Puolueriippumattomasti valmisteltu eriarvostoitumisien säädeltävyyttä

Poliitikot ja poliitikoksi kehittymässä olevat ovat ottaneet esitettäväkseen puolensa valitsemisen shown, missä on tarjolla rooleja myös yhteensovittelijoille ja keskitien kulkijoille. Eri puolin sitten syytellään toisia tekemisistä ja tekemättömyyksistä, joidenkin ulkopuolisten sävyttäessä narratiivia muistutuksilla joidenkin kehityskulkujen olemisesta meneillään jo monien hallituskokoonpanojen takaa. Tottuneeseen ja oppineeseen tapaan näiden puheiden annetaan hälventyä ilmentymisiensä osalta, kenties näennäisesti jossain periksi antaen, vaikka sellainen oli jo muutenkin päätetty tehtäväksi, koska kansa ja näennäisesti asiantuntevasti kommentoivat tarvitsevat sellaista. Saattaapa joku päättäjä tulla sanoneeksi jopa "sori, nyt on tullut tehtyä virhearvio" ja sittenhän vasta ollaankin tyytyväisiä kansan parissa, kun "saatiin se tunnustamaan jotain", vaikkei minkään kehityskulun suunta tai päätöksien toimeenpanon toteutuksen aikataulu siitä mihinkään muuttunutkaan.

Jatkuva poliittisesti tapahtuva instituutioiden ja niiden alaorganisaatioiden säätäminen ei mahdollista käytännöllisen jouhevaa valtion toiminnan ohjailtavuutta juuri kenellekään ja niissä työskentelevien ihmisten asenteidenkin muuntaminen olisi kömpelöä verrattuna siihen, että ne pysyisivät jokseenkin samana niiden (asenteiden) käyttäjiin vaikuttavista ylätasojen päätöksenteoista huolimatta. Täten, on päättäjätahojen kannalta helpompaa, kun näennäisen asenteellisesti eri mieltä keskenään olevilla on sellaista ihmiselämän kannalta olennaista kehitettävää, josta "kaikki muu" tavallaan juontuu ja johon voi vaikuttaa edistävästi/ylläpitävästi hallituskokoonpanoista huolimatta.

Ihmisten eriarvoistuneisuuden tasojen säätäminen on se, mihin yhteiskunnan toiminta perimmillään perustuu. Sen vuoksihan ihmisillä pyritään olemaan kertomatta, minkälaiseen tulevaisuuteen tarkemmin ottaen pyritään, kun päätöksiä tehdään, etteivät ihmiset alkaisi saamaan mieleensä ideoita siitä, millä keinoin määritelty tulevaisuus saavutettaisiin tai miten ei ainakaan. Aiemmin päätäntävuorossa olleiden puolueiden muodostamat hallitukset ja eri aikoina eri tavoin lussut opposition osaset ovat pohjustelleet jo pidemmältä ajalta sitä, ettei sitten kun jälleen on "karkskimman hallituksen" pelivuoro, olisi muuta mahdollisuutta kuin muokata yhteiskuntaa sellaiseksi, että suuri osa kansa vihdoin tajuaa, ettei ole tervettä tai järkevää antaa itsensä ajautua sellaiseen huonojen ihmisten asemaan, jonkalaisia on enemmän kuin koskaan. Toki vaivaantunemman elämän kokijat on parempi saada kokemaan, että "meneehän tämä näinkin, vaikkei hyvin menekään", jotta muut voivat olla ja elää heistä huolimatta. Tai heitä vielä vähän lisää riistäen.

Vaiheittainen valtion, kuntien ym. rahojen säästämisen kohteiden valitseminen mahdollistaa sen varmistelua, että asuinalueisiin saadaan sopivanlaisesti segregaatiota, muualla muuttamisen mahdollisuudet vaikeutuvat, terveyden hoitaminen vaikeutuu, avoimen yliopiston toistaiseksi korottumattomat opintopistemaksut käyvät tuntumaan entistäkin kalliimmilta, maksumuurien ulkopuolella jäävä tieto vähämerkitystyy, oikeudenkäymisten ja virastoasioimisen päätöksenteot hidastuvat ja lopputulemat huonontuvat, kulttuuri käy saavuttamattomammaksi, viihde rajautuu striimauspalveluiden käyttöön, herkuttelu käy harvinaisemmaksi, ihmissuhteissa on vähemmän elämänhalua ylläpitävyyttä ym.

Eriarvoistavien päätöksiä otetaan käyttöön vaiheittain, siinä ohessa seuraamuksia analysoiden ja eriarvoistumiseen päätymisiä täten varmistellen

Vaporwaren myyminen on paljon koeteltu keino olla tekemättä tai kehittämättä asioita paljoakaan, mutta saadaanpa vähempimerkityksiset ihmiset hetkeksi luulemaan, että jotain parempaa on tulossa ja sitten unohtamaan tuon jonkin esim. useiksi vuosiksi. Samoihin aikoihin ihmisten toimeentulon mahdollisuuksia nakertavat kaiken mullistavuudet kuten tekoäly, josta poliitikot eivät paljoa puhua, koska tarkoituksenahan on myös saada ihmisiä kehittymään itsekkäämmiksi, sillä sellainen aiheuttaa käyttökelpoista eriarvoistumisen kiihtymistä, mikä taasen saa paremmin pärjääviä kokemaan olevansa enemmän yhtä itseään paremmin pärjäävien kanssa kuin itseään huonommin pärjäävien kanssa. Demokraattista ylivoimaa paremmin pärjäävien on haastava saavuttaa, sillä taloudelliset realiteetit eivät joustane aivan niin paljon, että heille kaikille riittäisi vähintään hyvä toimeentulo ja elämänlaatu, mutta keskinäinen kilpailuhan se on se, mikä ennenkin on pitänyt asiat etenevinä. Täten, esim. apuhenkilönä raksalla oleminen saattaa muuntua monille "kun edes sellaisena voisi olla"-tyyppiseksi.

Tuntumaa siitä, miten erilaiset kansalaiset pärjäävät ja mitä osa heistä tekee, kun ei enää pärjääkään niin hyvin kuin aiemmin, saadaan kun otetaan käyttöön viivyteltyjä vuokrankorotuksia, verojen nostamista, energiamaksujen nousua ym. Sellaisista saadaan pohjaa tutkimusjärjestelyille, jotka kohdistuvat monille eri asuinalueille. Tuntumaa siitä, miten erilaiset kansalaiset sietävät ongelmia ja mitä osa heistä tekee, kun ei enää siedetäkään ongelmia niin hyvin kuin aiemmin, saadaan kun ei päästetäkään käyttämään julkisen terveydenhuollon palveluita entisenlaisella saatavuuslupauksella, ripeytetään tuloja vähentävien lakien voimaantuloa, tiukennetaan ehtoja erilaisten tukien saamiseksi ja automatisoidaan sellaisten käsittelyä tekoälyllä ym.

Seuraamuksia kansalaisten elämään vaikuttavista päätöksistä ei monilta osin tarvitse selvitellä salamyhkäisesti ja eri tahojen kautta tietoa kierrättäen, sillä siitähän on jo "laaja poliittinen yksimielisyys", että valtion ja sen edustajien täytyy saada käyttöönsä "nopearytmistä analyysia yhteiskunnallisten ja poliittisten päätösten vaikutuksista yhdistelemällä ajantasaisia yksikkötason rekisteritietoja". Tällaista tarkoitusta varten on tullut perustetuksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) Datahuone, joka mahdollistaa esim. "veroviranomaisen, Kelan ja Tullin aineistojen käytön yhdistetysti, laajasti ja nopeutetulla menettelyllä". On kehuttu, että "Voimme esimerkiksi lähteä hankkimaan sellaisiakin aineistoja, joiden saamiseen voi neuvotteluineen kulua vuosia, ja sitoutua erilaisten ilmiöiden pitkäaikaisempaan seurantaan." STT uutisen mukaan huhtikuulta 2024, Datahuoneella työskentelee kymmenkunta tutkijaa ja data-analyytikkoa.

Ajan henkeen sopivasti tapahtunee varmastikin niin, että avattaessa Datahuoneen käyttöön ohjelmistorapapintoja erilaisiin tietorekistereihin ja päätettäessä samalla antaa muillekin tahoille lupa hyödyntää samaista ohjelmistorajapintaa, joku näistä sopimuskumppaneista tulee mahdollistaneeksi tietovuodon kohteena olevasta tietorekisteristä heidän kauttaan jonkun tuntemattomaksi jäävän tahon luvattomasti hyödynnettäväksi. Johan ns. positiivisen luottotietorekisterin käyttöön ottamisen jälkeenkin aiheutui se, että "Tämänhetkisten tietojen mukaan luotonantajan käyttämään ohjelmistoon on tehty tietomurto, jonka seurauksena positiiviselta luottotietorekisteriltä on kysytty [huomattava määrä automaattisia tietopyyntöjä] luottotietorekisteriotteita ilman perustetta." Muita Datahuoneen käyttöön tulevia tietorekistereitä ovat varmaankin esim. alustaoperaattoreiltä kertyneet tiedot liittyen tulojen saamiseen digitaalisen myyntialustan kautta, koskien sekä yrityksiä, että yksityishenkilöitä, minkä osalta tiedot ovat menneet Verohallinnon käyttöön jo vuodesta 2023. Rahapelimarkkinoiden avautuessa lisenssiperiaatteella, on eräs vedonlyöntiin erikoistunut yritys jo ehdottanut "ylivelkaantumisen suojelemisen" perusteella, että eri vedonlyöntiyritysten pitäisi voida saada vapaasti tietoa muilta vedonlyöntiyrityksiltä pelaajien pelaamisista ja käyttämistä rahasummista. Siihenkin tulee varmaankin jonkinlainen tietorekisteri, koska sellaisten perustamiseen alkaa olla niin helppo saada puoltavuutta kansanedustajilta, mikä sitten kytkettäneen myös Datahuoneen käyttöön.

Monet tahot esittävät, että he eivät ainakaan halua eriarvoistunutta yhteiskuntaa

Kun tuomarit ja juristit kommentoivat halllituksen aikeisiin, että "ei näin saa tehdä" tai lääkäriliitto omalla osa-alueellaan sanoo niin, on siinä kyse jonkin näkökulman mainitsemisesta sen verran, ettei kansasta tuntuisi siltä, että "ikään kuin jotain puuttuisi". Nuo professionaaliset ihmiset voivat sitten siinä samalla muokata tai sävyttää imagoaan, kun pääsevät toteamaan, kuinka jotain vaarantuu "näiden päätösten vuoksi, jos ne sellaisenaan otetaan käyttöön", mutta ettäkö he kävisivät enemmän julkisuudessa siitä jostain asiasta puhumaan, niin sellaistahan sitten taasen ei tapahdu. Eli vähän jutskaa laajalevikkisimman sanomalehden mielipidekirjoituksessa, lyhykäinen keskustelutuokion tapainen aamun tv-ohjelmassa ja ehkä vielä näiden lisäksi joku sitaatti jossakin. Sellainen riittää siihen, että näkemyksiä ohimennen kohtaava saa jostain aiheesta "tasapuolisen verran osumia", mutta eihän sellaisella päättäjien näkemyksiä muunneta, useinkaan.

Ihmisillä on harhakäsityksiä siitä, mikä taho on kenenkin "puolella" ja miksi, sillä he saattavat ajatella liiaksi mutulla miksi vaikka jokin ammattiliitto on olemassa ja mitä tahoja se oikeastaan edustaakaan. Tokihan niilläkin on perustellusti syytä olla vastaan joitakin edustamiinsa ihmisiin kohdistuvia heikennyksiä, mutta valtion tavoitteena ollessa tehostaa sitä järjestelmää tai ekosysteemiä, jossa yksilön elämänlaadusta huolissaan oleminen on toissijaista eli sitä, mihin kuuluvat mm. elinkeinoelämä ja oppilaitokset, jäävät ammattiliittojenkin huolet edustamiensa ihmisten työttömiksi mahdollisesti jäämisistä enemmänkin taloudelliseen jelppaamiseen kuin tarkempaan analyysiin "elämän tarkoituksesta".

TE-toimistoissa, sosiaalivirastoissa ja hyvinvointialueilla ollaan jo vuosikymmenet mietiskelty sitä, mitä ovat ne käytännön keinot, joilla saadaan tarvittaessa suuret määrät niiden asiakkaita käyttämään vähemmän niiden resursseja ja rahaa, oli hallitusvastuussa valtion tasolla sitten ketä vaan. Täten kun hallitusvastuussa ovat jotkut vähän karskimmat, näillä tahoilla on jo monenlaista valmiutta silkkaan eriarvoistamiseen, sillä eriarvoistaminen on sekä sisäänkirjoitettu lakeihin ja säädöksiin, joiden tulkintaa sitten vielä vinoutetaan näiden tahojen johtojen päätöksillä heidän asiakkaidensa haitaksi, eivätkä näiden tahojen työntekijät saa aikaiseksi olla mitään erityistä eri mieltä. Tällainen muokkaa organisaatiokulttuureitakin sillä tapaa, että jos olisikin muutaman vuoden jakso, jolloin ei tarvitsisi tehdä säästöjä ja erilaisten ehtojen kiristyksiä, mielenkiintoa asiakkaiden hyödyksi proaktiivisesti toimimiseen ei silti suuremmin olisi. Monet virastotyöntekijät ja terveys-/sosiaalialalla toimijat ovat jo opiskeluaikoineen sisäistäneet idean siitä, että ei heidän pidä hankkia itselleen burnouttia asiakastyössään ja jos laajasti jonkin alan työntekijöitä edustava liitto ei aja juuri muuta kuin kuin heidän taloudellisia etuja ja (yksinkertaista) työmukavuutta, niin so what. Keskijohto ja päällikkötaso taasen ovat niin yläkäsitteiden käyttöön tottuneita, etteivät ne edes osaisi ymmärtää asiakkaiden monimutkaisia elämäntilanteita, saati elimistön toimintaa.

Kuntapäättäjät kuten kunnallisvaltuustot eivät ole sellaisesta kummemmin moksiskaan, vaikka heidän hyväksymänsä kaupunkistrategiat eivät edistäisi juuri muuta kuin kaupungin julkikuvaa joiltain osin. Olennaisempaa heille on kaupunkistrategian ajallinen pitkäkestoisuus ja jonkinlaisten numeeristen seurantamittareiden edes olevuus sen käyttöön kuin vaikkapa se, että "kenestä tahansa kaupunkilaisesta voi tulla mitä vaan, kunhan vain tahtoa ja apuja löytyy". Vaalikampanjoissa lupaillaan kaikenlaista, ollaan varovaisia sen suhteen mitä lupaillaan, tavataan "tavallisia ihmisiä", otetaan mielenkiinnolla näkemyksiä vastaan, mutta lopulta, valituksi tultuaan, ollaan suostuvaisia julkilausumiin, joiden eri seuraamuksia ei ole edes mietitty; ei tehdä koskaan minkäänlaisia aloitteita; ollaan kenties jatkuvasti hiljaa niinkin tärkeäksi luonnehditussa tilanteessa kuin valtuuston kokouksessa; ilmaistaan omia näkemyksiä lähinnä sosiaalisessa mediassa samanlinjaisesti edustetun puolueen kanssa; kehutaan kaupunginhallituksen näkemyksiä ja ehdotuksia kuin yksipuoluejärjestelmässä konsanaan; ihmetellään, kun kaupunki ei vain jostain syystä oikein menesty; ollaan tyytyväisiä, kun kaupungin talous on edes jotakuinkin budjetoitu onnistuneesti ym.

Lehdistö saattaa tehdä uutisointia siitä, kuinka vaikkapa jokin kiinteistövartijoiden joukko on toiminut epäasiallisesti joitain yksilöitä kohtaan, mutta ettäkö vaikkapa rakentamisessa, kiinteistönhuollossa, opetustyössä tai terveysalalla olisi tapahtunut sellaista vääryyttä, missä vaaditaan ihmisten välistä yhteistyötä kuin kartellissa konsanaan? Eihän sellaisesta uutisoida koskaan, vaikka yhteiskuntia on vuosikymmenen rakennettu, kehitetty, ylläpidetty ja jatkokehitetty "huonommilla huonommat"-periaatteella: kiinteistöhuoltojen kanssa tehdään sopimuksia, jotka eivät takaa kattavaa laatua, taloja rakennetaan edelleen "mitä kalliimmalla, sitä vähemmän tahallisia esteettisiä ym. muita vikaisuuksia"-idealla, psykiatreiksi vaikuttaa palkattavan jatkuvasti henkilöitä luontaisella kyvykkyydellä ihmisten ala-arvoistamiseen, opettajat ottavat ulkopuolisilta tahoilta vinkkejä kohteeksi otetun opiskelijan koulussa olemisen inhoittamiseksi ym. Ja lehdistö itse taasen piilonälvii yhdessä muiden kanssa vähän kaikkia, jotka eivät toimi "ekosysteemin ehdoilla".

Koska kuntien ja hyvinvointialueiden toimivuus on paljolti sidoksissa valtiolta saatavaan rahaan ja sen toimivuus taasen on paljolti sidoksissa valtiolla käytettävissä olevaan, saadaan jaettavissa olevia rahamääriä säädeltyä kymmenillä ja sadoilla miljoonilla erilaisin epäsuorin, mutta vaikutuksiltaan tunnistettavin keinoin. Täten, voidaan esim. aiheuttaa ns. konkurssiaaltoja jollekin alalle, mihin voidaan ministeritason päätöksellä joko antaa paljon avustusta "ylipääsykaudeksi" tai olla antamatta, jolloin tukien määrä lisääntyy sitten jotain toista kautta ja mikä euromäärinä on sitten poissa jostain muualta. Ulkomaisten investoijien haluttomuutta investoida Suomeen voidaan lisätä keinoilla, joilla on viiveellisiä seuraamuksia ja joiden lopulta ilmentyessä, ei enää ehkä voida tai halutakaan tehdä nopeita muutoksia, jolloin päästään taas kertomaan, kuinka on "tarpeen tehdä päätöksiä lisäsäästöistä, jos alkaa näyttää siltä, että niitä täytyy tehdä, sillä onhan myös tämä tällainen EU:n tarkkailumenettelyyn joutumisen uhkakin ja blaablaa.." Toisaalla sitten koetaan lisääntyvää pakoa esim. hyvinvointialalta tai ainakin julkiselta hyvinvointialueelta joidenkin muiden kiirehdittyjen päätösten tai tekemättä jättämättömyyksien vuoksi, sillä työntekijät kokevat, että työssään ei vain kerta kaikkiaan pysty viihtymään, palkkaus ei kompensoi epämukavuuksia ym. riittämiin, mikä sitten ajallaan eriarvoistaa niitä tahoja, jotka joutuvat olemaan niiden loppujen, jäljelle jääneiden, stressaantuneiden ja ärsyyntyneiden asiakkaina tai muuten käsiteltävänä.

Koska eriarvoistumisessa huonompaan asemaan joutuneet saattaisivat jollain tavoin reagoida ja ilmentää huono-osaisuuttaan, on moista varten tietenkin oltava soveltuvia lakeja, jotta heitä voitaisiin rankaista vääränlaisesta käytöksestä. Kelan etuuskäsittelijöiden tekemät virheet, ajattelemattomuudet, vääryydet ym. saattavat aiheuttaa joissain ihmisissä uhkailun halua, mikä voi olla ihan perusteltuakin, mutta siinä samalla, kun on tarjottu muutamille tahoille kuten Kelan etuuskäsittelijöille pahastumissuojaa muilta ihmisiltä, on sama mahdollistettu monille muillekin "ekosysteemiä" ylläpitäville tahoille kuten journalistit, kaupan kassahenkilöt, koulujen opintotoimistojen työntekijät ym. Jotta ihmiset "yleisesti" tajuaisivat, kuinka tärkeää on, että "ketään ei uhkailtaisi työssään", on eri kaupungeissa ym. järjestetty kaikenlaista feikkiä tapahtumaa, joista voi sitten uutisiinkin laitella juttua: joku partaa ajamaton käynyt ottamassa taskustaan puukon K-marketissa, toisaalla käyty huutelemassa koulun pihalla lapsille hävyttömyyksiä ennen kun yritetty päästä sisälle koulun pääovista, STT:n joka lehteen leviävissä uutisissa isosti lisääntyneistä uhkauksien määrästä asiakastyössä ym. Osa uhkauksista saattaa olla yllytettyjä sellaisia, jotkut saattavat olla saman toistoa, suuri osa kompensaatiokorvauksella tehtyjä feikkauksia ja jotkut voivat olla silkan elämänmuutoksen aiheuttavasta päätöksenteosta vihastumisia. Lukevan yleisön hetkellisten ja myöhempien reagoimisien kannalta olennaista olisi kuitenkin se, että he eivät ryhtyisi olemaan käyttöön otettuja lakeja vastaan. Paitsi ehkä jonkin netin keskustelufoorumin "aihe vapaa"-osiossa, mutta sillähän olisikin paljon merkitystä?

Vastapuolen hallitusta jonkinlaista aikaansaamattomuutta

Kun hallituspuolueen puoluejohtaja

• sanoo, että "Tarvitsemme rotia, järjestystä, vaatimuksia ja velvollisuuksia.",
• tarkentaa heti siihen perään, että "Tämä ei ole kylmää eikä epäempaattista." ja
• on aiemmin todennut, että "Mielestämme on rikkaus, että Eurooppa koostuu kansallisvaltioista. Kussakin omat kansansa, kielensä, kulttuurinsa, omat kansalliset piirteensä ja tapansa.",

mutta puoltaa sellaista hallituksen päätöksentekoa,

• jossa hirmumäärät käyttökelpoista ihmisainesta jää hyödyntämättä,
• jossa ihmisten elämänsä laadullisesti parantamisen mahdollisuudet heikentyvät,
• joka karkean ja epätäsmällisen velvoittavasti uhkailee yksilöitä yhteiskunnan tukien menettämisellä,
• joka jättää aina mainitsematta aikuiset ihmiset puhuttaessa lapsista, nuorista tai vanhuksista huolehtimisesta,
• joka vaikeuttaa kiireellä julkisen terveydenhuollon toimivuutta ja
• joka edistää ihmiskierron nopeutumista sosioekonomisesti korkeammilla tasoilla,

eikö siinä käy olemaan alkavaa perustaa vankkarakenteiselle päätelmälle, jonka mukaan yhteiskunnan olennaisimmaksi osaksi halutaan "kelpoisasta ihmisaineksesta" muodostuva sellainen ja jolla täten olisi myös ikään kuin luontainen oikeus toimia Suomi-kuvan luojana, joka osaltaan tekee Suomesta muista maista erottuvaisen? Tällaiseen tarvitaan eriarvoistamista, mikä tekee sellaiseen pyrkimisestä arvovalinnan, jossa merkittävänä dilemman aiheuttajana on maahanmuuttajien käyttäminen ja merkityksen asettaminen "sellaisille". Sen seuraamisessa on jotain hassuakin, kuinka jotkin poliittiset puolueet eivät saa stabiloituneeksi julkilausumiaan maahanmuuttoon liittyen, vaan koettavat tilannekohtaisesti kuulostaa jotenkin sopivalta. Tämä voi johtua siitä, että kun on jokunen vuosikymmen sitten oltu näkemyksellisesti sellaista vastaan, joutuvat he jatkuvasti vähän esittämään, etteivät näkemykset ole radikaalisti muuttuneet, vaikka oltaisiin jo vuosikymmeniä sitten, jopa eri puoluejohdolla varustettuna, tiedetty/arvattu minkälaista tulevaisuudessa tulee olemaan ja minkälaisten päätöstenteon äärellä tullaan olemaan.

Kyselygalluppien mukaan poliittisten puolueiden keskinäiden suosittuussuhde muuntuu toisinaan hiukan ja mikä sitten tavataan yhdistää esim. johonkin tapahtuneeseen sanaillen kamppailuun, mutta kun vaalikautta on vuosia jäljellä, mikä siinä "odotellessa" jää oppositiopuolueen hetkellisen nousun merkitykseksi? Oppositioryhmittymä toisensa jälkeen on koettanut sanoin ja puhein "saamaan hallitusta tajuamaan väärintekemisensä", mutta jos ei uutisoinnilta ja julkisilta valtiopäiväasiakirjoilta piiloon jäävää tekemisen osuutta huomioida, mitä esim. Vasemmistoliiton edustaja saikaan aikaan sillä, että syytti eduskunnassa hallitusta "tarkoituksellisesta köyhyyden lisäämisestä" tai Vihreiden edustaja luonnehtiessaan "hallituksen ajamien indeksijäädytysten ja muiden heikennyksien sosiaaliturvaan osoittavan piittaamattomuutta"?

Muihin maihin hetkeksi huomiota luoden, olisi ainakin uutisissa esiintyvistä sanailuista koettavissa voitavan tunnistaa, kuinka todellisia, toisilleen vastapuolia on olemassa. Esim. Portugalin parlementtivaaleista todetaan, että sosialistisen puolueen ja keskustaoikeistolaisen demokraattinen liittouma -koalition välillä tulee olemaan "tiukka mittelö" ja Ranskassa sosialistit ja vihreät ovat "julkisesti tyrmänneet vaaliyhteistyön presidentti Macronin kanssa", vaikka "niiden lopullisena tavoitteena onkin laajan kansanrintamahallituksen luominen". Toisaalta, kun miettii kunnallispolitiikkaa, niin sielläpä sitä eroavuutta puolueiden välillä vähän onkin, joten jos kerran niin on, voisiko valtakunnan politiikkakin olla tavallaan yksipuoluejärjestelmäistä teatteriesityksin avustettuna ja jos näin olisi, voisiko se olla sitä samaa muissakin maissa?

Puolueet voivat puhua paljonkin arvoista(an), mitkä voivat toki ilmentyä ja toteutua niiden tekemisissä, mutta mitä vähemmän puolue kykynee tai haluaa olla "all things considered", yksityiskohtia myöten, sitä väheksyttävämpänä sitä voi pitää ja tällöin sen arvot/missiot ovat paljolti silkkaa lööperiä. Ongelmana niiden kannalta, jotka todella haluaisivat puolueiden kautta vaikuttaa, voi olla paljonkin se, että ollaan identiteettipolitiikan eräänlaisia vankeja eli aikaa menee jatkuvasti paljon hukkaan pelkkään jonkinlaisen esittämiseen, sillä jos ei esitä, tulee vähintäänkin sanomalehden kolumnisti "snaippaamaan helpot pois".

Jos "all things considered" on esivaatimuksena jokseenkin vaativa, niin saisihan jo silläkin kritisoitavuutta aikaan, miksei muista megatrendeistä kuin maahanmuutosta ja ilmastonmuutoksesta puhuta? Tekoäly ja digitalisaatio, sekä niiden sovellettavuus ja jo tehty soveltaminen jossain toisaalla olisivat hyviä keskustelunaiheita, jotka innostaisivat kansalaisiakin mielikuvittelemaan, mutta ei sellaisista ole juurikaan puhetta edes kansanedustajien juttuvirroissa käyttämillään sosiaalisen median alustoilla. Tai voisihan sitä miettiä politiikan toimivuutta siltäkin kantilta, että miksi ns. pienpuolueet ovat ikään kuin velvoitettu näyttämään jotakuinkin pelleltä tai muuten vikaiselta, sekä käyttäytymään tai puhumaan sillä tapaa, ettei heitä oikein kukaan voi kannattaa. Moinenhan sitten osaltaan tukee sitä status quota, jonka nojalla "mikään ei suuremmin muutu politiikassa". Media siihen sitten omalta osaltaan luomassa paheksuntaa niitä ääriliikkeitä kohden, jotka vielä saattaisivat joidenkin mieleen joissain tilanneyhteyksissä juolahtaa. Mahdollisiksi nouseviksi uusiksi puolueiksi saattaisivat päästä (tulla päästetyksi?) vain sellaiset, joilla on puolueohjelmassaan jotain vielä nykyistäkin huisempaa eli ns. pitemmälle menevämpää suhteessa siihen, mihin valtapuolueet ovat nykyisellään arvoissaan, olemassa olon tarkoituksissaan tjs. sitoutuneet.