Vaalit.fi-sivuston mukaan "tasavallan presidentin tehtävät liittyvät ennen muuta ulkopolitiikkaan", mutta hän on myös vaikuttaja, joka järjestää tai osallistuu tapahtumiin, joissa muut saavat enemmän merkittävyyttä puheilleen hänen arvovaltaisen läsnäolonsa vuoksi.

Presidentti Sauli Niinistö on esim. käynyt puhumassa Washingtonin osavaltion senaatille (is.fi, 6.3.2023), missä hän puhui murrosteknologioista, kvanttilaskennasta ja tekoälystä.

"Tulevaisuudessa kilpailukykymme ja kansallinen turvallisuutemme ovat tiiviisti sidoksissa murrosteknologioiden kehitykseen. Meille on paljon hyötyä yhteistyöstä sellaisilla aloilla kuin 6G, kvanttilaskenta ja tekoäly. Vain yhdessä voimme varmistaa, että keskeisiä teknologioita kehitetään ja käytetään arvojemme mukaisesti."

Hän on myös järjestänyt Kultaranta-keskusteluja, joissa sekä hän itse, että muut pääsevät keskustelemaan mm. automatisaatiosta, roboteista ja algoritmeista.

"Työn murros huolestuttaa meitä maallikkoja. Maailman tuotannon kehittyminen, automatisaatio ja robottien tulo ovat asioita, jotka mietityttävät", presidentti Niinistö totesi. (2017)

Liisa Jaakonsaari peräänkuulutti sähköiselle medialle pelisääntöjä. Sääntöjä ei tällä hetkellä ei ole, mutta EU on niitä luomassa. "Algoritmit ovat liikesalaisuuksia. On aika järkyttävä tulevaisuudenkuva, jos niille annetaan valtaa esimerkiksi työhönotossa, pankkilainan saannissa, opiskelumaailmassa." (2019)

Kävipä myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran 50-vuotisjuhlassa 16.11.2017 puhumassa ja käytti siellä sanasen liittyen keinoälyyn ja teknologiaan.

"Keinoälyn kehittymiseen liittyy myös monia epävarmuustekijöitä. Miten vastuut määritellään, miten uusien teknologioiden hyödyt ja lisäarvo jakaantuvat yhteiskunnassa ja miten keinoäly vaikuttaa esimerkiksi työmarkkinoihin ja vaikkapa meille kaikille tärkeään yksilönsuojaan?"

Jotkut äänestäjät saattavat hyvinkin kokea, että henkilökohtaisen äänestyspäätöksensä perusteeksi riittää, kun pitää presidenttiä henkilönä, joka on toiminnassaan rajautunut johonkin määrättyyn työnkuvaan, jossa on joitain maailmantilan ja maiden välisten suhteiden kannalta tärkeitä painotuksia, sekä henkilönä, joka osaa toimia läheisessä yhteistyössä valtioneuvoston kanssa ja jonka arvojohtajuus tuntuu sopivasti sävyttyneeltä. Helsingin Sanomat näitä arvojohtajuuden määritteitä muutamalta presidenttiehdokkaalta kyselikin (hs.fi, 23.7.2023). Arvattavissa ollen, monet vastauksista ilmensivät tavanomaista nuorista huolehtimisista yhdenvertaisuuksiin ja oikeusvaltioisuudesta vähemmistön oikeuksien kunnioittamisiin. Harry Harkimo tuli kyselyssä maininneeksi, että "presidentti voisi muutenkin ottaa rohkeammin kantaa asioihin", mutta sitä ei selitetty sen tarkemmin auki.

"Presidentin tulee puolustaa tasavaltaisia arvoja eli vapautta, ihmisten yhdenvertaisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltiota", Rehn sanoo.

Jussi Halla-aho sanoo, että todennäköisesti teemat, joita hän pitäisi esillä, "ovat pitkälti niitä, jotka yhdistävät myös perussuomalaisia puolueena".

"Näiden lisäksi ottaisin esille myös demokratian vaalimisen. Demokratia ei ole enemmistön diktatuuria, vaan siihen liittyy myös vähemmistön oikeuksien kunnioittaminen. Tämä kaikki kytkeytyy myös kansainvälisiin sopimuksiin ja ihmisoikeuksiin", Haavisto sanoo.

Presidenttiehdokkaaksi syyskuussa 2023 lähtenyt Vasemmistoliiton Li Andersson vastaa kysymykseen presidentin valtaoikeuksista (yle.fi, 13.9.2023), että hänestä presidentti voisi toimia "ongelmien esiinnostajana ja yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä" eli olla vahva arvojohtaja yhteiskunnallisten epäkohtia esille nostajana. Hän sanoo "haluavansa nostaa niiden ihmisten ääniä, joiden ääni ei hänen mukaansa nyt kuulu yhteiskunnassa", mainiten heistä esimerkkinä asunnottomat, huumeriippuvaiset sekä köyhät lapsiperheet. Näiden esimerkkien on ilmeisesti tarkoituskin myötäillä puolueen ikään kuin linjaa.

Andersson sanoo, että presidentinvaaleissa on tilausta ehdokkaalle, joka ”tunnustaa avoimesti väriä” ja jolla on selkeä arvomaailma. Hänen mukaansa oikeistolaisten ehdokkaiden joukossa on tällä hetkellä enemmän tunkua kuin vasemmalla.

Vihreiden presidenttiehdokkaalta Pekka Haavistolta kyseltiin (is.fi, 3.10.2023) vaalikampanjansa alkajaisiksi hänen aiemmasta lausunnostaan (is.fi, 24.8.2023), missä hän pyrki irtaantumaan mahdollisista olettamuksista, että hän voisi olla punavihreiden ehdokas, mutta oli kuitenkin mielissään siitä, että "tukijoita tulee hyvin monenlaisista suunnista".

Olen aina mieltänyt olevani keskustaliberaalien maisemissa poliittisesti, Haavisto sanoi elokuussa.

Tämä kansalaisvaltuuskunta näyttää aika hyvin sen, että tukijoita tulee hyvin monenlaisista suunnista. Tämä on ollut itselleni tärkeää tässä kampanjan rakentamisessa.

Erityiseksi huomioitavaksi voisi ottaa sen hänen löyhän toteamuksensa liittyen puolueiden kautta kanavoitujen intressien ja esille nostamien asioiden huomioimiseen, missä presidentin pitää hänen mukaansa "edustaa kaikkia mielipiteitä", sillä politiikan ja politiikkojen yleensäkin edustaessa kansaa, tuhansia aiheita suodattuu poliittisesta, ja avoimemmastakin keskustelusta, pois.

Muiden kuin presidenttiehdokkaan itsensä luonnehdinnat itsestään saattanevat paljastaa, onko tulevalta presidentiltä odotettavissa mitään sen erityisempää kuin aiemmiltakaan. Lehdistöhän sitten kuitenkin avustaa imagoasioissa, jos presidentti ei jossain tilanteessa ilmennä ajattelultaan tai valmistautumiseltaan mitään kovin hääppöistä, sillä vaikka presidentti Sauli Niinistökin on muuten vain jotain jostain aiheesta lausahtunut kysyttäessä, siitä tehdäänkin "ärähtävä paukahdus, joka saa muut tahot ottamaan asiat vakavammin" tai jos hän puhuu useiden muiden valtioiden lehdistöjen seuraamassa tilaisuudessa kovin hitaasti yhdessä toisen hitaasti puhuvan kanssa, ei tällaisesta mitään mainita, vaan vain siitä, kuinka "tämä aikaansaatu päätös on hieno asia Suomelle" ja että "presidentti sanoi hyvin siinä, kun totesi, että..".

Pekka Haaviston kansalaisvaltuuskunnan puheenjohtajaksi päässyt/päätynyt Kokoomuksen Jaana Pelkonen mainitsi puheenvuorossaan (is.fi, 3.10.2023), että presidentiksi tarvitaan "maltillinen ja sovintoa hakeva keskustelija" ja että "Suomen paras käyntikortti on inhimillisyyden ja toivon kasvot omaava presidentti", mitkä ovat varmastikin hyödyllisiä ominaisuuksia, kun tekemisiä sovitellaan yhteen muiden tahojen kanssa. Kannatuspuheenvuorossaan Kokoomuksen presidenttiehdokkaalle, Alexander Stubbille, samaisen puolueen edustaja Antti Häkkänen kertoo (is.fi, 19.8.2023), että presidentin täytyy kyetä itsenäisesti edistämään "suomalaisten turvallisuutta maailmalla ja kotimaassa", sekä "tekemään huolellisia harkittuja päätöksiä, johtamaan kokonaisuutena valtioneuvoston ja presidentin yhteistyötä eduskunnan kanssa suomalaisten parhaaksi", mitkä nekin tärkeitä ominaisuuksia, kun mietittävänä on monia eri asioita, joista tai joiden perusteella pitäisi saada aikaan hyviä päätöksiä tai ideoita.

Vaikkei presidentti Suomessa olekaan joka paikassa jonkin pystin, taulun tai muun näköisensä välityksellä ihmisten nähtävänä, on hän kuitenkin tavallaan koko Suomen edustaja ja presidenttikautensa ajan olemuksellaan, toiminnan tyylillään ja viestinnällään ihmisten tuntua jonkinlaisiin uomiin palauttava, vaikka hänet aina toisinaan unohdettaisiinkin. Kokonaisvaikutelmaan ei voi olla päätymättä myöskään presidentin puoliso, jolloin puolison kirjamessuilla oleskelut ja runokirjojen kirjoittelu antavat Suomen "suunnasta" aivan erilaista tuntua, kun jos puolisokin olisi omalla toiminnallaan vahvistamassa vaikkapa hyvinvointiteknologisuuden kehittymistä.

Lehdistössä jo ehätettiinkin sanoa, että ei presidentinvaaleja sillä ratkaista, kuinka tunnetut julkkikset ketäkin presidenttiehdokasta ovat tukemassa, mutta kyllähän heidän kytkeytyvyytensä jonkin ehdokkaan toimintaan mukaan pitää hänen muistettavuuttaan helpompana. Toisaalta, kyseinen mielipide liittyi presidenttiehdokas Pekka Haaviston haalimiin tiettyihin julkisuuden henkilöihin, joista riitti joksikin aikaa erilaisia mielipiteitä ja varmasti muillekin ehdokkaille riittää monenlaisia vastaavanlaisia tukijoita. Äänestäjän turvan ja vaalien lopputuleman kannalta äänestäjien haaliminen "kepulikonstein", ikään kuin sellaisesta vielä olisi edes esimerkkiä, voi olla ikävää, jos äänestäjien käsityskyky sille, miten tarkalleen joidenkin julkisuuden henkilöiden assosioituminen tiettyyn ehdokkaaseen vaikuttaa hänen mieltymyksiinsä ehdokkaasta, sekavoituu. Voi esim. jäädä tajuamatta, että "hetkinen, eihän tämä ehdokas sano mitään siitä eräästä asiasta, eikä siitäkään, eikä siitäkään, eikä.. eikä..".

Toisaalta, jotkin presidenttiehdokkaan erityispiirteet kuten Alexander Stubbin tunnettu liikunnallisuus ovat jollain tapaa yhtä "kepulikonstista" kuin julkisuuden henkilöiden käyttökin voisi, kait, olla. Kansanedustaja Pauli Kiuru on todennut (is.fi, 15.8.2023), että "kansakunnan megatrendit tällä hetkellä ovat liikkumattomuus, nuorten kiusaaminen ja syrjäytyminen sekä poikien huonot oppimistulokset. Alex jos kuka kykenee innostamaan liikkumiseen ja kohtaamaan nuoret." Samaisessa artikkelissa EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies sanoo Stubbin urheilutaustan näkyvän hänen toiminnassaan ja että hänen mukaansa "Stubbilla on sekä poliitikkona että urheilijana kannustava asenne". Nimeltä mainitsemattoman "Kokoomuksen piirijohtajan" todetaan myös viitanneen Stubbin urheilullisuuteen ilmaisussaan, jonka mukaan "Stubb on energinen".

Presidentti.fi-sivustolla ei suuremmin arvojohtajuudesta selitellä, mutta ei siellä tai perustuslaissa myöskään kielletä erikseen soveltamasta arvojohtajuuttaan, pyrkimyksiään nostaa merkittäväksi kokemiaan asioita esille tai ideoimasta keskustelutilaisuuksia.

Presidentin mahdolliset antipatiat tai sympatiat joitain asioita kohtaan voinevat tulla vaikuttamaan myös erikseen presidentille määritettyjä tehtäviä hoitaessaan, mutta toisaalta presidentin valtaoikeuksilla on vekslattu sen verran, että monet tilanteet voivat todellakin vaatia esim. sitä jotain sovittelukykyisyyttä, itsehillintää ja päätöksien jättämistä puolitiehen.

Presidentti tekee kaikki merkittävät ulkopoliittiset ratkaisunsa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja valtioneuvoston valmistelusta. Presidentti päättää Suomen ulkopoliittisesta toimintalinjasta, aloitteista ja Suomen edustajien toimintaohjeista kaikissa periaatteellisesti tai muuten merkittävissä kysymyksissä: valtioiden tunnustamisesta, diplomaattisuhteiden solmimisesta tai katkaisemisesta, diplomaattisista edustustoista, kansainvälisiin järjestöihin liittymisestä tai niistä eroamisesta sekä valtuuskunnista kansainvälisiin neuvotteluihin.

Presidentti voi myös jättää lain vahvistamatta. Tällöin laki palautuu takaisin eduskunnan käsiteltäväksi, ja se on eduskunnassa otettava viipymättä uudelleen käsiteltäväksi.

Tasavallan presidentti voi antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuutuksen nojalla. Presidentti antaa asetuksia lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa asetuksenantovalta liittyy presidentin toimivaltuuksiin tai hänen asemaansa valtionpäämiehenä.

Ennalta voikin miettiä, minkälaisen presidentin haluaa lukemaan tavanomaisuuksia uudenvuodenpuheina, sillä ne ovat niitä puheita, jotka ikään kuin koko kansaa yhdistävät ainakin silleen hetkeksi.

Otteita Sauli Niinistön uudenvuodenpuheista (2017 - 2020):

Yhteiskunnan on taattava turva ja rauha elämiseen. Suomi on hyvin salliva ja avoin yhteiskunta, siinäkin mallimaa. Mutta maailmassa on myös pahuutta, eikä pelkkä hyväntahtoisuus sitä karkota. Hyvää on pakko suojata, tiukasti, jos siitä halutaan pitää kiinni. Tästä on kyse myös puheissani terrorismia koskevasta lainsäädännöstä.

Ilmastonmuutoksen torjuminen tuo meille kaikille eteen luopumisen vaadetta. Aineellisen yltäkylläisyyden ja jatkuvan kasvun aika on muuttumassa. Hyvinvoinnin loppua sen ei tarvitse tarkoittaa. Tasavertaisten mahdollisuuksien loppua se ei saa tarkoittaa. Meidän on kyettävä uudestaan määrittelemään, mistä koostuu se hyvä, jota tavoittelemme. Ihminen on sopeutuva ja kekseliäs. Uusi hyvä voi siten olla entistä parempi.

Oppi näistä vaiheista meille on selkeä: on erilaisuutta, ihmisillä on toisistaan poikkeavia taustoja, vakaumuksia ja tavoitteita, on oikeus olla eri mieltä. Ja sitä on osattava kunnioittaa, vaikka kuinka itse toisin ajattelisi.

Maailmantaloudessa on käynnissä syvä muutos, jossa teknologinen kehitys muokkaa nopeasti kokonaisia tuotannonaloja ja muuttaa perinteistä työn kuvaa. Meidän on varmistettava, että pysymme kehityksessä ja kilpailussa mukana. Eikä pelkästään mukana – Suomessa ja Suomella on taitoa olla tuon kehityksen kärjessä.

Haluan toivottaa teille kaikille hyvää Suomen 100-vuotisjuhlavuotta sekä Jumalan siunausta!

--

"Pystyn keskustelemaan kenen kanssa vaan."

"Kaikki vastaa, kun mä soitan."

"Saan kenen tahansa mielen käännettyä."