Kun yhdistyksen nimenä on Suomen mielenterveys ry, viestii nimi mahdollisuudesta olettaa kattavuuden mielenterveyteen vaikuttavuuksien huomioisen osalta olevaa laaja ja jos ei ole, sitä voi arvostella niin olemattomuudesta. Onhan se kuitenkin myös "yksi maailman vanhimmista mielenterveysalan kansalaisjärjestöistä". Voisikin luulla, että sekin toimijana käsittelee aiheita, mille THL:n (Terveydyn ja Hyvinvoinnin laitoksen) sivuilla on (lyhykäinen) sivunsa eli "digitaalinen väkivalta eli se, missä "toista ihmistä loukataan, kontrolloidaan, tarkkaillaan tai vahingoitetaan tieto- ja viestintäteknologian välityksellä" tjs. Läheltä liippaavuuksia tuon yhdistyksen sivuilla vaikuttavat jäävän edustamaan mielenterveyden ulkoisiksi riskitekijöiksi luonnehditut asiat kuten talousvaikeudet, vaarallinen elinympäristö, syrjintä ja talousvaikeudet, sekä erään kiusaamis-teemaisen koulutuksen sisältö, jossa aiheina mm. "digikiusaaminen ja syrjivä kiusaaminen", "aikuisten merkitys kiusaamisen vähentämisessä" ja "huomioitavia asioita kiusaamistilanteissa". Läheltä liippaavuus ei kuitenkaan ole kovin riittävää.

Yhdistys luonnehtii toimivansa mielenterveystyön tekijänä, uudistajana ja innoittajana, mutta ei se oikein ole sillä tapaa ajassa mukana, että tulisi edes huomioineeksi "nykyaikaisen häirinnän", joka hyödyntää mm. psykologisia ja teknologisia keinoja personoida häirintää jotain ihmistä kohtaan, jolloin hän voi hyvinkin käydä oireilemaan psykiatristen diagnoosien kriteereitä täyttäen. Todennäköisemmin sen toiminta sivuaa esim. näitä: syrjäytyneisyys, köyhyyden aiheuttama ahdistus, väestötason kriisinkestävyys, kulttuurin hyvinvointivaikutukset, järjestöyhteistyö, terapiatakuu psykoaterapiaan pääsemiseksi, ruokavaliolla hyvinvointia ja liikunnalla stressinhallintaa.

Mielenterveyden keskusliiton sivuilla olevat maininnat "Mielen sairauksia voidaan hoitaa, ja niistä voi parantua." ja "Toisaalta on myös sairauksia, jotka eivät koskaan parane kokonaan, mutta oireita voidaan yhä paremmin lievittää." sisältävät oleellisen sanan "sairaus", mikä taas viittaa tautiluokituskirjaisuuden merkitykseen eli ilman siellä tai sellaisessa karkeasti määrittyvänä olemista, ei jotain voi määritellä mielessä vaikuttavaksi sairaudeksi. Täten, jos jotkut käyttävät tekoälyä häirintäsuunnitelman tuottamiseen "promptailemalla", siitä voi aiheutua vakavia elämän- ja ajattelunhallinnan vaikeuksia jollekin, mutta sairausluokituksiin oireilu ei välttämättä kriteerit täyttävässä määrin sovikaan.

Psykiatrian eräisiin perusolettamuksiin sisältyvä "psykiatrinen sairaus on aivoissa/mielessä" aiheuttaisi erillisen, mutta samaan ongelmavyyhteen kytkeytyvyytensä, jos keinotekoisella häirinnällä aikaan saatu oireilu muuntuu tai vahvistuu elimistön muun toiminnan ajauduttua hetkellisestikin pois homeostaasista eli "elimistön dynaamisesta, sisäisestä tasapainotilasta, jota ylläpidetään hermoston ja hormonien avulla". Moinen ei kuitenkaan tule huomioiduksi sen koommin Mielenterveyden keskusliiton jäsentenkään sivuilla, vaikka ruokavalion merkityksestä muuten saatetaankin jonkin verran jotain todeta. Katso vaikka itse: [1][2]

Mahdollisia syitä häirinnälle, jota on monen muunkinlaista kuin sarjoja yksittäisiä, selkeästi erottuvia tekoja, ovat mm. vaikuttamisen harjoittelu, antiesimerkkinä käyttäminen syrjäytymisprosessia kiihdyttämällä, poliittiset syyt, yhteistoiminnan harjoittelu, pelillisyys, koventuneet asenteet, neuraaliverkkojen harjoituttaminen, tietoteknologia-avusteisen häirinnän automatisointi, "kun kerran aloitettu, niin eihän sitä keskenkään viitsi jättää"-asenteet, mielen toiminnan opiskelu, muiden huijaaminen osallistumaan häirintään, häirintätoiminnan skaalattavuuden valmistelu, ihmiskonversiot (lisää häirintään osallistujia mukaan), yhteiskunnan penetraatiotestaaja (saako virallisia tahoja muuttamaan häirintään väheksyvästi suhtautumistaan) ja sometestaaja (saako reaktiomaista viestintäänsä ihmisen luettavaksi ja eteenpäin levitettäväksi).

Häirinnän kokijana ei välttämättä ole "joku ihminen vaan", vaan vaikkapa jonkin yrityksen johtaja, joka joutuu imagosyistä esittämään, että "kaikki ihan ok". Kuinka paljon enemmän hänen täytyy moista sietää kuin sellaisen, jolla "ei ole niin paljon merkitystä"? Toisaalta, häirintä kuten kiusaaminenkin eivät sanoina ole aina kovinkaan hyviä luonnehtimaan sitä mitä jollekin tapahtuu, sillä kiusaamista/häirintää voi olla sellainenkin, missä tekoälyavusteinen vaikuttaminen aiheuttaa sen, että yksilö luulee jonkun olevan johonkin häneen kohdistuvaan syyllinen, mutta saatuaan valmiiksi kostamisen luullulle tekijälle, ilmeneekin, että hän oli ollut erehtyneenä tekijästä aivan tyystin.

Tietoturvaongelmia hyödyntävä vähäisellä häirinnällä vaikuttaminen voi sekin olla hämäävyys tulkittavuuden kannalta, koska kyse voi olla käyttäytymisen opetuttamisesta analytiikkaohjelmistolla, jonka näkemyksiä oletetaan voitavan hyödyntää sitten joskus paljon myöhemmin, kun hetkellisiä häirinnän kokemuksia tunnistanut on jo unohtanut tapahtuneet ja on jo saanut tuollaiset opiskelunsa valmiiksi, siirtynyt työelämään ja on täten oletetun käyttökelpoinen aiemmin muodostetun käyttäytymisprofiilin hyödyntämisen kannalta. Hänestä on voitu esim. saada tajutuksi hänelle tyypilliset tavat hairahtua ajattelussaan ja se, minkälaisena hän palautuu hairahtumisestaan eli olisiko tuolloin alttiimpi jonkinlaiselle jatkovaikuttamiselle. Aikoinaan hän olisi saattanut täyttää vaikkapa ahdistuneisen tai masentuneen ihmisen tuntomerkit, mutta nehän eivät olisi kertoneet mitään siitä, mitä hänelle todella on tapahtunut.

Suomen mielenterveysseuran voisi nähdä enemmänkin mielenterveyspalveluihin suuntauttavana tahoja, joka tarjoaa myös koulutuksia ja joka saattaa ottaa kantaa joihinkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin tai lausuntopyyntöihin, mutta joka rajoittuneisuudessaan aiheuttaa myös jonkinlaisen uhkan joillekin, sillä nimensä vuoksi sen oletetaan edustavan kaikkea, mitä nimestä voi mieleen juolahtaa. Muita nimeään tai nimitystään vajaasti käyttävät ovat mm. poliisi ja "tietoturvagurut".

Eräitä muita tahoja, joiden merkitys otetaan usein sellaisenaan, ilman epäilyjä, ovat "naapurit", sillä kun jossain "pahassa tapahtumassa" käydään median toimesta haastattelemassa naapureita, niin sanoivat he ihan mitä vaan, niin se on "taivaan tosi", vaikka kertoessaan "pari kerrosta ylempänä asuneesta naapurista, joka räjäytti lähikoulun tuusan nuuskaksi", tuo haastateltu voi itse olla eräs sellaisista, jotka ovat jo monet vuodet osallistuneet kyseisen "terroristin" häirintään, häirinnällä vaikuttamiseen, aiemman häirinnän toimivuuden vahvistamiseen ym. Ei varmaankaan esim. Mielenterveyden keskusliiton edustaja ole medialle kertomassa, että "toisinaan naapureiden kertomaan ei voi luottaa", vaan todennäköisemmin ovat kertomassa jostain ennaltaehkäisemisen tärkeydestä ja lisärahoituksen tärkeydestä valtion tjm. budjettiin liittyen.

Sentään siitä joskus puhutaan, kuinka kiusaamisen tapahtuminen ei välttämättä tule esim. kouluyhteisössä opettajien tietoon:

Usein kiusaamisesta kysytään opettajilta, mutta kiusaaminen voi olla niin hienovaraista, että aikuiset eivät sitä huomaa, eivätkä lapset välttämättä kerro siitä aikuisille. (lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen, yle.fi 14.10.2024)

mutta laittaa mietityttäen, miksi samaisena päivänä toiset haastatellut (hs.fi) ovat olleet sitä mieltä, että "kiusaaminen ei enää lukiossa ole kovinkaan yleistä" ja että "toisin oli ala- ja yläasteella". Kiusaamista, häirintää ja "aikuisten hienoista" vaikuttamista tapahtuu taatusti monessa ikävaiheessa olevia kohtaan monen ikäisten suunnalta, joten ei se voi olla niin, että kiusaaminen vain jää sinne jonnekin peruskouluun ja missä oleellisia syitä ovat pienituloisuus, kiusatun oma syy tulla kiusatuksi, vaatetus, maahanmuuttajataustaisuus ym. simppeli.

Pienituloisimpien perheiden lapsilla on jopa kaksi kertaa suurempi riski joutua kiusatuksi koulussa kuin varakkaimmista perheistä tulevilla lapsilla

Oppilaiden mielestä kiusaamisen syynä oli usein kiusatuksi joutuneen oppilaan oma toiminta, kuten se, että kyseinen oppilas on haastanut itse riitaa, ärsyttänyt muita tai sanonut jotain outoa.

Maahanmuuttajavanhempien lapset kokivat suomalaistaustaisia lapsia useammin kiusaamisen johtuvan seikoista, joihin oppilaiden on itse vaikeaa tai mahdotonta vaikuttaa. (yle.fi, 14.10.2024)

Tutkimuksen mukaan kiusatuksi tulemisen todennäköisyys laskee tasaisesti perheen tulotason noustessa. (hs.fi. 14.10.2024 )

Mitä enemmän lapsella on autistisia piirteitä, sitä todennäköisemmin hän joutuu kiusaamisen kohteeksi. Erityisesti tietyt autistiset piirteet, kuten vaikeus luoda suhteita ikätovereihin, heikot yhteistyötaidot, aistiyliherkkyydet ja motorinen kömpelyys altistavat kiusaamiselle. (hs.fi, 31.3.2025)

Henkilökohtaisella tasolla opettajien epäreilu käytös oppilaita kohtaan kumpuaa osin tietämättömyydestä ja toisaalta taas turhautumisesta haastavien tilanteiden edessä. (apu.fi, 15.3.2024)

Muiden pilkkaaminen voi olla keino kohottaa omaa asemaa porukassa. (hs.fi, 8.10.2024)

Nuo ovat paljoltikin sellaista, joiden paremmanlaiseksi muuntamiseen voidaan muodostaa looginen toiminnan kaava, josta voidaan johtaa käytänteitä ja koulutuksia, vaikka jotainhan sitten kuitenkin jää aina miettimättä, mikä voi ilmetä myöhemmin siinä, että poliisi pääsee taas kerran toteamaan jonkun koulusurmaaja olleen sen verran tyhmä, ettei osannut itse suunnitella mitään, vaan "kopioi" jonkun kouluampujan tekemisen. Eikun sori, se olikin tällä kertaa Yle, joka käytti sitä sanaa, mutta toisaalta toisaalla poliisi käytti tässä asiassa sanaa "mallioppiminen", mikä tarkoittanee aika lailla samaa.

Vaikka tekijä, tuolloinen 12-vuotias epäilty Viertolan koulussa ikätovereitaan ampunut, kertoo kokeneensa kiusaamista, uutisissa tavalliseen tapaan väheksyttiin mahdollisuutta muiden henkilöiden tapahtumienkulkuja edesauttavuudesta hienoisella tai muunlaisella kiusaamisella tjms. Hiukan yli kuukautta ampumistapahtumaa myöhemmin uutisoitiin, että tekijä oli tutustunut koulusurma-aiheeseen kuukausia aiemmin ja suunnitellut sitä pari-kolme viikkoa.

Poliisin mukaan epäilty oli ennen tekoaan muun muassa katsonut dokumenttisarjaa vuonna 2008 tapahtuneesta Kauhajoen kouluampumisesta sekä katsonut uutislähetyksiä ja animaatioita vuonna 2007 tapahtuneesta Jokelan koulusurmasta. Mikä saa 12-vuotiaan epäillyn kopioimaan tekoja, jotka ovat tapahtuneet vuosia ennen hänen syntymäänsä?

Myös Viertolan tapauksessa epäilty on kertonut kokeneensa kiusaamista. Poliisi ei kuitenkaan ole saanut tutkinnan aikana minkäänlaista näyttöä siitä, että uhreiksi valikoituneet oppilaat olisivat kiusanneet tai syrjineet epäiltyä. – Pikku hiljaa henkilön päässä rakentuu ajatus, että teko on oikeutettu. Tämä on hänelle oikea ratkaisu.

Kaltiala haluaa alleviivata, että se ei tarkoita, että toiset henkilöt tai ympäristö olisivat syyllisiä tekoon. – Täytyy ymmärtää, että henkilön oma kokemus, jossa toiset eivät anna hänelle sitä, mitä hänelle kuuluisi, niin se on hänelle merkityksellinen ja tosi. (yle.fi, 24.10.2024)

Noniin, siellä sitä lähiasunnossa (edellinen asunto) käydään paukuttamaan keskellä yötä jollain kovahkolla esineellä tasopintoihin tätä kirjoittaessa, mutta isännöitsijälle sellainen on vain "tavanomaisia asumisen ääniä" ja psykiatrille "ääniyliherkkyyttä ja skitsoaffektiivisuutta". What a world.

Vantaalla Viertolan koulussa luokkatovereitaan ampunut 12-vuotias on kertonut suunnitelleensa tekoa pari–kolme viikkoa. Hän on kuitenkin tutustunut aiheeseen jo sitä aiemmin. Tapauksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Marko Särkkä kertoo, että pojan laitteista löydettiin ensimmäiset viitteet kouluampumiskiinnostuksesta vuoden alkupuolelta. (mtvuutiset.fi, 8.5.2024)

Vakavasta aiheesta huolimatta siinä on jotain huvittavaakin, kuinka pari päivää tapahtuneen jälkeen esitetään yleisemmin, että "vakavasti väkivaltaiset ja itsetuhoiset lapset tarvitsevat hybridiyksikköjen apua" (lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen vuosiraportissaan), koska

Hybridiyksiköissä yhdistyvät psykiatrian, psykologian, lastensuojelun ja erityispedagogiikan osaaminen. Tällaisissa yksiköissä ymmärretään Pekkarisen mukaan erilaisia syitä, miksi lapset oireilevat voimakkaasti väkivaltaa käyttäen. – Jotta sen voi ymmärtää, siihen tarvitaan useamman ammattilaisen viisaus. Tällaisessa hybridiyksikössä se viisaus tulee yhteen. (yle.fi, 4.4.2024)

Hybridiyksikössä tärkeää olisi se, että ne olisivat mahdollisimman kodinomaisia ja pysyviä paikkoja, Pekkarinen sanoo. – Niissä lasten ja nuorten tulisi pystyä harrastamaan, käymään koulua ja viettämään hyvää arkea tietoisena siitä, ettei sieltä heitetä eteenpäin. Pekkarinen näkee, että lasten ja nuorten tulisi saada olla hybridiyksikössä niin kauan kuin on tarvis. (yle.fi, 8.4.2024)

sillä sellainen ei kerta kaikkiaan sisälly suomalaisiin käytäntöihin, että hyväksyttäisiin mahdollisuus sille, että muut ihmiset olisivat suunnitelmallisesti saaneet aikaan toisen ihmisen "pimahtamisen" ennalta mallinnettavissa olevalla tavalla. Jos lapsi tai muun ikäinen lähtee ampumaan muita ihmisiä ja kertoo syyksi kiusaamisen, jota ei kuitenkaan osaa selittää sanoin, mutta on kuitenkin tapahtuneesta kertoessaan ikäisensä mukainen ja tavallisen tapaisesti selittämään kykenevä, ei sitä pidä mennä selittämään sillä, että "hän luuli tapahtuneen kiusaamista". Monen ammattilaisen yhteiset saman henkilön tutkimiset ja keskinäiset miettimiset voivat "paperilla" kuulostaa hyvältä idealta, mutta kun myös nuoret ja aikuiset kokevat terveydenhuollon palveluissa sitä, että melkeinpä rutiininomaisesti hylätään mahdollisuus sille, että muut ihmiset olisivat suunnitelmallisesti aikaansaaneet kohdehenkilön tuhoisan käyttäytymisen, niin miksi lapsen kohdalla käyttäydyttäisiin eri tavoin?

Onhan se lukevalle yleisöllekin turvallisuuden tuntuisampaa, kun ei tarvitse kuvitella kenenkään voitavan vaikuttaa manipuloivasti, vaikka käytössä onkin mm. sellainen sana kuin "gaslighting", joka tarkoittanee "psyykkisen manipuloinnin muotoa, jossa tekijä saa uhrin epäilemään omaa muistiaan, havaintojaan ja mielenterveyttään" ja missä "tavoitteena on horjuttaa uhrin todellisuudentajua, luoda riippuvuussuhde ja saavuttaa ylivalta".

Ilmeisesti laajahko esitutkintapöytäkirja ("yli tuhatsivuinen esitutkintamateriaali") on ollut mm. Murha.info -keskustelufoorumin käyttäjän selviteltävänä ja jaossa laajemminkin, mutta sittemmin on ollut tyytyminen tavallisiin uutistietolähteisiin, mitä tulee tekijän motiivien arvioimiseen. Ampuja on maininnut pitkään kestäneen kiusaamisen ja syrjimisen, sekä kostamisen halun, vihan myös. Onkohan siitä ollut tohdittavissa päätellä jotain kiusattavuudesta, että ampujan käsiala on ollut jokseenkin kehno, mikä on ollut huomioitavissa hänen elämänkatsomustiedon vihkostaan (iltalehti.fi, 24.10.2024), joka oli myös päätynyt esitutkintapöytäkirjan materiaaliksi ja jonka tunnilla ampuminenkin tapahtui.

Poika kertoi kouluampumisen motiiviksi sen, että koki joutuneensa kiusatuksi ja syrjityksi parin vuoden ajan. "Nimittelyä ja syrjimistä" oli pojan mukaan ollut sekä hänen edellisessä koulussaan, että Viertolan koulussa. Edellisessä koulussa hän kertoi kokeneensa myös rajua tönimistä. Poliisi yritti moneen kertaan kysyä, millaisia pojan kokemat "kiusaamistilanteet" olivat olleet Viertolan koulussa. Poika ei osannut kertoa mitään yksityiskohtia tapahtumista, hänen oli myös hyvin vaikea sanoittaa kokemuksiaan.

Lopulta hän kuitenkin päätti "tavallaan kostaa". Pojan mukaan oli lähinnä sattumaa, että hän teki tekonsa Viertolan koulussa eikä jo edellisessä koulussaan. – Koska en vaan jaksa sitä koko ajan kiusaamista, poika kuvaili poliisille. – En mä tiedä, no niin kun päästin sitä vihaa jollain tavalla ulos, hän kuvaili poliisille päätöstään ampua luokkatovereitaan.

Hän kertoi suunnitelleensa kouluampumista kolmen tai neljän viikon ajan. Pojan oman kokemuksen mukaan kiusaamiseen Viertolan koulussa osallistui 15 oppilasta.

Poika kertoi alkaneensa tuntea vihaa jo edellisessä koulussaan. Viertolan koulussa vihan tunne alkoi syystä tai toisesta kasvaa. Poliisi kysyi, vaikuttiko ampuminen jollakin tavalla pojan vihan tunteeseen. Poika vastasi, että ampuessa tunne ei muuttunut, sen jälkeen kyllä. (mtvuutiset.fi, 24.10.2024)

Luokan ulkopuolella poika otti kännykällään poseerauskuvan aseen kanssa. – Sit mä menin luokkaan ja nostin aseen. Sitten ammuin yhtä oppilasta, joka oli ennenkin kiusannut tai en voi sanoa kiusannut, mutta enemmän silleen syrjinyt. Luokan oppilaat istuivat tässä vaiheessa omilla paikoillaan. He olivat pojan mukaan ”shokissa”. – Ja sitten ammuin yhtä toista oppilasta, tyttö. Oli syrjinyt. Ja sitten mä kattelin luokkahuoneesta, oliko muita niitä kiusaajia tai voi sanoo kiusaajia, ja mä näin vielä yhden nurkassa ja ammuin sen. (mtvuutiset.fi, 3.4.2024)

Luokkahuoneessa epäilty on ilmoittanut, että nyt loppu kiusaaminen, jonka jälkeen hän on ampunut käsiaseella kolmea oppilasta. (ltalehti.fi, 8.5.2024)

Erästä huomionarvoista on se, että jos kyse siis olisi perimmiltään ollut kiusaamisen aikaansaamasta ja joka olisi kohdistunut juuri tekijään, niin onko sitten erityisemmin tolkkua tehdä yleistyä toteamuksia siitä, kuinka "lapset voivat entistä huonommin" kuin siitä jotenkin oleellisesti tai tyystin aiheutuisi se, että "nyt täytyy päästä ampumaan muita ihmisiä"? Ylen A-Talkissa käydystä keskustelusta tehtiin juttu, jonka otsikossa juurikin kyseiseen ampumistapaukseen viittaavuutta eli "Kuinka monen lapsen pitää vielä kuolla, ennen kuin viesti menee läpi?". Jostain syystä oli väsäilty myös ns. aasinsilta kännyköiden olemiseen syypää johonkin.

Pekkarinen oli vieraana A-Talkissa, jossa asiantuntijat keskustelivat siitä, mistä lasten ja nuorten kasvava pahoinvointi johtuu ja mitä sille pitäisi tehdä.

Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila Turun yliopistosta ei yllättynyt Vantaan ampumistapauksesta. Hänen mukaansa esimerkiksi kouluterveyskyselyt ovat jo pitkään näyttäneet, että lapset ja nuoret voivat enenevässä määrin huonosti.

Mieli ry:n johtava psykologi Frans Horneman kutsuu tilannetta nuorten mielenterveyskriisiksi. Hän muistuttaa, että kyse ei ole mistään pienestä joukosta, jotka voisivat huonosti.

Pekkarisen mukaan sekä lapset että aikuiset ovat nykyään liikaa kännykällä. Hän itse poistaisi kännykät kouluista ja pohtisi tarkemmin, minkä ikäisenä lapsen on hyvä saada älypuhelin. (yle.fi, 4.4.2024)

Luonnollisesti poliisi pyrki käyttämään tapausta hyväkseen hankkiakseen lisää keinoja ja oikeutuksia, sekä tehden uutena ehdotuksena, että pelkkien uhkaustenkin tekijöiltä tai heidän vanhemmiltaan mahdollistettaisiin poliisityöstä mahdollisesti aiheutuneet kustannukset.

Viertolan kouluampuminen on poikinut uhkauksia muihin kouluihin. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen muistuttaa, että laiton uhkaus on rikos ja poliisi tutkii ne kaikki.

– Selvitämme parhaillaan, onko perättömien uhkausten tekijältä tai tämän vanhemmilta mahdollista periä työstä aiheutuneet kustannukset, samaan tapaan kuin turhissa palohälytyksissä, hän totesi poliisien valajuhlassa maanantaina.

Kolehmaisen mukaan poliisin tietoon on kymmenen vuoden ajan tullut yhä enemmän alaikäisten tekemiä väkivaltarikoksia.

– Yhteiskuntaan tarvitaan yhdenmukaiset mallit puuttua väkivaltaan, hybridiyksiköt väkivaltaisimmille lapsille, viranomaisten tiedonvaihdon sääntelyn selkeytystä, opettajia ankkuritiimeihin ja tukea perheille. (poliisi.fi, 15.4.2024)

--

hmm.. Ilta-Sanomien mukaan (4.4.2024) "tarkka tapahtumapaikka oli Viertolan koulun Jokirannan toimipisteen paviljonkirakennus." ja Iltalehden mukaan (24.10.2024) "ampuminen tapahtui punakattoisessa paviljonkirakennuksessa". Itsellä Steam-käyttäjätunnuksena pawilyong. Tapahtumapaikkaa osittain ympäröivästi muita rakennuksia, joiden katot kattomaisen vihreitä, sekä eräässä talossa maalattuna suorakaiteen muotoisia yksivärisyyksiä. Joki siinä aivan vieressä lähettyvillä.

Aamuyöstä ennen Jokirannan koulussa ampumista katseltu elokuva The Odd Life of Timothy Green vuodelta 2012, missä lapseton pariskunta laittaa lapsen idun kasvamaan takapihalleen kuin kasvin ja joka sitten ilmestyykin söpöisenä ja multaisena 10-vuotiaana poikana heidän luokseen ja jota sitten tietysti kiusataan ja häiritään koulussa, sillä hänen nilkkojensa tienoilla hänen ihollaan kasvaa paljolti sydämen muotoisia kasvimaisen vihreitä lehtiä. Tietokoneen ääreltä Lappeenrannassa sijaitsevan kerrostalon maantasaisen asunnon ikkunasta ulos ja hiukan oikeallepäin katsellen katse voisi suuntautua siihen kohtaan aidan viertä, mihin naapuri oli aiemmin laittanut väkisin kasvamaan jotain nahkealehtistä rujonoloista. Samaisen ikkunan ulkopuolella, sen alla, oli tavanomaisesti tolppaan kiinnitettynä sininen Tunturi-merkkinen hybridipyörä (hybridiyksiköt tulleet pian ampumistapauksen jälkeen puheenaiheeksi tai mainituiksi usean merkittävän henkilön kuten lastensuojeluyksiköiden vs. johtaja Kaisa Tammen toimesta).