Metodologisia ja teknisiä uhkia
Siellä ne alkaisivat esim. Semantic Scholarissa olemaan kaikki ne tarkemmin selittävät tutkimukset, joidenlaista jotkut ovat voineet koettaa selittää muille ihmisille jo kolmatta kymmentä vuotta sitten pyrkiessään saamaan muita ymmärtämään tai edes hiukan tajuamaan, minkälaisia vakoilu- ja vaikuttamiskeinoja heitä ja muita kohtaan käytetään.

Näitä keinoja olisivat esim. näyttöpäätteellä olevan uudelleenkonstruointi metrien etäisyydeltä ilman minkäänlaista koskettavaa yhteyttä, asunnossa oleilun havainnointi ilman suoraan näköyhteyttä, käytössä olevien laitteiden tunnistaminen virrankäytön vaihtelujen; käyttäjän eleilyn; tilastotieteellisyyden perusteella, toimivien ennusteiden muodostaminen yksilön päätöksenteosta käyttäen tietopohjana pelkästään digitaalisista jäljistä muodostettua pitkäaikaistutkimusta, tunnetilojen määrittäminen äänenkäytön; sydämenlyöntien; esineiden kopsahtelujen perusteella ym.

Tekoälyisyys on ehättänyt muutamassa vuosikymmenessä ja vähän sitä kauemminkin kehittymään siinä määrin, että sellaiselta voi ihan kysyäkin, mitä se on mieltä sellaisen toteutettavuudesta ja olemassa olevista sovellutuksista, jonkalaisista on ollut kovin turhanlaista yrittää saada aikaan keskustelua esim. entisaikojen keskustelufoorumeilla tai nykyajan sosiaalisen median alustoilla.

Claude-tekoälyltä (sen Sonnet-mallilta) näistä mahdollisuuksista tiedustellessa, se ei pidä ollenkaan mahdottomana esim. seuraavanlaisia:

  • Ultra Widebandin käyttäminen erottamaan ihmisen karkean muodon muista kohteista seinän takana. Se voi esimerkiksi tunnistaa, onko kyseessä ihminen vai jokin muu liikkuva esine, kuten eläin tai robotti. Sillä voi myös tunnistaa esim. ihmisen liikkeen ja sen luonteen kuten kävelyn erottamisen juoksusta tai seisomisen istumisesta.
  • Seinän tai lattian materiaali voi heikentää analysoitavan signaalin kulkua, mutta näytepalan sellaisesta ottamalla tai muutoin sen ominaisuudet hyvin tuntemalla voidaan muodostaa algoritmi, jonka avulla materiaalin vaikutus voidaan minimoida.
  • Tekoälyalgoritmit voivat oppia tunnistamaan ihmisen muodon ja liikkeen ilman pitkää seurantajaksoa käyttämällä vertailevasti aiemmin muodostettua ja analysoitua UWB-dataa, joka sisältää erilaisia ihmisiä eri asennoissa ja liikkeissä. Antamalla tekoälylle ennakkotietoa ihmisen muodosta, esimerkiksi 3D-mallin tai joukon UWB-mittauksia eri asennoista, voidaan nopeuttaa oppimisprosessia huomattavasti.
  • WiFi Vision, Wihi, GaitWay, WiWho, CSIID, Wii, Deep-WilD, WiFi-ID, NeuralWave ja HumanFi ovat eräitä monista tekniikoista, jotka hyödyntävät Wi-Fi-signaalien muutoksia, jotka aiheutuvat ihmisen läsnäolosta ja liikkeistä. Ne analysoivat esimerkiksi signaalin voimakkuutta (RSSI), kanavaaaltoinformaatiota (CSI) tai Doppler-siirtymää. Tekniikat eroavat toisistaan siinä, miten ne käsittelevät dataa ja mitä ominaisuuksia ne käyttävät tunnistamiseen.
  • Ihmisiä voidaan tunnistaa hyödyntämällä yksilöllisiä äänen piirteitä, kuten äänihuulten värähtelyä tai kurkunpään rakennetta. Tunteita voidaan tunnistaa analysoimalla puheen sävyä, prosodiaa ja muita akustisia piirteitä.
  • Äänen avulla voidaan tunnistaa meneillään olevia aktiviteetteja analysoimalla "äänimaisemaa", jolloin saavutetaan tarkempaakin ymmärrystä näistä aktiviteeteista kuin yksinkertaista luokittelua esim. kävelyyn, kirjoittamiseen tai syömiseen.
  • Terahertsisäteily läpäisee monia materiaaleja, kuten vaatteita, muovia ja puuta, mutta heijastuu ihmisistä ja muista elävistä olennoista. Sen avulla voidaan havainnoida ihmistä seinän läpi, sekä sitä voidaan käyttää elintoimintojen kuten hengityksen ja sykkeen mittaamiseen etäältä. Niitä tavataan käyttää mm. piilotettujen esineiden, kuten aseiden tai räjähteiden havaitsemiseen.

Tavallaan se on hämmästyttävää ja toisaalta sitten kai taasen ei, että ihmiset eivät osaa olla huolissaan uhkista, ellei niitä erikseen heille esitellä ja senkin esittelyn pitää tapahtua jotenkin hyväksyttävällä tavalla eli esim. suomenkielisistä uutisista ja vielä senkin jälkeen ne jäävät yhtä merkityksettömäksi kuin kaksi päivää aiemmin ilmestynyt yksinäinen Amnestyn mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa. Niinkin vaikuttava toimija esittää mielipiteen ja silti juuri mitään muutosta ihmisten käytöksissä ei tapahdu. Toisaalta, asioiden kehittymisien nopeus voi olla ollut niin huikeaa ja monilla tavoin ilmentyvää, että siinä ei enää jää kenellekään aikaa todeta muille, minkälaista tulevaisuudessa voi olla mahdollista, kun se on jo ollut mahdollisista jo usein variaatioin. Eräs hämmästyttävä esimerkki tekoälyn kyvyistä on mistä vaan puhuvan (tai vaikka laulavan) ihmishahmon generoiminen pelkästään henkilöä esittävän valokuvan ja äänisamplen syötetiedoiksi antamalla, mutta siinä vaiheessa, kun tällaisesta tutkimuksesta uutisoidaan ihmiset ovat ehtineet laajalti tottumaan moniin muunlaisiin uutta luoviin tekoälysovellutuksiin, sekä myös niiden kyvykkyyksien hyödyntää massiivisia tietomalleja päätelmien ym. tekemisessä.

Mainitusta Semantic Scholarista löytyy niin paljon tutkimuksia mm. kaikesta edellä mainituista, että käydessä etsimään esim. WiFi-verkon säteilyn avulla tehtävästä yksilön tunnistamisesta tietoa ja seuraillessaan mihin muihin viime vuosien aikaisiin ja samoihin aiheisiin liittyviin tutkimuksiin päätyykään, ei aiheeseen läheisesti liittyvistä tutkimuksista ole tulla loppua. Tässä vähäinen otanta tutkimustuloksia WiFi-verkon säteilyn hyödyntämisestä ja oheisaiheista:

Teknisten keinojen jonkinlaisesta tajuttavuudesta ja tajuamisesta on vielä matkaa sen tunnistamiseen tai tunnustamiseen, kuinka niitä käytetään tai voidaan käyttää osana jonkinlaisia tarkoituksia. Koitappa ihmisille selittää, kuinka kaupungien kokoiset yhteiskunnat voivat jossain määrin perustaa toimivuuteensa siihen, että joidenkin ihmisten toimintaa seuraillaan vakoilevasti salaa, mutta esitetään, että päätelmien tekemisien perustana ovat asianmukaiset tutkimisjärjestelyt johonkin muualla kohdistuvana. Aivan liian helppoa monille selittää moinen pois muita ihmisiä vaivaamasta, varsinkin kun "toisinajattelijoiden häätämisestä" on jo vuosikymmenien ajalta paljon kokemusta, mitä voidaan jakaa yhteiskuntien välilläkin.

Jostain syystä ihmisille on kuitenkin helppoa hyväksyä se mahdollisuus, että yritykset voivat vakoilla toisiaan, mistä eräänä osoituksena, että sellaiselle on käytössä sanakin: "yritysvakoilu". Toisaalta, se sitten taasen meneekin monille vaikeammaksi hyväksyä, että että yritykset tai sen jotkut työntekijät vakoilisivat jotain yhtä tai muutamaa ihmistä, jotka eivät ole esim. suoria nykyisiä tai potentiaalisia tulevia kilpailijoita heille, mutta joka tekee sellaista ideointia tai muuta, jolla on merkitystä tuon yrityksen kannalta.

Tai ettäkö "ihan tavalliset ihmiset" käyttäisivät yritysten(kin) potentiaalisesti käyttämiä vakoilu- ja vaikutuskeinoja muita ihmisiä, tavallisiksi tai muunlaisiksi määrittelemiään, kohtaan, mutta toisaalta ihmiset ovat paljon valmiimpia hyväksymään sen, mitä vaikkapa uutistoimisto Reuters sanoo erilliset toimistotilat hankkineesta rikollisliigasta: "Hundreds of computer geeks, most of them students putting themselves through college, crammed into three floors of an office building in an industrial section of Ukraine's capital Kiev, churning out code at a frenzied pace. They were creating some of the world's most pernicious, and profitable, computer viruses."

Vakoilu- ja vaikutuskeinoilla saadaan aikaan esim. sitä, että jonkun ihmisten elämästä tulee tällaista:

Tunnistettaessa olevan ryhtymässä laittamaan ruokaa, missä joutuu olemaan lieden ääressä jotakuinkin tavanomaisen aikaa, käydään laskettelemaan pauhaavaäänisyyttä aiheuttavasti vettä jostain ylemmästä asunnosta kerrostalossa.
Saatuaan papereiden järjestelyn valmiiksi, missä tuli ajatelleeksi asioita menneisyydestä, näiden asioiden ikään kuin konkretisointeja nakkaillaan piha-alueelle, jotka sitten tulevat nähtäville, kun lähtee käymään ulkona, missä joutuu käymään, koska on aika käydä siellä jossain kuten tavanomaiseksi on muodostunut.
Alkaessaan laittamaan pyykkejä valmiiksi käydäkseen kerrostalon pyykkituvalla, alkaa juuri siinä ennen ulos menemistä aikaa varatakseen sitä erityisenkuuloista kolketta jostain ylemmästä asunnosta, jota on kuullut juuri samoihin ja vain samoihin aikoihin kymmeniä muitakin kertoja aiemminkin. Myöhemmin tätä erityisenkuuloista kolketta käydään esiinnyttämään toisaallakin, erityisissä tilanneyhteyksissä.
Saatuaan kognitiivisesti vaativan tekemisen valmiiksi, mihin tarvittiin sekä tietokoneella tekemistä, että paperille kirjoittelua, alkaa jossain ylemmässä asunnossa tästä tavallaan immersiivisestä tilanteesta poistumisen jälkeen raskaasti askeltavaa kuljeskelua, mitä jatkuu nelisenkymmentä minuuttia kuin sinne olisi erikseen palkattu joku häiriköimään, mikä alkaa uuttamaan idea lähteä pois asunnosta jonnekin toisaanne, mihin häiriköt ovat myös jo varautuneet.
Ryhtyäessään valmistautumaan lähtemään asioimassa etäämmällä, alkaa juuri ennen ulospäin lähtemistä ulkonta kuulumaan auton hälytysääntä, mitä kukaan ei vaikuta tulevan keskeyttämään ja koska poispäin lähtemistä ei voi sillä erää viivyttää pidempään, on mentävä sinne ulos ja kuultava tuota auton hälytysääntä lähemmältäkin ja sitten hetken kuluttua etäämmältäkin.
Ideoituaan siten, että piirteli ilmaan ja siirteli kuviteltuja asioita, tullaan näistä tietämisistä vihjaamaan muissa yhteyksissä ja aiheuttamaan siinä samalla niihin kytkeytyvästi huonojen mielialojen aiheuttamisien yrittämisiä.
Laskeskeltuaan, kuinka monta ravintolisää jossain ravintolisäpurkissa on vielä jäljellä, saavat muut paikalla olemattomat tietää monta kapselia siinä ravintolisäpurkissa oli ja laskettua siitä, milloin viimeistään tulee käyneeksi ostamassa oletettavasti lähiapteekista niitä lisää, koska aiemmalla kerralla niitä verkosta tilatessa ne eivät tulleetkaan odotusten mukaisesti heti seuraavaksi päiväksi, vaan vasta neljän arkipäivän kuluttua. Vaikka kävikin ostamassa näitä ravintolisiä lähiapteekista, kuten arvattiinkin, tuli hän siinä samalla käyneeksi siinä kaupassa, jonka sisäpuolella tuo apteekki on, jolloin häiriköt pääsivät tekemään häirinnällä vaikuttamistaan kaupassa olevan apteekkimaisia tuotteita sisältävän hyllyn kohdalla, joka oli juuri siinä ennen kaupan kassoja.
Ääntäkään pitämättä siirretty se ainoa sulatusastia paistinpannussa olevaan vesihauteeseen, mikä aiheuttaa jysäyttävän äänen jossain ylempää kerrostaloa, kuten jo seitsemännenkymmenen kerran samaisessa kuussa, kun on asettanut jotain alaspäin suuntautuvalla liikkeellä.
Pääsymahdollisuudet hyödyllisiltä tuntuviin netti- ja muihin yhteisöihin ovat alkaneet käymään vähäisemmäksi kuin niissä oltaisiin ryhdytty olemaan varovaisia sen suhteen, josko jonkun toimintaa seurataan niin tarkkaan, että siinä samalla tulisi päätyneeksi oletetusti väärien ihmisten tietoon näissä yhteisöissäkin käsiteltyjä asioita, jos tämän erään jonkun niihin päästäisi.
Monenlaisista ns. uhkavektoreista tietoturvaan liittyen on hyvin vaikea saada aikaan keskustelua edes IT-alalle kouluttautuneiden kanssa, sillä useista heistäkin on mukavampaa pysytellä konventionaalisuuksissa. Täten erikoisempiakin tekniikoita ja metodeita, jotka voivat olla jonkin toimintakonseptin osana, voi hyvinkin joutua pelkistämään useamman kuin yhden iteraation verran, mistä seuraa se, että selityksen vaikeusasteiltaan helpommat, jäljelle jääneet osat voidaan tulla kumonneeksi showstopper-argumentilla kuten "aika kaukaa haettu".

Jos internet-käytöksen perusteella voi tehdä eroa CGI:llä ja Biltemalla työskentelevien välillä, niin kyllä molempien työntekijöistä löytyy niitä, joille mikään edes tieteellisteknisessä julkaisussa raportoitu keino esim. yksilöiden vakoiluun, häirintään tai käytökseen vaikuttamiseen ei ole riittävä pohja sen selityksen luomiselle, että joku tai jotkut käyttäisivät tuota jotain keinoa juuri siihen henkilöön, joka pyrkii muille selitystä luomaan, jotta voitaisiin keskustella aiheen tiimoilta enemmänkin.

Aivan yks lyst onko keskustelemisen yrittämisen paikka IT-alaan ja tekniikkaan erityisesti liittyvä keskustelufoorumi, tietoturva-aiheinen Facebook-ryhmä, jokin IT-alaan liittymätön some-ryhmä tai oppitunti amk:ssa, sillä vasta sitten kun meneillään on tilanne, joka on kaikin tavoin ryyditetty tukemaan kyseisenlaista keskustelua tietoturva-asioista, aina mukana keskustelussa olevia tietoturvaan monipuolisesti erikoistuneita asiantuntijoita myöten, voidaan käsittelyyn ottaa mukaan konventionaalisuuksista poikkeavia uhkavektoreita tai toiminnan konsepteja, joidenlaisista ei ole ollut tapana puhua missään.

Eräässäkin englanninkielisessä Facebookin tietoturva-aiheisessa ryhmässä ripotellaan kaikenlaisia tietoturvaan vivahtavia uutislinkkejä, mutta koetettaessa nostattaa keskustelua jostain hieman erikoisemmasta tietoturvaongelmia hyödyntävästä konseptista, harvat vastaukset ovat suunnilleen tyyliin:

"You feel victimized by a hacker? Chances are very slim he (read they) are consistently attacking you, unless you have some sort of data which they actually want? It's more likely your machine and operating system is infected. Perform a clean install."

Tuosta saa hieman viitettä siitä, kuinka ihmiset eivät tajua/ymmärrä, mitkä ovat mahdollisia perusteita ja motivaattoreita kohdistaa tietoturvaongelmia hyödyntävää toimintaa tiettyyn yksilöön, joten löpistään jotain tavanomaisuuksia siinä missä yritysasiakkaita palveleva IT-asiantuntijakin voisi tarjota asiakkaalleen sen paremmin ymmärtämättä vaikkapa WithSecuren tietoturvauhkissa väitetysti auttavia tuotteita todeten paremmin tietämättä, että "näillä pärjäät".

Tietoteknisesti nohevat saattavat antaa suht spesifiäkin ehdotuksia, mutta se taasen johtuu enemmänkin siitä, että tietotekniikka tapaa olla sellaista, että selittämisessään on aina helppo olla vielä hiukan spesifisempi, vaikka selitys onkin "ankkuroitu" tavanomaisuuksiin. Kykenevyys hiukan spesifisempään on täten ympäristössä olijoille suunnattua esitystä, joka tyssäisi nopeasti, jos mukavuusalueiden rajoja vähänkin koeteltaisiin.

Minkälainen on kelpoisa perusta epäillä jotain tieturvaongelmia hyödyntävää epäilyttävää olevan meneillään?

Voidaan myös kysyä muodossa "Kuinka yksinkertaiseksi selitykset pitää tehdä, jotta voi edes hetken kuvitella keskusteltavuutta olevan ennen kuin sekin illuusio luhistuu?".

Kuvashow 1. Pelissä esiintyvä symboli ilmestyy pelituntien aikana maantieteellisesti lähettyville. pelistä: The Division 2
Kuvashow 2. Puhelimeen soitetaan sellaisen tahon edustajalta, jota vastaavaa pelissä ensi kerran esillä. pelistä: The Division 2
Kuvashow 3. Peliä pelatessa esiintyy kymmeniä kertoja auditiivistä häirintää vain ja ainoastaan niissä kohdin, joiden aikaan, sekunnilleen, on vahvojen assosiaatioiden assosiaatioiden aiheuttajia, jotka suuntautuvat kaikki samaan entuudestaan tuntemaansa henkilöön. pelistä: Ghost Recon Breakpoint
Kuvashow 4. Netti menee juntturaan juuri siinä kohdin, missä on pelin langattoman yhteyden häirintälaitteen toiminnan estämistä alkamaisillaan. pelistä: Far Cry 6
Kuvashow 5. Peli menee juntturaan juuri siinä kohdin, missä pelin sängyllä lojuu punainen kitara, jota vastaava oli nähty tunti sitten erään syrjäisen kadun rakennuksen ylärakenteissa. pelistä: Generation Zero
Kuvashow 6. Auton aiheuttamaa vinkunaa ja kirskunaa alkaa kuulumaan pelin ulkopuolella ensi kertaa pelissä laavamaisuutta nähdessään, ja joka muistuttaa entisen asuinpaikan luona useita kertoja päivässä ohiajaneen autoilijan laavamaisen hitaasti eteenpäin valuvuutta ja joka kulki sitä katua pitkin, jolla sijainneen asuintalon vieressä asuva tapasi käynnistellä erilaista vinkunaa ja kirskunaa pitänyttä autoaan. pelistä: Ghost Recon Breakpoint
Kuvashow 7. Pihalle ilmestyy pitkäksi aikaa jääden puolisen tusinaa mattoa porttien viereen ja raja-aitojen päälle, kun pelissä näkee ensi kerran ledimattoja asetettuna kuin keskeltä taipuneet matot, jotka taasen on reaalimaailmassa tavattu sanana yhdistää sanaan "matut" ja tässä tapauksessa myös jakolinjoihin pelin nimen puolesta. pelistä: The Division 2
Kuvashow 8. Peliin ilmestyy mukaan pelaaja "matmat". pelistä: The Division 2
Kuvashow 9. Iltapäivälehti kirjoittaa Antti Tuiskusta jotain jonnin joutavaa sillä minuutilla, kun pelissä alkaa tuiskuta. pelistä: Ghost Recon Breakpoint

Koska ihmiset tapaavat muuntaa ajattelutapojaan paljolti esim. sen perusteella, missä rajoissa julkisuudesta tunnettu, asiantuntijaksi luonnehdittu henkilö asioista kertoo, täytyisi sellaisten henkilöiden kuin Petteri Järvisen ja Mikko Hyppösen toistuvasti päättää olla rajoittamatta tietoturva-asioista kertomista sillä tapaa, että kerronnasta karsiutuu pois sellaisten mahdollisuuksien aiheuttajat, jotka saisivat tajuamaan, kuinka luonnollisen tavanomaiseksi tietoturvaongelmien hyödyntäminen on käynyt.

Mikko Hyppönen saattaa kohdeyleisöstään riippuen kertoa visioidusti kuinka esim. älypöly, joka muuntaa ohjelmoidusti ihmisten aivojen toimintaa hermosolujen tasolla, voi tulla olemaan yhtä tavanomaista kuin kyberrikollisuus on nykyään ja mitä se ei vielä aiemmin ollut. Tällaista jutustelua hän saattaisi saada sovitettua hetkeksi mukaan myös sellaisiin tilanteisiin, joissa häntä haastatellaan uutisiin tavanomaisiin kodin älylaitteisiin liittyviin uhkiin liittyen, mutta aina häneltä kuitenkin jää mainitsematta, kuinka lähimmät yhteisöt, ihmisryhmät ja sosiaaliset verkostot voivat olla niitä, jotka yksittäisiä ihmisiä tai kollektiiveja tietoturvaongelmia hyödyntäen esim. häiritsevät, vakoilevat tai analysoivat.

Petteri Järvinen on samalla tapaa jokseenkin rasittava henkilö, sillä on kuin hän olisi tehnyt sopimuksen jonkin tahon kanssa olla kertomatta asioista sillä tapaa, että niiden pohjalta muodostuisi uudenlaisen keskustelun perusteita, jotka voisivat johtaa ihmisiä sadointuhansin tajuamaan, että tietoturvaongelmien hyödyntäminenhän on ollut kuin arkipäiväistä jo vaikkapa viimeiset kymmeniset vuotta ja kaikkine erilaisia yhdistävine yhteisöineen. Tämä laiton ja epäoikeudenmukainen toiminta voi olla jopa osana kaupunginhallintaa. Kyllä hänkin on uhkavektoreita analysoidessaan tullut tajunneeksi, minkälaista vaivaa ja resursseja mikäkin vaatii, sekä minkälaista yhteistyötä eri ihmisten välillä tarvitaan, mutta jokin saa hänetkin vetämään tietämyksensä ilmaisemiseen jonkinlaisia rajoja.

Tietoturva aiheena on käynyt melko tavanomaiseksi esim. MTVUutisissa, sen verkkosivujen uutisointia eräällä ajanjaksolla arvioiden, mutta on aivan erilaista viestintää todeta jotakuinkin niin, että "kannattaa tarkistaa tämä asetus laitteestasi, jotta voit olla turvassa tietoturvauhkilta yleensä" kuin että "lähinaapurisi on voinut kutsua kaverinsa kylään useita kertoja viikossa seuraamaan, mitä teet netissä" tai että "monitorisi näkymä voi olla peilattu toisaanne, mistä se jaetaan kymmenien tuhansien ihmisten katseltavaksi reaaliajassa" tai jopa "muualla menemiseen valmistautumisesi on nähty seinien/lattian läpi".

Monet uutisten tietoturva-aiheet tavataan ottaa siten, että niille hetkeksi annettu vaikuttamisaika ei saa niitä tuntumaan itselle merkitykselliseltä, vaikka aiherajaus voikin tuntua mielenkiintoiselta tai sitten asia tuntuu yksiselitteisen ihan samalta, ykslyst. Täten, jos miljoonien ruokapäiväkirja-nettisovelluksen käyttäjien tiedot ovat päätyneet useiden eri rikollisten tahojen käyttöön, potentiaalisesti tai varmuudella, moni ei koe syytä hetkahtaa moisesta. Tai jos taas tulee yksi uusi uutinen jonkinlaisesta lunnasvaatimuksesta, palvelunestohyökkäyksestä tai jostain missä esiintyy sana "kyberrikollisuus", niin so what? Tai jos ympäri maailman uutisoidaan, kuinka sadoissa miljoonissa älypuhelimissa on ollut jo vuosia jo tehtaalta asti laitteistotason tietoturvaongelma, mitenkä ihmiset tällaisen uutisen voisivatkaan ottaa kuin "jahas, no minkäs teet"?

Jotkin tietoturva-aiheet kuten Vastaamo-tapaus ovat vain olevinaan monien ihmisten päivittäiseen maailmankuvaan sopivia, sillä se on samalla myös eräänlainen hämäys, sillä sellaiset saavat luulemaan, että media ja tietoturvayhtiöt pitävät ihmiset tietoisina sellaisista tietoturva-aiheista, jotka ovat ihmisille merkityksellisiä, vaikka valtavat määrät hienoista tietoturvaongelma-avusteista häirintää, vakoilua ja analysointia tapahtuu ilman minkäänlaista ilmentymää minkään tietoturvayhtiön blogissa, tietoturvayhtiön edustajan videoidussa puheessa jollekin yleisölle tai oikeastaan missään valtavirta-uutisoinnissa (tai edes vaikkapa altmedian uutisoimisessa). Todennäköistä onkin, että Vastaamo-tapauksen julkitulevuus oli kymmenien tuhansien ihmisten tiedossa jo vuosi pari ennen niin käymistä, koska ihmisistä on kiva ihan vaan seurailla, miten jokin myöhemmin pieleen menevä toimii sillä aikaa, kun se ei vielä ole mennyt pieleen. Lehdistölläkin on saattanut olla valmiit uutiset puoliksi kirjoitettuna, jossain tiedostokansiossa pölyttymässä.

Kun tietoisesti päätetään olla edistämättä sellaista keskustelua, joka voisi aluksikin johtaa sen tajuamiseen, että "arjen ihmiset" voivat olla aivan yhtä rikollisen asenteisia kuin varsinaiset rikolliset, tulee tällainen osaltaan pahentamaan ihmisten eriytymisiä erilaisiin ryhmiin, sillä ne jotka toisiaan vastaan moista käyttävät, ovat usein jonkin itseään merkittävämmän tahon välineitä ja tuolloin jonkin ikään kuin ideologian tai muun helposti muistettavissa olevan selitteen ohjastamia suhtautumisessaan muihin ihmisiin. Tähän voi ynnätä mukaan sen, että asuntopolitiikka ja ääneen lausumattomat vuokrauskäytännöt voivat ohjata sosioekonomisesti huonommin pärjänneitä (tai sellaisissa asemissa keinotekoisesti pidettyjä) samaan asuintaloon, jolloin käy helpoksi tuhota "ylimääräisiä" ihmisiä, kun käytetään tietoturvaongelmia häiritsemään, vakoilemaan ja analysoimaan jonkun asukkaan toimintaa töykeästi asennoitujen ihmisten toimesta.

Ihmisille olisi potentiaalisesti luontaista ottaa asioita ymmärrettäväkseen yhdestä hyvin selitetystä kerrastakin ja vieläpä kyetä hyödyntämään saatua ymmärrystään muissakin yhteyksissä ilman suurta vaivaa, mutta ihmiset tapaavat antautua sellaisen ajattelumallin käytölle, minkä nojalla asioille pitää saada monenlaista vahvistusta ja toistoa monessa yhteydessä, mikä taasen perustunee luuloon, että sillä tavoin voi olla varmempi, että usea muukaan ihminen ei ole voinut välttää altistumista kyseisenlaiselle tiedolle. Täten, jos päästäisiin toistuvuuden yms. avulla siihen, että tajuttaisiin, kuinka helppoa esim. ihmisten mobiililaitteiden vakoilu onkaan kenen tahansa harrastettavaksi, kunhan alkukommervenkeistä kuten haittasovelluksen asentamisesta verkon yli suoraan päätelaitteeseen päästään eteenpäin, ei vielä oltaisi kovinkaan lähellä sellaista yleisesti tunnustettavissa olevaa ymmärrystä, missä ihmisten eleilyä ja oleilua jossain huonetilassa voitaisiin seurata luvattomasti seinien ja lattioiden takaa ja läpi, vaikka onnistuneita tutkimuksia ja kokeiluja tällaisesta olisi ollut vapaasti luettavissa jo monia vuosia.

Eivät mainitut tietoturva-asiantuntijat ole ainoita sellaiseksi tituleerattuja, jotka ikään kuin "suojelevat yhteiskuntaa" olemalla "hermostumatta kansaa" ja "vallitsevia järjestyksientiloja" tjs., mutta yhteiskunnan olojen dystopioituessa monet tahot ja ihmiset käyvät heittelemään entisiä arvomaailmojaan menemään ja korvaamaan niitä ikään kuin turvallisemman elämän tarjoavilla keinoilla kuten hyväksymisillä olemaan ikävä jollekin taholle saadakseen jonkinlaista kompensaatiota joltain toiselta taholta.

Julkaistu myös blogissa Uskottavaa vai totta.
Tietämys ja keskustelu tietoturvasta on liian simppeliä verrattuna siihen miten työlästä erityisen osaavien asiantuntijoiden olisi selittää, miten jokin hyökkäys, salaseuranta tai teon vaihe tapahtuu. Tietoturvan osalta ihmiset pitäytyvätkin mieluummin helposti ymmärrettävissä ja muistettavissa ohjeistuksissa.

Toisinaan monimutkaisempi selitys pääsee yrittämään vaikuttamista, jos mediayhtiöissä päätetään jonkin tietoturva-aiheen olevan moniviikkoisen ja suht seikkaperäisen selittämisen väärti. Tämäkään ei takaa sitä, että ihmisten tietoturvahygienia siitä kummoisemmin muuttuisi, jos kyse siis olisi yksilöiden henkilökohtaiseen tietoturvaan liittyvästä asiasta ja varsinkin, jos selitys tosiaan on niin vaikeasti tajuttava, ettei sen perusteella, vaikka sitä miten lähestyttäisiin, koe voivansa tehdä muuta kuin ostaa sellainen uudempi laite, jollaista ei ehkä vielä olekaan.

Sivukanavahyökkäykset (eng. side-channel attacks)

Nämä ovat usein vaikeasti selitettäviä ja täten vaikeammin vakavasti otettavia tietoturvauhkia. Seuraavat selitykset ovat suoraan englanninkielisestä Wikipediasta.

In computer security, a side-channel attack is any attack based on information gained from the implementation of a computer system, rather than weaknesses in the implemented algorithm itself (e.g. cryptanalysis and software bugs). Timing information, power consumption, electromagnetic leaks or even sound can provide an extra source of information, which can be exploited.

General classes of side channel attack include:

  • Cache attack -- attacks based on attacker’s ability to monitor cache accesses made by the victim in a shared physical system as in virtualized environment or a type of cloud service.
  • Timing attack -- attacks based on measuring how much time various computations (such as, say, comparing an attacker’s given password with the victim’s unknown one) take to perform.
  • Power-monitoring attack -- attacks that make use of varying power consumption by the hardware during computation.
  • Electromagnetic attack -- attacks based on leaked electromagnetic radiation, which can directly provide plaintexts and other information. Such measurements can be used to infer cryptographic keys using techniques equivalent to those in power analysis or can be used in non-cryptographic attacks, e.g. TEMPEST (aka van Eck phreaking or radiation monitoring) attacks.
  • Acoustic cryptanalysis -- attacks that exploit sound produced during a computation (rather like power analysis).
  • Differential fault analysis -- in which secrets are discovered by introducing faults in a computation.
  • Data remanence -- in which sensitive data are read after supposedly having been deleted. (i.e. Cold boot attack)
  • Software-initiated fault attacks -- Currently a rare class of side-channels, Row hammer is an example in which off-limits memory can be changed by accessing adjacent memory too often (causing state retention loss).
  • Optical -- in which secrets and sensitive data can be read by visual recording using a high resolution camera, or other devices that have such capabilities.

Käytännöt salasanojen valitsemiseksi, maasta löytyneiden USB-tikkujen käyttämiseksi ja epäilyttävien WiFi-verkkojen hyödyntämiseksi ovat intuitiivisesti siten käsiteltäviä, että on helppo tehdä järkeviä ratkaisuja, mutta luuleminen, että pelkkien https-yhteyksien käyttäminen suojaamattomien http-yhteyksien sijaan, varmistaisi tietoturvallisen netin käytön, on tavallaan hupsua, sillä käyttäjän laitteella piilossa oleva vakoileva taustasovellus voi olla selvittänyt suojatussa yhteydessä käytetyn salausavaimen ja välittänyt sen toisaalle, mikä tekee yhden tietoliikennettä suojaavan keinon melko hyödyttämäksi.

Vakoileva taustasovellus voi tehdä kaikenlaista kuten lähettää käyttäjän huomaamatta hänen tiedostojaan ja tietoa käyttäjän tietokoneen käytöstä verkon yli, mahdollisesti muuhun siirrettyyn dataan kätkeytyneenä tai se voi tarjota yhteydenottopisteen luvattomalle tunkeutujalle, jolle vakoilevalla taustasovelluksella olisi tarjottavana täydet tietokoneen käyttöjärjestelmän käyttöoikeudet (oletettavasti jotain käyttöjärjestelmän ohjelmointivirhettä hyödyntävästi hankittuna). Roque-tyyppisiin tukiasemiin yhteyttä ottamiset voivat myös jäädä käyttäjältä huomaamatta, jolloin kaikki tietoliikenne kulkee väärennetyn WiFi- tai 4G-verkon kautta. Toisinaan tietoturvaongelmat korjaantuvat tavallaan itsestään kuten tietokoneprosessoreiden suunnitteluvirheiden tapauksessa käyttöjärjestelmän valmistaja saattaa pakottaa käyttöjärjestelmän tekemään automaattisen korjauspäivityksen, joka tosin saattaa tehdä tietokoneesta 10 prosenttia hitaamman, mutta onpahan sitten turvallisempaa.

Hiljainen yksilön toiminnan seuranta hänen elektronisten laitteidensa käyttöön rajautuen tarjoaa paljon mahdollisuuksia ymmärtää yksilöä, hänen kehittymistään ja suuntautuneisuuttaan, hänen päätöksentekotaitojaan ja mietintöihin käyttämäänsä aikaa, hänen viitseliäisyyttään ja hetkiä jolloin hän päättää alkaa käyttää muita ihmisiä avuksi ym.

Jotkin tietoturva-uhkat tunnistetaan laajalti niin merkittäväksi modernin elämän monimutkaistajiksi, että lukuisat toistensa kesken julkaisemisistaan sopimattomat tahot eivät malta olla uutisoimatta aiheesta, vaikka eipä uutisoinnin runsasmääräisyys ja siten todennäköisemmin useampia ihmisiä tavoittavuus sen kummempaa yhteiskunnallista tjm. muutosta saa aikaan, vaan asiat vain tapaavat unohtua sanomalehtien ym. ollessa tovia myöhemmin kuin kaikki olisi suurinpiirtein ihan ok. Esimerkkiaiheena seinän läpi nähtävyys tekoälyavusteisesti WiFi-verkon signalointia hyödyntämällä:

Julkaistu alunperin blogissa Uskottavaa vai totta.