Ravitsemusterapeutilla käynnin (26.1.204) jälkeistä sairaanhoitajan kanssa asiointia varten tultu keräilleeksi yhteen mietteitä liittyen ravitsemusterapeutilla käynnin hyödyllisyyden puutteisiin. Koska maaliskuun alkupuolella oli useammankinlaista asiointia eri paikoissa, joissa terveysasioitansa käsiteltäisiin laajalti, kirjoiteltu aiemmin valmistellut mietteet kyseisestä vastaanottokäynnistä luettavampaan muotoon, sillä joutui olemaan kovin kriittinen ravitsemusterapeuttia kohtaan.

Saatuani joitakin päiviä ravitsemusterapeutilla käynnin jälkeen potilastietoni luettavakseni, erottui tekstistä runsaanoloinen suositus-sanan johdannaisten käyttö. Seitsemän kappaletta jopa. Tämä viritti minut miettimään sitä, missä se hyöty hänen maisteritason koulutuksesta ilmeneekään, sillä ravitsemusterapeutti on ymmärtääkseni "terveystieteiden maisteri, jonka tutkintoon kuuluu ravitsemusterapian opintoja 60 opintopisteen edestä".

Sitä olettaisi, että pitkähkön koulutuksen saanut pystyisi tuottamaan hyödyttävää jatkomietittävää muiden terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön, mutta oireiden ja ravitsemuksen keskinäiset yhteydet eivät jää vain tunnistamatta, vaan myös ounastelematta. Tällainen itse asiassa puoltaa tekoälyn hyödyntämistä terveydenhuollossa, sillä tekoäly pystyy pitämään tiedossaan ja käytettävissään epävarmemmatkin mahdollisuudet voiden palata niiden "miettimiseen" missä tahansa myöhemmässä vaiheessa.

Potilastiedoissani oli ensi alkuun jopa maininta, että "asiakkaalla on moneen asiaan omia teorioita, mutta joista ei sitten kuitenkaan ole tullut mitään", mutta joka oli myöhemmin muutettu vähemmän halveksivaan muotoon, missä mainitaan, että "asiakkaalla on moneen asiaan jo oma teoria" ja että "näitä pohdittiin yhteisesti", mutta siltikin "moneenkaan [kysymykseen] ei osata ainakaan yksiselitteistä vastausta antaa". Tällaisia eufenismin- tai fraasintapaisia potilastiedoista samaisen käynnin osalta löytyi useita kuten "kannustetaan muistamaan että niin ihminen kuin ruokavaliokin on kokonaisuus eikä kaikkiin oireisiin aina löydy syytä yhdestä ravintoaineen saannista".

Vaikka vastaanottokäynti venähti puoleentoista tuntiin, koska molemmat osapuolet puhuivat jatkuvasti ja paljon (fifty-sixty), eikä täälläpäin tällaisissa terveyspalveluissa erityisempää ruuhkaa ole, sai viimeistään potilastietojensa lukeminen kokemaan, että tuli asioineeksi hienoisemman ajattelun sensurointivelvoitetun luona. Tämä ei sinänsä ole aivan uuttakaan, mutta jos omat vuoden 2011 asioinnit ravitsemusterapeutilla ovat asiantuntijan tietotaidon osoituksena samanrajaisia vuoden 2024 sellaisten kanssa, joutuu nostattelemaan pintaan kysymyksiä kuten "miksi hyvinvointialueilla/sairaanhoitopiireilla ollaan niin tyytyväisiä siihen tasoon, missä pysyttäydytään, vaikka parempaankin varmasti kyettäisiin?". Sitä toivoisi enemmän asiantuntijan suvereniteettistä antautumista asioiden miettimiselle. Yksityisistä palveluntarjoajista esim. Terveystalo vaikuttaa tarjoavan samanlaatuista rajautuneisuutta tietotaidossa, joten asiaa pitäisi ehkä miettiä myös koulutuspoliittisekonomisesta näkökulmasta.

Ihmisenä olemista monella eri tavoin miettivänä asiakkaana sitä ei oikein jaksaisi tyytyä entisaikojen iltapäivälehtien tasoisiin tokaisuihin kuten "ruoasta saadaan myös energiaa ja pillereistä sellaista ei saa", varsinkin jos asiakas on vastaanottokäyntiä varten valmistellut interaktiivisen aikajanan, joka selittää tavallaan oireiden, ruokavalion ym. vaikuttavien tekijöiden ajallista esiintyvyyttä, sekä hän on jo pitkään noudattanut taulukkolaskenta-avusteista ruokavaliota, missä energiaravintoaineet saadaan ensisijaisesti tavallisesta ruoasta ja ravintolisistä otetaan kivennäisaineet, useat vitamiinit, tiettyjä rasvahappoja ym. Tekee ruoanvalmistuksen ja päiväkohtaisten olotilojen vertailtavuuden paljon helpommaksi. Silleen noissa potilastiedoissa kuitenkin tarkasti siteeraten sanotaan: "ruoasta saadaan myös energiaa toisin kuin pillerinä otettuna ravintolisästä".

Ravitsemusterapeutin huomiointi oli kovin vahvasti rajautunut arkisiin sanoihin kuten sokeri, rasva, energia, sydän- ja verisuonitaudit, eikä potilastietoihin suuremmin päässyt mukaan potilaan omia huomionosoituksia asioiden ymmärtämisestä kuten vaikka sellaisia tavanomaisuuksia, että eräät ravintoaineet on erityisen hyödyllistä ottaa samoihin aikoihin kuten rauta ja C-vitamiini, sekä D-vitamiini ja kalsium. Sen sijaan kirjoitetuissa potilastiedoissa pyritään vahvistamaan "jo aiempien ravitsemusterapeuttien tekemiä huomioita" siitä, että "ruokavalio on suppea ja samanlaisena toistuva", minkä hän tuli yhdistäneeksi "asiakkaan haluttomuuteen tehdä muutoksia" ja että "ruokavalio on jotakuinkin sama kuin aiemmillakin ravitsemusterapeuteilla asioidessa". Eli tässäkin sana suositus ollut vaikuttamassa vertailun ja eräänlaisen "paheksunnan ilmaisemisen" muodossa (kehtaakin toimia niin erilaisesti).

Voi toki olla niinkin, että ravitsemusterapeutin koulutuksesta puuttuu kirjallisen itseilmaisun taidon kehittäminen ja sen vuoksi potilastietoja vastaanottokäynnin jälkeen kirjoittaessaan (sanellessaan?) potilastietojen tuottaminen ei sujukaan niin näppärästi ja asiakkaankin kannalta niin mieluisasti kuin olisi toivottavaa. Vastaanottokäynnillä kasviksien käytöstä puhuminen pelkistyi potilastiedoissa siihen, että "asiakas on sellaista kokeillut, mutta ei kokenut saavansa siitä hyötyjä, joten jäänyt pois", vaikka merkittävyyttä olisi ollut annosteltavaksi monesta seikasta. Parsakaalista asiakas tuli maininneeksi sen hyödyn tuntuvan olevan jonkinlaisella rajalla, missä sen K-vitamiinipitoisuus vaikuttaa joillakin ruokavalion _säädöillä_ tulevan tarpeeseen ja että sen sisältämistä muista aineista ei yksikään aiemmin tavatuista ravitsemusterapeuteista ole oikein osannut olla mitään varmaa mieltä. Hänkin nyökkäili, kun sanoin ääneen, että näiden erikoisempien ravintoaineiden hyödyistä on monenlaisia mielipiteitä ja tutkimustuloksia, mutta eipä vaan päätynyt moista tai mainintaa muiden ravitsemusterapeuttien tietämättömyyksistä potilastietoihin.

Jotenkin ihmeellistäkin miten vähälle huomiolle hän erikseen luomani aikajanan silmäilystä huolimatta jätti aikajanan merkityksen, eikä tehnyt edes yhtään sanallista viittausta siihen. Sen sijaan, hän suositteli Fineli.fi:ssä olevan ruokapäiväkirjan käyttöä, koska siitä näkee "eri ravintoaineiden jakaumaa ja näkee minkä saanti jää liian vähäiseksi" ja ettei "ravintolisiä söisi turhaan tai liikaa", mikä oli siinä mielessä omituista, että asiakashan a) näytti hänelle interaktiivisen aikajanansa, jossa on sisältönä mm. ruoat, oireet, olotilojen luonnehdinnat, oirenimikkeet, nukkumiset, lenkkeilyt ym., b) näytti hänelle taulukkolaskentaohjelmalla ylläpidetyn ruokavalion kivennäisaineiden ja vitamiinien tarkkuudella, ja c) kertoi tähtäävänsä ravintolisien käytössä siihen, että ravintoaineiden saanti pysyttelisi 110 %:ssa suhteessa yleisiin suosituksiin (potilastietoihin hän on kirjoittanut 100 %).

Fineli on THL:n rahoitusrajoitteinen palvelu, joka ei päivity jatkuvasti (itseasiassa Fineli-koostumustietokannan uusin versio "20" on päivitetty viimeksi 27.6.2019), eikä sieltä varmasti löydy viime vuosina kauppoihin päässeitä kaupallisia tuotteita. Se on myös kärsinyt vähäisistä tietovirheistä esim. yksiköiden ja annosmittojen oikeellisuuden osalta, joista asianomainen ravitsemusasioista pitkään kiinnostuneena olleena on itse asiassa maininnut sähköpostilla tuolloiselle Kansanterveyslaitokselle. Tämä samainen henkilö on myös jo yli kymmenen vuotta sitten pyytänyt Finelin tietokannan itselleen tehdäkseen vaihtoehtoisen käyttöliittymän sille, kuten saikin ja tekikin, mutta se ei itse asiassa tullut puheeksi vastaanottokäynnillä. Tehnyt myös muitakin terveysaiheisia käyttöliittymiä erilaisten ohjelmointikielien käyttöä harjoitellakseen.

Siinä kohdin vastaanottokäyntiä, missä hän huoahti hämmästyksen äänensävyä käyttäen, että "siinähän on kyse elimistön luontaisista toimintaprosesseista", kun kyse oli EPA- ja DHA-rasvahappojen ottamisesta kapseleina kalan tai muun ruoan sijaan, oli tavallaan hyvä esimerkki keskustelunaiheesta, josta asianomainen voisi kokea olevan hyötyäkin, sillä elimistön kyvystä muuntaa ALA-rasvahapoista muita rasvahappoja on monenlaista näkemystä, eivätkä ”yleiset” käsitykset ole oikeasti tainneet stabilisoitua. Pikaisella Google-haulla löytyy esimerkkejä näkemyksien ja hyväksymisien eroavuuksista:

"Vegaaneja huolestuttaa usein esimerkiksi se, tuottaako elimistö riittävän tehokkaasti EPA:a ja DHA:ta vai pitäisikö näitä ottaa ravintolisänä." (vegaaniravitsemus.fi)
"Ravinnosta saadaan kasviperäistä omega-3-rasvahappoa nimeltään ALA, josta elimistö pystyy jossain määrin valmistamaan edelleen EPA:ta ja DHA:ta." (itsehoitoapteekki.fi)
"Elimistön kannalta ei ole väliä, saako se EPA:n ja DHA:n valmiissa muodossa vai tuottaako se ne itse." (anna.fi)
"Keho voi myös muuttaa osan kasviperäisistä ALA-rasvahapoista DHA:ksi ja EPA:ksi." (life.fi)

Potilastietoihin tämä lyhyenlännäksi jäänyt "rasvahappodebatti" ei päätynyt. Sopivalla tarkkuustasolla keskustelua olisi myös viljojen sisältämän fytaatin merkitys mm. hengitettävyyden kannalta sen rautaa sitovan ominaisuutensa vuoksi, mutta vaikka asiakas mainitsikin, että erityisesti kauraleseet ovat olleet toistuvasti sellaisia, jotka aiheuttavat hengitettävyyteen merkittävää vaikeutta verrattuna muihin kaura-tuotteisiin verrattuna ja ilmaisi ounastelunsa niissä olevien fytaattien runsasmääräisenä esiintymisen voivan olla merkityksellisessä roolissa, potilastietoihin ei kuitenkaan päätynyt sanaa "fytaatti" ollenkaan ja kauraleseisiinkin viitattiin vain niiden "tukkoisuutta" aiheuttavuuden vuoksi, joka taasen aiheuttaa turhaa monitulkintaisuutta myöhemmälle lukijalle. Muutkin ruokavalion antinutrientit ja elimistön toimintoja inhiboivat tekijät olisivat olleet hyvää keskusteltavaa.

Tehdyltä ja esitellyltä aikajanalta nähtävissä olleista oireista ihon, silmien ja suun kuivumisen tuntemukset olisivat olleet jotain, johon olisi/on löydettävissä/pääteltävissä ruoka-vaikutteisia syitä, mutta ravitsemusterapeutti ei tehnyt mm. näiden osalta minkäänlaista pohjustavaa arviointia muita terveydenhuollon ammattilaisia varten. Tosin, syytä hänen puolustuksekseen mainita, että tuolloin tehty ja esitelty interaktiivinen aikajana ei vielä ollut sellainen, että siitä olisi voinut piilottaa/näyttää erilaisia tietoryhmiä, joten ne olivat kaikki kerralla näkyvillä ja katseltu 12,4 tuumaiselta tablet-laitteelta. Optionaalisempaa olisi ollut tehdä katselu 32-tuumaiselta monitorilta, mutta hyvinvointialueella vakiovastaus nettisivuille menemiseen on, että "tietoturvasyyt estävät" eli kiitti vaan tästäkin F-Secure (luottaakohan joku oikeasti tähän puljuun?) - sitähän ne Meitalla (eräänlainen tietohallintotaho) kuitenkin käyttäisivät.

Ruokavalion osatekijöiden yhteydet oireisiin olisivat pidemmältä ajalta tietoa kerättynä, kuten jo kuukauden edestä olikin, monenlaisia mahdollisia vastauksia tai niiden raakileita antavia, ja olisi ollut paljon helpompaa säätää ravitsemusalan ammattilaisen kanssa ruokavaliota vähän kuin laittaa se suuressa määrin uusiksi, jotta se täsmäisi "suosituksiin".

Tälläkin vastaanottokäynnillä (ensimmäinen laatuaan tämän ravitsemusterapeutin luona) asiakas tuli maininneeksi siitä, kuinka hän on antanut itselleen ikään kuin luvan pitää ruokavaliota toimivana, jos parin viikon ajan on joka päivä hyvä olo sillä tapaa, että jaksaa hyvin lenkkeillä, laadukkaan tuntuista unta saa riittävästi, produktiivisen oloista aikaa kehkeytyy runsaasti joka päivälle ja jaksaa olla sosiaalinen muiden ihmisten kanssa. Tämä on onnistunut eri vuosien aikana useiden eri ("suppean") ruokavalion variaatioiden kanssa, joten miksi ihmeessä lähtisi mukaan siihen "leikkiin", missä käydään noudattamaan väkinäisesti jotain "suositeltavaa"?

Ruokavalioon muutospaineita ovat jo useiden vuosien aikana aiheuttaneet monenlaiset elimistön (ja asunnon) ulkoiset, eksogeeniset tekijät, mikä on voinut yksittäistapahtumina ilmetä esim. auditiivisenä häirintänä. Psykologiset vaikuttimet eivät olisi niin suoraviivaisesti selitettävissä. Muut terveydenhuollon ammattilaiset kuten psykiatrit, psykologiset, yleislääkärit, sairaanhoitajat ym. delegoisivat mielellään näiden ulkoisten tekijöiden vaikutusten ruokavaliolla hallinnan yrittämisen miettimisen juurikin ravitsemusterapeutille, mutta mitenkäs sitten tyypillisesti käykään? Kaikenlaisen moneen vaikuttavuutta setviessä kyse ei myöskään aina olisi kelpo olotiloissa koetuista ulkoisten tekijöiden vaikutuksista, vaan esim. univajeisena koetuista, mikä taasen saa potentiaalisesti aikaan hetkellisiä muutoksia mm. ruoan käyttämiseen ja missä lisää ongelmoittavaa voi aiheutua siitä, jos ulkoiset häiriötekijät ovat kuluttaneet elimistön esim. hormoneita niin paljon, ettei elimistön metaboliikka voi toimia lähellekään optimaalisesti. Olipas se vaikeasti sanottu.

Jos jokainen eri terveyshuollon ammattilainen delegoi kaiken toisen ammattilaisen mietittäväksi sopivan kuuloisen juurikin tällaiselle jollekin muulle ja tämä joku tekee sitten samaa jonkin muun osalta siinä ohessa, kun jättää miettimättä sen, mitä hänen oletettiin jossain toisaalla miettivän, siinähän sitten muodostuukin syytä asiakkaan itsensä tekemän interaktiivisen aikajanan hyödyntämiselle, mutta mitenkä sitä sitten hyödynnetäänkään..

Toisinaan terveydenhuollon ammattilainen saattaa tulla käyttäneeksi, tahattomasti tai muuten, ammattilaisen statustaan sillä tapaa, että hän kuulostaa tietäväisemmältä kuin onkaan. Tavattu ravitsemusterapeutti tuli potilastietoihin ylöskirjaamassaan sanoneeksi "muistutetaan että unen laatu ja määrä vaihtelee luonnostaankin eikä siinä välttämättä ole kyse mistään ravintoaineeseen liittyvästä tekijästä", mikä on tavallaan autenttinen luonnehdinta vastaanottokäynnin hetkestä, mutta potilastietoihin asti päätyvänä ja myöhemmin jonkun muun lukemana se toimii lukijalle kuin "ohjeena" ajatella siten kuin ravitsemusterapeutti on tehnyt eli olla pitämättä unen laadun ja määrän häilyvyyksiä heti ensinnä kovinkaan merkittävänä. Hän kuitenkin tuli varmastikin huomanneeksi aikajanalta, että nukkumisen jaksot ovat olleet monesti aivan liian lyhyitä ja ne voivat olla virkistämättömiä, joten mikä tuolloin jääkään yleisenoloisten ja potilaan huomioista irrallaan olevien lausuhdusten merkitykseksi?

Ravitsemushoitosuunnitelmaksi tuli, että "ei varata seurantakäyntiä", mutta myöhemmin muita terveysalan ihmisiä ja ammattilaisia tavatessa asianomainen tulee itse varmasti ottaneeksi puheeksi ravitsemusasiat ja vieläpä sillä tarkkuudella, että delegointihalukkuutta ravitsemusterapeutin luona asioimiseen käy esiintymään, mutta mistäs se sellainen ravitsemusterapeutti taiotaan, jonkalainen tässä on ikään kuin haussa? Vai saisiko aiemmin kohdatusta konfiguroitua sellaisen, että hyötysuhde voisi olla suurempi? Tai täytyykö tässä ihan Googlen Gemini-tekoälyyn turvautua, kun ei hyvinvointialue itse tunnu haluavan käyttää tekoälyä kuin leikisti hyväkseen?

lisäys 1: Asianomainen tuli ottaneeksi sähköpostitse yhteyttä ravitsemusterapeuttiin pian vastaanottokäynnin jälkeeni, muttei saanut minkäänlaista vastausta tai edes muutosta potilastietoihinsa, vaikka laittoikin asiasisällöltään samanlaisen liitetekstin hänen luettavakseen.
lisäys 2: Huhtikuussa 2024 tuli huomioitua, että sehän onkin liika kaakaojauheen käyttö, joka mm. kuluttaa mentaalista ja fyysistä jaksavuutta, mikä sitten vaikuttaa moneen muuhun asiaan (mm. hengittävyys parani ja syketaso lenkkeillessä laski runsaasti) ja mistä voi lukea osoitteesta: https://kwstories.hoito.org/view.jsp?solutionid=506&writingid=15765
lisäys 3: Toukokuu 2024 tajusi uudemman kerran, että kaliumin saannissa on ollut jo pidempään vajetta suhteessa suomalaiseen 3500 mg:n suositukseen nähden ja pelkkä yhden 400 mg:n kapselin ottaminen lisää päivittäisenä ravintolisänä korjasi monia oireita lyhyessä ajassa. Jotkin maat tai instituutit suosittelevat päivittäissaanniksi 4700 mg. Huomionarvoista lienee myös se, että 3500 mg:n voidaan puhua vähimmäissaannin suosituksena ja toisaalta lähes sen verran saamisen voidaan sanoa tarkoittavan "riittävää saantia suosituksiin nähden".