Mainostajat ja viihdemaailma ovat käyttäneet matemaattisen tarkkaa, tunnevaikutteista merkittävyyden rakentamista pidempään kuin kukaan edes muistaa, mutta koska tieto siitä miten sellaista varsinaisesti toteutetaan on pidetty poissa peruskoulun oppitunneilla opetettavasta, eikä tietoa siitä tule itsestään vastaan korkeakoulujenkaan opinnoissa, eikä mediassa, eikä missään muuallakaan, päädytään siihen kummallisuuteen, ettei tietynlaista muihin ihmisiin vaikuttamista ole olemassakaan tai se ei ole mahdollista tietyissä kielipelillisissä tilanteissa. Useassakin esim. aikakausilehdessä on voitu kertoa johonkin spefiseen aiheeseen liittyen puolen tusinan esimerkin kera, kuinka esim. businessneuvottelutilanteessa voidaan saada oma tahto lävitse tai kuinka viekoitellaan joku lähtemään mukaan tekemään jotain, mutta siitä kertomisesta pidättäydytään visusti, minkälaisia matemaattisia kaavoja kymmeniä tai satoja kertoja soveltaen saadaan aikaan vaikkapa se, että jonkun ihmisen suhtautuminen johonkin asiaan muuttuu pysyväluonteisesti. Täten, koska ihmisten tietoon ei laajalti pääse käsitys siitä, miten ihmisiin vaikuttamista voidaan lähestulkoon automatisoida, voidaan tilanteissa, joissa kuunneella, kuinka joku esittää väitteitä muiden häneen kohdistamasta vaikuttamisesta, tyrmätä väitteitä lähestulkoon pelkän monimutkaisuuden vuoksi.

Vaikka itse tiedostaa sen, miten häneen vaikutetaan ja hänellä voi olla esittää selvityksenä matemaattisesti ilmaistava kaava, se ei useinkaan riitä saamaan vähätietoista kuulijaa ymmärtämään, miltä tietynlainen vaikuttaminen tuntuu. Pikanttia on se, että vaikka kautta ihmiskunnan historian eräs hankalimmista asioista tiedonvälittämisessä on ollut saada joku toinen ymmärtämään, miltä itsestä tuntuu, voidaan esim. psykiatrisen osaston suuntaan välietappien kautta kuljetettaessa pitää pelkästään sitä, että kuulija ei ymmärrä, miltä jokin kertojasta itsestään tuntuu, osoituksena siitä, että kerrottu asia on vailla todellisuuspohjaa tms. Jos kerrottu asia tuntuu liian abstraktilta, silloin on syytä kysellä lisää, eikä tehdä loppupäätelmiä.

Kun joku tietty itseä ärsyttävä henkilö vaikkapa vain taas kerran kulkee ohitse, häneen alati vahvemmin liittyvät attribuutit (esim. nähty toistuvasti merenvihreiden rakennuksien läheisyydessä) pyrkivät assosioitumaan itselle ajankohtaiseen asiaan, jossa attribuuttia vastaavaa esiintyy tai sitten tilanne itsessään jää sen verran mieleen, että henkilön attribuutit juontuvat mieleen sitten myöhemmin, kun attribuuttiin assosioituva tilanne tulee ajatelluksi tai koetuksi. Näitä attribuutteja voidaan myös ”lainailla” muiden tiettyyn ”alkuperäishenkilöön” tunnepitoisella tavalla viitattavaksi. Eri henkilöiden attribuutteja voidaan esiinnyttää samoihin aikoihin ja samaan tilanteeseen liittyen, mikä aiheuttaa näiden henkilöiden liittymistä toisiinsa kokijan mielessä (samanryhmäisyyden tuntu). Kyse ei välttämättä tarvitse olla suoraan nähdystä henkilöstä, vaan tämä kaikki toimii myös fiktiivisten hahmojen ja esim. radiopersoonien kohdalla, attribuuttien voidessa ollessa kertynyt esim. useissa eri yhteyksissä kohdattujen luonnehdintojen kautta.

Henkilön osallistuessa moneen tilanteeseen attribuuttiensa kautta tulee hänestä tavallaan auktoritäärisempi havainnoijien mielissä, koska häneen assosioituvien asioiden juolahtaessa mieleen, tulee siinä samalla muutakin ylimääräistä oheisajattelua mukana, mikä sekä poikkeuttaa omaa ajattelua, että kuluttaa mentaalisia resursseja niiltä ajatuksilta, joita muuten olisi halunnut tai aikonut ajatella – varsinkin jos on hiukan heikommassa vireystilassa tms., sillä tuolloin voi olla hankalampi karistaa ylimääräisiä ajatuksia. Lisäksi, aina ei voi kokea varmuutta siitäkään, josko jotain kuitenkin jää alitajuntaan vaikuttamaan, vaikkei tietoisessa mielessä tuntuisikaan ilmenevän mitään ylimääräistä.

Ihmisten sijaan voidaan käyttää myös geometristen kuvioiden ideaaleja, jolloin geometrisen kuvion attribuutteja voidaan ajatella olevan niiden eri esiintymismuodot. Niiden esiinnyttämisellä voidaan pilata kyky ajatella tietynlaisilla symboleilla laadukkaasti (helposti) kunnes kohdeyksilö järjestelee mieltään, mutta missä vaiheessa järjestellä, jos altistumia ryöpytetään usein? Enemmän mielensä laadusta huolehtiva ihminen ei halua, että tiettyihin kuvioihin, kuten myös käsitteisiin, nimiin ym. liittyy ihan mitä vaan, mikä täten määrittelee väistämättömien altistumien aiheuttamisen häirinnäksi siinä mielessä, että se on vastoin kohdeyksilön omaa tahtoa. Sana ’liittyminen’ on tässä siinä mielessä hankala, että sitä on kyllä helppo käyttää semanttisella tasolla, mutta suhteessa siihen, miten aivot tietoa säilövät, se on karkea pelkistys.

Luvattomasti vaikuttamaan pyrkivillä voi olla ultimaattisena päämääränä saada tietynlaisia ylimääräisiä ajatuksia tunkeutumaan kohdeyksilön ajatteluun mukaan useiden eri asioiden ajattelemisen kohdalla, jolloin kyse voisi strategisen toiminnan asteeltaan olla erittäin hienoisesta sellaisesta ja samalla myös pelimäisestä toiminnasta, missä tavoitteiden saavuttaminen vaatii useita edeltäviä pelisiirtoja. Jo se tekee vaikuttamistoiminnasta enemmän pelimäistä, että eri attribuutteja esiinnytetään/ajatellutetaan eri ryhmittelyin erityisesti niissä tilanteissa, joissa ne kaikki yhdessä vastaavat jonkin tietyn yksittäisen asian attribuutteja.