Kun kansalaiset yrittävät tulkita poliittisten puolueiden motiiveja joidenkin tai jonkinlaisten kansalaisten elämän rajoittamiselle tai vahtimiselle, löydetään helpoksi syyksi usein se, että jokin puolue yrittää haalia osan jonkin toisen puolueen kannattajista omikseen ilmaisemalla sekin kykenevänsä olemaan tiukan vaativa tjs., vaikka todellisuudessa kyse on enemmänkin erityisen pitkästä hankkeesta saada muotoiltua Suomen yhteiskunnallisesta toimivuudesta yhdessä sellainen, että se olisi ennakoitavampi (analysoitavampi) ja tietyilta osin vakaampi. Eihän yksikään poliittinen puolue ole halunnut esim. perusterveydenhuollosta kehittyvän mitään sellaista, että moinen olisi osana kehityskulkuja, missä Suomesta tehdään jonkinlainen onnela, missä parin vuoden välein tarkasteltuna ihmisten hyvinvointi, terveys ja elämänlaatu olisivat alati aiempiin tarkastelujaksoihin nähden kauttaaltaan parantuvia, vaan lähtökohtana on, että "ei kaikkia ihmisiä tarvita". Perussuomalaisten ja Kokoomuksen ilmituomat "kovat asenteet" saattanevat nekin olla vain eräänlaisia amplifiointeja asenteille, joita ei ole voinut erottaa niin helposti kaiken puolueita näennäisesti erottavan retoriikan seasta.

Elämän rajoittamista ja vahtimista:

• poliisin valtuuksia lisätään, eikä näistä muutoksista käydä peruuttelemaan
• vankeusrangaistuksien pituuksia halutaan korottaa useaan eri kertaan
• liiallisuuksiin menevän ihmisten yksityiselämään kohdistuvaa tiedonhankintaa ensin paheksutaan ja lopulta näennäisen "niukasti" tai "selvin luvuin" se sitten kuitenkin menee läpi lainkäsittelyssä
• monista toissijaisista tarkoituksista/mahdollisuuksista ei mainita, eikä keskustella, missä ei juurikaan hyödytä, vaikka tv:ssä haastatellaan kaikenlaista asiantuntijaa, sillä hekin tapaavat rajata mielipiteensä siten, että monenlaista merkittävää jää mainitsematta
• suostumuksen vaatimisen käsitteen juurruttaminen ihmisiin
• oppivelvollisuutta halutaan laajentaa alku- ja loppupäästä
• rikollista tekoa harkitsemisenkin kriminalisoiminen
• rikosten vanhenemisaikojen poistaminen/pidentäminen harkittavaksi
• nöyryyttämisen helppous ja pseudolooginen päätelmien teko työvoimapalveluissa jatkuu hallituskokoonpanosta riippumatta
• jokseenkin totaalinen haluttomuus kehittää perusterveydenhuoltoa enempää kuin mitä parametrien näpräyksellä saa aikaan
• yrityslähestymiskielto (ei vain ostosvarkaita tai yksipuolisesti yrityksen työntekijöitä häiritseviä varten)
• virkailijoiden työn tekemisen häiritsemisen rangaistavuus
• kännykkäkielto kouluissa
• opintotukikuukausien rajoittaminen
• asuinalueiden väestörakenteen eriytymiseen johtavat leikkaukset tukiin
• kunnianloukkauksien perusteiden löyhentäminen
• monien asianomistajarikoksien muuntaminen syyttäjän (valtion viranomaisen) syytettävissä olevaksi ym.

Lakimuutos ei välttämättä sellaisenaan saa jotain tavoiteltua ja ääneen sanomatonta muutosta aikaan, mutta esim. rikoksiksi määriteltyjen asioiden rangaistavuuden kiristäminen mahdollistaa näppärästi keinotekoisesti aiheutetun pidempiaikaisemman haitan ihmisille, jotka koetaan ongelmalliseksi yhteiskunnan osasten yhteentoimivuuksien kannalta. Järjestäytynyt ongelmien aiheuttaminen [1] yksilöille sisältää mm. ajautumisia tilanteisiin, joissa hän päätyy tuottamaan kunnianloukkauksia, jättämään suostumuksien kyselyt väliin baari-iltoina ja tiuskaisemaan uhkauksien kuuloisia vaikkapa terveydenhuollossa. Rajoitettuun elämään totutettuja riittää niin paljon, että heistä löytyy aina ilman feikkaamistakin tarvittava määrä paheksumaan moista toimintaa, koska ovathan he säyseitä ja hyväkäytöksiä kuin entisajan Jumalan pelkoiset.

Rajoitukset opiskelumahdollisuuksien ja asunnon hankittavuuden osalta pitävät köyhemmät ihmiset kätevästi kehittymästä toisella tavoin kuin aikoinaan luulivat haluavansa kehittyä, mihin työvoimapalveluiden jokseenkin pilkalliset työtarjoukset tulevat muistuttamaan siitä, kuinka Suomi ei ole tarkoitettu häntä varten ellei hän suostu olemaan kuin henkilö, jolle on langetettu kohtalo. Julkisten netin keskustelupaikkojen saavutettavuus ei riitä siihen, että hän kokisi saavansa laadukasta yhteisöllisyyttä osakseen, vaan pikemminkin se saa kokemaan, että ne ovat olemassa ja ylläpidetty jonkinlaisena vitsinä niitä varten, jotka ovat antautuneet hyväksymään ihmisten heitteille jätettävyyden riippumatta siitä, mikä on heidän sosioekonominen asemansa.

Ylenpalttiset tiedonhankinnan mahdollisuudet poliisille, armeijalle ja suojelupoliisille, sekä heidän toimintaansa hienostavia mahdollisuuksia kehittävät ohjelmistoalan yritykset, psykologit, kognitio- ja yhteiskuntatieteilijät ym. tekevät vaikeammaksi kaikille ihmisille tehdä päätöksiä ja aikeiluja muiden tietämättä, oli sellaisessa sitten kyse luonteeltaan jostain asiallisesta tai jostain rikosvivahteisesta. Digitalisaatio, automatisointi, tekoäly ja supertietokoneet tekevät poliittisille toimijoille ja heidän hännystelijöilleen helpommaksi pitää mahdollisena, että ollaan lähellä aikaa, jolloin näennäisesti erilaisia puolueita ei enää tarvita esittämään olevansa asioista eri mieltä, vaan voidaan jättää yhteiskunta toimimaan eräänlaisella erittäin vaikeasti ymmärrettävällä automatiikalla, jonka perusteet ovat kaikkien merkittävien tahojen hyväksyttävissä ja ne jotka eivät hyväksy, kuolevat joka tapauksessa hitaasti tai nopeasti.

Minkälaista eläminen tuollaisessa yhteiskunnassa olisi esim. autisteille? Ovatko he jotenkin viallisia ja suhteessa minkälaisiin ihmisiin? Nykyisenlaisen oikeistolaisuuden asenteissa ihmiset, jotka eivät tee työtä ja siten ansaitse elantoaan, ei tarvitsekaan pärjätä ja kokea elävänsä täyttä elämää, joten onko esim. autistien kohtaloina olla jonkinlaisten almujen saajia tai jos siten ei pärjää, niin ovat sitten vain hiljaa tästä maailmasta poistuvia? Oikeistolaisten puheistahan ei mitenkään käy esille se, että he ilmaisisivat tunnistavansa neurologisesti erilaisten ihmisten voivan olla vaikka kolmen eri asiantuntijan kyvyt omaavia, jos vain ihan muutama pikkujelppi tarjotaan silloin tällöin esim. huoneisiin sisääntullessa, vaan pikemminkin viestinä on, että hyväksyttävää tunnistettavaa erilaisuutta ihmisten välillä ovat esim. eri tavoin käärityt hihat ja höröttävät korvat, eivätkä niinkään se minkälainen biologinen olento ihminen on kuorensa sisällä. Ihonvärin osalta esim. perussuomalaisilla on vielä argumenteissa tasapainoilemista. Muilta poliittisuuden sävyä kuvaavilta jatkumoilta löytyvien kuten vasemmistolaisten voi lähtökohtaisesti olettaa käyttävän jokseenkin samoja yläkäsitteitä erilaisista ihmisistä puhuessaan, vaikka ikään kuin oppositiossa ollessaan retoriikka ja puheen sisältö onkin toisenlaista kuin hallitusvastuussa toimiessaan.

Terveydenhuollon vaikuttavuuteen kohdistuvien muutosten osalta ei ollut kovin kummoista eroa saavutuksissa ja viitseliäisyyksissä oli terveysministerinä Paula Risikko, Aino-Kaisa Pekonen, Pirkko Mattila, Hanna Sarkkinen tai Kaisa Juuso, joten todennäköisyys sille, että minkään puolueen toiminta edesauttaisi Lorenzon öljyn tapaisten oivalluksien kehittymistä tai edes sairausluokitusten tökerön väärinkäytön vähentymistä, on niin vähäistä, että yhteiskunnan kehittyessä keskenään yhteenpelaaville kivaksi paikaksi elää ja olla, eivät ajoittain julkaistut lehtijutut pärjäämisestä koulussa/elämässä/työssä asiasta se ja se huolimatta ehkä enää myöhemmin riitäkään siihen, että sellaisen viestintä tekisi neurologisesti (tai neurologisen oloisesti) erilaisia ihmisiä hyväksyttävämmäksi.

Yhteiskunta voisi toki kehittyä toisenlaiseksikin, jos päättäjätahot ilmaisivat miettivänsä toisinaan sitä, mihin sillä pyritään, että yhteiskunnasta tulee kontrolloidumpi, mutta ehkäpä se on tärkeämpää ensin tehdä päätöksiä telekuuntelusta, tiedonhankintakeinoista, laittomien aseiden rangaistuskäytännöistä, terroristisen toiminnan avustamisesta, kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten ja laittomasta sisällöstä netissä. Vuonna 2023 aloittaneen hallituksen hallitusohjelmasta useana päivänä eduskunnassa keskusteltaessa esim. sanat terveysteknologia, tietotekniikka, innovointi, startup ja tekoäly olivat erittäin vähissä, joten siitä rohkenee päätellä, mihin ei ainakaan suuremmin keskitytä kansalaisten hyvää tarkoittavassa mielessä?