Häirintäteosta selviytyminen ei saa häiritsijöitä lopettamaan muiden häiritsijöiden miellyttämisyrityksiä

Joukkoistettua häirintää kokevan ollessa siihen osallistuvien tekosille altistumisessaan vielä siinä vaiheessa, ettei hän analysoi tapahtumia kovinkaan tarkkaan, vaan muistaa tapahtumista sen minkä muistaa ja unohtaa loput, voi hänelle jäädä vaikutelma, että hän on mukana jonkinlaisissa muille järjestetyissä sosiaalisissa kokemuksissa, jotka ovat heille sosiaalisia kokeiluja, jotka eivät ajan mittaan kehity mihinkään. Häirinnän tuottajat vaikuttavat tuolloin ikään kuin ilakoivan sillä mahdollisuudella, että he voivat todeta kohteelle ääneen kuulumattomasti, että ”etpäs voikkaan tehdä tälle mitään”, ”etpäs kuitenkaan ryhdy vastatoimiin” tai ”etpäs tajuakaan ihan pian mistä tässä on kyse”. Se, ettei häirintäteosta selviytyminen saa kohdetta tulemaan arvioiduksi ihmiseksi, johon voisi suhtautua vähemmän häiritsevästi tai häiritsemisen lopettavasti, tavallaan paljastaa, että häiritsijöillä on jokin motivaatio tai peruste häirinnän jatkamiseen, mutta olisi erheellisesti ajatella, että he toimisivat kuin heillä olisi kollektiivinen tietoisuus (eng. hive mind).

Enemmän aikaa häirinnän suunnitteluun käyttäessään, saattaisi olla tunnistettavissa, että häiritsijöistä enemmän suunnitteluvaiheiseen osallistuvia kiehtoo teknisten keinojen toistettavuus ja varioitavuus, psykologisten vaikuttimien käyttö ja ennalta arvaamattomien häirintään mukaan houkuteltujen käyttäminen, mutta yksittäisten osallistujien tehdessä lähes omatoimisesti päätöksiä siitä, mikä saattaisi miellyttää muita häirintään osallistujia, tyydytään useimmiten äänien käytön ajoittamiseen johonkin ”jänskään” hetkeen, missä on mukana jonkinlainen toive siitä, että samalla tulisi ohjastettua kohdetta käyttäytymään jollakin tietyllä luontaisesta käytöksestä poikkeavalla tavalla. Tavallaan voisi ajatella, että häiritsijät eivät kehdanne olla aivan liian yksinkertaisia toiminnassaan, koska se olisi liian noloa heidän toimintaansa arvioijien mielestä, mutta pikemminkin saattaisi olla niin, että vähimmäisvaatimuksena häiritsemisteolle on se, että sille on kuviteltu tai erikseen sovittu konsensus häirintäteon toimivuudesta.

Sähkömagneettista säteilyä voidaan käyttää luomaan suurpiirteinen, ajan suhteen muuntuva kolmiulotteinen malli säteilylähteen lähellä olevista kohteista hyödyntäen ohjelmistopohjaisia algoritmeja, jotka laskevat reaaliajassa säteilyn heijastumista, mikä osa tarkastelun rajoissa olevasta geometrisesta tilasta muodostaa esim. ihmisen hahmon. Laitteistotehoa enemmän vieväksi voi käydä täten muodostetun hahmon renderoiminen sellaisen näköiseksi, että täten nähty jonkin tekeminen ei ole pelkästään kuviteltavissa ihmisen tekemiseksi, vaan se näyttää ruudulla juuri sellaiselta. Myös huonetila, jossa tarkkailtu henkilö jotain tekee, voidaan ennalta valmistellun tietokonesimulaation avulla saada ruudulla näkyväksi, vaikkei siitä mitään sähkömagneettisen säteilyn avulla käyttöön otettukaan, jolloin ruudulta tarkkailijoiden on helpompi ymmärtää, minkälaisessa kontekstissa tarkkailtu henkilö toimii ja täten ymmärtää paremmin hänen motivaatioitaan ja aikeitaan. Lisähienoutena voidaan pidempiaikaisen seurannan ja tekoälyavusteisen päättelyn kautta saavuttaa ennakkotietämystä siitä, mitä tarkkailtu tulee tekemään jossain vaiheessa. Tällaisen järjestelmän/järjestelyn ollessa käytössä ”tavallisessa” kerrostaloasunnossa, voidaan vain ihmetellä, miten tarkkailijat toistuvasti voivat päätyä hyödyntämään sitä lähinnä siihen, että kolkutellaan jotain talon seinää aina sellaisessa kohdin, missä tarkkailtu on juuri kurottamassa ottamaan ylimmältä kuivamuonahyllyltä sinne jemekseen laitetun purnukan, lopettelemassa punnertamissarjaansa sadeilmalla tai välttääkseen jo tottuneesti sen tietokonesovelluksen avaamista, joka vaikuttaa aiheuttavan jonkin painavan jysähtämisen ylemmän asunnon lattiaan. Voihan ne muistiinpanot kai paperillekin kirjoittaa, jos tekstinkäsittelysovellusta ei rohkene avata, saattaa ajatella.

Häirintäkonsulteilla on muutakin elämää kuin häirinnässä auttamiseen valmiina oleminen

Huonompilaatuisuus häirintätoiminnassa saattaa tulla sitä sallitummaksi, mitä enemmän häiritsijöistä tuntuu siltä, että yksittäinen häirintäteko tai häirintätapahtuma on vain oheistuote tai väline jonkin pidempikestoisen vaikuttamisen läpiviennissä, olkoonkin, että aiempi häirintätoiminta onkin usein perustana ellei jopa vaatimuksena myöhemmän häirinnän onnistumiselle. Sinänsä mikään ei ole kieltämässä sitä, etteikö häirintätoimintaa voisi harrastaa sitenkin, että eri valmiusasteisille häirintätiimeille annetaan eri määrin esitietoja kohteesta ja laitetaan ne kilpailemaan keskenään, josko sitä kautta selviäisi miltä osin häirinnässä olisi jotain parannettavaa, mutta vaatii jotain erityisen motivoivaa, jotta häirintään osallistujat viitsisivät poiketa siitä leppoisasti asenteesta, missä he voivat ottaa häirinnästä vapaata pari kuukautta ja palata ilman mitään valmisteltuja mukaan häirinnän suorittajien joukosta valittavaksi tai häirinnän kehittelytiimiin mukaan. Häiritsijöillä on oletettavasti muutakin elämää kuin häirintään osallistumista, joten aina ei voitane olettaa olevan käytössä jonkin tietyn alan erikoisasiantuntijaa minuuttien viiveellä suorittamaan jotain valmistelua, joka kestää muutaman päivän ajan, ellei jonkinlaisia koulupudokkaita ja vähemmän työelämään kelvanneita lasketa. Häiritsijöiden voi myös olla vaikea ottaa laadukkaasti huomioon, miltä osin aiemman häiritsemisen toimivuutta voidaan soveltaa jossain myöhemmässä häirinnässä ilman, että kyse olisi melkeinpä aiemman teon kopiosta, jos heitä ei jatkuvasti ole avustamassa sellaiset ihmiset, jotka järkeilevät senkin, mitä sellaista aiemmista häirintätapahtumista pitäisi ottaa huomioon, jolla ei vielä tuolloin vaikuttanut olevan mitään varmaa tulevaa käyttöä.

Silloin kun jollain parempaa tietämystä ihmisen metabolisesta toiminnasta ja biologiasta hankkineella on aikaa jakaa tietämystään muille häirintään osallistuville, saatetaan saada aikaiseksi jonkinlaisia vakiohäirintäkeinoja tai osia niistä, joita symboloimaan voidaan luoda piirrosmerkkejä, jotta vähemmän näihin aiheisiin perehtyneet voisivat käyttää niitä jossain häirintäkaaviossa. Tai sitten saatu tieto jää silkaksi mututiedoksi, joka muistetaan, jos muistetaan. Aivojen toimintahan on eräs sellainen vaikuttamisen kohde, missä yksityiskohtaista tietoa kertyy herkästi aivan liikaa muutamin piirrosmerkein esitettäväksi tai kertakuulemalta muistettavaksi. Helpommin muistettavaa tietoa ovat lyhyehköt loogiset lauseet, joissa jokin tekijä kuten stressi vaikuttaa joihinkin asioihin ja mistä sitten seuraa suurella todennäköisyydellä jotain tietynlaista, jos jokin tietty muu ehto täyttyy. Tätä voi sitten soveltaa vaikkapa jonkin tietyn suht samanlaisena toistuvan teon ajoittamisessa ja olettaa, että sillä on varmasti jokin tietynlainen vaikutus - kuka tai mikä onnistumisen sitten varmistaakaan.

Reutersin uutissivu on jäänyt avoimeksi selaimeen ja näkyy 32-tuumaisella monitorilla ohjelmistokehitykseen tarkoitetun sovelluksen alta sen verran, että ohjelmoidessaan asiakkaan verkkosivuille vedä ja pudota -toimintoa tiedostojen siirtoa varten, avautuu häiritsevälle taholle mahdollisuus häirintään Reutersin uutissivuston automaattipäivityksen jälkeen, uutena uutisena näkyen, että Mexicossa on raahattu pormestaria katua pitkin auton perään köydellä kiinnitettynä. Monesti aiemminkin, tavallaan jo esitellyillä häirintä-äänillä tietoisuutta olemassa olostaan ja liittyvistä seikoistaan esillä tuoden, pääsee ylemmässä asunnossa sillä kertaa häirintävuorossa oleva jysäyttämään ensin jotain lattiaan ja raahaamaan sitten yksittäistä huonekaluja pitkin lattiaa ilman minkäänlaisia liukumista avustavia pehmeitä pintoja, jolloin hidas nirskuva raahausääni kuuluu muutaman sekunnin huonekalun siirtyessä muutaman metrin ja jääden siihen.

Nopean toiminnan häirintäjoukoille häirintä on peliä runsaan rutiinin kera

Häirinnässä ollessa monia osallistujia, ei heitä kaikkia jaksa loputtomiin kiinnostaa pelkkä statuspäivitys siitä, että kohde on juuri lopettanut tietokonepelin pelaamisen ja heti sen jälkeen hänen kuultensa on tuotettu ääntä, joka todennäköisesti sai hänen eskapismin kautta tavoitellun mielensä rentouttamisen epäonnistumaan, vaan toiminnassa pitää olla riittävästi käänteitä, vaihtelevuutta ja muuta vetoavuutta kuten hyvässä tv-sarjassa konsanaan, mutta silti nykyaikaisessa häirinnässä on todennäköisesti mukana runsaasti erilaista häirinnän automatisointia. Tällaista edustaisi vaikkapa Netflix-tarjonnan ennakoiva objektianalyysi eli sellaisten hetkien tunnistaminen jostain elokuvasta tai tv-sarjasta, mitä vastaavien sekuntien kohdalle voi ajoittaa automaattisesti tapahtuvan häirintäteon kuten kohteen tietokoneen toimintaan näkyvästi vaikuttavan sellaisen. Jos häiritsijöiden käytettävissä on mahdollisuus muokata nettiliikenteen ”viimeistä kilometriä” vaikkapa Elisan tietoliikenneasentajien avustuksella, voidaan esim. nykyisin usein nähtäviä ”evästeet on ihan ok”-painikkeita saada toimimaan sillä tapaa rikkinäisesti, että verkkosivun käyttäjän antaessa hyväksyntänsä seurantaevästeiden käytölle, siitä kysyvä tietolaatikko ei häivykään itsestään pois, koska vastausviestit kultakin palvelimilta eivät koskaan saavu takaisin selaimelle asti, joten käyttäjä on pakotettu lataamaan verkkosivu uusiksi. Tämä on vähäinen vaiva, mutta keskeyttäessään toiminnan flown epämääräiseksi ajaksi, saa silläkin aikaan hienoista häirintää. Toisinaan häiritsijöille voi olla suora asiointiyhteys jonkin kohteen käyttämän mobiilisovelluksen kehittäjiin, jolloin esim. linja-autoliikenteen seurantaan ja aikataulujen hakemiseen tarkoitettu sovellus saadaan menemään yllättävästi rikki jollain kriittisellä hetkellä. Näitä suoria asiointiyhteyksiä eri sovelluskehittäjiin, tietojärjestelmien ylläpitäjiin ym. voi olla useitakin, jolloin häiritsijöitä voi ajoittain kiehtoa leikkiä olevansa osana jonkinlaista ”nopean toiminnan joukkoa” kohteen ollessa poissa aloiltaan jossain ulkoilmassa, asennettuja mobiilisovelluksiaan ja asioitujen palveluiden tietojärjestelmiä välillisesti siinä yhteydessä käyttäen.

Vielä vuonna 2013 eräässä monen työntekijän elintarvikeliikkeessä asioiminen ei tuntunut ollenkaan siltä, että siellä olisi joku vartomassa linkittämään jo tapahtunutta tai myöhemmin tapahtuvaa johonkin hetkeen, paikkaan tai tuolloin ympäröineisiin kohteisiin tai ajatuksiin. Jos olisi karttaa käyttäen merkinnyt niitä alueita, joissa häirintäpeliä pelattiin, niin esim. Prisma olisi tuolloin ollut paksun tussin kanssa reunustettu sen osoittamiseksi, että sen myyjät ja muut siellä huseeraavat olisivat halukkaita ja ennalta asioiden tiloista tietoisen valmiita osallistumaan mieleen vaikuttamiseen. Tämä toinen paikka taasen oli tässä mielessä rauhaisa paikka, missä myyjät vaikuttivat tavallisen mielekkäiltä ihmisiltä, mitä saattoi jossain määrin selittää se, että Prismassa työskenteleviä motivoi mm. siellä paljon asioivien venäläisten houkuttelu häirintään mukaan ja muistamaan häiritty myös palattuaan takaisin kotimaahansa, sillä olihan heillä mahdollisuus asiantiloista tietoisena olemiseen yhteistoimintaan käytettyjen verkkopalveluiden kautta. Näitä toisen liikkeen myyjiä ja muita siellä huseeraavia ei tuolloin tullut kohdattua kuin niinä kertoina, kun oli orientoitunut olemaan amk-opiskelija, joka pyöräilee jostain etäämmältä ostamaan sieltä jonkin pikku juotavan tms. Prisma taasen oli tuolloin lähellä asuinpaikkaa. Toisessa paikassa sai siis tuolloin kohtelun, joka tuntui siltä, että he tuntevat/tietävät henkilön, mutta arvostavat sitä, että hän on aidosti amk-opiskeluistaan kiinnostunut henkilö, jolla voi olla kelpo tulevaisuus edessään. Prismalaiset ym. taasen olivat kuin haluaisivat nujertaa hyvät mielialat.

Mukaan häirintään saa ketä vaan, kun propagandistinen selitys on toimiva, häirintä muuten vain vetoaa häirintään kertaluonteisesti osallistuvaan tai ei tohdita olla suostumatta

Minkälainen ihminen toimii työhönottohaastattelijan roolissa siten, että työnhakijalta kaikenlaista kysellessään vaihtaa kuivamustekynänsä käytettävyyttä moodista toiseen naksauttamalla sitä kertaalleen käytettävissä ja ei-käytettävissä olevuuden välillä sellaisissa kohdin, joissa työnhakijalla ei ole tarjota välitöntä vastausta, vaan hän lähtee hakemaan/re-konstruoimaan sellaista mielestään? Miksi työhönottohaastettelijalle on ollut niin tärkeää tiedustella useaankin kertaan siitä, mihin muualle on hakenut töihin, vaikka kyse on vain tavallaan vähäpätöisestä postinlajittelijan työpaikasta? Kuinka tuollaisen henkilön tyyliin tai käytökseen sopii se, että hän toteaa ilmaisunsa hyväntahtoisen oloiseksi naamioiden, että ”älä nyt vaivu alakulon synkkyyteen”, soittaessaan seuraavana päivänä ilmoittaakseen, ettei työnhakija tullut valituksi kyseiseen työhön, vaikka työnhakija ollut missään vaiheessa, työhaastattelutilanteessa tai tuon puhelinkeskustelun aikana antanut mitenkään ymmärtää, että hän olisi jotenkin pulassa elämässään, masentuneisuuteen taipuvainen tai edes olemukseltaan kategorisesti huonommassa sosioekonomisessa asemassa oleva? Yhdessä nämä erilliset seikat kielivät siitä, että työhönottajan roolissa ollut oli saanut jostain tehtäväkseen toimia työhaastateltua kohtaan jollain tietyllä tavalla. Erikseen ne antavat ymmärtää, että hänen toimintansa saattoi olla liian pikaisesti ennalta suunniteltua tai sitten niistä saatava tuntuma haastatellusta jäi toivottua vajaammaksi: keskittymiskyky ei hajonnut aivan tyystin kynän naksuttelusta huolimatta, mutta toisaalta haastateltu ei pyytänyt lopettamaankaan sitä; haastateltu ei vastaillut naiivisti moniin ylimääräisiä uteloiviin kysymyksiin, muttei toisaalta ottanut tilannetta sillä tapaa haltuunkaan, että uteloivat kysymykset olisivat loppuneet; työpaikan saamatta jäämisestä informoitu ei kokenut alakulo-toteamuksen osuvan häneen ollenkaan, muttei hakenut mielestään jotain sähäkkää tai sivaltavaa vastakommenttiakaan.

Se toinen pikkuhiprakkaan vienyt lonkero luokan yhteisellä messumatkalla päätyi useamman vuosikymmenen jälkeen arvaamattomaan asiayhteyksien yhteen rihmoittumiseen, jonkun lavertelijan muistettua tuolloin olleen hankaluutta nimikortin kiinnittämisessä paitaan, sillä hyvin lyhykäisesti häirintäpeliin osallistuva kävi tiedustelemassa muovisia taskuja nimikorteille vieressä ollessa toinen virastomestarien apulainen, joka näytti siltä kuin olisi juuri toipumassa muutaman päivän juopotteluista, missä heroiini tai muu vähän vahvempi tajuste oli myös käytössä. Tilatut olohuoneen huonekalutkin saapuivat iltapuoleen viiden viikon valmistumisajan odottelun jälkeen sinänsä mukavasti pari päivää luvattua aiemmin, mutta mitenkä sattuikaan, että seuraavana päivänä oli Seijan nimipäivä, jonka niminen oli sattumoisin myös se, joka oli aikoinaan ”pehmustetulla osastolla” sairaanhoitajana ja sitä ennen ja sen jälkeen samoilla englannin kursseilla iltalukiossa.