Koska ihmiset tapaavat muuntaa ajattelutapojaan paljolti esim. sen perusteella, missä rajoissa julkisuudesta tunnettu, asiantuntijaksi luonnehdittu henkilö asioista kertoo, täytyisi sellaisten henkilöiden kuin Petteri Järvisen ja Mikko Hyppösen toistuvasti päättää olla rajoittamatta tietoturva-asioista kertomista sillä tapaa, että kerronnasta karsiutuu pois sellaisten mahdollisuuksien aiheuttajat, jotka saisivat tajuamaan, kuinka luonnollisen tavanomaiseksi tietoturvaongelmien hyödyntäminen on käynyt.

Mikko Hyppönen saattaa kohdeyleisöstään riippuen kertoa visioidusti kuinka esim. älypöly, joka muuntaa ohjelmoidusti ihmisten aivojen toimintaa hermosolujen tasolla, voi tulla olemaan yhtä tavanomaista kuin kyberrikollisuus on nykyään ja mitä se ei vielä aiemmin ollut. Tällaista jutustelua hän saattaisi saada sovitettua hetkeksi mukaan myös sellaisiin tilanteisiin, joissa häntä haastatellaan uutisiin tavanomaisiin kodin älylaitteisiin liittyviin uhkiin liittyen, mutta aina häneltä kuitenkin jää mainitsematta, kuinka lähimmät yhteisöt, ihmisryhmät ja sosiaaliset verkostot voivat olla niitä, jotka yksittäisiä ihmisiä tai kollektiiveja tietoturvaongelmia hyödyntäen esim. häiritsevät, vakoilevat tai analysoivat.

Petteri Järvinen on samalla tapaa jokseenkin rasittava henkilö, sillä on kuin hän olisi tehnyt sopimuksen jonkin tahon kanssa olla kertomatta asioista sillä tapaa, että niiden pohjalta muodostuisi uudenlaisen keskustelun perusteita, jotka voisivat johtaa ihmisiä sadointuhansin tajuamaan, että tietoturvaongelmien hyödyntäminenhän on ollut kuin arkipäiväistä jo vaikkapa viimeiset kymmeniset vuotta ja kaikkine erilaisia yhdistävine yhteisöineen. Tämä laiton ja epäoikeudenmukainen toiminta voi olla jopa osana kaupunginhallintaa. Kyllä hänkin on uhkavektoreita analysoidessaan tullut tajunneeksi, minkälaista vaivaa ja resursseja mikäkin vaatii, sekä minkälaista yhteistyötä eri ihmisten välillä tarvitaan, mutta jokin saa hänetkin vetämään tietämyksensä ilmaisemiseen jonkinlaisia rajoja.

Tietoturva aiheena on käynyt melko tavanomaiseksi esim. MTVUutisissa, sen verkkosivujen uutisointia eräällä ajanjaksolla arvioiden, mutta on aivan erilaista viestintää todeta jotakuinkin niin, että "kannattaa tarkistaa tämä asetus laitteestasi, jotta voit olla turvassa tietoturvauhkilta yleensä" kuin että "lähinaapurisi on voinut kutsua kaverinsa kylään useita kertoja viikossa seuraamaan, mitä teet netissä" tai että "monitorisi näkymä voi olla peilattu toisaanne, mistä se jaetaan kymmenien tuhansien ihmisten katseltavaksi reaaliajassa" tai jopa "muualla menemiseen valmistautumisesi on nähty seinien/lattian läpi".

Monet uutisten tietoturva-aiheet tavataan ottaa siten, että niille hetkeksi annettu vaikuttamisaika ei saa niitä tuntumaan itselle merkitykselliseltä, vaikka aiherajaus voikin tuntua mielenkiintoiselta tai sitten asia tuntuu yksiselitteisen ihan samalta, ykslyst. Täten, jos miljoonien ruokapäiväkirja-nettisovelluksen käyttäjien tiedot ovat päätyneet useiden eri rikollisten tahojen käyttöön, potentiaalisesti tai varmuudella, moni ei koe syytä hetkahtaa moisesta. Tai jos taas tulee yksi uusi uutinen jonkinlaisesta lunnasvaatimuksesta, palvelunestohyökkäyksestä tai jostain missä esiintyy sana "kyberrikollisuus", niin so what? Tai jos ympäri maailman uutisoidaan, kuinka sadoissa miljoonissa älypuhelimissa on ollut jo vuosia jo tehtaalta asti laitteistotason tietoturvaongelma, mitenkä ihmiset tällaisen uutisen voisivatkaan ottaa kuin "jahas, no minkäs teet"?

Jotkin tietoturva-aiheet kuten Vastaamo-tapaus ovat vain olevinaan monien ihmisten päivittäiseen maailmankuvaan sopivia, sillä se on samalla myös eräänlainen hämäys, sillä sellaiset saavat luulemaan, että media ja tietoturvayhtiöt pitävät ihmiset tietoisina sellaisista tietoturva-aiheista, jotka ovat ihmisille merkityksellisiä, vaikka valtavat määrät hienoista tietoturvaongelma-avusteista häirintää, vakoilua ja analysointia tapahtuu ilman minkäänlaista ilmentymää minkään tietoturvayhtiön blogissa, tietoturvayhtiön edustajan videoidussa puheessa jollekin yleisölle tai oikeastaan missään valtavirta-uutisoinnissa (tai edes vaikkapa altmedian uutisoimisessa). Todennäköistä onkin, että Vastaamo-tapauksen julkitulevuus oli kymmenien tuhansien ihmisten tiedossa jo vuosi pari ennen niin käymistä, koska ihmisistä on kiva ihan vaan seurailla, miten jokin myöhemmin pieleen menevä toimii sillä aikaa, kun se ei vielä ole mennyt pieleen. Lehdistölläkin on saattanut olla valmiit uutiset puoliksi kirjoitettuna, jossain tiedostokansiossa pölyttymässä.

Kun tietoisesti päätetään olla edistämättä sellaista keskustelua, joka voisi aluksikin johtaa sen tajuamiseen, että "arjen ihmiset" voivat olla aivan yhtä rikollisen asenteisia kuin varsinaiset rikolliset, tulee tällainen osaltaan pahentamaan ihmisten eriytymisiä erilaisiin ryhmiin, sillä ne jotka toisiaan vastaan moista käyttävät, ovat usein jonkin itseään merkittävämmän tahon välineitä ja tuolloin jonkin ikään kuin ideologian tai muun helposti muistettavissa olevan selitteen ohjastamia suhtautumisessaan muihin ihmisiin. Tähän voi ynnätä mukaan sen, että asuntopolitiikka ja ääneen lausumattomat vuokrauskäytännöt voivat ohjata sosioekonomisesti huonommin pärjänneitä (tai sellaisissa asemissa keinotekoisesti pidettyjä) samaan asuintaloon, jolloin käy helpoksi tuhota "ylimääräisiä" ihmisiä, kun käytetään tietoturvaongelmia häiritsemään, vakoilemaan ja analysoimaan jonkun asukkaan toimintaa töykeästi asennoitujen ihmisten toimesta.

Ihmisille olisi potentiaalisesti luontaista ottaa asioita ymmärrettäväkseen yhdestä hyvin selitetystä kerrastakin ja vieläpä kyetä hyödyntämään saatua ymmärrystään muissakin yhteyksissä ilman suurta vaivaa, mutta ihmiset tapaavat antautua sellaisen ajattelumallin käytölle, minkä nojalla asioille pitää saada monenlaista vahvistusta ja toistoa monessa yhteydessä, mikä taasen perustunee luuloon, että sillä tavoin voi olla varmempi, että usea muukaan ihminen ei ole voinut välttää altistumista kyseisenlaiselle tiedolle. Täten, jos päästäisiin toistuvuuden yms. avulla siihen, että tajuttaisiin, kuinka helppoa esim. ihmisten mobiililaitteiden vakoilu onkaan kenen tahansa harrastettavaksi, kunhan alkukommervenkeistä kuten haittasovelluksen asentamisesta verkon yli suoraan päätelaitteeseen päästään eteenpäin, ei vielä oltaisi kovinkaan lähellä sellaista yleisesti tunnustettavissa olevaa ymmärrystä, missä ihmisten eleilyä ja oleilua jossain huonetilassa voitaisiin seurata luvattomasti seinien ja lattioiden takaa ja läpi, vaikka onnistuneita tutkimuksia ja kokeiluja tällaisesta olisi ollut vapaasti luettavissa jo monia vuosia.

Eivät mainitut tietoturva-asiantuntijat ole ainoita sellaiseksi tituleerattuja, jotka ikään kuin "suojelevat yhteiskuntaa" olemalla "hermostumatta kansaa" ja "vallitsevia järjestyksientiloja" tjs., mutta yhteiskunnan olojen dystopioituessa monet tahot ja ihmiset käyvät heittelemään entisiä arvomaailmojaan menemään ja korvaamaan niitä ikään kuin turvallisemman elämän tarjoavilla keinoilla kuten hyväksymisillä olemaan ikävä jollekin taholle saadakseen jonkinlaista kompensaatiota joltain toiselta taholta.

Julkaistu myös blogissa Uskottavaa vai totta.