuuden kannalta merkitylliseksi voivat muodostua myös tutkinnan aloittamisen aika ja kesto, sekä jo aiemmin tehdyt ja saatavilla olevat selvittelyt ja todisteet kognitiivisesta vaikuttamista ja muista vaikuttaneista tekijöistä. Näin varsinkin sen vuoksi, että ajatteluun vaikuttamaan tarkoitetut tekijät eivät välttämättä jätä käyttäytymisessä ja ajattelussa ilmeneviä tekijöitä pitkiksi ajoiksi tunnistettavaksi. Merkittävien tekijöiden tunnistaminen saattaakin vaatia sellaisten analyysimenetelmien kehittämistä, joita ei ehkä ole vielä kehitettykään, mikä voi asettaa syytetyn kinkkiseen asemaan todistettavuuden mahdollisuuden hälventyessä pois elimistön/mielen itse itseään korjaavuuden vuoksi.
Kognitiivinen manipulaatio ei ole eksaktisti vaikuttavaa. Pitkäaikaisella ja systemaattisella vaikuttamisella saadaan kuitenkin pohjustettua varmemmin sitä, että yksilö reagoi ja ajattelee tavoitellunlaisesti vaikuttamisen kannalta oleellisissa tilanteissa. Triggerinä toimivan tekijän ja lopputuleman välillä voi olla monimutkaisempikin tapahtuma. Tämä voi perustua esimerkiksi priming-ilmiön pelillistämiseen.
Psykologinen manipulaatio on määritelmällisesti korkeammalla ajattelun tasolla ilmentyvää. Se voisi kohdistua esimerkiksi skeemoihin eli mielen sisäisiin malli- ja tulkintakehyksiin. Näiden avulla ihminen jäsentää, luokittelee ja tulkitsee ympäristöään. Niiden muuttaminen vaatii yleensä merkittävää ajallista ja psyykkistä panostusta.
Kognitiivisen manipuloinnin todistaminen ja siten käyttäminen lieventävänä perusteena voi olla haastavaa. Suomalainen koulutusjärjestelmä ei välttämättä ole kehitetty tuottamaan sellaisia asiantuntijoita, joilla olisi kyvykkyyttä tunnistaa kognitiivisen manipulaation vaikutuksia. Tämä koskee esimerkiksi psykologeja, kognitiotieteilijöitä ja soveltuvia terapeutteja. Heidän valmiutensa voi olla pikemminkin sellaiseen soveltuvaa, missä yksilön ajattelu muunnetaan hänen itsensä toivomanlaiseksi.
Kognitiivista manipulointia itseensä kohdistuneeksi epäilevä voi tunnistaa toistuvia kaavamaisuuksia muiden ihmisten toiminnassa. Hän voisi parhaaseen ymmärrykseensä ja takaisinmallintamisen kyvykkyyteensä perustuen kenties osoittaakin, ketkä tahalliseen vaikuttamiseen osallistuvat. Viestinnällisistä syistä ja rajoitteista johtuen hänelle muodostuvan ymmärryksen siirtäminen muiden ihmisten ymmärrettäväksi voi olla ongelmallista. Se voi jäädä vajeelliseksi esimerkiksi sen vuoksi, että kuulijoilla ei ole yhtäläisiä valmiuksia kuullun ymmärtämiseen. Tai hän ei itse saa muunnettua ymmärrystään selkeästi selittävään muotoon.
Sodankäynnin teorioissa kognitiivisen sodankäynnin käsite on ollut käytössä jo pitkään. Siinäkin vaikuttaminen kohdistuu kognitiivisiin prosesseihin eli se häiritsee tiedonkäsittelyä ja päätöksentekoa. Kognitiivinen sodankäynti käsitteenä on muodostunut osaksi kansoihin tai kansanosiin vaikuttamisen selittäjänä suomalaisessakin asiantuntijakommentoinnissa. Arjen tasolla kognitiivinen manipulaatio ei kuitenkaan ole saavuttanut samaa tunnustusta. On jopa todennäköistä, että vielä nykyäänkin yksilö voi "leimautua" vainoharhaiseksi. Tämä tapahtuu siitäkin huolimatta, että esimerkiksi markkinoinnin käsite "neuromarkkinointi" on ollut Suomessakin uutisten aiheena jo vuonna 2014. Kuten Yle tuolloin totesi: "neuromarkkinointi on uusi markkinoinnin ala, jossa tutkitaan kuluttajan tiedostamattomia tunnereaktioita".
Vaikka kognitiivinen manipulaatio on eräänlaista kiusaamista, ei verkosta löydy lähellekään ensimmäisinä hakutuloksina sellaisia sivuja, joissa kiusaamisilmiötä selitettäessä käytettäisiin sanaa "kognitiivinen". Sen sijaan kiusaamisesta puhutaan viittaamalla sosiaaliseen paineeseen, tönimiseen, nolaamiseen, juoruiluun ja kulttuurisiin arvoihin.
Kunnianloukkauksesta syytetyn kannalta kognitiivisen vaikuttamisen kohteena olemista saattaisi voida todistaa esimerkiksi aiemmilla lääkärinlausunnoilla. Myös terveydenhuoltoalan ammattilaisten merkinnät potilastietoihin voisivat olla hyödyllisiä. Ongelmana niiden hyödyntämisessä voi kuitenkin olla niiden yksityiskohtaisuuden puutteet, jatkuvuuksiin jäävät aukot ja näkemykselliset vaihtelut. Tällaista ennakoiden yksilö saattaa tehdä erilaisia tallenteita todistusaineistoksi. Hän ei välttämättä vielä tuolloin tiedä tarkemmin niiden käyttötarkoitusta tai käyttämistilanteita. Kognitiivinen manipulaatio saattaa kuitenkin olla siinä määrin hienostuneesti toteutettua, että tallenne ei kenties ole määritelmällisesti todiste kognitiivisesta vaikuttamisesta ilman esimerkiksi täydentävää todistajanlausuntoa.
Kognitiivista manipulaatiota voidaan olettaa tapahtuvan yleisesti ja laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa, joten mitä se tarkoittaisi suomalaisen oikeuslaitoksen merkittävyyden kannalta, jos sellaisen mahdollisuus jätettäisiin tyystin huomioimatta oikeudenkäynnissä tai esitutkintavaiheessa? Entä mitä se tarkoittaa suomalaisen yhteiskunnan ja siinä elämisen kannalta, jos kognitiivisen manipulaation keinoin voidaan vaikuttaa ihmisiin heille haitallisesti, mutta uhrit eivät voi puolustautua lain tarjoamin keinoin?
Rikoslaissa käsitellään asiaan mm. yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista kuten rikoslain luvun 24 pykälässä 9 kunnianloukkaamista, missä asiaan liittyväksi voi muodostua myös yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen kuten samaisen luvun pykälässä 8. Rangaistuksen määräämiseen liittyvästi merkittäviksi voivat muodostua rikoslain luku 6 eli Rangaistuksen määräämisestä ja rikoslain luku 4 eli Vastuuvapausperusteista, sillä niissä määritellään mm. lieväntämisperusteita ja tunnusmerkistöerehdyksiä. Voihan olla niinkin, että lakia aiemmin muodostettaessa ei ole otettu "todellista elämää" huomioon riittävässä määrin, riittävällä tarkkuudella tai riittävästi erilaisia vaikuttavia tekijöitä tunnistaen.
Lakitekstiä mahdollisen kunnianloukkausteon jälkeen lukiessaankaan ei välttämättä kykene muodostamaan selvyyttä siitä, onko syyllistynyt määritelmällisesti rikokseen vai eikö ole. Kognitiivisen manipuloinnin huomioimatta jättäminen lakia muodostettaessa, vaikka sellaista yhteiskunnassa jatkuvasti tapahtuu, on sinänsä olennainen osoitus siitä, että lait eivät ole ideaalisia tai edes varmuudella laadukkaasti määriteltyjä.
Erityistä huomioitavaa voisi olla myös se, että mahdollisesti tulevaisuudessa kunnianloukkauksesta syytetty on voinut yrittää jo useaan kertaan saada edeltäneitä tapahtumia ym. käsiteltyä poliisin tekemänä, mutta tällainen on voinut hämmentää vielä enemmän hänen käsitystään siitä, miten lakia pitäisi ymmärtää, kun poliisin lyhytvirkkeisten lausuntojen mukaan selkeän rikolliselta tuntuvat muiden teot ovatkin vain "ei syytä epäillä rikosta"-tyyppistä. Tällaisia voisivat olla esim. a) jatkuvat tahallaan ärsyttämiset netissä, oppitunneilla, työpaikoilla ym., b) terveydenhuollon ammattilaisen kuten psykiatrin vastaanotolla suorittama tahallaan ärsyttäminen ja myöhempi potilaskertomuksessa valehteleminen, c) tietoliikenteen toiminnan häiritseminen ja d) asuinympäristössä jatkuvasti ilmenevä ja kohdistettu auditiivinen häirintä.
--
Kunnianloukkauksesta syytettyyn mahdollisesti sovellettavia lainkohtia:
Rikoslaki 24 luku – Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta
Rikoslaki 6 luku – Rangaistuksen määräämisestä
Rikoslaki 4 luku – Vastuuvapausperusteista
--
Kognitiivinen manipuloiminen voi vaatia vaikuttamaan pyrkijöitä syyllistymään lukuisiin lainrikkomuksiin, mihin sisältyisi yksityisyyden loukkaamista kuten salakuuntelua, vainoamista, järjestäytymistä toimimaan rikollisryhmän toimintaa vastaavalla tavalla, hyödyntämään tietoliikenteen häirinnettävyyttä, murtautumaan tietojärjestelmiin, käyttämään yllytystä muiden saamiseksi tekemään osatehtäviä kohteeseen vaikuttamiseksi ym.
Kognitiivisesta manipuloinnista syytettyyn mahdollisesti sovellettavia lainkohtia:
Rikoslaki 24 luku – Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta
Rikoslaki 25 luku – Vapauteen kohdistuvista rikoksista
Rikoslaki 17 luku – Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
Rikoslaki 38 luku – Tieto- ja viestintärikoksista
Rikoslaki 6 luku – Rangaistuksen määräämisestä
Rikoslaki 5 luku – Yrityksestä ja osallisuudesta
blaablaa.. laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa.. blaa..
Edellä on luonnehdittu sellaista kognitiivisen manipuloinnin mahdollisesti aiheuttamaa, kunnianloukkauksen määritelmän tapaista toimintaa, jossa teko jää esim. kuultavaksi kuten ns. livenä lähetettyyn podcast-lähetykseen osallistuttuaan ja sen aikana mahdollisesti rikollista sanottuaan. Jos kyse olisi tekijän itsensä hallinnoimasta viestinnästä kuten webkäyttöliittymäisen sisällöntuotantojärjestelmällä julkaistusta tekstistä, jonka hän voisi poistaakin, muttei niin tee, silloin rikostutkinnassa pitäisi ottaa huomioon mm. se, onko kyse hänen henkeään tai terveyttään uhkaavasta asiasta, jonka hän kokee olevan vähentyvän tai poistuvan, jos hän pitää julkaisemaansa tekstiä (mahdollisine liitteineen ja oheisineen kuten kuvat) muiden netin käyttäjien nähtävillä. Joukkoistetun ja systemaattisen kognitiivisen manipulaation ollessa jatkuvasti ja eri tavoin vaikuttamassa häneen ja siten hänen elimistöönsä ja mieleensä, voisi olla lääketieteellisestikin todennettavissa, että jotain tavanomaisemmista syistä poikkeavaa on aiheuttamassa esim. vakavanlaatuista yksilön terveyden heikentymistä. Tällöin kyse olisi eräänlaisesta itsepuolustuksesta, mikä ei välttämättä tulisi ilmentyneeksi niin vähänlaisena kuin esim. yhtenä nettikirjoituksena, vaan laajana, mahdollisesti ositeltuna selvityksenä, joka voi sisältää myös epävarmojen näkemyksien ilmaisuja ja spekulaatioita, mutta kuitenkin taustasyiltään omasta selviytymisestään huolestuneisuutta osoittaen ja mihin ei kenties ole saanut minkäänlaista hyödyttävää apua viranomaisilta kuten poliisilta, terveyspalveluista tai vuokranantajalta.
Tunnistaessaan kognitiivisen manipulaation vaikutusta itsessään yksilö voi tunnistaa myös sen, että hän ei ole sellaisen ainoa, eikä kenties edes primääri kohde, vaan kyse voi olla jonkinlaisesta harjoitelmasta, jolle on toisenlaista käyttöä myöhemmin, kun vaikuttamisen metodit on saatu testattua hänellä ja kenties joillakin muilla. Tällöin kognitiivisen vaikuttamisen kohteena ollut voi tehdä päätöksen varoittaa muita ihmisiä kognitiivisen manipuloinnin mahdollisuudesta, jota olisi hänen mukaansa jo meneillään tai jota tultaisiin suorittamaan myöhemmin ns. laajassa mittakaavassa eli oletetusti suuriin ihmisjoukkoihin kohdistuen. Varoittaessaan muita hän saattaisi tulla suorittaneeksi kunnianloukkauksen kuten se nykyisellään on rikoslaissa määriteltynä, mutta ottaen huomioon minkälaista kansanosiin kohdistuvaa vainoamista ja jopa tuhoa maailmalla voi kohdistua jonkin maan omiin kansalaisiin tai toisen maan kansalaisiin, pitäisi arvioida lainsäädännön tasolla, olisiko syytä pitää sallittuna antaa ihmisten ilmaista epäilyjään muiden toisille haittaa tarkoittavuudesta ilman "automaattista" kunnianloukkaukseen syyllistymistä.
<-- Kansalaisten elämän rajoittamisen ja vahtimisen jälkeinen aika vielä vähän määrittelemätön
RKP:kin missasi osatyökykyisten pelisiirtomahdollisuuksien moninaisuuden ja koulutusalojen erityisyydet (mietintähaastetta tarjolla) -->