Asiakkaasta oppimista hyvät tavat myöhemminkin ohitettavuuden vuoksi

Palvelun käyttämisen tunnun pitäminen mielekkäissä rajoissa ei aina ole siitä kiinni, että välttää tekemästä sellaista, mikä johtaa yhteydenottoon asiakaspalveluun tai pyrkii olemaan palvelun tarjoamien henkilöresurssien kanssa toimiessaan ystävällinen heitä kohtaan, sillä palveluntarjoaja kokonaisuudessaan, "ytimeensä asti", voi olla asiakasta monin tavoin koetteleva, josko sillä tavoin saisi enemmän jotain uutta tai tavanomaista hyötyä irti.

Asiakas ei useinkaan haluaisi esim. ärtyä tilanteessa, jossa palvelua tullaan tekemään valmiiksi kotiin asti, sillä sellaisessa on asiakkaan kannalta riskinä, että mieleen jää tympäiseviä, ellei suorastaan riipaisevia muistoja kaikkine tuntemuksien rippeineen. Palveluyritys tietää tämän kyllä hyvin ja jos sekin on tunnistettavissa, ettei asiakas halua, voi tai viitsi käydä vaihtamaan palveluntarjoajaa, avautuu siinä mahdollisuuksia vähintäänkin sen koettelemiselle, miten asiakas suhtautuu siihen, jos työn ääressä toimiessaan, palvelun suorittaja puhelee jotain ärsyttävyyksiä. Keskeyttääkö asiakas hänet, yrittääkö ohjata keskustelua toisiin aiheisiin, myötäileekö, heittääkö vitsiksi, yrittääkö sovittaa puheet johonkin muuhun asiaan vai suorastaan huomauttaa, ettei moinen käytös käy? Täten saaduista tuntumista voi sitten tehdä raporttia, jonka pohjalta voidaan johtaa soveltuvaa käytöstä muiden asiakkaiden kanssa toimiessa.

Otettaessa chatitse yhteyttä jonkin yrityksen asiakaspalveluun, on helpompi olla huomioimatta joitain ärsyttävyyksiä tai muunlaista ei-mielekästä ihan vaikka katselemalla toisaalle, mutta jos kysyttävää kuitenkin on, ei sitä chattiviestintää voi sivulle katsomallakaan käydä. Puhelimitsekaan asioidessa on himppusen vaikea unohtaa jo kuultua, joten ei siinä puhelimitse keskustellessa hyödytä siirtää puhelinta hieman etäämmäs ja fyysisesti lähekkäin keskustellessa ei ehkä edes halua ilmentää sitä, ettei pidä tilannetta mukavana. Aivan liian monissa palvelutilanteissa sovelletaankin vähintään keinoja iskostaa palvelua tarjoava taho asiakkaan mieleen jonkin vippaskonstin avulla, eikä siltä välty edes sosioekonomisesti paremmassa asemassa olevat, sillä heillä halutaan harjoitella vaikuttamista siinä missä muillakin. Onhan heillä usein paremmat mahdollisuudet maksaa palveluista enemmän ja ostaa niitä useammin.

Palvelutilanteet eivät aina ole sillä tapaa asiakkaan itsensä alulle laittamia, että hän ottaisi yhteyttä siihen tahoon, jonka kanssa hän lopulta kohtaamisen suorittaa. Tällaisia ovat esim. kotiinkuljetuspalvelut, missä tapahtumasarjojen kulku alkaa asioimalla jonkun muun esim. verkkosivuilla kuin kotiinkuljetuspalveluita tarjoavan sellaisilla. Näille kotiinkuljetuspalveluille ei välttämättä ole mahdollista valita tiettyä suoritusaikaa, joten siinä tulee mahdolliseksi pelata myös saapumisen ajoituksella.

Jotkut palveluiden suorittajat voivat muuntua ihmisinä paremmiksi, mutta yhteenpelaavuus yhteiskunnan eri toimijoiden kesken tavanomaistuu silti

Tietenkin vaikkapa vuosikymmenen aikana viitseliäisyys, tekijään kohdistuvat pakotteet ja "pelin henki" voivat muuntua siten, että samatkaan tekijät eivät välttämättä toimi samaa henkilöä kohtaan entisenlaisilla, mahdollisesti huonohkoilla pyrkimyksillä varustettuna, joten toki, jätettäköön avoimeksi mahdollisuus sille, että tekijät voivat parantua ihmisinä. Siltikin, esim. postilähetysten kuljettamisen hidastamisella, ajoittamisella, kuljetuksen sisällöstä ja kulusta ulkopuolisille tiedottamisella ym. on tehty niin paljon haittaa eri yksilöitä kohtaan, että on melkeinpä "ihan sama", ovatko jotkut parantaneet tapansa vai eivät, sillä sama meno jatkuu edelleen.

Mahdollisesti paljon kertovaa on se, että palvelua tarjoavuuden tai suorittavuuden kautta yksilöihin vaikutetaan kovin mieluusti hyödyntämällä hänen mielestään uudelleen esiin loihdittavia kognitiivisia viitepisteitä eli niitä muistoja ja mietteitä, jotka hän todennäköisesti kaikkein viimeisimmin unohtaa menneisyydestään ja joiden kautta monet muut liittyvät asiat hänen mieleensä juolahtavat. Varmimmalta tuntuvaa niiden käyttö on silloin, kun niiden myöhemmät hyödyntäjät ovat itse tai "samaan porukkaan" kuuluvien kanssa aiheuttaneet tai muuten saaneet riittävähkön varmuuden siitä, mitä ja miten jotain on jonkun mieleen jäänyt.

Joitakin palveluita kuten oikeuspalveluita ei ehkä edes haluaisi joutua käyttämään, mutta jos sitten kuitenkin joutuu, ei haluaisi, että niiden käytön aikainen tapahtumapaikka ympäristöineen tuntuisi jotenkin vääränlaiselta. Tällaista käyttöä ennakoiden jotkut saattavat kuitenkin mennä esim. vuosia aiemmin ja paljon siinä välillä aiheuttamaan kaikenlaista, jotka varmistelevat sellaisen skenaarion toteutumista, missä tietty henkilö kokee oikeuspalvelujen käytön jotenkin paljon vaivaannuttavammaksi kuin mitä se voisi muutoin olla. Pidemmällä menevästi pyrittäisiin tietysti myös mallintamaan sitä prosessia, minkälainen tietynaiheinen oikeuspalvelun käyttö olisi. Tällaiseen tapahtumaan tai useisiin sellaisiin osallistuvien henkilöiden osallisuus esim. vaivaantuneisuuden tuntemuksien edelleenkehittämiseen saattaisi sekin olla keinotekoisesti valmisteltua siinä missä koko syy oikeuspalvelun käytölle. Tällaista ärsyttämisen ennalta pohjustettavuutta edesauttaa myös se, että tiedetään kaupungin kaavoituksista ja rakentamissuunnitelmista, sillä oikeuspalvelun käytön paikkaa ei välttämättä edes ole vielä siinä vaiheessa, kun tehdään päätöksiä siitä, minkälaista keinotekoista syytä oikeuspalvelun käytölle tullaan myöhemmin aiheuttamaan.

Kun eri tahoilla tiedetään ja varsin vapaasti siitä keskustellaankin, kuinka helppoa on toimia asiakasta kohti huonosti, eikä siitä edes kukaan tule marmattamaan, saati että siitä pääsisi aiheutumaan juttua vähänlaisesti monistakaan asioista kirjoittavaan paikallislehteen, palveluyrityksien työntekijät voivat käydä hyvinkin töykeiksi ikään kuin "näinhän se pitää mennäkin". Tästä on seurauksena se, että kun yritykseen tulee uusia nuoria työntekijöitä, ei heidän kaikenlaisissa hyveellisissä tapahtumissa, leireillä ym., joissa reilu yhteiselo on toimintaan sisäänrakennettuna, takaa näiden ihmisten pysymistä sen kaltaisena kuin mainosviestintä näistä tapahtumista ja leireistä antaisi ymmärtää, sillä työelämä kaikenlaisine vilunkikonkareineen tulisi kuitenkin muuntelemaan näiden nuorten mieliä.

Ei sinänsä olisi kummoinenkaan ihme, jos moraalisesti sopivasti ryvettyneiden rekryämiseen olisi kehitetty ISO-standardin tapaisella huolellisuudella tehty ohjekirja, sillä onhan käytännöllisempää rektytoida sopivasti tietynlaisia kuin yrittää vaivihkaa tai parin muunnosvaiheen kautta tehdä heistä tietynlaisia. Vielä parempi, tavallaan, olisi, että ihmisiä kasvatettaisiin esim. median avulla jo nuorena asennoitumaan ihmisiin sillä tapaa, että myöhemmässä työssään palveluntarjoajalla tai palveluntarjoajan tukitoimissa, heistä tuntuisi luontevalta antaa joidenkin asiakkaiden, sivullisten tai muiden ei-heidän kokea esim. epäoikeudenmukaisuutta tai väkisin mieleen sullomisia. Monissa kaupungeissahan on erikseen palkattuja huono-osaisia ihmisiä aiheuttamassa kasvavien lasten ja nuorten mielille sellaista tuntumaa ihmisyydestä, että he oppivat ihan huomaamattaankin siihen ideaan, että tarkoitus elämässä ei ole hävitä ja olla huono.

Ministeritason päätöksenteoissa voidaan antaa eri perusteita sille, miksi jokin koulutus annetaan jonkin tietyn alueen yliopiston tai ammattikorkeakoulun tehtäväksi, mutta todellisuudessa ja ääneen sanomattomasti vahvasti puoltavana tekijänä voi olla se, että alueella on jo pitkät perinteet eri ikäisten ihmisten opetuttamissa suhteuttamaan asioita arvo-, kelpoisuus- ja vetovoimaisuusasteikkoina. Eli olisi esim. kerrassaan surkeasti kehittynyttä ympäristöä, huonosti pärjääviä ihmisiä ja vähät mistä lie välittyvyyksiä ym. ja siitä ohitse kampukselle menevät sitten kulkevat kaikkina koulupäivinään. Missähän määrin tällainen vaikutti puoltavasti tai heikentävästi LUTn saamaan sosiaali- ja käytöstieteen opetuksen järjestämisvastuuseen? Voi olla, että tämän alan opiskelijoille muodostuu jonkinlaista biasoitumista ihmisiä kohtaan.

Koska kaupunki ei ole ihan pikaisesti karkaamassa mihinkään, vakiintuneet toimijat kuten kaupunkikonserni, pitkäikäiset yritykset, paikallislehti, yliopisto ja vaikka kirkkokin haluavat paikallistasolla määrittää ja varmistaa, miten kaupunki joiltain osin kehittyy ja pysyy tietynlaisena. Pitkäaikaissuunnitelmia ehtii hyvin tekemään ja jos se vaatii, että esim. tietosuojaa pitää vähän höllentää sieltä täältä, sehän onnistuu luontevasti, kun on jo eri paikkoihin rekrytty ihmisiä, jotka edistävät pyynnöstä milloin mitäkin työnkuvasta poikkeavaa tarkoitusta. Oman helpotuksensa tällaiseen tuo sekin, jos organisaatioiden tietoturvasta, netin valvonnasta ja nettiin kytkeytymisestä vastaavat eivät ole aivan tasalla kaikista mahdollisista hyökkäysvektoreista tai kenties he jopa madaltavat vaikeustasoa esim. ihmisen henkilötietojen tai muun häneen liittyvän tiedon hankkimiselle.

Yhteiskunnan tilasta kertoo joka tapauksessa paljon se, että elinkeinoelämän ja vallan puolella olevien tai heidän toimintaansa työllään tai muuten tukevien toiminta siinä määritn systematisoitua ja yhtenäistettyä, että erilaisten palveluntarjoajien suoritteiden ajoittuneisuus, palvelusuoritteen tekijän valikoituneisuus ja asiakkaan valmistelevuus "seuraavalle" on kuin yhteisen tietojärjestelmän avulla synkronisoitua.

Onhan niillä tietoturvaohjelmistoilla jonkinlaiset hyötynsä, mitäpä sitä kiistämään

Kun on erittäin hyvin tunnettu tietoturvaohjelmistoja ja -palveluja myyvä ja kehittävä yritys, voinee sen rakenteellisen uudelleenorganisoitumisen seurauksena tarjolle asettuvien tuotteiden ja palveluiden olettaa varmasti olevan kilpailukykykyisiä kilpailijoihin nähden. Varsinkaan uusimpien hyökkäysvektoreiden huomioimisessa sillä ei voine ajatella olevan varaa olla huonompi tai vähäisempi kuin muut toimijat, koska yrityspalveluiden ostajat ovat monesti hyvin ostopäätökseensä valmistautuneita ja he tietävät, mitä markkinoilla on tarjolla.

Jargonia kuten "koneoppimista hyödyntävä uhka-analyysi", "nollapäivähyökkäysten tunnistus heurestiikalla ja käyttäytymisanalyytikalla" ja "suojaus toteutetaan monikerroksisena ratkaisuna hyödyntäen edistyneitä tekniikoita" löytyy mainitunlaisen uudistuksen tehneen, F-Securesta erkaantuneen WithSecuren verkkosivuilta, missä muutoksen tarkoituksena on ollut erotella kuluttajatuotteet ns. yritystuotteista. Ensinmainitut jäävätkin uudistuksissa suhteellisen vaisuun asemaan tavanomaisen kuuloisine nettiselaamisen turvaamisine, henkilökohtaisine VPN:nine, Wi-Fi -suojauksine ym. verrattuna servereille, työkoneille, verkoille ym. tarkoitettuihin hienostuneempiin ratkaisuihin ja konsultointimahdollisuuksiin.

Kuten nimityskin antaa vähän ymmärtää, ei nollapäivähyökkäykseen välttämättä olla erityisemmin varauduttu siinä ohjelmistossa tai niissä laitteissa, joihin se kohdistuu, joten jos yritys on jo ehtinyt olemaan jonkin aikaa toiminnassa, on hyökkäysvektoreita ketjuttamalla voitu jo aiheuttaa sen riskin toteutuminen, mihin ei uskottu siinä vaiheessa, kun yrityksessä oltiin sitä mieltä, että tietotekniikan osalta yritys on käyttövalmis. Tämän vuoksi nämä koneoppimiset ja käyttäytymisanalyysit ovat sinänsä välttämättömiä, sillä ei kukaan tietoturvavastaava jaksaisi käydä jatkuvasti läpi kaikkea sitä, minkä ne ottavat huomioon laitteistojen, verkon ja ohjelmistojen toiminnassa.

Sivustahyökkäykset (eng. side-channel attacks) eivät ole helppoa mainittavaa

Virustorjuntaohjelmia, rootkit-poistajia ym. tavallisen käyttäjän helpohkosti netistä käyttöön hankittavia kokeilleena, ei luottamus niiden riittävään toimivuuteen ole päässyt kehittymään paljon oraalla olevuutta edemmäksi, sillä luvatonta seurantaa ja ohjelmistojen toiminnan käytönaikaista muokkaamista tapahtuu niiden jälkeen siinä missä ennenkin, eivätkä ne edes löydä mitään mainitsemisen arvoista. Uusimman Windows 11:kin asennuksen suoritti varmuudeksi vasta ostetulle SSD-levylle puhtaana asennuksena, reitittimen ja Microsoftin käyttäjätunnuksien salasanat vaihtaneena, mutta niinpä vaan kävi, että antaessaan edelliseen käyttöjärjestelmän versioon latautua vielä viimeisimmät päivitykset, ne saatiin loppuun poikkeuksellisen viiveilyn vuoksi vasta tasan klo 11:11.

Tietenkään käyttöjärjestelmän päivittäminen ja samalla väitetysti entistä vahvemman perussuojauksen hyökkäyksiä ym. vastaan saaneena, ei hyödyttänyt juuri minkään vertaa siihen, voivatko muut tahot selvittää reaaliajassa, missä kohdin mikäkin tietokonepeli on menossa, mitä pelissä tapahtuu, mitä tehdään pelaamisen jälkeen, mitä katselleen YouTubesta, mitä tiedostoja käsitellään ohjelmoidessa, keneen otetaan yhteyttä sähköpostilla ym. Siihen Windowsin päivitys on voinutkin vaikuttaa, että ylimääräisiä käyttäjäoikeuksia ei ehkä ole niin helppo hankkia ja käyttöjärjestelmää "lähelle" ei päästä netin kautta niin monella tavoin eli jos luvaton täydet käyttäoikeudet mahdollistava etäkontrollointi ei enää olisikaan mahdollista, niin sivustahyökkäykset (eng. side-channel attacks) voisivat silti olla mahdollisia ja siitä juuri olisikin kyse eli erityisesti monitorille päätyvän kuvadatan kaappaamisesta.

WithSecurekaan, kuten monet muutkaan tietoturvayhtiöt, ei revittele tietämyksellään tällaisistä sivustahyökkäyksistä, joista näyttökuvan rekonstruoiminen toisaalla olisi eräs sovellutus, vaikka yhtiöllä tietämystä tästä yläkäsitteestä entuudestaan onkin. Huolestuttavana monen kannalta voisi pitää sitä, että kun jostain ei puhuta ja annetaan ymmärtää, että "nämä riittävät", voi ihmisille ja yrityksille jäädä vääristynyt luulo siitä, mitä turvallisuus oikeastaan tarkoittaakaan. Jossain podcastissa tai Black Hat -konferenssissa saatetaan ottaa tällaista puheeksi ja laitteistojen suoranaisista toteutuksen/suunnittelun virheistä saattaa jotain tietoa kuplia ihan suomalaisiin sanomalehtiin asti, kun Ilta-Sanomista taas pyydetään Mikko Hyppöseltä jotain kommenttia vaikkapa joissakin printtereissä ilmenneeseen tietoturvaongelmaan, mutta eipä siinä paljon heurestiikat ym. hyödytä, jos toisaalla luvattomasti hyödynnettävää dataa voidaan "kerätä ilmasta" eli esim. monitorin johtojen säteilyvuodoista tai huollossa olleen laitteen vahvempana etäämmäs karkaavista signaaleista.

Luulojen poikkeuttamista tuoteselosteessa mainitulla tuotteen kyvykkyydellä

Se saattaisi auttaa tietoturvaongelman aiheuttajan tunnistamisessa, jos vakoilutekniikka vaatisi toimiakseen esim. laitteen kuten älypuhelimen mikropiirin suunnitteluvian jatkuvaa hyödyntämistä, jolloin mobiililaitteella oleva, käyttäjää tietoturvauhkilta suojaava sovellus voisi käyttäytymisanalytiikallaan ym. tajuta, että "nyt on jotain selkeästi epäilyttävää", mutta eipä WithSecurekaan tällaista turvaominaisuutta ole edes listannut kuin Windows- ja Mac-koneita varten vain. Itseasiassa WithSecure Elements Mobile Protection kikkailee sanan "real-time" käytössä siten, että käyttäjä saattaa hyvinkin luulla, että se tekee jatkuvasti jotain laitteen toiminnan seurantaa jollain hienoisella tavalla, mutta tämä tosiaikaisuus tarkoittaa itseasiassa pilvipohjaisen Security Cloudin päivittymistä siinä määrin eri laitteilta kertyvän tiedon ja tehdyn analyysin avulla, että se ikään kuin oikeuttaa ymppäämään sanan "real-time" mukaan tuoteselosteeseen: "We gather threat intelligence from tens of millions client nodes, building a real-time picture of the global threat situation." Eli asennettavaksi aiotut sovellukset kyllä analysoidaan heti siinä kohdin, kun asennusta yritetään ja käynnistymistä yrittävät sovellukset tarkistettaneen ilmeisesti myös, mutta ettäkö jatkuvasti jotain valvontaa? Laitteen akkuhan siinä vain kuluisi hyvinkin nopeaan. Sovelluksen Androidille tarkoitetuissakin ohjeissa sanotaan, että "When the Antivirus option is on, the app automatically scans the device daily and every time a new app is installed." eli "ihan tavallista" virustorjuntaa. Siltikin WithSecure Elements Mobile Protection -tuotteen tuoteselosteessa on pyritty luomaan aika paljonkin enempään pystyvää vaikutelmaa heti ensisanoina: "security client uses real-time threat intelligence provided by WithSecure's Security Cloud, ensuring that all new or emerging threats are identified, analyzed, and prevented within minutes". Voihan se tavallaan olla ihan käyttökelpoistakin ainakin joissakin rajoissa, että vaikkapa sitten kerran päivää jotain skannaillaan laitteella, mutta eipä oikein sivustahyökkäyksiä pidättele.

Päätelaitteen näytön rekonstruointi toisaalla ja huoneistossa eleilemisen toisaalle tietoon päätyminen

Sinänsä jonkinlaiselle erikseen räätälöidylle, ohjelmistopohjaiselle tarkistus- ja valvontatyökalulle voisi olla käyttöä sivustahyökkäyksiä varten, mutta ainakaan kukaan suomalaisista tietoturvayhtiöistä ei ole laittanut sellaista esimerkiksi erikseen tehtävästä ohjelmointityöstä vakioitujen konsultointipalveluidensa oheen. Kertaalleen tehtynä sellaista voisi varmaan myydä erikseenkin, jolloin sellaisesta voisivat hyötyä vaikkapa etätyöntekijät, joiden toimeksiantaja tai pomo ei ole ollut erityisen kiinnostunut etätyöntekijän tietoturvasta muutoin kuin vaikkapa jonnekin palvelimelle otettujen yhteyksien suojauksien osalta. Tai voisivathan sellaisesta hyötyä vaikkapa ihan opiskelijat, jotka vain opiskelevat ja käyttävät nettiä kaikenlaisiin tarkoituksiin, eivätkä haluaisi luvattoman tahojen selvittelevän reaaliajassa, mitä heidän päätelaitteensa ruudulla näkyy. Toisaalta, jos tällainen ei sitten kuitenkaan edes vaadi kuin yhdenlaisen sivustahyökkäyksen käyttöä eli ruudulle piirtyvän rekonstruoimista jossain toisaalla laitesäteilystä kuvadataa muodostellen, sittenhän ne erikseen tehtävät ohjelmointityötkin voi unohtaa.

Merkityksettömyyttä tällaisten erillisten turvasovellusten käyttöön aiheuttaa myös se, mistä on jo Vohkare nro 9:ssä kerrottukin eli esim. kädenliikkeet eivät jää vain huoneistoon, jossa ne suoritettiin, vaan vaikkapa näppäimistöllä kirjoittaminen voidaan mallintaa analysoimalla sitä, miten esim. WiFi-verkon säteily muuttuu, kun ihminen tekee jotain sen ulottuvilla ollessaan. Samaisesta Teknisellä tarkkailulla rakennuksiin sisälle -kirjoituksesta löytyy myös lisäselvitystä edellä mainitusta päätelaitteen toisaalla rekonstruoitavuudesta.

Eli mitä tässä tultiin tajunneeksi? Kenties se, että merkittävä tietoturvayhtiökään ei koe ajan olevan sopiva sille, että tietynlaisista sivustahyökkäyksistä kuten näytön rekonstruoitavuudesta, sekä muista keinoista selvittää miten ihminen toimii jossain huoneistossa, puhuttaisiin yleisesti. Tämä voi olla monellakin tavoin ongelma, kun kyse on kuitenkin yrityksestä, jonka tunnettua edustajaa haeskellaan aina sanomaan jotain, kun tietoturvaan tai kyberuhkiin liittyen on jotain ajankohtaista ja uutisoimisen arvoista meneillään. Käytännön sovellutuksista häirintään ja jonkinmoiseen vakoiluun liittyen on mm. Vohkare-julkaisuissa aukikirjoitettuna jo paljonkin, mutta olisihan niitä esimerkkejä enemmänkin.

Lukijoiden mielten valmistelua asettelun keinoin

Sanomalehdet verkossa julkaisemisineen ovat saaneet ainakin tuottajatahot vakuuttumaan siitä, että heidän uutisointinsa ja muu sisältötuotantonsa ei vain tavoita, vaan vaikuttaa satoihin tuhansiin ihmisiin tavoitellunlaisesti, vaikka samaisten lehtien käyttämät metriikat lukijoiden luokittelussa eivät tarjoaisikaan niin tarkkoja analysoinnin mahdollisuuksia, että voitaisiin määritellä kovin hienoisesti, mitä se vaikuttavuus tarkoittaakaan. Käytännössä tämä vaikuttavuus onkin paljolti vain mm. mielleyhtymiä vahvistavaa, muita toimijoita varten ajatuksia esilämppäilevää, mielenkiintojen heikentämistä, entisten olettamusten ylläpitämistä yms., mistä on helpohko johtaa kaavioita, joihin ei tarvitse ottaa mukaan sitä, miten ihmisten mieli ja aivot todella lukemaansa/näkemäänsä käsittelevät.

Sanomalehtien lukijoiden luulot ja varmuudentuntemukset siitä, miten muut lukijat ottavat vastaan lukemansa ja muun lehtien sisällön, ovat vielä sumeampia, mutta tietynlaisilta osin he tulevat helposti tunnistaneeksi tai ainakin kokeneeksi tunnistavansa, minkälainen esim. paperilehden aukeaman asettelu tai verkkolehdessä toisiaan lähekkäin olevien juttujen sijoittelu toimii monissa ihmisissä tietyllä tavoin eli mikä saa muitakin päätymään ajattelemaan paljolti samankaltaisesti heidän itsensä kanssa, mikä saa heidät kääntämään hiukan katsetta pois näkemästään, mitä on nähty jo niin moneen kertaan, että se jo vähän korpeaa heitä, ettei se edes harmita ym.

Kun lukijat kokevat tajuavansa, mikä vaihtoehdoista jotkut, melko moni tai erittäin useat on se määrä ihmisiä, jotka pitäisivät jo pelkän otsikon perusteella hyvänä, että jotain lakia kiristetään, se on myös lehtiä julkaisevien tahojen tiedossa ja varmaan myös hallituksessa, joka lehdistön kanssa lakisäädöksiensä julkaisemisia ajoittelee. Esim. 16.2.2022 on uutisoitu jonkun kertaalleen tuomitun katuneen lapsiin kohdistuneita tekojaan, mutta teki sitten kerrotun mukaan taas pian samaa uudelleen. Ei siinä tarvita kovinkaan tarkkaa esiolettamusta niiden lukijoiden määrästä, jotka edustaisivat sellaisia, jotka antavat mielensä tulla valmistelluksi sellaisen päätöksen hyväksymiseksi, jossa sitten tiedotetaan jonkin lain kiristämisestä. Saattoipa olla jopa ihan siinä seuraavalla sivulla tai 800 pikselin etäisyydellä.

Koska ihmiset ovat niitä, jotka päättävät miten lehden sisältö ihmisten nähtäväksi asettuu tai he osaavat pelata automaattisella ladontasysteemillä siten, että tietty sisältö saadaan asettumaan tietyille kohdin, vaikkei manuaalista asettelua tehtykään, ei olisi erityisen hyödyllistä vaatia lehtiä julkaisemaan "asettelualgoritmejaan" kuten voitaisiin vaatia sosiaalisen median alustoihin liittyen. Näin mm. sen vuoksi, että fyysisesti samassa toimistotilassa työskentelevien toimittajien kirjoitukset voivat käydä review-prosessin läpi, joka voi tarkoittaa sitäkin, että mahdollisesti julkaistavaa sisältöä käydään käyttämässä ulkomaisilla kollegoilla, valtakunnan päättäjätahoilla ja ties missä asti. Tekeväthän eri alojen tutkijat ja lääkäritkin konsensustyötä, minkä tuloksena he voivat säätää viestintäänsä siten, etteivät puhuisi ristiriitaisuuksia tuolloin taikka myöhemmin.

Aiheista kertomisen rajoittamista ja mielenkiintojen kontrollointia

Huomionarvoista mietittävää olisivat ovatko lehtien sisällöt epäilyttävän yhteneväisesti linjassa sen kanssa, minkälaisena ihmiset haluavat yhteiskunnan nähdä ja jääkö joihinkin aiheisiin innostavuus suunnilleen samoissa rajoissa pois kaikista lehdistä? Näin ollessa voitaisiin tehdä päätelmä, että lehdet toimivat palvelijoina muille tahoille sen sijaan, että ne olisivat itsenäisesti toimivia entiteettejä. Lehtien omistuksien keskittyneisyys ja niiden päätoimittajien vaihtumisen vähämerkityksisyys puoltaisivat myös sitä mahdollisuutta, että sanomalehtien toimituksissa koetaan jopa mieltyneisyyttä siihen, ettei heidän suuremmin tarvitse kilpailla keskenään, vaan he voivat keskittyä toistamaan eri sanoin samoja ulkomaan uutisia ja täyttämään muut osiot sellaisilla aiheilla, joissa on jotain mukavan tavanomaista.

Sanomalehtien teossa on jo pitkät perinteet sen hallitsemiselle, kuinka välttää vääränlaisten mietteiden "tarttumista" joihinkin aiheisiin, jolloin lukijoiden sitten myöhemmin tullessa hyödyntäneeksi jostain aiheesta lukemaansa ajattelussaan, he eivät sitten niin helposti ajaudu "vääriin suuntiin" mietinnöissään ja muille viestimisessään.

Esim 1. Uutisoidessa oikeudenkäynnistä, jossa joku sai syytteen väitteestä, että jokin ampumistapahtuma olisi ollut lavastettu, olisi rohkea kolumnisti voinut ottaa mietintäänsä, voisiko tällainen lavastus olla käytännössä mahdollinen, mitä se vaatisi ym. Ei välttämättä juuri samasta tapauksesta, mutta jokin kenties vähemmistä "liikkuvista osista" koostuva. Samaiseen aiheeseen helposti liitettävää sanaa "salaliittoteoria" ei myöskään tavata koetella sillä tapaa, että se voisi alkaa ihmisten mielissä jotain ihmeellisempää kuin tavanomaisia "5G-verkko aiheuttaa ajatustoimintaan vaikuttavaa säteilyä". Pikemminkin sen käytettävyyttä saatetaan turmella selittämällä tai uutisoimalla, kuinka jotkut aiheuttivat vääriin luuloihin perustuen jonkinlaisen uhkaavan tilanteen kuten ihmisjoukkojen mobiloisoinnin jonkin tietyn henkilön haitaksi, minkä jatkeeksi sitten sopiikin nimetyn, salaliittoteorioita kehittelevän verkkoyhteisön lyhykäinen esittely. Toki joskus aiemmin on voinut olla vaikka erikseen muutamaosainen dokumentti tai juttusarja aiheesta "salaliittoteoria", mutta kyse olisikin ajatuksiinsa ulottumisista, niiden muodostettavuudesta eri ajanhetkinä ja tietynkaltaisien ajatusten toistuvista yhtäaikaisista kohtauttamisista/poissaolevuuksista.

Esim 2. Jos joku ministeri tiedottaa työttömiin kohdistuvista päätöksistä, joita on valmisteltu useita kuukausia, pidetään niin Ylen kuin Ilta-Sanomienkin uutisista ja muista jutuista vähintään kolmen päivän etäisyydellä kaikki sellainen, joka saisi lukijaa hoksaamaan siinä yhteydessä, että työtönkin on ihminen, jonka "epäonnistumisien" syynä voi olla laiskasti toimintaansa kehittyvä terveydenhuolto ja että ihmisten luulot työttömien kyvykkyyksistä ja muuntautumismahdollisuuksista ovat herkemmin hajoavia kuin he luulevatkaan. Toki joskus aiemmin on voinut vaikka erikseen olla juttua siitä, miten erilaisista lähtökohdista työttömäksi voi joutua ja minkälaisia he voivat ihmisinä olla, mutta kyse olisikin ajatuksiinsa ulottumisista, niiden muodostettavuudesta eri ajanhetkinä ja tietynkaltaisien ajatusten toistuvista yhtäaikaisista kohtauttamisista/poissaolevuuksista.

Esim 3. Suomi-bashausta ei median mukaan tee kuin sellaiset ihmiset, joita heidän lukijoidensa pitäisi paheksua ja mistä sitten saadaan helppoa esimerkkiä vaikkapa vääränlaisen lehden päätoimittajuuteen tai ulkomaisille lehdille annettuihin lausuntoihin viittaamalla. Kun sitten myöhemmin joku nimeltä tai olemukselta tunnistettava puhuu sillä tapaa Suomesta pahaa, ei moni lukija käy arvioimaan sitä, onko kyse aiheellisesta teosta eli onko väittämällä vahva pohja ja jota voisi moni, paremmassa ajattelun tilassa ollessaan, puoltaakin vai tavoitellaanko Suomi-kuvan pilaantumista juuri sen pilaantumisen vuoksi. Tosin, Suomesta on ollut niin paljon hyvää sanottavaa, eikä pelkästään suomalaisten sanomana, että tarvittaisiin jonkinlaisia muistiinjättämiskonsteja, jotta yhdellä viestimällä saisi jotain vaikutettua moneen tavoitellusti. Kuitenkin, se lukijan mielessään suorittama paheksunta reaktiona olisi seurausta median "opetustuokioista".

Esim 4. Joistakin aiheista on voitu tehdä paljon elokuvia, joita on saatavilla tavanomaisista videopalveluista, niitä on näytetty tavanomaisilla televisiokanavilla ja niissä käsiteltyjä aiheuta on voitu käsitellä hutiloidusti lehtijutuissakin, mutta olennaisia sanoja ja niiden käyttöä edistäviä henkilöitä voi olla hyödytöntä yrittää etsiä lehtiarkistojen hakukoneilla, sillä viimeisin juttu voi olla lähemmäs toistakymmentä vuotta sitten julkaistu tai sitten hakusanalla ei löydy mitään. Transhumanismi on eräs tällainen ja varsinkaan monenlaista siihen liittyvää edistämään pyrkivää henkilöä ei kertakaikkian ole suostuttu mainitsemaan. Toki samojen aiheiden tienoilta olisi osoitettavissa esim. Nick Bostrom, jolla saa Helsingin Sanomienkin hakukoneella muutaman osuman, mutta hän ei ole sillä tapaa seurattava esim. Twitterissä kuin eräs toinen. On aivan erilaista tulla huomioineeksi lehdestä jonkun nimi, hakea hänestä vähän tietoa alkuun ja huomata, että kysehän on henkilöstä, joka suorastaan pyrkii hakemaan tavoitteidensa taakse ihmisiä kuin tulla kokeneeksi, että kyse on taas jostain yhdestä älyköstä tuolla jossain ulkomailla ja sitten unohtaa koko asia. Tällainen aihevälttely viestii jonkinlaisesta pelitilan jättämisestä muille toimijoille eli esim. hyvinvointialueet voivat kehittyä jatkossakin samalla hitaalla temmolla ilman ihmisten futurististen kiinnostuksien ohjatessa liiaksi niiden kehittymistä.

Silmäillen lukemaansa valikoivien lukijoiden totuttaminen ottamaan luettavaksi sellaista terveys- ja tutkimusaiheisiin liittyvää, joka ei rajaudu suht tarkasti yhteen aiheeseen, ei liene kovin helppoa, joten tutkimuksien "mietintää"- ja loppupäätelmät-osioihin vertautuvaa huomiointia ei voine olettaa näkevänsä usein iltapäivälehdissä, valtakunnan laajalevikkisimmässä lehdessä tai verkkojulkaisuun keskittyneissä valtamedioissa. Ne kyllä pyrkivät lähes joka päivä julkaisemaan niin paljon sellaista viihteellistä, niksistä tai tunnereaktioita herättelevää, joka on kaikkien tavallista arkea paljon kokeneiden tajuttavissa, että siitä käy ainakin se ilmi, että ihmisiä on välttämättä saatava jonkinlaisen yhteisen todellisuuden piiriin (eng. realm, sphere of influence), mutta voisikohan sillä ihmisten mukaan haalimisella saada aikaan jotain muutakin kuin tehdä heille jotain entuudestaan tuttuja sanoja vielä kertaalleen tutuksi jollain uudelle tavalla? Terveysaiheita näyttää olevan nivelrikoista parisuhteessa puhumattomuuteen ja elinikää lisäävistä ruokavalioista humpuukihoitoihin, mutta jonkinlainen innostavuus esim. uudenlaisen terveysteknologian haluamiseen on paljolti kadoksissa.

Vaikka sanomalehti näyttää sisällöltään luotettavalta, voiko siihen siltikään luottaa?

Vuoden 2022 aikana ADHD on otettu kovin tärkeäksi aiheeksi ja siitä on uutisoitu suhteellisesti ottaen erittäin paljon verrattuna aiempiin vuosiin, mutta koska iltapäivälehdet ovat aiemmin osoittaneet viehtymystä sen esittämiseen jotenkin rikki olevien, varmasti rikollisten ja johonkin liiaksi addiktoituneiden ongelmaksi, täydentäen väärää kuvaa usein Matti Nykänen koheltaa -uutisilla, mistä täten johtuu uusi vire ADHD:n esittelemiseen aivan erilaiseen sävyyn ja niin korostuneen paljossa määrin? Eikä uutisten visuaalisen parittamisen halu ole sekään mihinkään hälventynyt, vaan kun vaikkapa Bruce Willisin tosielämän afasiasta tai Jim Carreyn depressiivisestä roolihahmosta kerrotaan, valitaan kuvituskuva, joka toimii jollain tavoin yhteen jonkin aivan eriaiheisen, mutta ihmisten mielissä olemukseltaan huomioiduksi tulevalta osin samanoloisen henkilön kanssa.

Voisikin pitää todennäköisenä, että ADHD-uutisointien tarkoitus on saada kaikenlaisia ihmisiä hakeutumaan ADHD-tutkimuksiin tai muuten vaan edes psykiatrin pakeille, missä hänestä otetaan irti selvyys siitä, miten hyvin eri tahojen häneen tai hänen viiteryhmäänsä kohdistuva ajattelua ongelmoittava vaikuttaminen on onnistunut. Tutkimuksiin tai psykiatrin vastaanotollehan ei välttämättä hakeuduta sen vuoksi, että kaikki oirekriteerit täsmäävät, vaan kenties vain liian impulsiiviselta tuntuvan ajattelun tai ajatuskokonaisuuksien mielessään koossa pysymisen vaikeudelta tuntuvuuden vuoksi. Psykiatreja ja muita lääkäreitä voidaan kritiikistä suodatetussa viestinnässä pitää jotenkin ideallisena ja professionaalisen asiallisina asiantuntijoina, mutta sellainen on höpsismiä, koska on niin paljon terveysalalle kouluttautuneita, joiden moraali vakaumus on joustava ja erilaisille ulkopuolisten pyynnöille perso.

Koska kaikki suomalaiset on kasvatettu Uuno Turhapurolla, se luo pohjaa tarkoitukselle tuottaa monitarkoituksellisia uutisia ja muita juttuja, joissa yhdelle lukijaryhmällä uutinen on vain uutinen, mutta toiselle se on myös sitä, että sillä muistutetaan vihjailun, nälvimisen, tölvimisen, stressaamisen ym. ihanuudesta, kunhan se kohdistuu johonkin sellaiseen ihmiseen, jotka eivät ole heidän kanssaan ikään kuin samalla puolella. Mitä se sitten milloinkin tarkoittaa. Iltapäivälehdet ovat eräinä julkaisijoina lisäilemässä toisinaan juttuvirtaansa myös sellaista, mitä ei kuvavalintaisesti, koristeellisesti, typografisesti tai tekstisisällöltään erota muusta julkaistusta, mikä ei oletetusti ole edes julkaisijatahon rajoissa päätettyä, vaan tuotantoon ovat voineet osallistua monenlaiset avustajat kuten feikkaavat "todistajat" ja "asiantuntijalausuntojen antajat".

Hyvinvointialueen ripeämpää kehittämistä edistäisi ihmisten enempi kiinnostus terveytensä selvityttämiseen, missä paikallislehti voisi toimia katalysoijana tai mediaattorina, jos ei sentään fasilitaattorina

Eräänlaisena vaihtoehtona sille, ettei yksilö voi itse tehdä terveyteen liittyviä mittarointeja ja tutkimisia omissa oloissaan, eikä hän voi hyödyntää vähävaivaisesti monista palveluista koostuvia mittarointi- ja tutkimuspalveluja, olisi, että edes hyvinvointialueen puitteissa suoritettaisiin rutiininomaisesti tai muuten säännöllisesti arviointia siitä, mikä nykytilanteessa on sellaista, mitä pitäisi kehittää, jotta terveyspalvelut kehittyisivät jatkuvasti paremmiksi.

Vielä parempaa olisi, jos paikallislehtikin joutaisi/viitsisi olla mukana tuottamassa ihmisille tietoa siitä, minkälaista kehitys- ja selvitystyötä ihmisten lähimmällä hyvinvointialueella on meneillään, mutta olisihan se kieltämättä aika erikoista, jos päivän lehdestä saisi lukea sellaista kuin mitä on mennyt suorastaan pieleen, missä riittäisi hienoinen toiminnan parantaminen, mihin tarvittaisiin lisäresursseja, millä tavoin muut toimijat voisivat avustaa potilaan omatoimisuutta, minkälaista tutkimustyötä pitäisi viestiä tehtäväksi esim. muille yliopistosairaaloille, mihin tarvittaisiin rahoitusta joltain taholta, millä tavoin yksityiselle puolelle karanneita lääkäreitä saataisiin takaisin esim. Eksoten palvelukseen, miltä osin diagnoosikriteerit eivät vaikuta toimivan ja johtavat virhepäätelmiin ym.

Indikaattorina sille, minkälaiseksi ihmisten yleistä kiinnostusta itsensä mittarointiin sykettä enempää, voi pitää vaikkapa sitä, minkälaisia mittareita Prismassa on tarjolla: ilmanlämpöön, verenpaineeseen, kuumeeseen, ajanottoon, painoon ja eipä paljon muuhun. Eli sitä samaa, mitä on ollut viimeiset 20 – 30 vuotta. Tietämättä tarkemmin, mitä kehossaan tapahtuu tietyllä hetkellä tai jonkin ajanjakson puitteissa, mahdollisesti myös jotkut ympäristötekijät huomioiden, ihmiset joutuvat heittäytymään kankeasti toimivien diagnoosikriteereiden armoille, joiden paljous saattaa hämätä, mutta ei kuitenkaan riitä kuin näennäisesti kattamaan kaikkea sitä, millä tavoin ihminen voi oireilla. Etiologioihin eli syihin niitä ei ole edes suunniteltu ottamaan kantaa. Siltikin, terveysalan koulutus ja esim. nettichatit sairaanhoitopiirin tarjoaman tekoälyn kanssa puoltavat sitä paradigmaa, jonka mukaan pitkäaikaiskäyttöön tarkoitettujen tautiluokituksien lisäksi ei tarvita mitään ylimääräisiä selittäviä tekijöitä.

Kaikenlaisen mittaaminen ei helposti olekaan mahdollista, mutta ajoittumisillakin on korrelaationsa muiden seikkojen suhteen

Kaikkea ei tietenkään voi edes suoraan mitata, eikä sekään kaikkeen riitä, että antaa jonkin tietoteknisen sovellutuksen muodostaa useammanlaisesta elimistön toiminnasta kertyneen tiedon perusteella esipäätelmiä. Huomioon otettavuuksia saa kyllä keksittyä paljonkin erilaisia, eivätkä kaikki niistä aivan lähimpänä vuosikymmenenä tulisi päätymään lääkinnällisen laitteen, josko hyvinvointisellaisenkaan, huomioimiksi asioiksi.

Tuntemukset ja kaikenlaiset vaikutteet, jotka jollain logiikalla tai muuten selittyvällä tavalla vaikuttavat yksilöön, ovat ensisijaisesti yksilön itsensä tunnistettavissa olevia asioita, jos hänellä ei ole mahdollisuutta kutsua "tilanteen ollessa päällä" paikalle jotain henkilöä, joka auttaa häntä ymmärtämään ja tunnistamaan vaikuttavia tekijöitä. Loogisuuden muodostamista helpottaa, jos tuntemuksien ja tapahtumien yhteydessä on sellaista oirehdintaa, jossa on kerrasta toiseen ilmenevää kaavamaisuutta, sillä sellainen voi olla mahdollista selittää elimistön normaalilla reagoimisella tietynlaisiin tilanteisiin ja siitä taasen on mahdollista johtaa kelpoisia selityksiä esim. ruokavalioon, sisäilman laatuun ja liikunnallisiin aktiviteetteihin ym. eli jokseenkin tavanomaisiin asioihin, joille ei edes tarvitse antaa mitään diagnoosikriteeristä nimitystä.

Perusterveydenhuollon perusmaisuus on jo vähän tympäisevää, joten mistä nihkeys toiminnan kehittämisessä?

Terveydenhuollon asiantuntijalle ei useinkaan hyödytä kuljettaa mukanaan liian moniseikkaisia selityksiä, sillä terveydenhuoltoa ei vain ole tarkoitettu sellaisten käsittelijäksi. Se voisi olla sellainen, mutta hyvinvointialueen poliittiset päättäjätkin ovat ensisijaisesti liiketoiminnan mahdollisuuksien ja terveydenhuollon työllistävän vaikutuksen puolella kuin siitä hyvää imagoa itselleen kerryttäviä, kuinka saivat taas hyvinvointialueen palveluiden kehittymään valtavin askelein. Sanaa "perusterveydenhuolto" halutaan myös vaalia sillä tapaa, ettei se "vääristyisi" tarkoittamaan mitään liian hyvää. Kummallista kyllä ihmiset, nuo potentiaaliset potilaat, eivät ole moisista kovinkaan moksiskaan tai sitten ne keskittyvät pahastumisensa ilmaisuissa kovin vähiin ja todennäköisesti melko vanhakantaisiin ikiongelmiin kuten "onko lääkäreitä tarpeeksi" tai "eikä nuoria taaskaan huomioida riittävästi".

Nihkeä asenne palveluiden kehittämiseen, tietäen, että se olisi potilaista harmillista, jos he tietäisivät, että palveluiden kehittämisiä hidastellaan keinotekoisesti ja organisaatioiden toiminnan kehittäminen on pikemminkin muiden tahojen liiketoimintaa avustavaa kuin sen oman toimivuuden parantamiseen pyrkivää, saattaisi antaa perusteen arvioida moraalisen kompassin olevan rikki muiltakin osin sekä erilaisten valtuutettujen ja johtajien taholla, mutta myös ylilääkäreiden ja muiden kokonaisvaltaisesti organisaation toimintaa tarkastelevien piirissä.

Mistä esimerkiksi johtuu, että tiedonkorjaamisvaatimuksia tehdään niin haluttomasti? Liittyykö se jotenkin johonkin samaan kuin se, että potilasvakuutuskeskukseen, Valviraan ja aluehallintavirastoon otetussa yhteydenotossa tullaan huomioineeksi liian vahvasti organisaation toimintaa puoltavan lääkärin lausunto suhteessa hoidon ja tutkimuksen laadusta kritisoineen näkemyksiin? Eli halutaan suojella jotain olemassa olevaa. Eivät useimmat potilaat tahallaan tee reklamaatioita ja ilmaise yhteydenotoissaan, missä olisi korjattavaa, vaan he haluavat, että toimintatavat, tutkimuskeinot ym. kehittyvät.

Viimeisimmän kymmenisen vuoden aikana Eksotellakin on ollut töissä useita henkilöitä, joille potilaiden kohteleminen organisaation ulkopuolisia komentoja noudattaen ei ole ollut eettisesti ongelmallista, joten väärien diagnoosien langettaminen, valheiden kirjoittelu raportteihin ja tahallinen ärsyttäminen kohtaamistilanteissa luonnistuu siinä tavallisemman työn ohessa. Toistuvuutensa ja monessa henkilössä esiintyvyytensä, sekä se että muut tahot voivat laskea moisen käytettävyyden varaan, antaa perusteen pitää mahdollisena, että Eksote on sekä organisaationa, että monien yksittäisten työntekijöiden osalta rutiininomaisuuden tasolle asti valmistautunut palvelemaan tarkoituksia, joissa yksittäisten ihmisten elämää pyritään kontrolloimaan useilla elämän osa-alueilla. Tällainen vaatii, että rekrytointi- ja urallaetenemiskäytännöt edesauttavat vahvasti siinä, että ylilääkäreiksi ja esihenkilön asemaan pääsisi vain vähäinnovatiiviseen kehitykseen suostuvaisia henkilöitä.

Voikin olla potilaasta ikävää, kun yli kymmenen vuotta sitten käy jutustelemassa psykiatrin kanssa jostain tietystä diagnoosista, joka ei sitten kuitenkaan ole hänelle erityisen tuttu ja tästä sitten yli kymmenen vuotta myöhemmin kohtaa hänet toisessa yhteydessä, johon mennessä hän on edennyt palveluesimiehen ja vastuulääkärin rooliin, muttei vieläkään osaa keskustella kyseisestä aiheesta, vaikka puheena on se, mitä joku toinen psykiatri on taannoin tuosta samaisesta diagnoosista kirjoitellut potilaaseen liittyen. Muita kiireitä ollut? Tosin, onhan siinä ollut monenlaista muutosta standardin asemassa olevaan tautiluokituskirjaan, joten siihenhän voisi myös vedota.

Liiketoiminnallisia mahdollisuuksia terveysalalle muodostuu siitä, että kun muutamilla ihmisilla harjoitellaan vaikkapa sitä, miten heidät saa kokemaan olevansa joihinkin diagnostisiin kriteereihin sopiva, vaikka se kaikki johtuu vain yksilön mieleen ja elimistöön suorasti ja epäsuorasti vaikuttamisesta. Perusterveydenhuoltohan jättää helpostikin potilaat paremmin tutkimatta, joten jos muutamat tuhannetkin ihmiset saadaan tekemään valinta käydä tutkituttamassa itseään yksityisellä puolella, siinä ohjautuu esim. vuoden mittaan satoja ja tuhansia euroja per asiakas palveluiden tarjoajille, joista jotkut ovat valtakunnan laajuisiin yrityskonserneihin liittyneitä ja jotkut tunnettavuudeltaan kenties jotain vähäisempää. Yhtä kaikki, sekä kaupunginvaltuutetut, että hyvinvointialueen edustajat voivat olla tyytyväisiä, kun perusterveydenhuollosta säästyy täten rahaa. Jotain palveluihin jonottamistakin saattaa esiintyä, mutta eihän se yksityisiä palveluidentarjojia haittaa.

Ihmisten kiinnostuttaminen terveysasioista ei aiheuta kuin vain jonkin verran vaikuttavuutta, ellei siihen tule lisää särmää

Keinotekoista oireilua, luuloja ym. aiheuttavat tahot saanevat palkkansa jonkinlaisina kompensaatioina, mikä lienee sen verran paljon, että he viitsivät heittäytyä vaikka örkkimäisesti käyttäytyväksi, jos sillä saa jonkun henkilön kokemaan vielä vähän enemmän elämänsä huonommaksi. Tosin, eivät hekään loputtomiin jaksa pelkästään huonlaatuisesti toimia, sillä se alkaisi nakertaa heidän persoonaansa ja liata sitä kuvaa, mikä muilla heidän tekemisistään tietoisilla ihmisillä on heistä. Tai näin ainakin luulisi olevan, mutta todellisuudessa monet pitäytyvät ihan mielellään esim. huonolaatuisessa häirinnässä.

Tästä päästään jälleen tarpeeseen saada yksilöiden käyttöön omissa oloissaan tehtäviä, terveyteen liittyviä mittarointeja ja tutkimisia taikka vähävaivaisesti monista palveluista koostuvia mittarointi- ja tutkimispalveluja hyödynnettäväksi, mutta se toive kilpistyy siihen, että suomalainenkin yhteiskunta on rakentunut huonommat/paremmat (ihmiset) -jaottelun varaan eli ei tavallisia ihmisiä varten haluta kehittää ja tarjota laitteita ja palveluita, joilla he itse saisivat itsestään liiaksi selvyyttä. Tämänhän voi aistia vaikkapa Suomi Areena -keskusteluista, missä vuosi tapahtuman välillä ei riitä oikein minkään kehittymiseen julkisen terveyspalvelun osalta.

Edellisen väitteen toimivuutta nakertaa hiukan se, että kuka tahansa voi käydä hyvinkin nopealla aikataululla (esim. heti seuraavana aamuna) teettämässä vaikka kaikki Puhti-tutkimukset (verinäytteitä ym.) ja hyödyntää lääkäriä tulosten tulkitsemisessa ja sen määrittämisessä, mitä tutkimuksia voisi kokeilla tehdä, mutta pointti onkin enemmän siinä, mihin kohdin milläkin taholla vedetään raja siinä, mistä pidemmällä menevästi ei innosteta ihmisiä itsensä mittailuun ja tutkimiseen. Esim. Prismassa on useita erilaisia henkilöpainon mittauksen välineitä, verenpainemittareita ja älykelloja, mutta jos kerran tällä tavoin myönnetään tunnistettavan ihmisten kiinnostus jonkinlaiseen henkilöterveyteen, ovatko nuo tuotteet myynnissä pelkästään liiketaloudellisista syistä eli "näitä ihmiset haluavat ostaa" vai sen vuoksi, että on päätetty, että vielä ei eikä hyvään toviin ollakaan valmiita kiinnostuttamaan ihmisiä tämän enempään? Silti S-ryhmään kuuluvissa ravintoloissa ja muissa ruokapaikoissa kiinnitetään tavanomaiseksi muuntuneeseen tapaan huomiota ruoan laatuun, tuoreuteen, ravintoainepitoisuuksiin, esillepanoon ym. eli siltä osin "hifistelyä" tehdään, koska ihmiset pitävät sellaisesta.

Terveysasemillakaan itsensä mittailu ei kaikesta terveyskeskeydestään huolimatta ole sillä tapaa puheissa mukana, etteikö potilas voisi joutua kuulemaan ilmaisua "jos haluat tietää tarkemmin, voit itse mennä haluamiisi laboratorikokeisiin yksityisellä puolella".

Urbaanissa ympäristössä terveysaiheisiin kiinnostuttamista johonkin sumeaan rajaan asti saavat kyllä aikaan esim. juoksu- ja pyöräilytapahtumat, kaikenlaiset eri ikäisten harrastukset ym., mutta ei tällainenkaan muunna jonkin voiman vaikutuksesta sairaanhoitopiirin kollektiivista osaamista sellaiseksi, että yksilöön kohdistuva keinotekoisen oireilun aiheuttaminen voitaisiin selittää ja normalisoida ilman lokeroimista johonkin hatarasti täsmäävään diagnoosiin vailla etiologian (syyt) määrittämistä. Yksilö ehtii ajautua pitkälle esim. todellisuudentajun heikentymiseen ja depersonoitumiseen ennen kuin tunnistetaan edes alustavasti, miten hänen esim. asuinympäristönsä ja päivittäiset aktiviteettinsa vaikuttavat hänen metaboliikkaansa ja miten se taasen vaikuttaa hänen mielensä toimintaan ja miten se taasen vaikuttaa hänen elimistöönsä ja miten se vaikuttaa miten hän toimii asuinympäristössään ja miten se taasen jne. Saattaisikin olla niin, että keinotekoisesti aiheutetusta oireesta tulee lääkärinkäynnillä pysyvä osa jotain määritettyä diagnoosia, vaikka oireen saisi kokonaan pois vaikkapa vain päivittäin lenkkeilemällä, mutta siellä se nyt yksinään istuskelee Hemingwayssä juomassa siideriään ja lukee uutisia kännykästä.

Lutherista evankelisluterilaisuuteen

Kirjaa "Uskon puolesta – Martin Lutherin elämäntyö" lukiessa käy ilmeiseksi, että Luther on saanut pitää nykyisen asemansa evankelisluterilaisuudessa "kaikesta huolimatta", vaikka Lutherin yksityiselämän, sanomisten, tekemisten ja opetuksien välillä on epäsuhtaisuuksia. Sinänsä, kirjan mukaan, "Luther on ollut kirkkokuntien ja teologian historiassa todellista vapaata riistaa" ja että häntä on omittu, hyljitty, nälvitty, ylennetty, alennettu ym. (s. 12), mutta tällainen antaa vain lisäsyytä epäily-moodin käyttöön kytkemisellä kaikissa nykyajan tekstien kohdissa, jotka alkavat sanoilla kuten "Luther korosti, että..".

Katkelmia Lutherin tekoselitysmäisyyksistä teoilleen ja lausuntoja muista ihmisistä, mitkä heikentävät hänen vakavasti otettavuuttaan:

Luther myönsi avoimesti, että katseli vielä vanhanakin toisten naisten perään. Kätheä puolestaan ei lainkaan naurattanut, kun Luther todisti muiden läsnäollessa Raamatusta, että mies saattoi Jumalan lakia rikkomatta ottaa useita vaimoja. Käthe vastasi, että jos Luther sen tekisi, hän menisi itse takaisin luostariin ja jättäisi lapset miehensä hoidettaviksi. Kukaan läsnäolijoista ei jäänyt epävarmaksi, tarkoittiko hän täyttä totta. Käthe Luther oli lujatekoinen nainen. Hän vastusti sisukkaasti miehensä suorastaan hillitöntä halua antaa pois kaikki, minkä he omistivat. Hän sai myös tahtonsa läpi melkein kaikissa perheen raha-asioissa, niin että jotkut Lutherin ystävät suorastaan kiukustuivat, Lutherin kun olisi heidän mielestään pitänyt olla miehekkäämpi. (s. 324-325)

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän, huvitella, laskea leikkiä tai jopa tehdä syntiä paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi, ettei se saisi tilaisuutta viekoitella meitä tunnontarkkuuteen pikkuasioissa. Me menehdymme, jos liikaa huolehdimme johonkin syntiin lankeamisesta... Minkä takia joisin laimentamatonta viiniä, puhuisin vapaasti ja söisin enemmän ellen juuri piinatakseni ja kiusatakseni paholaista, joka on päättänyt piinata ja kiusata minua? Voisinpa tehdä jonkin nimellisen synnin vain pilkatakseni paholaista, jotta hän käsittäisi, etten myönnä mitään syntiä enkä ole tietoinen mistään synnistä. Kun paholainen hyökkää kimppuumme ja piinaa meitä, meidän on pantava kymmenen käskyä kokonaan syrjään." (s. 328)

Luther huomautti kerran itsekin, etteivät hänen tuntemansa maatyöläiset pitäneet ajasta lukua kellon eivätkä auringon, vaan ympärillään lojuvien tyhjien kolpakoitten avulla. Luther halveksi tyhjäntoimittajia, juoppoja, vaimonpieksäjiä, irrallisia sukupuolisuhteita harrastavaa nuorisoa ja kaikkia roistoja. Hänen ivansa ei tuntenut mitään rajoja, varsinkaan jos kyseinen mieliharmin aiheuttaja oli ylhäistä syntyperää. (s. 248)

Eri uskontokuntiin eli saman uskonnon tunnustajien yhteisöihin ja mihin lie vapaisiin suuntauksiin kuuluvien tai kuten sanotaan, "kristinuskon seuraajien", oletetaan ottavan monet evankalisluterilaisen kirkkoyhteisön ylläpitämät väittämät sellaisena minkälaiseksi ne ovat historian kuluessa päässeet muotoutumaan. Kirkkohistorioitsijat eli tämän kyseisen oppiaineen osaajat, jotka tutkivat kristinuskon, kirkon ja kristillisten liikkeiden menneisyyttä, tietäisivät hyvin Lutherin ja hänen hyvin tuntemansa Erasmuksen välisen oppitaistelun siitä, mikä pelastaa yksilön synniltä ja johtaa häntä reitillä pelastukseen, mutta ei sellaista nykypäivän esim. saarnoissa mainita, että toisen mielestä (Erasmus) hyvien tekojen tekeminen on välttämätöntä, mutta toisen mielestä (Luther) pelastuksen voi saavuttaa vain armosta, joka perustuu Jumalan horjumattomaan päätökseen.

Armon antaja on Jumala, ja ihminen tarvitsee pelastuksen vastaanottamiseen vain uskonsa, joka tarrautuu Jumalan lupaukseen armosta. [12]

Henkilönä Luther oli siis "saksalainen munkki ja teologi, jonka opetukset käynnistivät uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymiseen" [1].

Maailmanlaajuisesti kristinuskon "seuraajia" on lähes 3 miljardia. Jyrkähköstä jäsenkadosta on kirjoiteltu useissa mm. suomalaisten evankelisluterilaisten julkaisuissa jo useita vuosia, mitä voinee tulkita miten haluaa, sillä perusteet jostain eroamiselle eivät aina ole kovinkaan huolellisesti mietittyjä, kuten eivät varmaan liittymisetkään.

Predestinaatio ja luomiskertomus

Kristityn elämä seurakunnassaan ei varmaankaan aivan joka päivä sisällä sen filosofista tai muunlaista pohtimista, että miten ihmeessä se Jumala pystyi luomaan sen kaiken, ihmiset ja tähdet ym., sekä mitä se predestinaatio tarkoittaakaan eli mihin ihminen päätyy, kun hänen vaelluksensa maan päällä tulee päätökseensä, mutta kun niin moni muukin osoittaa toiminnallaan uskovansa johonkin, mitä on vaikea saada uskomalla uskottua todeksi, niin kaipa sitä sitten voi jatkaa sitä uskomiselta vaikuttamistaan.

Tieteellisen tiedon avulla voidaan tutkia, mitä Jumalasta on sanottu. Se ei kuitenkaan auta pääsemään lähemmäs Jumalaa. Hän pysyy salattuna. Vain uskon kautta on mahdollista vakuuttua siitä, että Jumala on ihmisen lähellä ja toimii tässä maailmassa. Uskon kautta ihminen voi kokea, että Jumala on todellinen, että Hän on läsnä elämässä ja toimii suhteessa maailmaan. [2]

Erilaiset nykypäivänäkin vaikuttavat ns. vapaat suuntaukset kuten adventistit eli adventtikirkkoon kuuluvat sanovat, että he soveltavat Raamattua (pyhä kirja, ohjeellinen tekstikokoelma) suoremmin tämän päivän elämään ja että luterilaiset pyrkivät rinnastamaan yksittäisiä raamatunkohtia Raamatun kokonaissanomaan ja kiinnittävät myös erityistä huomiota nykypäivän maailman muuttuneisiin olosuhteisiin, mutta kyllähän ne kaikenlaiset selitykset luomiskertomuksista ja pelastussuunnitelman ennaltamääräytyvyydestä ovat melkoisen haasteellista uskottavaa uskontokunnasta riippumatta.

Siis ettäkö olisi ollut ja kenties edelleen olemassa (tämäkin kiistanalaista) joku (tai jokin) Jumala, joka on ollut pätevä luomaan maailman ja ihmiset siihen, sekä määrittämään ihmisen elämän ja pelastussuunnitelman ennaltamääräytyväksi matkalle jonkinlaiseen paratiisiin, jonkalaisen koostumuksesta, sisällöstä ja toimivuudesta Jumalalla ei sitten kuitenkaan ilmeisesti ole ollut aiempaa kokemusta, koska synti ja paha ovat tulleet mukaan ikään kuin vahingossa [6]:

Luomistyö osoittaa myös, että Jumala on kaiken sen yläpuolella, mitä maailmasta tai maailmankaikkeudesta voimme havainnoida. Se osoittaa meille hyvin vahvasti, että kaikki uskonnollinen palvonta, kiitos tai kunnioitus kuuluu yksin hänelle. Ei ole mitään luotua, jota meidän pitäisi palvoa. Jumala on kaiken luodun yläpuolella. Aivan toisenlainen ulottuvuus luomiskertomuksessa on se, että se sanoo jotakin maailman hyvyydestä. Mikään luotu ei ole itsessään tai alkujaan paha. Kaikki oli täydellistä ja hyvää sellaisena kuin se tuli Jumalan kädestä. Synti on myöhemmin tullut maailmaan ja turmellut sitä niin, että nyt ympärillämme luonnossa näemme niin hyvää kuin pahaakin. [6]

Vai olisiko sitten niin, että on jo ollut useita iteraatioita, joissa ensin joku luo perustat elämälle, sitten elellään ja lopulta päästään jonkinlaiseen paratiisiin? Joissakin muissa uskonnoissahan uudelleensyntyminen eri ihmisenä on perushuttua. Luterilaisen kirkon mukaan "Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa". Niinpä tietenkin. Uskomisiaan vahvistamaan tarjoavat apuaan mm. kristilliset musiikkiyhtyeet kuten LIN D, jonka kappaleessa "Never On Your Own" lauletaan "We are part of a greater plan" ja "The Creator thought of you before you even knew" [7].

Lopun aikoihin liittyy käsite eskatologia, joka on "uskontoihin liittyvä oppi maailman viimeisistä tapahtumista", joilla "tarkoitetaan yleensä nykyisen maailman päättymistä ja uuden maailman syntymistä". Kristinuskossa, Raamatun mukaan, "maallisten valtakuntien jälkeen on tulossa Jumalan valtakunta, tuhatvuotinen valtakunta jonka jälkeen syntyy uusi maa uusine taivaineen. Kristinuskon mukaan lopun ajat alkoivat Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta noin vuonna 30–33. Eskatologia on enemmänkin oppi pelastuksesta kuin tuomiosta: pelastuvat saavat katoamattoman elämän Taivaan valtakunnassa." [9]

The end of the world or end times is predicted by several world religions (both Abrahamic and non-Abrahamic), which teach that negative world events will reach a climax. Belief that the end of the world is imminent is known as apocalypticism, and over time has been held both by members of mainstream religions and by doomsday cults. In the context of mysticism, the term refers metaphorically to the end of ordinary reality and to reunion with the divine. [10]

Juutalaisilla on omia näkemyksiään:

However, because Judaism is primarily focused on life here and now rather than on the afterlife, Judaism does not have much dogma about the afterlife, and leaves a great deal of room for personal opinion. It is possible for an Orthodox Jew to believe that the souls of the righteous dead go to a place similar to the Christian heaven, or that they are reincarnated through many lifetimes, or that they simply wait until the coming of the messiah, when they will be resurrected. [21]

Many Jewish people also believe in olam ha-ba (meaning ‘the world to come’). This is a perfect version of the world that will exist at the end of days, after the Messiah has come and God has judged the living and the dead. Many Jews believe that people may experience pain and suffering in this world but that it is merely an antechamber for the world to come, which will be free of misery. It is believed that the virtuous will be reunited with loved ones and that their souls will live on. [22]

Unlike Maimonides, who believed that the resurrection of the dead would be followed by a second death and the eternal rest of souls in the World to Come, Nachmanides believed the resurrected would enjoy eternal physical life in the messianic age. [23]

Katekismuksesta ja synneistä

Maan päällä ja usein myös jalat maasta irrallaan elellessä ihmiset saattavat toisinaan hairahtua jonkinlaiseen synniksi määrittyvään (ennalta tai tulkinnasta riippuen), mutta onneksi on rippi. Sitä käytetään, kun "ihminen haluaa tunnustaa Jumalalle mieltä painavan syyllisyytensä ja syntinsä". Se on myös osa seurakunnan yhteistä jumalanpalvelusta ja jos haluaa, "ripittäytyä voi myös henkilökohtaisesti sielunhoidollisessa keskustelussa", jonka ottaa vastaan pappi, seurakunnan muu työntekijä tai toinen seurakuntalainen. [8]

Siinähän sitten yrittää uskoa, että Jumalan tekemä luomistyö oli kaiken liikkeellä laittava voima, jonka ainakin periaatteessa piti olla lopun aikojen jälkeisiin aikoihin asti mietitty, jos synti tuli maailmaan vasta luomistyön jälkeen ja ripittäytymällä voi tunnustaa Jumalalle syyllisyytensä, vaikkei tällaista tunnustamista ja sen kuulemista voinutkaan olla mietitty alunperin mukaan ihmisten elämään, koska syntiä ei siis ollut, koska Jumala teki parhainta mahdollista työtä luomistyössään. Ja Jumalan armonkin saamiseksi olisi siis saattanut joutua tekemään ns. hyviä töitä elämässään, mutta kävipä sitten kuitenkin niin, että ihmisten välisen sanoilla taistelun seurauksena näin ei tarvinnutkaan olla.

Kaiken elämisen tuoksinassa tavallisen uskovaisen yksilön voisi olla vaikea muistaa jatkuvasti kaikenlaista, mitä seurakuntaan kuuluvan kristityn pitäisi huomioida, joten hengellinen käsikirja, katekismus, joka "ilmaisee lyhyesti ja selkeästi Raamatun keskeisen sisällön ja sen, mitä kristillinen usko on", on varmastikin hyödyllinen esim. valmistauduttaessa kristillisille festareille, jossa voi tavata muita uskontunnustajia.

Katekismuksen ydintä ovat siis kymmenen käskyä ("älä..", "pyhitä..", "älä..", "älä.." jne.), uskontunnustus ja Isä meidän -rukous. Sen "syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan ja rakkaudessa toinen toiseemme". [11] Saatavilla myös verkosta: https://katekismus.fi

Kymmenen käskyä ilmaisee elämän peruslain: mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä. Uskontunnustus kertoo siitä, kuka Jumala on, mitä hän on puolestamme tehnyt ja mitä hän meille antaa. Isä meidän -rukous ohjaa meidät rukoilemaan Jumalaa, jotta pysyisimme uskossa häneen ja voisimme elää hänen tahtonsa mukaisesti. [11]

Näihin päiviin asti katekismus on saatu pysymään siinä muodossaan, jonkalaiseksi Suomen evankelisluterilaiset sen hyväksyivät vuonna 1999. Katolisella kirkolla on tietysti omanlaisensa, mutta toisaalta molempien ollessa kristinuskon levittäjiä, voidaan heidät sopivien tilaisuuksien tullen laskea yhteen.

Erään "Kysy kirjastonhoitajalta"-vastauksen mukaan [24] katolilaisuus eroaa luterilaisuudesta mm. siinä, että katolilaisuudessa korostetaan kirkon (ts. papiston ja pyhimysten) roolia välittäjänä yksilön ja jumalan välillä, mutta luterilaisuudessa korostetaan yksilön henkilökohtaista uskoa sekä suoraa ja välitöntä suhdetta jumalaan. Tällainen "omatoimisempi" tyyli sopii Suomenkin oloihin paremmin, eikä luterilaisuus muutenkaan muodosta yksittäistä kirkkoa kuten esimerkiksi roomalaiskatolisuus, vaan se koostuu erilaisista alueellisista tai kansallisista kirkoista [5] eli ainakin teoriassa uskonasioista vähemmän kiinnostuneiden ei tarvitse olla niin huolissaan siitä, että Suomen evankelisluterilaisuuteen vaikuttaisi jokin ylikansallinen voima.

Nöyryyttä, lohtua ja rukoilemista

Kun tuota sotaakin toisaalla on, saa siitä lisää ihmettelyn aihetta rukouksien tarkoituksista ja vaikuttavuudesta, että myös lisäperustetta epäillä tämän jonkun Jumalan kyvykkyydelle visioida, mitä kaikkea ihmisten elämässä voikaan tapahtua. Lappeenrannan seurakunnat -sivuilla on maaliskuiset (2022) ohjeet sille "kuinka rukoilla rauhan puolesta", missä yhteydessä mainitaan, että

Raamattu opettaa meille, että Jumala kuulee rukouksemme. Hän vastaa rukouksiimme, mutta ei aina sillä tavoin kuten me odotamme. Ja kun rukous on puhetta Jumalalle, niin voimme aivan hyvin omin sanoin kertoa oman ahdistuksemme, pelkomme, tuskamme, kaikki ne tunteet, joita sota meissä herättää Jumalallemme. [13]

eli kuulosalla Jumala ainakin on, jotenkin, kuulemma. Teoriassa vaikutusta voi olla sillä, että riittävän monen rauhoittuessa rukoilemaan tai tekemään jotain, minkä kokee rukoilemiseksi, se saattaa heidän tavallaan yhteisen käytöksensä ilmenemään hyvinä tekoina sitten hiukan myöhemmin, minkä sitten voi vapaasti tulkita Jumalan aikaansaannokseksi ja vastaukseksi rukouksiin, mutta ei sillä varmaankaan estetä ketään sotimisesta viehtynyttä "tuolla jossain" saamaan tekemään toisenlaista päätöstä sotimiseen liittyen ellei hän tule vaikkapa Telegram-viestintää seuratessaan nähneeksi jonkun rukoilemisensa päätteeksi tekemän vetoomuksen säästää jokin kohde pommituksilta, johon voi sitten todeta "no okei, fine, ei tänään".

Piispat ne kuitenkin päättivät ihan paastovetoomuksen laittaa julkisuuteen, koska

Paastonaika kutsuu rauhan ja oikeudenmukaisuuden tekoihin. Venäjän hyökkäys on rikos kansainvälistä oikeutta ja synti Jumalaa vastaan. Kristinuskon ydinsanoma kärsivästä Kristuksesta on sanoma sovituksesta, sovinnosta ja rauhasta. Kristus itse kutsuu rauhantekijöitä Jumalan lapsiksi. Vetoamme kaikkiin, jotka kantavat vastuun Venäjän sotatoimien käynnistämisestä ja mahdollistamisesta. Tehkää kaikkenne hyökkäyksen pysäyttämiseksi. [14]

ja siinä samassa yhteydessä sitten kirkolle sinänsä jo tavanomaiseksi tulleella tavalla johdetallaan ihmisiä auttamaan jotain eli tässä tapauksessa sodasta kärsiviä ukrainalaisia osallistumalla keräyksiin "Kirkon Ulkomaanavun, Suomen Lähetysseuran tai muiden avustusjärjestöjen kautta". Itsearvoisesti ei varmaankaan mitään pahaa, että pidetään yllä organisaatioita, joiden kautta voi auttaa muita, mutta toisaalta kyse on myös joidenkin työllistymispyrkimyksistä ja sillä tavoin joidenkin elämänlaadun käyttökelpoisena pitämisestä.

Paastovetoomuksen loppusanoissa oleva "Herra, armahda meitä." ansaitsisi tulla arvioiduksi kriittisesti, sillä sitä edeltää sen vaikutelman antaminen, että paastonajan syvemmälle henkiseen elämään meneminen rauhan, Ukrainan kansan ym. puolesta rukouksineen ja muineen olisi jollain tekstissä sanomattomalla tavalla "toimivaa" ja että armahtamista joihinkin ihmisiin kohdistuen voisi tapahtua siis ennen sitä jotain aikojen loppuakin?

Samaisten piispojen aiemmin esittämässä puheenvuorossa ja rukouksessa mainitaan, että

Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, vahvista meissä toivoa, kun lähellämme käytävä sota ahdistaa. Varjele Ukrainan kansaa. Säästä ihmisiä sodan kärsimyksiltä, tuo lohtua perheille, jotka ovat jääneet sen jalkoihin.

eli vaihtoehtoina ovat, että joko uskominen toimintana, yksilösuorituksena tai laajemmin, on se, mikä saa tai saattaa saada vaikutusta aikaan, tai sitten Jumala vaikuttaa asioihin "itse" saamiinsa "yhteydenottoihin" perustuen. Pelkän uskomisen avulla voi olla hiukan hankalampi saada aikaan jotain varjelevuutta, kuin toivon vahvistumista ja sodan kärsimyksiltä säästäminen voi onnistua hiukan heikommin kuin lohdun aikaansaaminen joillekin. Minkähän vuoksi näihin rukouksiin on pitänyt ympätä mukaan kohta "Sen tähden anomme, että et hylkäisi meitä."? Tosin, siinä viitattiin "Vapahtajaamme, Jeesus Kristukseen", mutta kyllä se paljolti siltä kuulosti, että ihmisten rukoilujen "kuulijat" saattaisivat jättää heidät oman onnensa nojaan ihan milloin vain, vaikka kommunikointia väitetysti kahteen suuntaan on ollut jo satoja vuosia. Moinen sanailu saa ihmiset vaikuttamaan surkeilta ressukoilta.

Rauhan Tervehdys -lehden mukaan "Kristilliseen paastoon liittyy aina rukous ja hiljentyminen, Jumalan äänen kuuleminen." ja että "Kristitylle paasto on pyhä, Jumalalle erotettu elämänmuoto."

Paastoamisen tehtävä on puhdistaa mieli ja omat halut ja suunnata katse Kristukseen ja lähimmäisen tarpeisiin. Silloin saamme myös itsellemme ja Herra siunaa meitä. Kristillinen paasto on enemmän itsetutkistelua kuin ruokaan ja ulkoisiin seikkoihin huomion kiinnittämistä. Paastoaminen ikään kuin kirkastaa Jumalan äänen kuulemisen. [16]

Sanovatpa myös samaisessa artikkelissa, että "Kristillinen paasto ohjaa meitä toivoon, iloon, nöyryyteen ja vaatimattomuuteen." Nöyryyteen..?

Mitä se Luther sanoikaan..?

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän, huvitella, laskea leikkiä tai jopa tehdä syntiä paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi, ettei se saisi tilaisuutta viekoitella meitä tunnontarkkuuteen pikkuasioissa. Me menehdymme, jos liikaa huolehdimme johonkin syntiin lankeamisesta... Minkä takia joisin laimentamatonta viiniä, puhuisin vapaasti ja söisin enemmän ellen juuri piinatakseni ja kiusatakseni paholaista, joka on päättänyt piinata ja kiusata minua? Voisinpa tehdä jonkin nimellisen synnin vain pilkatakseni paholaista, jotta hän käsittäisi, etten myönnä mitään syntiä enkä ole tietoinen mistään synnistä. Kun paholainen hyökkää kimppuumme ja piinaa meitä, meidän on pantava kymmenen käskyä kokonaan syrjään." (s. 328)

Nöyryys?

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän.."

"..paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi"

"menehdymme, jos huolehdimme liikaa johonkin syntiin lankeamisesta"

Seurakunnan puolesta puhumista kirkossa

Näppärältä vaikuttaneen Descript-sovelluksen transkriptioon soveltuvuuden kokeilemisen vuoksi tehtiin valinta muuntaa melko satunnaisesti valikoidun, nettiin striimatun ns. rukoushetken puheosuudet automaattisesti tekstiksi. Valinta kohdistui Lappeenrannan kirkossa 24.2.2022 olleeseen ns. rukoushetkeen, jonka aiheena oli "rauhan puolesta". Tämä nettiin rutiininomaisesti striimattu tapahtuma ei ollut saanut moniakaan ihmisiä lähtemään kirkkoon asti päätellen lähetyksessä nähtävillä olevien muutamien ensimmäisten penkkirivien lähes tyhjyydestä, mikä saattaa kuvastaa tyypillistä nykyajan kirkossa käymistä tai sitten ei. Tätä ei käyty selvittelemään ollenkaan. Descript-sovellus toimii suomenkielisenkin puheen transkriptioon varsin hyvin, vaikkakin joidenkin sanojen osalta pieleen meni niin pahasti, että oli parempi käydä kuuntelemassa striimattua lähetystä joiltakin osin varmistuakseen transkription onnistuneisuudesta ja tehdäkseen muutamia korjauksia sen jäljiltä.

Tarkoituksena oli saada vähänlaisesti tuntumaa siitä, minkälaisin sanoin uskovaisille puhutaan Jumalasta, synnistä, armosta ja tässä tapauksessa aiheena olleesta sodasta ja arvioida sitten, olisiko syytä sanoa jotain toisin siltä osin, mitä uskovaisuus-asioista ym. on tässä kirjoituksessa sanottu (ei ollut).

Sodan merkitys sotaa käymättömille ja sen seuraamuksista kärsiville otettiin ilmeisestikin sen vuoksi puheissa käyttöön, että saataisiin johdateltua reitti retoriseen kysymykseen Jumalan mahdollisesti unohtamasta armosta, mistä selvittiin olemalla vastaamatta siihen:

Kuulemme huhut ja uutiset sodasta ja kärsimyksestä. Ja menetys tuntuu suurelta. Suruun tästä tilanteesta. Tuntuu ahdistavalta.

Kuulemme meidän ympärillä kysymyksiä. Miksi näin on käynyt? Miksi on herra? Se on ikään kuin salmilaulaja. Kysymys kaikuu tällä hetkellä. Psalmissa 77 laulaja kysyy, onko Jumala unohtanut armonsa, vihassaan sulkenut sydämensä? Saimme aloittaa meidän yhteinen messu täällä yhdessä tänä iltana hiljaisella huokauksella. Saamme huokaista Jumalaan päin synnintunnustuksen muodossa. Meidän rikkinäisyydestä ja meidän maailman rikkinäisyydestä käytämme synnintunnustus 703.

Tätä seurasi hetkeä myöhemmin otteen lukeminen roomalaiskirjeen luvusta 8 ja minkä sanoja toisteltiin erikseen tämän jälkeen. Tällaisen on kai tarkoitus yrittää estellä sitä, että uskovaiset katkaisivat yhteytensä uskovaisuuteensa:

"Meitä surmataan kaiken aikaa. Meitä kohdellaan teuraslampaina, mutta kaikissa näissä kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton. Joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä ei ole enkelit, eivät henkivallat. Ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat. Ei korkeus eikä syvyys. Ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta hän, joka on tullut ilmi Kristuksessa, Jeesuksessa meidän herrassamme."

Sodan käyttäminen jonkinlaisena perusteena tuottaa ns. sanasalaattimaista puhetta käy ilmi:

Toisen maailmansodan aikaan Gestapon vankilassa oli pappi Dietrich von Höber, jonka sanoja lauloimme alkuvirressä. Toisessa virressä lauloimme toivonkynttilöistä. Lisäksi toivonkynttilöiksi meidät kristityt on kutsuttu tuomaan valoa tähän pimeään maailmaan, kun pahan valta kasvaa ympärillämme. Ja itse ajattelen, että sota on yksi pahimmista asioista. Ja kun se on, sen voima kasvaa ympärillämme, niin meidän tarpeemme kääntyä Jumalan puoleen vain kasvaa.

Sellaisesta ei ollut mitään mainintaa, mihin uskovaiset ovatkaan väitetysti päätymässä, mutta Jumalan sanottiin olevan "meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti". Tämän jälkeen hetki uskontunnustukseksi kutsuttua:

Nousemme tunnustamaan kristillisen uskon. Minä uskon Jumalaan, isään, Kaikkivaltiaaseen, Taivaan ja maan luojaan ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, Meidän herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt. Mariasta kärsii Pontius. Pilatuksen aikana ristiinnaulittiin. Kuoli ja haudattiin, astui alas. Tuonelaan nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja pyhään henkeen.

Pappi pyytää seurakunnan puolesta varjelua sille, ettei elämää tulisi aivan väärin elettyä. Jonkinlaisesta ennalta määrättyä tehtävääkin:

Lähetä meidät palvelemaan kukin siinä tehtävässä, jonka olemme sinulta saaneet. Me ylistämme sinua pelastuksen maljasta, pyhästä vedestäsi, jossa meillä on anteeksianto. Anna sen uudistaa meidät alta, ettemme etsisi tyydytystä pelkästään siitä, mikä on katoavaa.

Sinä olemassaolon lähde, varjele meitä tuhlaamasta ja tuhoamasta elämämme. Ylistämme sinua armostasi, anna sen parantaa ihmissuhteemme. Me kiitämme anteeksiannostasi. Anna sen karkottaa vihamme. Ja katkeruutemme. Me ylistämme sinua uudesta voimasta, joka nostaa masennuksesta rohkeuteen, kuolemasta elämään.

Miksikähän sitä armoa pyydellään, jos se väitetysti tulee joka tapauksessa pyytelyistä riippumatta? Joten täten, mikä tarkoitus synnintunnustamisellakaan on?

Mutta sinun on armo. Sinä anna anteeksi, että me eläisimme sinun peloissasi. Sen tähden Jumala ole minulle armollinen hyvyydessäsi. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Sinua vastaan olen rikkonut. Olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Käännä katseesi pois synneistä ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut. Anna vahva henki.

Tämä seuraava lausuttiin kädet edessä, kämmenet avoinna, kämmenselkä alaspäin:

Rakkaat kristityt. Menkää rohkeasti maailmalle. Muistakaa rukoilla Ukrainan kansan puolesta. Muistakaa, että rukoilette koko meidän maailmamme ja myös meidän Suomenmaan puolesta. Näin kristityt ovat kautta aikojen toimineet, kun haasteita ja pimeyttä on horisontilla. Tänä iltana mie lähetän teidät vähän pitemmällä sanamuodolla. Muistutuksena.

Lähtekää rauhassa. Olkaa rohkeasti. Pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä, rakastakaa ja palvelkaa herraa pyhän hengen voimassa. Iloiten. Lähtekää rauhassa.

Aivan liian hupsua monien makuun, mutta jotkut vielä tykkäävät tai ainakin esittävät pitävänsä.

Lisäluettavaa: Transhumanismi, kuolemattomuus ja pelastus

Kirkon tarjoaman synkistelyn ja nöyristymisen seuraksi vielä jotain muutakin, mutta kuitenkin kristinuskoa tukevien tahojen julkaisuista poimittuna. Paitsi tuo viimeisin näistä, mutta sekin täsmäsi kriteereihin, joiden mukaan tässä ei yritetä hakea eriäviä näkemyksiä varsinaisesti transhumanisteiksi itsensä määrittelevien suunnalta. On tosin jokseenkin biasoitunut sivustona.

Vaikka ihminen onnistuisi tekemään itsestään kuolemattoman, hän olisi Toivosen mukaan kaukana pelastuksesta. Toivonen on samoilla linjoilla katolisen Antoine Lévyn kanssa: pelastus on ikuista elämää Jumalan yhteydessä. Ikuinen elämä maan päällä olisi lähempänä kadotusta, elämää erossa Jumalasta. Se tarkoittaisi Toivosen mukaan sielun kuolemaa – mikä taas pohjimmiltaan tarkoittaisi, ettei ihmistä enää ole. (Kun kristinuskossa puhutaan pelastuksesta, mistä oikein puhutaan? - Kirkko ja kaupunki)

Sota ihmisluontoa vastaan ei rajoitu pelkästään seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden alueelle, vaan se saa yhä uusia ilmenemismuotoja. Jos ihminen voi vapaasti määritellä itsensä seksuaalisuuden alueella, niin miksi ei kaikkialla muuallakin? Koko ihmisluonto on tällöin lopulta hylättävä. Paljon vaikutusvaltaa viime aikoina onkin saanut transhumanismi, joka on ideologia tai liike, jonka mukaan ihminen voi kehittää ja parantaa itseään tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta ja ohittaa nykyihmisen rajoitukset. (Sota ihmisluontoa vastaan - Seurakuntalainen)

Deneenin mukaan liberalismin pyrkimys on alistaa kaikki asiat ihmisen valinnalle. Mikään ei säästy uudelleenmäärittelyltä, jos se on vain ihmisen tahdottavissa. Ihminen itse valitsee sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisensa, paikkansa maailmassa, kansansa, perheensä ja uskontonsa. Mitään annettua ei ole. Ainoastaan se ratkaisee, ovatko nuo asiat valittuja ja ovatko ne rationaalisesti valittuja palvelemaan valitsijan omaa etua. Oma valinta ja oma etu siis ratkaisevat ja niiden rinnalla kalpenevat pohdinnat noiden valintojen vaikutuksista muihin ihmisiin ja yhteisöön sekä kysymykset velvollisuuksista luotua järjestystä kohtaan tai Jumalaa kohtaan. (Sota ihmisluontoa vastaan - Seurakuntalainen)

Ja täytyy myöntää, että kristinusko on transhumanistinen uskonto. Jossain mielessä kai jokainen kristitty on transhumanisti, koska ihmisen päämäärä on ikuinen ja nykyistä parempi elämä. (Tekoälyn kehitys avaa eettisen pandoran lippaan - Seurakuntalainen)

Muutos tapahtuu evankeliumien mukaan kuolleiden ylösnousemuksessa. Kuolleet saavat uudenlaiset ruumiit. Tuo muuttunut, "taivaallinen olento" on kristityn päämäärä. (Tekoälyn kehitys avaa eettisen pandoran lippaan - Seurakuntalainen)

Transhumanismin mukaan aivot, jotka ovat aineellista kudosta ja sähkökemiaa, ovat ihmisyyden ydin. Ihmisellä ei ole sielua eikä henkeä eikä Jumalaakaan, Luojaa, ole. Mikään oleva ei ole mitään varten eikä mitään luonnollisia tarkoituksia ole. Aineellinen ihmisruumis ei ole mitenkään erityinen. Ihmisruumis on biologinen kone, jota voidaan ja jota tulee säätää, korjata ja parannella ja jonka biologiset rajoitteet tulee ylittää. Ihmisellä ja hänen olemassaolollaan ei ole mitään annettua tarkoitusta. (Transhumanismi tähtää ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen - Oikea Media)

Pelkistetysti voidaan todeta, että transhumanismissa on kyse jumalattomasta ihmisyyden uudelleenmäärittämispyrkimyksestä. (Transhumanismi tähtää ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen - Oikea Media)

Itseltä ovat Wikipedian sivut Problem of evil ("the question of how to reconcile the existence of evil and suffering with an omnipotent, omnibenevolent, and omniscient God.") ja Existence of God ("a subject of debate in theology, philosophy of religion and popular culture") jääneet täysin lukemattomaksi, mutta voisi ounastella näiltä sivuilta löytyvän avusteita omien tai muiden epäilyjen vankistamiseksi.

Kysymyksiä lukemisen päätteeksi

Koska jumalusko on erästä pahinta hömppää, mitä voi olla, onko lasten mahdollisten kehityssuuntien tarpeetonta uhraamista antaa heidät kristillisen koulun kasvattamaksi? Olkoon vaan "iloista oppimista" ja hyviä käytöstapoja. Lappeenrantalaiset ei-kristilliset poliitikot ovat mm. kaupunginvaltuustossa esittäneet kehuja sille, miten on hienoa kun Lappeenrannan kristillinen koulu saa opetusluvan, minkä pitäisi herättää miettimään, mikä todellinen intressi sellaisen mainitsemiseen edes olisi. Otteita kyseisen koulun toiminta-ajatuksesta:

Pieni yksikkö mahdollistaa kodikkaan, levollisen oppimisympäristön, jossa halutaan panostaa iloisen oppimisen lisäksi ihmisenä kasvamisen teemoihin. Kristillinen arvopohja, suhde omaan itseen, toisiin ihmisiin ja ympäristöön ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen alueita. Kristillinen aines näkyy läpäisyperiaatteella koulun toiminnassa ja opetuksessa lapsen ikätason mukaisella tavalla, arvokkaana lisänä, ei korvaavana aineksena. Arjen kristillisyyttä opetellaan vuorovaikutustaidoissa esim. anteeksi pyytämisen ja antamisen merkeissä, sillä keskeneräisyyttä tulee riittämään niin aikuisissa kuin lapsissakin myös kristillisessä koulussa! Kristillisessä koulussa pidetään erityisen tärkeänä jokaisen ihmisen ainutkertaisuutta ja arvokkuutta.

Kristillisen koulun yksi perusarvoista on usko kolmiyhteiseen Jumalaan kaiken luojana. Kristinuskon mukaan Jumala ilmoittaa ihmisille tahtonsa Raamatussa.

Vaikkei Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola olekaan joka käänteessä mainitsemassa jotain kristillisyydestä, olisikohan se aivan tervettä kenenkään kannalta, että hänestä tulisi jopa Suomen presidentti, kuten presidenttikyselyiden perusteella jotkut haluaisivat tapahtuvan? Hänestä kerrotaan Seurakuntalainen-lehden artikkelissa Rauha ei ole toivomista - se on strategista päättäväisyyttä ja tekemistä seuraavanlaista:

Aaltola painottaa Radion Dein haastattelussa, ettei hän käytä Raamatusta kumpuavaa terminologiaa sattumalta tai kristillisen radiokanavan kuuntelijoita mielistelläkseen. Sanat nousevat hänen omasta arvomaailmastaan ja taustastaan.

"Olen kasvanut uskonnollisessa perheessä, minkä peruja on se, että iltarukous on tärkeä osa omaa rutiiniani. On hyvä miettiä hetki tärkeitä asioita iltaisin. Se auttaa ymmärtämään, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää."

Tulevana viikonloppuna Ulkopoliittisen instituutin johtajan kalenterissa on matka Kirkkopäiville Ouluun. Kirkolle ja Suomen seurakunnille hänelle on yksi rukouspyyntö.

Jos vertaa lööperin puhumista uskovaisten ja perussuomalaisten välillä, niin eikö niissä ole paljon samankaltaista "ne eli nuo monet kansalaiset uskovat kuitenkin kaiken mitä heille sanoo"-asennetta? Perussuomalaisten puoluelehdessäkään ei käytännössä koskaan ole mitään sillä tapaa mukavaa luettavaa, että se antaisi uskoa jonkinlaiseen parempaan elämään heidän tukemisensa kautta ellei yksinkertaisuuksia kuten hintojen nousemisien vastustamisien esittämisiä lasketa. Muiden puolueiden julkaisuissa onkin sitten enemmän esim. tekoälystä, digitaalisuudesta, terveysteknologian kehityksestä ym. nykyaikaisesta ja tulevaisuutta luotaavasta. Itsekehua tämän puolueen lehdestä löytyy takuuvarmasti:

Suomessa on yksi puolue, jonka arvojärjestyksessä oma maa ja kansa ovat tärkeimmät, eli perussuomalaiset. [1. tekstikappale ingressin jälkeen, Perussuomalainen 5/2022, "Suomalaiset verovarat käytettävä omien kansalaisten hyvinvointiin"]

Perussuomalaisista mainitsemiseenko tämä kirjoitus päättyikin? No aivan sama. Missään mitään järkeä.

Asunnot, hotellit ja toimistot oletetaan paikoiksi, joissa voi keskittyä esim. mielensä lepuuttamiseen, mutta häirinnällä vaikuttajat ovat jo kehittäneet yhteiskuntaan integroituneen ekosysteemin palveluntarjoajineen ja tutkimusmetodeineen ihmisten toiminnan luvattomaan tarkkailuun ja heihin vaikuttamiseensa. Tämä ekosysteemi voi eri osiltaan olla esim. kulttimaisesti, prakmaattisesti, systemaattisesti tai velvoitteisiin perustuvasti toimiva.

Kun kohteena oleva, riittävän noheva yksilö takaisinmallintaa, mistä on kyse, hän tunnistaa joutuvansa a) jatkamaan itse psykologian keskeneräisyyttä, b) luovimaan tietoturva-asiantuntijoiden välttelemässä tutkimustiedossa, c) taistelemaan psykiatrian näennäistieteisyyttä ja jonkinmoista taantuneisuutta vastaan, d) turhautumaan avustavien tahojen vajeeseen ja e) ihmettelemään, miksi asiasta käydyssä nettikeskustelussa pitäisi olla meritoituneen tahon "alustus" eli uutinen, artikkeli tjm.

Yksinkertaisimmillaan kyse on vedonlyöntimäisestä puuhastelusta, missä arvuutellaan henkilön reagoivuutta ärsyttämiseen, mutta kyse voi olla myös henkilön elämän ohjailusta vaivihkaa, kunnes hän on sopivasti ongelmissa ja hänet voidaan triggeroida käymään uhkailemaan vihanpurkauksilla. Omituiset julkiset tilanteet, joiden yhteiseen todellisuuteen nivoutuneisuutta media toisinaan avustaa, ovat usein kohdehenkilöön vaikuttamista, mutta kaikki eivät tietämättömyyksissään lue tilanteita samoin.

Vaikuttamisen pelillistämisessä merkittävänä tekijänä on priming-ilmiö, missä ärsyke kuten havainto tai ajateltu asia vaikuttaa myöhemmän, toisenlaisen sellaisen aiheuttamaan vasteeseen. Psykologian kirjallisuus kuitenkin määrittää tämän keskeneräisesti, vaikka käsitettä voitaisiin käyttää avustimena mielen orientoituneisuuden ja tuntemuksien valmistelun ymmärtämiselle. Täten olisi erikseen demonstroitava esim. animaation avulla, miten priming-ilmiö selitetään käyttökelpoisemmin.

Tietoturva-asiantuntijoidenkin ohitse puhujaksi olisi ryhdyttävä, koska tiettyjen samojen julkisuudessa olevuus on asettanut rajoja "hyväksyttävästä selitysaineistosta", vaikka esim. IEEE Xploressa on paljon tutkimustuloksia laitteiden näyttöjen rekonstruktiosta metrien etäisyydeltä, sekä eleiden ja liikkeen tunnistamiseen seinien läpi ym. Myös laitteiden suunnitteluvirheet ja rogue-tyyppiset palveluntarjoajien työntekijät jäävät mainitsematta sillä tapaa, että ne muodostuisivat osaksi muuta yhteiskunnallista keskustelua.

Häirinnällä vaikuttamista selittämällä päätyy helposti kunnianloukkauksenkin rajamaille, sillä jokaista spekulaatiota häirinnällä vaikuttamiseen osallistujasta vältellen jäisi jäljelle liian vähän kerrottavaa, mikä mainitussa ekosysteemissä hyvin tiedetään. Mitenkä tällaista sitten muka pitäisi käsitellä?

Melkeinpä sen arvaakin, kuinka siinä käy, jos joku yrittää muodostaa selitelmää häirinnän kokemuksistaan muiden luettavaksi. Todennäköisimpiä seuraamusvaihtoehtoja on esitelty kuvassa 1 ja kuten siitä voi lukea, moisenaiheisella viestintäyrityksellä ei todennäköisesti olisi kovin kummoista vaikuttavuutta. Tässä olettamana, että kyseessä on henkilö, jolla ei ole runsaasti tunnettuutta, eivätkä hänen viestimisensä päädy monien vastavuoroisesti some-toimintaa seuraamaan ryhtyneille. Muiksi pieleen menneiksi yritelmien syiksi voisi lisätä myös esim. sen, että jotkin some-alustat ovat kieltäneet sellaisten kuvien käyttämisen viestimisen yhteydessä, joihin ei ole saatu lupaa kuvatulta, mikä tarjoaa häirinnällä vaikuttamaan pyrkiville hyödynnettävissä olevia mahdollisuuksia osallistuttaa häirintään monenlaisia ihmisiä. Tietenkin myös niin voi käydä, että some-alustan työntekijät ovat osaltaan tekemässä viestinnällä tavoittamisen vaikeaksi esim. konfiguroimalla sen tälle tietylle käyttäjälle eri tavoin toimivaksi kuin muille ja piilottamalla muilta mahdollisuuden tulla kohdanneeksi tämän henkilön viestintää. Ja tuskinpa vähän ihmisiä tunteva edes helpolla pääsisi osaksi muita kuin sellaisia keskusteluryhmiä- tai paikkoja, jotka ovat available for all. Tällaiset kaikkien ihmisten saavutettavissa olevat esim. Facebook-ryhmät ovat usein jokseenkin mitättömiä, vaikka niissä olisi muutaman kymmentä tuhatta käyttäjääkin, mitä niiden adminitkaan eivät oikeastaan edes yritellä estää tulevan tajutuksi.

Tavallaan epäreilua, että toiset voivat kehittää häirinnällä vaikuttamisiaan vaihe vaiheelta, mutta ihmisten ollessa sellaisia kuin ovat, ei edes ensimmäisten hyvin vastaanotettujen selitysten varaan ole helppo perustaa muuta selitystä, koska soveltuvaa yleisöä ei vain ole. Nämä selittelemisten epäonnistumiset tulevat kuitenkin myös monien sellaisten ihmisten huomioimaksi, jotka ovat eläneet pitkään systeemin säännöillä, mutteivat omasta yrittämisestään huolimatta ole edenneet elämässä kovinkaan kummoiseen asemaan. Voivat he olla myös taantuneet elämässään ja sen vuoksi ovat nykyisenlaisina melko mitättömiä ihmisiä tai sitten he eivät ole vielä edes ehättäneet kokeilla mitään kummoisempaa ja ovat vain jonkinlaisia sluibailijoita. Toisaalta, onhan noissa korkeakouluissakin paljon ihmisiä opiskelemassa ja töissä, jotka ovat hetkittäin ihmisenä yhtä eettisesti vastuuttomia monenlaisen suhteen kuin jotkut konventionaalisesti huonommin pärjäävistä ihmisistäkin. Pitkään samoissa töissä olleetkin ja muutenkin elämänsä kanssa sinut olevat saattavat hekin toisinaan olla mitä erilaisimmista syistä kovin tökeröitä ihmisinä, vaikka saattavatkin kätkeä sen vaikkapa äänensävyjen taa. Minkäänlaiselle ylemmälle taholle vastuussa olemattomille häirinnällä vaikuttajille tärkeimpänä moisessa on usein helppo tekojen varioitavuus, toistettavuus ja simppeliä ajattelua vaativa yhteistyö muiden ihmisten kanssa.

Kun häirinnän kokija sitten käy muodostamaan selitystä tällaisten, vaikuttamisensa epäonnistumisesta mahdollisesti vähemmän välittävien, toiminnasta, siitä voisi ensialkuun muodostua vaikka tällaista:

Kuvien ja kuvioiden avulla on usein helpompi tehdä jotain ymmärrettäväksi, sillä vähentää lukijalle tarvetta muodostaa itse mielikuvia tekstin ymmärtämisen avuksi, mutta eivät nekään usein ns. toimi. Ilman kuvio-avusteisuutta häiritsemään pyrkivien toiminnan selittämiset lyhykäisesti esitettynä voisivat näyttää esim. tällaiselta:

• sen varaan laskeminen, ettei kohde jaksa erotella mielessään eri asioiksi esim. samaa tapahtumapaikkaa ja samankaltaista tapahtumaa
• kohteen motoristen liikkeiden käyttäminen ei ole sujuvaa, jos hänellä oletuksena, että taas niiden käytön aikoihin aavistaa äänillä häirintää tai jos sitä tosiaan esiintyy
• hänen käydessä asioimassa jonkun luona, joku tietyistä hörhönoloisista siihen lähettyville joko vain oleilemaan, kulkemaan johonkin päin tai kenties myös eleileen ja sanomaan jotain
• ihmiset ovat kovin viehtyneitä mahdollisuudesta herätellä ajatuksia yhdestä toisesta, jota pyritty kovin rinnastamaan tähän toiseen
• on kokeiltu ja haeskeltu vaivihkaisia keinoja tuhota ihmisen mieli ja löydetty mm. se, että laitetaan joku ärsyttämällä itsensä tutustuttanut tulemaan kuulosalle tavalla, joka muistuttaa hiukan juuri tuolloin kohteen mielessä olevasta ja tehdään tätä monesti ja siten rajoittuen, että pitäydytään tietyn häiritsijän osalta tietynlaisissa teemoissa tai muissa samankaltaisuuksissa
• menneisyyteen halutaan liittyä kytköksin, sekä tehdä menneisyyden nykyiseen persoonaan vaikuttavuus huononlaiseksi, mitä tehtävänä koetetaan helpottaa tukahduttamalla eri tavoin kohdeyksilön hetkellistä ajattelukykyä
• sen aikaansaaminen ja ylläpitämisen yrittäminen, että joku saadaan pitämään tärkeänä puolustella, ettei ole jonkinlainen, vaikkei sellaiseen ole erityisempää muuta syytä kuin monien muiden jatkuva erityisten toistojen, ajoitusten käyttäminen muistiinjäävyyksien ja mielestä esiin tulemisten vahvistamiseen

Joillekin ihmisille selittämisessä joutuu kehittelemään selityksen aikana sellaisia variaatioita selityksestä, joissa ei käytetä sanoja, jotka eivät tunnu tulevan hyvin ymmärretyksi tai joiden käyttö antaa ymmärtämiskyvystään valheellisen vaikutelman antaville mahdollisuuden esittää muille läsnäoleville, että "eihän tällaista kukaan tajua". Suomenkieli ei kuitenkaan ole aivan loputtomasti vaihtoehtoisia sanavaihtoehtoja tarjoava, joten toisinaan selitystilante voi päättyä vain selittäjän turhautuneisuuteen.

Miten muka kenellekään voi selittää vaihtoehtoisesti, mitä tarkoittavat esim. orientoituneisuus tai immersiivisyys, jos tarkoituksena on selittää, että jomman kumman tällaisen jälkeen tai aikana, joku häirintään harrastava pyrkii tunkeutumaan tilanteeseen yrittämällä uuttaa kokijan mieleen ideaa jostain sellaisesta, joka tullaan tyypillisesti ajatelleeksi eri aikoina kuin ajattelussa meneillään olevaan liittyvät käsitteet, muistot, mietteet ym., mutta jossa on jotain samankaltaista esim. sanan kirjoitusasun osalta?

Jos esim. kukkaisuus on jostain kumman syystä ollut mielessä, täytyykö juuri tuolloin yrittää ympätä ajatteluun mukaan Emilia Kukkalaa (Voima-lehden päätoimittaja)? Itse asiassa tällaisessä olisi kyse myös aiempina vuosina tapahtuneista kommunikoinneista kyseisen lehden aiemman päätoimittajan kanssa, mutta eipä sellaisenkaan merkitystä todennäköisesti voisi selittää, jos "yleisö on väärä". Yksinkertaisempaa esimerkkiä, jota ei tarvitsisi laajentaa hirmuisesti olisi esim. usean videon katselu YouTube-kanavalta Throttle House ja minkä pääteeksi ylemmässä asunnossa käydään käyttämään vesihanaa kuin oltaisiin juuri painelemassa kaasua ennen kisan alkua ("rän ränn..")? Toisinaan häirintäteko on vain väline saamassa aikaan jonkinlaisen tuntemuksen kuten pelatessa vielä vielä kertaalleen vanhahkoa The Crew -autopeliä, missä tulee kuulluksi American Princess -yhtyeen esittämää musiikkikappaletta Auditorium, jossa lauletaan "You won't feel a thing. Won't feel nothing.". Tämä saa ylemmässä asunnon käyttäjiä (ei välttämättä asukkaiden) aloittamaan huonekalujen siirtelyä, missä esineitä siirrellään sentin pari kerrallaan lattian aiheuttaman suurikitkaisuuden tuottamaa ääntä häirinnässä hyväksi käyttäen, jotta häirinnän kohde ajautuisi tunteisiin, joissa hän ei tuntisi mitään, vaan tunnetila olisi synkkä ja lattea. Järkeä? Ei tietenkään, mutta koska Suomessa ei ole sellaisia auktoriteetteja, jotka uuttaisivat ihmisiin ideaa olla toimimatta toisiaan kohtaan ei-töykeästi, ihmiset ovat ottaneet moisenkinlaisen häirinnän rutiinikonstiksi, jonka ilmentyvät vieläpä päätyvät tekoina niidenkin tietoon, jotka esittävät, että he puoltavat rauhaa ja harmoniaa ihmisten kesken.

Kun uutisissa mainitaan tai jollain tavoin tullaan muistuttaneeksi, että "Kiina pitää yllä massiivista valvonta- ja vakoilujärjestelmää", he tietysti sitä ohimennen paheksuvat ja ottaisivat mielellään vastaan näkemyksiä, joiden mukaan "meillä länsimaissa ja varsinkaan täällä Suomessa ei moiseen ole tarpeen ryhtyä, eikä sellaista kukaan haluaisikaan", mutta heiltä jää tajuamatta, minkä vuoksi ilman massiivista valvonta- ja vakoilujärjestelmääkin päättäjätahojen tavoitteiden toteuttaminen käy vuosi vuodelta helpommaksi.

Monet sellaiset lait, joilla pyritään estämään ja ehkäisemään päätöksientekijöiden halujen toteutumien aiheuttamien tuohtuneisuuksien manifestoituminen jonkinmoisina fyysisinä hyökkäyksinä ihmisryhmiä tai ihmisiä kohtaan, ovat jo valmiina ja käytössä. Ne on kaikki saatu hyväksyttyä käymällä niistä keskustelua vain sen verran, että jonkinlainen "yleinen ilmapiiri" niiden hyväksymiselle saavutetaan, jolloin sellaisia jossain määrin vastaankin olemista esittäneet voivat turvallisemmin mielin ilmaista äänestämällä kantansa eduskunnassa.

Monia ei vain Suomea koskettavia lakeja, vaan EU:n laajuisia, on pitkälle valmistelussaan edenneitä, jo ratifiointivaiheeseen päässeitä ja vielä tuoreuttaan vähän koeteltuja, eivätkä niiden merkitystä ja keskinäistä yhteyttä välttämättä ns. tavallinen kansalainen ymmärrä, ellei hänelle erikseen selitetä, miten niitä voidaan käyttää väärin ja miten ne hyvinkin on voitu suunnitella käytettäväksi eräänlaisina ajoittain tarvittavina instrumentteina jonkin niitä yhdistävän tarkoituksen edistämiseksi. Täten teknologiayhtiöiden velvoittaminen suojaamaan käyttäjiä laittomalta sisällöltä, rikoksen suunnittelun rangaistavuus, laittomien uhkauksien määrityksen tarkentaminen koskemaan kaikenlaisia toimittajista terveydenhuollon työntekijöihin ja taiteilijoista kunnan luottamusjohtoon ym. ei helposti tule nähdyksi olevan omiaan parantamaan mahdollisuuksia pitää ihmisiä kasvamassa "valikoidusti tarjolle asetetuissa uomissa" tjs. Hissukseen tehtävää täydennystä tietynlaisten piiloagendojen edistämiselle saa vaikkapa antamalla opettajille oikeuksia oppilaiden terveystietoihin ja Supolle/poliisille oikeudet hakkeroida mitä huvittaa ja tehdä minkälaisia peitetehtäviä tahansa. Parit false flag -tapahtumat edesauttamassa joidenkin terrorismilakien hienosäätöä eivät varmaankaan jäisi hyödyntämättä valtuuksia lisää hamuavien joukoissa.

Koska opintotukikuukausien määrää on nykyään rajoitettu, yksilö ei voi tehdä niin, että hän hankkii ensin monivuotisen koulutuksen, vaikka kokeekin uhkaksi, ettei hänen anneta työskennä alalla mielipiteidensä vuoksi ja käy sitten opiskelemaan jäljellä olevien opintotukikuukausien turvin jotain uutta useampivuotista ilman, että joutuu esim. TE-toimistolle perustelemaan, miksi kyseisistä opinnoista olisi hänen työllistymisensä kannalta hyötyä. TE-toimistohan siis hyväksyy kahden vuoden edestä opintoja ilman työnhakuvelvoitetta, jos opintonsa pystyy perustelemaan, mutta siinä olisi jo kyse yksilön pitämisestä joissakin uomissa. Käytettävissä olevien opintotukikuukausien avulla hän voisi vapaasti irroittua mahdollisesti työttömänä olevuudestaan ja ryhtyä opiskelijaksi ainakin siihen asti kunnes opintotukikuukaudet ja rahat loppuvat. Ennen tällainen henkilö olisi voinut kokeilla yhden suoritetun tutkinnon jälkeen vielä pari kertaa, josko se joku erityisen hyvä itselle löytyisi, jatkaa sitä jonkin matkaa ja sitten koettaa perustella TE-toimistolle, miksi sen pitäisi puoltaa opintojen suorittamista loppuun työmarkkinatuella. Ennen opintotukikuukausia oli kaiken kaikkiaan saatavissa 70, mistä niiden määrä väheni rutkasti eli nykyisin niitä on vain 54. Eipä ole ollut kenenkään poliitikon puheissa, että niitä pitäisi nostaa takaisin johonkin suurempaan määrään, vaikka sellaisesta on kyllä jo kokeiluakin meneillään, josko nostetusta opintolainasta voisi jättää osan maksamatta, jos muuttaa joillekin tietyistä seutuvista.

Koska ihminen täten joutuu pyrkimään onnistumaan paljolti ensimmäisellä yrittämällä hankkia itselleen sellainen koulutus, jonka avulla hän työllistyisi, eikä hänen mielipiteilynsä johtaisi häntä pahoihin ongelmiin, hän tulee myös altistuneeksi sille uhkalle, että hänen aivonsa eivät ehkä anna myöten muuntumiselle kovin monenlaiseksi siinä esim. 25-vuotiaisuutta lähestyessään, koska teorioiden mukaan ihmiset alkavat olemaan "valmiita" tietyssä vaiheessa ihmisenä kehittymistä. Esim. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla sanotaan, että "Nuoruusiässä aivot kehittyvät voimakkaasti. Lopullisen rakenteensa ja toimintakykynsä ne saavuttavat noin 25-vuotiaana." Voisikin epäilevästi kysyä, onko peruskoulun jälkeisen pakkokouluttautumisen vaade, jota Vasemmistoliittokin niin mielellään on puolustanut, oikeastaan vain keino estää yhteiskunnan "kelkasta pudonneiden" tai ihan vaan omista mieltymyksistään johtuen vielä elämässään haahuilevien päätymistä kehittämään aivojaan tavoilla, jotka eivät sitten olisikaan niin hyödynnettävissä yhteiskunnan hyväksi. Tai päättäjätahojen hyväksi, miten sen sitten ottaakaan.

Mediassa puhutaan paljonkin siitä, kuinka nykyinen nuorten sukupolvi on sellaista, että se vaatii työltä jotain erityistä kuten merkittävyyttä ja kuinka työurien pituuksista saman työnantajan tai edes saman toimialan puitteissa ei ole entisenlaista varmuutta, mutta kyllähän ne ihmiset sitten kuitenkin aina päätyvät siihen, että on mukavaa voida keskittyä aihealueisiin ja työtehtäviin, jotka eivät mene paljon limittäin muiden verkostoyhteistyö-osaajien tekemisten kanssa ja missä pääsee hyödyntämään sitä pitkäkestoisesta koulutuksestaan saamaansa oppia. Tätä ilmenee sekä ammattikoulu-pohjaisten työntekijöiden kuin yliopistokoulutettujen keskuudessa, eikä heillä välttämättä ole mitään intressiä antaa yhteiskunnan kehittyä sellaiseksi, missä olisi edes trendikästä olla moniosaaja, saati että sellaisesta annettaisiin tulla yleisen vaatimuksen kaikkialla. Sellainenhan vähentäisi tarvittavien osaajien määriäkin. Ei tämä sitä tarkoita, etteivätkö he itse voisi olla saman päivän aikana kahdessakin erilaisessa työssä, sillä nämä työthän olisi kuitenkin suunniteltu palvelemaan yhteiskuntaa, joka on muuntumisessaan varsin konservatiivinen ja mikä aatteena tai ideologina on myös työnantajien laajalti adoptoima.

Ehkei aivan kategorisesti voida todeta, minkälaisilta opintolinjoilta valmistuu minkäkinlaisia snobeja, mutta voinee olettaa, että huolimatta yliopistotason valtiotieteilijöiden, lääkäreiden, media-alan ammattilaisten ja opettajien varsin eri tavoin maailman hahmottamisesta kuin esim. tietoliikenneasentajien, kampaajien ja leipureiden, on heidän kaikkien identiteetti ja ammattiminä, sekä heidän niiden pohjalta muodostunut perusluonteensa pääosassa sen tunnistamisessa, että tietenkin ihmisen täytyy erottautua joko ryhmäkohtaisesti tai yksilönä erityisosaamisensa kautta, sekä olla olematta hulttio. Tekoäly kaikkine kehittymisineen ainakin yrittää tulla monien työtehtävien korvaajaksi, mutta senkin valjastamisessa kehittymään sopivan hitaasti ja olemaan tulematta liian suuressa määrin meidän työpaikalle on onnistuttu varsin hyvin. Tämähän on tärkeää, koska monien asioiden kehittyminen ei ole kiinni osaamisesta, henkilöstöresursseista tai teknologiasta, vaan silkasta halusta käydä kaikki erilaiset variaatiot, hidasteet ja askeleet taaksepäin ennen kuin siirrytään "seuraavan sukupolven" tuotteisiin ja keinoihin.

Huolimatta siitä, että mediassa voidaan uutisoida hankkeista ja päämääristä, joilla pyritään vähentämään ihmisten syrjäytymistä ym., kaupungit Suomessa on sellaiseksi suunniteltu, että niiden kaduilla ja kauppakeskuksissa kuljeskelee joka päivä ihmisiä, jotka uuttavat heihin tuntemusta antiesimerkkiydestä ja mikä osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka helpoksi he sitten kuitenkin kaikenlaisen syrjinnän hyväksymisen kokevat. Vaikka perinteisesti on sanottu, että insinöörit ovat niitä, jotka ajattelevat asioita kuten ihmisiä komponentteina ja entiteetteina, sekä "johtajille ihmiset ovat vain numeroita", niin ihan hyvin jonkinlainen hetkellinen nihilismi saa silti otteeseensa kaikenlaisia ihmisiä paremmin pärjäävistä kaikenlaisiin surkimuksiin.

Surkimukseksi määrittyvyydessä on tosin jonkinlaista epämääräisyyttä, sillä kouluopetuksen laatu, työharjoittelujaksojen kehnous, liika opiskelijoiden itseohjautuvuus, kasvavat ryhmäkoot ja pitkät etäopetusjaksot aiheuttavat päättäjätahojen kannalta tarpeetonta kitkaa ja muuta ongelmallisuutta hyvin toimivan yhteiskunnan kannalta. Ammattikoulustahan on jo kehiteltykin sellainen, että sinne voi hakeutua ympärivuotisesti, mutta moiset valmistuvien opiskelijoiden käytettävyyttä heikentävät tekijät aiheuttavat kaikenlaisia selittyjen tarpeita ongelmien korjaamisen keinoista niiden vähättelyyn.

Venäjälle valtiona siinä missä Yhdysvaltalaisille instituutioillekaan tai mille tahansa laajaa yleisöä puhuttelevalle ei ole ollut vierasta viestiä assosiaatioilla sellaisesta, mistä ei voi puhua. Täten, tottuneisuus tietynlaisiin viestinnällisiin käytäntöihin ja siihen, että erikoisuudet esillelaitoissa ja tapahtumien aikaisissa tapahtumissa esiintulleet uutisoidaan monen toimesta, ei ole kadonnut kuin taikaiskusta sen vuoksi, että Venäjä tulee aloittaneeksi sodan Ukrainaa kohtaan.

Sodan alkamisen ajoittumisen päivä (22.2.2022) on paljon kakkosia sisältävänä mahdollisesti tulkinnallisesti epäselväksi jäävä, mutta siinä on selvä pyrkimys muistettavuuteen, mille olisi voinut muodostua jokin tavoiteltu merkitys, jos Venäjä olisi suoriutunut sodankäynnistään paremmin. Myöhempien kuukausien kyseisen sodan jatkumisen päiviltä ei ole tihkunut niin paljon tietoa sellaisista Venäjään liittyvistä tapahtumista, joilla olisi jotain Venäjän kannalta hyödyllistä assosiaatiokäyttöä, mutta vielä kevään 2022 aikana uutisoitiin monenlaisista tilanteista ja seikoista, joissa Venäjä vaikutti pääsevän viestimään tai vaikuttamaan viestintään ja sen perille menoon tavoittelemallaan tavalla. Erikseen sitten jonkinlaiset mokat, virheet ja Putinin käytöksen outoudet, joiden Venäjän valtiollisesta viestinnästä vastaavat saattoivat varmasti arvata leviävän kuvina ja videoina kaiken maailman ihmisten tietouteen, mutta joiden hyötykäytöstä ei ole mitään selvyyttä (esim. Putinin puheen keskeytyminen, 16.3.2022).

Eräs laajalti käytetty, julkista viestintää täydentävä keino, on ajoittaa viestintä sellaisiin hetkiin, jolloin tietyllä samalla, laajalti salaa tunnetulla ihmisellä on meneillään jotain sellaista tekemistä, jonka tekemisistä tietoiseksi pääsevät (kenties miljoonat) ihmiset tajuavat heille erikseen selittämättä, mitä joku viestivä osapuoli varsinaisesti tarkoittaa sanoa.

Tosin, toisinaan voi olla mahdollista sekin, että mitään viestintää täydentävää keinoa eivät olleetkaan suunnitelleet ne, jotka jostain alunperin ovat viestimässä, vaan heidän tulevasta viestinnästään ennalta tietoisina olevat ohjailevat vaivihkaa tämän jonkun laajalti salaa tunnetun ihmisen tekemään tiettyihin aikoihin jotain sellaista, jonka tekemisistä tietoiseksi pääsevät (kenties miljoonat) ihmiset tajuavat heille erikseen selittämättä, mitä ajatella, mutta eivät välttämättä osaa erottaa oliko alkuperäinen viestintä tarkoitettukin tietyllä tavoin täydennettäväksi vai oliko sen jonkun muun, jotenkin, aikaansaamaa.

Esim 1. Broomsticks.

Ukrainan vaakuna [1] näyttää eittämättä siltä, että siinä on jonkinlainen lentävä kapistus siipineen ja tästä ajatuksesta on vielä vaikeampi päästä sillä erää eroon, kun Ukrainan kanssa sotaa käyvä Venäjän avaruusjärjestö Roscosmoksen pääjohtaja lausahtelee Yhdysvaltojen suuntaan, että se voi lentää jollain muulla rakettimoottoreiden sijaan kuten vaikkapa luudalla, sillä Venäjä ei enää, sanktioista tuohtuneena toimita Yhdysvalloille sellaisia.

In a situation like this we can't supply the United States with our world's best rocket engines. Let them fly on something else, their broomsticks, I don't know what," Dmitry Rogozin, head of the state space agency Roscosmos, said on state Russian television. (Reuters, 3.3.2022) [2]

Koska mainittuun laajalti salaa tunnettuun ihmiseen oli perusteetta tavattu attribuoida monien (kenties miljoonien) ihmisten mielissä sekä monenlaista keijumaisuutta Peter Panista Metsäneidonkadulla käymiseen, että monine variaatioineen sinikeltaisuutta erityisesti Ruotsiin liittyen, ei ollut yllättävää, että salaa tarkkailuun osaa ottaville venäläisille juolahti ideaksi lykätä eetteriin uutisenarvoista lausahdusta luudalla lentämisestä. Sanan luuta mainitseminen johti heidänkin tajuten siihen, että ihmiset eivät osaisi olla näkemättä Ukrainen vaakunassa luutaisuutta sen "lentävää kapistusta" esittävässä symbolissa, mikä tietysti myös Harry Potter -luutaisuuteen helposti yhdistetään ja mikä on omiaan vahvistamaan lentorataisuuden tajua. Ehkä sattumaa, ehkä aikeiltua, että myöhemmin samassa kuussa (maaliskuu 2022) Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmaisee puolustavansa Harry Potter -fantasiakirjasarjan luojaa J. K. Rowlingia ja vastustavansa länsimaistä cancel-kulttuuria, jonka uhriksi hän J.K. Rowlinginkin kokee. Suomenmaa-lehden mukaan Putin on sanonut lännen yrittävän "canceloida venäläisen kulttuurin edustajat, kuten säveltäjät Pjotr Tšaikovskin, Dmitri Šostakovitšin ja Sergei Rahmaninovin" ja missä canceloinnilla on täsmennetty tarkoittavan "puuttumista ihmisen, ryhmän tai instituution ongelmalliseen toimintaan ja sortavaan käytökseen" [3].

Luutaisuuden näkeminen Ukrainen vaakunassa on tavallaan samankaltaista ajattelun sotkemista yhdenlaiseen ihmisryhmään kohdistuen kuin mistä jossain määrin on ollut kyse myös siinä, että Putin toteaa "Venäjän erityisoperaatioon" liittyen, että "Its goals are absolutely clear and noble" [4]. Siinähän "noble" on suht samankaltainen sanan "nobel" kanssa, joka taasen tavataan yhdistää rauhaan ja mitä monet viestinnän vastaanottajat huolelliseen ajatteluun tottumattomana eivät saa haihdutettua pois ajattelustaan, joten "noble goal" sodasta puhuen tulee sävyttyneeksi Nobelin rauha(npalkinto) -tietämyksestä juontuneilla tuntemuksilla. Z-kirjaimen käyttö Venäläisessa arjessa näkyvästi ja rintamalla taasen toimii eräänlaisena estona venäläisille ajatella erityisesti kirjoitettua sanaa Zelensky (Ukrainan presidentti) ilman edes hiukan ajautumista ajattelemaan Z-kirjaimeen ladattuja merkityksiä. Mitä ilmeisimmin nykyaikaiseen sodankäyntiin kuuluu siis myös viestinnän vastaanottajien asioiden erottelukyvyn koettelemisella pelaaminen.

Tämä ei kuitenkaan olisi koko tarkoitus, sillä vain osa uutisten kuluttajista tulisi tietoiseksi siitä, että kyseessä on myös kytkös Moulin Rouge -elokuvaan ja sen alkuvaiheilla olleeseen "yes, we can"-kohtauksiin, missä "vanhat ukot" ja vähän muutkin tekevät pitkälti mitä lystäävät ikään kuin vähät Yhdysvalloista välittämättä (viittaus Barak Obaman vaalisloganiin). Toisaalta, tiedon tai tietämyksen hankkiminen salaisesti tai luvattu ei tietenkään tarkoita sitä, että tämä tieto tai tietämys jää täsmälleen ensivaiheen vastaanottajien tiedettäväksi. Kuitenkin, ei mennyt kuin kuutisen tuntia laajalti salaa tunnetun ihmisen Moulin Rouge -elokuvan katselusta, kun jo Venäjän televisiossa tuli mainituksi näistä luudilla lentelemisistä.

Jälkinäytöksenä SpaceX-yrityksen lähtölaukaisujohtajan viittaus luudilla lentämiseen muutamaa päivää myöhemmin:

"Time to let the American broomstick fly and hear the sound of freedom!" the SpaceX launch director told her flight controllers as the countdown neared zero. "LD is go for launch." [5]

Yhdysvaltojen mukaan heillä on jo kaikki tarpeelliset tietynlaiset rakettimoottorit, joten Venäjän rakettitoimitusten lopettamiseen liittyvä argumentointi saattoi kai suurelta osin olla suunnattu Venäjälle päin:

The engines Russia has supplied to the US are the RD-180, which are used in United Launch Alliance's (ULA) Atlas 5 rocket for launch missions. Between now and 2025, the ULA is targeting 24 launches and says that it already has the engines needed to carry out the launches. [6]

“As we manage the transition to the Vulcan launch system, all necessary RD-180 engines to execute the Atlas 5 fly-out are safely stored in our factory in Decatur, Alabama," ULA spokesperson Jessica Rye said in a statement. [7]

Esim 2. Space station boarding.

Toisessa tapauksessa katseltavana on ollut Watchmen -tv-sarja (HBO Maxilta). Siinä erottuvimpina väreinä on ollut identiteettiään suojaavien poliisien keltaiset kasvosuojat ja koko keholtaan sinivärinen Doctor Manhattan. Sinistä ja keltaista taasen, mitkä ovat juuri ne värit, joita venäläiset kosmonautit alkoivat käyttää puvunväreissään [8] heidän puvuistaan huolehtivien saatua idean värien vaihtamiseen jonkin aikaa tämän katselun jälkeen. Nämä värisyydet ovat sellaisia, että ne muistuvat varmasti mieleen, vaikka sarjasta kaiken muun normaalilla katselulla unohtaisi minkään muistamisia vahvistelematta. Tässäkin on kahdenlaiselle kohderyhmälle viestintää, missä toiset eivät tule ollenkaan päätyneeksi ajattelemaan maapallon ylhäältä katselemisen liittymistä Watchmen-sanan herättämään laajoja ihmisjoukkoja tarkkailevuuden ideaan, eivätkä siihen, että kyseisessä tv-sarjassa on paljolti kyse myös Yhdysvaltojen historiasta löytyvään rajuun rasismiin ja jopa orjuuttamiseen. Täten Venäläiset pääsevät jossain määrin näpäyttämään Yhdysvaltoja tällaisesta ja se miten muista maista kotoisin olevat, salaa tiettyä laajalti tunnettua ihmistä seuraavat, päätyvät ajattelemaan, ei välttämättä ainakaan haittaa Venäjää, sillä mustaihoisten orjuuttamisen avulla kehitetty valtio ei voine olla kovinkaan puhtoinen (huomionarvoisena hämmentimenä myös sanojen "slaves" ja "slavs" samankaltaisuus). Elokuvassa Watchmen Doctor Manhattan on alunperin valkoihoinen mies, mutta tv-sarjassa hän kätkeytyy muiden ihmisten joukkoon tummaihoisena, muistinsa kadottaneena.

Venäläisten kosmonauttien vaatetuksen runsas keltaisuus oli "tavallisessa julkisuudessa" tullut käsiteltyä sen Ukrainan lipun värien mieleenjuolahtamisena ja kosmonauttien olikin helppo kumota olettamukset ukrainalaisten tukemisesta yms. sillä, että "oli vaan tuota kangasta niin paljon, että pitihän sitä johonkin käyttää" [9]. Saattanut jokunen nauruntyrskähdys päästä venäläisiltä miettiessään selitystä, jonka antavat ulkomaiselle medialle.

Russia's space agency has rejected claims that three Russian cosmonauts boarded the International Space Station wearing Ukrainian colours, in a possible statement against the war. [10]

Sattumoisin miehistön vaihdoksen yhteydessä Maahan pääsi takaisin astronautti Mark Vande Hei. Hänen mukaansa

the yellow and blue colors represent the university the Russian cosmonauts attended [11]

mutta eipä tainnut aivan siitä olla kyse, sillä muutenhan kosmonautit olisivat itse sen sanoneet eli Mark Vande Heitä oli ilmeisesti käskytetty sanomaan tietynlaisesti.

Esim 3. Babyn Yar.

Venäjän pommitettua ymmärrettävästi Ukrainan pääkaupungissa olevaa tv-tornia [12,13,14], sai sen seurauksena paljon uutisointia myös siitä, että Venäjän väitettiin pommittaneen tuhoisalla tavalla [15] myös Holokaustin muistokeskusta, joka on siinä tv-tornin lähettyvillä. Tästä taas saatiin paljon uutisointia ja näkemyksien esittelyjä, joissa tuotiin esille Holokaustin muistokeskuksen merkitystä ja sitä kuinka Venäjä voi olla niin törkeä, että menee sellaista pommittamaan. Apulaisosastopäällikkö kyseisestä muistokeskuksesta kuitenkin myöhemmin sanoi, että ei se ollutkaan suoraan vahingoittunut, mutta eräs rakennus, jota oli myöhemmin aiottu käyttää museona, oli kohdannut jonkinlaista vahingoa pommituksista.

Ruslan Kavatsiuk, deputy chief of the Babyn Yar Holocaust Memorial Center, told the New York Times that it was not directly damaged by the strike. However, he added that there was damage to a building that the center is planning to use as a museum in the future. [16]

Koska saattaa päätellä Venäjän voineen päätellä, että tästä muistokeskuksesta otetaan eri medioissa esille juuri tietynlaisia teoksia, voi kyseessä olettaa olleen Venäjän tarkoitus saada aikaan juuri tietynlaisten teoksien esille nostamista ilman, että sitä itseään voisi loputtomiin todenpitävästi syyttää muistokeskuksen pommittamisesta. Sehän ei olisi linjassa sen ylläpitämän narratiivin kanssa. Menora-kynttilikköä [17] muistuttava teos oli eräs, jota media paljon esitteli, sillä olihan se tietynlaisesta massamurhasta muistuttava teos, mutta tämä saattoi olla jossain mielessä tyhmää medialta, sillä se muistuttaa myös antautumis-elettä enemmän kuin yksin käsiparein. Kun ukrainalaiset siellä pääkaupungissa näkevät ja kuulevat televisiotornin antenniin osuvan sitä tuhoavasti ja uutisissa tuodaan esille sitä symboliikkaa, joka on siellä aivan heidän lähellään muistuttamassa antautumisen ideasta, niin sellainenhan saa heitä pikemminkin huolestumaan turvallisuudestaan vielä entistä enemmän kuin jos vain tv-torniin olisi osunut ja sitten olisi ollut vähän rauhallisempaa ilman muistokeskus-uutisointia. Muistiinjäävyyttä, ja siitähän sodan voittamiseen pyrittäessä on paljolti kyse, vahvistamassa muistokeskuksen paikannimestä Babyn Yar assosioituva sana "jar", jonkalaisien tavataan yleensä olevan sormin, hiukan voimaa käyttäen, avattavia ja jolle melko ikonisena vastineena muistomerkin ylöspäin sojottavat kädet/sormet.

Samaisessa muistokeskuksessa on myös kiven sisään kurkkaamista [18] (tämäkin juutalaisiin kohdistuvaan julmaan kohteluun liittyen) ja mikä olikaan tämän julkaisun nimi? Ei sitä mielellään tällaista yhteyttä mainitsisi, mutta siinä siitä kuitenkin taas olisi.

Muita Venäjän oveluuksia

Sodan alkuvaiheilla Venäjä pommitti Ukrainan kaupunki Chernihiviä, mille eräänä syy saattoi olla arvio siitä, että uutisissa tullessa käyttämään karttaa näyttämään missä Chernihiv sijaitsee, tulisi samalla näytettyä sanaa "Hollywood Mall", joka on lähellä kyseisen kaupungin keskustaa. Tai jos uutisissa tällaisen huomioitavuus pyrittäisiin estämään, ihmiset kotikoneillaan huomaisivat sen kuitenkin esim. Google Mapsia käyttäessään.

Ei ehkä aivan originellinä ideana, mutta varmastikin monien mielestä valitettavan hyvin toimivana on käytetty nimien ja kasvojen samankaltaisuudella leikittelemistä kuten opposition ehdokkaan äänestyttämisen vaikeuttamisessa (aiemmissa Venäjän vaaleissa).

Nimien ja sanojen vain tiettyyn asiaan assosioitumisen estämisen yrittäminen ei ole vierasta muuallakaan, joten kun Putinin kerrotaan vierailleen Artek-nuorisoleirillä, niin miten sattuikaan, että "H&M -vaatekonserniin kuuluva Artek-brändi avaa Helsingin ydinkeskustaan Aleksanterinkadun kulmaukseen ensimmäisen liikkeensä Suomessa" juuri samana päivänä?

Toisinaan tuntuu hiukan ihmeelliseltä, kuinka helppoa Putinin olisi tai on laskeskella ja kenties sopia muiden valtioiden edustajien kanssa, millä tavoin hän suostuu tekemään jotain ihmeteltävää, jota sitten erittäin suurella varmuudella ihan erikseen vaikkapa jostain vierailusta selitellään ja yritetään tietenkin saada Putin vaikuttamaan jotenkin huonolta. Putinin vieraillessa Turkissa, hän joutui (näennäisesti?) odottamaan Turkin presidenttiä, mistä aiheutui se, että hänen taustallaan oli nähtävissä symboliikantapaista, joka alkoi varmastikin erottumaan monelle katsojalle liiankin mieleenjäävästi siinä Putin odottelua katsellessa tai myöhemmin sitä videoklippiä katsellessa, jossa Putin odottelee.

Entäpä Venäjän Kiova-kaupunkia lähestynyt ja aloilleen pysähtynyt, 64 km:iin venähtänyt autosaattue [19,20,21]? Sattuipa ajoittumaan kovin läheisesti noihin aikoihin Kanadassa vaikuttamistaan lopetelleen Freedom Convoyn kanssa, jonka ainakin uutispuheissa ja hypetyksissä sanottiin olevan valtavan pitkä autoletka matkallaan "hyvän asian puolesta" kohta Ottawaa ja jossa oli kyse erityisesti sortovallalta tuntuvan vastustamisesta, missä valtion rajat ylittäviin rekka-autoilijoihin kohdistui mandaatteja. Yksityiskohdat Freedom Convoyn liittymisestä asiana koronavirukseen ja se että Ottawaa lähestyttiin itse asiassa muutamalta eri suunnalta eivät olisi niin merkittäviä, sillä muistamisen kannalta helpointa ainesta olivat yhtäläisyydet (väitetyssä) pitkäjonoisuudessa, rekat, valtion rajat ylittävyys ja vääryyden vastustaminen.

Venäjän autosaattueesta alettiin uutisoida 1.3.2022 alkaen ja sen kerrottiin hajonneen osiin ja painuneen muuanne 11.3.2022. Freedom Convoyn Canadassa katsotaan päättyneen 23.2.2022, sen alettua 22.1.2022 [22] ja aiheuttaneen runsaasti "tilanteen kiehumisesta" aiheutuneita lehtiotsikoita kuten "How does Canada end the truckers' mess?", "Trucker convoy forces Canada's largest province into state of emergency", "Canadian truckers shut down busiest U.S.-Canada border crossing", "Ottawa mayor: 'Situation is completely out of control'" ja "Ottawa's police chief resigns with Canada's capital overrun by trucker protests" [23-29].

Jälkipuheissa Freedom Convoyn väitettyjen kymmenien tuhansien rekkojen lukumääräksi arvioitiin huomattavan paljon vähemmän kuin tempauksen järjestäjien väittämät, jotka kohosivat 50000:een

The number of trucks involved in the protest was never anywhere close to 50,000 [30]

mikä saattoi saada Venäjän innoittumaan näyttämään, miltä oikeasti pitkä autosaattue näyttää ja päästä tällä tavoin ainakin yrittämään näyttämään mahtiaan tjs.

Tavallinen uutisten lukija ei välttämättä saa uutisten lukemisesta tai katselusta riittävästi päättelyaineistoa sen käsityksen muodostamiseksi, onko jokin esim. traaginen tapahtuma ollut ensin simuloinnin avulla tietynlaisena tapahtuvaksi varmisteltu ja onko millä perusteilla päätetty tietynlaisen symboliikan, kauttakulkureittien, tapahtumien setvimisvaiheiden ja esiintymään pääsevien henkilöiden olevan juuri tietynlaisia? Siltikin, jokin mielessä sanoo, että "ei tämä voisi tapahtua näin luonnollisesti tapahtuessaan".

Ahmad Al Aliwi Alissa

Melkoinen sattuma, että epäillyn asemiehen neljäosaisessa nimessä on pelkästään A-kirjaimella alkavuutta.

Saksassa junaonnettumuutta

Wank-vuoriston lähellä.

Puukottamista Lynn Valleyn kirjastossa

Aivan kuin pakettiautoja.

Räjähdys Nashvillessä vaurioitti kymmeniä rakennuksia

Nuo tuonne, tänne nuo toiset. Gay Street vs Church Street.

Ostoskeskuksessa kävijöitä ampunut joutui itse tulitetuksi

Sillä kertaa Dicken-nimisellä henkilöllä sattui olemaan ase mukana. Poliisit ryhmittyivät ostoskeskuksessa olevan Dick's Sporting Goodsin luona.

Ukrainalaisen diplomaatin epäillään tulleen myrkytetyksi Thaimaassa

Paitsi että eiväthän nämä ole kyseisen Andriy Beshtan Facebook-sivut?

Lentokone syöksyy Kiinassa suoraan alaspäin maastoon murskautuen

Eriväristen, eri tehtäviin ryhmittyneiden tapahtumaselvittelijöiden joukkoja.

Japanin entistä pääministeriä ammutaan omatekoisella, kasaanteipatulla aseella

Shinzo Abe. Shot with a taped gun.

Tulipaloja ja Esplanadilla kaahailua

Koska ihmistä ei varsinaisesti ole tarkoitettu löytämään tai luomaan mielestään täydentäviä näkemyksiä kuulemalleen selitykselle, olisi selitystä parantava osuus mainittava hänelle erikseen. Sen jälkeen hän voisi todennäköisemmin olla päätyvä "niin muutes, näin voisi ollakin"-mahdollisuuden kannalle.

Täten, jos menee liian huolettomasti toteamaan, että jossain uutisoidussa tulipalossa on kyse tahallisuudessa, jonka tekemisestä on tehty suullinen sopimus jonkun tahon kanssa, vastaanotto voi olla tyrmäävä, mutta jos näytetään lehdessä ollut uutinen, jossa kenties vähän eri aiheeseen liittyen mainitaan "crime as a service" eli rikos palveluna eli "erikoistuneet rikolliset tekevät tilauksesta erilaisia rikoksia", on tässä mahdollisesti aiemmin ajattemattomassa mahdollisuudessa jotain sellaista, ettei sitä halua pitää mahdottomana, vaan se tuntuu jopa järkeenkäyvältä ja se taasen saa muut aiemmin enemmän mahdottomalta tuntuneet tulemaan otetuksi hiukan toisin.

Voisiko täten jokin tulipaloista kuten Inarin K-Market Kuukkeli, kaksikerroksinen rivitalo Riihimäellä, Porin taidemuseo, kolme autokorjaamoa Helsingissä, Hotelli Hiittenharju, satavuotias arvorakennus Oulussa, teollisuushalli Lapualla, kerrostalo Lahdessa Timokandulla tai Mustola Timberin saharakennus Lappeenrannassa olla tahallisesta sytytetty siten, että sen tekemisestä on päätetty yhdessä jonkun kanssa?

Täytyykö tällaisen "yhteistyökumppanin" olla rikollinen taho, jolla on erikoistuneisuutta tällaiseen? Eivätkö muut osaisi? Kyllähän ihmiset muutenkin tekevät kaikenlaista, joihin on olemassa erillinen palveluntarjoaja. Täytyisikö tilaajatahon aina olla sellainen, jolla on jonkinlaista päivittäistä tekemistä jonkin palaneen kohteen esim. omistajuuteen tai siitä vastuussa olevuuteen liittyen?

Entäpä Helsingin keskustassa tapahtunut "aineissa kaahailu"? Jumalasta ja synneistä piti heti päästä huutelemaan, kun kiinniotto on jo käynnissä ja joku haastateltu sitten vielä omina mietteineen kiittelee Jumalaa siitä, "ettei tämä tapahtunut siinä suuressa väentungoksessa, jossa oli lapsia ja vanhoja ja nuoria". Jumalan kiittelyä? Suomessa? Todisteiden valossa kyseinen muita autoja törmäilyillään vahingoittanut ei pyrkinyt osumaan ihmisiin, vaan pikemminkin pyrki väistelemään heitä. Olisiko tässä voinut olla jotain ennalta järkkäilyä?

Vedenpaisumusta ylimääräisten reikiä vuoksi

Eihän siinä kauan mennytkään, että Helsingin oudoimman reiän tekijä paljastui ja Mysteerireiän poraaja paljastui (otsikoita Helsingin Sanomissa 24.9.2011). Lähes pari vuotta vain.

HS:n tiedon mukaan Helsingin rautatieaseman Asematunneliin kaksi vuotta sitten suuren vesivahingon aiheuttaneen reiän porasi yksityinen urakoitsija vuonna 1968.

Kyse on miljoonaluokan vahingot aiheuttaneesta vedenpaisumuksesta Helsingin metroasemalla sunnuntaina 8.11.2009, minkä sai väitetysti alulle valurautaputken kulmapalan rikkoontuminen ja missä vesi olisi muuten todennäköisesti ryöpynnyt kadulle, eikä aseman tunneleihin, jos vesijohtotunnelin seinässä ei olisi ollut ylimääräistä reikää. Mediassa on aiheesta uutisoitaessa käytetty Helsingin Vedelle kuvakreditoitua kuvaa, mitä tässäkin yhteydessä käytetään.

Tapahtunutta seuraavana päivänä selvisi, että näitä ylimääräisiä reikiä olikin kaksi. Tosin, miksihän Helsingin Sanomat lähes pari vuotta myöhemmin käyttää yksikkömuotoa puhuessaan seinän aukosta? YLEn huomioimat nettikommentoijat kokivat väitetysti näiden reikien olevan arkkitehtien piirustuksiinsa piirtämien revision cloudien näköisiä.

Reikä muistuttaa erehdyttävästi arkkitehtien työssään käyttämää ns. revision cloud -merkintää. Saattaa olla mahdollista, että urakoitsija on erehdyksessä porannut vesijohdon putkitunnelin betoniseinään reiän kohtaan, johon arkkitehti oli piirustuksissa merkinnyt ns. muutospilven.

Ettäkö joku seinien poraaja olisi suht huolitellusti poraillut runsaan määrän viitisentoista senttiä halkaisijaltaan olevia reikiä seuraten kuvitellun tai seinään piirretyn suorakaiteen reunoja, jotta saisi seinästä irti palasen, jolla olisi leveyttä ja pituutta lähemmäs metrin (tai paljonka tuossa kuvan perusteella onkaan)? Ilta-Sanomien mukaan käytössä olisi ollut timanttipora. Ja ilman, että olisi seurannut minkäänlaisia ohjeita reiän koosta ja reunojen muodoista? Sellaisiahan ei revision cloud -merkinnöissä olisi. YLE haastatteli sentään myös kahta asiantuntijaa, joista toinen (Helsingin Veden tuotantoinsinööri) sanoi, että revision cloud -merkintä voi olla hyväkin selitys ja toinen (arkkitehti asiaan liittymättömässä arkkitehtitoimistossa) oli samantien sitä mieltä, ettei niin ammattitaidotonta toimintaa voisi tapahtua Suomessa. YLEllä kuitenkin pidettiin väärintulkintaa sen verran mahdollisena syynä, että se päätyi otsikkoon asti: Väärintulkinta Helsingin Metron vedenpaisumuksen syynä? (11.11). Edellisenä päivänä YLE oli tosin uutisoinut uutisoinut, että "tarkemmat tutkimukset ovat paljastaneet, ettei reikiä ole merkitty vuonna 1996 tehtyihin piirrustuksiin", mutta täsmentää haastatelluiden lausuinnoilla, että "tiloissa on tehty vuosien saatossa paljon taloteknisiä muutoksia" ja että "on voinut tapahtua inhimillinen erehdys, reikä on esimerkiksi tehty väärään seinään".

Valurautaputken putkirikko, joka vesivahingon alulle laittoi, oli 40 vuotta vanha ja löytyi ihan sattumoisin

samasta paikkaa, missä pelastuslaitos teki kaivaustöitä aiemmin illalla. Helsingin Veden mukaan runkovesiputkesta oli irronnut kulmapala, minkä vuoksi vesi pääsi vuotamaan metroasemalle ja asematunneliin.

Koska tämä vedenpaisumus aiheutti jopa sortumisvaaran Asematunneliin, jonka syynä olivat kyseiset vesijohdon huoltokuiluun tehdyt reiät ja seurauksena oli myös pitkään kestävät korjaustoimenpiteet, tahallista aiheuttamista ei kovin helpolla haluttaisi pitää mahdollisena, sillä se tuntuisi liian suhteettomalta mihinkään helposti kuviteltavaan tarkoitukseen nähden.

"Nyt vesi pääsi syöksymään rei'istä alaspäin muuttaen HKL:n kuljettajien taukotilan squash-hallit akvaarioksi jatkaen alaspäin, murskaten hissikuilun ja hissejä. Hissikuilujen betoninkappaleet lensivät pitkälle metron asemalaiturille."

Mutta mitäpä jos kyse oli käsitteiden ja muistojen käytön turmelemisen yrittämisestä, mikä oli uutisten avulla tarkoitus saada kohdistumaan yhteen tiettyyn henkilöön, jossa oli ollut jo pidemmältä ajalta tunnistettavissa potentiaalia liian vahvaan pyrkimyksen muokata yhteiskuntaa kuten Helsinki-rajautunutta sellaista kovin toisenlaiseksi, eikä sitä voitu sallia? Kenties joku sellainen, joka tulisi myöhemmin kiinnostumaan kehittämään ohjelmistopohjaisia välineitä ihmisten käyttöön, jotta nämä voisivat niiden avulla luoda ja hankkia itse oman tietämyksensä, sekä saada muutkin kiinnostumaan vastaavanlaisesta ja yleensäkin aiheuttaa ihmisissä kiinnostusta muuntaa sitä, minkälainen on päätöksientekojärjestys missäkin asiassa ja miten päätöksentekoon vaikutetaan. Joku sellainen henkilö, joka tulisi kehittämään sisällönhallintajärjestelmäntapaisen, jolle ei olisi vertaista. Sellainen, joka oli käynyt etsiskelemässä asuntoa Helsingistä Ruoholahdesta läheltä työpaikkaa, josta hän oli käppäillyt sinne työnantajansa kanssa ja missä asunnon seinällä olisi ollut unohtumaton, isokokoinen, pyöreähkö aukko toiseen huoneeseen näkemiseksi. Ja joka oli myöhemmin käynyt Turussa hakemassa työpaikkaa yrityksestä, jonka nimessä on sana "poutapilvi", lopetettuaan työn edellisessä työpaikassa (molemmat sisällönhallintasovelluksen kehittelyä). Ja joka oli kokenut, kuinka Ruoholahdessa sijaitsevasta Virastotalosta poistui kerralla kaikki sen työntekijät jonkin väitetyn pommiuhkauksen vuoksi ja jotka tulivat häntä vastaan ja kulkivat molemmin puolin ohitse hänen taluttaessaan pyöräänsä porttikongista sisään mennäkseen edellä mainitulle työpaikalleen kuin pitkä, jatkuva ja pysähtymätön virta. Olipa samainen henkilö ennen näitä Helsingin töitä ollut myös saneeraustöissä ja Hiltillähän siellä seiniä hajalle piikattiin. Tai sitten ihan lekalla.

Jos googlettaa "why clutter is bad for your brain" ei paljoa tarvitse hakutuloksia selailla, että tajuaa, jos ei jo ennestäänkin, että kun silmäiltävää on liiaksi, nähdyn hahmottamisessa menee kauemmin, runsas näkösällä oleva häkellyttää ajattelua ja stressiäkin aiheutuu. Ajattelun sekavoittaminen on toisenlaista, eikä sitä voi ollenkaan niin helposti helpottaa järjestelemällä näkemäänsä toisin tai poistamalla nähtäviltä asioita. Täten uutisten avulla aiheutettu ajatelteltavissa olevan toisistaan erillään pysymisen vaikeuttaminen voisi olla se erityinen tarkoitus vedenpaisumuksen aiheuttamisessa, sillä siitä aiheutuu, ainakin teoriassa, tietyn henkilön kahden eri aikakauden aikaisten tapahtumien samaan ajattelun hetkeen yhdistymistä, Helsingissä olleisuuden muistelun muuntumista kaukaa Lappeenrannasta ajateltuna (jossa oli ja asui vedenpaisumuksen tapahtuessa) ja täten "ajatuskokonaisuuksien toisiinsa klusteroitumista", sekä sanan sisällönhallintajärjestelmä päätymistä useimpien muiden ihmisten tietämättä osaksi assosiaatioita, joihin se ei ihan tavanomaisesti liittyisi. Kuka tällaista haluaisi? No tuota.. kenties joku tiedonjakamiseen ja ihmisten tiedonjanon tyydyttämiseen paljolti keskittynyt taho, joka haluaa olla "paras" seuraavatkin sata vuotta?

EAVESDROPPING, SIDE-CHANNELS

A Survey on How Side-channels Lead to Compromised Information

Special emphasis has been placed on the electromagnetic side-channel since, although not new, it is the focus of a recent increase in activity through the democratization of software-defined radio, enabling highperformance solutions at low cost. Due to their long range, higher bandwidth, cross-wall ability and concealment capabilities, radio frequency waves are a particular threat when compared to other mediums. Semantic Scholar

An Indirect Eavesdropping Attack of Keystrokes on Touch Screen through Acoustic Sensing

Different finger movement directions induce unique Doppler profile of acoustic signals received by microphones. Semantic Scholar

Compromising Reflections-or-How to Read LCD Monitors around the Corner

The experimental results presented in this paper are only a first case study. The most obvious improvement is to use more expensive hardware: a larger telescope with larger diameter and a more sensitive camera to improve the exposure time. Also methodical and algorithmic improvements are possible. So far, we have photographed the pictures and applied simple standard algorithms to improve readability. However, advanced deconvolution algorithms or the analysis of whole sequences of pictures might lead to much better picture quality. Semantic Scholar

Inference Attacks by Malicious Batteries on Mobile Devices

To circumvent the browser security limits on the battery level sampling rate, we build a circuit to directly manipulate the battery charging state from inside the battery, by exploiting the phone's wireless charger circuitry. This allows sending up to 1 bit every two seconds, 15x the bandwidth achievable via the battery charge level JavaScript Battery Status API. The covert channel is bidirectional; thus, the exfiltration mechanism can be triggered when a visit to a malicious website is detected by the battery. Semantic Scholar

Physical key extraction attacks on PCs

Demonstrating how an untethered probe may be constructed from readily available electronics, we also built the Portable Instrument for Trace Acquisition (PITA), which is compact enough to be concealed, as in pita bread. Semantic Scholar

Sound Sensing via mmWave Signals

To convert the extremely weak sound vibration in the radio signals into sound signals, RadioMic introduces radio acoustics, and presents training-free approaches for robust sound detection and high-fidelity sound recovery. It then exploits a neural network to further enhance the recovered sound by expanding the recoverable frequencies and reducing the noises. RadioMic translates massive online audios to synthesized data to train the network, and thus minimizes the need of RF data. Semantic Scholar

Through-wall Word Detection of Human Speech via Commercial mmWave Devices

We assume the attacker can acquire the victim’s mmWave data when he/she speaks to train the model in advance. This can be achieved by transmitting mmWave to the victim remotely when he/she speaks in some scenarios that do not have protections, such as a public coffee bar. Once the model is trained, it can be used for the following attack. We assume that there is a soundproof and opaque wall between the victim and the attacker. Thus, acoustic-based and visual-based eavesdropping methods will fail. Semantic Scholar

When Replacement Smartphone Components Attack

The concept of attacking secure devices via malicious replacement units may allow an interesting trade-off between the two methods of software-oriented attacks and active fault attacks. This is because it provides an attacker with a low-risk method of getting "up close and personal" to the main CPU’s hardware interfaces, while at the same time requiring very little of the attacker in terms of attack cost or time spent. Semantic Scholar

GESTURES, THROUGH-WALL

A Survey of Handy See-Through Wall Technology

Through-wall systems or systems with certain through-wall detection ability can be divided into four categories: WiFi-based system, radio tomographic imaging (RTI) system, traditional through-wall radar, and software-defined radio (SDR) system. To achieve through-wall localization with higher precision and more fine-grained through-wall motion classification, system designers need to formulate more sophisticated models to fit the complicated environment caused by minor movements of the human body and fine-grained motions. Therefore, researchers resort to machine learning, which is a powerful technology to find the hidden relationship in a complicated environment. Semantic Scholar

Capturing the Human Figure Through a Wall

Our solution to the above problem exploits user motion to capture his figure. Specifically, while the antenna array receives reflections only from very few points on the user's surface, these points vary as the person moves, and trace the person's body. As the person walks, the relation between the incident signal and the normal to the surface for his various body parts naturally changes, providing opportunities for capturing the signals reflected from various body parts. Semantic Scholar

Commodity WiFi Sensing in 10 Years

The accuracy of the WiFi sensing systems has been improving over the last decade, but there are still many complex scenes where current systems can not perform well or have trouble dealing with. Firstly, most existing systems have a very limited sensing range and only consider smaller spaces (e.g., a single room in the office or home). Such systems can not work well when apply to larger spaces with heavy pathloss and more complicated environments. For example, existing systems mainly focus on small indoor environments with one or two persons (e.g., living room, bedroom) and cannot work well when applied to a larger and more complicated public areas (e.g., large classroom, train station, bus station, and airport). Semantic Scholar

Through-the-wall human recognition

Because human body acts as an interference in the indoor environment and different body tissues have distinct reflectivities, permittivities and conductivities, WiFi signals will be affected differently when propagating to different individuals. The humanaffected wireless signal with attenuation and alteration, which contains the unique identity information, is defined as human radio biometrics. Semantic Scholar

Through-Wall Human Pose Estimation Using Radio Signals

One challenge of estimating human pose from RF signals is the the lack of labelled data. Annotating human pose by looking at RF signals is almost impossible. We address this challenge by leveraging the presence of well established vision models that are trained to predict human pose in images. We design a cross-modal teacher-student network that transfers the visual knowledge of human pose using synchronized images and RF signals as a bridge. Semantic Scholar

AIR-GAPPED

Acoustic Data Exfiltration from Air-Gapped Computers via Fans Noise

We show that the acoustic signal emitted from a computer's cooling fans can be controlled by software. A malicious code on a contaminated computer can regulate the speed of a computer's cooling fans to control the emitted waveform. Binary data can be modulated and transmitted out via the acoustic signals. The signals can then be intercepted by a nearby receiver (e.g., mobile phone), decoded back to data, and sent to the attacker. Semantic Scholar

Acoustic Emanation of Haptics as a Side-Channel for Gesture-Typing Attacks

The most obvious cause for concern is that user input could be identified, regardless of the security (such as end-to-end encryption) of the application in use. Furthermore, the literature demonstrates the ability to identify individual authors in similar attacks. Semantic Scholar

Air-Gap Exfiltration Attack via Radio Signals From SATA Cables

We show that attackers can exploit the SATA cable as an antenna to transfer radio signals in the 6 GHz frequency band by using non-privileged read() and write() operations. Notably, the SATA interface is highly available to attackers in many computers, devices, and networking environments. Semantic Scholar

Covert Data Exfiltration from Air-Gapped Networks via Router LEDs

We introduce two types of attacks: firmware level attacks in which malware is installed within the firmware of a network switch or router, and software level attacks in which the malware controls the LEDs from a compromised computer within the network. Semantic Scholar

Covert Signaling Channel between Air-Gapped Computers Using Thermal Manipulations

Our covert channel exploits the thermal radiation emitted by one computer, operating within permissible heat boundaries, to deliver information to a neighboring computer, equipped with standard heat sensors. Our method does not require dedicated or modified hardware, and is based solely on software. Semantic Scholar

Data exfiltration from air-gapped computer through switching power supply

In this paper we present Powermitter, a novel approach that can exfiltrate data through an air-gapped computer via its power adapter. Our method utilizes the switched-mode power supply, which exists in all of the laptops, desktop computers and servers nowadays. We demonstrate that a malware can indirectly control the electromagnetic emission frequency of the power supply by leveraging the CPU utilization. Semantic Scholar

Disks that Eavesdrop with a Synthesized Microphone

Despite the fact that hard drives were not designed to function as microphones, the mechanics of their internal components allow them to sense acoustic waves to some degree. Semantic Scholar

Escaping Sensitive Data From Faraday-Caged, Air-Gapped Computers via Magnetic Fields

The higher transmission rates of 10 bit/sec and 40 bit/sec are feasible only when the sensor was in close proximity (5-20 cm away) to the transmitting computer. Semantic Scholar

Exfiltrating Data From Air-Gapped Computers Through Power Lines

We show that a malware running on a computer can regulate the power consumption of the system by controlling the workload of the CPU. Binary data can be modulated on the changes of the current flow, propagated through the power lines, and intercepted by an attacker. Semantic Scholar

Exfiltrating Data from Air-Gapped Networks via Ethernet Cables Emission

Different techniques can be used for shielding Ethernet cables. The most common is to place a shield around each twisted pair to reduce the general electromagnetic emission and the internal crosstalk between wires. It is possible to increase the protection by placing metal shielding around all the wires in the cable. Semantic Scholar

Generating Covert Wi-Fi Signals from Air-Gapped Computers

In this paper, we demonstrated how attackers can exfiltrate data from air-gapped computers to a nearby Wi-Fi receiver via Wi-Fi signals. Our AIR-FI malware generates signals in the 2.4 GHz Wi-Fi frequency bands. The signals are generated through DDR SDRAM buses and do not require any special Wi-Fi hardware. Binary data can be modulated and encoded on top of the signals. We showed that a compromised nearby Wi-Fi device (e.g., smartphones, laptops, and IoT devices) can intercept these signals and decode the data. Semantic Scholar

Injecting Data from Air-Gapped Computers to Nearby Gyroscopes

Our malware uses ultrasonic sound waves to transmit data but does not require access to a microphone in the receiving smartphone device. We show that malware can use the smartphone's gyroscope to receive the data covertly. Our method is based on the vulnerability of MEMS gyroscopes to specific ultrasonic frequencies, known as resonance frequencies. Semantic Scholar

Leaking Sensitive Data from Air-Gapped Workstations via Screen Brightness

This covert channel is invisible and it works even while the user is working on the computer. Malware on a compromised computer can obtain sensitive data (e.g., files, images, encryption keys and passwords), and modulate it within the screen brightness, invisible to users. The small changes in the brightness are invisible to humans but can be recovered from video streams taken by cameras such as a local security camera, smartphone camera or a webcam. Semantic Scholar

Learning-based Practical Smartphone Eavesdropping with Built-in Accelerometer

The adversary is a spy app whose objective is to extract the private information contained in the speech signal. The spy app continuously collects accelerometer measurements in the background and tries to extract speech information when the smartphone speaker plays an audio signal (e.g., during a phone call or voice message). Semantic Scholar