Siitäkin huolimatta, että esim. IT-alaan ja elokuvateollisuuteen liittyen kaikilla ihmisillä on tavallaan mahdollisuus esittää näkemyksiään siitä, minkälaista pitäisi olla tarjolla, saavutettavissa, tuotannossa ja aikeiluissa, näillä mainituilla tahoilla työskentelemisen mahdollisuuksista päättävät saavat merkittävältä osin rajoitettua mm. sitä, minkälaista parempaa heidän tuotoksiaan käyttävät oppivat kuvittelemaan haluta. Parikin vuosikymmentä voi hujahtaa ilman, että jostain aiheesta tai asiasta edes pukahdetaan ja kun niin sitten tehdään, lopputulemien tai iteraatioidensa osalta nekin miellyttänevät eniten työpalkkansa niiden tekemisestä saaneita.

Se taasen ei hyvinkin todennäköisesti johtuisi siitä, että "muut eivät vaan tajua, mikä tässä on niin hienoa ja erityistä", vaan suhteessa mahdollisuuksiin aikaan tultiin saaneeksi lähinnä jotain vajeellista. Kokonaisuutena suht "toimivaa" kenties, monenlaista huomioivaa varmaankin, tietenkin jotain ainutlaatuisen oloista sisältävää myös ym., mutta vajeellisuuden tuntuman jättävyys voi vetää muassaan niin monia pettyneisyyttä aiheuttavuuksista muistuttavuuksia, ettei mahdollisen alkuhuuman aikaan saamalle tyytyväisyydelle jää kuin minimaaliset mahdollisuudet selvitä.

Tutkijat mm. sellaisilta tutkivan tieteen aloilta kuin digitaalinen sosiologia, kulttuurinen antropologia ja kognitiivinen antropologia saattaisivat kyetä selittämään tai ainakin tunnistamaan, miten tai missä kohdin "yhteiskunta muuten" vaikuttaa puoltavasti niihin rajoittuneisuuksiin. Ehkäpä myös valtiotiede ja sosionomia saattaisivat osaltaan selittää sitä, millä perustein IT-alalla ja elokuvateollisuudessa arvioidaan sitä, minkälainen tuote olisi ajan henkeen sopivaa.

Voisi olla parempi, että taho joltain aivan eri alalta ja eri intressein tai ehkä vielä parempi, ilman tunnistettavia intressejä, ottaisi asiakseen esitellä IT-alan ja elokuvateollisuuden tuotteiden käyttäjille, minkälaista mahdollisuutta on tarjolla, mitä mm. niitä käyttäen voisi saada aikaan, minkälaisia uudenlaisia kokemuksien ja sujuvuuksien hetkiä olisi aiheutettavissa, miten suoraan tuotoksien kokijoiden elämä muuttuisi ja miten se muuntaisi sitä, miten he toimivat suhteessa muihin ihmisiin, minkälaista uudenlaista he alkaisivat kaipailemaan, mitä he kävisivät suosittelemaan muillekin, mitä nousisi mukaan "valtakunnalliseen keskusteluun" tai siis jos sellaista enää jatkossa onkaan kun STT:nkin päälle ollaan jo heittämässä multaa, minkälaista uudenlaista haaveilua omasta työllistämisestä käy esiintymään välkkätunneilla kouluissa, illanvietoissa baareissa, somekeskusteluissa netissä jne.

Moni toimiala on "perinteisesti" ollut kovin toimintakyvytön ilman pitkäkestoisia kausia, joiden aikana eri määrin keskenään yhteen toimivat saavat toimintansa vakautettua ja uskalluksiinsa sujuvuutta ilman uhkarohkeuden tuntua. Tämä taasen aiheuttanee "shut the fuck up"-asenteisuutta sellaisia kohtaan, jotka toimillaan aiheuttavat potentiaalista riskiä sille, että ihmiset eli tässä asiakkaat, kävisivät laajemmassakin määrin kaipailemaan jotain uudenlaista siinä määrin, että siihen ei vain jouduttaisi ottamaan hetkellisesti kantaa, vaan kävisi tapahtumaan sellaisia muutoksia yrityksien (ja miksei yhdistyksienkin) toimintakulttuureissa, jotka saisivat ne käymään vaikuttamaan siltä, etteivät ne ehkä sittenkään ole kovin hyviä ja taitavia siinä mitä tekevät ja ovat tehneet, vaan ne ovat vain saaneet käyttää niin kauan aikaa niihin jotakuinkin rajoissa pysymisiinsä, että sen vuoksi ne ovat saaneet muodostettua sujuvuudelta vaikuttavuuksia.

Elokuvia tehdessä final cut voidaan sekin joutua tekemään useamman kerran uudelleen, kun testiyleisö ei sittenkään pitänyt tarpeeksi ja IT-alalla viimeisin iteraatio on se, mistä voidaan käydä parantelemaan myöhemmin, jos joku maksaja löytyy, mikä ei kai sinänsä ole "tuomittavaa" tai itsearvoisesti väärintehtyä, sillä ideakehittelyssä ja sen toteuttamisen hallinnoimisessa voinee myöntää olevan rajansa, vaikka kuinka saatettaneen esittää, että pyritään rekrytoimaan vain niitä parhaita ja parhaimpia. Karkeasti määritettyjä kuukausi- ja budjetointimääriä ei niitäkään voi loputtomasti "venyttää" ja niiden tarkemmin määritellyksi tulemisen jälkeen "enemmän päättävillä tahoilla" saatetaankin olla niin jumissa suuntaavuuksissaan, että vaihtoehdoiksi voi jäädä toiminnan keskeyttäminen ja jonkinlaiseen lopputulemaansa vieminen "kaikesta huolimatta".

Jotkin tahot ovat ns. isoja toimijoita vaikkapa liikevaihdon määrän osalta ja niihin verrattuna pienemmät toimijat voivat tarkoittaa esim. opiskelujen tai muualla työskentelemisen ohessa tehtyä. Uuden oppimiseen ja sen sujuvaan hyödyntämiseen käytetty aika yhdessä sen soveltamiseen yhdessä muiden mahdollisuuksien kanssa voi mennä huomattavan paljon aikaa, mitä sitten arvioitaneen suhteessa siihen, minkälainen ROI (Return of Investment) onkaan tai miten vaiva/hyöty -määritelmänsä nimeääkään. Joissakin diktaattorisemmin toimivissa valtiossa tämä ei ole niin ongelma, sillä neuvotteluvapauden kapeampisuuteen tottuneisuus ja monenlaisten rajoitteiden hyväksyminen pitkäkestoisen turtumisen kautta, joka voidaan naamioida tyytyväisyydeksikin, aiheuttaa ettei uudemmanlaisuudesta välttämättä edes puhuta, ellei siihen ole tullut "signaalia" tai virallista hyväksyntää valtion ylimmiltä tahoilta.

Tavanomaisemmassa yhteiskunnassa, ikään kuin Suomi vielä huomennakin sellainen on kaikenlaisista leikkausvillityksistä huolimatta, joissa vaikuttaa olevan myös jonkinlaista yhteiskunnan uusiojakoon pyrkiväisyyttä, voisi IT-alan tapauksessa lopputuote olla sen ostavan tahon päätettävissä olevalla tavalla muillekin kokemuksena jaettavissa ja ostaja pääsisi paremmin mukaan kehittelyvaiheisiin. Audiovisuaalisten tuotosten osalta vertailtavuus saattaisi rajoittua esim. mainos- ja promovideoiden pituisiin tuotoksiin, mitä tulee uudenlaisten mahdollisuuksien mukaan sovittelemisiin ostajan maksukykyyn suhteutettuna. Toteuttavan tahon ja sen alihankkijoiden käyttämisen toimivuus voi aiheuttaa merkittävää tyssäyttävyyttä asiakkaan halujen toteutumiselle, vaikka palaveritilanteissa visiointeihin ei ehkä heti alkuunsa suhtauduta tyrmäävästi ideointitasolla, vaikka taloudelliset realiteetit voivatkin nousta herkästi pöydälle.

IT-alan ja elokuvateollisuuden toteuttavien (ja toimintaa tukevien) tahojen kehittymiseen saisi erilaista pirteyttä, kun sekä potentiaaliset asiakkaat, että "monet muutkin" kuten heidän asiakkaansa ja heidän tekemisiään kokevat ymmärtäisivät paremmin, minkälaista olisi mahdollista toteuttaa heille sopivan budjetin rajoissa varsinkin siinä vaiheessa, kun toteuttavien/tukevien tahojen ei enää ole tarpeen sysätä yrityskehityskustannuksia hintoihinsa.

Kun yksi "pieni" tai "keskisuuri" taho koettaa saada loppukäyttäjiä innostumaan jostain uudenlaisesta ja niiden sovelluttamisesta/toteuttamisesta koettavaan muotoon, heillä voi olla vaikeuksia irtaantua siitä, mitä ovat jo pidemmän aikaa tehneet ja jotenkin varmistaa, että heillä on käytettävissä ne resurssit, joita tarvitaan siihen, että voidaan tehdään toteutuksia, joita mahdollisesti jostain uudesta kiinnostuneet saattavat käydä kenties jopa vaatimaan. Sehän se olisikin, jos jostain kampanjasta huolimatta asiakkaat menisivät jonnekin aivan toisaalle asioimaan.

Ihmisten tavoittavuuskin, varsinkin pidempiaikaisesti vaikuttavuudella, kaikkien kognitiivisesti kilpailevien tekijöiden kuten poliitikkojen julkisuudessa lausahtelemien sanankäänteiden ollessa myös ajattelua höttöyttäviä, voi olla melkoinen ponnistus sekä vaivannäön, että rahanmenon kannalta. Vaikuttavuuden vaikeuden ovat tajunneet monet, jotka ovat koettaneet saada verkkomainostuksella ja blogiviestinnällä jotain merkittävää aikaan, sillä "kelpaaviin ihmisiin" osumisen tarkkuus mainonnalla voi olla suht surkeaa ja blogiviestit voivat jäädä täysin kohtaamattomaksi, sillä esim. Google-hakujen tuloksista on jo monet monet vuodet puuttuneet lähes kokonaan blogeihin viittaukset ensimmäisten hakutulosten joukossa ollen todennäköisemmin jotain Mäntsälän sanomista ja Kiirastulen viestistä. Jatkossahan monet kysyvät nekin kysymyksensä paljolti ChatGTP:ltä yms. ja ovat huolestuttavan tyytyväisiä niihin rajoihin, joiden puitteissa tekoälyt ne vastauksensa muodostavat, vaikka kuinka olisivat miljoonista jo poltetuista kirjoista tietämyksensä saaneet.

Influensserit ja "perinteiset mediatoimijat" voivatkin melkeinpä valitettavasti jäädä tahoiksi, joita pitäisi hyödyntää, jos ihan valtakunnanlaajuisesti koetettaisiin saada ihmisiä innostumaan kaipaamaan elämän muuntumista toisenlaiseksi "yleensä". Toinen ns. iltapäivälehdistä on ei kovin kauan sitten ottanut vahvemmin esille tietoteknisen sisällön, millä on toki potentiaalisesti vaikutusta monien aiheiden lämppäilyyn, eikä sekaan aivan mahdottomuuden rajoissa ole, etteikö se voisi saada vähemmälläkin tiedoksi saamisella aiheutettua ihmisissä innostuneisuutta uudenlaisen kaipuuseen ainakin IT-alaan liittyväisesti. Toivottuna tavoitetilana voisi kuitenkin pitää vaikkapa sitä, että kun kaupunkikohtaisessa Facebook-ryhmässä vähänkin "ääneen mietiskellään" sitä, minkälainen olisi kiva parannus johonkin olemassa olevaan, siitä aiheutuisi samantien keskustelua mahdollisuuksista ja ostoryntäystä paikallisten toimijoiden toimistojen suuntaan. Nykyiselläänhän pienemmät toimijat IT-alalla kuolevat pois, nilkuttavat eteenpäin salaa, pärjäävät just ja just samoilla työntekijämäärillä tai tulevat isompien ahmaisemaksi ja kätkeytyneeksi sanojen kuten "palvelut" ja "toimialat" taakse.

Elokuvateollisuuden tuotoksissa eli elokuviksi nimetyissä lopputuotteissa on sisällöllistä ym. rajoittuneisuutta, mitä voi jatkua pitkän aikaa, mihin voi olla syynä esim. se, että ne ovat "liian synkronisoituneita" muun maailman menoon, eikä niiden kehittymiseen voine vaikuttaa niin lyhyiden aikajaksojen puitteissa ja kenties vähäisemmin kustannuksin kuin ohjelmistotuotteisiin. Kokemuksina ne ovat tietenkin aivan erilaiset kuin ohjelmistotuotteen käyttäminen, sillä jokaisella käyttökerralla on vapaampi tajuamaan sellaisista jotain erilaista ja muodostamaan tuntemuksensa miten vain. Olennaista olisi kuitenkin yhteisemmin niistä tajuttavissa olevuuksien rajoittuneisuus ja mikä sitten vaikuttaa potentiaalisesti siihen, mihin ihmiset tottuvat tyytymään, vaikkei diktatuurissa kenties elettäisikään. Vai eletäänkö? Ehkäpä ihmiset eivät ole miettineet sitäkään kovin kummoisesti, mitä se diktatuuri merkitsee sen kannalta, miten yhteiskunta toimii?