Kun erästä tämänvuotista Lappeenrannan kaupunginvaltuuston kokousta tallenteena käy läpi siten, ettei kelaile sitä taakse- tai eteenpäin, vaan vain hetkittäin pysäyttää siksi aikaa, että kirjailee ylös sellaisia seikkoja, joiden olettaa olevan tarkoitettu merkittäväksi niiden toimesta, jotka ovat valmistelleet kyseisen näytelmän kaupunginvaltuuston kokouksessa läsnä olevien esitettäväksi, käy ennen loppuvaiheita "vuotamaan läpi vaikutelmaa" suunnittelijoiden mietteistä. Saattaa esim. huomioida, kuinka ohjeistetusti esille jätetyt esineet, maneerien tai ilmaisujen liioittelevuus, kameroiden zoomaukset ja kuvakulmat, personoidut assosiaatiot esim. joidenkin kaupunginvaltuutettujen aiempiin tekoihin, joidenkin henkilöiden vaatetuksien keskinäiset samankaltaisuudet, ulkopuolisille suunnatut piilovitsailut, sanatoistot, samaan kuvaan änketyt useat yhdessä vaikuttamaan tarkoitetut nyanssit ym. perustuvat erilaisiin ideapooleihin ja muihin rajallisiin mahdollisuuksiin, joista ennen kokousta analyytiikkaohjelmisto valikoi kaupunginvaltuutetuille ym. lausuttuvaa ja kuvausryhmällä kohdennettavaa. Samainen analytiikkaohjelmisto todennäköisesti myös generoi tehtävälistoja ym. ohjeita, joiden perusteella kukin osallistuva tietää, missä kohdin hänen on tarkoitus toimia mitenkin.

Valtuustotyöskentely on tyypillisesti sitä, että aikuiset ihmiset leikkivät asiallisesti pukeutuneena esim. tunnin verran poliitikkoja, jotka tekevät päätöksiä, vaikka heidän mietteidensä ilmaisut ovat jokseenkin, sanoisiko, sössötystä jolla ei ole erityisempiä vakavasti otettavan mielipiteen piirteitä tai sitten he sanovat jotain "turvallista", jolla keskustelua saadaan vietyä eteenpäin mitään kehityskulkuja tai persoonan yleisölle kelpaavuutta vaarantamatta. Kaupunkilaiset, kenties kaikissa kaupungeissa, ovat jo ajat sitten tunnistaneet, että kaupunkikehitys tapahtuu kuitenkin helpon arvattavasti, sillä Lappeenrannan hallintahan on sellaista helpon lupsakkaa, parametrien säätö -perustaista toimintaa, jota erilaiset alaryhmät kaupunkiorganisaatiossa pääsevät sitten toteuttamaan ja antamaan vaikutelmaa, että päättäjät ovat muka tehneet päätöksiä "vaikeista asioista".

Poliittisen toiminnan seurantaan kaupunkilaisilla on hyvin vähän viitseliäisyyttä ja tämän tajuavana, poliittiset "päättäjät" kokevat tavallaan huvittavana sen, että joku yrittää "kräkätä" auki poliittisen toiminnan kaavan ja siinä onkin eräs olennainen peruste sille, miksi kaupunginvaltuuston kokous perustuisi idealtaan jonkin tietyn kaupunkilaisen piilonälvimiseen. Sellaiseen osallistuminen tekee heistä myös ihan eri tavalla mielenkiintoisia ihmisiä, kuin jos heistä muodostettaisiin tuntuma pelkästään heidän valtuustotyöskentelynsä ja muualla esiintymisiensä perusteella, valtuutettuna tai arjen ihmisenä. Piilonälvimiseen on, varmastikin, olemassa monenlaisia julkisen netin kautta saavuttamattomia nettiryhmiä. Niillä ei välttämättä ole mitään erityistä primääriä tarkoitusta, mutta niihin osallistuvilla on pitkältä ajalta tottuneisuutta siihen, että heidän toimintansa ei paljastu, sillä sellainen on paljon enemmän ns. maan tapa kuin sanomalehtiä lukien voisi luullakin. Tässä tapauksessa kyse olisi kuitenkin enemmästä kuin samanmielisyyksien osoittamisesta, sillä kyse olisi yhteiskäyttöohjelmistojen integroitumisesta tekemiseen mukaan siten, että kaupunkilaiset ym. pääsisivät jo kauan ennen esim. kaupunginvaltuuston kokousta suht eksaktiin selvyyteen siitä, missä kohdin mitäkin merkitykselliseksi tarkoitettua tullaan käyttämään.

Sinänsä piilonälviminen on jokseenkin negatiivisesti latautunut sana ja on mahdollista, että lappeenrantalaisuuteen ei ehkä tyylillisesti sovi liian töykeä piilonälviminen. Sana "häjyinen" saattaisi olla paremmin luonnehtiva, sillä sitä olisi monesti kivempi käyttää ja luonnehtivaksi kokea siinä missä olisi mukavampaa käyttää sanaa "hitonmoinen" sanan "perkeleellinen" sijaan. Ts. toiminta olisi siis "häjyistä" eli jotakuinkin sellaista, missä ei pyritä murskaamaan ja tuhoamaan sitä, jota "häjyisästi nälvitään", mutta halutaan myös suhtautua toimintaan pelinä, jossa on kiva ikään kuin olla paremmassa asemassa kuin joku vastustajan oloinen. Lappeenrantahan on siis kaupunki, jossa monet ihmiset ovat pitkälti passiivisia tyytyjiä, toisten ollessa jonkinlaisen harjoittelun vuoksi ikään kuin jotain asiaa puoltava, joten kun joku oikeasti käyttää aikaa monenlaisen toiminnan "aukikräkkäämiseen" ja alkaa tulla liian hyväksi siinä, kyllähän sellainen erottuu ja "alkaa vaatimaan vastatoimia".

Ennen matkailuaiheista kaupunginvaltuuston kokouksen ajallista sijoittumista erään kokousta oletettavasti netin kautta katsovan asuintalon huoneistoon kuului pauhaavan oloista vedenlaskettelua jostain ylemmästä asunnosta (vajaalaatuisesti muutosrakennettu huoneisto), missä oli se erottuva piirre, että se kuulosti erehtymättömästi siltä kuin joku tekisi tarkoituksella vesihanalla "kaasuttelevaa" liikettä eli nosti vedenpauhun kuuluvuutta samalla tahdilla kuin paineltaisiin auton kaasupohjinta kytkin pohjassa ennen liikkeelle ampaisua. Tätä ei jatkunut kovin kauan, mutta tapahtuessaan samana päivänä, jolloin oli kaupunginvaltuuston matkailuaiheinen valtuuston kokous, muodostui kokouksen alkuvaiheilla valtuutettu Markus Iitiän hiukan liian pyrkivästä sanan "tie" sanamuotojen tapailusta yhdessä hänen pään alueen piirteisyyksiensä kera assosiaatio YouTube-kanavaan Throttle House (autojen testailua ja arvostellua, [1]), jonka toisessa juontajassa oli paljon samannäköisyyttä hänen kanssaan ja olisi myös helppo kuvitella Markus Iitiä hihittelemässä, innostumassa tjm. samantapaisesti kuin kyseinen juontaja.

"saattaa olla ettei koske suoraan teitä, mutta jos teille tai heille tulee uusi idea matkailun osalta"

Koska kyseessä olisi analytiikkaohjelmiston luomasta suunnitelmasta jonkun henkilön haitaksi, syötetietoina tällaista matkailuaiheista kokousta varten olisi varmastikin käytetty tiettyjen kaupunginvaltuutettujen kohtaamisia matkailullisessa hengessä. Esim. Markus Iitiän puhuessa, näkyy Heikki Järvenpään päätä, joka muistuttaisi tiettyä katsojaa siitä, että Heikki Järvenpää on ollut vuonna 2019 kolmesti Helsinkiin päin menevässä junassa samassa junanvaunussa, aivan siinä lähellä lähes tyhjässä vaunussa, ja hänen lähettyvillään eri rivillä on ollut joku muu henkilö, joka näytti korostuneen resuiselta kuten tuolloinen Heikki Järvenpääkin. Ensi kerralla vaikutti siltä kuin VR.n työntekijät olisivat edesauttaneet sitä, että moiset tilanteet pääsisivät muodostumaan, missä Heikki Järvenpää on nähtävillä isovatsaisena, parta monen päivän edestä ajamatta ja hiukset unohtuneesti sekaisin, sekä muistettavuuden vahvistamiseksi vielä joku muukin lähettyvillä ollut tavallaan asiallisesti istuvana, kuuskymppisenä mieshenkilönä, joka näytti stereotyyppisesti ottaen liian vanhalta mihinkään palkattavaksi, liian köyhästi pukeutuvalta tullakseen monessakaan paikkaa hyvin palvelluksi ja liian heiveröiseltä mentaalisesti voidakseen vastustaa minkäänlaista vaikuttamista. Kyseisessä junan vaunussa ei ollut juurikaan muita ihmisiä suurimman osan junamatkaa.

On ollut tavanomaista, että matkatessa Lappeenrannasta Helsinkiin, monet keinotekoisen oloiset tilanteet, tapahtumat ja seikat vaikuttavan pyrkivän saamaan tuntemaan tilanteet siltä, ettei Helsinkiin matkaaminen olisikaan kauttaaltaan onnistuneen oloinen ja muistamisen arvoinen. Esim. hetkeä myöhemmin puhuneen Kalle Saarelan ollessa kuvassa ja selittämässä, miten pitäisi saada isoja urheilutapahtumia Lappeenrantaan, päätyi kuvaan isosti mukaan Jani Mäkelä, joka taasen oli eräänä kylmänä talvipäivänä 2019 hivuttautunut melko tyhjässä Matkakeskuksen odotustilassa niin lähelle, että se tuntui kuin hän olisi tahallaan pyrkinyt tunkeutumaan henkilökohtaiseen tilaan aivan liian lähelle (ks. https://en.wikipedia.org/wiki/Proxemics). Juna oli tuolloin myöhässä jo toista tuntia eli ihmiset kävivät välillä ulkona ihmettelemässä ja tekivät sitten päätöksiään menemisistään. Siihen kovin lähelle se sitten tuli, muttei sanonut mitään. Tämä olisi voinut jäädä unohdettavaksi asiaksi, mutta tästä tapahtumasta pyrittiin muiden ihmisten toimesta tekemään sellainen, että se ikään kuin "kytkisi" useita erilaisia perussuomalais-assosiaatioita johonkin hetkeen ja vieläpä sillä vivahteella, että mukaan assosiaatioihin piti myös koettaa änketä jotain tekohetkien aikaista muistumaa omasta menneisyydestä. Ts. Jani Mäkelä ei asettautunut siihen lähellä huomaamattaan, vaan jonkinlaisen esiaikeen perusteella, jota myöhemmin sovellettiin ja jalostettiin monin tavoin - tyypillisesti rasismi- ja maahanmuutto-teemaisesti. Näitä myöhempiä menneeseen viittailemisiä hyödynnettiin mm. kymmenissä sellaisissa ärsyttämistapahtumissa, jotka sijoittuivat spatiaalisesti (maantieteellinen sijainti) ottaen 50 metrin toleranssilla siihen kohtaan pyörätietä, joka vie asuinalueelta Lappeenrannan keskustaan ja jonka vierellä olevassa kerrostalossa oli asunut asianomaisen eri aikoina asianomaisen ongelmallisiin elämäntilanteisiin joudutettua isää ja tavallisempaa elämää elänyttä isoäitiä. Ts. kyse oli myös muistojen turmelemiseen pyrkimisestä koettamalla muokata harvemmin ajateltuihin asioihin "kytkeytyviä" assosiaatioita siten, että yritelmät ajatella menneisyyttä saisivat samalla aikaan myös rasismi- ja maahanmuuttosävyistä ajattelua, mikä ärsyttämään pyrkivien tahojen teorioissa perustuisi ikään kuin psykologisiin käsitteisiin kuten ehdollistaminen ja priming. Samankaltaista sitten eri puolin kaupunkia, asunnon läheisyydessä, netissä, toisiinsa kytkeytyvinä assosiaatioklustereina, skeemaisuuksien uudelleenohjelmoinnin yrittämisineen ym. Tästä päästäisiin myös erääseen perusteeseen sille, miksi on kirjoitettu blogikirjoitus "Ettei vain perussuomalaiset järkkäilisi tummaihoisia ym. ihmisiä ärsyttämään joitakin suomalaisia maineensa kelpoistamisen vuoksi?".

Jos oletetaan, että analytiikkaohjelmisto tajusi ottaa nämä aiemmat kohtaamiset huomioon ja se tiesi Throttle Housen olevan eräs suosikki-kanavani YouTubessa, minkä luvaton tietoturva-ongelmien hyödyntäminen olisi paljastanut, olisi oletettavaa, että tarkoitus oli saada ajattelemaan suunnilleen samoihin aikoihin useammanlaista hyytynäisyyttä ja jäätymistä ajattelukykeneväisyyteen liittyen.

Throttle Housen toinen juontajahan on sellainen, että hän antaa itsensä päätyä hiukan hömelöksi ja mitä hän toisinaan korostaa elekielelläänkin, millä on tässä se merkitys, että eräs lappeenrantalainen "laahustajatyyppi" tuolla kaupungilla, joka tapaa sijoittua johonkin erilaisten kävijävirtojen viereen seisomaan ja on siinä sitten pitkän aikaa, on olemukseltaan monella tapaa samanoloinen kuin tämä toinen Throttle Housen juontaja hömelöimmillä hetkillään, vaikkakin ilman eleilyä ja ilmeilyä. Throttle Housen muistamista taasen oli valmisteltu juuri ennen kaupunginvaltuuston kokousta pauhaavan oloisella vedenlaskettelulla, mitä taasen on usein käytetty fight-or-flight -efektin aikaansaamiseen eli elimistön saamiseen stressireaktio-tilaan, jossa on vaikea ajatella mitään laadukkaasti. Jani Mäkelä -tapauksen aikainen talven kylmyys taasen on runsaasti dopamiini-välittäjäaineita kuluttavaa aina siihen saakka, kunnes ei enää jaksa ajatella laadukkaasti. "Hiukan tärähtäneisyyden" käsitteen vahvempaa käyttöä ajattelussa on voitu teorisoida saatavan aikaan Markus Iitiän vieressä olevalla Linda Brandt-Ahteella, joka hänkin näyttää jotenkin höynähtäneeltä, mutta tulee sitten kuitenkin puhuessaan sanoneeksi jotain, mikä ei puolla hänen olemistaan "hiukan tärähtänyt", kuten ei Throttle Housen tyyppikään "ole oikeasti sellainen".

Kun Eeva Arvela ehdotteli

"miten voitas kytkeä ja olisko se teidän mielestä mahdollista niin kytkeä Karhusaari, Myllysaaren alue siis uima-alueen, Linnoitus, keskusta ja satama"

"se ois sellane upee upee kolmio"

alkoi varmasti monesta muustakin netitse katsojasta, joita ei tietenkään paljoa ollut, ihmetyttämään, miksi hän osoittelee niin epämukavan oloisella tavalla ja kovin pitkään sillä etusormellaan viestintäänsä tehostaakseen ikään kuin katsellen mielestään kuvia ja sitten osoitellen niitä, mutta kuitenkin siten, että sormi ei tähdännyt mihinkään, vaan hän vain "pökki" sillä eteenpäin. Kun tarkastelee, mitä kaikkea samoihin videokuviin päätyikään, sieltä löytyy monenlaista violetin, lilan ja punaisen sävyistä, sekä eräänlaisia graafiteoriasta tuttuja elementtejä kuten kukkapuska (yhteenkytkevyys) ja karkkirasian valkoinen täplä punaiselle pohjalla (noodi), joten oliko hän saanut tehtäväkseen lämppäillä katsojien/katsojan mielestä esiin jonkinlaista signalointiin rinnastuvaisuutta, missä sormella tökkiminen oli kuin sykäyksien tuottamista, värisyyksien samankaltaisuudet vahvistumista ja kolmiomaisesta yhteenkytkevyydestä puhumisen tarkoitus herätellä esiin muistoa amk:n matematiikan oppitunnista, missä eräs Pavel-niminen henkilö piti viereisen pulpetin tuolilla istuessaan korvassaan kolmioviivainta roikkumassa ilman mitään erityistä tarkoitusta? Tämä Pavel-henkilö oli vain eräällä hetkellä kenellekään suoraan esittämättä laittanut kyseisen kolmioviivaimen korvaansa roikkumaan ja ottanut sen sitten muutaman minuutin kuluttua pois. Juuri tällaiset menneisyydessä tehdyt myöhempää valmistelevuudet ovat eräänä syynä sille, miksi Eeva Arvelan käytös on epäilyttävää. Hänen korvassaanhan oli mainittua värien samankaltaisuutta myötäilevä korvakoru siten esille, että se oli erottuvuudeltaan parhaimmassa asemassa kaiken sen suhteen, mitä videokuvassa oli näkyvissä. Eräs syy tähän välishow'hun saattoi olla siinä, että siinä pyrittiin lämppäilemään tietynlaista matemaattisvivahteisuutta turhamerkityksisessä tilanteessa ja missä tarkoitus olisi eri aikoina läpivietyjen matemaattisuuksista kiinnostuneisuuden kyllästyttäminen, mihin taasen olisi perusteena se, että matemaattinen ajattelu voi olla vaarallista vallanpitäjille, jos sellaisen avulla saa liian laadukkaasti tajuttua, minkälaista peliä kaupunginhallinta (ja elinkeinoelämä ym.) oikeastaan onkaan.

Otettaessa huomioihin mukaan hetkeä myöhemmin ääneen päässeen Markku Papinniemen hiusten vaje hänen "ei näe metsää puilta"-tokaisunsa kera, tulee ajautuneeksi mietteeseen, että aika pianhan sitä ollaan tultu aika vahvasti sivunneeksi monia sellaisia asioita, jotka ovat olleet jo useita vuosia erityisessä asemassa merkittävimmissä nettituotannoissani: Markus Iitiän "tie"-selitys (11 kpl julkaisusarjan numeroa, joiden kansikuvituksena tyypillisesti autiota tietä, piennarta tai levähdyspaikkaa); lilan, pinkin ja violetin sävyjen samassa videokuvassa pitkään esiintymistä (näiden sävyistä kauluspaitaa politiikka-aiheisen blogiyhteisön profiilikuvassa); pappisuus ja metsäisyys (blogin nimessä sana "uskottavaa", metsäisyyttä header-kuvituksena itse tehdyllä julkaisuohjelmistolla julkaistuja julkisia teoksia listaavalla sivulla).

Sen jälkeen, kun Joonas Grönlund oli kertoillut jonninjoutavan selityksensä

"mitä pitäis tapahtua, että vaikka Aasiasta lennätettäs maanantaina tänne koneellinen turisteja ja niille laitettas Lappeenranta-verkkarit tai -haalarit vuodenajasta riippuen ja sitten ne kulkis yrittäjältä toiselle viikon verran tai neljä päivää tai mikä se aika oliskaan, sitten ne lennätettäs takaisin ja tulis uusi seuraa koneellinen ja sama homma jatkuis"

hän vetäytyi taaksepäin, jolloin hänen pulskahkon kehonsa takaa pääsi esille Helena Puolakka, jolla oli yllään raitapaita, jonkalaisia samassa huonetilassa oli vain yhdellä toisella (Huotarinen Markku), joka oli "ihan sattumalta" vaihtunut tuoksi kerraksi Tauriaisen Jussin tilalle. Täten saatiin myös lisäviittausta menneisiin tapahtumiin, sillä hän oli dementoituneen oloisuudessaan menneitä laahustajatyyppien kohtaamisia mieleen tuova ja heihin vertautuva, mikä mahdollisti täten myös ainakin teoreettista muistijälkien vahvistumista mainittuun hetkittäin hallitun höhlään Throttle Housen juontajaan ja Linda Brandt-Ahteeseen. Primääri vertautuvuus lienee kuitenkin ollut tarkoitettu kohdistuvan siihen laahustajatyyppiin, jota kaikista eniten on pyritty asettelemaan kulkureiteille "tuolla kaupungilla" ym. Kyse on henkilöstä, jonka tuhannet ihmiset ovat varmasti nähneet laahustamassa pitkin samoja katuja vähintään kymmeniä kertoja, mutta kuten Lappeenrannassa on tavanomaista, moisesta keinotekoisesta ihmisiin vaikuttamisesta ei pukahdeta mitään. Lappeenrantahan on perinteisesti, jo kymmenen vuosien edestä, kaupunki, jossa esitetään yhdenvertaisuuden ja muun käytännössä hömpän asemaan jäävän olevan "kaupungin DNA:ssa" tjs., vaikka sosioekonomiset ym. primitiivisemmät seikat ovat eniten merkitseviä ihmisten toisiinsa suhtautuessa. Kyseisestä laahustajatyypistä ei lukuisista huomiointikerroista huolimatta ole saanut vaikutelmaa, että hän olisi hallitusti hetkittäin höhlä, vaan pikemminkin jatkuvasti vaisun sekaisin ja muiden pyynnöstä joitakin ihmisiä kymmenittäin ja sadoin kerroin tahallaan ärsyttävä. Kyseisen henkilön käyttöön on jo vuoden 2014 paikkeilla "lanseerattu" vaakaraitaisuus-teemaisuus, mihin on pyritty sumputtamaan kaikenlaista "raitaisuutta" Uuno Turhapuro -elokuvista tutusta Marjatta Raidasta kadunnimiin kuten Raitakatu.

Joonas Grönlundin takaa esille päässeestä Helena Puolakasta olisi pikantisti mainittavissa, että hän on tämän erään katsojan sukulaisen pitkäaikainen tuttava, joka oli ollut mukana hänen johtajan roolista eläkkeellejäämis-juhlallisuuksissaankin hänen vanhusten palvelutalo -työpaikallaan. Sattumoisin, tämä sukulainen oli eräällä aiemmalla kerralla juna-asemalle ajaessaan olevinaan huudahtanut edellä ajaneelle äkkipysäyttäjälle "ei päätä, eikä häntää", mikä oli siitä omituinen huudahdus, että aidossa tilanteessa (vrt. keinotekoinen) reaktiomainen tunnetila olisi saanut viiveettömämmin huudahduksen esille, mutta tuolloin se tuli kuin siten sanoen kuin olisi vielä kertaalleen koetettu miettiä, miten sen sanoisi, ettei kyydissä olevalta jäisi kuulematta tuo huudahdus (auto jäi itselle viikonlopuksi lainaan). Linda on sattumoisin myös tämän katsojan tekstissä aiemmin mainitun isoäidin nimi ja Ahti-silli taasen toiselta puolelta sukua olevan isoisän erästä herkkua. Tässä kohdin syytä muistuttaa, että jos analytiikkaohjelmiston tietosyötteiksi on annettua sellaisia käsitteitä ym., joista on tarkoitus muodostaa juuri tiettyyn henkilöön vaikuttavuutta, niin tietenkin tällaiset assosiaatiot ovat merkityksellisiä, vaikka joku hötkyli saattaisikin sanoa, että "luulet vaan".

Erityistä huomioitavaa myös se, että kun kokouksessa alettiin täten Joonas Grönlundin toimesta puhumaan verkkareista ja heti kohta tehdään vihjailevaa viittausta monien kaupunkilaisten tietämään laahustajaan, joka on siis kulkenut pitkin kaupungin eräitä pitkiä katuja suunnilleen joka päivä useita vuosia ja joka istahtelee sitten jossain vaiheessa pitkäksi aikaa esim. kauppakeskuksen penkille, siinä tullaan hämmentäneeksi lisävertautuvuudella "toisenlaiseen Ramboon" eli tähän tiettyyn katsojaan, joka on lenkkeillyt jo pitkälti yli kymmenen vuotta suunnilleen joka päivä ja jota monet yrittävät väkisin saada vertautumaan (muiden mielissä) tähän surkeammassa asemassa olevaan. Ja mikseipä yrittäisi, sillä kysehän on kuitenkin erilaisten voimien eräänlaisesta kamppailusta, missä politiikot ym. valtaa määritelmän puolesta pitävät eivät pitäisi siitä, jos tämä joku "kräkkäisi" heidän toimintakaavansa auki ja saisi ihmisiä tunnistamaan, miten "kaikki on pelkkää vitsiä" tjs. - tai ainakin pitkälti.

Kalle Saarela pääsee toisen kerran ääneen sen jälkeen, kun Riitta Munnukka on käynyt selittämässä jotain helposti unohdettava, saapunut paikoilleen, Jarvan selitettyä toisenlaista, Jari Karhun selitettyä jotain muuta Riitta Munnukan vierestä paikaltaan ja Riitta Munnukan selittäessä vielä kertaalleen jotain paikaltaan taustallaan GANT-paitaista henkilöä. Heidän jälkeensä kuvaa zoomataan taaksepäin samoihin aikoihin kun Kalle Saarela toteaa, että "yksi pieni yksityiskohta kiinnittää niiku huomiota", jolloin kuvaan pääsee sana "muovi" taustalla olevista roska-astioista. Kalle Saarela selittää osittain piilosta, kuinka tekonurmirullat ovat olleet mätänemässä "jo kymmeniä vuosia sitten". Taisi olla Eveliina Lohkon vieressä ja Kalle Saarelan edessä se, joka totesi, että olisi "peiliin katsomisen paikka".

Jos oletettaisiin, että analytiikkaohjelmisto olisi olettanut, että Eeva Arvelan edessä ollut karkkirasia valkoisella täplällä punaisella pohjalla olisi oletettavasti jäänyt kaiken viivyttelyn seurauksena katsojan mieleen paremminkin, Kalle Saarelan lausuma sana "yksityiskohta" ja kuvan zoomaaminen siten, että sinisellä pohjalla ollut valkokirjaiminen sana "muovi" korostuu, olisivat ne yhdessä Riitta Munnukan takana olleen valkotekstisen GANT-paitaisuuden kanssa muodostamassa "valkoisena erottuvuuden" idean tulemista ajattelussa sellaiseksi, että sen huomaisi jonkin aikaa jatkossa aiempaa helpommin eri ympäristöissä (ainakin jonkin teorian mukaan), sillä ajallisesti ja spatiaalisesti noista viimeisimmät tapahtuivat samoilla hetkillä ja tavallaan samoin paikoin (videokuvasta, videokuvan etäisyyksien tajua sekoittavasti, katsoen).

Kuten monet muutkin menneisyydessä keinotekoisesti "mieleen jätetyt" tapahtumat, symboliikka ym., joihin on myöhemmin viittailtu epätodellisen runsaasti aivan tuntemattomien ihmisten toimesta, on kirjainyhdistelmä GANT myös eräs tällainen, sillä Gofore-yritys ("digitaalisten palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen keskittynyt yhtiö"), joka toimii nykyisin myös Lappeenrannassa, oli eräs potentiaalinen työnantaja tälle eräälle katsojalle. Helsingissä tavatulla työhaastattelijalla oli ollut päällään ohut villapaita, jossa oli hienostuneen kokoinen, mutta hyvin erottuva GANT-tekstiompele. Merkittävää tämä on juuri sen vuoksi, että vaikka työhaastattelut ovat luonteeltaan tilanteita, joista ei viestitä ulkopuolisille, tuosta kyseisestä GANT-paitaisuudesta pyrittiin tekemään muiden ihmisten toimesta ns. kognitiivinen referenssipiste eli erään määritelmän mukaan sellainen, jonka kautta ajatukset johonkin ajatuskokonaisuuteen saavat alkunsa, kun niihin suuntiin ajatteluaan pitkästä aikaa suuntaa. Muut ihmiset esim. saivat tietoonsa kaikenlaista tuolloisissa keskusteluissa mainittua tai tapahtunutta kuten sen, kuinka työhaastattelija oli eräässä vaiheessa avannut erään toisessa huoneessa olleen kaapin ja oven ja täten näyttänyt pikaisesti heidän serverikaappiaan. Kyseisestä työhaastattelusta on myös pyritty tekemään muistuttava tekijä sille, kuinka ikää tulee lisää ja aikaa kuluu, joten Riitta Munnukan jokseenkin vanhahtavien kasvojen taustalla näkyvän GANT-paitaisuuden voi spekuloiva merkitsevän juurikin pyrkimystä saada tuntemaan, ettei olisi kelpaava johonkin. Jos tämä pahastuttaa häntä, pahastumiset voi suunnata kohti analytiikkapelin suunnittelijoita ja sen hyväksyjiä. Pianhan siinä Riitta Munnukan ym. jorinoiden jälkeen todettiinkin näennäisen johonkin kokouksen kannalta oleellisen asiaan liittyvästi, että "olisi peiliin katsomisen paikka", mutta eiväthän ihmisten aivot sillä tapaa toimi, etteivätkö ne esim. loisi ennusteita asioiden toisiinsa liittyvyyksistä muillakin tavoin kuin miten asiat näennäisesti vaikuttavat rajautuvan johonkin hetkeen.

Joillekin seikoille ei saanut muodostettua mitään erityisempää merkitystä, vaikka tuntuikin esim. siltä, että johonkin siinä pyritään, kun puheenjohtajana toiminut Sanna Koskenranta käytti sanaa "vihko" niin moneen kertaan:

"mitä sillä on merkitystä jos menee vihkoon, mitä sillä on merkitystä, sitten yritetään taas uudestaan joko samalla tai uudella idealla"

"kun keskustelu jatkui näinkin pitkään, ei tää nyt ehkä vihkoon mennyt, aihe oli kiinnostava ja nostitte esille tärkeitä asioita, joista varmasti päättäjinä saadaan eväitä ja keskustelua oli varmasti myös mielenkiintoista seurata"

Vierailijanakin ollut henkilö siinä hänen vieressään tuli päätyneeksi sitä käyttämään. Kenties sen vuoksi, että sen sanomisen toistaminen puheenjohtajan toimesta sai sen tuntumaan hänestä siltä, että se oli jotenkin trendikästä kokousta mahdollisesti seuraavien mielestä?

"jos tämä menee vihkoon, olette sitten tässä valtuuston puheenjohtajan kanssa rikoskumppaneina"

Vai olisiko sittenkin siitä vielä jotain saanut irti, että Ari Torniaisen mainitessa Imatralla olevan tapahtumia ja Lappeenrannalta infraa puuttuu, hänen taustallaan näkyi taaksepäin vetäytyessään sanoja Marko ja koskisuus? Jouni Kemppi pitää siinä vierellä melko korkealle kohotettuna ja mihinkään tukematta kierrelehtistä vihkoa.

Hetkinen.. koskisuus, Koskenranta.. SannaK.. olin erään toisen SannaK:n illanvietoissa päässäni lippikseen rakennetut ovenkahvat. Vihkoon menemisen käyttäminen pieleen menemisen synonyyminä..? Ei, nyt taitaa mennä liian vaikeaksi.

Tosin, olisihan tuossa vielä tuota Marjatta Moilasta, jonka illan spesialiteettina oli ilmentyä hiuksista osa paikoiltaan valahteena kertomassa Pave Maijasen kuoleman jälkeen syntyneestä "keskipenkki"-ideasta ja pyytää ideaa miten saadaan toteutettua tämä keskipenkki. Taustallaan hänellä on kaksiovista salin ovea ja niidet kahvat. Mikä todennäköisyys olisikaan sille, että hänkin pyrki osaltaan johdattelemaan ajatuksia tilanteeseen, jossa tämä eräs katsoja olisi illanvietossa päässään lippikseen rakennetut, korvien kohdalta erkaantuvat ovenkahvat?

-- - -- - -- -- - -- - -- -- - -- -- - -- - --

Kaupunginvaltuuston kokouksessa taideaiheilla tuli myös esille jonkinlaista epäilyttävyyttä, vähine perättäisine puheenvuoroineen:

"keskustelu alkaa.. valtuutettu Huovinen"

"otetaas vielä valtuutettu Armisen kysymys tähän"

"annetaan nyt kuitenkin nyt tuonne Leimille vastauspuheenvuoro"